Itse kasvatetut sitruspuut

sitruspuut1

sitruspuut

sitrus

vanha sitrus

Perheellämme on sitruspuuperinne. Ensimmäinen ja vanhin sitruspuumme on nyt 40-vuotias (alin kuva). Mieheni istutti sen pienenä, ja puu on kulkenut mukanamme  miehen opiskelijaboksista yhteisiin koteihimme. Hän oli laittanut 7-vuotiaana kaksi siementä kaktusruukkuun kasvamaan, ihan itse. Toisen kasvuun lähteneistä hän lahjoitti 11-vuotiaalle veljelleen, toisen piti itsellään.

Monenlaisia vaiheita on nähty, ja kukkeimmillaan puu – siinä on jo vahva runko – komisti Vihdissä ruokasaliamme kattoon saakka ulottuvana. Nykyisin se on lyhyempi. Puu sai viime kesänä ulkoillessaan tuhohyönteisiä kimppuunsa, ja luulimme häviävämme taistelun, kun kasvi pudotti kaikki lehtensä ja osa oksista kuivui. Sitkeä sissi tämä sitruspuu, sillä se lähti kuitenkin elpymään kasvattamalla pieniä silmuja muutamaan oksaan. Nyt se on jälleen rehevä, vaikka menettikin metrin korkeudestaan.

Yläkuvien korkeat sitruspuut ovat poikiemme isänsä kanssa yhdessä istuttamia. Nyt kun sankarit ovat jo 12- ja 14-vuotiaita, sitruunan siemenistä istutetuilla puilla on ikää kuusi vuotta. Komeiksi venähtäneitä, kuten istuttajansakin. Myös pienemmät ruukuissa kasvavat sitrukset ovat itse istutettuja, mandariinin siemenestä nämä.

Kannamme sitruspuut pihalle alkukesästä, kun ei tarvitse enää pelätä hallaöitä. Aluksi kasvit saavat totutella ulkoilmaan varjossa tai puolivarjossa – aurinkoisessa paikassa kasvin lehdet palavat ja se pudottaa lehtensä (kokemusta on). Nyt loppukesästä uskalsimme nostaa ruukut jo paahteiselle terassille.

Kasveilla on ihmeellinen vaikutus – ne tuovat viihtyisyyttä pienellekin parvekkeelle tai istuinryhmän ympärille. Tuntuu kuin ulkotila olisi sisustettu :). Ja istutus on helppoa. Siemenen voi upottaa multaan pieneen ruukkuun. Kunhan muistaa pitää mullan kosteana, kasvi alkaa kohta versoa.

Leppoisaa viikonloppua!

Sadepäivä puutarhassa




hortensia2

hortensia

pallohortensiat

tuija-aita

mansikat

käytävä

piha

Onpa ollut mahtavan lämmin elokuu! Pääsimme vihdoin viettämään myös patioaikaa, kun kelit paranivat ja hommasimme alennusmyynnistä terassikalusteita (niistä postausta myöhemmin). Nyt pieni katsaus elokuun lopun puutarhaan.

Nurmialue on hyvässä kunnossa, vaikkakin elokuun helteet ovat saaneet sen vähän laikukkaaksi. Lisäkastelu tulee tarpeeseen, joten sadepäivän otan nyt ilolla vastaan! Mansikan taimet laatikossa ovat alkaneet rönsyillä, täytyy poistaa rönsyt kunhan keksin minne ne istuttaisin. Muutaman marjankin saimme tänä kesänä, ensi kesänä toivottavasti tulee jo enemmän satoa.

Tuija-aidat ovat päässeet ihan hyvin juurtumaan, vaikka runsas kastelu onkin ollut erittäin tarpeen. Asensimme tihkuletkut molempien tuijaistutusten juurille kuorikkeen alle. Sieltä vesi valuu alas, eikä jää maan pinnalle haihtumaan. Runsas kuorikekerros on auttanut kosteuden säilymisessä. Olen haravoinut välillä myös ohuen kerroksen ruohon leikkuusta tullutta nurmisilppua tuijien juurille maatumaan.Tihkuletkut ovat todella kätevät käytössä, eivätkä paljon maksaneet läheisessä Lidlissä.

Saimme viikonlopun Keski-Suomen reissulta mukaamme kaksi pallohortensian juurta varsineen. Istutimme ne puutarhaan heti sunnuntaina kotiuduttuamme. Vähän lehdet lurpottavat edelleen, mutta kasvi on elossa. Yhden taimen vielä tähän rivistöön ottaisin, ja muutaman syyshortensian pihan toiselle puolelle tai talojen väliin.

Puutarhaa on mukava suunnitella, ja paljon taimia vielä tarvittaisiin. No, syksyn taimialeja odotellessa :).

Mukavaa sadepäivää!

Aamuhetki mökillä ja vähän mökkiastioista

Olipa mukava päästä taas mökille! Tosin moni muukin pääkaupunkiseudulla oli päättänyt lähteä hyvän sään aikana viikonlopuksi Lahden-tielle. Köröttelimme perjantaina iltapäivällä Kehä ykköstä lähes tunnin kunnes pääsimme Lahden-tielle ja kohti Keski-Suomea. Mökillä oltiin vasta iltamyöhään, joten saunan lämmitys jäi tälle päivälle. No, sehän sopii lauantaille :).

Pelargonit olivat joten kuten säilyneet mökillä ilman kastelua. Alta kasveleva parvekelaatikko on toiminut tänä kesänä parhaiten. Puna-valkoinen pelargoni-istutus kukkii komeasti edelleen, vaikka vaaleanpunaiset yksittäin ruukkuihin istutetut pelargonit olivatkin vähän kuivahtaneet. Eipä ihme, elokuu on tarjonnut upeita aurinkoisia päiviä ja vähän sadetta.

Suvun vanhat marjapoimurit ovat olleet käytössä tänäkin vuonna – pojat kävivät porukalla mustikassa, ja jokaiselle riitti oma. Mökkiastioina meillä on käytössä vanhoja Arabian astioita, joita täydensimme Iittalan Primaveralla. Jossain vaiheessa harkitsimme myös iloisen väristä Origo-sarjaa. Harmillista kyllä Primavera on jo lopetettu, joten rikkoutuvien astioiden tilalle ei saa enää uusia. No, värikäs mix and match sopii hyvin mökille.

Tunnistatko muuten, mikä on tuo vanha matala siniraitareunainen Perhos-kannun alla oleva Arabian lautanen? Luulimme aiemmin, että se olisi Pekka-sarjaa, mutta vissiin ei sittenkään?

aamuhetki1

pelargoni1

poimurit

aamuhetki

astiat

astiat2

astiat3

astiat4

suola-astia

kello

pelargonit

Aurinkoista viikonloppua!

Keittiöpäivitys

Mustiksi maalatut 50-luvun pinatuolit sopivat keittiöömme täydellisesti :). Ihastelin Marimekon myymälässä Lokki, Kaivo ja Pienet kivet -kankaita pöytäliinaksi. Hankin tummanharmaan pöytäliinakankaan kuitenkin Kodin Ykkösestä. Pöytäliina on vahaliinakangasta, joka laskeutuu hyvin ja toimii arjessa.



keittiö1

keittiö

keittiö2

keittiö3

keittiö4

Pöydän päissä ovat vanhat valkoiset tuolit. Ne sopivat maustavalkoharmaaseen väritykseemme hyvin. Pidennettävän pöydän ympärille mahtuisi parhaimmillaan istumaan jopa 10-12 ruokailijaa. Vielä muutama pinnatuoli puuttuisi :).

Mukavaa viikon alkua!

Pinnatuolien uusi ilme

Mahtavaa, arki alkaa. Koululaiset palaavat huomenna hommiinsa, ja  rutiinit pyörähtävät käyntiin. Loppuloma onkin mennyt meillä hujauksessa. Vihdoin pääsin päivittämään kesäpuuhista parhaimmasta eli maalaushommista!

Olen aina fanittanut näitä 50-luvun pinnatuoleja. Nämä kaunistukset ovat sulostuttaneet suvun kesämökkiä varmaankin sen valmistumisesta eli vuodesta 1952 lähtien. Himoitsin niitä myös uuteen kaupunkikeittiöömme. Nyt on aika uusien tuulien ja sitä paitsi black is the new white totesin hioessani vanhoja maaleja.

Tuolien valkoinen maali oli alkuperäinen ja luonnollisesti ajan myötä jo paikoin kulunut ja tummunut. Käytin hiontaan kahta eri vahvuista hiontapaperia, karkeampaa P180:ä sekä hienompaa P240:ä. Ihan käsipelillä mentiin – hioin pahimmat kulumat tasaisen sileäksi. Lopuksi pesin tuolit maalipesulla. Maalipesua saa rautakaupoista, eikä tarvitse pestä pois ennen maalausta. Pullon esittelyteksti väittää, että Maalipesu jopa auttaa maalin tarttumisessa.

Maalasin tuolit kahteen kertaan mustalla puolihimmeällä Helmi-kalustelmaalilla. Maali oli varsin tymäkkää, ja olisi kaivannut kenties hieman ohennusta. Sutihommien jälkeen mietin vielä, pitäisikö tuolit maalata pienenpienellä telalla. No, nyt ne on jo käytössä ja hyvältä näyttävät!

tuolit

hiotut pinnat

hiottu

tuoli

Tuoleja on nyt neljä, ja tarvitsisimme vielä pari lisää. Jos sinulla on ylimääräisiä vintillä, vinkkaa ihmeessä!

Mukavaa elokuun alkua ja intoa koulutielle, kenellä se on edessään :).