Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

Asuntomessupaloja 2020

Pääsin piipahtamaan messuilla viime viikonloppuna. Päivä oli helteinen, ja olin varannut esimmäisen mahdollisen saapumisajan – olimmekin puolison kanssa messuilla tikkana jo kymmeneltä. Ensimmäiset tunnit sinnittelimme helteessä kasvomaski naamalla, sitten luovutimme (kuten muutkin vierailijat) ja pyrimme pitämään turvavälejä. Tämä ei ollut ihan helppoa. Messutaloissa rajoitettiin kuitenkin kerralla sisään pääsevien ihmisten määrää, mikä oli varmasti järkevää.

Monesti on erityisen mielenkiintoista nähdä, löytyykö talojen arkkitehtuurista jotain uutta. Ulkopuolelta komeimman talon tittelin vie kenties valkoiseksi rapattu Hevi kivitalo Lumitiikeri, jonka julkisivu oli kaarrettu. Tulimme talolle myöhään iltapäivällä, ja jonot olivat fenomenaaliset. Emme kyenneet enää jonottamaan, ja jätimme käynnin sisätiloissa väliin. Oma suosikkini taloista oli Finnlog Hetena, jonka julkisivut oli vuorattu polttokäsitellystä laudasta ja jonka sisäpihalle jäi yksinkertainen japanilaistyylinen sisäpiha istutuksineen.

Sisustuksen ajankohtaiset värit ja materiaalit ovat helposti bongattavissa messutaloissa. Meille ajankohtaista tällä hetkellä on saunan uudistaminen (eli naamankohotus), joten kuvailin erityisesti kylpyhuoneita ja saunoja. Näistä näpsin lähinnä pikaisia kännykuvia. Tässä muutamia huomioita asuntomessutalojen sisätiloista ja sisustuksista. Lähdetään liikkeelle makkareista.

Rauhallisia värejä.
Mustaa ja harmaata.
Monesti sängyn takana olevan väliseinän molemmin puolin pääsee vaatehuoneeseen.
Vahvoja kuviota ja ylellisisä materiaaleja.
Näyttävää kohokuvioitua puupintaa.

Keittiöissä näkyi edelleen paljon mustaa ja puun värejä. Avointa tilaa: pelkistetyt ja selkeät keittiöt jatkuvat ruokailu- ja oleskelutiloiksi.

Puutarhat ja pihat ovat usein iso innoituksen lähde. Messukotien pihat ovat tosin vasta kasvunsa alussa, pensaat ja puut nuoria ja matalia. Tonttien pienet koot haastavat pihasuunnittelun. Helppohoitoisin piha-alue oli päällystetty kuntalla ja kulkuväylät kiveyksin. Makuja ja tarpeita on monia: pih voi olla lasten leikkipaikka tai aikuisten harrastuskohde.

Monikerroksista ja eri värejä – havuja ja lehtipensaita.
Pallotuijat paahteessa vaativat kastelua menestyäkseen. Korkea riippahernepuu antaa kontrastia.
Kasvimaa takapihalla.
Helppohoitoinen kuntta alkaa talon reunasta. Istutusalue on rakennettu erikseen muurikivin.
Taustalla näkyvässä Finnlog Hetenassa oli yksi hienoimmista talojen julkisivuista.
Ruudun takaa: Finnlog Hetenan pelkistetty sisäpiha.
Istutusalueita oli katettu koristekivin (kuvassa) tai hakkeella. Vaalea lehtipuuhake oli meille uusi tuttavuus.
Viherhuone tuo kesän ympäri vuoden.
Ai että! Viherhuoneessa viihtyisin kyllä.
Isot, leveälankkuiset terassit jatkavat sisätilaa. Istutukset antavat yksityisyyttä.
Yksi olohuone pääsi kamerakuvaan.
Kaunis punottu yksityiskohta tuolin istuinosasta.

Näillä kuvanäpsyillä mennään – yleisöpäivänä on aina haastavaa saada kuvia, joissa ei näkyisi muita kanssavierailijoita. Sisustuksellisesti erityisen hauska kohde oli Jämerä Salmiakki. Siitä näppäilin kännykuvia, joita löydät instasta. Askarteluhuoneen kohdalla viherryin viimeistään :D. Lisää messukuvia eri kohteista löydät instasta @kotonaparas.

Jos kävit messuilla, mistä sinä tykkäsit?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Kartano- ja panimovierailulla Malmgårdissa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsin kahden ystäväni kanssa vierailemaan Malmgårdin kartanolinnassa Loviisassa. Suku on asunut paikalla jo 1660-luvulta.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn, ja kartanon alueella sijaitsee myös kartanopuoti ja olutpanimo. Olimme varanneet ennakkoon kartanokierroksen sekä sen jälkeen oluiden maistelun panimossa.

Päivä oli kuuma – juuri sellainen, joita voi haikeudella syksyn sateissa muistella. Kartanokierroksen opasti kartanon omistaja, kreivi Henrik Creutz. Hän tarinoi meille kartanon historiasta sekä nykypäivästä. Huoneita kartanossa on yhtä monta kuin viikkoja vuodessa, ja ikkunoita saman verran kuin vuodenpäiviä, kertoi isäntämme.

Päärakennus on rakennettu 1885 tiilestä, mikä on ollut aikanaan oiva ratkaisu. Aikaisempi kartano oli kaksikerroksinen, empiretyylinen puurakennus, joka purettiin huonon kuntonsa takia. Puurakenteisena nykyinenkin kartano vaatisi vallan toisessa määrin huoltotoimia.

Renessanssityylinen, linnamainen kartano on rakennettu tiilestä.
Linnamainen kartano valmistui 1885. Sen on suunnitellut arkkitheti F. A. Sjöström.
Toisen kerroksen ritarisalissa oli näyttäviä katto- ja seinämaalauksia. Näyttävät kyntteliköt ovat Muranon lasitehtaalta Italiasta.

Kartanon panimossa pääsimme maistelemaan käsityöläisoluita isäntämme opastamina. Dinkel-olut on tehty speltistä. Vaalea spelttiolut oli hyvää ja siinä oli pehmeä jälkimaku. Sour-olut oli marjainen ja hapokas, ei ehkä aivan makuuni – nimensä mukaisesti Kuningatar Sour. Oikeanpuoleinen Proto-olut oli suosikkimme. Sitä voi tällä hetkellä ostaa vain tilaustuotteena Alkosta, koska koronakevät sotki hanamyynnin.

Olipa hauska ja mielenkiintoinen päivä linnakartanossa ja puodissa sekä panimossa. Tuumin, että tänne täytyy tulla toistekin – oluiden maistelu oli hauskaa ja isäntämme tarinat panimon ja kartanon toiminnasta olivat mielenkiintoista kuultavaa. Mukaan lähti puodista muutama olut kotiin maistettavaksi sekä erilaisia jauhoja leivontaan ja ruislesettä aamujogurttiin.

Oletko käynyt mielenkiintoisissa panimoissa tai kartanopuodeissa? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä seuraaville vierailuille.

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Linnakartanon puutarhassa.

puskista syviin vesiin

Ahvenpyttipannu ja vadelmatuulihatut

Itse pyydetty kala on aina suuren ilon aihe! Tänä kesänä verkoista onkin noussut useamman kerran hyvänkokoisia ahvenia, noin 6-7 metrin syvyydestä jyrkänteen reunalta. Myönnän, niiden irrottelu verkoista ja fileointi on työlästä ja aikaa vievää, mutta kun saa lautasella eteensä pinnalta kullanruskean, paistetun ahvenfileen, kaikki muu vaiva unohtuu. Ja meillähän työnjako menee niin, että mies laskee ja nostaa verkot, minä irrotan kalat, mies fileoi ja minä valmistan ruuan. Yhdessä syödään ja nautitaan! Ei valittamista!

(Katso blogin lopusta, miten onnistut saamaan ahvenfileistä ruodottomat suoraan pannulle!)

Hyvä ahvenapaja.
Aikas piikikkäitä ovat!
Kuin seitsemän veljestä.

Jo muutamasta ahvenfileestä saa kantarellien ja uusien perunoiden kanssa helpon, nopean ja maukkaan pyttipannun lounaaksi. Jos haluat nostaa tasoa, näin rapuaikana päälle voit vielä laittaa muutamia keitettyjä ravunpyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä. Koko komeus kruunataan karkealla Dijon-sinapilla maustetulla ranskankermalla ja tilli-ruohosipulisilpulla. Minun suosikkiviini ahvenpyttipannun kanssa on ehdottomasti Ranskasta Sancerre-alueen hapokas ja mineraalinen valkoviini, mutta lounasjuomaksi sopii hyvin myös sitruunalla terästetty vesi. Kalaisan pyttipannun aineksia voi huoletta myös varioida sen mukaan, mitä milloinkin järvestä nousee ja metsästä löytyy.

Jälkiruuaksi nautitaan salamaleivoksia, Éclair-leivoksia, tutummin tuulihattuja vadelma-mascarponetäytteellä. Ranskankielinen nimi éclair tarkoittaa salamaa ja nimi viittaa siihen, että leivokset nautitaan salamannopeasti, koska ovat niin niin herkullisia. Eivätkä täyteyt tuulihatut juuri säilyttämistä kestäkään, taikina lötkistyy ja raikkaus katoaa, jos odottavat syöjiä pitkään. Syö siis kaikki heti! Tuulihattujen täytteeksi voi tallentaa myös mustikoita, mansikoita tai puutarhan viinimarjoja.

Ahven-kantarellipyttipannu


Tähän ruokaan tarvitset vain yhden astian, riittävän suuren paistinpannun.

ahvenfileitä 2-4 syöjää kohti
suolaa ja valkopippuria fileiden päälle
keitettyjä uusia perunoita
kantarelleja
1 pieni sipuli
(keitettyjä ravun pyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä)
tillisilppua
ruohosipulisilppua

Kastike:
1,5 dl ranskankermaa
1,5 rkl karkeaa Dijón-sinappia (kokojyvä)
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan.
Paista ahvenfileet pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja nosta lautaselle odottamaan.
Paista seuraavaksi puhdistetut ja pieniksi paloiksi pilkotut kantarellit. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, lisää pilkottu sipuli (vain vähän ettei maku lyö läpi) ja keitetyt, pilkotut perunat. Paista käännellen, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sipuli kuullottunut.
Lisää pannulle kalafileet ja halutessasi ravun pyrstöt ja anna lämmetä. Lopuksi leikkaa päälle tilli- ja/tai ruohosipulisilppua.
Tarjoa ranskankermakastikkeen kanssa.

Salamaleivokset eli vadelma-mascarponetuulihatut

noin 20 kpl

Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Täyte:
3-4 dl vadelmia
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
2-3 rkl lemon curd -sitruunatahnaa
Koristeluun:
tomusokeria

Kuumenna vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot kerralla ja sekoita koko ajan, kunnes seos irtoaa reunoista ja muodostuu kiiltäväksi, kiinteäksi taikinaksi. Anna jäähtyä hetki.
Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Pursota taikinasta tai muotoile kahdella lusikalla tuulihattuja uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Älä avaa uunia paistamisen aikana. Nosta lopuksi tuulihatut varovasti ritilälle jäähtymään.
Täytettä varten murskaa 2/3 vadelmista haarukalla ja sekoita ne mascarponen ja sitruunatahnan kanssa.
Täytä tuulihatut vasta juuri ennen tarjoilua. Leikkaa leivokset halki (voit myös jättää kannen kiinni toisesta sivusta) ja lusikoi täytettä ja kokonaisia vadelmia sisään ja taita kansi päälle. Siivilöi leivosten päälle tomusokeria.
Takuuvarmasti herkullisia!

Tässä vielä kuvasarja, miten saat ahvenfileistä ruodottomat:

Avaa maha ja poista sisälmykset.
Leikkaa selkärankaa pitkin kahteen osaan.
Poista kylkiruodot.
Irrota nahka suomuineen.
Tee pienet viillot keskiruodon molemmin puolin . . .
ja leikkaa ruotojono irti.
Valmiita ruodottomia ahvenfileitä pannulle.

Lämpimiä elokuun iltoja toivotellen,

Maarit

Huussi-vajaraksa edistyy

Kesäloman loppu häämöttää uhkaavasti, mutta onneksi mökillä huussi-vajaraksa alkaa olla mukavassa vaiheessa. Projektista kehkeytyi isompi kuin ajattelimme alunperin. Tämä johtui siitä, että mökin maasto asettaa omat haasteensa rakentamiselle. Aluksi valitsemaamme paikkaan, vanhan halkoliiterin ja huussin kohdalle, uutta ei voinut rakentaa. Maa oli kiviä täynnä ja osin kuin hetekka – notkui, notkui – ei siis perustuksille sopiva. Näin ollen valitsimme projektille sen ainoan tasaisen paikan mökkitontilta, johon rakentaa. Ja sekin asetti rajat vajan koolle – vajasta piti nääs tehdä isompi kuin suunnitelmissa. Isot kivet, joita ei mies- & naisvoimalla ja kangella pois saada, sanelivat paikan.

Aamu-usvaa mökin rannassa.
Varhainen lintu madon nappaa…
Aamuaurinko on vasta nousemassa.
Perustukset ovat tärkeimmät – ja niiden tekeminen vie paljon aikaa.
Mökkimme maasto on kivikumpua.
Kestopuuta vajan lattiaan. Sadesää keskeytti välillä raksahommat.
Huussin lattia syntymässä mökkilattialaudasta vajan kestopuulattian viereen.
Käsittelin vajan lattian Teknoksen Woodex Aqua Wood Oililla.
Sivuseinät nousevat. Taakse tulee ilmava rimaseinä.
Jouduin maalaamaan rakennusta osissa ”sateelta suojaan” -tyyppisesti.
Pidettiin välipäivä ja käväistiin Tuurissa. Sieltä löytyi sadetta pitävä uusi kattopressu.
Pikkuikkuna huussin puolella avaa näkymät myös järvelle.
Ja oven karmit paikalleen.
Ovi löytyi kierrätyskeskuksesta Jyväskylästä. Maalasin oven kalkkimaalilla. Katso Instan storysta minkä värinen ovi oli aiemmin!
Viimeisenä iltana aika oli käydä vähiin. Maalaushommat venyivät myöhään.
Iltahämärässä. Takaseinälle tulevat rimat, muutoin vuorilaudoitus alkaa olla paikallaan. Vielä puuttuu kunnon katto, mutta pressu saa nyt luvan kelvata hetken.

Pidimme yhden tärkeän välipäivän raksahommista. Alkaa nimittäin savu tulla korvista, jos koko loma on vain rakentamista. Sadepäivän iloksi suuntasimme mökiltä kohti Ähtäriä. Nuoriso odotti näkevänsä saukot ja ahman, mutta kumpiakaan emme tällä kertaa nähneet. Näimme kuitenkin pandat ja isot karhut, sekä koko joukon muitakin eläimiä.

Miten teillä on kesä mennyt? Onko tullut sopivasti lomailtua vai tuleeko projektit jo ulos korvista :)?

Mukavaa viikonloppua!

Heli