RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuunattua

Nostalgiaherkkujen päivitys

Juustotorttu on monen suosikkiherkku. Se onnistuu hyvin myös maidottomana ja gluteenittomana.
Inkivääri-soijamarinadissa maustunut kirjolohisalaatti kauden vihanneksista.

Kun 80-luvun puolivälissä lähdin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin, nappasin mukaani myös nipun reseptejä äitini kokoelmista. Tukholmalaisen Milda-koekeittiön ILOINEN KAKKUKIRJA (ei vuosilukua tiedossa) sisältää edelleen yhden lempileivonnaiseni ohjeen, kirpeän makean ja ihanan pehmeän juustotortun reseptin.

Juustotorttu on usein ollut nimenomaan perheemme miesten mieleen. Äitini leipoi sitä isälleni, minä olen hellitellyt sillä miestäni yhteisen elämämme alkuajoista lähtien. Ja jos kysyn aikuiseksi ehtineeltä pojaltani, mitä toivot, että leipoisin kun tulet käymään, saan lähes sataprosenttisesti vastauksen, että ”leipoisitko äiti SITÄ juustotorttua”.

Tällä viikolla lähdin äitini kanssa mökille ja päätimme valmistaa yhdessä joitain meille nostalgisia herkkuja. ILOINEN KAKKUKIRJA lähti mukaan kotoa ja juustotorttu oli heti molempien Top 5 -listan kärjessä. Tosin ammoisista ajoista poiketen torttu on nyt valmistettava täysin gluteenittomana ja laktoosittomana äitini ruokarajoitteiden vuoksi. Mutta nykyisin kaikki erikoisruokavalioiden huomioiminen on niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Kaupoista löytyy ihan oma hyllyvälikkö gluteenittomille jauhoille ja muille kuivatuotteille, ja kylmäkaapeissa on jos minkälaisia vaihtoehtoja tuttujen hapanmaitotuotteiden korvaajiksi.

Ja herkullista tuli! En saanut ehkä niin kirpeän hapanta makua kuin rahkasta, kun käytin kasvipohjaista creme fraichea ja soijasta valmistettua tuorejuustoa. Mutta muuten toimi oikein hyvin. Tortun suloiseksi kumppaniksi teimme kesäisen ihanan mansikkakastikkeen ja koristeeksi tulevat mansikkaviipaleet marinoin muutamalla teelusikallisella Triple Sec -likööriä ja hakatulla mintulla.

Juustotorttu

Taikina:
125g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 kananmuna

Juustomassa:
400g rahkaa
¾ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl maitoa tai kermaa
100g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Mansikkakastike:
mansikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja vehnäjauhot. Lisää rasva ja nypi seos ryynimäiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
Sulata täytteen rasva. Lisää rahka, vehnäjauhot, sokeri ja kananmunien keltuaiset ja hämmennä hetki. Lisää maito. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää juustomassaan kevyesti käännellen.
Voitele irtopohjainen vuoka (tai käytä leivinpaperia) ja painele taikina vuokaan. Juustomassa kohoaa uunissa, joten tee reunoista riittävän korkeat. Lisää taikinan päälle juustomassa ja paista 160 asteessa noin 50 min. Tortun pinta saa hiukan saada väriä ja se saa myös vähän repeillä. Silloin se on hyytynyt kunnolla.

Paistoin torttua reilun tunnin, koska mökilläni on alta lämpiävä kaasu-uuni ja käyttämämme täytteen ainekset näyttivät hyytyvän hitaasti.
Anna tortun jäähtyä ja hyytyä kunnolla. Mielestäni torttu on parhaimmillaan vasta seuraavan päivänä.

Soseuta mansikat ja tomusokeri pehmeäksi kastikkeeksi juustotortun kumppaniksi. Voit myös viipaloida muutamia mansikoita ja marinoida ne lempiliköörilläsi ja hienonnetulla tuoreella mintulla. Nekin maistuvat taivaalliselta pehmeän ja kirpeän happaman juustotortun päällä!

Mökillä minulla on toinen vanha, äidiltäni ”lainattu” resepti. Tallessa on enää jostain 80-luvun alkuajoilta ANNA-lehdestä repäisty sivu, jossa on kuva ja ainekset. Ohjesivu on aikojen saatossa kadonnut. Tämä kirjolohisalaatti voitti aikanaan lehden ruokakilpailun ja muistan, kuinka sen eksoottinen maku maistui raikkaalta ja trendikkäältä. Tuo trendikkyys tarkoitti tuohon aikaan tuoreella inkiväärillä maustettua soijamarinadia, johon paahdetut kirjolohen palat upotetaan muutamaksi tunniksi maustumaan. Muut ainekset, peruna, purkkimaissi, purjo ja omena, kuulostivat niin kasarilta, että päätimme äitini kanssa tuunata lounasherkkumme 2020 kesään sopivaksi.

Kevyeen kirjolohisalaattiin keitimme uusia perunoita, purjon korvasimme kesäsipuleilla, purkkimaissin tilalle valitsimme sokeriherneitä ja viskasimme joukkoon vielä muutaman retiisin. Lisäsin kuitenkin puolikkaan omenan ohuen ohuina viipaleina hapokkuutta tuomaan. Inkivääri-soijamarinadi toimii loistavasti salaatinkastikkeena.

Kirjolohisalaatti
4:lle syöjälle kevyeksi lounassalaatiksi

500g kirjolohta fileenä
Marinadi:
1 dl soijakastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
3 rkl oliiviöljyä
sentin pala tuoretta inkivääriä

6-8 keitettyä uutta perunaa
150g sokeriherneitä
2-3 kesäsipulia varsineen
puolikas omena
3-4 retiisiä
tilliä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää tuore inkivääri ohuina siivuina. Siivut on helppo poimia pois marinadista ja käyttää liemi lopuksi salaatinkastikkeena.
Leikkaa lohifile ohuiksi siivuiksi ja paahda ne pienissä erissä nopeasti kuivalla ja kuumalla pannulla. Laita paahdetut kalapalat lämpöisinä marinadiin ja anna maustua 2-3 tuntia.
Siivuta keitetyt perunat ja retiisit, puolita sokeriherneen palot ja hienonna osa tillistä.
Kokoa salaatti kerroksittain eri aineksista laakeaan astiaan. Kostuta välejä aina väillä muutamalla ruokalusikallisella marinadia. Voit myös koota salaatin ensin muista aineksista ja kasata päälle lohipalat keoksi. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena. Koristele tillin oksilla.

Heinäkuisin herkkuterveisin,
Maarit

Iloisesta Itä-Suomesta löytyy iloisia yllätyksiä

Tänään kesälomareissulla Enonkoskella tuli vastaan harvinainen ja hieno näky: pysähdyimme kuvaamaan pellolla seisovia heinäseipäitä. Peltoa ympäri ravasi Nestori, jonka isännän kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kyselimme seuraavista raveista. Kuvasta poistuvan Nestorin saatat erottaa vasemmasta alakulmasta.

Jatkoimme matkaa nostalgisissa tunnelmissa kohti Savonlinnaa. Pysähdyimme matkalla Enonkosken keskustassa sillankorvalla, joka on yksi kauneimmista paikoista matkan varrella. Enonkoskella järjestetään vuosittain hiekanveistotapahtuma, ja veistokset olivat selvinneet Itä-Suomea riepotelleesta Päivö-myrskystä ja rankkasateesta kuin ihmeen kaupalla. Lämmin suositus myös käsityöliikkeestä, joka löytyi yllättäen kosken partaalla seisovasta punamultaisesta rakennuksesta.

Enonkosken vanha tiesilta on kaunis.
Enonkoski.
Kosken laidalla seisoi punainen vanha rakennus. Ullakolta löytyi iloinen yllätys, käsityöpuoti.
Eksyimme vahingossa vanhaan, kosken laidalla sijaitsevaan punamultaiseen rakennukseen.
Enonkoskella on juuri nyt esillä taidokkaita hiekkaveistoksia.
Savonlinnan tien varrella Enonkoskella seisoo komea kirkko.

Saavuimme Savonlinnaan nälkäisinä…

…joten suuntasimme suoraan torille ja Kalastajan kojulle. Avoimelle, veden päälle rakennetulle lauttaterassille mahtui hyvin syömään väljästi. Valitsimme parasta lähiruokaa, paistetut muikut kaikille herkuilla! Koronatilanteen takia perutut Oopperajuhlat vaikuttavat turistimääriin selkeästi. Koronavälit siis säilyivät kanssaruokailijoihin, palvelu oli ripeää, ystävällistä ja savolaisen lupsakkaa!

Muikut ovat parhaita idässä. Savonlinnan torilla Kalastajan kojulla on tunnelmaa, ja muikut maistuvat taivaallisen hyviltä. Erityisesti ilahduttivat maukkaat varhaisperunat, mutta eniten ilahdutti kyllä hyvä seura!
Savonlinnan satamasta pääsee vaikkapa höyrylaivalla Kuopioon. Lyhyemmänkin reissun voi tehdä seilaamalla lähivesillä. Kauneutta on!
Olavinlinna.

Muistan edelleen vanhan sloganin ”iloista lomaa Itä-Suomessa”. Suomen Savo on tunnettu upeasta luonnosta ja ruokaperinteestään. Siinä missä pohoojalaaset uhoo ja Turkulaiset ovat mielestään omaa luokkaansa, idässä ollaan turhan vaatimattomia. Kuitenkaan en tiedä kauniimpaa Suomalaista kansallismaisemaa, kuin täällä Itä-Suomessa. Ei ole myöskään itäsuomalaisten muikkujen voittanutta, ja Savonlinnan torilta ostetut mustikkalörtsyt saivat kyllä tänään pisteet kotiin kahvileipävalintana. (Tätä kahvileipäasiaa sain selittää pojalleni tällä viikolla. Sitä, että kahvileipä tarkoittaa idässä kahvin kanssa nautittavaa makeaa – yleensä pullaa.)

Suosittelen makumatkaa Suomen itään. Matkan varrelta voi löytyä myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja yllättäviä vierailupaikkoja. Suositaan suomalaista ja tuetaan pienyrittäjiä – siinä olisivat tämän kesän kestävät tavoitteet.

Iloista kesää kaikille!

Heli