Aarteita Ateneumissa

Ateneumissa avautui perjantaina 18.3. Suomen taiteen näyttely, joka upealla tavalla esittelee taiteemme klassikot ja uudetkin tuttavuuden. Pääsin piipahtamaan näyttelyn avajaisissa torstai-iltana. Näyttely vie 1800-luvun romantiikasta 1940-luvun vaihteleviin tunnelmiin.

Lisäsin linkit mainitsemiini teoksiin, mutta varoitan: mikään kuva ei näytä samalta täällä, kuin itse nähtynä ja koettuna museossa. Siksi siis sinne.

demasquez

Akseli Gallen-Kallela: Démasquée

Maalaukset on ripustettu hienosti esille. Osa kuvista on varsin tiiviisti yhdessä, ja maalaukset nousevat upeasti esille tummasävyisestä seinästä. Yllättävää itse asiassa on se, miten seinän väri voi vaikuttaa – ja tietysti oikeanlainen valaistus – maalausten värien hehkuun.

Olen itse erityisesti Suomen taiteen kultakauden fani. En voi olla henkäilemättä taiteilijoiden huikean taitavaa valon ja varjon käyttöä. Teknistä taitavuutta ja kuvallista ilmaisua on mahdotonta selittää sanallisesti. Käytävällä kohtaa ensimmäisenä hienot maisemakuvat Suomesta, muun muassa Werner Holmbergin Helteinen kesäpäivä ja Kyröskoski.

Oman ilonsa museokävijälle tuottaa luonnollisesti se, että monet kuvista ovat hyvin tuttuja. Maalausten koko voi yllättää, kuten vaikkapa Hugo Simbergin Kuoleman puutarha, joka on työnä aivan pikkuruinen. Vahvoja tunteita minussa herättää aina Elin Danielson-Gamboghin imettävä Äiti. Annoin kuvan teoksesta rakkaalle ystävälleni, kun hän sai toisen lapsensa. Ystäväni ei ole enää lukemassa tätä postausta.

Maalaukset lapsista ja vanhuksista ovat erityisiä helmiä. Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla -teos on ripustettu lähelle Verner Thomén Kylpeviä poikia, molempia teoksia voisi jäädä katsomaan pidemmäksikin aikaa. Edelfeltin Pariisin Luxemburgin puistossa lapset leikkivät, ja kuvaan ikuistettu hetki hehkuu upeasti Keski-Eurooppalaista valoa, Tekijän kuvaus vanhasta naisesta, Eukko pärekoreineen, on samalla vahva ja hauras.

Maalaukset on järjestetty selkeästi aikakausittain, teemoittain. Taiteilijoiden kuvat on koottu yhdelle käytävälle katsastettavaksi. Olihan ajan tapana, että myös taiteilijat tuli ikuistaa muotokuviin. Tosin Ellen Thesleffin valokuvamainen lyijykynätyö Omakuva on muiden hienojen Thesleffin töiden joukossa näyttelyssä. Kalevala-teemalle on oma salinsa, ja mukana on myös tämän päivän kuvitusta, eli Mauri Kunnaksen kuvia Koirien Kalevalasta. Gallen-Kallelan Aino-tarun triptyyki valaisee Ainon kauhistumista Väinämöisen kosintoihin, olihan Väinämöinen jo jokusen vuoden kokeneempi ikämies nuoreen neitoseen verrattuna.

Näyttelyn avasi kirjailija Sirpa Kähkönen, joka koskettavassa puheessaan kertoi perineensä rakkauden kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen seppänä toimineelta isoisältään. Suomessa kaikilla on mahdollisuus kokea taidetta, niin sepällä kuin hänen lapsenlapsellaan. Ateneumin johtaja Susanna Pettersson toivoi jokaisen löytävän omat timanttinsa näyttelystä.

Japanomania-näyttelyn jätin suosiolla seuraavaan kertaan, näyttelyn runsaudessa oli jo sulattelemista. Mainitsin tässä vain muutaman omista timanteistani. Olisi hienoa kuulla, mitkä ovat sinun timanttejasi?

———-

There is a wonderful exhibition of Finnish Art (romanticism-1940) at the Ateneum Art Museum, The Finnish National Gallery. If you want to explore something special and unforgettable, I highly recommend this.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *