Pikkelöidyt kangassienet

Tänä syksynä Etelä- ja Keski-Suomessa on saanut iloita runsaasta sienisadosta. Erityisen paljon metsästä on löytynyt kangasrouskuja eli kangassieniä, jotka ovat parhaimmillaan pieninä, sievinä ja pikkelöintiliemeen säilöttyinä.

Tässä vinkkinä herkullisten pikkelöityjen kangasrouskujen ohje. Pienet sienet ovat parhaimillaan pikkelöityinä, ja toimivat monen ruoan kyljessä maukkaina lisäkkeinä.

Tarvitset:

  1. Puhdista sienet. Valitse pienet ja sievät kangasrouskut pikkelöintiä varten (isot voit säilöä suosiolla suolaan ja sienisalaattiin). Jos jalka on pitkä, katkaise vähän lyhyemmäksi – näin sienet mahtuvat paremmin.

2. Keitä sieniä väljässä vedessä noin 10 minuuttia. Kaada lävikköön, ja huuhtele kylmällä vedellä.

3. Pilko 1-2 punasipulia. Laita sienet ja sipulit puhtaisiin lasipurkkeihin.

4. Sekoita kattilaan 1 dl väkiviinaetikkaa, 2 dl valkoviinietikkaa, 4 dl sokeria ja 6 dl vettä. Lisää liemen sekaan 2 tl suolaa ja musta- ja maustepippureita (10-15 kpl kumpaakin sorttia). Kiehauta liemi.

5. Kaada neste sienten päälle lasipurkkeihin. Sulje purkit tiiviisti. Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa.

Pikkelöidyt sienet säilyvät jääkaapissa jokusen viikon, elleivät tule syödyiksi jo sitä ennen.

Loviisan wanhat talot 2021

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma järjestettiin jälleen vuoden tauon jälkeen. Kyllä tätä oli jo odotettukin, joten ei tarvinnut paljon pohtia lähtöä Loviisaan. Ystävän kanssa olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella, jotta ennättäisimme nähdä mahdollisimman monta upeaa kohdetta! Lisää kuvia löydät Instagram-tilini stooreista @kotonaparas.

Viime vuoden pakollisen tauon jälkeen vanhojen talojen ystävät pääsivät jälleen tutustumaan Loviisan kauniisiin, historiasta ja oman aikansa tyylistä kertoviin koteihin. Tällä kertaa mukana yhteensä 39 kohteen joukossa oli 11 uutta kotia, ja yritimmekin kierrellä erityisesti näissä ennen näkemättömissä kohteissa. Yhden päivän aikana on mahdotonta ahmia koko kattausta, joten tässä poimintoja päivän annista!

Pitkänpöydäntalon puutarhassa

Keraamikko Kaisa Korpelan puutarhassa on paljon diy-ideoita.
Kaisan pihassa on kauniita yksityiskohtia, upea orangeri ja kanala.

Sisälle Pitkänpöydäntaloon oli jo pitkä jono, kun saavuimme. Se ei meitä haitannut, koska poikkesimme ihailemassa pihapiirissä keraamikko Kaisa Korpelan töitä. Suloiset koirapatsaat, koiranpäät, keramiikkakukat, -astiat ja taide-esineet hurmaavat joka kerran. Pihapiirissä on myös upea orangeri, kasvihuone, sekä tyttären entisestä leikkimökistä muokattu kaupunkikanala! Tämä on ehdottomasti jokavuotinen LWT-vierailukohteemme.

Talo Satama

Talo Satama.
Pienet yksityiskohdat tekevät paljon.
Kylpyhuoneen peili ja alakaappi oli otettu käyttöön vanhasta peililipastosta.
Isännän puutyötila ullakolla saa harrastajan vihertämään!

Suuntasimme ensimmäisenä Satamaan osoitteessa Jokikatu 4. Talo on tämän vuoden uusi kohde, ja lienee yksi vanhimmista LWT-taloista. Eija Perkins-Prossorin ja John Perkinsin punamultainen talo sijaitsee vanhalla sotilasalueella. Eija ja John ovat asuneet talossaan neljä vuotta, ja käsistään kätevä John on entisöinyt ja korjannut taloa. Eteiskuisti ja kaappikello ovat isännän taidonnäytteitä. Talon ihailua herättäneitä tapetteja on etsitty ja pohdittu yhdessä, ja sisäovesta tehty ikkuna on hauska yksityiskohta entisen makuuhuoneen – nykyisen työhuoneen – ja keittiön välissä. Yläkerrassa on isännän vakuuttava puutyötila, josta löytyy varmasti kaikki tarvittavat puutyövälineet!

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva on supersuloinen kohde! Tämä koti on kuin taideteos – tosin itse mietin, miten voisin asua näin viimeisen päälle mietityn sisustuksen ja asetelmien keskellä! En ole itse niin järjestelmällinen, että pystyisin moiseen. Koti herätti minussa suurta ihailua – sisustus on suunniteltu pieteetillä, ja talo on täynnä mielenkiitoisia sisustuksellisia yksityiskohtia enemmän, kuin kukaan osaisi kotiin toivoa. Aivan läkähdyttävää – täällä meni tovi jos toinenkin, ja pääsimme myös jututtamaan talon emäntää Nina Wiklundia. Lilla Ljuva on rakennettu 1902, ja Nina hankki tämän pienen talon, jossa ei siinä vaiheessa ollut vessaa eikä kylpyhuonetta, vuonna 2014. Taloon vedettiin kunnallistekniikka ja Nina uusi kaikki sisäpinnat hurmaavalla omalla tyylillään. Eipä siis ihme, että Lilla Ljuva on äänestetty Suomen kaunein koti -kisassa kolmannelle sijalle. Talon emäntä Nina toimii Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman puheenjohtajana. Katso lisää suloisia kuvia Lilla Ljuvasta instagram-tililtäni @kotonaparas.

Matkustajakoti Helgas

Matkustajakoti Helgaksen huoneissa on ihana tunnelma!

Vietimme mukavia hetkiä Matkustajakoti Helgaksen puutarhassa, jossa oli tarjolla talon Street Foodia. Valitsimme ystäväni kanssa paikan päällä valmistetut falafel-pyörykät riisipedillä – herkullista hyvän olon ruokaa! Sisällä on lämminhenkinen tunnelma, joka muodostuu eri tyylisesti sisustetuista tiloista. Emäntäväki, sisarukset Sini ja Heli Hassinen, ovat ostaneet vanhan matkustajakodin vuonna 2008 ja remontoineet talon eri päädyissä olevia asuntojaan yhdessä. Komeat lasiverannat kutsuvat vieraat viihtymään!

Villa Linnéa

Lasipurkit maljakoina, ja elokuun itseoikeutettuina koristeina auringonkukat!
Kauniit vanhat astiat kannattaa pitää esillä.
Näppärä hylly kannattelee yrttejä keittiön ikkunalla.

Eri aikoina laajennettu Villa Linnéa lienee valmistunut 1700- ja 1800-luvuilla, kuisti ja yläkerta 1929. Talossa on asunut veturinkuljettaja Sarkala, joten aiemmin taloa kutsuttiin Sarkala Gårdiksi. Salissa on varmaankin vanhojen talojen huomiotaherättävimpiä tapetteja. Voimakas tapetti toimii vahvana parina huoneen viininpunaiselle kaakeliuunille. Vanha, tumma hirsiseinä tuo kodikasta tunnelmaa keittiöön.

Vanha Makkaratehdas eli Nakkikartano

Avoin keittiötila on tilava ja valoisa.
Keittiö on kodin sydän!
Olohuoneessa on rento tunnelma ja nakit seinällä.
Taiteilijakodin tunnelmaa.
Aarteet tallessa.
Vanhassa makkaratehtaassa on tilaa – myös kylpyhuoneessa.

Vanha Makkaratehdas eli tuttavallisesti nakkikartano on yksi tämän vuoden uusista LWT-kohteista. Talon pihalle alkoikin muodostua jonoa siinä vaiheessa, kun ennätimme kierroksellamme kohteeseen. Nakkikartanon omistajat Mirella Pendolin ja Pia Sirén ovat remontoineet vanhan makkaratehtaan taiteilijakodiksi perheelleen nopeassa tahdissa, sillä talo oli autio vielä vuodenvaihteessa. Hygieniset seinäpellit on pääosin poistettu sisällä tilli- ja kaakeliseinien päältä, ja tilaa on remontoitu ja maalattu. Sisällä katse kohdistuu lähes ensimmäisenä eteen avautuvaan laajaan keittö-oleskelutilaan. Tässä kodissa on totisinta totta vanha sanonta siitä, että keittiö on kodin sydän.

Villa Armas

Sydämeni sai sykkimään Villa Armas. Viivähdimme pitkät tovit puutarhassa keskustelemassa talon isännän Ari Laton kanssa puutarhanhoidosta ja kasveista, siispä tärkeimmistä elämässä. Puutarhasta löytyi erilaisia tiloja, joissa viivähtää tai ahkeroida: viiniköynnökset notkuivat rypäleitä, saimme maistella herkullisia pikkutomaatteja ja ihastelimme keittiöpuutarhan paprikoita ja runsasta satoa. Kuuma ja kuiva kesä on tuonut omat haasteensa puutarhanhoidolle, mutta Villa Armaan puutarha kukoisti. Puutarhanne on paratiisi -kommenttiani isäntä ei siis hetikään allekirjoittanut. Kun kerroin, että voisin jäädä ihanaan puutarhaan ikiajoiksi, isäntä toivotti minut toki tervetulleeksi jäämään (hommia varmasti piisaisi!). Sisällä talossa uppouduimme keskusteluun emäntä Aila Laton kanssa, ja saimme katsauksen talon historiaan ja asukkaiden tekemiin muutoksiin ja remontteihin. Reilut seitsemän vuotta kodissaan asuneet Latot olivat tehneet talostaan kodin, jossa näkyivät hienosti emännän kädentaidot ja rakkaudella vaalitun puutarhan kukkaloisto. Isännän sanoin tämä koti on heidän elämänsä varrella asutuista kodeista kaikkein rakkain. Tunnelman pystyi vierailijakin tuntemaan.

Loviisassa on komeita puistoja. Kappelinpuistossa on myös viehättävä Kappeli-ravintola.
Kaupungissa oli tarjolla myös autoajelua Aku Ankan tapaan!

Pyörähdimme myös Loviisan keskustan Antiikkimarkkinoilla. Paljon olisi löytynyt mukaan lähtevää, tällä kertaa löytyi Fiskarsin pikkulusikoita veljelle. Useita hienoja kohteita jäi vielä seuraavaan kertaan tutustuttavaksi. Pohdin myös, pitäisikö siirtyä jatkossa kahden päivän taktiikkaan. Yhden päivän aikana emme olisi ennättäneet kiertää rauhassa kaikkia kohteita, ja erityisesti kauempana keskustasta olevat kohteet jäivät tällä kertaa suosiolla väliin.

Lähteet: keskustelut talojen asukkaiden kanssa sekä Loviisan Wanhat Talot 2021 -lehti. Lisää kuvia eri kohteista on Instagram-tilini stooreista @kotonaparas sekä tapahtuman omilla nettisivuilla www.loviisanwanhattalot.fi.

Kesäkukat mökille

Viime viikot ovat hellineet lämmöllä. Mökillä Keski-Suomessa olisi todella mukavaa tehdä töitä etänä, ellei siellä olisi niin paljon itikoita. Heti kun avaa oven, sisälle pöllähtää itikka-armada, joka laskeutuu yön hämärässä pään yläpuolelle pitämään moniäänistä konserttoaan. Jos ei siihen herää aamuyöstä, niin ihme! No, onneksi on erilaisia apuja tähänkin olemassa, laitteita ja välineitä, jotka auttavat ainakin sisätiloissa.

Kauniit aamut ja illat ovat mökillä ihan parasta (eipä sitä ennätä paljon työpäivän välillä ihmettelemään mökkimaisemia). Nyt kun on oltu mökillä enemmän, oli mukavaa laittaa kesäkukkia ja innostuinkin enemmän kuin aiemmin (lähti lapasesta…).

Kesäkukat hain pääosin Viherlandiasta sekä puutarhamyymälästä Vaajakosken S-marketin pihalta, josta löysin myös vihreä- ja hopeaputouksen. Molemmissa puutarhamyymälöissä oli vielä pari viikkoa sitten orvokkeja, näppäriä koko kesän kukkijoita. Kottikärryihin istutin orvokkien kaveriksi maahumalaa. Sitä oli myös viime vuonna, ja se levisi myös maahan. Suurempaa ongelmaa siitä tuskin tulee, koska maaperä on kuivaa kangasta.

Itikoiden ilakoidessa ympärillä sain kesäkukat istutettua ruukkuihinsa ja kottikärryihin. Kovin mennään jälleen tutulla setillä – pelargonit, marketat ja orvokit.

Miten siellä, oletko laittanut kesäkukkia? Jos olet, olisi kiva kuulla, mitkä ovat kesäkukkasuosikkejasi tänä kesänä?

Mukavaa vaalisunnuntaita!

Heli

Retkisuihku, mikä mainio keksintö mökille

Uudessa työssä aloitettuani olen siirtynyt lähitöistä etätöihin. Yksi etätyön iloista on, että töitä voi tehdä etänä vaikka mökiltä. Niinpä suuntasimme torstai-iltana Keski-Suomeen, ja perjantai sujui etäilyn merkeissä erinomaisesti. Nettiyhteydet pelittävät, joten mikäs on ollessa.

Illalla lämmitimme rantasaunan. Ja seuraavana iltana. Puukiukaan pehmeitä löylyjä on aina ikävä kaupungissa, mutta saunomisen helppous suihkuineen ja sähkökiukaineen toimii hyvin kiireisessä kaupunkiarjessa. Ja kylläpä löylyt tekivät hyvää myös tänään sen jälkeen, kun olimme raivanneet aitan takusta vanhoista kattopelleistä (keikka Mustankorkean kaatikselle) ja haravoineet lehtikasoja ja siivoilleet muutenkin paikkoja talvitauon jäljiltä.

Kävin saunomassa toissa kesänä ystäväni Marjon kesäpaikassa, ja siellä tutustuin retkisuihkuun. Voi kuinka kätevää! ajattelin. Puhuin asiasta kotona ja ylistin retkisuihkua. No, olen tällainen myöhäjunailija, enkä koskaan ottanut asiakseni hommata sellaista myös meidän mökille. Puolisoni oli laittanut asian kuitenkin ”korvan taa” (äitinsä sanoin), ja sain ikioman retkisuihkun äitienpäivälahjaksi. Olen päässyt kokeilemaan sitä nyt pari kertaa täällä mökillä, ja kyllä on kätevä!

Retkisuihku ladataan matkapuhelimen pistokkeen kautta paketissa mukana tulevan piuhan avulla. Nappia painamalla suihku käynnistyy, ja ”imupää” upotetaan sankkoon, josta vesi suihkuaa mukavasti, ja hiukset on helpompi pestä. Ja joo, arvaan että sulla on jo ollut retkisuihku käytössä jo ikuisuuden! Mutta jos olet tällainen myöhäjunailija kuten meikäläinen, niin kätevä peli tämä on mökkiolosuhteissa.

Iltavalo on kaunis, ja kaikki tuntuu hehkuvan tässä valossa. Viisto pehmeys ja pitkät varjot tuovat satumaista tunnelmaa. Alkukesän heleä vihreä, yritän saada sitä vangittua edes vähän näihin kuviin. Tässä vaiheessa kaikki kukkii – metsäorvokit, käenkaalit, mustikat! Ikuinen toukokuun loppu olisi mielestäni ihan paikallaan, eihän tätä kaikkea ennätä tankata riittävästi :).

Nautitaan toukokuun vimpoista päivistä!

Heli xx

Kotipihan kirsikkapuut kukassa

Olimme muutaman päivän etätöissä Keski-Suomessa, ja palasimme tänää illalla kotiin Espooseen. Arvasimme, että etelässä kesä on ennättänyt jo pidemmälle – koivujen lehdet puhkesivat mökillä keskellä viikkoa. Tutut julkaisivat kuvia kukkivista kirsikkapuistoista sosiaalisessa mediassa, ja mekin ennätimme omaan puutarhaan juuri ajoissa!

Punainen paroni

Luumukirsikka punainen paroni tuoksuu upeasti! Siinä on pienet ja kauniit kukkatertut, jotka lakastuvat nopeasti.

Myös istutusaltaan auringossa paistatteleva suklaakirsikka on täynnä kukkia. Saimme puusta viime vuonna jo mukavasti kirsikoita, jotka kypsinä ovat tummia, suklaisen ruskeanpunaisia.

Suklaakirsikka viihtyy istutusaltaassa

Kirsikat kukkivat vain hetken. Istun ulkona saunan jälkeen ja nautin vielä tovin niiden kauneudesta.

Kuvat otin nopeasti ilta-auringossa kännykällä. Ehkä ne vangitsevat edes vähän kukkien kauneudesta.

Oletko käynyt ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa puutarhoissa? Huomenna ennättäisi vielä täällä pääkaupunkiseudulla!

Leppoisaa viikonloppua,

Heli

Ps. Orvokit istutin viime viikonloppuna. Hyvin ovat pärjänneet. Täytyy kastella ne pian, paistattelevat tuossa aurinkoisella paikalla terassilla.

Varhaisperunat kasvamaan

Illan mukavin puhdetyö tänään oli varhaisperunan istutus. Kasvimaalla on ollut yksi lava, jossa kasvatimme perunaa viime kesänä. Mietittiin, että yhden lavan korkeus on vähän nafti, ja multatila jää turhan matalaksi. Saimme naapurilta yhden lisälavan käyttöömme, joten multaa ja syvyyttä perunalle onkin nyt riittävästi.

Tänä keväänä jääkaapista ei löytynyt itäneitä perunoita, joten hain Plantagenista siemenperunoita. Ensin piti päättää, mitä lajiketta otetaan. Mummi suosittelee Annabellea, ja sitä istutimme viime vuonna. Tänä vuonna päätimme kokeilla toista lajiketta, Colombaa.

Tarvitsimme myös lisää multaa, ja hommattiin sitten puutarhakasveille sopivaa puutarhamultaa.

Alkutilanne oli tämä. Kitkin ruohot ja siistin vanhat lehdet pois istutuslaatikosta. Kääntelin ja möyhensin maata. Sitten laitoimme toisen lavakauluksen päälle, ja lisäsimme viisi säkillistä multaa laatikkoon. Sekoittelimme vanhat ja uudet mullat hyvin lapiolla.

Istutin perunat noin 20 cm:n päähän toisistaan. Asettelin perunat multaan varovasti idut ylöspäin.

Perunat saivat runsaan multakerroksen ylleen. Lopuksi tarvittiin vielä kunnon kastelu.

Herukkapensaat ovat selvinneet talvesta. Jänikset jättivät puutarhamustikoiden varret syömättä talven aikana, kiitos suojaavan metalliverkon!

Mustikan varvut säilyivät syömättä!
Puutarhavadelmakin jo vihertää.

Muistin taas, miten ihanaa on päästä puutarhahommiin ja saada sormet multaan. Huomiselle jäi vielä orvokkien ja murattien istuttelua.

Joko olet uskaltanut istuttaa kesäkukkia tai puutarhakasveja? Ensi viikolle on onneksi luvattu lämmintä!

Heli

Aterinrakkautta

Scandia-aterimet tositoimissa.

Olen pyrkinyt elämässä maltillisuuteen kaikenlaisen keräilyn suhteen. Tilaa on vähän ja ihmiselle kertyy tavaraa hämmästyttävän paljon. Ehkä olen ollut liiankin puritaani, sillä rakastan kaikkea kaunista ja hyvin muotoiltua designia (puolisoni olisi varmaan ihan eri mieltä). Esteettisyys on elämän suola, ja olen myös hankkinut tavaroita niiden ulkonäön perusteella, vaikka funktionaalisuus on myös tärkeää.

Puolisoni äidillä on silmää tällaiselle arjen kauneudelle. Hän antoi lahjaksi molemmille pojilleen perheineen kauniit, vanhat Arabian astiastot. Me saimme häneltä lahjaksi suvussa kulkeneen kauniin kahviastiaston, joka on aarteeni. Oma, maaliskuussa poismennyt äitini oli enemmän funktionaalista sorttia. Mukana oli varmaan myös ripaus vaatimattomuuta, ”mitä minä olen haluamaan kalliita ja kauniita arjen esineitä”-tyyppistä ajattelua.

No mutta, kerron miten homma lähti lapasesta. Äitini aterinlaatikosta löytyi Savonioiden seasta neljä Kaj Franckin suunnittelemaa Scandia-kahvilusikkaa ja pari isoa lusikkaa. Pääsin nostalgiamatkalle lapsuuteeni välittömästi. Mutta meillähän oli näitä aterimia, kun olin pieni! Jäljellä olivat vielä nuo lusikat. Miten hyvältä lusikka tuntuikaan käteen viiliä lusikoidessani? Miten kaunis onkaan sen muoto ja raidoitus?

Sain lusikat itselleni, ja sain kälyltä vielä seuraavalla viikolla vinkin face-kirpputorin myynti-ilmoituksesta. Huutokaupaksihan se meni, ja sain sieltä ostettua lisää lusikoita ja muutaman haarukka-veitsisetin sekä juustohöylän. Höylä on muuten yksi toimivimmista koskaan kokeilemistani. Hävisin tosin kahvilusikat. Toisesta huutokaupasta sain hankittua puoli tusinaa haarukka-veitsisettejä. Ja nyt kärkyn kohtuuhintaisia pikkulusikoita ja liemikauhoja. Tähän on tultu.

Keskikokoinen lusikka on jostain kulkeutunut meille jo aiemmin.

Äiti antoi minulle kerran lahjaksi itse kutomiaan, kirjailtuja pellavaliinoja. En tiedä vielä, hannonko käyttää niitä. Ne ovat todellakin maailman kauneimpia.

Keräätkö jotain intohimoisesti? Olisi hauska kuulla, mitä.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Heli

Neulominen luo yhteisöllisyyttä

Neulonnasta on tullut minulle kuluneen vuoden aikana pakopaikka sekä keskittymisen ja hyvinvoinnin lähde. Neuloosini alkoi maaliskuussa 2020, kun korona-ajan pituudesta ei ollut vielä mitään käsitystä. Törmäsin Instagramissa ihaniin neuletileihin. Aloin seurata niitä, innostuin jälleen neulomisesta (miten ihmeessä olin voinut unohtaa tämän ihanuuden?) ja pian kypsyi ajatus myös oman, neulontaan keskittyvän instatilin perustamisesta. Koska blogi kulkee nimellä Kotona paras, neuletiliksi valitsin yhteen sopivan nimen, Kotonaknits.

Tykky-neulepusero, pitkä malli.
Tykky M-koossa, pidempi malli matalalla kauluksella.

Ensimmäinen puikoille päätynyt projektini oli Tykky-neulepusero. Suunnittelin ja neuloin ensin pitkän mallin paksusta ja lämpimästä, islantilaisesta Alafosslopi-langasta. Olin varsin tyytyväinen malliin, mutta halusin kokeilla vähän isompaa kokoa, jossa olisi runsaammin väljyyttä. Mietin, että malli voisi toimia kivasti myös lyhyenä. Neuloin myöhemmin selkeästi lyhyemmän XL-koon. Alle mahtuisi hyvin välikerroksia, tuumin.

Lyhyt malli XL-koossa, korkea kaulus.

Neuleinspiraation ja innostuksen levittäminen on aivan parasta. Huomasin, että iso asia neuleharrastuksessa on innostuksen, mahtavien lankalöytöjen, valmiiden töiden ja erilaisten projektien ja kokemusten jakaminen toisten kanssaharrastajien kesken. On ollut ilo kokea, miten positiivista keskustelu ja toisten postausten kommentointi on Istagramin kansainvälisessä neuleyhteisössä.

Sarjoin Tykky-neulepuseroon kokoja XS koosta 3XL-kokoon, ja Ilmoitin Facebookin neuleryhmissä sekä Instagramissa omalla sivullani, että haen testineulojia. Oli mahtavaa huomata, kuinka moni kiinnostui ja halusi lähteä kokeilemaan neuleen neulomista omassa koossa. Sain jokaiseen kokoon kaksi koeneulojaa, pariin tuli kolmekin.

Toisen koeversion kaarrokkeeseen tein nauhamaisen raglankavennuksen.

Kun ohje oli valmis, jaoin sen drivessa tekstineulojien kokeiltavaksi. Perustin meille Instagramiin yhteisen ryhmän, jossa keskustelimme neulomiseen liittyvistä kimuranteista kohdista ja jossa jokainen sai kysyä, jos jokin ohjeen kohta oli epäselvä. Ensin ehtinyt neuvoi ja vastasi, ja sain hyviä kommentteja ohjeen fiilaukseen keskusteluistamme. Näin vaihekuvia keskeneräisistä neuleista ja elin mukana jokaisessa eri vaiheissa.

Oli jännittävää ja upeaa nähdä valmistuvia neuleita. Tykky-neulepuseron malli tuntui elävän omaa elämäänsä eri väreissä taitavien neulojien käsissä. Hyvä niin, sillä päästin nyt ohjeen ilolla matkaan, eli neuleyhteisö Ravelryyn ladattavaksi. Toivon onnistuneita ja kantajiensa oloisia neulepuseroita jokaiselle neulojalle!

Käy kurkkaamassa linkin takaa, https://ravel.me/tykky millaisia neuleita taitavat testineulojat valmistivat. Ja jos innostut itse neulomaan, Tykky-neulepusero on nyt -20 % Ravelryssa sunnuntai-iltaan 7.3.2021 klo 23.59 saakka!

Happy knitting!

Heli xx

PS. Oletko innostunut neulomisesta tai jostain uudesta harrastuksesta? Kerro ja kommentoi, olisi kiva kuulla!

TALVIKALAA

Mennäänkö metsälle vai järven jäälle kalaan? Kummasta saisi varmimmin saalista ja ruokaa pöytään? Ainainen pohdinta talviviikonloppuisin.

Verkkojen ja koukkujen virittely tuulisella jäällä ei aina ole juuri sitä, mitä viikonlopuissa odottaa. Mutta jos kalaa sattuu saamaan, lautasella höyryävä madekeitto tai savuhaukitahna ruisleivän päällä unhoittaa kaikki vaivat.

Haukea ei kannata väheksyä, jos sitä sattuu saamaan talvella. Itse pidän siitä nimenomaan savustettuna. Ja kun siitä valmistaa kalatahnan, Y-ruodot voi perkaa pois jo heti alkuunsa.

Madekeitto

1 made
Jos et kalasta itse, nyt saa kauppojen kalatiskeiltä valmiiksi nyljettyä madetta.

Liemeen:
Porkkanaa, sipulia, pippureita, laakerinlehti, suolaa

Keitto:
kypsää, perattua kalaa
kalalientä
2–3 porkkanaa
1 sipuli
5 perunaa
pala tuoretta fenkolia
kermaa
tilliä
suolaa

  1. Laita nyljetty made päineen kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kala juuri ja juuri peittyy. Kuori ja paloittele joukkoon porkkanaa ja sipulia. Lisää kokonaisia pippureita, laakerinlehti ja suolaa. Minä laitan myös yhden pienen valkosipulinkynnen.
  2. Keitä lientä sen verran, että pinnalle muodostuu vaahtoa ja kuori se kauhalla pois. Kokonaiskeittoaika riippuu kalan koosta. Itse jätän vaahdon keräämisen jälkeen kalan kypsymään itsekseen ja hautumaan kattilaan kannen alle ja sammutan lieden. Anna liemen hetki jäähtyä.
  3. Ota kala kattilasta ja irrota lihat keskiruodosta. Siivilöi liemi ja ota talteen.
  4. Kuori ja paloittele keittoon tulevat porkkanat, perunat ja sipuli ja kuullota niitä hetki voissa kattilassa. Jos pidät fenkolin mausta, kuori siitä ohuita suikaleita joukkoon. Ropsauta juuresten päälle hiukan suolaa.
  5. Lisää kalaliemi juuresten päälle ja keitä melkein kypsiksi.
  6. Lisää sitten kalapalat, halutessasi kermaa ja hienonnettu tilli. Kuumenna ja tarkista maku.

Savukalatahna hauesta

1 keskikokoinen savustettu hauki (toki muukin kala sopii tähän)
pala purjoa tai kevätsipuleita varsineen
2 rkl kapriksia
tilliä
1-2 rkl sitruunanmehua
1-2 dl creme fraichea, smetanaa tms.
rouhittua mustapippuria
suolaa

Tämä hauki savustettiin kotona rivitalon pihassa Opa sähkösavustimessa ja hyvin kypsyi kovassakin pakkasessa.

  1. Irrota savukalasta lihat ja pilko se hyvin pieniksi paloiksi.
  2. Hienonna kaprikset, purjo ja tilli ja yhdistä ne kalan joukkoon.
  3. Lisää creme fraiche, mustapippuri ja sitruunanmehu. Sekoita ja tarkista happo ja suolaisuus. Lisää tarvittaessa.
  4. Anna tekeytyä jääkaapissa tovi ja nauti ruisleivän päällä.

Maukasta viikonloppua!

Maarit

Tomaattikeitto tuo tuulahduksen kesästä ja lämmittää pakkasella

Pakkaspäivän ulkoilun jälkeen maistuu lämmin ja täyteläinen tomaattikeitto. Se tuo myös mieleen jo tuulahduksen kesästä ja auringosta. Jos haluat ruuasta vähän tuhdimman, leivo keiton kyytipojaksi perinteistä lihapiirakkaa tai pasteijoita.

Tomaattikeitto 4 syöjälle

oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 x 250 g kirsikkatomaatteja tai saman verran tavallisia tomaatteja
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 rkl tomaattipyreetä
2–3 jauhoista perunaa
vettä
1 iso punainen paprika
kasvisliemikuutio
rouhittua mustapippuria
suolaa
kurpitsansiemeniä
fetaa
tuoretta basilikaa

  1. Kuori ja hienonna sipulit. Puolita kirsikkatomaatit ja leikkaa paprika kuutioiksi. Kuori ja paloittele perunat isohkoiksi lohkoiksi.
  2. Kuullota kattilassa öljyssä ensin sipuleita. Lisää sitten tomaatit, perunat ja paprikat. Kääntele ja anna hiukan paahtua.
  3. Kaada joukkoon purkkitomaatit liemineen. Huuhdo purkki vedellä ja kaada sekin keittoon. Lisää tarvittaessa nestettä sen verran, että ainekset ovat juuri ja juuri peittyneet. Lisää sekaan kasvisliemikuutio ja tomaattipyree. Anna porista hiljalleen, kunnes kasvikset ovat kypsiä, noin 15-20 minuuttia.
  4. Soseuta soppa pehmeäksi ja mausta makusi mukaan mustapippurilla ja suolalla. Jos kaipaat lisää hapokasta makua, lorauta valkoista balsamicoa tai purista sitruunamehua joukkoon.
  5. Keiton päälle voi esim. paahtaa kurpitsansiemeniä, murustella fetajuustoa ja hienonnettua tuoretta basilikaa.

Jauhelihapiirakka

1 paketti lehtitaikinalevyjä (sis. 2 kaulittavaa levyä)
sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
jauhelihaa 400 g
keitettyä riisiä noin 3 dl, mieluiten puuroriisiä
200 g tuorejuustoa (myös maustettu sopii hyvin), creme fraichea, smetana tms.
rouhittua mustapippuria
kuivattua oreganoa tai timjamia
suolaa
kananmuna voiteluun

  1. Hienonna sipulit ja kuullota pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi.
  2. Keitä riisit.
  3. Yhdistä riisit, ruskistettu sipuli-jauhelihaseos ja tuorejuusto. Mausta pippurilla, yrteillä ja tarkista suola.
  4. Kauli toinen lehtitaikalevyistä leivinpaperin päällä uunipellille sopivaksi.
  5. Levitä täyte lastalla tasaiseksi taikinan päälle.
  6. Kauli toinen levy hiukan pienemmäksi kuin alimmainen ja laita jauhelihatäytteen päälle.
  7. Kostuta päällimmäisen levyn reunat vedellä ja käännä alimmaisen reunat sen päälle. Painele esim. haarukalla piirakan reunat tiiviisti kiinni. Pistele lopuksi haarukalla taikinan pintaan reikiä ja voitele vatkatulla munalla.
  8. Paista 200 asteessa noin 40–50 minuuttia kauniin ruskeaksi.

Pakkasterveisin,

Maarit