Pelargonit talvehtimaan

Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille! Tämän päivän olemme ahkeroineet vielä vaja-huussiprojektin kimpussa, ja saimme myös mummin vierailulle. Söimme ulkona kesäkeittiössä ja vietimme aikaa ulkona turvavälit huomioiden. Olipa mukavaa nähdä mummia pitkästä aikaa <3.

Mökkimme kesäkukat kukkivat edelleen upeasti! Säät ovat suosineet ruukkukasvien kukintaa, ja nehän ovat meillä mökillä perinteisesti pääosin pelargoneja. Olen kokeillut sekä valkoisia (liian pliisut!) että punaisia (perinteiset, ihan ok saunarannassa) ja pinkkejä (toistaiseksi suosikkini!) pelargoneja ruukkuistutuksissa.

Pelargoni kukkivat edelleen ahkerasti myös mökin kuistilla. Mutta nyt , ennen kylmiä pakkasöitä, vien pelargonit kotiin talvehtimaan.

Pelargonit säilyvät parhaiten talven yli viileässä paikassa, missä ne eivät kasvata uusia lehtiä ja kukkia. Koska meillä ei ole kotona viileää verantaa, otan kukat istutusruukkuineen talvehtimaan autotalliin. Siellä ne pärjäävät reilun kymmenen asteen lämmössä yli talven. Kastelen maltillisesti pelargoneja muutaman kerran talven aikana, se riittää. Mitä viileämpää, sitä vähemmän vettä kukat kaipaavat.

Autotallissamme on onneksi kapeat mutta korkeat ikkunat, joiden eteen siirrän pöydän ja sen päälle pelargonit talvehtimaan. Valoa tulee jonkin verran talojen välissä olevista ikkunoista, mutta se riittää kyllä.

Viime talvena tein sen virheen, että yritin talvettaa pelargonit ruukuissa, joissa oli myös muratit. Lopputulos: pelargonit 0 – muratit 10! Nyt otan vain pelargonit talvehtimaan ja istutan muratit kukkapenkkiin. Yrittänyttä ei laiteta – ja muratit ovat yllättäen pärjänneet aiemmin I-vyöhykkeellä leudon talven yli kukkapenkkiin istutettuina.

Pelargonien uusi kasvukausi alkaa maaliskuussa, jolloin siirrän kukat valoisampaan paikkaan ikkunalaudalle, leikkaan varren muutaman sentin mittaiseksi ja vaihdan osan kukkien mullasta. Multaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa kokonaan – riittää, jos tässä vaiheessa multaa vaihtaa muutaman lusikallisen verran (Eila-mummin vinkki!).

Kesäkukista myös marketat ovat viihtyneet edelleen ruukuissaan.

Mökin perennapenkissä kasvaa ruusujen eri lajikkeita, ja kukinta on edelleen runsasta.

Hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua!

Heli xx

METSÄN AARTEITA

Sanos, mitä Pohjolaan syksy tuopi tullessaan?
Sieniä, sieniä, paljon sieniä!

Se alkaa jo heinäkuussa, kun ensimmäiset keltaiset kantarellit pilkistävät sammaleen alta. Se pahenee, kun törmää elokuussa tatteihin metsätien reunassa. Syys-lokakuussa eivät edes hirvikärpäset tai sateet pysty sitä estämään. Se on sienihulluus ja se iskee joka vuosi!

En edes tiedä, mitä vuosikertaa vanhimmat kuivatut tatit, suppilovahverot ja mustat torvisienet ovat purkkieni pohjalla. Mutta niin ne vaan porisevat jossain vaiheessa padassa, risotossa, keitossa tai kastikkeessa. Mökkiviikonloppuisin takkaa lämmitetään välillä vain sienten kuivatusta varten ja väki saa hikoilla. Kotona on heti valmis -kiuas ja saunassa jatkuvasti noin 40 astetta lämmintä. Lauteille ei aina saunojia mahdukaan, kun metsän aarteet saavat kuivakylpyä.

Mieheni valittaa joskus, että meillä syksyisin muka haisee. Mikä meillä nyt haisisi! Sehän on vaan tuo paljon puhuttu viides uusi trendimaku, umami. Se on sienten tuoksu!

Osan sienistä paistan nopeasti pannulla ja pakastan. Joskus ihan vain käytännön syistä, koska takan päälliset ja muut kuivatuspaikat ovat jo täynnä. Ja joka vuosi teen ainakin yhden ison purkin perinteisiä suolasieniä. Joulun sienisalaatti tehdään niistä.

Suosikki sieniruoka numero 1 on paistetut sienet, yleensä tatit, ruisleivällä. Yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Toinen suosikkimme on sienirisotto. Siihen kelpaavat ne purkin pohjatkin. Kolmas herkkumme on venäläinen sieniruukku Julienne. Saan itseni täysin ruokanirvanaan sitä syötyäni. Marinoiduilla sienillä taas on kiva koristella salaatteja, keittoja, lihapateita tai laittaa vain ilmettä ja makua antamaan voileivän päälle.

Sienikori, veitsi + harja, saappaat ja taskuun varuuksi muovipusseja. Sitten metsään!

Paistetut sienet ruisleivällä

sieniä, tatteja tms., jotka voi paistaa pannulla
ruisleipää
voita
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Paista putsatut ja viipaloidut sienet voissa pannulla. Rouhi päälle pippuria ja ropsauta suolaa. Paahda ruisleipäviipaleet rapeiksi samassa pannussa ja nosta sienet viipaleiden päälle.
Se on siinä!

Sienirisotto

1 l tuoreita sieniä tai 2-3 kourallista kuivattuja (tatteja, mustia torvisieniä tai suppilovahveroita)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl öljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
noin 8 dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2 dl raastettua parmesaanijuustoa

  1. Tee ensin liemi valmiiksi joko liemikuutiosta tai fondista.
  2. Lisää öljyä pannuun ja kuullota hienonnetut sipulit.
  3. Lisää tuoreet sienet ja jatka kuullottamista.
  4. Lisää riisi ja sekoittele riisi-sieni-sipuliseosta muutama minuutti, jotta riisikin saa kauniin kullankuultavan värin.
  5. Lorauta valkoviini joukkoon ja anna kiehahtaa, kunnes neste on melkein imeytynyt riisiin.
  6. Ryhdy lisäämään kasvislientä pienissä erissä, noin desilitra kerrallaan välillä risottoa hämmentäen, kunnes risotto on kypsää, noin 20 min. Jos käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ensimmäisen neste-erän kanssa yhtaikaa pannuun.
  7. Mausta lopuksi risotto suolalla ja rouhitulla pippurilla, lisää pari ruokalusikallista voita ja raastettua parmesaania makusi mukaan. Juustoraastetta voi ripsauttaa myös lautasella risoton päälle.

Sieniruukku Julienne

3-4 dl sieniä, tatteja tai ryöpättyjä sekasieniä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
200 g creme fraichea tai smetanaa
suolaa
mustapippuria
hienonnettua persiljaa
juustoraastetta

  1. Hienonna sipulit, pilko sienet (tuoreet tai sekasienet).
  2. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kasarissa, lisää sienet ja sipulit ja kuullota hetki. Jos haluat, lisää valkoviiniä tai sherryä tässä välissä ja jatka kuullottamista muutama minuutti.
  3. Ripottele joukkoon jauhot, sekoita ja hauduta hetki.
  4. Lisää ruokakerma, creme fraiche tai smetana ja anna hautua miedolla lämmöllä noin tunti välillä sekoittaen.
  5. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetulla persiljalla.
  6. Jaa kasariin muodostunut sienimuhennos voideltuihin uuninkestäviin pikkuvuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin tai grillivastusten alle, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
  7. Tarjoa kuumana ruisleivän ja kylmän oluen kanssa.

Marinoidut sienet

suppilovahveroita tai kantarelleja
1 dl rypsiöljyä (+ 1 rkl)
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria
(tilliä tai muuta lempiyrttiäsi)
noin 3 dl:n vetoinen lasipurkki

  1. Puhdista sienet ja paista pannulla, kunnes neste on haihtunut.
  2. Lisää rkl öljyä ja ruskista vielä sieniä hetki.
  3. Sekoita kulhossa rypsiöljyyn valkoviinietikka, suola, raastettu inkivääri, hunaja ja pieni määrä rouhittua pippuria. Jos pidät tillistä, lisää hakattua tilliä joukkoon (tai muuta lempiyrttiäsi).
  4. Kumoa sienet liemeen ja sekoita hyvin.
  5. Purkita puhtaaseen purkkiin, sulje kansi ja jäähdytä. Sienet säilyvät jääkaapissa ainakin 2 viikkoa.

Vain mielikuvitus on rajana, miten monipuolisesti sieniä voi käyttää ruuanlaitossa. Nopea pastakastike, pizzaa, munakasta, keittoa . . .

Nyt on saatu paljon sateita ja lämpötilat taas kohoavat. Sääennusteiden mukaan on myös odotettavissa lämpimiä öitä. Sieniä siis tulossa lisää seuraavien viikkojen aikana!

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen,

Maarit

Frenchic-kalkkimaali kokeilussa

Olen aiemmin käyttänyt Annie Sloanin upeita kalkkimaaleja. Törmäsin talvella itselleni uuteen kalkkimaalituttavuuteen, Frenchic kalkkimaaleihin. Facessa on hyvät suomenkieliset sivustot ja mielenkiintoisia esittelyjä maalin käytöstä niin Suomessa kuin maailmalla.

Siispä tuumasta toimeen! Nettisivuilta löytyi lähin jälleenmyyjä, joka oli Room 32 -liike Helsingissä. Myyjä esitteli asiantuntevasti maaleja, ja ostin pienet purkit valkoista ja mustaa Frenchic Al Fresco -maalia kokeiluja varten. Maalien lisäksi myyjä suositteli Finishing coat -viimeistelypinnoitetta, jota voi käyttää sekä pohjusteena että maalin päälle lisättävänä pinnoitteena.

Al Fresco -maali sopii sekä sisä- että ulkokättöön. Lähdin kokeilemaan maalia tuoliin, joka kaipasi hieman tuunausta. Mäntypuinen istuinosa on tumma ja kellertävä, ja rungon vaalea maali oli jo kulahtanut vuosien käytössä.

Pesin tuolin ensin maalipesulla. Käsittelin kuivat pinnat Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Pinnoitteen kuivuttua maalasin koko tuolin valkoisella kahteen kertaan.

Mäntyosa kuultaa aavistuksen maalin alta edelleen, mutta ajattelin jättää tuolin tähän kuosiin. Näin lopputulos ei ole niin tukkoinen, vaan pinta on elävämpi. Maalasin myös tuolin takana näkyvän, kirjahyllyn ja kaapin väliin jäävän ”salalokeron” mäntypuisen laudan kolme kertaa maalilla (säilytämme siellä ylimääräsiä tauluja!). Kolme kerrosta peittää hyvin puun värin, ja pinta on puhtaan valkoinen. Käsittelin lopuksi maalatut, kuivat pinnat vielä Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Se tekee pinnasta hieman lakatun oloisen. Jos siis kaipaat mieluummin kalkkimaalin mattapintaa, huomaa että Finishing Coat muuttaa pinnan puolihimmeäksi.

Tuoli on nyt ollut jo useamman kuukauden käytössä, ja maalipinta on kestänyt varsin hyvin. Yksi kova kolaus istuimen selkänojan yläosassa näkyy, ja sehän on elämisen jälki se!

Tänään sataa, ja ulkona on selvästi syyskuu. Laitan tähän vielä loppupiristykseksi muutaman kuvan puutarhasta juuri nyt. Hortensiat, mon amour!

Mitä tuumit kalkkimaaleista? Olen itse aivan hurahtanut niihin, ja maalailisin kaikki vaan kalkkimaaleilla.

Mukavaa viikonloppua!

Heli xx