Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Vierailulla talvipuutarhassa

Nyt voi edelleen vasta haaveilla pääsystä julkisiin paikkoihin, kuten museoihin. Muistelenkin lämmöllä tämänkeväistä käyntiä Helsingin Talvipuutarhassa. Nämä ihanat kuvat ovat mukavana muistona ja toiveena siitä ajasta, kun näihin paikkoihin pääsee jälleen vierailulle.

Kävimme tutustumassa puutarhaan koulun kasvikurssin oppilaiden kanssa. 125 vuotta vanhan Talvipuutarhan kolmessa huoneessa kasvaa yli 200 kasvia. Meitä opasti lyhyesti huoneiden luonteisiin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunnan edustaja. Lyhyen opastuksen jälkeen istuimme puutahan penkeille syömään eväitä (aina parasta retkessä!) ja nauttimaan viehättävästä tunnelmasta.

Jos vaikka ei olisikaan kasvien suurharrastaja, Talvipuutarhan erityisestä tunnelmasta voi nauttia kuka tahansa. Oli hauska nähdä ihmisiä tekemässä töitä tai opiskelemassa läppäreillään sekä vain istuskelemassa ja nauttimassa puutarhan tunnelmasta. Lämmin ja kostea puutarhailma sekä puutarhan vehreys keskellä alkukevään harmautta teki myös mielelle hyvää.

Iso ja komea lumikuningatar oli parhaillaan kukassa.

Kaktushuoneessa on nimensä mukaisesti kaktuksia ja mehikasveja. Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä kasvavat palmujen lisäksi huonekuuset, kuningasmagnolia, vanhan ajan huonekasveja sekä noin 130-vuotias kameliapuu, joka on puutarhan vanhin kasvi. Pääsimme ikuistamaan harvinaista lumikuningattaren kukintaa, mutta puutarhan pieni karppi-allas kiinnosti useita oppilaita kuitenkin eniten.

Kaktushuoneessa.
Orangeri.

Talvipuutarha sijaitsee Helsingin Töölössä, osoitteessa Hammarskjöldintie 1 A. Lisätietoja Talvipuutarhasta löytyy tämän linkin takaa, klik. Talvipuutarha on tällä hetkellä suljettuna, mutta sinne on sen aukioloaikana vapaa pääsy. Toivottavasti Talvipuutarhaan pääsee taas pian vierailulle!

Aurinkoista toukokuista viikonvaihdetta!

Heli

Maaritin kasarihommia

Kotona paras -blogin tekijäkaarti sai vahvistusta, ja nyt meitä on tällä kaksi tekijää, Heli ja Maarit! Olemme innoissamme tästä yhteistyöstä, sillä tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Olemme tehneet yhdessä töitä aikaisemmin, ja nyt pääsemme jakamaan luovia ideoita myös teille blogin lukijoille.

Meille molemmille kesäkoti on rakas paikka, ja tulemme kirjoittamaan tänne juttuja raksalta ja remonteista. Maaritin intohimo on hyvä ruoka, joten blogista voit jatkossa lukea enemmän myös ruoka- ja leivontajuttuja. Toivomme, että viihdyt Kotona paras -blogin parissa!

Tervetuloa Kotona paras -blogiin Maarit!

Kotona paras on kuin minun mottoni. Minulla on kaksi kotia, toinen Espoossa ja toinen Etelä-Karjalassa oleva mökki. Puuhaan mielelläni kaikenlaista niin ulkona kuin sisällä. Aloitan yhtä, siirryn toiseen ja lopulta löydän itseni ihan muualta. Kottikärryt ovat unohtuneet polulle, puutarhasakset kiven päälle ja työrukkasia on siroteltu ympäriinsä. Ei ehkä tehokasta toimintaa, mutta ah, niin terapeuttista!

Olemme rakentaneet mieheni kanssa kaksin mökin rantasaunaa viime keväästä lähtien. Apuna ovat olleet kaksi aikuista lastamme tyttö- ja poikaystävineen. Tontilta kaadetuista puista on itse sirkkelöity lautoja ja tuvan lattialankut ovat nyt sahalla kuivumassa. Tänä kesänä on tavoitteena ottaa ensimmäiset löylyt ja päästä sisustamaan pientä saunatupaa. Kerron täällä blogissa, millaiseksi pitkäaikainen haaveemme lopulta valmistuu.

Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Hellin rakkaitani tutuilla ja uusilla mauilla ja tuoksuilla. Rakastan hetkeä, kun perhe aterian jälkeen pöydän ääressä keskustelee raukeasti ruuan rippeitä padoista etsien. Kokiksi en itseäni tohdi kutsua, mutta jaan mieluusti blogin lukijoille reseptejä ja ruokakokemuksiani.

Tapaamisiin täällä Kotona paras -blogissa!

Maarit

PS. Katso nopea ja helppo perjantaiherkku toiselta sivulta!

Mökkisaunan eteisen pintaremontti – ja kuinkas sitten kävikään

Heippa ja mukavaa viikonvaihdetta!

Toivottavasti arki koronakaranteenissa on sujunut hyvin. Itse olen huomannut työpäivien venymistä ja työn ja vapaa-ajan vahvaa hämärtymistä. Uusien työtapojen käyttöönotto oli meille opettajille iso ponnistus ja vei aikaa ja energiaa – lähiopetuksen siiräminen täysin etäopetukseksi – mutta onnistui todella hyvin. Omat digitaidot ovat onneksi vahvat, mutta oppilaiden etäneuvominen eri härpäkkeiden ja sovellusten käyttöön vaati aikaa. Olen iloinen siitä, miten hienosti oppilaani ovat tsempanneet ja oppineet koko ajan. Ensi torstaina palataan kouluun ja sitten vielä vähän kerrataan tärkeimpiä. Iso ponnistus vaati voimia ja aikaa, mutta kenties nyt jo vähän helpottaa. Toiveena on, että tiukan kevään jälkeen pääsisi vielä terveenä hyvin ansaitulle kesälomalle.

Aiemmassa blogipostauksessani kerroin mökkisaunamme ulkoremontista, linkki. Punainen saunamökki muuttui mustaksi ja mietin, kumpi on kivempi väri. No, musta on uusi musta, ja saunamökki sulautuu nyt hienosti maisemaan. Oikeasti en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Loppukesästä sain myös saunan eteisen pintaremontin hyvälle mallille. Eteisen seinät on verhoiltu mäntypaneeleilla, jotka on alun perin lakattu. Lakka on vuosikymmenten saatossa haristunut ja kulunut pois, ja mielessäni oli kellastuneiden ja tummuneiden seinäpintojen raikastaminen vaaleammiksi. Tässä ensin kuvia saunan eteisestä ennen remonttia.

Saunan eteinen on valoisa, ikkunat avautuvat järvelle, josta loimottaa lämmin iltapäivän aurinko. Mietin, tuleeko tilasta liian kirkas, jos käsittelen kaikki seinät vaalealla paneelivahalla. Vanha paneeliseinä on myös omalla tavallaan kaunis, joten päätin jättää osan seinästä käsittelemättä.

Valitsin seiniin Bloom-paneelivahaa, joka jättäisi puun syyt kauniisti näkyviin. Pohjatyöksi ajattelin riittävän loppujen, mahdollisten lakkajäämien hankaamisen teräsharjalla ja karhunkielellä. Eihän lakkaa ollut edes paljon jäljellä, siellä täällä lakkajäämiä. Kerron, kuinka kävi.

Kevyen teräsharjauksen ja hionnan jälkeen käsittelin paneelit vahalla. Valitsin sävyksi vaaleimman saatavilla olevan sävyn. Muistelin ensin, että sävy olisi ollut Vanilja, mutta purkissa lukee kyllä Poutapilvi. Hengittävä ja pesunkestävä, luvattiin tuoteselosteessa. Kertavahaus riittää, kellastuneet kahdesti, sanottiin.

Jätin saunan puoleisen, auringonpaahteisen seinän alkuperäiseen kuosiin. Vanha lasiteline toimii saunajuomien säilytyksessä. Majakkataulu löytyi Ikeasta.
Katto kaipasi kaksi käsittelykertaa ja taittaa pieneen tilaan paljon valoa.
Avattava istuimen kansi jäi alkuperäiselle, hyväkuntoiselle lakkapinnalle.
Kestin tehtaiden pullolaatikko on saatu ihanilta sukulaisilta lahjaksi. Arjen kauneutta halkojen säilytykseen!
Katto, takaseinä ja ulkoseinä saivat vahakäsittelyn vaaleaksi. Aurinko porottaa eniten saunan puoleiselle seinälle, jonka jätin käsittelemättä.
Vaalea panelointi näkyy ensimmäisenä sisäänkäynnissä. Uusi muovimatto löytyi Hemtexin kesäalesta ja peittää kuluneen lattian, kunnes aika on hioa ja maalata sekin.
Kokeilin pellavaverhoja ikkunoihin, mutta loppupeleissä luovuin ideasta. Järvinäkymä on kaunein ilman turhia krumeluureja.

Eteisen lattian hionta ja maalaus jäivät odottamaan tulevaa kesää. Haasteena lattian maalaamisessa on se, että sauna lämpiää mökillä joka päivä. Ja kunnollisen, pitävän ja suojaavan lattiamaalin kuivuminen voi kestää jopa pari viikkoa – ainakin jos käyttää Betolux-tyyppistä, kestävää lattiamaalia. Jos sinulla on vinkata joku hyvä lattiamaali, joka kestää kosteutta ja kuivuu nopeammin, otan vinkit mieluusti vastaan!

Saunan oven ulkopuoli sai Annie Sloanin harmaan kalkkimaalin pintaansa.

Mitä maksoi?

Bloom-paneelivahan litrahinta on noin 40 e. Puoli litraa riittää 6 m2 käsittelyyn, kertoo tuoteseloste. Riippuen käsittelyjen määrästä (kerran tai kahdesti), tästä voi laskea tarvittavan litramäärän. Katon käsittelin kahdesti, ja käytin yhteensä kaksi puolen litran purkkia vahaa. Kokeilin kellastumiin toista kerrosta vahaa, mutta lakka puski siitä huolimatta läpi.

Miten sujui?

Vaha on hyytelömäistä ja levittyy varsin hyvin siveltimellä. Hyvä tuuletus käsittelyä tehdessä on tärkeää, ja pidin työskennellessäni ulko-oven avoinna koko ajan. Pohjakäsittely (vanhan lakan poisto) olisi vaatinut enemmän tekemistä. Huomasin, että joissakin kohdissa vanha, kellertävä lakka pukkasi pintaan. Katon vahaus onnistui parhaiten ja se näyttää tasaisen vaalealta.

Vaalea vahakäsittely sopii parhaiten käsittelemättömälle puulle, vaikkapa uuden hirsipinnan käsittelyyn. Tähän kohteeseen olisin valinnut tällä tiedolla vaikkapa valkoisen tai vaaleanharmaan kalkkimaalin, joka on todella kiitollinen ja sopii lähes pintaan kuin pintaan. Voi olla, että joku päivä kokeilenkin vielä kalkkimaalia vahan päälle. Mutta seuraavaksi olisi lattian hionta ja käsittely.

Voi että odotan kesää ja mökille pääsyä! Kun auton lastaa etelässä täyteen evästä ja vettä, mökillä Keski-Suomessa voi viipyä koronakaranteenissa muita näkemättä vaikkapa viikon. Kesää odotellessa, tsemppiä ja kärsivällisyyttä – kyllä tästä yli päästään, tavalla tai toisella.

Heli