Pieni tovi tässä menikin etten ennättänyt postata mitään – pahoittelut! Kyllä on open kevät kiireinen, arvioinnit ja töiden loppuun saattaminen veivät nyt kyllä myös viikonloput. Tänään vihdoin tuli sellainen olo, että nytpä istahdan hetkeksi ja otan puikot käsiin. Sopivan rauhoittavaa hulinapäivän jälkeen.
Tämä jämälankaidea on nopea ja hauska – ajattelin, että sileän neuleen kohtaan voisi myös kirjoa silmukoita jäljentäen jonkin kivan kuvion tai vaikka nimikirjaimet. Parin silmukan levyinen helmineule pitää reunan suorana.
Odotan jo, että pääsen kohta mökille ja olen varautunut pikkuhiljaa tuleviin kesäpäiviin hyvillä lukukirjoilla. Aloitin jo tämän Pulitzer-palkitun Anthony Doerrin All The Light We Cannot See –romaanin. Kirja on suomennettu nimellä Kaikki se valo jota emme näe. Aion virittää riippukeinun laiturille ja kuunnella samalla aaltojen loisketta rantakiviin.
Mitä kesäpuuhia odotat itse? Onko loma sinusta parhaimmillaan lepoa vai puuhailua, vai sopivasti molempia?
PS. Sain kaverin heti kun otin lankakerän esiin. Heta ei tietenkään malttanut pitää tassujaan irti kerästä…
Sain tämän kauniin vanhan Husqvarnan Freja-ompelukoneen ihanalta anopiltani, Eila-mummilta. Siihen kuuluu kiinteä pöytäosa koristeellisilla metallijaloilla. Perintökalleus on ollut meillä aikaisemmin työhuoneessa, mutta nykyisissä neliöissä meillä ei sellaista ylellisyyttä ole. Mietimmekin kovasti muuton jälkeen, mitä koneelle pöytineen tekisimme. Olen nähnyt useita hauskoja ideoita, joissa ompelukoneen koristeellinen jalkaosa on käytetty pöydänjalkana, mutta en arvannut lähteä konetta purkamaan – tiedä häntä millaiset tunnesiteet mummilla vanhaan koneeseen on. Kysyimme myös mummilta, josko hän haluaisi koneen takaisin. Eipähän se mahtunut hänellekään, mutta sivulausessa tuli maininneeksi, josko siitä saisi vaikka hauskan pöydänjalan puutarhaan :). No, nyt kun tuli lupa, irrotin oitis koneen jalustastaan ja siirsin sen pianon päälle. Siinä se nyt kaunistaa olohuonettamme, ja jalka odottaa ulkona uutta elämää.
Olisiko sinulla hyviä ideoita ulkopöydän kansimateriaaliksi?
Mellstenin ranta on yksi suosikkipaikoistani Espoossa. Olen tosin löytänyt sen vasta hiljattain, nyt kun muutimme tänne etelämmäs asumaan. Sunnuntaina vietimme vähän juhlapäivää äitienpäivän merkeissä ja pyöräilimme kakkukahville ja kuohuvalle Cafe Mellstenin terassille. Varauduin aivan suotta toppaliivin kanssa terassille, aurinko lämmitti suloisesti ulkona istujia. Vaikka merellä oli vaahtopäitä, terassilla oli suojaisaa.
Porkkanakakku meni parempiin suihin ennen kuvia, joten voin vain mainita, että hyvää oli! On aivan mahtavaa, että kesä kolkuttelee jo ovella, eikös?
Saimme lisää valoja – jihuu! Sähkömiehet kävivät aivan kahdessa miehin, ja saimme neljä mustaa seinävalaisinta keittiöön sekä valkoisen valaisimen pöydän yläpuolelle. Nämä mustat valaisimet ovat Elloksen mallistosta, ja iso valkoinen Leonardo-valaisin pöydän yläpuolelle löytyi Kodin Ykkösestä. Ostimme sen jo ennen muuttoa, koska valaisin oli hyvässä tarjouksessa. Näistä valoista kirjoittelin jo aiemmassa blogissani, linkki löytyy täältä klik.
Vähänkös pöydän yläpuolella oleva valaisin näytti aluksi isolta, ja olen joutunut sen kokoa sulattelemaan. Valaisin on kuitenkin onneksi kevyen näköinen – ja se on myös erittäin kevyt – ja tuntuu nyt istuvat hyvin paikalleen. Vappuvieraamme sanoivat, että sitä ei juuri huomaakaan. Kunnes sitten myöhemmin illalla laitoimme valaisimeen valot :). Nyt mennään näillä. Iloista toukokuun alkua!
Hyvää toukokuun alkua!
Pihamaa on saanut jo multakerroksen, ja ostimme ensimmäiset tuijat tarjouksesta odottelemaan istutusta. Siinä ne törröttävät terassilla ja antavat vähän jo vehreyttä pihaan. Sateisen viikonlopun jälkeen oli hienoa herätä aurinkoiseen sunnuntaihin :).
Äiti pääsi maalta piipahtamaan ensimmäistä kertaa uuteen kotiimme – siksi ihanat pinkit tulppaanit. Äitee <3.
Mukavaa alkuviikkoa, toivotaan aurinkoa ja lämpimämpiä kevätkelejä!
Puutarha – Koti – Tee itse
