Puutarhavaja pieneen pihaan

Tämän kesän isompi pihaprojekti on ollut pihavajan rakentaminen. Tarvitsimme ulkovajan ruohonleikkurille, kottikärryille, haravoille ja lapioille, jotka ovat lojuneet talon vierustalla naapureiden kaunistuksena jo toista vuotta. Nyt tuli tilanteeseen korjausliike, ulkovajassa on nyt tilaa kaikille puutarhatarvikkeille – myös ruukuille.

Mietimme, tulisiko saman hintaiseksi – ja vähemmän työlääksi – ostaa jokin valmisvaja. Katsoimme mm. Bauhausin valikoimia, joista löytyi Palmako Leif 3,1 m2. Vajan hinta on puuvalmiina 459,00 euroa, ja ulkonäöllisesti se olisi voinut istuakin pihaamme. Harmillista kyllä sisäänkäynti oli vajassa meidän tarpeisiimme väärällä seinustalla ja kattokaltevuus väärään suuntaan. Muutenkin hinta hirvitti, eikä valmiina löytynyt toistakaan juuri pihallemme sopivaa vajaa.

Kätevä puoliso lähtikin rakentamaan vajaa metritavarasta.  Vajasta tuli mielestäni erittäin onnistunut. Puolisolla ei ole peukalo keskellä kämmentä, ja minun vastuulleni jäi perinteiseen malliin vain valmiin vajan maalaus. Sen teinkin ilomielin neljän suomen kielen esseen kirjoittamisen välissä!

Pyrimme suunnittelemaan ja valmistamaan vajan mahdollisimman huomaamattomaksi. Vaja on maisemoitu aitaan, materiaalina on sama paneelilauta kuin takana olevassa aidassa. Laudat on myös mitoitettu siten, että jokainen vajan lauta jatkaa samassa linjassa aitalaudan kanssa. Vaja on maalattu samalla Valtti Colorin sävyllä kuin aita. Pari vuotta vanhempi aita näyttää hieman tummemmalta, mutta väriero tasoittunee parissa vuodessa. Ja sitten onkin jo aika maalata aita uudestaan…

Vaja perustettiin ns. jalasmökki-tekniikalla, alla on muutama betonilaatta ja vajan voisi periaatteessa siirtää vaikka pois paikaltaan tarvittaessa. Vajan taka- ja etuseinistä rakennettiin ensin elementit, jotka kiinnitettiin toisiinsa sivurakenteilla. Pyrimme mallaamaan vajamme saman korkuiseksi, kuin viereisellä pihalla oleva naapurin vaja, ja otimme myös katon kaltevuudessa huomioon naapurin aiemmin rakentaman vajan katon kaltevuuden. Vajamme katto on kenties hieman jyrkempi kuin naapurilla, mutta sitä ei juuri huomaa. Molemmat näyttävät mielestäni paikalleen sopivilta.

Kattoon käytimme kaksi pakettia huopakatetta. Saimme mahtavilta naapureiltamme heidän viime kesän projektistaan yli jääneen huopakaton paketin. Katon otsalauta maalattiin samalla harmaalla kuin aidan kivijalka.

Pihavajan koko: K takaa 2,7 m ja K edestä  2.5 m,  S 1,33 m  L 2,25 m

Mitä maksoi?

15 betonilaattaa 40×40 cm, 45 e

Runkomateriaalit + kattolauta 135 e

Ulkoverhouspaneelit 134 e

Ruuvit ja naulat 50 e

Kattohuopa 1 paketti 22 e (toisen saimme naapureilta)

Maalit ja pensselit 64 e

Sähköjohto (laitamme vajan sisälle Easy Connect -puutarhavalosarjan johdon ja lampun, jota ei vielä ole ostettu) 24 e

Helat 77 e

Yhteensä: 551 e

Eipä siis mikään halpa vaja tullut tästäkään, aikalailla samoihin hintoihin menivät kustannukset Bauhausin valmisvajan kanssa. Valmivajan hinnaksi maalattuna ja samalla tavalla perustettuna olisi tullut 614 e.

 

Ja sisäpuolella kaikki on järjestyksessä. Sinne mahtuvat puutarhavälineet, ruohonleikkuri, kottikäyrryt ja lumikola.

Seuraava nikkarointi- ja maalausprojektimme odottaa kesämökillä: vierashuoneen ja saunan ulkoverhoilu tulisi maalata ja vierashuoneeseen rakentaa mummin mentävät, turvalliset ja leveät rappuset.

Aurinkoa viikonloppuun!

Heli x

Tulppaanit yllättivät

Tulppaanit keittiön ikkunan takana olivat puolison kevätyllätys minulle. Positiivisen odotuksen vallassa mietin, minkä väristen tulppaanien sipuleja oli viime syksynä päätynyt maahan kirsikkaluumun ympärille. Minulle sanottiin, että saisin kyllä leikata tulppaanit maljakkoon, jos väri ei puutarhassa miellytä.

Tulppanit ovat tehneet tuloaan hitaasti ja kasvattaneet yllättävän pitkät varret. Tänään ne vihdoin avautuivat kokonaan. Huomasin sen, kun istuin lounaalla ruokapöydän ääressä – upea hehkuva punainen houkutteli ulos pihalle.

Varsinainen tulppaanimadame on kuitenkin tämä tumma kaunotar. Nyt toivon, että nämä jaksaisivat komistaa pihaa vielä monta aurinkoista päivää.

Miksi kaikki kukkii nyt yhtä aikaa? Tätä jaksan tuskailla, vaikka teidän että se on turhaa. Niin ohikiitävää on tämä alkukesän kukoistus!

Heli

Kesämökin vierashuone

Muutin opiskelijaboksistani Jyväskylästä toukokuun lopulla helatorstaina. Veimme osan opiskelija-asuntoni tavaroista mökille, olinhan lainannut sieltä useampiakin huonekaluja. Siivosimme mökin talven jäljiltä asuttavaan kuntoon, ja laitoimme samalla myös vierashuoneen odottamaan ystäviä.

Vietin nyt alkuviikon mökillä Jyväskylän lähellä, sillä viimeinen opintoihini liittyvä kurssi vaati kolmen päivän läsnäolon. Järjestimme pienille agenttileiriläisille kivan kesäleirin, jossa oli paljon tekemistä – niin liikkumista kuin ongelmanratkaisua ja agenttivälineiden rakentamista ja kokeilua. Hauskaa oli! Ja vierashuone pääsi heti käyttöön, kun ystäväni ja opiskelukaverini majoittui sinne muutamaksi yöksi.

Nyt on viimeinenkin luokanopen opintoihin kuuluva läsnäoltava kurssi suoritettu, ja olipa mukava päättää opinnot näin kivaan kesäkerhoon. Niitä pieniä agentteja jää kyllä kaipaamaan, ja mahtavia agenttiopekollegoja :).

Tässä muutama kuva vierashuoneesta helatorstailta. Parasta vierashuoneessa on varmasti maisema ulos järvelle.

 

Mahtavaa kesän alkua!

Heli

Pieni kaupunkipuutarha touko-kesäkuun vaihteessa

Kevät on huikeaa luonnon heräämisen aikaa. Joka päivä tapahtuu jotain, ja onkin ollut tekemistä, että olen ennättänyt kuvata kotipuutarhan tapahtumia.

Pieni kaupunkipuutarhamme sijaitsee I-vyöhykkeellä Espoossa. Tässä muutama kuva touko-kesäkuun vaihteesta puutarhastamme. Olemme saaneet iloita kirsikankukista, hassusta höyhenpensaasta ja patjarikon innokkaasta kukinnasta istutusaltaassa.

Patjarikko (saxifraga arendsii) nauttii paahteisesta istutusaltaasta iltapäivän auringossa. Samassa altaassa viihtyvät kääpiövuorimännyt (pinus mugo), grönlannin hanhikki (potentilla tridentata nuuk) sekä suklaakirsikka (prunus cerasus).

Suklaakirsikassa on tänä keväänä upeasti kukkia. Viime vuonna saimme yhden kirsikan, joka sekin meni parempiin suihin. Taisi varis ennättää napata sen ennen meitä!

Pilvikirsikka (prunus pensylvanica) kukkii runsaasti aidan ja varaston vieressä.

Herukat ovat hujahtaneet viime vuodesta. saa nähdä, tuleeko tänä vuonna vähän jo satoa. Ainakin kimalaiset pörräsivät kukissa, joten pölyttäminen onnistui.

Tämä hauska erikoisuus on höyhenpensas. Sen istutimme viime vuonna, ja korkeutta pensaalla on vaatimattomat kolmisenkymmentä senttiä. Pieni höyhenkukinto kukkii vain hetken, ennätin sopivasti puutarhaan kuvaamaan.

Voi kun tästä vähän kesä jo lämpiäisi! Sain sopivasti kevätflunssan, vaikka olen yrittänyt kärvistellä vastahankaan kaikin keinoin. Mutta moni juhlii tänä viikonloppuna, niin myös meillä vähän juhlistettiin ysiluokan päätöstä. Iso etappi, ja tästä alkavat uudet kuviot isomman pojan elämässä.

Mukavaa valmistujaisviikonloppua!

Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta

Aloitin Jyväskylän yliopistossa luokanopettajan maisteriopinnot syyskuun alussa 2016, ja nyt helatorstaina tyhjensimme opiskelija-asuntoni Kortepohjassa. Opiskeluvuosi on mennyt hurjan nopeasti. Enempänsä tavaraa oli opiskelijakämppääni kertynyt, mutta toki lähes kaikki tarpeellista. Oli meillä urakka kahdestaan saada kaikki pakattua ja vietyä pois henkilöautolla ja peräkärryllä. Osa tavaroista vietiin mökille, ja vähän mietitytti, miten saadaan sinne huonekalut mahtumaan. Mökin kuisti saikin uuden ilmeen, ja siitäpä pari kuvaa tässä alla.

Vitriinikaappi ja nojatuoli pääsivät mökin kuistille. Vanha puusohva siirrettiin järvinäkymien takia toiselle seinustalle.

Ystävältä saatu nalle pääsi poikien vanhojen pehmojen kaveriksi kuistin ikkunalaudalle.

Vanha maitolaatikko toimii puusohvan alla lehtitelineenä.

Nyt on olo vähän kuin maratonjuoksun jälkeen: väsynyt mutta kiitollinen. Välillä oli päiviä ja viikkoja kun ajattelin, että kunhan tästä selvitään, tästä päivästä. Sitten helpottaa vähän. Päivä kerrallaan. Tein opintoja niin tiiviiseen tahtiin, että luentojen ja pakollisten läsnäoloa vaativien ryhmätuntien jälkeen pyöräilin opiskelijakämpälle ja tein tehtäviä, esseitä ja suunnitelmia myöhäiseen iltaan. Ja samaa rataa seuraavana päivänä. Pyrin siihen, ettei viikonloppuisin olisi tarvinnut tehdä niin paljon opiskeluhommia, koska perhe. Aina se ei onnistunut, ja varsinkin joulun alla ja nyt keväällä olen ollut ajatuksissani ja tekemisissäni paljon poissa – töissä koneella. Myöskään tänne blogiini en ole pystynyt kirjoittamaan, siksi tämä luova tauko.

Vaikka työelämässä on ollut todella hektisiä vuosia ja jaksoja, en muista, että koskaan aiemmin elämässäni olisin tehnyt näin paljon ja intensiivisesti töitä jonkin eteen. Ja olen ollut aina aika kova mimmi tekemään töitä :D. Ihan niin, etten aina ole ymmärtänyt riittävästi huolehtia työelämän vastapainosta ja tarpeellisesta levosta. Työ on ollut prioriteeteissani korkealla, ja välillä perhe-elämäkin on tullut kakkosena, tunnustan. Olenkin joutunut miettimään omia prioriteettajani viime vuosina vakavasti uudelleen. Panostukseni työelämään, onko se ollut järkevää?

Työn tekemisen mentaliteetin olen saanut yksityisyrittäjäisältäni. Töiden tekemiselle ei ole laitettu tuntirajoituksia, töitä on tehty niin kauan kuin töitä on riittänyt – ja työhän ei tekemällä lopu. Mutta siinä polttaa myös itsensä loppuun helposti, ja väsyneenä ei ole helppoa nähdä asioiden valoisia puolia. Järkevän tasapainon löytäminen työ- ja yksityiselämälle on olennaisen tärkeää. Lisätään tähän soppaan vielä yksinäinen puurtaminen ja yksin selviytymisen vahva mentaliteetti. Jos työssä jää yksin selviytymään, kannattaa hakea tukiverkkoja. No man is an island – asiantuntijuus on jaettu ominaisuus, ja hyvä työyhteisö tukee tätä. Sillä tavalla rehellinen ja suora olen aina ollut, että mitään pelejä en ole ollut hyvä pelaamaan. Jos sitten käteen jää se mustapekka, täytyy vaan tuumia, että tällä mennään ja suunnataan katseet eteenpäin.

Punaisena lankana työelämässä – ja kaikessa elämässä – minulla on aina ollut uusien asioiden oppiminen. En ole koskaan halunnut palata vanhaan. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella ja päivittää omaa osaamistani. Luokanopettajan monialaiset opinnot ovat tämän kesän opintojen jälkeen valmiit, ja sitten vielä jatkan tutkimukseni tekemistä syksyllä. On ollut mahtavaa huomata, että pää toimii, järki leikkaa terävästi ja uutta oppii jatkuvasti. Opinnot ovat menneet todella hyvin, vaikka aikataulu on ollut tiukka – opintopisteitä on kertynyt reilu sata yhdeksässä kuukaudessa. Yksi tärkeä kiitoksen aihe ovat mahtavat opiskelukaverini.

Meitä Maisterit 16 -ryhmäläisiä on ollut parikymmentä, ja meistä on tullut tiivis ja toisiimme luottava porukka. On ollut huippukivaa päästä tekemään yhteistyötä eri tavalla ajattelevien ja eri-ikäisten mahtavien tyyppien kanssa. Jokainen meistä on tuonut omaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Ja siitä minä tykkään, hyvästä tiimityöstä. Ja jos jotain olemme saaneet harjaannuttaa opinnoissamme yllin kyllin, niin yhteistyötaitoja! En tiedä miten olisin selvinnyt vuodesta ilman tämän porukan huippuhuumoria ja hyvää yhteishenkeä. Olen ikuisesti kiitollinen teille, rakkaat Maisterit <3.

No mutta, tässäpä tuli pohdintoja ja tuumailuja tiiviisti opinnoista ja työelämästä. Nyt on ollut hienoa palata kotiin ja nähdä, kuinka huhtikuun loskasade ja harmaa ovat muuttuneet nopeasti heleäksi kevään vihreäksi. Tämä aika, kesään heräävä kevät, on yksi vuodenaikojen suosikeistani. Tykkään kyllä myös syksystä, se on aina ollut lupaus uuden aloittamisesta – loman jälkeen, tai vaikka uuden kouluvuoden mahanpohjaa kutkuttava aloitus silloin lapsena.

Kiitollinen olen myös perheelleni, joka jaksoi vuoden mukisematta ja äippää tsempaten. Erityiskiitos puolisolle, jonka kontolle jäi perheen arjen pyörittäminen. Aika monta eron hetkeä tähän vuoteen mahtui. Poikani sanoi sen niin mukavasti: ”Nyt ei enää tarvitse koskaan mennä äiti sinne sun kämpille! Kyllä tulee ilon kyyneleet silmiin.”  Voisiko näitä tuntoja paremmin kuvailla?

Heli

Kevättä pihalla

Vihdoin se tapahtui. Lumi ja viimeiset jääkökkäreet ovat sulaneet pihalta, ja pääsin haravoimaan talven jäljiltä keltaista ja kuivaa ruohoa. Intohimonsa kullakin ;). Mutta kyllä vaan, kuivan ruohon alta alkaa jo kasvaa vihreää.

Kotiin pääsy hektisen opiskeluviikon jälkeen ja puutarhassa puuhailu on ihan parasta ikävien uutisten värittämän viikon lopuksi. Sormet multaan ja usko tulevaan, kevääseen ja uuden kasvuun.

Mätästävä patjarikko on selvinnyt kohtuudella talven yli. Vähän ruskeaa pukkaa keskeltä, mikä kielii myös liian tiheästä kasvusta. Kasvia saa harventaa siinä vaiheessa, kun keskikohta alkaa ruskettua. Olen todella tykästynyt näihin pieniin kääpiövuorimäntyihin. Suunnittelen istuttavani niitä muutaman lisää vielä pihaamme keväämmällä.

Ruoho on vielä aivan hailakan keltaista, mutta toivoa vihreästä on jo.

Sainkin haravoitua kokonaisen kottikärryllisen kuivaa ruohoa ja kasvien kuivuneita lehtiä pikkupihaltamme.

Kevään ensimmäiset leppäkertut bongattu – näitä löytyi puutarhalaatikosta kolmen kolonna.

Valoa ja kevättä kohti!

Heli

Kevättä terassilla

Tänään valmistelimme terassin rohkeasti kevätkuntoon ja kannoimme ulkokalusteet autotallista terassille. Vaikka vielä tulisi lunta tai rakeita, nyt nautitaan niistä aurinkoisista keväthetkistä, joita on jo luvassa. Tänään illalla olikin sellainen! Onneksi kalusteet kestävät pientä yöpakkasta ja sadetta, sohvan tyynyt täytyy tosin kantaa sateella sisälle varastoon suojaan

Oli helpottavaa saada tyhjennettyä autotalli ulkokalusteista. Nyt sinnekin mahtuu taas kävelemään. Kun saimme kalusteet paikoilleen, piipahdimme pikaisesti Bauhausin puutarhapuolella ja haimme muutamia helmihyasintteja ja narsisseja. Peittelimme varoilta helmihyasintit ison ruukun alle yöksi suojaan.

Jalallinen korkea infrapunalämmitin on viime vuoden parhaita hankintoja. Sen alla lämmössä tarkeni istuskella vielä saunan jälkeen hetkisen.  Sitä on myös varsin helppo siirrellä sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Useimmiten se on ruokailuryhmän päädyssä seinän vieressä.

Vielä ei pääse pihalle haravoimaan nurmikkoa, sillä osa nurmesta on jään peitossa. Joka kevät tässä vaiheessa tekisi mieli mennä sulattamaan nurmi jään rippeistä lämpimällä vedellä :). Yritän kuitenkin pysytellä vain terassin puolella.

Leppoisaa sunnuntaita ja kepeitä kevätkelejä!

Heli

Sohvan luova muodonmuutos

Meillä on ollut sohvaongelma. Tai ainakin minun mielestäni :). Vanhaan kotiin aikoinaan hankitut kahden ja kolmen istuttavat sohvat olivat mielestäni yhdessä  liikaa nykyiseen pieneen olohuoneeseemme. Toinen sohvista on ollut ikävästi isojen ikkunoiden edessä blokaten näkymät puutarhaan. Olen haaveillut uudesta sohvasta, kulmasohvasta tai divaanisohvasta. Tai edes yhdestä, pienemmästä sohvasta. No, opiskelija saa rauhassa haaveilla. Puoliso päätti yllättää…

Viikonlopun yllätys oli DIY-kulmasohva, johon on yhdistetty kaksi sohvaa. Kolmen istuttavasta sohvasta on poistettu käsinoja, ja se on liitetty pulteilla pienempään kahden istuttavaan sohvaan. Sisäkulmaan on lisätty yksi tukijalka.

Sohvan muodonmuutos oli hauska ja onnistunut kokeilu. Elämää – ja erityisesti kissanelämää – nähneet sohvat saivat lisäaikaa, eivätkä isot ikkunat jää nyt ikävästi sohvien taakse piiloon.

Tässä alla vielä kuva siitä, kun sohvat olivat kaksi erillistä yksikköä. Näin nämä sohvat mahtuivat olohuoneeseen, mutta tv jäi toisen sohvan taakse. Yleensä sohvat ovat olleet käytännön syistä kulmittain, toinen seinää ja toinen ikkunaa vasten.

Valoisaa viikkoa!

Heli

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä.  Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

 

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli

Huonekasvien kevät

Tänään hieno kevätvalo patisti lempeästi huonekasvien mullan vaihtoon. Aurinko paljasti myös paljon muuta, kuten ikkunoiden pesutarpeen :). Se saa odottaa, mutta mukavan sunnuntaiaamun kävelylenkin ja ystävien kanssa kahvittelun jälkeen sain sormet kirjaimellisesti multaan. Karistin vanhat mullat sitrusten juuristosta varovasti. Tarkistin myös aloen ja rahapuun multatilanteen. Pesin ruukut ja lisäsin uutta, ravinteikasta kukkamultaa tilalle. Nyt saa kevätvalo houkutella sitruksia uuteen kasvuun.

Pienet sitruspuut on kylvetty siemenestä, eivätkä ne ole useamman vuoden aikana paljon kasvaneet. Taitavat olla varsinaisia minisitruksia! Kukkapöytä on Ikeasta ostettu pikkupöytä. Itse asiassa pöytä on sohvapöytäsetin toinen, matalampi ja pienempi pöytä. Hankin pöydät poikamme rippijuhliin, mutta normikäytössä kahta sohvapöytää ei tarvita. Oiva kukkapöytä, siis!

Kylläpä kolme viikonlopun päivää kotona meni nopeasti, Aamulla jälleen junalla Keski-Suomeen opintojen pariin.

Mukavaa viikon alkua ja kevätvaloa myös sinulle!