Muumi-neulemallit

Pitkästä aikaa innostuin aivan vapaalla (siis ei vain töissä!) neulehommiin. Tai monestihan sitä innostuu, mutta se aloittaminen – lankojen hankkiminen, ohjeen miettiminen ja tekemiselle varta vasten varattu aika – tuppaavat ainakin tässä elämäntilanteessa jäämään hamaan tulevaisuuteen.

Uudet lankat innostavat – ja kivat neuleideat, tietty!

Satuin huomaamaan Markkinointi & Mainonta -lehden verkkouutisen siitä, että Novitan Muumilangat ovat löytäneet tiensä maailmalle, klik. Amerikkalainen neulealan merkkijulkaisu Vogue Knitting oli kertonut Novitan Muumilangoista ja malleista Facebook-sivuillaan 22.1.2019. Tästä Moomin-julkaisusta oli tullut supersuosittu sivustolla, klik. Langat on huomattu myös Japanissa, jossa Muumeilla on vahva fanikuntansa.

M&M -lehden jutussa kerrottiin, että lankojen kysyntä on yllättänyt Novitan ja langat ovat loppuneet kaupoista. Kun sitten huomasin Novitan Muumineuleet-lehden Olarin Prisman lehtihyllyssä, olihan tämä tulevaisuuden klassikko poimittava talteen. Lankoja sain Kauppakeskus Kaaren Prismasta, jossa on yllättävän hyvät lankavalikoimat. Tosin tarvitsemani valkoinen Muumitalo-lanka oli päässyt loppumaan sieltäkin, joten joudun vielä himmailemaan neulemallini kanssa.

Muumimallisto Novitassa.

Veikkaanpa, että Muumipeikko-hattu tulee olemaan yksi mallisuosikeista. Neulemallit on suunnitellut Tove Janssonin hienon alkuperäiskuvituksen innoittamana Minttu Wikberg ja neuleohjeet ovat Minna Metsäsen ja Päivi Tissarin käsialaa.

Muumi-lankoja on kolmea eri laatua: Muumilaakso, Muumit ja Muumitalo. Muumit-lankojen koostumus on 55% merinovillaa ja 45% puuvillaa. Koostumus sopii hyvin vaikkapa neulepuseroon. Muumitalo- ja Muumilaakso-langat ovat 75% villaa ja 25% polyamidia – kestävimpiä siis vaikkapa sukkalangoiksi.

Itse innostuin Tuittu-kirjoneulesukista, joihin tarvitaan Muumitalo-lankoja. Ensimmäiset Niiskuneiti-langan väriset silmukat on jo luotu ja sukan varsi saatu alkuun. Kunhan vielä saan valkoista lankaa, niin homma etenee! Parasta talvilomapuuhaa siis tiedossa, varsinkin kun hiihtokelit menivät sohjon puolelle nyt lomaviikolla.

___

I got all excited with these new Moomin yarns and designs! I noticed this story on the Facebook page of Vogue Knitting, you can find it here (dated 01.22.), click

I could not resist these yarns once I found them from our local department store. You can read more about the Moomin yarns from here, click.

Heli

Pohdi ja säästä?

Näin alkuvuodesta kaupat myyvät edellisen sesongin vaatteita ja asusteita edulliseen tarjoushintaan. Nyt ajattelin hankkia ne talvikengät, joita ei ollut pakko hommata vielä syksyllä. Ostin talvialesta käytännölliset, vähän raskaat ja kömpelöt mutta järkevät Sorelin kumikärkiset kengät, joilla aion lopsutella koulun pihamaalla ja työmatkoilla täällä etelän vaihtelevissa talvisäissä.

Nyt onkin hyvä aika säästää pakollisissa hankinnoissa. Äitimuori kertoi saaneensa ystävän veljeltä seuraavan ohjeen: ”Älä osta sitä mitä tarvitset, osta vain se, mitä ilman et voi elää.” Puhuttiin, että nykymaailmassa tämä ohjenuora on varsin haastavaa – toisin oli 1950-luvulla, kun muorikin oli nuori. Silloin tuota valikoimaakaan ei paljon ollut, ja elettiin varsin toisenlaisia aikoja. Oli hyve kierrättää, käyttää uudelleen ja korjata vanhaa.

Yhteiskuntamme pyörii tänä päivänä vahvasti kuluttamisen ympärillä, ja talouden muutaman prosentin vuosittaisen kasvun pitäisi kattaa alati nousevat kulut. En kuitenkaan usko, että maapallo kestää jatkuvaa, lisääntyvää kulutusta. Heilahdus takaisinpäin äitimuorin nuoruusaikoihin on jossain vaiheessa pakollinen, epäilen.

Ajatuksen innoittamana suuntasin alkuvuodesta kierrätyskeskukseen. Jotain kivaa käyttövaatetta voisi hyvinkin löytyä kirppikseltä. Tai joku hauska idea uudista ja muodista -tyyliin. Tai joku hyvä laukkulöytö… No, löysin mustan t-paidan, mustan pellavaneuletakin sekä tämän hauskan mustan (!) kallopaidan, jonka aion pukea päälleni seuraavana Halloweenina. Hyvät kirppislöydöt – vuoden 2019 ekoteko #3.

Kallopaidalla aion ilahduttaa oppilaitani Halloweenina.

Nyt on ollut mahtavat pakkassäät myös täällä pääkaupunkiseudulla, ja olen kyllä nauttinut tästä kunnon talvisäästä. Sää on useimmiten pukeutumiskysymys, ja vihdoin täälläkin on lunta riittävästi talviurheiluun. Tänään aion lähteä retkiluistelemaan. Hiihtokin olisi hauskaa, mutta olen onnistunut kadottamaan monot viime muutossa. Ja sen verran on jo edellisen sesongin mallia suksieni siteet, että uusia monoja tähän sidemalliin ei ole enää saatavilla, ei edes kierrätyskeskuksesta.

Mukavaa talvista viikonloppua – täällä satelee lisää lunta!

Heli xx

PS. Äitimuori – samoin kuin puolisoni äiti – ovat kyllä aivan parhaita kierrättäjiä. Heillä on taito saada kaapista löytyvistä aineksista maukasta kotiruokaa, vaikka itse ihmettelisin, että mitähän sitä tekisi, kun ei ole oikein mitään aineksia. On se hyvä, että meidän perheessä tuo kokkausinnostus on periytynyt puolisolle, joka on ollut äitinsä laadukkaassa opissa…

Hi! We’ve had wonderful winter wonderland here in Southern Finland!  I have much enjoyed going outdoor skating or just walking around. Did some sales shopping, too – new, warm winter boots. And found a black second hand blouse with a skull (!) for next Halloween from our local recycling centre. Looking for more small, eco-friendly things to do in the beginning of the year. 

Tampereen tuumailuja

Näsinneula sumun läpi nähtynä, tutkielma vuodelta 2019.

Kävin juuri ennen loppiaista bussilla Tampereella tapaamaan ystävääni. Mietin ensin, kuinka kätevästi ja ilman ulkopuolisia aikatauluja olisin voinut ajella ne noin 200 kilometriä Tampereelle. Päädyin kuitenkin Onnibussiin, vaikka hirvitti jo etukäteen onneton jalkatila. Mutta hyvin kävi, sain bussista parhaan paikan (en ollut varannut paikkaa etukäteen). Oli kyllä muutenkin mukavampi ajella bussilla kuin omalla autolla lumipyryssä, täytyy myöntää. Siispä kirjaan vuoden 2019 saldooni ekoteko #2:n: julkinen liikenne, parempi mieli.

Ihan parasta oli tavata Tampereella ystävä. Mukavaa oli myös käväistä samalla reissulla Sara Hildénin taidemuseossa. Sinne minun on tehnyt mieli jo monesti, ja vihdoin se onnistui. Anj Smithin näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Miten joku pystyy maalaamaan niin hienovaraisen yksityiskohtaisesti? Maalaukset olivat kuin taiturimaisia lakkarasioiden kansia. Lapset ja nuoret pitäisivät varmasti myös Smithin kuvista – niistä löytyi paljon yksityiskohtia ja yllätyksiä. Ajankohtainen, myös maailman tilaa heijasteleva näyttely on avoinna 20.1.2019 saakka, joten juuri ennätät sinne vielä. Itse en kuvia näyttelystä ottanut, mutta käväise katsomassa kuvia ja lisätietoa Anj Smithin näyttelystä täältä, klik.

Sara Hildénin taidemuseo on taideteos itsessään. Jotenkin pidin tästä karheasta betonibunkkerirakennuksesta. Museon ikkunoista avautuvat huikeat näkymät Näsijärvelle. Tänne täytyy päästä kesällä!

Ajattelin muutenkin tarttua tänä vuonna museohaasteeseen ja kierrellä entistä ahkerammin museoissa. Parhaat asiat elämässä ovat usein (lähes) ilmaisia. Museoissa käynti ei ole kalleinta hupia, ja joihinkin voi päästä sisälle jopa ilmaiseksi. Museokortilla pääsee 280 museoon, ja työnantajan ePassirahat sijoitankin tänä keväänä Museokorttiin. Lisää hauskasta museohaasteesta voit lukea täältä, klik.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!

Heli

Naulakon uusi elämä

Tämän vuoden ensimmäinen tuunauskohde ja ekoteko #1 löytyi mökiltä. Piipahdimme mökillä vuodenvaihteessa, ja otin liiteristä mukaani vanhan vanerisen naulakon. Olen suunnitellut tämän kunnostamista ja paikkakin sille on jo valmiiksi katsottuna: mökkisaunan eteinen.

Naulakko on ollut meillä käytössä jo aiemmin vierasmökissä – tai paremminkin vierashuoneessa. Vierashuoneen täydellinen remontointi ja sisustaminen laittoi paikat uuteen järjestykseen, ja naulakko on odotellut ulkoliiterissä uutta sijoituspaikkaa vähän ajan hampaan syömänä, metalliosat ruostuneina ja maalipinta jo uutta käsittelyä odottelevana.

Naulakko on odotellut mökillä kunnostamista. Nyt oli sen aika.
Metalliset ripustimet olivat ruostuneet. Nämä puhdistin ruosteesta PataPata-saippuavillalla.

Saunan ulkoverhous on maalattu viime kesänä mustaksi. Saunaeteisen ajattelin maalata jossain vaiheessa vaaleaksi: nyt se on puunväristä, lakattua paneelia. Tämä hauska projekti odottelee ensi kevättä ja lämpimiä maalaussäitä. Saunaeteisen värimaailmaksi suunnittelin mustavalkoista, tai ainakin musta-harmaa-valkoista. Minulla olisi ollut harmaata Vintage-maalia edellisestä projektista – Puutarjottimen uusi elämä (ks. linkki täältä, klik.)

Innostuin kuitenkin säilyttämään naulakon (lähes) alkuperäisen mintunvärin – ehkä vähän kauniimmaksi valkoisella taitettuna. Päätöstäni tuki myös autotallista löytämäni, sinne käyttämättä jäänyt pieni purkki Annie Sloanin kalkkimaalia, jossa on hauska turkoosinvihreä sävy. Vielä siitä väri irtosi, vaikka vähän se oli jo päässyt kuivahtamaan odoteltuaan käyttöä lämpimässä autotallissa jo pari vuotta.

Puhdistin ensi maalattavan pinnan miedolla pesuaineella ja hankasin ripustimien metalliosien ruostetta irti PataPata-saippuavillalla. Maalasin naulakon vaneriosan kalkkimaalilla ja metalliset ripustimet metallimaalilla, jonka löysin Askarelli-liikkeestä Helsingin Kampista.

Välineet löytyivät varastosta ja metalliväri askartelukaupasta. Pienellä pensselillä maalasin ripustimet metallimaalilla, isompi pensseli sopi vaneriosien maalaamiseen kalkkivärillä.
Annie Sloanin kalkkimaalipurkin olin hankkinut alun perin tuolin maalaamista varten. Tuoli on edelleen valkoinen (eikä muuksi muutukaan, luulen), mutta maalille löytyi muuta käyttöä.
Naulakko sai uuden maalipinnan kalkkimaalilla, tuoli jäi valkoiseksi.
Metalliset ripustimet hohtavat puhdistuksen ja hopeamaalikäsittelyn jäljiltä.

Mitä tämä tuunaus sitten maksoi? Askareellista hopeametallimaali löytyi hintaan 4,90 e ja Annie Sloanin pieni maalipurkki maksoi aikanaan Måla & More -liikkeessä (sijaitsee Helsingin Töölössä, 120 ml testipurkki) 12 e. Eipä jäänyt tämäkään maali aivan käyttämättä, joten säästöähän se vain oli.

Naulakko odottelee nyt mökille pääsyä autotallissa. Ja minä odottelen myös, nimittäin kevättä ja mökille pääsyä (tosin en autotallissa). Mutta ennen sitä, mukavaa viikonloppua teille!

Did some DIY lately – an old hat rack needed new paint. I love these Annie Sloan chalk paints. A small can of paint was already waiting for use in our carage (12 e). I bought a small can of silver paint (4,90 e) from Askarelli. This hat rack will find home from our summer cottage next spring.

Heli xx

Welcome New Year – Tervetuloa vuosi 2019

Hyvää uuden vuoden alkua sinulle lukijani!

Täällä blogissa on ollut vähän hiljaiseloa, ja mietinkin vuodenvaihteessa, miten tästä suunnataan eteenpäin. Uusi työ on sitonut paljon ja energiaa ei ole jäänyt omille hauskoille harrastuksille – valokuvaamiselle ja kirjoittamiselle – viime syksynä. Mistä paukkuja ja mitä kivaa voisin lukijoilleni tarjota tulevana vuonna? Mietin myös, miten blogiani veisin eteenpäin: mikä on kantava teema vuodelle 2019?

Kun aloitin blogiani ajattelin, että blogini kautta voisin tarjota hyviä DIY-ideoita niistä kiinnostuneille. Myös puutarhainnostukseni sekä erilaiset remppaprojektit ovat ainesta, josta ammentaa käytännön ideoita ja vinkkejä. Itse olen intohimoinen sisustusblogien seuraaja, mutta koen jatkuvasti, etteivät taitoni (eikä siivousinnostukseni) riitä upeiden sisustuskuvien tuottamiseen. Kentällä on hyviä ja taitavia tekijöitä, joiden tuotoksista nautin jatkuvasti.

Kantavana ajatuksena blogatessani on ollut tehdä jotain, josta on iloa ja hyötyä myös muille. Tällainen jalat maassa -tyyli sopii itselleni, ja toivon että myös sinä lukijani viihdyt täällä juurikin siksi.

Päätin, että tänä vuonna pyrin blogissa erityisesti toteuttamaan pieniä ekotekoja -nimikkeellä erilaisia kierrätysteemoihin liittyviä hankkeita, ideoita ja projekteja. Sellaisia pieniä arjen tekoja, joilla voin omalta osaltani tukea kestävää kehitystä ja vähentää luonnon kuormitusta.

Hyvää vuoden 2019 alkua!

Happy New Year!

And thank you for following my blog. Recently I have been busy elsewhere – my work as a teacher with a new class of my own – has taken a lot of time and energy.

However, I have been thinking about writing my blog and the themes I would like to introduce this year. One of the main themes will be environmentally friendly projects and ideas. I would like to provide useful ideas for my readers and I hope that you will enjoy reading my blog this year as well.

Heli

Puutarjottimen muodonmuutos

Piipahdin taannoin Country White -liikkeen joulun avajaisissa Mankkaalla, ja samalla poikkeamalla kävin upeassa puutarha- ja kukkakauppa GardenLivingissä. Se on paikka, josta saan aina inspiraatiota. Tunnustan: himoitsen kaupan upeita kasveja ja graafisia ruukkuja, joita ei saa muualta.

Näin GardenLiving-liikkeessä ison, puisen, mattamustan puulautasen. Sen päälle oli aseteltu runsaasti mattamustia omenakynttilöitä, joiden pinnalla oli sokerin näköistä kimalletta. Upea. Jos sinulla on iso pöytä, jonka päälle kaipaat puista, mustaa lautasta/tarjotinta, käy vilkaisemassa. Itse sain tästä diy-idean.

Olemme saaneet kauniin puisen tarjottimen – tai lautasen – lahjaksi reilu parikymmentä vuotta sitten. Sen sinipunainen sävy ei koskaan oikein kolahtanut, mutta olemme käyttäneet sitä jonkin kerran kynttilälautasena (ja kyllä, paloturvallisuus on tärkeä asia! Kynttilät eivät jää koskaan palamaan liian pitkäksi aikaa tai yksikseen lautaselle). Suurimman osan ajasta lautanen on viettänyt kaapin kätköissä, mutta nyt siihen tulisi muutos.

Palasin takaisin Country White -liikkeeseen ja ostin sieltä pienen purkin harmaata Vintage-maalia, jolla päätin maalata sinipunaisen puulautasemme. Sohvapöytämme on musta, ja arvelin, että harmaa lautanen sen päällä olisi toimiva vaihtoehto. Ja toisaalta, mustasta erottuu pieninkin pöly ja kissankarva välittömästi.

Siispä toimeen. Pähkäilin ensin maalin värejä. Mikä harmaa näistä? Värikartta oli houkutteleva. Halusin tummemman harmaata, mutta pienessä purkissa oli saatavilla vain Warm Grey -vaaleanharmaata. Well well, kokeillaan siis sitä.

Puutarjotin ennen-kuvissa.

Maalauksen jälkeen pinta on kauniin mattaharmaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja mukavaa viikon alkua,

Heli

Piipahdus kädentaitomessuilla Tampereella

Käväisin lauantaina kädentaitomessuilla Tampereella. Olimme ystäväni kanssa ajoissa paikalla, jo yhdeksän jälkeen aamulla, mutta parkkipaikat alkoivat olla jo pullollaan. Ja sama näkyi myös halleissa. Jaksoimme kierrellä puoli kahteen, jonka jälkeen pujottelimme ihmismassan läpi ulos.

No mutta, käsillä tekeminen on vahvasti voimissaan, sen kyllä kävijöiden määrästä huomasi. Erityisesti minua ilahdutti suomalaisten käsityöläisten luovuus ja innovatiivisuus – monella käsityöyrittäjällä oli oman näköisensä idea/tuote/tuoteperhe tai materiaali, kuten ekonahka tai ananaksen lehtien kuidusta valmistettu kangasmainen materiaali.

Valmiita lankoja, villoja ja kehruunäytös osastolla.

Käsinvärjättyjä Martin’s Lab -lankoja.

Kuvat alapuolella Taito Pirkanmaan osastolta.

Taito-shoppien välittämät mallit ovat kotimaisia design-tuotteita, joihin voi ostaa ohjeen ja materiaalit valmiina. Tämän joulun uutuusmallit esillä messuilla.

Kansallispuku on pop?

Paljon oli toki myös samanlaista ja samoista ideoista ammentavia käsityötuotteita. Mietin sitä, miten haastavaa on pärjätä alalla yrittäjänä. Mikä on riittävän omaperäinen ja haluttava käsityötuote, ja miten sen pystyy valmistamaan toimivalla kustannusrakenteella? Hyvin alalla tuntuvat pärjäävän materiaalien ja valmispakettien vähittäismyyjät.

Kiertelin messuilla ideamoodilla, en ostelemassa. Muutama idea opetustyöhön alakoulun oppilaiden kanssa toteutettavaksi messuilta löytyikin. Mietin myös, milloin saisin oman tekemisen moodini taas syttymään. Kaikkea kivaa ja inspiroivaa näimme messuilla, mutta missä oma kipinä luuraa? Tänä syksynä olen valmistanut vain mallitöitä viitosten ja kuutosten käsityötunneille. Tuntuu, että kaikki aika kuluu muun opetuksen suunnitteluun, eikä aikaa tai paukkuja nyt muuhun tekemiseen oikein irtoa.

Teki kuitenkin hyvää käydä hakemassa ideoita. Paljon en kuvia ottanut, sillä ihmispaljous sekä kuvien julkaisumahdollisuus rajoittivat (kuvattavien yksityisyyden suoja ja käsityömallien tekijänoikeudet). Pyysin luvat kuvien julkaisuun.

Vierashuoneen remontti mökillä

Mökkimme vanha vierashuone sai uuden sisustuksen jo toissakesänä. Kaikkein suurin remontti tehtiin jo silloin, ja nyt viime kesänä ennätin viimeistellä ulkomaalauksen sekä hioa ja maalata uuden oven. Kahden kesän projektimme on nyt vihdoin valmis.

Olen ihaillut tanskalaisia, mustaksi maalattuja vapaa-ajanasuntoja, jotka selkeästi sopivat merenrantamaisemaan. Siitä innoittuneena halusin kokeilla tummaa väriä myös meillä. Mutta miten sellainen nyt sitten sopisi mäntymetsän keskelle, järven rannalle?

Pitkään pähkäilimme harmaan ja tämän hiilenmustan välillä. Kaikkein komein väri olisi ollut vanhan ja patinoituneen ladon harmaiden seinälautojen sävy. Mutta sellaista ei saa purkista – yritetty on. Ja tällaisten ladon seinälautojen hankkiminen ja muutoin kunnossa olevan vuorilaudoituksen vaihtaminen ei tuntunut mahdollisen kokoiselta urakalta.

Sitten näin Oblik-blogissa (linkki sinne postauksen lopussa) mustaksi maalatun mökin. Se oli todella hieno! Siitä valintamme kallistui sitten samaan hiilenmustaan sävyyn. Ja täytyy sanoa, että en ole katunut valintaa.

Tässäpä ulkorakennus, eli vierashuone, ennen ja jälkeen kuvissa.

Ennen oli perinteistä punaista. Sisääntuloon tehtiin pienehkö muutos ja väliseinä pienen keskivaraston ja vierashuoneen väliltä kaadettiin. Näin saatiin mukavasti lisätilaa vierashuoneeseen.

Enää puuttuu musta otsalauta, joka sekin on jo maalattu, mutta tikkaiden puuttumisen takia ei saatu tänä kesänä kiinnitettyä.

Erityisen iloinen ja ylpeä olen ulko-oven hiomisesta ja maalaamisesta. Se onnistui hyvin, ja nyt tietysti talvi näyttää lopullisesti, miten hyvin :).

Puoliso rakensi pienen terassin ja tukevat, kaiteelliset rappuset, joita pitkin mummienkin on helppo vierasmökkiin majoittua. Muutaman vuoden päästä kestopuu on sopivasti harmaantunut. Ja jos ei, niin sitten on vuorossa vielä öljykäsittely harmaalla sävyllä.

Viime kesänä remonttipaukut loppuivat silloisen saunaprojektimme lähes loppuun saattamiseen, mutta siitäpä tuonnempana.

Kiireisin tuleva remppakohde mökillä on kuitenkin kaivo: kaivon yllä oleva suojus ja ovi ovat jo haperoituneet, ja olisi hienoa saada lopulta pumppukin kaivoon. Nostamme kaivosta ämpärillä vettä, mikä hirvitti aina, kun pojat olivat vielä pieniä. Nyt ne isot ja komeat roikaleet eivät kaivoon hevillä enää tippuisi.

Täältä voit kurkata, miltä vierashuoneen sisällä näyttää: klik.

Ja täällä on blogipostaus siitä, kuinka sisäremontti toteutettiin: klik.

Tällainen tästä nyt tuli. Makuja on monia, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Muistan kun kerroin uusille oppilailleni, että viime kesänä maalasimme vierasmökin mustaksi. ”Mustaksi???” oli ihmettelevä kommentti. Mitä tuumit, minkä värin olisit itse valinnut?

PS. Ulkoseinien väri on (Tikkurilan Ultra Classic) hiilenmusta sävy 564X. Sitä ei enää viime kesänä (2018) löytynyt virallisesta värikartasta, mutta rautakaupassa se onnistuttiin vielä sekoittamaan. Ja Oblik-blogin mustan mökin löydät täältä, eikös ole hieno!: klik  .

Tuikkulyhty kipsinauhasta

Näin edellisessä koulussani kollegani luokassa valkoisia kipsimunia, jotka oli maalattu sisäpuolelta kullan värisiksi. Ne olivat upeita ja taitavan kollegani ohjauksessa hyvin onnistuneita oppilastöitä, ja päätin, että joku päivä teen omien oppilaideni kanssa vastaavia. Kohta se hetki koittaa, mutta sitä ennen näitä piti tietysti kokeilla itse. Näin voi huomata, mitkä asiat kannattaa ennakoida oppilaiden kanssa.

Löysin myös Pinterestissä kuvia näistä kauniista tuikkulyhdyistä, joista osa oli tehty kipsinauhasta ja osa askartelubetonista. En ole vielä kokeillut kultamaalia tuikkulyhdyn sisäpuolelle, mutta Pinterestin kuvissa se toi lämmintä hehkua ja sai koko tuikkulyhdyn loistamaan upeasti.  Kässäkuviksen (niin, sellainen yhdistelmäaine koulussamme on!) seuraava työ on siis tässä.

Laitoin pienet led-tuikut sisälle, ja valkoinen kipsituikkulyhty hehkuu kauniisti sen valossa. Jos et ole vielä kokeillut tätä loistoideaa, tässäpä ohje:

Näitä tarvitset:

  • Jätesäkki suojaksi pöydän päälle
  • Iso vesikulho
  • Noin 10 cm levyistä kipsinauhaa
  • Ilmapalloja

Käytin yhteen tuikkukynttilälyhtyyn yhden rullan kipsinauhaa (paketissa oli useampia yksittäispakattuja kipsinauharullia).

Tee näin:

  1. Suojaa pöytä jätesäkillä ja kaada kulhoon lämmintä vettä.
  2. Valuta hanasta ilmapallon sisälle hieman vettä. Näin lyhdystä tulee litteäpohjainen ja se pysyy paremmin paikallaan eikä keiku. Puhalla sitten ilmapallo halutun kokoiseksi.
  3. Leikkaa kipsinauhasta sopivan pituisia paloja: Nauhan pituus on pallon yläreunasta pohjan kautta toiseen yläreunaan (jätä ylös aukko).
  4. Kastele kipsinauha vedessä ja asettele sen pallon ympärille. Asettele nauhat limittäin ja jonkin verran päällekkäin. Yhdestä nauharullasta saa nauhat pienempään palloon, isoon tarvitaan vähän enemmän kipsinauhaa. Näihin molempiin kynttilälyhtyihin käytin yhdet kipsirullat. Isommasta tuli hieman läpikuultavampi, koska käytin siinä suhteessa vähemmän kipsinauhaa.
  5. Yläaukon muoto syntyy nauhan reunasta. Jos haluat muotoilla sitä esim. leikkaamalla, tee se vielä kun kipsi on kosteaa. Olen nähnyt kuvissa myös kauniita harsomaisia yläreunoja.
  6. Anna työn kuivua tunti, pari. Puhkaise ilmapallo varovasti (pieni terävä neula on hyvä!) ettei se räiskähdä ja levitä kipsiä. Tein itse tämän vaiheen saksen kärjellä, ja isompi pallo levitteli kipsinmuruja mukavasti ympärille.
  7. Jätä työ kuivumaan ainakin 1-2 vuorokaudeksi.
  8. Kynttilälyhty on kaunis valkoisena. Voit kuitenkin maalata tuikkulyhdyn sisuksen esim. kullan- tai hopeanvärisellä askartelumaalilla – se tuo siihen ekstratsujauksen!

Mukavaa marraskuista alkuviikkoa!

Heli

 

 

 

 

 

Särkitunturilla

Varhaiset aamun hetket ovat hienoimpia, myös valon suhteen. Päivemmällä aurinko kyllä nousee, muttei enää kovin korkealle. Viisto valo langettaa pitkät, iltapäivän tuntuiset varjot jo keskipäivän tienoilla.

Viikonlopun sumun jälkeen aamut ovat sittemmin valjenneet kirkkaina täällä Muoniossa. Syysloma on tehnyt monella tapaa hyvää: Yöunet ovat riittävän pitkät, ja herään aamulla usein siihen, että muistan vielä näkemiäni unia. Lapin luonto on poikkeuksellisen hieno, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tänne vaeltamaan. Nettitauko on tehnyt hyvää meille kaikille, ja perhe on tuntuvammin läsnä ja yhdessä kuin arjessa yleensä.

Teimme päiväretken syyslomaviikolla Särkitunturille. Se sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Muonion keskustasta Pallastunturin suuntaan. Retkikohde oli selvästi suosittu nyt syyslomaviikolla, ja kanssamme patikoimassa oli useita retkikuntia. Matka tunturin laelle Rovaniementieltä (jossa parkkipaikka) on reilu kolme kilometriä, ja patikointi ylös tunturille vie noin kolme varttia.

Alkumatka on helppokulkuista polunpohjaa, mutta lähempänä tunturin lakea polku muuttuu kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Pyörätuolin tai vaunujen kanssa laelle on haastavaa päästä. Tosin yksi reipas pyöräilijä ilmestyi tunturin laelle paksurenkaisen fatbike-maastopyörän kera.

Fasiliteetit ovat tässä kohteessa kunnossa: Matkan varrella puolivälissä nousua on iso, kutsuva kota sekä puuvaja ja vessat. Tunturin laella on nuotiopaikka, ja se oli myös ahkerassa käytössä.

Särkitunturin laella on pieni mutta syvä lampi. Ihme kyllä lampi ei ollut vielä jäässä. Navakka tuulenvire piti hanskat visusti kädessä, ja valokuvaaminen oli lähinnä nopeita näpsäilyjä. 

Särkijärven laelta löysimme suojaisan taukopaikan ja lisäsimme lämpimiä välikerroksia. Otimme lounasmuonat esille ja pistimme Trangiaan vedet kiehumaan.

Täällä taivaan katolla saimme ihailla näkymiä Särkijärven, Oloksen ja Pallaksen suuntiin.

Matka jatkuu kohta kohti Etelä-Suomea ja kotia. Pohjoinen jättää jäljen ja muiston. Tänne haluaisi aina palata, mutta seuraavaa reissua ei vielä ole suunnitelmissa. Onneksi on vielä viikonloppu edessä, sillä matkaa halki Suomen riittää.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta!

Heli