Puutarjottimen muodonmuutos

Piipahdin taannoin Country White -liikkeen joulun avajaisissa Mankkaalla, ja samalla poikkeamalla kävin upeassa puutarha- ja kukkakauppa GardenLivingissä. Se on paikka, josta saan aina inspiraatiota. Tunnustan: himoitsen kaupan upeita kasveja ja graafisia ruukkuja, joita ei saa muualta.

Näin GardenLiving-liikkeessä ison, puisen, mattamustan puulautasen. Sen päälle oli aseteltu runsaasti mattamustia omenakynttilöitä, joiden pinnalla oli sokerin näköistä kimalletta. Upea. Jos sinulla on iso pöytä, jonka päälle kaipaat puista, mustaa lautasta/tarjotinta, käy vilkaisemassa. Itse sain tästä diy-idean.

Olemme saaneet kauniin puisen tarjottimen – tai lautasen – lahjaksi reilu parikymmentä vuotta sitten. Sen sinipunainen sävy ei koskaan oikein kolahtanut, mutta olemme käyttäneet sitä jonkin kerran kynttilälautasena (ja kyllä, paloturvallisuus on tärkeä asia! Kynttilät eivät jää koskaan palamaan liian pitkäksi aikaa tai yksikseen lautaselle). Suurimman osan ajasta lautanen on viettänyt kaapin kätköissä, mutta nyt siihen tulisi muutos.

Palasin takaisin Country White -liikkeeseen ja ostin sieltä pienen purkin harmaata Vintage-maalia, jolla päätin maalata sinipunaisen puulautasemme. Sohvapöytämme on musta, ja arvelin, että harmaa lautanen sen päällä olisi toimiva vaihtoehto. Ja toisaalta, mustasta erottuu pieninkin pöly ja kissankarva välittömästi.

Siispä toimeen. Pähkäilin ensin maalin värejä. Mikä harmaa näistä? Värikartta oli houkutteleva. Halusin tummemman harmaata, mutta pienessä purkissa oli saatavilla vain Warm Grey -vaaleanharmaata. Well well, kokeillaan siis sitä.

Puutarjotin ennen-kuvissa.

Maalauksen jälkeen pinta on kauniin mattaharmaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja mukavaa viikon alkua,

Heli

Piipahdus kädentaitomessuilla Tampereella

Käväisin lauantaina kädentaitomessuilla Tampereella. Olimme ystäväni kanssa ajoissa paikalla, jo yhdeksän jälkeen aamulla, mutta parkkipaikat alkoivat olla jo pullollaan. Ja sama näkyi myös halleissa. Jaksoimme kierrellä puoli kahteen, jonka jälkeen pujottelimme ihmismassan läpi ulos.

No mutta, käsillä tekeminen on vahvasti voimissaan, sen kyllä kävijöiden määrästä huomasi. Erityisesti minua ilahdutti suomalaisten käsityöläisten luovuus ja innovatiivisuus – monella käsityöyrittäjällä oli oman näköisensä idea/tuote/tuoteperhe tai materiaali, kuten ekonahka tai ananaksen lehtien kuidusta valmistettu kangasmainen materiaali.

Valmiita lankoja, villoja ja kehruunäytös osastolla.

Käsinvärjättyjä Martin’s Lab -lankoja.

Kuvat alapuolella Taito Pirkanmaan osastolta.

Taito-shoppien välittämät mallit ovat kotimaisia design-tuotteita, joihin voi ostaa ohjeen ja materiaalit valmiina. Tämän joulun uutuusmallit esillä messuilla.

Kansallispuku on pop?

Paljon oli toki myös samanlaista ja samoista ideoista ammentavia käsityötuotteita. Mietin sitä, miten haastavaa on pärjätä alalla yrittäjänä. Mikä on riittävän omaperäinen ja haluttava käsityötuote, ja miten sen pystyy valmistamaan toimivalla kustannusrakenteella? Hyvin alalla tuntuvat pärjäävän materiaalien ja valmispakettien vähittäismyyjät.

Kiertelin messuilla ideamoodilla, en ostelemassa. Muutama idea opetustyöhön alakoulun oppilaiden kanssa toteutettavaksi messuilta löytyikin. Mietin myös, milloin saisin oman tekemisen moodini taas syttymään. Kaikkea kivaa ja inspiroivaa näimme messuilla, mutta missä oma kipinä luuraa? Tänä syksynä olen valmistanut vain mallitöitä viitosten ja kuutosten käsityötunneille. Tuntuu, että kaikki aika kuluu muun opetuksen suunnitteluun, eikä aikaa tai paukkuja nyt muuhun tekemiseen oikein irtoa.

Teki kuitenkin hyvää käydä hakemassa ideoita. Paljon en kuvia ottanut, sillä ihmispaljous sekä kuvien julkaisumahdollisuus rajoittivat (kuvattavien yksityisyyden suoja ja käsityömallien tekijänoikeudet). Pyysin luvat kuvien julkaisuun.

Vierashuoneen remontti mökillä

Mökkimme vanha vierashuone sai uuden sisustuksen jo toissakesänä. Kaikkein suurin remontti tehtiin jo silloin, ja nyt viime kesänä ennätin viimeistellä ulkomaalauksen sekä hioa ja maalata uuden oven. Kahden kesän projektimme on nyt vihdoin valmis.

Olen ihaillut tanskalaisia, mustaksi maalattuja vapaa-ajanasuntoja, jotka selkeästi sopivat merenrantamaisemaan. Siitä innoittuneena halusin kokeilla tummaa väriä myös meillä. Mutta miten sellainen nyt sitten sopisi mäntymetsän keskelle, järven rannalle?

Pitkään pähkäilimme harmaan ja tämän hiilenmustan välillä. Kaikkein komein väri olisi ollut vanhan ja patinoituneen ladon harmaiden seinälautojen sävy. Mutta sellaista ei saa purkista – yritetty on. Ja tällaisten ladon seinälautojen hankkiminen ja muutoin kunnossa olevan vuorilaudoituksen vaihtaminen ei tuntunut mahdollisen kokoiselta urakalta.

Sitten näin Oblik-blogissa (linkki sinne postauksen lopussa) mustaksi maalatun mökin. Se oli todella hieno! Siitä valintamme kallistui sitten samaan hiilenmustaan sävyyn. Ja täytyy sanoa, että en ole katunut valintaa.

Tässäpä ulkorakennus, eli vierashuone, ennen ja jälkeen kuvissa.

Ennen oli perinteistä punaista. Sisääntuloon tehtiin pienehkö muutos ja väliseinä pienen keskivaraston ja vierashuoneen väliltä kaadettiin. Näin saatiin mukavasti lisätilaa vierashuoneeseen.

Enää puuttuu musta otsalauta, joka sekin on jo maalattu, mutta tikkaiden puuttumisen takia ei saatu tänä kesänä kiinnitettyä.

Erityisen iloinen ja ylpeä olen ulko-oven hiomisesta ja maalaamisesta. Se onnistui hyvin, ja nyt tietysti talvi näyttää lopullisesti, miten hyvin :).

Puoliso rakensi pienen terassin ja tukevat, kaiteelliset rappuset, joita pitkin mummienkin on helppo vierasmökkiin majoittua. Muutaman vuoden päästä kestopuu on sopivasti harmaantunut. Ja jos ei, niin sitten on vuorossa vielä öljykäsittely harmaalla sävyllä.

Viime kesänä remonttipaukut loppuivat silloisen saunaprojektimme lähes loppuun saattamiseen, mutta siitäpä tuonnempana.

Kiireisin tuleva remppakohde mökillä on kuitenkin kaivo: kaivon yllä oleva suojus ja ovi ovat jo haperoituneet, ja olisi hienoa saada lopulta pumppukin kaivoon. Nostamme kaivosta ämpärillä vettä, mikä hirvitti aina, kun pojat olivat vielä pieniä. Nyt ne isot ja komeat roikaleet eivät kaivoon hevillä enää tippuisi.

Täältä voit kurkata, miltä vierashuoneen sisällä näyttää: klik.

Ja täällä on blogipostaus siitä, kuinka sisäremontti toteutettiin: klik.

Tällainen tästä nyt tuli. Makuja on monia, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Muistan kun kerroin uusille oppilailleni, että viime kesänä maalasimme vierasmökin mustaksi. ”Mustaksi???” oli ihmettelevä kommentti. Mitä tuumit, minkä värin olisit itse valinnut?

PS. Ulkoseinien väri on (Tikkurilan Ultra Classic) hiilenmusta sävy 564X. Sitä ei enää viime kesänä (2018) löytynyt virallisesta värikartasta, mutta rautakaupassa se onnistuttiin vielä sekoittamaan. Ja Oblik-blogin mustan mökin löydät täältä, eikös ole hieno!: klik  .

Tuikkulyhty kipsinauhasta

Näin edellisessä koulussani kollegani luokassa valkoisia kipsimunia, jotka oli maalattu sisäpuolelta kullan värisiksi. Ne olivat upeita ja taitavan kollegani ohjauksessa hyvin onnistuneita oppilastöitä, ja päätin, että joku päivä teen omien oppilaideni kanssa vastaavia. Kohta se hetki koittaa, mutta sitä ennen näitä piti tietysti kokeilla itse. Näin voi huomata, mitkä asiat kannattaa ennakoida oppilaiden kanssa.

Löysin myös Pinterestissä kuvia näistä kauniista tuikkulyhdyistä, joista osa oli tehty kipsinauhasta ja osa askartelubetonista. En ole vielä kokeillut kultamaalia tuikkulyhdyn sisäpuolelle, mutta Pinterestin kuvissa se toi lämmintä hehkua ja sai koko tuikkulyhdyn loistamaan upeasti.  Kässäkuviksen (niin, sellainen yhdistelmäaine koulussamme on!) seuraava työ on siis tässä.

Laitoin pienet led-tuikut sisälle, ja valkoinen kipsituikkulyhty hehkuu kauniisti sen valossa. Jos et ole vielä kokeillut tätä loistoideaa, tässäpä ohje:

Näitä tarvitset:

  • Jätesäkki suojaksi pöydän päälle
  • Iso vesikulho
  • Noin 10 cm levyistä kipsinauhaa
  • Ilmapalloja

Käytin yhteen tuikkukynttilälyhtyyn yhden rullan kipsinauhaa (paketissa oli useampia yksittäispakattuja kipsinauharullia).

Tee näin:

  1. Suojaa pöytä jätesäkillä ja kaada kulhoon lämmintä vettä.
  2. Valuta hanasta ilmapallon sisälle hieman vettä. Näin lyhdystä tulee litteäpohjainen ja se pysyy paremmin paikallaan eikä keiku. Puhalla sitten ilmapallo halutun kokoiseksi.
  3. Leikkaa kipsinauhasta sopivan pituisia paloja: Nauhan pituus on pallon yläreunasta pohjan kautta toiseen yläreunaan (jätä ylös aukko).
  4. Kastele kipsinauha vedessä ja asettele sen pallon ympärille. Asettele nauhat limittäin ja jonkin verran päällekkäin. Yhdestä nauharullasta saa nauhat pienempään palloon, isoon tarvitaan vähän enemmän kipsinauhaa. Näihin molempiin kynttilälyhtyihin käytin yhdet kipsirullat. Isommasta tuli hieman läpikuultavampi, koska käytin siinä suhteessa vähemmän kipsinauhaa.
  5. Yläaukon muoto syntyy nauhan reunasta. Jos haluat muotoilla sitä esim. leikkaamalla, tee se vielä kun kipsi on kosteaa. Olen nähnyt kuvissa myös kauniita harsomaisia yläreunoja.
  6. Anna työn kuivua tunti, pari. Puhkaise ilmapallo varovasti (pieni terävä neula on hyvä!) ettei se räiskähdä ja levitä kipsiä. Tein itse tämän vaiheen saksen kärjellä, ja isompi pallo levitteli kipsinmuruja mukavasti ympärille.
  7. Jätä työ kuivumaan ainakin 1-2 vuorokaudeksi.
  8. Kynttilälyhty on kaunis valkoisena. Voit kuitenkin maalata tuikkulyhdyn sisuksen esim. kullan- tai hopeanvärisellä askartelumaalilla – se tuo siihen ekstratsujauksen!

Mukavaa marraskuista alkuviikkoa!

Heli

 

 

 

 

 

Särkitunturilla

Varhaiset aamun hetket ovat hienoimpia, myös valon suhteen. Päivemmällä aurinko kyllä nousee, muttei enää kovin korkealle. Viisto valo langettaa pitkät, iltapäivän tuntuiset varjot jo keskipäivän tienoilla.

Viikonlopun sumun jälkeen aamut ovat sittemmin valjenneet kirkkaina täällä Muoniossa. Syysloma on tehnyt monella tapaa hyvää: Yöunet ovat riittävän pitkät, ja herään aamulla usein siihen, että muistan vielä näkemiäni unia. Lapin luonto on poikkeuksellisen hieno, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tänne vaeltamaan. Nettitauko on tehnyt hyvää meille kaikille, ja perhe on tuntuvammin läsnä ja yhdessä kuin arjessa yleensä.

Teimme päiväretken syyslomaviikolla Särkitunturille. Se sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Muonion keskustasta Pallastunturin suuntaan. Retkikohde oli selvästi suosittu nyt syyslomaviikolla, ja kanssamme patikoimassa oli useita retkikuntia. Matka tunturin laelle Rovaniementieltä (jossa parkkipaikka) on reilu kolme kilometriä, ja patikointi ylös tunturille vie noin kolme varttia.

Alkumatka on helppokulkuista polunpohjaa, mutta lähempänä tunturin lakea polku muuttuu kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Pyörätuolin tai vaunujen kanssa laelle on haastavaa päästä. Tosin yksi reipas pyöräilijä ilmestyi tunturin laelle paksurenkaisen fatbike-maastopyörän kera.

Fasiliteetit ovat tässä kohteessa kunnossa: Matkan varrella puolivälissä nousua on iso, kutsuva kota sekä puuvaja ja vessat. Tunturin laella on nuotiopaikka, ja se oli myös ahkerassa käytössä.

Särkitunturin laella on pieni mutta syvä lampi. Ihme kyllä lampi ei ollut vielä jäässä. Navakka tuulenvire piti hanskat visusti kädessä, ja valokuvaaminen oli lähinnä nopeita näpsäilyjä. 

Särkijärven laelta löysimme suojaisan taukopaikan ja lisäsimme lämpimiä välikerroksia. Otimme lounasmuonat esille ja pistimme Trangiaan vedet kiehumaan.

Täällä taivaan katolla saimme ihailla näkymiä Särkijärven, Oloksen ja Pallaksen suuntiin.

Matka jatkuu kohta kohti Etelä-Suomea ja kotia. Pohjoinen jättää jäljen ja muiston. Tänne haluaisi aina palata, mutta seuraavaa reissua ei vielä ole suunnitelmissa. Onneksi on vielä viikonloppu edessä, sillä matkaa halki Suomen riittää.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta!

Heli

Äkässaivo ja Seitapahta

Saamelaisten muinainen pyhä paikka Äkässaivo löytyi Äkäsjoen varrelta noin kymmenen kilometrin päästä Äkäslompolosta pohjoiseen. Paikka on vaikuttava ja näkemisen arvoinen, ja Metsähallituksen päätöksellä suojeltu. Sinne on myös lyhyt patikointimatka, jonka taittaa vaikka pienempienkin lasten kanssa helposti. Saimme puhuttua poluille myös nuorison, olihan matka sinne ja takaisin tietojemme mukaan vain kolmisen kilometriä.

Patikointipolku johti aluksi mäntymetsän läpi.

Seurailimme välillä Äkäsjoen vartta.

Äkässaivo sijaitsee jäätikköjokien kuluttamassa kanjonissa, jyrkkäseinäisen kallion juurella. Harjanteen päällä on kota ja nuotiopaikka. Harjanteelta johtavat rappuset alas järven rannalle.

Äkässaivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi, jonka pohja erottui rannassa terävästi ohuen jääkerroksen läpi. Saivoihin liittyi uskomuksia ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen uskottiin olevan kaksipohjaisia ja saivokansan asuvan alemman järven rannalla, ikäänkuin ylösalaisin meidän maailmaamme nähden.

Äkässaivon vieressä nouseva Seitapahta eli seitakivi on kymmenen metriä leveä ja parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä korkea kalliopaasi. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta – korkeuseroja on haastavaa saada tallennettua, varsinkaan kun seisoo aivan kalliojyrkänteen vieressä. Näky on komea, eikä ihme, että Seitapahta ja Äkässaivo ovat saamelaisten vanhoja palvonta- ja uhripaikkoja.

Patikointipolku johdatteli myös vanhan kalkkikiven polttopaikan ohi.

Lyhyellä päiväpatikoinnilla emme pysähtyneet lounastamaan, vaikka matkan varrella olisi ollut tarjolla oiva nuotiopaikka ja kota. Suosittelen lämpimästi Äkässaivon kierrosta kaikille, jotka pystyvät kulkemaan välillä kapeaakin polkua. Jyrkkää rinnettä pääsi kulkemaan tukevia rappuja ylös tai alas, kiertosuunnasta riippuen. Lisää tietoa Äkässaivosta löytyy Luontoon-sivustolta tämän linkin takaa, klik.

Kirpeitä lokakuun päiviä!

Heli xx

Syyslomalla pohjoisessa

Syyslomalla suuntasimme Etelä-Suomesta Muonioon Olokselle. Pohjoisessa oli sunnuntaina sumuista, mutta happi oli raikasta ja luonto pehmeän hämyinen ja kaunis sumuverhossaan. Aiemmin satanut lumi oli sulanut pois, mutta kaikkialla näkyi merkkejä lähestyvästä talvesta. Sienet olivat paleltuneet sammalen sekaan ja lampien pinnat olivat jo jäässä.

Kuukkelit pitivät meille seuraa metsässä, kun kuljimme Olostunturin reunaa Tunturijärven laavulle. Näimme metsässä myös metsäjäniksen, joka oli vaihtanut jo valkoisen talviturkin, lentoon pyrähtävän metson ja vikkeliä hömötiaisia.

Sumun seasta oli mukava päästä mökille lämmittelemään ja kuivattelemaan. Illalla kauden ensimmäiset glögit höystettiin suklaalla – ja tietysti tämän hetken suosikkipelillä, Bangilla.

Hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille. Ja mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

Heli

 

Loviisan Wanhat talot 2018

Jos ihminen voi olla yhden koko päivän onnellinen, se oli viime lauantaina.

Pääsimme kahden ystäväni kanssa höyryjuna Ukko-Pekalla Porlammilta Loviisaan Loviisan Wanhat talot -näyttelyyn. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin, kun pääsi käymään sisällä loviisalaisten kodeissa. Vaatii paljon avata oman kodin ovet ventovieraille kävijöille  – hatunnosto siis heille. Ja kodit olivat persoonallisia, mielenkiintoisia ja täynnä mainioita sisustusideoita! Vanhoja rakennuksia oli kunnioitettu ja säilytetty, tai sitten muokattu tämän päivän toimivilla ratkaisuilla vanhaa henkeä vaalien. Kuljimme ja nautimme näkymistä ja markkinatunnelmasta useita tunteja.  Tästä päivästä muistona blogissa tämä kaiken kertova kuvakavalkadi.

Höyryjunan ravintolavaunussa.

Tunnelmallinen ruokapaikka Degerby Gille ja kalasoppabuffa. Tummat hirret muistuttivat Liperin-mummolasta.

Vintti kesähuoneena.

Ei vieraista väliä.

Vanhat hirret oli jätetty näkyviin makuuhuoneen päätyseinään.

Villiviini oli vallannut ulkorakennuksen.

Akkareita voi lukea kesämajassa kavereiden kanssa.

Kukat ylösalaisin! Mainiot kankaiset kukkaruukut olivat Greyscaledesign Finlandin.

Veitsiteline vanhoista kirjoista.

Näihin kuviin, näihin kotoisiin tunnelmiin.

Hyvää viikonloppua,

Heli

Mökkipuutarhan ruusupenkki, vol. 2

Perustimme mökille Keski-Suomeen ruusupenkin viime kesänä. Hullaannuimme vallan, ja kunnostimme vanhan kohopenkin ruusuille. Olimme yrittäneet kasvattaa siinä perennoja, mutta paahteinen paikka ja vähäravinteinen, köyhä maa eivät edesauttaneet asiaa. Ja varmaan lisärvinnekin olisi ollut tarpeen. Postauksen ruusupenkin perustamisesta löydät täältä, klik.

Kirvat kiusasivat ruusuja tänä kesänä.

Löysimme viime vuonna Viherlandiasta upeita ruusuja, ja se oli menoa! Vähänkös meitä jännitti nyt keväällä nähdä, oliko panostuksemme ruusupenkkiin ollut turha. Miten ruusut kestävät ankaran talven tuulisessa paikassa rannan läheisyydessä kolmosvyöhykkeellä? No yllättävän hyvin! Vain yksi ruusu oli kuollut, eikä sekään kylmään nuupahtanut. Syksyllä ruusussa oli jokin kasvitauti, joka sai sen tummumaan ja menehtymään jo ennen kylmiä. Poistin syksyllä kaikki oksat ja penkkiin pudonneet lehdet, ettei tauti leviäisi muihin ruusuihin. Muut ruusut onneksi säästyivätkin. Tyhjä paikka ruusupenkissä kaipasi nyt täyttämistä, ja sopiva ruusu löytyi heinäkuussa marketin puutarhamyymälästä.

Viime kesänä istuttamamme ruusut ovat ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’. Penkissä on myös mummilta taimena saatu suviruusu, jonka siirsimme piha-alueelta penkkiin. Parhaiten tänä kesänä on kukkinut ’Persica Roses’ , jonka kukka on yksinkertainen. Kesä on ollut hurjan helteinen, eikä ruusuja ole juuri ennätetty kastella. Ensi keväänä täytyy myös muistaa lisätä lannoitetta heti keväällä, että ruusut pääsevät kunnolla kasvuun.

Uusi ruusu on pienikukkainen tarhakurtturuusu ’Sointu’ . Kukka on pieni ja soma!

Ruusujen kukinta on hiipunut näillä helteillä. Meidän energiamme menivät remonttihommissa, ja kukkapenkki olisi kaivannut enemmän hoivaa jo heti keväästä. Next time wiser.

Onko sinulla ruusuja? Olisi kiva kuulla, miten ne ovat kukkineet tänä hellekesänä?

Heli

We planted roses in a flower bed at our cottage garden last Summer. Only one rose did not survive, and we had to find a new one to replace it. It is ’Sointu’ which has small, beautiful and delicate flowers.

Juhannuskukat

Kotona meillä on hillitty ja moderni värimaailma, ja kaikki kukat ovat valkoisia. Poikkeuksena muutama pensas, joissa kukkii vähän aikaa vaalenpunaiset kukat. Mökillä minulta usein karkaa kukkien osalta mopo käsistä, mutta nämä kesäkukat huomasin valinneeni kuitenkin pinkin ja valkoisen väliltä.

Näissä kuvissa näkyvät myös keskeneräiset projektimme, saunan maalaus ja pöllikasat, jotka odottavat halkomista ja pinoamista. Mutta hällä väliä, se on elämää, kaikki keskeneräisyys. Nämä kuvat otin jo reilu viikko sitten, kun kävimme viimeksi mökillä. Kukat olivat säilyneet onneksi hyvässä kunnossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää juhannusta!

xx

Heli