Kelit on olleet kummia. Jyväskylässä vaihtui vetiseksi, ja sama jatkui nyt viikonloppuna Helsingissä. Saapa nähdä, vieläkö kovat helmikuun pakkaset koettelevat – luultavasti koettelevat kumminkin. Arvelinkin kirjoittaa tänne blogiini ohuen mutta lämpimän neulepipon ohjeen. Ennätin neuloa pukinkonttiin kaksi tällaista palmikkopipoa. Siksipä en julkaissut ohjetta ennen joulua :D.

Sadattelin vain taas, että olisi kannattanut aloittaa neulominen jo aiemmin. Neuloin nääs ensin yhden koeversion, vaihdoin puikot pienempiin, ja neuloin toisen, kunnes onnistuin. Jouduin vähän entrailemaan silmukkamääriäkin, kunnes sain homman mieleisekseni.

Lankana on suloinen Dropsin Baby Merino -villalanka (50g = 175 m), joka ei kutita, mutta on lämmin. Työhön sopivat puikot kokoa 3-3,5 tai käsialan mukaan pyöröneuleena. Neuloin ensin lyhyillä pyöröpuikoilla, ja vaihdoin sukkapuikkoihin, kun pipo alkoi kaventua ja työskentely pyöröpuikoilla alkoi olla hankalaa.

Jos innostut tekemään pipon, tässä ohjeet sekä lasten että aikuisen kokoon.

Tein pintaneuleen kuviolla, jossa on kahdeksan silmukan palmikko. Palmikko muodostuu siis 4 + 4 oikeasta silmukasta. Kaksi nurjaa silmukkaa reunustaa palmikkoa molemmin puolin, ja palmikoiden välissä kulkee kahden oikean silmukan muodostama sileä pystyraita. Kuvion koko on siis 14 silmukkaa.

Aikuisen pipossa on 10 x 14 silmukan kuvio, eli 140 silmukkaa.  Lapsen piposta voi jättää pois kaksi kuviota, 140 – 28 s = 112 s.

Neuloin pipon alareunaan 1o, 1n-joustinneuletta noin 4–5 cm, ja aloitin tämän jälkeen palmikkopintaneuleen: 10 x (8o, 2n, 2o, 2n). Palmikkosilmukat vaihtavat paikkaa joka 10. kerroksen jälkeen. Voit myös katsoa, mikä toimii omaan käsialaasi.

Aloitin kavennukset varsin myöhään, kun pipon korkeus niin sanotusti hipoi huippua. Tein kavennukset samalla kertaa palmikonsiirtojen kanssa, ja sain ne piilotettua hyvin palmikon risteyskohtaan. Kavensin siis 2o yhteen + 2o oikein yhteen molempien palmikonpuolien sisäreunasta siten, että yhteen neulomisen kavennus jäi palmikon vaihdoskohtaan. Näin palmikkoon jäi 6o (3o, 3o). Samalla kerroksella kavensin myös nurjista silmukkaraidoista 2n yhteen siten, että kuvio oli kavennusten jälkeen seuraava: (6o, 1n, 2o, 1n). Neuloin korkeutta noin 6-8 krs, kunnes palmikon (nyt kapeampi) siirto näytti silmään sopivalta. Kavensin jälleen palmikkosilmukoista 2o yhteen ja 2o yhteen: palmikossa enää 4o. Muutaman kerroksen jälkeen ryhdyin kaventamaan urakalla 2 yhteen niin kauan, kunne sain loput muutamat silmukat vedettyä yhteen ja pääteltyä työn.

Langassa on upeita värejä, ja valitsin vaaleanpunaisen langan suloiselle nuorelle neidolle, joka on pinkin ystävä <3.

Mukavaa alkuviikkoa!

Heli

Matkapäivitys 3: Puerto de la Cruz, Lago Martiánez

Vietimme viikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa vuodenvaihteessa. Tässä viimeinen lomapäivitys – voi kuinka nopeasti aika rientää! Tuntuu että reissustamme on jo ikuisuus. Opinnot alkoivat maanantaina intensiiviviikon merkeissä, ja käsittelimme varsin intensiivisesti vuorovaikutustaitojen merkitystä pienryhmissä. Aika startti opiskelukevääseen! Mutta tässä vielä pieni pala ihanaa Teneriffaa, ja sieltä nostona Lago Martiánez, uima-allaspuisto.

La Carabela -hotellillamme oli kaksi pienehköä uima-allasta, niinpä halusimme välillä isommille altaille pulikoimaan. Puerto de la Cruzin valtti on – vähäisten luononrantojen sijaan – uima-allaspuisto Lago Mártianez kaupungin keskeisellä ranta-alueella. Lago Martiánezin on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija César Manrique. Alue onkin visuaalisesti kaunis, ja siinä on hyödynnetty saaren maaperää, siirtolohkareita. Alueella on palmuja ja merivesialtaita. Meillä oli hyvä tuuri vierailla altailla – vaikka vesi oli viileää (normi Suomen kesäjärvilämpötila!), päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Niinpä uskaltauduin uimaan pariin otteeseen altaissa – aivan ihanaa ja virkistävää!

Alueella on myös ravintola sekä kahvi- ja jäätelökioskeja, joista sai ostaa myös sämpylöitä ja juotavaa. Nautimme olostamme, tuijottelimme meren aaltoja, ihmettelimme ketteriä taskurapuja ja kävimme haukkaamassa voileivät ravintolassa, kun nälkä yllätti. Pääsymaksu oli 5,50 euroa per henkilö, ja siihen kuului aurinkotuolin pehmustepatja. Pientä erillistä korvausta vastaan olisi voinut hankkia myös aurinkovarjon.

Teiden huippu näkyy kaupunkiin.

Taskuravut kiipeilivät äkkijyrkkää seinämää, mutta emme saaneet yhtään kuvattua!

Kylläpä oli taas mahtavaa katsella näitä aurinkoisia lomakuvia ja sinistä merta! Pääsimme reissuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja nyt on kyllä toiveena, että pääsisimme reissaamaan vaikka jo ensi vuonna uudelleen. Kyllä se vaan niin hyvää tekee, valohoito keskellä Suomen kaamosta. Ja hyvää teki myös intensiiviviikko perheen kanssa. En kyllä tiedä, mistä opiskelijabudjettilainen saisi lomarahat taiottua. Mutta ainahan saa haaveilla, eikös :).

Mahtavaa viikonloppua ja aurinkoisia ajatuksia itse kullekin!

Matkapäivitys 2: El Teide ja Los Roques de Garcia, Teneriffa

Yksi parhaista retkipäivistä lomalla suuntautui El Teiden maisemiin. Vuokrasimme auton edellisenä iltana, ja lähdimme aamupalan jälkeen autoilemaan TF5-moottoritietä Purto de la Cruzista kohti La Lagunaa. Kävimme siellä kevyellä lounaalla, ja jatkoimme La Lagunasta matkaa kohti El Teideä. Lyhyempikin tie vie kyllä Cruzista Teidelle, mutta se on mutkainen. Valitsimme menomatkalle pidemmän mutta suoremman väylän, joka oli miellyttävämpi ajella. Tie on suorempi ja vähiten jyrkkä ja kulkee pitkin Cumbre Dorsalin harjannetta. Harjanteelta onkin upeat maisemat molempiin suuntiin rannikoille.

Bosque la Esperanzan mäntymetsät olivat upeat, pysähdyimme pariin otteeseen matkalla ihailemaan maisemia. Seuraavalla Teneriffan-vierailullani haluan ehdottomasti mäntymetsäreiteille vaeltamaan, tällä kertaa emme sinne ennättäneet. Tien varrella on useita näköala- ja piknik-paikkoja, joihin voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Maisema muuttuukin varsin nopeasti vehmaasta laaksosta ja mäntymetsästä kiviseksi maastoksi. Pilvikerros ohitettiin 1000-1500 metrissä.

Olimme päättäneet suunnata vallukselle kansallispuistoon Los Roques de Garcian kohdilla, jossa on selkeä ympäri kierrettävä ”rengasreitti”. Reitti lähtee kansallispuiston ainoan hotellin, Parador de Canadas del Teiden kohdalta. Hotellilla on myös viihtyisä kahvio sekä wc.

Los Roques de Garcia on muhkurainen kivimuodostelma. Näitä karun kauniita maisemia oli hieno nähdä. Täällä lämpötila oli vuodenvaihteessa kymmenen asteen kieppeillä, vaikka se alempana P d l Cruzissa olikin 22-24. Olimme varautuneet kuoritakein ja pitkähihaisin puseroin sekä pitkin housuin vaellukselle, ja ne olivatkin tarpeen. Ylhäällä yli 2000 metrkin korkeudella on viileämpää ja lisäksi vielä tuulee.

Patikointireitti oli selkeästi merkitty, ja se oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maaperä on laavaa, ja kiviaineksen rakenne ja värit vaihtelevat.

Matkapäivitys 1: Botanical Gardens, Puerto de la Cruz, Teneriffa

Pääsimme joulun jälkeen reissuun Teneriffalle. Olipa mahtavaa valohoitoa, joka teki todella hyvää tiukan syyspuserruksen jälkeen. Ja oli aivan mahtavaa viettää aikaa perheen kanssa yhdessä. Yksi parhaista asioista reissussa oli myös se, että heppujen tietotekniset härpäkkeet jäivät kotiin odottamaan paluutamme :D.

Pakkasimme kevyttä ja kesäistä matkalaukkuihin sekä vähän lämmintä viileiden iltojen varalle, ja jätimme vesisateen Helsinki-Vantaalle. Kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Teneriffan aurinkoiselle eteläiselle lentokentälle, josta jatkoimme bussilla saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin.

Puerto de la Cruz on siitä kiitollinen paikka, että kaikki on lähes kävelymatkan päässä, sopivasti kävellen hallittavissa. Se sijaitsee myös saaren vehreässä pohjoisosassa, jossa siis sataa useammin, toisin kuin kuivassa ja karussa eteläosassa. Ennätimme viikon aikana vaeltaa Teiden rinteillä, käydä merivesialtailla, autoilla Santa Cruziin, syödä hyvin sekä vierailla Botanical Gardensissa, puutarhassa, joka sijaitsee Puerto de la Cruzissa.  Kasvi- ja pehoskuvaajien paikka, Jardin Botanico, sijaitsee osoitteessa Calle Retama 2, 38400 Puerto de la Cruz, Teneriffa, Espanja. Paikka oli aivan lähellä hotelliamme, joten kävelimme sinne viitisen minuuttia.

Suosittelen paikkaa puutarha- ja luontoentusiasteille. Paikka ei ollut mitenkään suuren suuri, joten sen käveli ristiin rastiin noin kolmessa vartissa tai reilussa tunnissa. Suojaisat penkit tarjosivat piknik-paikkoja, mutta aivan paikan vieressä on myös useita hyviä ruokapaikkoja, joissa voi käväistä vierailun yhteydessä.

Runsainta kukkimisaikaa ei todennäköisesti puutarhassa vietetty, vuodenvaihde ei luonnollisesti ole mikään kukkea kevät- tai kesäkausi. Siitä huolimatta näimme paljon upeita kukkivia pensaita, puita ja kukkia. Paikka oli muutenkin kuin keidas vilkkaan kaupunkielämän reunamilla.

Suorakaiteen muotoista puutarhaa kuljettiin hiekkakäytäviä pitkin eri suuntiin. Erityisen näyttäviä olivat kukkivien kasvien lisäksi suuret, paksurunkoiset puut.

Kolibrikukat kukkivat puutarhassa upeasti.

Puusta kasvaa ilmajuuria, jotka tukevat puun oksia ja sen leviämistä. Pikku hiljaa ilmajuurista tulee ”itsenäisiä” puun runkoja, ja metsä laajenee.

Banaanirypäs oli kypsymässä.

Mustarastas päästi meidät lähelle kuulemaan lauluaan.

Jardin Botánico on viralliselta nimeltään Jardin de Aclimatacion de La Orotava. Kasvitieteellisessä puutarhassa on yli 30 000 näytekasvia, ja puutarha on keskittynyt erityisesti Kanariansaarten kasvillisuuteen. Puutarha on perustettu 1788, jolloin saarella trooppiset kasvit saivat totutella viileämpiin lämpötiloihin Uuden maailman ja Euroopan välillä.