Henkilökohtaista: Täydessä tällingissä Kodin Kuvalehden muuttumisleikissä

Joskus elämä yllättää iloisesti. Huomasin alkukesästä, että Kodin Kuvalehti etsi 100-vuotiaan Suomen ja 50-vuotiaan lehden kunniaksi 50-vuotta tänä vuonna täyttäviä lukijoita muuttumisleikkiin. Omia tulevia pyöreitä vuosia ja synttäreitäni olen ajatellut vain silloin tällöin ja vähän ihmetyksenkin vallassa. Minäkö kohta viisikymppinen? No hei, en todellakaan tunne olevani mikään tietyn ikäinen, enkä oikein osaa ajatella itseäni viisikymppiseksi.

Viime vuosi tiukkaa opiskelua oli sekä mahtavaa että vaativaa, ja ajattelin, että olisi kiva päästä hemmoteltavaksi ja asiantuntijoiden käsittelyyn, vaikkapa sitten synttäreideni kunniaksi. Ja kylläpä oli hienoa, että pääsin mukaan muuttumaan. Päivä oli antoisa, tapasin ihania naisia ja sain vinkkejä uuteen tyyliin (voi kun muutokset vain kestäisivät pidempään!)

Tässäpä kuva ennen tyyliniekkojen käsittelyä. Sorry, kuvat ovat kännykästä, joten vähänkös pehmeitä…

Suuntasin kesäkuisena aamuna kello seitsemän Helsingin Kamppiin, jossa minua odotteli Miraculosin huippukampaaja Jonna. Suuntasimme korkealle Helsingin katujen ylle kampaamoon, josta avautuivat upeat näkymät yli kaupungin. Jutta kysyi ensin, mitä itse tuumin hiuksistani. Kerroin suoraan, että hiusten väri oli mielestäni päässyt värjäytymään liian tummaksi ja kovaksi. Muutoin viihdyin kyllä hiusmallissani, lyhyessä polkassa, mutta sekin minulla on ollut jo vuosikausia. Jonna ehdottikin, että hiuksia vaalennettaisiin hieman latvasta, tyveen saisi jäädä tummempaa. Pientä kevennystä malliin oli myös luvassa. Se kuulosti hyvältä, joten eikun hommiin!

   

Olen aina nauttinut, jos olen päässyt meikkituoliin ammattilaisen käsittelyyn. Aino-Sofia taikoi piiloon tummat silmänaluset ja ihon pikku ongelmat siten, etten olisi mieluusti pessyt meikkiä pois koko viikkoon.

Enpä muistakaan koska hiuksiani olisi käsitelty sellaisella pieteetillä kuin Jonnan käsissä. Kaksi tuntia kampaamossa teki ihmeitä hiuksille, ja Jonna laittoi kampausta kuntoon vielä tunnin studiollakin. Aika kiva siitä tuli! Erityisesti ihastuin tähän uuteen, vaaleampaan sävyyn.

Tapasin ihanat naiset, Sinin ja Leenan, kuvauksissa. Hauska yhteensattuma kun huomattiin, että meillä kaikilla on synttäripäivä marraskuussa. Niinpä nimesimmekin porukkamme Marraskuun naisiksi. Ja päätimme, että tapaamme ja juhlistamme merkkipäivää vielä kerran yhdessä!

Pitkän kuvauspäivän jälkeen oli vähän naatti olo, mutta helppo hymyillä uudessa kivassa lookissa, tosin omissa rennoissa vaatteissa :D!

Kiva yllätys oli Amika-kampaamotuotepaketti, jonka sain Jonnalta. Pussiin oli pakattu hiustenhoitotuotteita, joista on iloa vielä kauan. Näistä kirjoittelen vielä tuonnempana lisää.

Kiitos kaikille ihanille naisille huippukivasta päivästä. Upeista kuvista lehdessä kiitos Pia Inbergille, Näistä blogikuvista Leenalle!, hyvistä ja yllättävistä vaatevalinnoista muotitoimittaja Mirkka Siusluodolle (itse en kyllä keltaista neuletta olisi huomannut valita!), Jonnalle upeista hiuksista ja Aino-Sofialle meikkivinkeistä. Voi, jos aina pysyisi näin tällingissä! Mutta en kyllä jaksaisi aina olla näin tip top, oma tyylini on arkena sporttisempi farkkutyyli. Mutta teatteriin voisin hyvinkin lähteä kuvausten upeissa oransseissa velour-housuissa.

Koko jutun meistä kolmesta muuttujasta voit lukea uusimmasta Kodin Kuvalehdestä nro 16 (17.8.2017).

Tässäpä lopputulos :). Päivä oli kiva, ja hemmottelu teki hyvää tiukan opiskeluvuoden päätteeksi.

Mitä tuumit muutoksesta? 😀

Hyvää viikon alkua,

Heli x

Kirsikkapuut ruukuissa

Puut ruukuissa.

Löysimme isot Elhon muoviruukut tarjouksesta Bauhausista jo keväällä. Ne odottelivat istutuksia heinäkuulle, sillä suurin ongelma oli päättää, mitä niihin istutetaan. Jotakin puuvartista, korkeampaa ja monivuotista, ajattelin. Vehreitä tuijia? Olisihan se hauskaa, että terassilla olisi ruukuissa vaikkapa talvehtivia puita. Toiveikkaana ajatuksena on, että ne säilyisivät hengissä yli talven ja pakkasten.

Ruukuissa on pyörät, joten niitä voi siirrellä terassilla. Siitä iso plussa!

Ruukkujen pohjaan porattiin reiät, ettei vesi jää pohjalle seisomaan ja jäädytä talvella kasvin juuria.

Olin jo siirtämässä yhtä varrellista pikkukirsikkaa ruukkuihin ja etsimässä toista pariksi (ei löytynyt), ja pohdin jo välillä matalia kääpiömäntyjäkin, kunnes päädyin lopulta kauniisiin ja toivottavasti satoisiin kirsikkapuihin. Onhan se hauskaa, että visuaalisen kauneuden lisäksi puut ovat hyötykasveja. Meillä on jo yksi kirsikkapuu istutusaltaassa, joten ne saavat toisistaan tukea keväällä pölytysaikana. Lajikkeena on sama, matalahko, 1,5-2 metriseksi kasvava suklaakirsikka, joka kokonsa puolesta on juuri sopiva myös ruukkuun. Myöhemmin huomasin puutarhamyymälässä terassikirsikka-nimisen lajikkeen, joka on myös matalakasvuisempi.

Ruukkujen pohjalle kaadoin salaojaksi ruukkusoraa. Mullaksi valitsin puutarhan mustaa multaa.

Sitten vaan taimet ruukkuihin…

Ja tiivis kerros multaa myös ympärille.

Laitoin taimille ruukkuihin tuet. Pehmeää puutarhanarua tarvitaan vielä taimen tukemiseksi keppeihin.

Kirsikka paistattelee terassilla iltapäiväauringon paahteessa, joten paikka on sille riittävän aurinkoinen. Puut hakevat vielä lopullista paikkaansa terassilla, mutta onneksi rullapohjaiset ruukut on helpohko siirtää.

Mietin vielä, millä kattaisin ruukun multaosan. Ajattelin ensin tuoda sammalta tai kunttaa mökiltä, mutta sitten päädyin kuitenkin tähän simppeliin kuorikatteeseen.

Oli muuten hauska nähdä, että samaa ideaa oli käytetty myös asuntomessuilla! Tämä luo uskoa siihen, että kirsikkapuut voivat pärjätä ruukuissa talven yli, kunhan multatila on riittävän suuri. Nämä kirsikkapuut olivat jo vähän isommat, kuva alla:

Mukavaa viikon alkua!

Heli