Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta

Aloitin Jyväskylän yliopistossa luokanopettajan maisteriopinnot syyskuun alussa 2016, ja nyt helatorstaina tyhjensimme opiskelija-asuntoni Kortepohjassa. Opiskeluvuosi on mennyt hurjan nopeasti. Enempänsä tavaraa oli opiskelijakämppääni kertynyt, mutta toki lähes kaikki tarpeellista. Oli meillä urakka kahdestaan saada kaikki pakattua ja vietyä pois henkilöautolla ja peräkärryllä. Osa tavaroista vietiin mökille, ja vähän mietitytti, miten saadaan sinne huonekalut mahtumaan. Mökin kuisti saikin uuden ilmeen, ja siitäpä pari kuvaa tässä alla.

Vitriinikaappi ja nojatuoli pääsivät mökin kuistille. Vanha puusohva siirrettiin järvinäkymien takia toiselle seinustalle.

Ystävältä saatu nalle pääsi poikien vanhojen pehmojen kaveriksi kuistin ikkunalaudalle.

Vanha maitolaatikko toimii puusohvan alla lehtitelineenä.

Nyt on olo vähän kuin maratonjuoksun jälkeen: väsynyt mutta kiitollinen. Välillä oli päiviä ja viikkoja kun ajattelin, että kunhan tästä selvitään, tästä päivästä. Sitten helpottaa vähän. Päivä kerrallaan. Tein opintoja niin tiiviiseen tahtiin, että luentojen ja pakollisten läsnäoloa vaativien ryhmätuntien jälkeen pyöräilin opiskelijakämpälle ja tein tehtäviä, esseitä ja suunnitelmia myöhäiseen iltaan. Ja samaa rataa seuraavana päivänä. Pyrin siihen, ettei viikonloppuisin olisi tarvinnut tehdä niin paljon opiskeluhommia, koska perhe. Aina se ei onnistunut, ja varsinkin joulun alla ja nyt keväällä olen ollut ajatuksissani ja tekemisissäni paljon poissa – töissä koneella. Myöskään tänne blogiini en ole pystynyt kirjoittamaan, siksi tämä luova tauko.

Vaikka työelämässä on ollut todella hektisiä vuosia ja jaksoja, en muista, että koskaan aiemmin elämässäni olisin tehnyt näin paljon ja intensiivisesti töitä jonkin eteen. Ja olen ollut aina aika kova mimmi tekemään töitä :D. Ihan niin, etten aina ole ymmärtänyt riittävästi huolehtia työelämän vastapainosta ja tarpeellisesta levosta. Työ on ollut prioriteeteissani korkealla, ja välillä perhe-elämäkin on tullut kakkosena, tunnustan. Olenkin joutunut miettimään omia prioriteettajani viime vuosina vakavasti uudelleen. Panostukseni työelämään, onko se ollut järkevää?

Työn tekemisen mentaliteetin olen saanut yksityisyrittäjäisältäni. Töiden tekemiselle ei ole laitettu tuntirajoituksia, töitä on tehty niin kauan kuin töitä on riittänyt – ja työhän ei tekemällä lopu. Mutta siinä polttaa myös itsensä loppuun helposti, ja väsyneenä ei ole helppoa nähdä asioiden valoisia puolia. Järkevän tasapainon löytäminen työ- ja yksityiselämälle on olennaisen tärkeää. Lisätään tähän soppaan vielä yksinäinen puurtaminen ja yksin selviytymisen vahva mentaliteetti. Jos työssä jää yksin selviytymään, kannattaa hakea tukiverkkoja. No man is an island – asiantuntijuus on jaettu ominaisuus, ja hyvä työyhteisö tukee tätä. Sillä tavalla rehellinen ja suora olen aina ollut, että mitään pelejä en ole ollut hyvä pelaamaan. Jos sitten käteen jää se mustapekka, täytyy vaan tuumia, että tällä mennään ja suunnataan katseet eteenpäin.

Punaisena lankana työelämässä – ja kaikessa elämässä – minulla on aina ollut uusien asioiden oppiminen. En ole koskaan halunnut palata vanhaan. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella ja päivittää omaa osaamistani. Luokanopettajan monialaiset opinnot ovat tämän kesän opintojen jälkeen valmiit, ja sitten vielä jatkan tutkimukseni tekemistä syksyllä. On ollut mahtavaa huomata, että pää toimii, järki leikkaa terävästi ja uutta oppii jatkuvasti. Opinnot ovat menneet todella hyvin, vaikka aikataulu on ollut tiukka – opintopisteitä on kertynyt reilu sata yhdeksässä kuukaudessa. Yksi tärkeä kiitoksen aihe ovat mahtavat opiskelukaverini.

Meitä Maisterit 16 -ryhmäläisiä on ollut parikymmentä, ja meistä on tullut tiivis ja toisiimme luottava porukka. On ollut huippukivaa päästä tekemään yhteistyötä eri tavalla ajattelevien ja eri-ikäisten mahtavien tyyppien kanssa. Jokainen meistä on tuonut omaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Ja siitä minä tykkään, hyvästä tiimityöstä. Ja jos jotain olemme saaneet harjaannuttaa opinnoissamme yllin kyllin, niin yhteistyötaitoja! En tiedä miten olisin selvinnyt vuodesta ilman tämän porukan huippuhuumoria ja hyvää yhteishenkeä. Olen ikuisesti kiitollinen teille, rakkaat Maisterit <3.

No mutta, tässäpä tuli pohdintoja ja tuumailuja tiiviisti opinnoista ja työelämästä. Nyt on ollut hienoa palata kotiin ja nähdä, kuinka huhtikuun loskasade ja harmaa ovat muuttuneet nopeasti heleäksi kevään vihreäksi. Tämä aika, kesään heräävä kevät, on yksi vuodenaikojen suosikeistani. Tykkään kyllä myös syksystä, se on aina ollut lupaus uuden aloittamisesta – loman jälkeen, tai vaikka uuden kouluvuoden mahanpohjaa kutkuttava aloitus silloin lapsena.

Kiitollinen olen myös perheelleni, joka jaksoi vuoden mukisematta ja äippää tsempaten. Erityiskiitos puolisolle, jonka kontolle jäi perheen arjen pyörittäminen. Aika monta eron hetkeä tähän vuoteen mahtui. Poikani sanoi sen niin mukavasti: ”Nyt ei enää tarvitse koskaan mennä äiti sinne sun kämpille! Kyllä tulee ilon kyyneleet silmiin.”  Voisiko näitä tuntoja paremmin kuvailla?

Heli

2 vastausta artikkeliin ”Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *