Asuntomessut 2017 – pihoista ja patioista

Ennätimme tänään viimein Asuntomessuille! Tässäpä nopea kuvapläjäys pihoista ja patioista. Yleissilmäyksellä patiot ja terassit olivat laajoja ja usein monessa eri tasossa. Eikä ihme, sillä ehdottomasti parasta alueella olivat upeat järvinäkymät Saimaalle. Myös puistoalue ja alueelle jätetyt komeat männyt tekivät asuinalueesta luonnonläheisen. Tontit olivat suuria (toisin kuin vaikkapa Vantaalla!). No, sijainti, sijainti ja sijainti! Maa on todella eri hintaista etelässä :D. Alueella oli myös mahtava leikkipaikka lapsille. Ja parhaat rantapaikat olivat kyllä rivitalo-osakkeissa, joissa olivat myös lasitetut terassit järvinäkymin.

Aalto ja komea piha.

Messutalojen omarantaiset tontit olivat jyrkkärinteisiä.

Mustaksi öljytyt (tai petsatut) rappuset jatkoivat terassin väritystä.

Kesäkeittiö suojaisassa paikassa.

Rappuset johdattavat rantaan.

Drop-altaiden linjaa toistavat metalliset tulisijat olivat tämän kesän uutuus.

Onni on oma laavu?

Pihan kuorike oli valittu sävy sävyyn talon puurakenteiden kanssa.

Mukava patiopaikka ja oma tulisija korkealla hormilla.

Kesän rennoimmat terassikalusteet!

Terassin porealtaalta avautuvat hienot näkymät Saimaalle.

Pyörät ovat kätevät – istutusastiaa voi siirtää tarvittaessa.

Kivetyt portaat johtavat rantapolulle.

Iso kasvihuone alapihalla piilossa oli iloinen yllätys!

Tuijapallot kehystivät terassia upotetussa istutusaltaassa.

Drop-lämminvesiallas ja terassia rajaava istutusallas.

Täältä olivat hienot kylpynäkymät Saimaalle!

Kunttaa oli käytetty kosolti pihojen viimeistelyssä.

Rivitaloyhtiöllä oli yhteissauna rannassa sekä omat venepaikat uimarannan vieressä.

Puiset hyötypuutarhan istutusaltaat.

Tällaiset kätevät pitkospuut tahtoisin myös mökille!

Oletko jo käynyt asuntomessuilla? Jos olet, mikä oli mielestäsi mielenkiintoisinta tänä vuonna?

Heli

Ruusupenkki mökille

Roses, roses…

Mökkipuutarhamme on varsin luonnontilainen. Eikäpä siinä mitään, se on loistojuttu. Kuntta on ihan alkuperäistä, ja pieni nurmikaistale mökin edessä varmaankin vuosikymmenten puurtamisen tulos. Ainoa paikka, jossa mielestämme kukkia saisi kasvaa on kohopenkki, jonka jokunen vuosi sitten perustimme vanhan kukkapenkin kohdalle mökin rantarinteeseen.

Olemme yrittäneet kasvattaa siinä menestyksettä perennoja, ja nyt mittamme täyttyi: olisihan se upeaa, jos joku kaunistava kukkanen viihtyisi silmän ilona pidepään kuin vuoden, kaksi. Erehdyimme vierailemaan Viherlandiassa, ja sehän oli menoa sitten se. Ihastuimme valikoimaan kauniita kanadalaisia ruusuja, ja kukkapenkki-ideamme alkoi muovautua.

Mylläsimme ensin vanhan kukkapenkin maan ylösalaisin. Suurin ongelma kokopenkissä on kuiva ja kosteutta pitelemätön maa-aines.

Lisäsimme kukkapennkkiin ruusuille tarkoitettua erikoismultaa kolme säkillistä sekä lehtikompostia.

Hankimme kuusi ruusua, ja siirsimme myös aiemmin mökille tuomamme suviruusut tähän samaan rivistöön.

Ruusuja ostimme kolmea eri lajiketta: ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’.

Kuorike pitää mullan kosteana ja tekee penkistä siistin ja huolitellun näköisen.

Nyt toivomme jännityksellä, miten ruusut pärjäävät täällä kolmosvyöhykkeellä talven yli. Rankka vesisade teki jo tekosensa, ja viikon jälkeen istutuksesta ruusun terälehtiä onkin sankka kerros kuorikkeen päällä. Ruusujen pitäisi kuitenkin kukkia syksyyn saakka.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sijoitamme mummilta saadun, kukkapenkissä ainokaisena selvinneen perintöpionin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Heli

Paikka aamuauringossa

Olen jo pitkään haaveillut kesäkotimme aamuauringonpuoleiselle seinustalle istumapaikkaa. Kuinka mukava olisikaan nauttia aamukahvit talon suojaisalla puolella aamuauringossa ja tuulen suojassa.

No, monenlaista terassiprojektia ja kunnostushommaa on tässä riittänyt, ja tämä ajatus on jäänyt listalla viimeiseksi. Nyt päätin, että ei sitä välttämättä terasseja tarvita. Tämä tyttö tekee sitteplatsin aamuaurinkoon ihan tuosta vaan.

Niinpä tartuin haravaan ja haravoin ne lehdet, joita emme ole ennättäneet vielä haravoida talon takaa (eihän kukaan muutenkaan ole viettänyt siellä aikaansa…). Alta paljastui kuiva kangasmaa ja melko tasainen kohta, johon istuinryhmä sopi erinomaisen hyvin. Kannoimme pienen puusohvan ja pöydän talon taakse. Koska maa viettää taloon päin, toin pitkän laudan puusohvan takajalkojen alle tukemaan, ettei sohva keikahda taaksepäin. Vähän kesäkukkia ympärille, pari penkkiä, pehmeitä tyynyjä ja a vot! Kyllä nyt kelpaa :D. Aurinkoisella säällä juomme päiväkahvitkin täällä kesäkodin takana.

Tästä tuli minun suosikkipaikkani. Nuoriso löytää kuitenkin paikalle kuulemma kahvin tuoksun perustella! Miten on, onko sinulla joku oma suosikkipaikka auringossa?

Mitä parhainta heinäkuuta!

Heli x

Herkullinen mustikkakukko

Joko olet saanut tyhjennettyä pakkasen viimevuotisista marjoista? Minulle on käynyt niin, että pakkasessa on vielä jäljellä kosolti edellisen kesän mustikoita. Niitä on siis syytä nauttia pois ennen uutta satoa :). Parasta mustikasta  on mielestäni murotaikinapohjainen mustikkapiirakka tai savolainen perinneherkku mustikkakukko eli rättänä, joista jälkimmäinen on todella helppo ja nopea valmistaa. Se on myös täydellinen herkku, erityisesti uunilämpimänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera nautittuna. Rukiinen pohja sen tekee – ja voi!

Pakastemustikat pyöräytetään perunajauho-sokeriseoksessa.

Mustikkakukko:

Pohja:

200 g voita (voin maku on paras, tätä ei korvaa leivontaan tarkoitettu margariini!)

3/4 dl sokeria

3 1/4 dl ruisjauhoja

noin 1 tl leivinjauhetta

Täytteeksi:

8 dl mustikoita

1 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja

Tee näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää ruisjauho, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Ota noin 2/3 taikinasta ja taputtele uunivuoan tai uunikulhon pohjalle ja reunoille tasaisesti. Tee lopusta taikinasta vuokaan tai kulhoon sopiva ohut kansi.

Pyöräytä vähän sulaneet mustikat perunajauho-sokeriseoksessa ja kaada kulhoon taikinan päälle. Aseta taikinakansi mustikoiden päälle.

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti lämpimänä jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.


Taikinan pohja tasoitetaan uunivuoan tai -kulhon pohjalle. Tykkään itse käyttää aika syvää kulhoa.

Uunista ulos!

Mehukas mustikka maistuu ruiskuoressa ja jäätelön kanssa täydellisesti jälkiruokana tai päiväkahvin kanssa. Tämä herkku meni parempiin suihin nopeasti.

Mukavaa viikkoa!

Heli xx

Pieni puutarhapäivitys

Tämä kesä on uudispuutarhamme kolmas kesä, ja puutarha onkin päässyt nyt hyvään kasvuvauhtiin. Olemme varsin tyytyväisiä puutarhan yleisvehreyteen, vaikka vieläkään kaikkia istutuksia ei ole toteutettu. Mutta kenties tänä syksynä sitten!

Istutusalataan patjarikot ovat innostuneet leviämään pöyhkeiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Olemme ilahtuneita patjarikon pitkästä kukinta-ajasta. Keskellä istutusallasta nauttii olostaan suklaakirsikka, jossa on paljon lupaavia kirsikanalkuja. Sitä ympäröivät grönlanninhanhikit, jotka aloittelevat valkoista kukintaansa parhaillaan. Kolme kääpiövuorimäntyä ovat kotiutuneet myös hyvin lämpimään ja paahteiseen paikkaansa altaassa.

Mansikat rönsyilevät lähes yli laitojen jälleen! Paljon on alkuja nyt niissäkin, viime kesänä saimme vain muutaman marjan – ja osa meni parempiin suihin, kun pihan harakat pitivät kestejä poissa ollessamme :D.

Ruohosipuli villiintyi kukkimaan! Kukat ovat kauniita salaatissa, tosin varsin voimakkaan makuisia. Myös minttu on levittäytynyt laatikossa, sen joudun varmaan siirtämään erilliseen ruukkuun.

Omenapuun vieressä vihertävät herukkapensaat: valkoiset ja vihreä herukka. Valkoisen herukan mausta pidän kyllä eniten. Herukat ovat vähän varjossa, joten saa nähdä, miten ne kotiutuvat paikkaansa.

Pihavaraston eteen toin yhden pelargoniruukun. Tosin pyöreämpi ruukku voisi tuoda visuaalisesti mukavampaa ilmettä kuin ankara neliskanttinen, joka toistaa pihavajan muotoja.

Meillähän kukat ovat lähinnä valkoisia tai vaaleanpunaisia – violettia pikkusyreeniä unohtamatta. Nämä värit toimivat kaupunkipuutarhassa vihreän parina, mökkipuutarhassamme saavat puolestaan kukoistaa iloisenkirjavat luonnonkukat pinkkien pelargonien parina!

Pyöreä, kivillä kantattu nurmikkomme kaipaisi selkeästi ravinteita, se on vähän vaisu. Täytyy tutkailla asiaa tarkemmin nyt heinäkuun ja puolison lomien aikana.

 

Sisäänkäynti alkaa olla valmis! Täällä on runsaasti vihreää, sekä toivottavasti upeat syyshortensiat, joiden kukintaa odottelen loppukesästä kovasti.

Vartetusta pikkusyreenistäni iloitsen, erityisesti sen upean ja hienostuneen alkukesään liittyvän tuoksun ansiosta. Tosin sen paikka on ahdas tässä sisääntulon hortensioiden paineessa. Pikkusyreeni yllätti kukkimalla loppukesästä uudelleen.

Patjarikko jaksaa kukkia paahteisessa paikassa.

Mitä parhainta heinäkuuta ja lomaa sinulle, joka olet jo päässyt lomailemaan & lämpöä, aurinkoa ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Heli