Pieni kangaspussi jämäkankaista

Etsin hyviä ideoita koulun käsityötunnille jo ennen joulua pinterestista, ja löysin tämän ommellun ja punotun kangaspussukan eri versioina. Lähdin kokeilemaan, miten tällainen onnistuisi. Selkeää ohjetta pussukalle ei löytynyt, joten tässäpä sellainen.

Pussi on koottu kangassuikaleista, jotka on ensin taiteltu nelinkerroin pituussuunnassa ja ommeltu suoralla ompeleella kaitaleen reunasta. Yhden kangassuikaleen valmis leveys on 2 cm. Kuvan pussukan korkeus on noin 13 cm ja pohjan koko noin 8,5 x 8,5 cm.

Materiaalit:

  • Puuvillakangasta kahta eri väriä
  • Ompelulankaa

Ohje:

  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta 8 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 33 cm.
  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta yläreunan kaitale, joka on 8 cm x 36 cm.
  • Leikkaa valkoisesta kankaasta 5 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 36 cm.
  • Taita kukin suikale pituussuunnassa kaksinkerroin, silitä taite, avaa suikale ja taita suikaleiden reunat keskellä olevaan taitteeseen. Silitä ja ompele kaitaleen reunasta suoraalla ompeleella. Näin leikatut reunat jäävät suikaleen sisäpuolelle. Valmiin suikaleen leveys on 2 cm.

  • Aseta punaiset suikaleet lomittain toistensa kanssa pussin pohjaksi. Mittaa pohjaosan ulkopuolelle jäävien suikaleiden pituus (näiden tulee olla saman pituisia joka suuntaan, pohjaosa asettuu suikaleiden keskiosaan), ks. kuva yläpuolella.
  • Kiinnitä pohjan suikaleet toisiinsa nuppineulojen avulla ja ompele pohjan ulkoreunasta suoralla ompeleella siten, että kaitaleet kiinnittyvät paikalleen. Poista nuppineulat.
  • Lähde ”punomaan” pussin sivuosia valkoisilla kangassuikaleilla. Kokeile valkoisen suikaleen tarvittava pituus pussin ympärille ja kiinnitä kaitaleen päät toisiinsa nuppineuloilla. Irrota valkoinen kangassuikale ja ompele suikaleen päät kiinni renkaaksi. Huolittele leikatut reunat siksak-ompeleella. Pujota rengas pussin ympärille. Jätä päätelty siksak-ommel piiloon punaisen suikaleen taakse pussin sisälle.
  • Valmista kaikista valkoisista kangassuikaleista sopivan pituiset renkaat ja pujottele ne vuorotellen punaisten suikaleiden lomaan siten, että valkoiset ja punaiset suikaleet muodostavat yhdessä pussin sivut.
  • Sovita punainen, nelinkerroin taiteltu yläreunan kaitale pussin yläreunaan. Taita suikaleen toisesta pitkästä päästä 1 cm saumanvarat suikaleen sisäpuolelle. Aseta kaitaleen päät siten, että taiteltu reuna jää päälle. Ompele kaitale kiinni pussin yläreunaan suoralla ompeleella.

Toivottavasti ohjeesta on iloa :). Hauskaa helmikuuta!

Heli

Aurinkoisessa kaktuspuutarhassa

Pääsimme vuoden alussa reissuun Fuerteventuralle, tuulten saarelle. Pääpaikkamme oli Corralejo, pieni kaupunki saaren pohjoisosassa. Pikkukaupungin nähtävyydet oli pian katseltu – satama ja dyynit – ja paikka onkin mitä parhain leppoisaa lomaa halajaville. Mielestäni reissussa parasta oli kiireettömyys, raikas merituuli sekä  rantaravintolojen maistuvat meren antimet.

Fuerteventura on Kanariansaarista se Afrikan mannerta lähin saari. Saari on varsin karu ja kuiva, ja rannikon hiekkadyyneillä tuulee aina – siispä mukava paikka, jos haluaa leijalautailla merellä. Tyydyimme katsastelemaan touhua ja leijasurffareiden värikkäitä leijoja maalta, sen verran haastavalta leijojen käsittely näytti.

Viimeisen päivän retkelle lähdimme Oasis Parkiin, jossa on eläintarha ja laaja kaktuspuisto. Puutarhavierailuista alkaa tulla kohta perinne, viimeksi kävimme Teneriffan-matkalla Botanical Gardensissa Puerto de la Cruzissa. Siihen reissuun on linkki tässä, klik.

Jos olet kaktusten ystävä, tänne näitä komistuksia voi lähteä ihailemaan ja ihmettelemään! Puutarhassa on 6000 eri kasvilajia, joista suurin osa on kaktuksia. Valo oli aika kova kuvaukseen, mutta sain tallennettua muutamia kohtuullisen toimivia kuvia puutarhasta, siispä voilá:

Oletko vieraillut mielenkiintoisissa puutarhoissa kotimaassa tai kauempana reissussa? Olisi hauska kuulla hyviä vinkkejä mahdollisille tuleville retkikohteille.

Aurinkoista alkuviikkoa – nyt on ainakin tänne Etelä-Suomeen luvattu vihdoin vähän pakkasta ja talviauringon paistetta.

Heli

Treenivaatteiden pelastus – pyykkietikka

Oletko jo tutustunut pyykkietikkaan? Sain viime syksynä kälyltä tuliaisiksi pyykkietikkapullon, ja olen aivan myyty tähän arjen helpotukseen. Velimies oli vielä miettinyt, että kehtaako sitä etikkaa viedä tuliaisiksi :).

Treenivaatteista on välillä haastavaa saada niihin piintynyt hien haju pois, ja pyykkietikka on tähän täydellinen vastaus. Nyt on mukava vetää (hyvin miedosti) hyvälle tuoksuvat treenivaatteet päälle ennen treenejä.

Pyykkietikka on ranskalaista Le Pere Pelletier -merkkistä, ja tuoksuissa on valinnan varaa. Itse olen hajuherkkä, enkä voi käyttää vahvan tuoksuisia hajusteita. Pyykkietikkaa laitetaan huuhteluainelokeroon 1-3 korkillista (yleensä 1 riittää), ja se raikastaa ja poistaa hien hajun tai tunkkaisen tuoksun tekstiilistä. Pieni määrä siis riittää, ja etikka onkin varsin riittoisaa. Yksi suosikeistani on raikas Fraicheur-tuoksu. Seuraavaksi aion kokeilla Teen lehti -tuoksua.

Desinfioivaa etikkaa voi käyttää myös yleissiivoukseen, vaikkapa peilien, laattojen ja wc-tilojen pinnoille.

Ystäväni ilahdutti meitä jouluna saman valmistajan miedon tuoksuisella saippualla. Tämäkin on hyväksi todettu: Rose-tuoksukin on lempeä,  ei liian voimakas.

Pyykkietikasta en luovu enää, mutta tekisi mieli kokeilla myös kotimaisia vastaavia etikoita. Oletko jo kokeillut pyykkietikkaa?

Mukavaa viikon alkua!

Heli

Vuosikatsaus 2017

Vuoteni 2017 – missä onnistuin, mikä olisi voinut mennä toisin?

Haa – tämän hauskan vuosikatsauksen idean ja osan kysymyksistäkin imaisin fiidiini suoraan Fab Forty Something Maikun blogista! Kiitos Maikku inspiraatiosta, sait minut tarttumaan näppäimistöön uudella innostuksella. En ole aiemmin tehnyt tällaista vuosikatsausta, joten mitähän tästä tulee…

2017 Suomi täytti sata ja minä täytin puoli vuosisataa. Ajattelin jo pari vuotta sitten, että merkittävä vuosi tämä.  Vuonna 2017 tuli myös 20 vuotta täyteen puolison kanssa virallista yhteistä taivalta ja 25 vuotta epävirallista. Aikas hienoa, sanon.

  1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, jota et ole koskaan tehnyt?

Opin soittamaan pianolla itselleni haastavan kappaleen, Adelen Skyfall-biisin. Ylitin ja yllätin itseni täydellisesti. Olen soittanut pianoa vähän ja viimeksi noin 12-vuotiaana. Ihana Hannu-ope yliopistolta sai minusta parasta esille pianotunneilla.

  1. Oletko kyennyt pitämään uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

Päätin että olen töissä synttäripäivänäni. Ja olin! Olin sinä päivänä ja koko syksyn töissä, vahvasti kiinni elämässä ja arjessa. Se oli minulle suurinta elämän juhlaa.

  1. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?

Tutustuin uusiin ihmisiin töissä, tapasin mahtavia opekollegoja uudessa koulussa! Osa olikin jo tuttuja, sillä pääsin sijaistamaan kouluun, jossa omat lapseni ovat käyneet ala-asteen eli nykyisen alakoulun luokat.

Tutustuin myös kahteen upeaan naiseen, joiden kanssa heittäydyimme Kodin Kuvalehden muuttujat-kuvauksiin. Nämä daamit toivon tapaavani ensi vuoden puolella, jolloin nostamme juhlamaljan yhdessä. Muuttujajutustani postasin muutaman kuvan blogiini, klik.

  1. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Toivoin työtä, johon voisin laittaa oman osaamiseni, innostukseni ja johon voin sitoutua. Onneksi tämä toteutui osittain.

  1. Mikä päivämäärä tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Juhlimme 20-vuotishääpäiväämme ihanassa Gaijin-ravintolassa yhdessä jälkikasvun kanssa. Olin jo pitkään haaveillut, että voisimme viedä pojat herkuttelemaan. Nautimme kaikki ainutkertaisesta, upeasta maistelumenusta.

Ystäväni järjesti puolisonsa kanssa vastaavan tapahtuman merkeissä loppukesästä ihanat isot juhlat, jotka olivat ikimuistoiset.

  1. Mikä on suurin saavutuksesi kuluneena vuonna?

Sain luokanopeopinnot finaaliin, ja jopa graduni valmistui – lähetin sen yliopistolle viimeisteltynä aivan vuodenvaihteessa. Olisihan sitä voinut fiilata vaikka hamaan tappiin, mutta kevään tuntisuunnitelmat painoivat päälle. Tuntuu, että joku projekti pitäisi olla aina menossa. Mutta kyllä syksyn opehommat olivat niin intensiivisiä, että tuntien suunnittelulta ei jäänyt viikolla aikaa gradun kirjoittamiseen lainkaan. Onneksi sain lopputyöni puristettua valmiiksi. Sopimuksellinen dead line on tehokas…

  1. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Onneksi mitään suuria pettymyksiä en joutunut tänä vuonna kokemaan. Usko siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin, on onneksi olemassa. Tänään katson enemmän eteen- kuin taaksepäin.

Läheisen rakkaan ihmisen terveydentila on ollut heikko heinäkuusta lähtien. Nyt tilanne näyttäisi kohentuvan, ja tästä saamme iloita koko perhe.

  1. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Onni on ollut matkassani, ja nyt koputan puuta! Olen onneksi perusterve, vaikka koulussa aina saakin kaikki kiertävät flunssat niskaansa. Yhdellä flunssalla selvisin syksyn, vaikka ääni menikin vähäksi aikaa.

  1. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

No asuntolainaan tietysti, mihin muuhun pääkaupunkiseudulla asuva roposensa sijoittaisi? Suurin murheeni elämiselle on asuntolainan määrä, mutta pystyn nykyisin olemaan ajattelematta sitä päivittäin. Voin rauhassa elää ekologisemmin ja kierrättämällä. Tosin jos rahaa olisi enemmän, sijoittaisin sen elämyksiin – elävään taiteeseen, matkustamiseen ja ulkona syömiseen.

  1. Mikä oli paras ostoksesi?

Sijoitin veronpalautukseni (!) vuodenvaihteen reissuun, jonne lähdimme juhlistamaan hääpäivää, opintojeni loppuun saattamista sekä kymppivuosien vaihtumista puolison ja nuortemme kanssa.

  1. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Olen saanut itseni salille. Salilta saan lihaskuntoa, hyvää oloa ja energiaa. Olen monta vuotta tehnyt lähtöä salille, mutta kalliit salimaksut ja hankala kulku tai saamattomuus ovat olleet esteenä. Nyt saimme koko perheen liikkumaan ja saleilemaan Esport Expressiin. Sain vielä synttärilahjaksi personal trainerin parin kerran konsultoinnin, ja odotan PT:n tapaamista innolla nyt vuoden alussa!

On hienoa myös aloittaa uusi vuosi töissä samassa koulussa, jossa olin syksyn sijaisena. Olen todella innoissani uudesta roolistani siellä ja siitä, että saan tehdä töitä pitkäjänteisesti ja sitoutuneesti tämän kevään.

  1. Viime kauteen verrattuna, oletko…

– Onnellisempi vai onnettomampi?

Viidenkympin rajapyykki on ylitetty, nyt ei voi enää mitään. Tällä mennään ja asian voi unohtaa.

– Elopainoosi tyytyväinen?

Haluaisin olla lihaksikkaampi, jäntevämpi ja vahvempi – sekä notkeampi. Näitä pikkuhiljaa työstetään. Ennen kaikkea haluaisin olla terve ja hyväkuntoinen. Aina voi parantaa, ja siinäpä tähtäintä vuoteen 2018.

– Rikkaampi vai köyhempi?

No yhtä tiukalla budjetilla edelleen, mutta näillä mennään.

  1. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Toivoisin tavanneeni enemmän ystäviäni. Koko kevään asuin Jyväskylässä, poissa kotoa. Kesän vedin happea ja tein opintoja kotoa käsin, ja syksyn olin töissä – sekä yritin opiskella samalla. Nyt olen onnellinen, sillä viralliset opinnot ovat finaalissa. Vielä vähän olisi erityispedagogiikan opintoja ihan omaksi iloksi ja opiksi sekä draamaopintoja keväällä.

  1. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

En tiedä, voisiko sitä murehtia vähemmän tulevaa. Mikään ”hakuna matata” en pysty täysin olemaan, koska lapset ja tömäkkä asuntolaina. Mutta jonkinlainen kauhun tasapaino on saavutettu, ja siitä olen helpottunut.

  1. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun olimme kotona rauhassa, ja saimme jouluksi sukua kylään. Veljeni perhe, äitini ja puolison äiti pääsivät tänä jouluna viettämään aattoa kanssamme. Kyllä läheiset tekevät joulun – ja juhlan.

Juhannusta vietimme mökillä Keski-Suomessa puolison äidin kanssa koko perhe yhdessä. Perinteinen kokko poltettiin, syötiin hyvin ja laulettiin nuotiolla kitaran säestyksellä. Mitä sitä muuta kaipaisi?

  1. Mikä on lempitelkkariohjelmasi?

En ole juuri ennättänyt katsoa televisiota. Jos kaipaan pään nollausta, luen kirjaa. Olen vähän huono katsomaan televisiota, sillä en voi sietää sitä, että joutuisin muistamaan jonkin sarjan lähetysajan viikolla! Niinpä katsonkin mieluiten Yle Areenasta tai katsoisin Netflixistä, jos sellainen olisi hankittuna käyttööni. Mutta käyttö on niin vähäistä, että tällaisten palveluiden hankkiminen olisi silkkaa turhuutta :D. Nyt meillä oli kokeilussa Netflix, ja katsoin somessakin hehkutettua The Crown-sarjaa. Tykkäsin kyllä, mutta vielä en jäänyt koukkuun. Sen sijaan olen palkinnut itseäni Silta-sarjalla. Aina kun olen saanut kirjallisen työni tiettyyn vaiheeseen, olen katsonut uusimmat jaksot Sillasta. Nyt kaikki vuoden 2017 jaksot on nähty, ja aion aloittaa uusista jaksoista nauttimisen tänä viikonloppuna.

  1. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin lähinnä opintoihin liittyviä teoksia. Sitten sain käsiini uusimman Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin ja täytyy myöntää, että viihdyin. Ostin itselleni joululahjaksi Elena Ferranten trilogian kakkososan ja luin sen lomareissulla. Aah, hieno, poikkeuksellinen tarina. Vaatii aluksi paneutumista ja sitoutumista, ei mikään helppo lukaistava. Mutta tarina palkitsee. Olen myös lueskellut yökirjana Helen Macdonaldin H niin kuin haukka -kirjaa. Se on sopivan tyynnyttävää luettavaa ennen nukkumaanmenoa.

  1. Mikä oli vuoden paras elokuva?

La la Land. Tästä sain myös musiikillisia inspiraatioita ja innostuin tilaamaan elokuvamusiikin nuotteja.

  1. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

No se, jos olisin saanut opiskella kotipaikkakunnalla ja olla perheen kanssa yhdessä. Toisaalta, silloin en olisi tutustunut ja tavannut Jyväskylässä ihania Maisterit -16 -ryhmäläisiä ja olisin jäänyt paljosta paitsi! En olisi myöskään pystynyt tekemään opintoja vuodessa, ellen olisi opiskellut 24/7.

  1. Mikä piti sinut järjissäsi?

Opiskelu, tavoitteiden saavuttaminen, mahtavat opiskelukaverit ja perhe – rakkaat ihmiset. Ja musiikki, pianon soitto – siitä tuli lähes addiktoivaa.

  1. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksi vuonna 2018?

Ammatillisesti haluan kehittyä ja kasvaa, tehdä työtä pitkäjänteisesti ja oppia uutta. Uskon että tähän on hyvät mahdollisuudet nyt.

  1. Mikä oli sinun vuotesi kohokohta?

Ihan parasta oli, kun pääsin takaisin kotiin opiskelupaikkakunnalta <3.

Näillä mietteillä mennään jo kovasti kohti valoa ja kevättä. Kiitos sinulle blogini lukija ja hyvää vuoden alkua!

Heli xx

 

 

Puutarhan lokakuu

 

Miten tämä syksy on mennytkin niin nopeasti? Suorastaan läkähdyttävän nopsaan. Syysloma koitti koulussa, ja tämän tauon otan kyllä iloisena vastaan. Kaksi päivää olen jälleen viettänyt tiiviisti graduni parissa. Valmista ei varmasti tule viikossa, mutta aina mennään eteenpäin.

Syysaurinko pilkahti vihdoin täällä Etelä-Suomessa tänään sunnuntaina, ja nousin koneelta ottamaan vähän kuvia puutarhasta. Lehdet ovat jo pudonneet kirsikkapuista, mutta syyshortensiat kukkivat edelleen upeasti.

Nämä tomaatit eivät taida kypsyä ajoissa…

Jos haluaa löytää jotain positiivista menneestä kesästä, niin puutarhan istutuksia ei ole liiemmin tarvinnut kastella. Tuija-aita on saanut kasvaa korkeutta ilman lisäkastelua. Toisaalta kesän ja alkusyksyn eroa on ollut vaikea huomata, koska sää on ollut varsin sateinen koko ajan.

Tuijat tuovat onneksi vihreää puutarhaan, vaikka pihan isommat puut näyttävät jo luurankomaisilta ilman lehtiä.

Rinneangervo on vaatimaton ja kiitollinen jokapaikan kasvi, jonka syysväri ilahduttaa.

Tuijakuja ja syksyisessä värissä punottavat rinneangervot.

Oven vieressä, keittiön ikkunan alla kukkivat upeasti kaksi vuotta sitten Viherlandiasta löytämämme Lime Light -syyshortensiat.

Tänä vuonna istuttamani varjoyrtti on viihtynyt kirsikkaluumun alla suojassa. Lehdet muistuttavat hieman jouluruusun lehtiä, mutta ne ovat kiiltävämmät ja vahapintaiset. Myös vuoden voimia kerännyt pikkutalvio on tänä kesänä lähtenyt leviämään.

Hortensioita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Hyvää lomaa syyslomailijoille, ja mukavaa viikkoa kaikille!

Heli

Syksyn satoa

Ajattelin tehdä pienen keittiöpuutarhapäivityksen pitkästä aikaa. Elokuu alkoi tiiviisti lopputyön kirjoittamisen merkeissä, ja nyt sain vielä samaan syssyyn opesijaisuuden lähikoulusta. Ihan mahtavaa, sillä kyllähän tässä olisi vahva motivaatio päästä tiiviisti mukaan normaaliin työelämään. Mutta täytyy myöntää, että kyllä tuli viikonloppu ihan kohdilleen nyt – ja kunnon yöunet. Nyt taas jaksaa!

Tämän kesän ilonaihe on ollut naapureiden kanssa yhdessä omistamamme pikkutontin ottaminen puutarhakäyttöön. Jaoimme kaikille palstat tontilta, ja ryhdyinkin oitis alkukesästä kasvatushommiin. Valitsin puutarhakaistaleellemme lavakauluksia, joita sai edullisesti Hongkong-liikkeestä. Neljään lavakaulukseen mahtui useita säkillisiä multaa ja uusia puutarhakasvituttavuuksia. Olemme päässeet nauttimaan pienen keittiöpuutarhamme sadosta nyt elo-syyskuun vaihteessa.

Yhden lavan omistin puutarhamustikoille, ja olen kyllä todella ihastunut niihin. Valitsin kahta eri lajiketta, jotta ristiinpölytys onnistuisi hyvin. Alvar-lajike on ollut satoisa, North Bluen pölytysaika saattoi mennä ohi puutarhaliikkeessä (tai sitten pörriäisiä on ollut tänä kesänä todella vähän) – siitä ei juuri marjoja tullut vielä tänä vuonna.

Taidanpa vaihtaa salaatti- ja minttuviljelmäni ensi kesänä puutarhamustikoihin!

Yksi lavallinen omistettiin kokonaan hyvin itäneiden perunoiden kasvattamiseen. Niitä löytyi alkukesästä ihan omasta kylmäkaapista istutettavaksi. Nyt korjasimme mukavan pienen sadon, josta teimme lähiruokaa saman tien. Osan perunasadosta pesimme hyvin ja kiehautimme nopeasti viiden minuutin ajan. Jäähdytyksen jälkeen perunat pakattiin pieniin Mingrip-pusseihin ja pakastettiin. Siellä ne odottavat jouluaattoa, jolloin saamme kiehauttaisen jälkeen nauttia ”uusista” perunoista sienisalaatin ja kalojen kera. Nam!

Myös tällaisen hauskan lakkavadelman löysin uuteen keittiöpuutarhaani. Luulenpa kuitenkin, että tämä on minulle vanha tuttu, vaikken sitä vielä taimena hankkiessani muistanutkaan. Liperin mummolassa kasvoi myös aikoinaan näitä erikoisia keltaisia vadelmia. Kuulin äidiltä, että mummi oli tuonut ne jostain kauempaa sukulaisilta kotipaikalleen ja istuttanut punaisten puutarhavadelmapensaiden joukkoon.

Joskus riittää pienempikin puutarha, vaikkapa ruukussa terassilla. Tuoreet yritit ja salaatinlehdet ovat ihan parasta omalta viljelmältä – lähiruokaa parhaimmillaan.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Heli x

Henkilökohtaista: Täydessä tällingissä Kodin Kuvalehden muuttumisleikissä

Joskus elämä yllättää iloisesti. Huomasin alkukesästä, että Kodin Kuvalehti etsi 100-vuotiaan Suomen ja 50-vuotiaan lehden kunniaksi 50-vuotta tänä vuonna täyttäviä lukijoita muuttumisleikkiin. Omia tulevia pyöreitä vuosia ja synttäreitäni olen ajatellut vain silloin tällöin ja vähän ihmetyksenkin vallassa. Minäkö kohta viisikymppinen? No hei, en todellakaan tunne olevani mikään tietyn ikäinen, enkä oikein osaa ajatella itseäni viisikymppiseksi.

Viime vuosi tiukkaa opiskelua oli sekä mahtavaa että vaativaa, ja ajattelin, että olisi kiva päästä hemmoteltavaksi ja asiantuntijoiden käsittelyyn, vaikkapa sitten synttäreideni kunniaksi. Ja kylläpä oli hienoa, että pääsin mukaan muuttumaan. Päivä oli antoisa, tapasin ihania naisia ja sain vinkkejä uuteen tyyliin (voi kun muutokset vain kestäisivät pidempään!)

Tässäpä kuva ennen tyyliniekkojen käsittelyä. Sorry, kuvat ovat kännykästä, joten vähänkös pehmeitä…

Suuntasin kesäkuisena aamuna kello seitsemän Helsingin Kamppiin, jossa minua odotteli Miraculosin huippukampaaja Jonna. Suuntasimme korkealle Helsingin katujen ylle kampaamoon, josta avautuivat upeat näkymät yli kaupungin. Jutta kysyi ensin, mitä itse tuumin hiuksistani. Kerroin suoraan, että hiusten väri oli mielestäni päässyt värjäytymään liian tummaksi ja kovaksi. Muutoin viihdyin kyllä hiusmallissani, lyhyessä polkassa, mutta sekin minulla on ollut jo vuosikausia. Jonna ehdottikin, että hiuksia vaalennettaisiin hieman latvasta, tyveen saisi jäädä tummempaa. Pientä kevennystä malliin oli myös luvassa. Se kuulosti hyvältä, joten eikun hommiin!

   

Olen aina nauttinut, jos olen päässyt meikkituoliin ammattilaisen käsittelyyn. Aino-Sofia taikoi piiloon tummat silmänaluset ja ihon pikku ongelmat siten, etten olisi mieluusti pessyt meikkiä pois koko viikkoon.

Enpä muistakaan koska hiuksiani olisi käsitelty sellaisella pieteetillä kuin Jonnan käsissä. Kaksi tuntia kampaamossa teki ihmeitä hiuksille, ja Jonna laittoi kampausta kuntoon vielä tunnin studiollakin. Aika kiva siitä tuli! Erityisesti ihastuin tähän uuteen, vaaleampaan sävyyn.

Tapasin ihanat naiset, Sinin ja Leenan, kuvauksissa. Hauska yhteensattuma kun huomattiin, että meillä kaikilla on synttäripäivä marraskuussa. Niinpä nimesimmekin porukkamme Marraskuun naisiksi. Ja päätimme, että tapaamme ja juhlistamme merkkipäivää vielä kerran yhdessä!

Pitkän kuvauspäivän jälkeen oli vähän naatti olo, mutta helppo hymyillä uudessa kivassa lookissa, tosin omissa rennoissa vaatteissa :D!

Kiva yllätys oli Amika-kampaamotuotepaketti, jonka sain Jonnalta. Pussiin oli pakattu hiustenhoitotuotteita, joista on iloa vielä kauan. Näistä kirjoittelen vielä tuonnempana lisää.

Kiitos kaikille ihanille naisille huippukivasta päivästä. Upeista kuvista lehdessä kiitos Pia Inbergille, Näistä blogikuvista Leenalle!, hyvistä ja yllättävistä vaatevalinnoista muotitoimittaja Mirkka Siusluodolle (itse en kyllä keltaista neuletta olisi huomannut valita!), Jonnalle upeista hiuksista ja Aino-Sofialle meikkivinkeistä. Voi, jos aina pysyisi näin tällingissä! Mutta en kyllä jaksaisi aina olla näin tip top, oma tyylini on arkena sporttisempi farkkutyyli. Mutta teatteriin voisin hyvinkin lähteä kuvausten upeissa oransseissa velour-housuissa.

Koko jutun meistä kolmesta muuttujasta voit lukea uusimmasta Kodin Kuvalehdestä nro 16 (17.8.2017).

Tässäpä lopputulos :). Päivä oli kiva, ja hemmottelu teki hyvää tiukan opiskeluvuoden päätteeksi.

Mitä tuumit muutoksesta? 😀

Hyvää viikon alkua,

Heli x

Kirsikkapuut ruukuissa

Puut ruukuissa.

Löysimme isot Elhon muoviruukut tarjouksesta Bauhausista jo keväällä. Ne odottelivat istutuksia heinäkuulle, sillä suurin ongelma oli päättää, mitä niihin istutetaan. Jotakin puuvartista, korkeampaa ja monivuotista, ajattelin. Vehreitä tuijia? Olisihan se hauskaa, että terassilla olisi ruukuissa vaikkapa talvehtivia puita. Toiveikkaana ajatuksena on, että ne säilyisivät hengissä yli talven ja pakkasten.

Ruukuissa on pyörät, joten niitä voi siirrellä terassilla. Siitä iso plussa!

Ruukkujen pohjaan porattiin reiät, ettei vesi jää pohjalle seisomaan ja jäädytä talvella kasvin juuria.

Olin jo siirtämässä yhtä varrellista pikkukirsikkaa ruukkuihin ja etsimässä toista pariksi (ei löytynyt), ja pohdin jo välillä matalia kääpiömäntyjäkin, kunnes päädyin lopulta kauniisiin ja toivottavasti satoisiin kirsikkapuihin. Onhan se hauskaa, että visuaalisen kauneuden lisäksi puut ovat hyötykasveja. Meillä on jo yksi kirsikkapuu istutusaltaassa, joten ne saavat toisistaan tukea keväällä pölytysaikana. Lajikkeena on sama, matalahko, 1,5-2 metriseksi kasvava suklaakirsikka, joka kokonsa puolesta on juuri sopiva myös ruukkuun. Myöhemmin huomasin puutarhamyymälässä terassikirsikka-nimisen lajikkeen, joka on myös matalakasvuisempi.

Ruukkujen pohjalle kaadoin salaojaksi ruukkusoraa. Mullaksi valitsin puutarhan mustaa multaa.

Sitten vaan taimet ruukkuihin…

Ja tiivis kerros multaa myös ympärille.

Laitoin taimille ruukkuihin tuet. Pehmeää puutarhanarua tarvitaan vielä taimen tukemiseksi keppeihin.

Kirsikka paistattelee terassilla iltapäiväauringon paahteessa, joten paikka on sille riittävän aurinkoinen. Puut hakevat vielä lopullista paikkaansa terassilla, mutta onneksi rullapohjaiset ruukut on helpohko siirtää.

Mietin vielä, millä kattaisin ruukun multaosan. Ajattelin ensin tuoda sammalta tai kunttaa mökiltä, mutta sitten päädyin kuitenkin tähän simppeliin kuorikatteeseen.

Oli muuten hauska nähdä, että samaa ideaa oli käytetty myös asuntomessuilla! Tämä luo uskoa siihen, että kirsikkapuut voivat pärjätä ruukuissa talven yli, kunhan multatila on riittävän suuri. Nämä kirsikkapuut olivat jo vähän isommat, kuva alla:

Mukavaa viikon alkua!

Heli

Asuntomessut 2017 – pihoista ja patioista

Ennätimme tänään viimein Asuntomessuille! Tässäpä nopea kuvapläjäys pihoista ja patioista. Yleissilmäyksellä patiot ja terassit olivat laajoja ja usein monessa eri tasossa. Eikä ihme, sillä ehdottomasti parasta alueella olivat upeat järvinäkymät Saimaalle. Myös puistoalue ja alueelle jätetyt komeat männyt tekivät asuinalueesta luonnonläheisen. Tontit olivat suuria (toisin kuin vaikkapa Vantaalla!). No, sijainti, sijainti ja sijainti! Maa on todella eri hintaista etelässä :D. Alueella oli myös mahtava leikkipaikka lapsille. Ja parhaat rantapaikat olivat kyllä rivitalo-osakkeissa, joissa olivat myös lasitetut terassit järvinäkymin.

Aalto ja komea piha.

Messutalojen omarantaiset tontit olivat jyrkkärinteisiä.

Mustaksi öljytyt (tai petsatut) rappuset jatkoivat terassin väritystä.

Kesäkeittiö suojaisassa paikassa.

Rappuset johdattavat rantaan.

Drop-altaiden linjaa toistavat metalliset tulisijat olivat tämän kesän uutuus.

Onni on oma laavu?

Pihan kuorike oli valittu sävy sävyyn talon puurakenteiden kanssa.

Mukava patiopaikka ja oma tulisija korkealla hormilla.

Kesän rennoimmat terassikalusteet!

Terassin porealtaalta avautuvat hienot näkymät Saimaalle.

Pyörät ovat kätevät – istutusastiaa voi siirtää tarvittaessa.

Kivetyt portaat johtavat rantapolulle.

Iso kasvihuone alapihalla piilossa oli iloinen yllätys!

Tuijapallot kehystivät terassia upotetussa istutusaltaassa.

Drop-lämminvesiallas ja terassia rajaava istutusallas.

Täältä olivat hienot kylpynäkymät Saimaalle!

Kunttaa oli käytetty kosolti pihojen viimeistelyssä.

Rivitaloyhtiöllä oli yhteissauna rannassa sekä omat venepaikat uimarannan vieressä.

Puiset hyötypuutarhan istutusaltaat.

Tällaiset kätevät pitkospuut tahtoisin myös mökille!

Oletko jo käynyt asuntomessuilla? Jos olet, mikä oli mielestäsi mielenkiintoisinta tänä vuonna?

Heli

Ruusupenkki mökille

Roses, roses…

Mökkipuutarhamme on varsin luonnontilainen. Eikäpä siinä mitään, se on loistojuttu. Kuntta on ihan alkuperäistä, ja pieni nurmikaistale mökin edessä varmaankin vuosikymmenten puurtamisen tulos. Ainoa paikka, jossa mielestämme kukkia saisi kasvaa on kohopenkki, jonka jokunen vuosi sitten perustimme vanhan kukkapenkin kohdalle mökin rantarinteeseen.

Olemme yrittäneet kasvattaa siinä menestyksettä perennoja, ja nyt mittamme täyttyi: olisihan se upeaa, jos joku kaunistava kukkanen viihtyisi silmän ilona pidepään kuin vuoden, kaksi. Erehdyimme vierailemaan Viherlandiassa, ja sehän oli menoa sitten se. Ihastuimme valikoimaan kauniita kanadalaisia ruusuja, ja kukkapenkki-ideamme alkoi muovautua.

Mylläsimme ensin vanhan kukkapenkin maan ylösalaisin. Suurin ongelma kokopenkissä on kuiva ja kosteutta pitelemätön maa-aines.

Lisäsimme kukkapennkkiin ruusuille tarkoitettua erikoismultaa kolme säkillistä sekä lehtikompostia.

Hankimme kuusi ruusua, ja siirsimme myös aiemmin mökille tuomamme suviruusut tähän samaan rivistöön.

Ruusuja ostimme kolmea eri lajiketta: ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’.

Kuorike pitää mullan kosteana ja tekee penkistä siistin ja huolitellun näköisen.

Nyt toivomme jännityksellä, miten ruusut pärjäävät täällä kolmosvyöhykkeellä talven yli. Rankka vesisade teki jo tekosensa, ja viikon jälkeen istutuksesta ruusun terälehtiä onkin sankka kerros kuorikkeen päällä. Ruusujen pitäisi kuitenkin kukkia syksyyn saakka.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sijoitamme mummilta saadun, kukkapenkissä ainokaisena selvinneen perintöpionin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Heli