Särestöniemi – vinkki pohjoisen reissulle

Kittilän reissulla pohjoisessa kannatta poiketa Särestöniemi-museossa. Tämä oli toinen vierailumme, ja kyllä oli väärtti. Edellisestä kerrasta olin unohtanut, kuinka upea ateljee on. Muistin kyllä vanhan hienon Särestöniemen rakennuksen. Myös Reidar Särestäniemen taide puhutteli tällä kertaa eri tavalla kuin viimeksi. Ehkä aika teki tehtävänsä, tai sitten pohjoisen hieno luonto sai näkemään myös Särestöniemen omaperäisen ja värikylläisen taiteen uusin silmin. Koko miljöö, Särestöniemen suvun tila rakennuksineen, on hieno.

Vanha Särestö on Reidar Särestöniemen lapsuudenkoti. Taiteilijan isovanhemmat, Heikki (1859–1941) ja Kaisa Kaukonen, os. Tammela (1851–1927), ostivat Särestöniemen tilan vuonna 1889. Päärakennuksen vanhin osa on vuodelta 1873. Suvun sukunimeksi tuli Särestöniemi 1930-luvulla tilan nimen mukaan. Tänä päivänä koko tila toimii museona. Sekä näyttelyt että miljöö ovat kiehtovat. Lämmin suositus!

Lähteet: Särestöniemi-museo: https://www.sarestoniemimuseo.com/

Vanha Särestöniemi sijaitsee Oulankajoen varrella.
Pelargonit kukkivat verannalla.
Vanhat kodinkoneet ja arkiset tavarat esillä.

Arkkitehtipari Reima ja Raili Pietilä ovat suunnitelleet Särestöniemeen galleria- ja ateljeerakennukset. Komeassa ja avarassa galleriassa on ollut tilaa hengittää, luoda taidetta ja asua. Isot ikkunat avaavat näkymät suoraan luontoon ja antavat valon tulla. Oli, kuin olisi astunut omaan sielun maisemaan.

Ateljeen sisäänkäynti.
Särestöniemen ateljeessa oli hieno tunnelma. Tällaisessa tilassa ja näissä maisemissa olisi hienoa elää.
Kaikki oli, kuin taiteilija olisi vain poikennut jonnekin käymään.
Taiteilijan ateljeessa.
Arat porot poikkesivat ateljeen pihassa.

Galleriassa on esillä isoja töitä. Siellä on myös sauna- ja uima-allastila. Museoon kuuluu myös pieni myymälä-kahvilarakennus, josta voi osaa mukaan postereita Särestöniemen töistä, t-paitoja tai paikallisten taidekäsityöläisten töitä. Mukaani lähti kaksi julistetta, jotka odottavat kehystystä.

Gallerian näyttely.

Palasin Särestöniemestä virkistyneenä ja sielu jälleen vähän enemmän ravittuna ja avoimena elämälle.

Näissä tunnelmissa – hyvää pyhäinpäivän viikonloppua!

Heli


 

Rakentamisen kilpajuoksu ja loppuspurtti

Me rakentajat Vol. 2

Valmiin rantasaunan hirsikehikon pystyttäminen on kuin legojen rakentelua. Mukana tulevat piirustukset, jossa jokainen seinä on erikseen kuvattu ja eroteltu aakkosilla. On A-seinä, B-seinä, C-seinä jne. ja jokainen hirsi numeroitu, A1, A2, A3 jne. alhaalta ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan muistaa, mihin kohtaan hirsiseinää lyö tappeja, ettei tapita vahingossa juuri sen ihanan seinälampun kohdalla ja sille aiottujen sähköjohtojen kulkureikiä umpeen. Kun tällainen harrastajarakentaja ryhtyy kokoamaan hirsilegoja, nopeasti etenevän työn huumassa tuollaiset asiat tuppaavat unohtua.

Aluksi kokoaminen edistyi hyvinkin nopeasti. Mutta kun kerroksia tuli lisää, nostajien pituus loppui kesken ja hirret painoivat kuin synti, päätimme vuokrata rakennustelineet. Koko komeuden pystyttäminen tehtiin kahden naisen ja kahden miehen voimin. Kiitos Hilla ja Lavi!

Yhdeksi iltapäiväksi saimme vielä kaksi riskiä miestä lisää apuun. Nostimme pari ylintä, koko katon leveyden pituista hirttä, jotka yhdistivät samalla ensimmäistä kertaa nuo kaksi erillistä rakennusta toisiinsa. Tässä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Ovatko mittauksemme menneet oikein, kuinka mahtaa tuo pitkä hirsi ja sen salvos loksahtaa paikoilleen saunan sivulta tulevan, osittain ilmassa kelluvan ylimmän seinähirren kanssa.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen pitkä hirsi oli pukerrettu pulpettikaton matalampaan päähän (kattoahan ei siis vielä ollut), miesvoimin pyöritelty neljän hirsiseinän päältä vielä korkeammalle ja sitten se kuin itsestään loksahti salvoksiin! Silloin ymmärsin, miksi perustuksen pilareita mitattiin niin hartaasti ja tehtiin tarkistusmittoja ihan kyllästymiseen asti. Nyt milleilläkin oli todella merkitystä!

Seuraavaksi alkoi katon rakentaminen. Kattotuolien lankut olivat vielä Finnlamellin hirsipaketissa mukana, mutta kaikki muu kattoon tarvittava puutavara saatiin omista laudoista. Neljäntuuman lautaa näin päin, sitten noin päin, tuuletusrakoja, aluskatetta ja taas lautoja ristiin rastiin. Minä en katolle kiivennyt kuin rakennustavaraa ojentamaan. Onneksi poikamme Jere liikkui ketterästi katolla lautojen varassa isänsä apuna. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin yhtäkkiä huomaa, miten lapsista on kasvanut aikuisia, vastuullisesti työhön suhtautuvia ja jopa pientä huolenpitoa omista vanhemmistaan osoittavia.

Kun katto eteni ja sai lopuksi vielä Metehen pellit suojakseen, minun hommaani maan tasossa oli hirsiseinien käsittely ulkopuolelta. Ensin vedin pintaan pohjustuspuunsuojan, Tikkurilan Valtti Plus Base. Se on vesipohjainen puunsuoja-aine, joka hidastaa kosteuden imeytymistä sekä home-, sinistäjä- ja lahottajasienten leviämistä. Aine on hiukan sinertävä väriltään ja hyvin maitomainen eli valuu helposti hihaan. Varsinaiseksi puunsuojaksi ja sävyksi valitsin saman kuin mökissämmekin, Teknoksen Woodex Aquan, sävy 1835.

Ehdin vielä ennen loppusyksyn pakkasia käsitellä saunan seinät sisäpuolelta. Sinne valitsin Tikkurilan Supi saunasuojan, sävyksi Hiili. Samalla mustalla käsittelin myös kattoon tulevat kuudentuuman raakalaudat ja myöhemmin ikkunoiden ja oven vuorilaudat. Halusin rantasaunan sisältä vähän rouheamman oloiseksi, siksi en valinnut höylättyä lautaa kattoon.

Ennen talventuloa laitoimme vielä ikkunat ja ovet ja kaivoimme maahan Upon saunakaivot.

Ajattelimme, että rakentamiseen tulee tauko talvikuukausien ajaksi. Mutta kun tammi-helmikuussa ei lunta tullut kuin nimeksi, otimme sirkkelit esiin ja ryhdyimme räntäsateessa rakentamaan terassia. Tuvan ja saunan välillä liikkuminen oli niin hankalaa, koska kynnykset olivat korkealla, joten terassi helpotti asiaa ja saimme rakennustarvikkeet pois märästä hiekasta.

Talven harmaudessa oli välillä vaikea kuvitella aurinkoisia kesäiltoja, lämpöisen saunan tuoksua ja tuvan takan iloista räiskettä. Kun vielä lumen alta tuli esiin hujan hajan olevia lautoja, rännejä, tikkaita ja kaadettujen puiden oksat köllöttivät vieläkin tien poskessa, meinasin paiskata rukkaset santaan ja lopettaa koko touhun. Väsytti niin paljon! Ja sitten tuli korona!

Ehkäpä Uudenmaan eristys oli meille tietynlainen siunaus, lepotauko, jota emme itse olisi itsellemme muutoin suoneet. Kaipaus mökille oli suuri, mutta yritimme nauttia viikonloppuisin keväisistä kävelylenkeistä kotona Espoossa. Tauko rakennushommista teki hyvää!

Kun eristysaika oli vihdoin ohi, aloitimme taas joka viikonloppuiset rakennuspuuhat. Ensimmäiseksi kuljetimme koivulankut Tiaisen sahalle loppukuivatukseen ja höylättäväksi lattialaudoiksi. Lankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Kun säät lämpenivät, pääsin käsittelemään tuvan sisäseiniä. Valitsin Osmo Colorin Uviwax suojavahan, joka sopii erityisesti vaaleille puupinnoille sisällä. Se lupaa säilyttää puun oman vaalean sävyn mahdollisimman pitkään ja suojaa hirttä lialta ja kosteudelta.

Juhannusviikolla Tulikiven takkamestari muurasi Harmaja-takan. Me osasimme tehdä takan alustan ja asetella takan paikan lähelle kaikki kivet oikeaan järjestykseen, mutta onneksi ammattimies hoiti loput.

Katon paneelit käsittelin jo ennen asennusta kahteen kertaan Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Koska katon paneeleiden puu ei ole kuitenkaan saman sävyistä hirsiseinän puun kanssa, valitsin reilusti valkoisen sävyn kattoon.

Mutta millä käsittelisin lattiaan kaavaillut omat koivulaudat? Halusin säilyttää koivun luonnollisen vaalean sävyn ja elävän puupinnan. Pelkkä öljy tai vaha imeytyy puuhun ja siten aina tummentaa puun omaa sävyä. Valkoinen pigmentti taas saattaa tehdä pinnan peittäväksi. Soitin Osmo Colorin kuluttajaneuvontaan ja sain heti hyviä vinkkejä. He lähettivät minulle 5 ml näytepusseja kahdesta sävystä, jotka sekoittamalla saisin kenties toivotun vaalean mutta ei peittävän vahapinnan lattiaan. Tein testivedot koivulaudan pätkään ja sitten uskalsin käydä maalikaupassa. Sekoitin puolet Osmo Colorin öljyvahaa sävynä väritön matta, nro 3062 ja puolet värillistä öljyvahaa sävynä valkotammi, nro 3041. Käsittelin lattian kahteen kertaan ja lopputulos on aivan ihana, silkinhimmeä ja luonnollisen vaalea.

Saunan suunnittelimme niin, että sen sydämenä on Narvin kertalämmitteinen Aito-kiuas 57K, viereen Misan 50 litran lämminvesipata. Olimme juuri tilanneet ja maksaneet Netraudan kautta Aito-kiukaan, kun saimme ilmoituksen, että Narvin tehtaan varastopalon vuoksi Netrauta ei voi toimittaa kiuasta ja kaupat perutaan. Soitimme suoraan Narville ja saimme kuulla, että aikaisintaan lokakuussa alkavat taas uudet toimitukset. Aloimme soittaa läpi eri jälleenmyyjiä, josko jollakin olisi varastossa Aito-kiuas. Lopulta yksi kiuas löytyi Bauhausista, tarvitsemamme korotusosa Narvin omalta myyjältä ja kiuaskivet Lappeenrannasta. Mikä helpotus! Saisimme sittenkin nauttia uuden saunan löylyistä vielä ennen syksyä.

Koska koivulautoja jäi tuvan lattiasta jäljelle, rakensimme niistä myös saunaan lattian. Ihailin aikoinaan appivanhempieni mökkisaunan puulattiaa, joka oli aina lämmin ja miellyttävä jalan alla. Reilu rako ja kaadot takaavat, että pesuvedet valuvat mittojen mukaan tehtyä kourua pitkin jätevesijärjestelmään. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä kahteen kertaan ja aion uusia käsittelyn aika ajoin.

Rakentamisen kilpajuoksu vain kiihtyi ja loppukiri huipentui kesälomaan elokuussa. Haasteellista koko kesässä oli, miten aikatauluttaa kaikki loput rakennustyöt oikeassa järjestyksessä, kun viikonloput hurahtivat nopeasti, milloin minkäkin työn kimpussa. Joka sunnuntai kirjoitimme mökkivihkoon, mitä hankintoja pitää tehdä viikon aikana, mitä rakentaa seuraavana viikonloppuna. Peräkärry kulki mukana Kouvolaan asti, jossa se täytettiin erilaisista rakennustarvikkeista aina perjantaisin ja ajettiin mökille. Sama toistui viikosta toiseen.

Varsinainen loppukiri juostiin elokuussa loman aikana. Ja pääsin lopultakin sisustamaan!
Siitä kerron rakennussarjani viimeisessä osassa.

Maarit

Kotimaan matkailuvinkit pohjoiseen – Kilpisjärvi

Moni pohtii, minnepäin Suomea suuntaisi lomalla. Perheemme perinteinen lomakohde syyslomaviikolla on pohjoinen tunturi-Lappi. Pääkallopaikkamme eli majoituskohteemme on Muoniossa, josta käsin on mahdollista tehdä päivävaelluksia eri suuntiin. Kerron parista perheen päiväretkien suosikkikohteesta vinkiksi pohjoiseen matkaaville.

Saanan huipulle

Kilpisjärven maamerkki Saana on päiväretkien kestosuosikkikohde. Saanan polulle, joka johtaa tunturin laelle, pääsee samasta paikasta kuin Mallan luonnonpuistoon. Selkeät opasteet löytyvät pian Kilpisjärven keskustan jälkeen tien vasemmalla puolella ennen Norjan raja-asemaa. Parkkipaikalta johtaa uusi polkupohja kohti Saanan tunturia. Uutta polkua on mukava kulkea, ja uudet kiviraput ovat jykevät ja kestävät varmasti aikaa ja kulkijoita. Polulle pääsee myös Kilpisjären retkeilykeskukselta. Matkalla vastaan tuli niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä, joten polku houkuttelee eri-ikäisiä luonnonystäviä.

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen polun varrella on uusi kota.

Alkumatkan maltillisen nousun jälkeen raput ja jyrkempi tunturirinne antavat mukavasti vastusta hyväkuntoisellekin kulkijalle. Oman mausteensa matkaan toi lokakuussa ylätunturilla polkujen osittainen jäätyminen, joten jokaista askelta oli syytä tarkkailla niin ylös kuin alaspäin tultaessa. Kirpakka ilma ja kevyt pakkastuuli vauhdittivat kulkuamme. Patikoimme Saanan huipulle puolitoista tuntia. Alas tunturia laskeuduimme noin tunnissa. Hyvän tankkauksen ja sopivan vaatetuksen avulla matkanteko on mukavaa.

Patikointi palkitsee, koska jo matkan varrella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia Kilpisjärvelle ja Norjan ja Ruotsin tuntureille sekä Mallan luonnonpuistoon. Täällä todella tuntee olevansa taivaan katolla.

Näkymät Mallan luonnonpuistoon avautuvat Saanan rinteiltä.
Saanalta on huikeat näkymät Mallan luonnonpuistoon.
Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit.

Mallan kyyneleet

Kilpisjärveltä voi suunnata monelle eri reitille, vaikkapa kalottireittiä Enontekiön käsivarressa kohti Norjaa jaRuotsia. Tälle kesävaellusreitille pääsee helpoiten Kilpisjärveltä Mallan luonnonpuiston poikki. Myös syksyisenä päiväretkikohteena Mallan luonnonpuisto on hieno kokemus.

Mallan luonnonpuiston maalaukselliset maisemat.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Lähtöpaikka on selkeästi merkittynä parkkipaikkana pian Kilpisjärven keskustan jälkeen. Kilpisjärvellä kannattaa pysähtyä Kilpishallissa, josta voi ostaa mukaan tarvittavia ruokia tai vaikka sopivia retkeilyvarusteita. Rakennuksesta löytyvät myös siistit wc-tilat ja Alko. Jos olet grillattujen ribsien ystävä, kaupan lihatiskiltä voit ostaa lämpimät ribsit sopivan kokoisina paloina mukaan. Suosittelen!

Kävimme päiväretkellä Mallan vesiputouksella viime vuonna samaan aikaan. Silloin lunta oli jo vähän enemmän tunturissa. Patikointimatka putoukselle kesti noin kolme tuntia ja takaisin puolet tästä ajasta. Koko päivän retki siis, reilu viitisen tuntia, pysähdyksineen ja ruokataukoineen. Koko jutun kuvineen ja lisää Mallan kyyneleistä voit lukea täältä: http://kotonaparas.com/mallan-kyyneleet-vaeltamassa-kilpisjarvella/

Tunturissa on hyvä hengittää, happi on puhdasta ja raikasta. Erämaahan mahtuu vaeltamaan ja turvavälit on helppo säilyttää myös tauolla ulkona nuotiopaikoilla. Tällä kertaa välttelimme kaikkia suljettuja kota- ja kämppätiloja. Turvaväleistä huolimatta vastaantulijoita tunturissa on mukava aina tervehtiä.

Hyvä käsihygienia, turvavälit ja maskien käyttö ovat tänä päivänä vastuullisen matkaajan toiminnan kulmakiviä kauppaostoksilla ja tiiviisti ihmisiä kohdattaessa.Pysytään terveinä ja välitetään ja huolehditaan myös kanssakulkijoista!

Heli xx

Kuvat: Pasi Puukko @oivallinen_onkimies

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

Nopea iltapiirakka

Kaipaan usein perjantai-iltaisin jotain lohdullista pikkusyötävää viikon päätteeksi. Silloin kurvaan kaupassa pakastekaapeille ja otan mukaani valmiin, suolaisen piirakan pohjataikinan. Sen jälkeen makoisia punaisia tomaatteja vihannesosastolta ja muutama ruukku lempiyrttejä, usein basilikaa ja timjamia. Juustohyllystä mukaan pötkö vuohenjuustoa. Näistä syntyy pikapiirakka, vaikka saunaillan päätteeksi.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Ainekset:

valmis suolainen piirakkataikina
200 g vuohenjuustoa
5-6 tomaattia
1 rkl Dijon-sinappia
tuoreita yrttejä, noin 2 dl silputtuna
suolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä Dijon-sinappi veitsellä tasaisesti taikinan päälle.
Siivuta tomaatit ja vuohenjuusto ja asettele niitä vuorotellen limittäin taikinan päälle.
Silppua yrtit ja sekoita ne öljyyn. Mausta yrttiöljy rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.
Laita yrttiöljystä reilu puolet piirakan päälle ja paista 200 asteessa noin 40 min.
Levitä lopuksi jäljelle jäänyt yrttiöljy kypsän piirakan päälle.

Nauti hyvässä seurassa viinilasillisen kera!

Maarit