Retkisuihku, mikä mainio keksintö mökille

Uudessa työssä aloitettuani olen siirtynyt lähitöistä etätöihin. Yksi etätyön iloista on, että töitä voi tehdä etänä vaikka mökiltä. Niinpä suuntasimme torstai-iltana Keski-Suomeen, ja perjantai sujui etäilyn merkeissä erinomaisesti. Nettiyhteydet pelittävät, joten mikäs on ollessa.

Illalla lämmitimme rantasaunan. Ja seuraavana iltana. Puukiukaan pehmeitä löylyjä on aina ikävä kaupungissa, mutta saunomisen helppous suihkuineen ja sähkökiukaineen toimii hyvin kiireisessä kaupunkiarjessa. Ja kylläpä löylyt tekivät hyvää myös tänään sen jälkeen, kun olimme raivanneet aitan takusta vanhoista kattopelleistä (keikka Mustankorkean kaatikselle) ja haravoineet lehtikasoja ja siivoilleet muutenkin paikkoja talvitauon jäljiltä.

Kävin saunomassa toissa kesänä ystäväni Marjon kesäpaikassa, ja siellä tutustuin retkisuihkuun. Voi kuinka kätevää! ajattelin. Puhuin asiasta kotona ja ylistin retkisuihkua. No, olen tällainen myöhäjunailija, enkä koskaan ottanut asiakseni hommata sellaista myös meidän mökille. Puolisoni oli laittanut asian kuitenkin ”korvan taa” (äitinsä sanoin), ja sain ikioman retkisuihkun äitienpäivälahjaksi. Olen päässyt kokeilemaan sitä nyt pari kertaa täällä mökillä, ja kyllä on kätevä!

Retkisuihku ladataan matkapuhelimen pistokkeen kautta paketissa mukana tulevan piuhan avulla. Nappia painamalla suihku käynnistyy, ja ”imupää” upotetaan sankkoon, josta vesi suihkuaa mukavasti, ja hiukset on helpompi pestä. Ja joo, arvaan että sulla on jo ollut retkisuihku käytössä jo ikuisuuden! Mutta jos olet tällainen myöhäjunailija kuten meikäläinen, niin kätevä peli tämä on mökkiolosuhteissa.

Iltavalo on kaunis, ja kaikki tuntuu hehkuvan tässä valossa. Viisto pehmeys ja pitkät varjot tuovat satumaista tunnelmaa. Alkukesän heleä vihreä, yritän saada sitä vangittua edes vähän näihin kuviin. Tässä vaiheessa kaikki kukkii – metsäorvokit, käenkaalit, mustikat! Ikuinen toukokuun loppu olisi mielestäni ihan paikallaan, eihän tätä kaikkea ennätä tankata riittävästi :).

Nautitaan toukokuun vimpoista päivistä!

Heli xx

Kotipihan kirsikkapuut kukassa

Olimme muutaman päivän etätöissä Keski-Suomessa, ja palasimme tänää illalla kotiin Espooseen. Arvasimme, että etelässä kesä on ennättänyt jo pidemmälle – koivujen lehdet puhkesivat mökillä keskellä viikkoa. Tutut julkaisivat kuvia kukkivista kirsikkapuistoista sosiaalisessa mediassa, ja mekin ennätimme omaan puutarhaan juuri ajoissa!

Punainen paroni

Luumukirsikka punainen paroni tuoksuu upeasti! Siinä on pienet ja kauniit kukkatertut, jotka lakastuvat nopeasti.

Myös istutusaltaan auringossa paistatteleva suklaakirsikka on täynnä kukkia. Saimme puusta viime vuonna jo mukavasti kirsikoita, jotka kypsinä ovat tummia, suklaisen ruskeanpunaisia.

Suklaakirsikka viihtyy istutusaltaassa

Kirsikat kukkivat vain hetken. Istun ulkona saunan jälkeen ja nautin vielä tovin niiden kauneudesta.

Kuvat otin nopeasti ilta-auringossa kännykällä. Ehkä ne vangitsevat edes vähän kukkien kauneudesta.

Oletko käynyt ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa puutarhoissa? Huomenna ennättäisi vielä täällä pääkaupunkiseudulla!

Leppoisaa viikonloppua,

Heli

Ps. Orvokit istutin viime viikonloppuna. Hyvin ovat pärjänneet. Täytyy kastella ne pian, paistattelevat tuossa aurinkoisella paikalla terassilla.

Varhaisperunat kasvamaan

Illan mukavin puhdetyö tänään oli varhaisperunan istutus. Kasvimaalla on ollut yksi lava, jossa kasvatimme perunaa viime kesänä. Mietittiin, että yhden lavan korkeus on vähän nafti, ja multatila jää turhan matalaksi. Saimme naapurilta yhden lisälavan käyttöömme, joten multaa ja syvyyttä perunalle onkin nyt riittävästi.

Tänä keväänä jääkaapista ei löytynyt itäneitä perunoita, joten hain Plantagenista siemenperunoita. Ensin piti päättää, mitä lajiketta otetaan. Mummi suosittelee Annabellea, ja sitä istutimme viime vuonna. Tänä vuonna päätimme kokeilla toista lajiketta, Colombaa.

Tarvitsimme myös lisää multaa, ja hommattiin sitten puutarhakasveille sopivaa puutarhamultaa.

Alkutilanne oli tämä. Kitkin ruohot ja siistin vanhat lehdet pois istutuslaatikosta. Kääntelin ja möyhensin maata. Sitten laitoimme toisen lavakauluksen päälle, ja lisäsimme viisi säkillistä multaa laatikkoon. Sekoittelimme vanhat ja uudet mullat hyvin lapiolla.

Istutin perunat noin 20 cm:n päähän toisistaan. Asettelin perunat multaan varovasti idut ylöspäin.

Perunat saivat runsaan multakerroksen ylleen. Lopuksi tarvittiin vielä kunnon kastelu.

Herukkapensaat ovat selvinneet talvesta. Jänikset jättivät puutarhamustikoiden varret syömättä talven aikana, kiitos suojaavan metalliverkon!

Mustikan varvut säilyivät syömättä!
Puutarhavadelmakin jo vihertää.

Muistin taas, miten ihanaa on päästä puutarhahommiin ja saada sormet multaan. Huomiselle jäi vielä orvokkien ja murattien istuttelua.

Joko olet uskaltanut istuttaa kesäkukkia tai puutarhakasveja? Ensi viikolle on onneksi luvattu lämmintä!

Heli

Aterinrakkautta

Scandia-aterimet tositoimissa.

Olen pyrkinyt elämässä maltillisuuteen kaikenlaisen keräilyn suhteen. Tilaa on vähän ja ihmiselle kertyy tavaraa hämmästyttävän paljon. Ehkä olen ollut liiankin puritaani, sillä rakastan kaikkea kaunista ja hyvin muotoiltua designia (puolisoni olisi varmaan ihan eri mieltä). Esteettisyys on elämän suola, ja olen myös hankkinut tavaroita niiden ulkonäön perusteella, vaikka funktionaalisuus on myös tärkeää.

Puolisoni äidillä on silmää tällaiselle arjen kauneudelle. Hän antoi lahjaksi molemmille pojilleen perheineen kauniit, vanhat Arabian astiastot. Me saimme häneltä lahjaksi suvussa kulkeneen kauniin kahviastiaston, joka on aarteeni. Oma, maaliskuussa poismennyt äitini oli enemmän funktionaalista sorttia. Mukana oli varmaan myös ripaus vaatimattomuuta, ”mitä minä olen haluamaan kalliita ja kauniita arjen esineitä”-tyyppistä ajattelua.

No mutta, kerron miten homma lähti lapasesta. Äitini aterinlaatikosta löytyi Savonioiden seasta neljä Kaj Franckin suunnittelemaa Scandia-kahvilusikkaa ja pari isoa lusikkaa. Pääsin nostalgiamatkalle lapsuuteeni välittömästi. Mutta meillähän oli näitä aterimia, kun olin pieni! Jäljellä olivat vielä nuo lusikat. Miten hyvältä lusikka tuntuikaan käteen viiliä lusikoidessani? Miten kaunis onkaan sen muoto ja raidoitus?

Sain lusikat itselleni, ja sain kälyltä vielä seuraavalla viikolla vinkin face-kirpputorin myynti-ilmoituksesta. Huutokaupaksihan se meni, ja sain sieltä ostettua lisää lusikoita ja muutaman haarukka-veitsisetin sekä juustohöylän. Höylä on muuten yksi toimivimmista koskaan kokeilemistani. Hävisin tosin kahvilusikat. Toisesta huutokaupasta sain hankittua puoli tusinaa haarukka-veitsisettejä. Ja nyt kärkyn kohtuuhintaisia pikkulusikoita ja liemikauhoja. Tähän on tultu.

Keskikokoinen lusikka on jostain kulkeutunut meille jo aiemmin.

Äiti antoi minulle kerran lahjaksi itse kutomiaan, kirjailtuja pellavaliinoja. En tiedä vielä, hannonko käyttää niitä. Ne ovat todellakin maailman kauneimpia.

Keräätkö jotain intohimoisesti? Olisi hauska kuulla, mitä.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Heli