Pääsiäisjänöt

Nämä iloiset pääsiäisjänöt on helppo ommella. Piirsin ensin kaavan, josta jänön hahmo tulee hyvin esille. Kiinnitin kaavan kaksinkertaiselle kankaalle, ja leikkasin jänölle harkkosaksilla noin sentin saumanvarat. Ompelin kankaat yhteen nurjat puolet vastakkain. Jänöjä ei siis ole huoliteltu, vaan koristeellinen ja päällepäin näkyvä harkkoreunus ikään kuin huolittelee reunan. Jätin alareunaan aukon vanun pujottamista varten.

jänöt

jänöt1

Täytin jänöt vanulla, ja ompelin alareunan umpeen. Solmin kaulaan silkkinauharusetit, ja jänöt olivat valmiit. Kokeilin vielä lisätä kahdelle jänölle silmät ja ristihuulen käsin ompelemalla – no, ne voisi hyvin jättää myös pois. Taakse tein villalangasta pienen tupsuhännän.

jänöt2

jänöt3

jänöt5

Mukavaa pääsiäisen aikaa!

_____________

These Easter bunnies are easy to sew! If you use scissors with a zigzag -edge, you can leave the fabric edges on the right side as decoration. Sew, fill the bunnies with wadding and add some satin ribbon, and they are ready! I also sew some stitches by hand to make the face – eyes and nose – but I do not think the bunny necessarily needs those. And, if you like, you can make a pompom tale from wool yarn.

Have a happy Easter!

Aarteita Ateneumissa

Ateneumissa avautui perjantaina 18.3. Suomen taiteen näyttely, joka upealla tavalla esittelee taiteemme klassikot ja uudetkin tuttavuuden. Pääsin piipahtamaan näyttelyn avajaisissa torstai-iltana. Näyttely vie 1800-luvun romantiikasta 1940-luvun vaihteleviin tunnelmiin.

Lisäsin linkit mainitsemiini teoksiin, mutta varoitan: mikään kuva ei näytä samalta täällä, kuin itse nähtynä ja koettuna museossa. Siksi siis sinne.

demasquez

Akseli Gallen-Kallela: Démasquée

Maalaukset on ripustettu hienosti esille. Osa kuvista on varsin tiiviisti yhdessä, ja maalaukset nousevat upeasti esille tummasävyisestä seinästä. Yllättävää itse asiassa on se, miten seinän väri voi vaikuttaa – ja tietysti oikeanlainen valaistus – maalausten värien hehkuun.

Olen itse erityisesti Suomen taiteen kultakauden fani. En voi olla henkäilemättä taiteilijoiden huikean taitavaa valon ja varjon käyttöä. Teknistä taitavuutta ja kuvallista ilmaisua on mahdotonta selittää sanallisesti. Käytävällä kohtaa ensimmäisenä hienot maisemakuvat Suomesta, muun muassa Werner Holmbergin Helteinen kesäpäivä ja Kyröskoski.

Oman ilonsa museokävijälle tuottaa luonnollisesti se, että monet kuvista ovat hyvin tuttuja. Maalausten koko voi yllättää, kuten vaikkapa Hugo Simbergin Kuoleman puutarha, joka on työnä aivan pikkuruinen. Vahvoja tunteita minussa herättää aina Elin Danielson-Gamboghin imettävä Äiti. Annoin kuvan teoksesta rakkaalle ystävälleni, kun hän sai toisen lapsensa. Ystäväni ei ole enää lukemassa tätä postausta.

Maalaukset lapsista ja vanhuksista ovat erityisiä helmiä. Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla -teos on ripustettu lähelle Verner Thomén Kylpeviä poikia, molempia teoksia voisi jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa. Edelfeltin Pariisin Luxemburgin puistossa lapset leikkivät, ja kuvaan ikuistettu hetki hehkuu upeasti Keski-Eurooppalaista valoa, Tekijän kuvaus vanhasta naisesta, Eukko pärekoreineen, on samalla vahva ja hauras.

Maalaukset on järjestetty selkeästi aikakausittain, teemoittain. Taiteilijoiden kuvat on koottu yhdelle käytävälle katsastettavaksi. Olihan ajan tapana, että myös taiteilijat tuli ikuistaa muotokuviin. Tosin Ellen Thesleffin valokuvamainen lyijykynätyö Omakuva on muiden hienojen Thesleffin töiden joukossa näyttelyssä. Kalevala-teemalle on oma salinsa, ja mukana on myös tämän päivän kuvitusta, eli Mauri Kunnaksen kuvia Koirien Kalevalasta. Gallen-Kallelan Aino-tarun triptyyki valaisee Ainon kauhistumista Väinämöisen kosintoihin, olihan Väinämöinen jo jokusen vuoden kokeneempi ikämies nuoreen neitoseen verrattuna.

Näyttelyn avasi kirjailija Sirpa Kähkönen, joka koskettavassa puheessaan kertoi perineensä rakkauden kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen seppänä toimineelta isoisältään. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kokea taidetta, niin sepällä kuin hänen lapsenlapsellaan. Ateneumin johtaja Susanna Pettersson toivoi jokaisen löytävän omat timanttinsa näyttelystä.

Japanomania-näyttelyn jätin suosiolla seuraavaan kertaan, näyttelyn runsaudessa oli jo sulattelemista. Mainitsin tässä vain muutaman omista timanteistani. Olisi hienoa kuulla, mitkä ovat sinun timanttejasi?

———-

There is a wonderful exhibition of Finnish Art (romanticism-1940) at the Ateneum Art Museum, The Finnish National Gallery. If you want to explore something special and unforgettable, I highly recommend this.

Metsovaaran kuosit kankaissa

Vallila_SS16_Miranda_turquoise_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Miranda

Kuvat: Vallila

Tällä viikolla pääsin vierailemaan opeporukalla Vallilan tiloissa ja näkemään uudet upeat kevään ja kesän mallistot. Mallistot olivat esillä Vallilan tehdasrakennuksessa, joka jo itsessään on varsin viehättävä nähtävyys. Punatiilistä rakennettu tehdas valmistui vuonna 1939 Helsingin Vallillaan. Kasvuvauhti on ollut hyvä, sillä nykyisin Vallila työllistää noin 120 henkilöä, Omat mallistot esitellään kahdesti vuodessa, ja Vallila edustaa myös useita kansainvälisiä brändejä kuten Designers Guildia.

Vallilan kevään/kesän mallistossa on kuusi tekstiilisuunnittelija Marjatta Metsovaaran (1927-2014) kuosia, jotka on tuotu uudelleen tuotantoon. Kuosit ovat ehtaa Metsovaaraa, Vallilan designer-tiimin myötä kuosit on tuotu tämän päivän väreihin. Kuosit ovat osa suomalaista tekstiilitaiteen historiaa raikkaasti tähän päivään tuotuina: Aalto, Elle, Liliana, Miranda, Päivänkakkara ja Valmu.

Mahtavan nostalgisia kuvioita, ja vahvat värit kuuluvat Metsovaaran kuoseihin itsestäänselvästi. Jokaisesta kuosista on useita värivaihtoehtoja. Vaikka olen kotona neutraalilla värilinjalla, sopisi jokin raikas ja näyttävä kangas erittäin hyvin pöytäliinaksi. Voisin katsella kankaita myös kesämökillämme, ne sopisivat hyvin muiden värikkäiden 50-luvun huonekalujen ja astioiden joukkoon. Kankaita on saatavilla sekä metritavarana että valmisverhoina. Iso tyyny jostakin näistä kankaista voisi olla myös sisutuksen hauska väripilkku!

Kuvat ovat Vaalilan nettisivuilta, koska omat kännykkäkameralla ottamani kuvat eivät toistu pystykuvina postauksessa. Lliekö syynä wordpress-alusta vai mikä (en ole saanut syytä selville, kertokaa jos te viisaammat tiedätte!), joskus pystykuvat näkyvät postauksessa vaakakuvina, lukualustasta riippuen. Mac-pohjaiset-, android- ja pc-laitteet näyttävät samat kuvat joskus eri suunnassa. Luulin että vika olisi kamerassani, mutta nyt näyttää, että myös iphone-kännykällä otetut pystykuvat kääntyvät vaakakuviksi. Huoh!

Vallila_SS16_Elle_green_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Elle

 

Vallila_SS16_Paivankakkara_yellow_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Päivänkakkara

 

Vallila_SS16_Elle_greenpink_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Elle

 

Vallila_SS16_Valmu_blue_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Valmu

 

Vallila_SS16_Aalto_blueorange_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Aalto

 

Vallila_SS16_Liliana_yellow_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Liliana

 

Vallila_SS16_Miranda_pink_curtain_photographerHennaSoronen_700px_web

Metsovaara Miranda

———–

I visited Vallila this week and got a glance at their nostalgic Metsovaara patterns Aalto, Elle, Liliana, Miranda, Päivänkakkara and Valmu. The patterns are beautifully colored to match present-day home decorators preferences. I could imagine a table cloth or curtains in these beautiful colors in our summer home. Enjoy!

 

Kurkistus makkariin

makkari

Tämän viikonlopun iso urakka alkaa olla loppupuolella, huoh! Olin jotenkin tullut siihen ajatukseen, että kirjahylly on vähän levottoman näköinen olohuoneessa. Isona elementtinä se vielä tuntui hallitsevan koko tilaa. Ei sillä, ettenkö olisi syvästi kiintynyt kirjoihini ja kirjahyllyyn, mutta tarvitseeko hyllyn nyt välttämättä olla paraatipaikalla olohuoneessa? Haaveilin seesteisestä vaaleasta seinästä, joka heijastaa valoa isosta olohuoneen ikkunasta. Kirjahylly tuntui monenkirjavine kirjanselkämyksineen vangitsevan liikaa huomiota.

Siispä tuumasta toteutukseen. Mittailimme, että saisimme ainakin kaksi leveyttä hyllyjä mahtumaan yläkerran makuuhuoneen puolelle. Sitten ongelmana olisi enää matalampi, neljästä hyllystä koostuva kokonaisuus, jonka varmaankin saisimme mahtumaan jonnekin toisaalle. No niinhän sitä tuumailin.

makkari1

makkari2

Vasen seinä on lattiasta kattoon täynnä kirjoja. Makkarin sisäikkuna keventää sisustuksen ilmettä ja tuo lisää valoa huoneeseen.

makkari3

Tämä matalampi neljän hyllyn kokonaisuus sijoitettiin, alkusuunnitelmasta poiketen, vielä makkariin.

makkari4

En voinut vastustaa kiusausta, sain kaksi hyllyllistä kirjoja järkättyä sävy-sävyyn :).

Lopputulos on tässä, eli makkarimme on nyt myös kirjasto. Nimittäin myös se neljän hyllyn matalampi setti sijoitettiin toiselle seinustalle sängyn vierelle, ja puoliso sai luopua yöpöydästään.

Olen muutenkin jo jonkin aikaa halunnut laittaa makkarimme uuteen uskoon. Trendikäs harmaa takaseinä, kaunis tumma sängynpääty ja pellavaiset, graafiset sängynpeitteet ja tyynyt olisivat enemmän kuin mieleeni. Mutta nyt vielä mennään tällä maalaisromanttisella tyylillä, kunnes energiaa seuraavaan projektiin on kerätty riittävästi!

Siitä olohuoneen seesteisestä seinästä… No, laitan kuvia, konsa olemme saaneet olohuoneen jälleen järjestykseen. Kun aloittaa pientä järjestelyhommaa, laittaakin samalla isomman vyöryn liikkeelle, nääs!

Mukavaa viikon alkua!

———-

We moved our bookshelves from downstairs to upstairs. I thought the bookshelves looked too restless in our living room, so why not try to place them into our bedroom. Well, I am not sure whether this will be the final destination for all of the shelves, but so far so good. At least I will be seeing some wonderful dreams surrounded by all these stories.

Have a lovely week!

Nauhoja ja koruja japanilaisella kumihimo-tekniikalla

Postista kopsahtivat odotetut työkappaleet suomentamastani Kumihimo iskee jälleen – 50 inspiroivaa punontatyötä -kirjasta. Kirjan on kirjoittanut australialainen Beth Kemp. ja sen on suomeksi kustantanut Moreeni. Kiva nähdä kirja valmiina, ja taas innostuin näistä mahtavista projekteista!

kumihimo

 

kumihimo2

Kirjassa on oma osionsa materiaaleista ja tekniikoista. Kirjan alussa on helppoja punontatöitä, kuten tämä sininsävyinen Sinistä jäätä -rannekoru.

kumihimo3

Kirjassa on punontamalleja sekä aloittelijalle että jo muutaman nauhan aiemmin tehneellekin, helppoja ja myös haastavampia. Tällä siksak-punostekniikalla saa tehtyä erikoisen ja näyttävän kaulakorun. Korussa on käytetty viittä eriväristä nyöriä, ja koru on viimeistelty nauhanpäillä ja lukolla.

kumihimo4

Näyttävimpiin punoksiin on lisätty  helmiä. Kuninkaalliseen fuksianpunaiseen helmipunokseen on lisätty myös  riipus.

kumihimo1

Työhön pääsee heti kirjan mukana tulevan mallineen avulla. Jos asiasta innostuu, kumihimolevyjä ja muita kumihimo-tarvikkeita voi ostaa askarteluliikkeistä tai tilata netistä. Myös upeita kumihimolankoja, puolia ja erilaisia helmiä voi tilata helposti netistä.

Tein paljon kokeiluja myös puuvillalangoilla kirjaa suomentaessani. Punoksista tulee ohuempia, mutta ensi hätään kotoa löytyvät langatkin käyvät. Ja kun taitoa vähän karttuu, voi hankkia aitoja kumihimo-lankoja ja -nyörejä.

Beth Kempistä ja kumihimosta löydät lisää tietoa osoitteesta  www.braidandbeadstudio.com. Sivustolta voi myös tilata kumihimo-tarvikkeita.

——

This wonderful How to Make 50 Fabulous Kumihimo Braids by Beth Kemp has just been published in English and in Finnish as well! Kumihimo is a wonderful japanese technique for braiding and making jewellery, ribbons and strings. I much recommend trying – there are easy projects as well as more challenging ones. A template for braiding comes with the book.

For more information please look at www.braidandbeadstudio.com.