Syysvaelluksella Keski-Suomessa

Pääsimme pienelle lomaselle Keski-Suomen kauniisiin maisemiin. Pojat tulivat etelästä torstaina, ja mökkiyön jälkeen suuntasimme päiväksi Isojärven kansallispuistoon. Tämä onkin jo kolmas syyslomavaellus, joten tästähän taitaa tulla kohta perinne! Tänä syksynä toteutimme vaelluksen yksipäiväisenä. Valitsimme 11 kilometrin reitin, josta tiesimme selviävämme mukavasti ja kiireettä valoisan aikana.

isojarvi1

Matkaan lähdimme Heretyn kämpältä, jossa näytti olevan myös kahvila viikonloppuisin.

isojarvi26

isojarvi

Vaatetusta lisäilimme taukopaikoilla, ja sopiva varustus teki matkanteosta miellyttävää. Jokainen heppu sai kantaa omat matkaeväänsä: juomapullon, rusinat, pähkinä-suklaapussin, patukoita, kuivamuonapussin, termospullon kuumaa vettä ja ruokailuvälineet.

isojarvi2

isojarvi3

isojarvi4

isojarvi6

Maaruska oli kaunis! Erityisesti soilla sammalet hehkuivat vahvoissa väreissä.

isojarvi7

isojarvi8

isojarvi10

Välillä eteen tuli yllättäviä esteitä,

isojarvi9

mutta kaikista selvittiin.

isojarvi11

Majavien rakentama pato oli mielenkiintoinen nähtävyys.

isojarvi12

Puolivälissä matkaa Vahterjärven laavu pilkotti järven takana, ja nuotiosta nousi vielä savu edellisten kävijöiden jäljiltä! Olipa meillä tuuria, tulet syttyivät nopeasti.

isojarvi13

isojarvi14

Nopeaa ja helppoa – sekä yllättävän hyvää! – retkimuonaa. Eväs pussissa on myös kevyt kantaa mukana – lisäät vain kuuman veden ja sekoitat.

isojarvi15

isojarvi16

isojarvi18

isojarvi19

isojarvi21

isojarvi20

Muonatauon ja nuotiolla fiilistelyn jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa. Välillä piti vähentää lämmittäviä kerroksia.

isojarvi22

isojarvi23

Yksi mielenkiintoisista reitin varren nähtävyyksistä oli jättikokoinen siirtolohkare, jonka alla oli varsin kookas luola. Siellä olisi voinut sateen sattuessa odotella parempia säitä.

isojarvi24

isojarvi25

Reitti oli vaihtelevaa, ja erityisen hienoa oli nähdä vanhaa aarniometsää – en ole koskaan missään nähnyt metsää sellaisessa tilassa kuin täällä. Olisi ollut hienoa kohdata myös amerikanmajava puuhissaan, mutta tällaisen ison porukan saapuminen paikalle ei olisi millään onnistunut huomaamatta.

Mainio reitti ja hienoja käyntikohteita matkan varrella, suosittelen lämpimästi suuntaamista Kuhmoisiin. Rattaiden kanssa tämän reitin kierros ei onnistu, mutta lyhyemmän lenkin Heretyn kämpältä lähimetsään voi tehdä vaikka pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa.

Iloa ja valoa lokakuun loppuviikkoon!

Heli

Lokakuinen puutarha

lokakuu3

Olipa ihana päästä välillä kotiin opiskelukaupungissa elettyjen kahden viikon jälkeen! Aamulla en kyllä heti tiennyt, missä herään… Omassa sängyssä omassa kodissa – mikä ihana tunne! Toivottavasti muistan jatkossakin arvostaa sitä, kun saan herätä kotona.

No mutta, lokakuu on puolessa enkä voinut ulkona puuhaillessani välttää vanhan tutun syksyisen laulun sointia mielessäni: Syksy jo saa, harmaa on maa, koivuista lehtiset pois putoaa… Tiedätkö  kappaleen? Mietin, kuinka me suomalaiset olemmekaan melankolista ja syksyisin synkkämietteistä sakkia. Vähemmästäkin jo alakulo tarttuu, ellei tästä melodiasta ja lyriikoista! Syysalakulon karkottamiseksi olikin mukava laittaa illalla muutama tuikkukynttilä pöydälle luomaan lempeämpää tunnelmaa.

Ulkona pihalla näyttää nyt tältä. Vaikka hehkein väriloisto on jo ohi, syyshortensiat jaksavat yhä sinnitellä. Iloitsen niistä niin kauan kuin mahdollista.

lokakuu2

Muratissa on upean viininpunainen syysväri.

lokakuu1

Tätä vihreää ruukkukasvia väittivät puutarhamyymälässä joksikin laakeriksi, hmm. Lehdet ovat nahkeapintaiset, ja oksat kasvavat tarmokkaasti ylöspäin. No mutta mikä parasta, se on vielä vehreä (toisin kuin krysanteemit, jotka vein kompostiin!).

lokakuu4

Useampikin syyshortensia kukkii vielä hehkeänä.

lokakuu5

Rinneangervoilla on hieno syysväri.

lokakuu6

lokakuu7

Vaikka pinkkikin on kaunista, nämä komeat valkokukkaiset syyshortensiat ovat kyllä tämän syksyn suosikkejani.

lokakuu

Sitten sisätiloihin lämpimään! Hetakin ottaa ilon irti aina, kun pääsee makkariimme kellimään.

Näiden sunnuntaikuvien myötä toivottelen mukavaa viikon alkua.

Heli

Aleksis Kiven päivän leivos

Aleksis Kiven päivän kunniaksi ostin jo viikonloppuna Vaajakosken S-marketista kirjailijaherran nimikkoleivokset. Aiemmin en ollut törmännytkään tällaiseen leivokseen. Marttojen taannoin järjestämän Aleksis Kivien leivoskilpailun voittaja on Mustikkakivi-leivoksen suunnitellut Raija Sipinen. Sipinen kuuluu itse Aleksis Kiven sukupuuhun, joten aihe oli hänelle läheinen.

ak

ak1

ak2

Leivoksessa maistuu kardemumma, kahvi ja mustikka, ja ulkoisesti sen muoto symboloi kiveä, Taaborinvuorta. Aleksis Kivi antoi syntymäkodin vieressä Nurmijärvellä kohoavalle mäelle tämän raamatullisen nimen. Paikka oli Aleksis Kivelle tärkeä ja kirjailijan lapsuudessa suosittu leikkipaikka ja nuorten keinumäki.

Söin leivoksen puoliksi, ja hyvä niin! (tiedättehän, hetken huulilla ja ikuisesti reisissä! :)) Eipä sillä, ettenkö herkutteli silloin tällöin hyvällä omallatunnolla (olen kyllä sitä mieltä, että ruoka on nautinto – syyllisyyttä ei syömisistään kannata kantaa). Mustikkakivi-leivos on nimittäin varsin makea ja voinen. Itse vähentäisin voita ihan maun kannalta, ja mietinkin, voisiko osan siitä korvata vaikkapa rahkalla. Rahka tekisi leivoksesta raikkaamman. Tuoreet mustikat – vaikka pakasteesta – toimivat mielestäni myös paremmin kuin kuivatut (joita oli käytetty leivoksessa), sillä ne tuovat myös lisää kosteutta leivokseen. Kyllä vaan, olen kranttu herkkusuu.

Löysin ohjeen leivokseen Marttojen sivuilta, siellä olivat myös kaksi muuta kolmen parhaan joukkoon sijoittunutta reseptiä ohjeineen. Leivoksia voi kuka tahansa valmistaa vapaasti kotikäyttöön, mutta myyntiin tarvitaan leivoksen suunnittelijan lupa, neuvoi leivoksen esite. Tässäpä tämä resepti kokeiltavaksi, ja lisää leivoksen taustoista voi lukea Marttojen tiedotteesta täältä: klik!

 

Mustikkakivileivos (20 kpl)

200 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

1,5 dl hapanta kermaa (ranskankermaa)

0,5 dl piimää

400 g hienoa sokeria

400 g vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

1 tl kardemummaa

2 dl kuivattuja tai 3 dl tuoreita kokonaisia mustikoita

Kostutukseen mustikkamehua

Väliin ja kuorrutukseen mustikkamokkaa:

500 g voita

200 g tomusokeria

0,5 dl vahvaa kahvia

0,5 dl mustikkamehua

Kuorrutuksen aineet vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi kreemiksi.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Niiden joukkoon lisätään mustikat, sulatettu voi, kermapiimäseos ja kananmunat. Taikina vaivataan puulastalla tai käsin sekaisin. Taikina annostellaan soikeisiin tai pyöreisiin, voideltuihin leivosvuokiin tai silikonimuffinssivuokiin. Paistetaan 180 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Leivokset kumotaan leivinpaperin päälle ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneet leivokset halkaistaan kahteen osaan, kostutetaan tilkalla mustikkamehua ja väliin levitetään ohut kerros mustikkamokkaa. Toinen osa leivoksesta laitetaan päälle ja pintaa hieman kostutetaan, jonka jälkeen leivos kuorrutetaan mustikkamokalla. Leivoksen alareunaan laitetaan noin 1 cm levyisesti fariinisokeria ikään kuin hiekkapannaksi. Päälle kirjoitetaan sulatetulla suklaalla kirjaimet A K.

ak3

PS. Kynttilälyhdyistä oli mökillä pulaa, joten nappasin vanhan valurautalettupannun tuikkujen alustaksi. Se oli varsin tunnelmallinen ja toimiva idea.