Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini!

Heli#kotonaparas

Puutarhan lokakuu

 

Miten tämä syksy on mennytkin niin nopeasti? Suorastaan läkähdyttävän nopsaan. Syysloma koitti koulussa, ja tämän tauon otan kyllä iloisena vastaan. Kaksi päivää olen jälleen viettänyt tiiviisti graduni parissa. Valmista ei varmasti tule viikossa, mutta aina mennään eteenpäin.

Syysaurinko pilkahti vihdoin täällä Etelä-Suomessa tänään sunnuntaina, ja nousin koneelta ottamaan vähän kuvia puutarhasta. Lehdet ovat jo pudonneet kirsikkapuista, mutta syyshortensiat kukkivat edelleen upeasti.

Nämä tomaatit eivät taida kypsyä ajoissa…

Jos haluaa löytää jotain positiivista menneestä kesästä, niin puutarhan istutuksia ei ole liiemmin tarvinnut kastella. Tuija-aita on saanut kasvaa korkeutta ilman lisäkastelua. Toisaalta kesän ja alkusyksyn eroa on ollut vaikea huomata, koska sää on ollut varsin sateinen koko ajan.

Tuijat tuovat onneksi vihreää puutarhaan, vaikka pihan isommat puut näyttävät jo luurankomaisilta ilman lehtiä.

Rinneangervo on vaatimaton ja kiitollinen jokapaikan kasvi, jonka syysväri ilahduttaa.

Tuijakuja ja syksyisessä värissä punottavat rinneangervot.

Oven vieressä, keittiön ikkunan alla kukkivat upeasti kaksi vuotta sitten Viherlandiasta löytämämme Lime Light -syyshortensiat.

Tänä vuonna istuttamani varjoyrtti on viihtynyt kirsikkaluumun alla suojassa. Lehdet muistuttavat hieman jouluruusun lehtiä, mutta ne ovat kiiltävämmät ja vahapintaiset. Myös vuoden voimia kerännyt pikkutalvio on tänä kesänä lähtenyt leviämään.

Hortensioita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Hyvää lomaa syyslomailijoille, ja mukavaa viikkoa kaikille!

Heli

Syksyn satoa

Ajattelin tehdä pienen keittiöpuutarhapäivityksen pitkästä aikaa. Elokuu alkoi tiiviisti lopputyön kirjoittamisen merkeissä, ja nyt sain vielä samaan syssyyn opesijaisuuden lähikoulusta. Ihan mahtavaa, sillä kyllähän tässä olisi vahva motivaatio päästä tiiviisti mukaan normaaliin työelämään. Mutta täytyy myöntää, että kyllä tuli viikonloppu ihan kohdilleen nyt – ja kunnon yöunet. Nyt taas jaksaa!

Tämän kesän ilonaihe on ollut naapureiden kanssa yhdessä omistamamme pikkutontin ottaminen puutarhakäyttöön. Jaoimme kaikille palstat tontilta, ja ryhdyinkin oitis alkukesästä kasvatushommiin. Valitsin puutarhakaistaleellemme lavakauluksia, joita sai edullisesti Hongkong-liikkeestä. Neljään lavakaulukseen mahtui useita säkillisiä multaa ja uusia puutarhakasvituttavuuksia. Olemme päässeet nauttimaan pienen keittiöpuutarhamme sadosta nyt elo-syyskuun vaihteessa.

Yhden lavan omistin puutarhamustikoille, ja olen kyllä todella ihastunut niihin. Valitsin kahta eri lajiketta, jotta ristiinpölytys onnistuisi hyvin. Alvar-lajike on ollut satoisa, North Bluen pölytysaika saattoi mennä ohi puutarhaliikkeessä (tai sitten pörriäisiä on ollut tänä kesänä todella vähän) – siitä ei juuri marjoja tullut vielä tänä vuonna.

Taidanpa vaihtaa salaatti- ja minttuviljelmäni ensi kesänä puutarhamustikoihin!

Yksi lavallinen omistettiin kokonaan hyvin itäneiden perunoiden kasvattamiseen. Niitä löytyi alkukesästä ihan omasta kylmäkaapista istutettavaksi. Nyt korjasimme mukavan pienen sadon, josta teimme lähiruokaa saman tien. Osan perunasadosta pesimme hyvin ja kiehautimme nopeasti viiden minuutin ajan. Jäähdytyksen jälkeen perunat pakattiin pieniin Mingrip-pusseihin ja pakastettiin. Siellä ne odottavat jouluaattoa, jolloin saamme kiehauttaisen jälkeen nauttia ”uusista” perunoista sienisalaatin ja kalojen kera. Nam!

Myös tällaisen hauskan lakkavadelman löysin uuteen keittiöpuutarhaani. Luulenpa kuitenkin, että tämä on minulle vanha tuttu, vaikken sitä vielä taimena hankkiessani muistanutkaan. Liperin mummolassa kasvoi myös aikoinaan näitä erikoisia keltaisia vadelmia. Kuulin äidiltä, että mummi oli tuonut ne jostain kauempaa sukulaisilta kotipaikalleen ja istuttanut punaisten puutarhavadelmapensaiden joukkoon.

Joskus riittää pienempikin puutarha, vaikkapa ruukussa terassilla. Tuoreet yritit ja salaatinlehdet ovat ihan parasta omalta viljelmältä – lähiruokaa parhaimmillaan.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Heli x

Henkilökohtaista: Täydessä tällingissä Kodin Kuvalehden muuttumisleikissä

Joskus elämä yllättää iloisesti. Huomasin alkukesästä, että Kodin Kuvalehti etsi 100-vuotiaan Suomen ja 50-vuotiaan lehden kunniaksi 50-vuotta tänä vuonna täyttäviä lukijoita muuttumisleikkiin. Omia tulevia pyöreitä vuosia ja synttäreitäni olen ajatellut vain silloin tällöin ja vähän ihmetyksenkin vallassa. Minäkö kohta viisikymppinen? No hei, en todellakaan tunne olevani mikään tietyn ikäinen, enkä oikein osaa ajatella itseäni viisikymppiseksi.

Viime vuosi tiukkaa opiskelua oli sekä mahtavaa että vaativaa, ja ajattelin, että olisi kiva päästä hemmoteltavaksi ja asiantuntijoiden käsittelyyn, vaikkapa sitten synttäreideni kunniaksi. Ja kylläpä oli hienoa, että pääsin mukaan muuttumaan. Päivä oli antoisa, tapasin ihania naisia ja sain vinkkejä uuteen tyyliin (voi kun muutokset vain kestäisivät pidempään!)

Tässäpä kuva ennen tyyliniekkojen käsittelyä. Sorry, kuvat ovat kännykästä, joten vähänkös pehmeitä…

Suuntasin kesäkuisena aamuna kello seitsemän Helsingin Kamppiin, jossa minua odotteli Miraculosin huippukampaaja Jonna. Suuntasimme korkealle Helsingin katujen ylle kampaamoon, josta avautuivat upeat näkymät yli kaupungin. Jutta kysyi ensin, mitä itse tuumin hiuksistani. Kerroin suoraan, että hiusten väri oli mielestäni päässyt värjäytymään liian tummaksi ja kovaksi. Muutoin viihdyin kyllä hiusmallissani, lyhyessä polkassa, mutta sekin minulla on ollut jo vuosikausia. Jonna ehdottikin, että hiuksia vaalennettaisiin hieman latvasta, tyveen saisi jäädä tummempaa. Pientä kevennystä malliin oli myös luvassa. Se kuulosti hyvältä, joten eikun hommiin!

   

Olen aina nauttinut, jos olen päässyt meikkituoliin ammattilaisen käsittelyyn. Aino-Sofia taikoi piiloon tummat silmänaluset ja ihon pikku ongelmat siten, etten olisi mieluusti pessyt meikkiä pois koko viikkoon.

Enpä muistakaan koska hiuksiani olisi käsitelty sellaisella pieteetillä kuin Jonnan käsissä. Kaksi tuntia kampaamossa teki ihmeitä hiuksille, ja Jonna laittoi kampausta kuntoon vielä tunnin studiollakin. Aika kiva siitä tuli! Erityisesti ihastuin tähän uuteen, vaaleampaan sävyyn.

Tapasin ihanat naiset, Sinin ja Leenan, kuvauksissa. Hauska yhteensattuma kun huomattiin, että meillä kaikilla on synttäripäivä marraskuussa. Niinpä nimesimmekin porukkamme Marraskuun naisiksi. Ja päätimme, että tapaamme ja juhlistamme merkkipäivää vielä kerran yhdessä!

Pitkän kuvauspäivän jälkeen oli vähän naatti olo, mutta helppo hymyillä uudessa kivassa lookissa, tosin omissa rennoissa vaatteissa :D!

Kiva yllätys oli Amika-kampaamotuotepaketti, jonka sain Jonnalta. Pussiin oli pakattu hiustenhoitotuotteita, joista on iloa vielä kauan. Näistä kirjoittelen vielä tuonnempana lisää.

Kiitos kaikille ihanille naisille huippukivasta päivästä. Upeista kuvista lehdessä kiitos Pia Inbergille, Näistä blogikuvista Leenalle!, hyvistä ja yllättävistä vaatevalinnoista muotitoimittaja Mirkka Siusluodolle (itse en kyllä keltaista neuletta olisi huomannut valita!), Jonnalle upeista hiuksista ja Aino-Sofialle meikkivinkeistä. Voi, jos aina pysyisi näin tällingissä! Mutta en kyllä jaksaisi aina olla näin tip top, oma tyylini on arkena sporttisempi farkkutyyli. Mutta teatteriin voisin hyvinkin lähteä kuvausten upeissa oransseissa velour-housuissa.

Koko jutun meistä kolmesta muuttujasta voit lukea uusimmasta Kodin Kuvalehdestä nro 16 (17.8.2017).

Tässäpä lopputulos :). Päivä oli kiva, ja hemmottelu teki hyvää tiukan opiskeluvuoden päätteeksi.

Mitä tuumit muutoksesta? 😀

Hyvää viikon alkua,

Heli x

Kirsikkapuut ruukuissa

Puut ruukuissa.

Löysimme isot Elhon muoviruukut tarjouksesta Bauhausista jo keväällä. Ne odottelivat istutuksia heinäkuulle, sillä suurin ongelma oli päättää, mitä niihin istutetaan. Jotakin puuvartista, korkeampaa ja monivuotista, ajattelin. Vehreitä tuijia? Olisihan se hauskaa, että terassilla olisi ruukuissa vaikkapa talvehtivia puita. Toiveikkaana ajatuksena on, että ne säilyisivät hengissä yli talven ja pakkasten.

Ruukuissa on pyörät, joten niitä voi siirrellä terassilla. Siitä iso plussa!

Ruukkujen pohjaan porattiin reiät, ettei vesi jää pohjalle seisomaan ja jäädytä talvella kasvin juuria.

Olin jo siirtämässä yhtä varrellista pikkukirsikkaa ruukkuihin ja etsimässä toista pariksi (ei löytynyt), ja pohdin jo välillä matalia kääpiömäntyjäkin, kunnes päädyin lopulta kauniisiin ja toivottavasti satoisiin kirsikkapuihin. Onhan se hauskaa, että visuaalisen kauneuden lisäksi puut ovat hyötykasveja. Meillä on jo yksi kirsikkapuu istutusaltaassa, joten ne saavat toisistaan tukea keväällä pölytysaikana. Lajikkeena on sama, matalahko, 1,5-2 metriseksi kasvava suklaakirsikka, joka kokonsa puolesta on juuri sopiva myös ruukkuun. Myöhemmin huomasin puutarhamyymälässä terassikirsikka-nimisen lajikkeen, joka on myös matalakasvuisempi.

Ruukkujen pohjalle kaadoin salaojaksi ruukkusoraa. Mullaksi valitsin puutarhan mustaa multaa.

Sitten vaan taimet ruukkuihin…

Ja tiivis kerros multaa myös ympärille.

Laitoin taimille ruukkuihin tuet. Pehmeää puutarhanarua tarvitaan vielä taimen tukemiseksi keppeihin.

Kirsikka paistattelee terassilla iltapäiväauringon paahteessa, joten paikka on sille riittävän aurinkoinen. Puut hakevat vielä lopullista paikkaansa terassilla, mutta onneksi rullapohjaiset ruukut on helpohko siirtää.

Mietin vielä, millä kattaisin ruukun multaosan. Ajattelin ensin tuoda sammalta tai kunttaa mökiltä, mutta sitten päädyin kuitenkin tähän simppeliin kuorikatteeseen.

Oli muuten hauska nähdä, että samaa ideaa oli käytetty myös asuntomessuilla! Tämä luo uskoa siihen, että kirsikkapuut voivat pärjätä ruukuissa talven yli, kunhan multatila on riittävän suuri. Nämä kirsikkapuut olivat jo vähän isommat, kuva alla:

Mukavaa viikon alkua!

Heli

Asuntomessut 2017 – pihoista ja patioista

Ennätimme tänään viimein Asuntomessuille! Tässäpä nopea kuvapläjäys pihoista ja patioista. Yleissilmäyksellä patiot ja terassit olivat laajoja ja usein monessa eri tasossa. Eikä ihme, sillä ehdottomasti parasta alueella olivat upeat järvinäkymät Saimaalle. Myös puistoalue ja alueelle jätetyt komeat männyt tekivät asuinalueesta luonnonläheisen. Tontit olivat suuria (toisin kuin vaikkapa Vantaalla!). No, sijainti, sijainti ja sijainti! Maa on todella eri hintaista etelässä :D. Alueella oli myös mahtava leikkipaikka lapsille. Ja parhaat rantapaikat olivat kyllä rivitalo-osakkeissa, joissa olivat myös lasitetut terassit järvinäkymin.

Aalto ja komea piha.

Messutalojen omarantaiset tontit olivat jyrkkärinteisiä.

Mustaksi öljytyt (tai petsatut) rappuset jatkoivat terassin väritystä.

Kesäkeittiö suojaisassa paikassa.

Rappuset johdattavat rantaan.

Drop-altaiden linjaa toistavat metalliset tulisijat olivat tämän kesän uutuus.

Onni on oma laavu?

Pihan kuorike oli valittu sävy sävyyn talon puurakenteiden kanssa.

Mukava patiopaikka ja oma tulisija korkealla hormilla.

Kesän rennoimmat terassikalusteet!

Terassin porealtaalta avautuvat hienot näkymät Saimaalle.

Pyörät ovat kätevät – istutusastiaa voi siirtää tarvittaessa.

Kivetyt portaat johtavat rantapolulle.

Iso kasvihuone alapihalla piilossa oli iloinen yllätys!

Tuijapallot kehystivät terassia upotetussa istutusaltaassa.

Drop-lämminvesiallas ja terassia rajaava istutusallas.

Täältä olivat hienot kylpynäkymät Saimaalle!

Kunttaa oli käytetty kosolti pihojen viimeistelyssä.

Rivitaloyhtiöllä oli yhteissauna rannassa sekä omat venepaikat uimarannan vieressä.

Puiset hyötypuutarhan istutusaltaat.

Tällaiset kätevät pitkospuut tahtoisin myös mökille!

Oletko jo käynyt asuntomessuilla? Jos olet, mikä oli mielestäsi mielenkiintoisinta tänä vuonna?

Heli

Ruusupenkki mökille

Roses, roses…

Mökkipuutarhamme on varsin luonnontilainen. Eikäpä siinä mitään, se on loistojuttu. Kuntta on ihan alkuperäistä, ja pieni nurmikaistale mökin edessä varmaankin vuosikymmenten puurtamisen tulos. Ainoa paikka, jossa mielestämme kukkia saisi kasvaa on kohopenkki, jonka jokunen vuosi sitten perustimme vanhan kukkapenkin kohdalle mökin rantarinteeseen.

Olemme yrittäneet kasvattaa siinä menestyksettä perennoja, ja nyt mittamme täyttyi: olisihan se upeaa, jos joku kaunistava kukkanen viihtyisi silmän ilona pidepään kuin vuoden, kaksi. Erehdyimme vierailemaan Viherlandiassa, ja sehän oli menoa sitten se. Ihastuimme valikoimaan kauniita kanadalaisia ruusuja, ja kukkapenkki-ideamme alkoi muovautua.

Mylläsimme ensin vanhan kukkapenkin maan ylösalaisin. Suurin ongelma kokopenkissä on kuiva ja kosteutta pitelemätön maa-aines.

Lisäsimme kukkapennkkiin ruusuille tarkoitettua erikoismultaa kolme säkillistä sekä lehtikompostia.

Hankimme kuusi ruusua, ja siirsimme myös aiemmin mökille tuomamme suviruusut tähän samaan rivistöön.

Ruusuja ostimme kolmea eri lajiketta: ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’.

Kuorike pitää mullan kosteana ja tekee penkistä siistin ja huolitellun näköisen.

Nyt toivomme jännityksellä, miten ruusut pärjäävät täällä kolmosvyöhykkeellä talven yli. Rankka vesisade teki jo tekosensa, ja viikon jälkeen istutuksesta ruusun terälehtiä onkin sankka kerros kuorikkeen päällä. Ruusujen pitäisi kuitenkin kukkia syksyyn saakka.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sijoitamme mummilta saadun, kukkapenkissä ainokaisena selvinneen perintöpionin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Heli

Paikka aamuauringossa

Olen jo pitkään haaveillut kesäkotimme aamuauringonpuoleiselle seinustalle istumapaikkaa. Kuinka mukava olisikaan nauttia aamukahvit talon suojaisalla puolella aamuauringossa ja tuulen suojassa.

No, monenlaista terassiprojektia ja kunnostushommaa on tässä riittänyt, ja tämä ajatus on jäänyt listalla viimeiseksi. Nyt päätin, että ei sitä välttämättä terasseja tarvita. Tämä tyttö tekee sitteplatsin aamuaurinkoon ihan tuosta vaan.

Niinpä tartuin haravaan ja haravoin ne lehdet, joita emme ole ennättäneet vielä haravoida talon takaa (eihän kukaan muutenkaan ole viettänyt siellä aikaansa…). Alta paljastui kuiva kangasmaa ja melko tasainen kohta, johon istuinryhmä sopi erinomaisen hyvin. Kannoimme pienen puusohvan ja pöydän talon taakse. Koska maa viettää taloon päin, toin pitkän laudan puusohvan takajalkojen alle tukemaan, ettei sohva keikahda taaksepäin. Vähän kesäkukkia ympärille, pari penkkiä, pehmeitä tyynyjä ja a vot! Kyllä nyt kelpaa :D. Aurinkoisella säällä juomme päiväkahvitkin täällä kesäkodin takana.

Tästä tuli minun suosikkipaikkani. Nuoriso löytää kuitenkin paikalle kuulemma kahvin tuoksun perustella! Miten on, onko sinulla joku oma suosikkipaikka auringossa?

Mitä parhainta heinäkuuta!

Heli x

Herkullinen mustikkakukko

Joko olet saanut tyhjennettyä pakkasen viimevuotisista marjoista? Minulle on käynyt niin, että pakkasessa on vielä jäljellä kosolti edellisen kesän mustikoita. Niitä on siis syytä nauttia pois ennen uutta satoa :). Parasta mustikasta  on mielestäni murotaikinapohjainen mustikkapiirakka tai savolainen perinneherkku mustikkakukko eli rättänä, joista jälkimmäinen on todella helppo ja nopea valmistaa. Se on myös täydellinen herkku, erityisesti uunilämpimänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera nautittuna. Rukiinen pohja sen tekee – ja voi!

Pakastemustikat pyöräytetään perunajauho-sokeriseoksessa.

Mustikkakukko:

Pohja:

200 g voita (voin maku on paras, tätä ei korvaa leivontaan tarkoitettu margariini!)

3/4 dl sokeria

3 1/4 dl ruisjauhoja

noin 1 tl leivinjauhetta

Täytteeksi:

8 dl mustikoita

1 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja

Tee näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää ruisjauho, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Ota noin 2/3 taikinasta ja taputtele uunivuoan tai uunikulhon pohjalle ja reunoille tasaisesti. Tee lopusta taikinasta vuokaan tai kulhoon sopiva ohut kansi.

Pyöräytä vähän sulaneet mustikat perunajauho-sokeriseoksessa ja kaada kulhoon taikinan päälle. Aseta taikinakansi mustikoiden päälle.

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti lämpimänä jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.


Taikinan pohja tasoitetaan uunivuoan tai -kulhon pohjalle. Tykkään itse käyttää aika syvää kulhoa.

Uunista ulos!

Mehukas mustikka maistuu ruiskuoressa ja jäätelön kanssa täydellisesti jälkiruokana tai päiväkahvin kanssa. Tämä herkku meni parempiin suihin nopeasti.

Mukavaa viikkoa!

Heli xx

Pieni puutarhapäivitys

Tämä kesä on uudispuutarhamme kolmas kesä, ja puutarha onkin päässyt nyt hyvään kasvuvauhtiin. Olemme varsin tyytyväisiä puutarhan yleisvehreyteen, vaikka vieläkään kaikkia istutuksia ei ole toteutettu. Mutta kenties tänä syksynä sitten!

Istutusalataan patjarikot ovat innostuneet leviämään pöyhkeiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Olemme ilahtuneita patjarikon pitkästä kukinta-ajasta. Keskellä istutusallasta nauttii olostaan suklaakirsikka, jossa on paljon lupaavia kirsikanalkuja. Sitä ympäröivät grönlanninhanhikit, jotka aloittelevat valkoista kukintaansa parhaillaan. Kolme kääpiövuorimäntyä ovat kotiutuneet myös hyvin lämpimään ja paahteiseen paikkaansa altaassa.

Mansikat rönsyilevät lähes yli laitojen jälleen! Paljon on alkuja nyt niissäkin, viime kesänä saimme vain muutaman marjan – ja osa meni parempiin suihin, kun pihan harakat pitivät kestejä poissa ollessamme :D.

Ruohosipuli villiintyi kukkimaan! Kukat ovat kauniita salaatissa, tosin varsin voimakkaan makuisia. Myös minttu on levittäytynyt laatikossa, sen joudun varmaan siirtämään erilliseen ruukkuun.

Omenapuun vieressä vihertävät herukkapensaat: valkoiset ja vihreä herukka. Valkoisen herukan mausta pidän kyllä eniten. Herukat ovat vähän varjossa, joten saa nähdä, miten ne kotiutuvat paikkaansa.

Pihavaraston eteen toin yhden pelargoniruukun. Tosin pyöreämpi ruukku voisi tuoda visuaalisesti mukavampaa ilmettä kuin ankara neliskanttinen, joka toistaa pihavajan muotoja.

Meillähän kukat ovat lähinnä valkoisia tai vaaleanpunaisia – violettia pikkusyreeniä unohtamatta. Nämä värit toimivat kaupunkipuutarhassa vihreän parina, mökkipuutarhassamme saavat puolestaan kukoistaa iloisenkirjavat luonnonkukat pinkkien pelargonien parina!

Pyöreä, kivillä kantattu nurmikkomme kaipaisi selkeästi ravinteita, se on vähän vaisu. Täytyy tutkailla asiaa tarkemmin nyt heinäkuun ja puolison lomien aikana.

 

Sisäänkäynti alkaa olla valmis! Täällä on runsaasti vihreää, sekä toivottavasti upeat syyshortensiat, joiden kukintaa odottelen loppukesästä kovasti.

Vartetusta pikkusyreenistäni iloitsen, erityisesti sen upean ja hienostuneen alkukesään liittyvän tuoksun ansiosta. Tosin sen paikka on ahdas tässä sisääntulon hortensioiden paineessa. Pikkusyreeni yllätti kukkimalla loppukesästä uudelleen.

Patjarikko jaksaa kukkia paahteisessa paikassa.

Mitä parhainta heinäkuuta ja lomaa sinulle, joka olet jo päässyt lomailemaan & lämpöä, aurinkoa ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Heli

Kaunista keskikesää!

Kaunista keskikesää! Vietimme juhannusta mökillä Keski-Suomessa vaihtelevissa säissä. Aattona söimme sisällä, mutta illalla tuuli tyyntyi ja aurinko pilkahti pilviverhon takaa. Tuli upea ilta, josta saimme nauttia mummin kanssa porukalla.

Sisältä en tullut ottaneeksi yhtään kuvaa, mutta nappasin muutaman kuvan rannalta upeassa iltavalossa. Kuvat ovat vähän pehmeäpiirtoisia, sillä hieno myöhäisyön valo on ohutta ja hentoa. Upea yötön yö.

Pääsimme nauttimaan jälkiruokaa ulos kesäkeittiöön. Vällyt ja toppatakki olivat kyllä tarpeen illalla :).

Puolen yön aikaan matalalta pilviverhon välistä pilkahtava aurinko loisti lämmintä valoa.

Pipo päässä ei palele.

Aina sitä jotain aineksia löytyy kokkoon, kuten vanhat portaat.

Kokon jälkeen siirryimme tulille nuotion äärelle lämmittelemään. Kyllä on Suomen kesä kaunis, vaikka lämpöä saa hakea nuotion loimusta. Perinteiset juhannussävelmät saimme laulella nyt epävireisen kitaran säestämänä. Juicen Viidestoista yö on kestohitti, ja siitähän se taas laulu lähti mökkinaapureidenkin iloksi, lähes lapasesta :D.

Hyvää keskikesää, valoa ja lämpöä! Yritetään kärvistellä, josko se tästä vielä kesäksi muuttuisi ;).

Heli x