Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Mökkipuutarhan ruusupenkki, vol. 2

Perustimme mökille Keski-Suomeen ruusupenkin viime kesänä. Hullaannuimme vallan, ja kunnostimme vanhan kohopenkin ruusuille. Olimme yrittäneet kasvattaa siinä perennoja, mutta paahteinen paikka ja vähäravinteinen, köyhä maa eivät edesauttaneet asiaa. Ja varmaan lisärvinnekin olisi ollut tarpeen. Postauksen ruusupenkin perustamisesta löydät täältä, klik.

Kirvat kiusasivat ruusuja tänä kesänä.

Löysimme viime vuonna Viherlandiasta upeita ruusuja, ja se oli menoa! Vähänkös meitä jännitti nyt keväällä nähdä, oliko panostuksemme ruusupenkkiin ollut turha. Miten ruusut kestävät ankaran talven tuulisessa paikassa rannan läheisyydessä kolmosvyöhykkeellä? No yllättävän hyvin! Vain yksi ruusu oli kuollut, eikä sekään kylmään nuupahtanut. Syksyllä ruusussa oli jokin kasvitauti, joka sai sen tummumaan ja menehtymään jo ennen kylmiä. Poistin syksyllä kaikki oksat ja penkkiin pudonneet lehdet, ettei tauti leviäisi muihin ruusuihin. Muut ruusut onneksi säästyivätkin. Tyhjä paikka ruusupenkissä kaipasi nyt täyttämistä, ja sopiva ruusu löytyi heinäkuussa marketin puutarhamyymälästä.

Viime kesänä istuttamamme ruusut ovat ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’. Penkissä on myös mummilta taimena saatu suviruusu, jonka siirsimme piha-alueelta penkkiin. Parhaiten tänä kesänä on kukkinut ’Persica Roses’ , jonka kukka on yksinkertainen. Kesä on ollut hurjan helteinen, eikä ruusuja ole juuri ennätetty kastella. Ensi keväänä täytyy myös muistaa lisätä lannoitetta heti keväällä, että ruusut pääsevät kunnolla kasvuun.

Uusi ruusu on pienikukkainen tarhakurtturuusu ’Sointu’ . Kukka on pieni ja soma!

Ruusujen kukinta on hiipunut näillä helteillä. Meidän energiamme menivät remonttihommissa, ja kukkapenkki olisi kaivannut enemmän hoivaa jo heti keväästä. Next time wiser.

Onko sinulla ruusuja? Olisi kiva kuulla, miten ne ovat kukkineet tänä hellekesänä?

Heli

We planted roses in a flower bed at our cottage garden last Summer. Only one rose did not survive, and we had to find a new one to replace it. It is ’Sointu’ which has small, beautiful and delicate flowers.

Juhannuskukat

Kotona meillä on hillitty ja moderni värimaailma, ja kaikki kukat ovat valkoisia. Poikkeuksena muutama pensas, joissa kukkii vähän aikaa vaalenpunaiset kukat. Mökillä minulta usein karkaa kukkien osalta mopo käsistä, mutta nämä kesäkukat huomasin valinneeni kuitenkin pinkin ja valkoisen väliltä.

Näissä kuvissa näkyvät myös keskeneräiset projektimme, saunan maalaus ja pöllikasat, jotka odottavat halkomista ja pinoamista. Mutta hällä väliä, se on elämää, kaikki keskeneräisyys. Nämä kuvat otin jo reilu viikko sitten, kun kävimme viimeksi mökillä. Kukat olivat säilyneet onneksi hyvässä kunnossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää juhannusta!

xx

Heli

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

Aloitimme aamun Fiskarsissa kahvin ja lämpimän, vastaleivotun juustosämpylän kera. Aamukahville ei olisi voinut olla parempia puitteita.

Vanha koulu on uuskäytössä kahvilana, käsityö- ja taidemyymälöinä (kuva yllä).

Vanha mylly on seisonut tien vieressä jo vuodesta 1898. Käsin tehdyt, eriväriset tiilet muodostavat hienon seinäpinnan (kuvat alla).

Fiskarsin myymälä oli tietysti aivan must-kohde, jota emme voineet ohittaa. Ja kylläpä oli mainiot myyjät ja loistopalvelu, täällä ja kaikkialla Fiskarsissa. Päivästä jäi tämänkin takia todella hyvä mieli, ihmisten kohtaamisesta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Jos jotain välineitä puutarhaan ei löydy täältä Fiskarsin myymälästä, niitä ei varmaan tarvita…

Houkutuksia Iittalan-myymälässä.

Kahden neliskanttisen Teema-tarjoiluastian lisäksi hairahdin tähän upeaan ja sielukkaaseen Mariskooliin. Väri on uusi ”ruusuvesi” ja tarjous oli vastustamaton. Ja eihän minulla ollut vielä kuin kirkas ja tumman burgundi skooli entuudestaan. Armas siippani mainitsi kotona tästä kauniista Mariskoolista, että tuotapa juuri tarvitsit. Ehkäpä ihan aiheesta, sillä tämähän on täydellinen turhake. Hänelle kuitenkin kommentoin, että nämä (Mariskoolit) ovat ainoa lapsilleni jälkeenjäävä perintö, muuta ei ole eikä tule :D.

Keramiikkataiteilija Erna Aaltosen kuratoima About Clay -näyttely on hieno, suosittelen lämpimästi! Esittelyssä sanotaan, että näyttely on ainutlaatuinen, ja komppaan tätä kyllä. Esillä on neljänkymmenen eurooppalaisen taiteilijan keramiikkatöitä. Paikkana Kuparipaja, Fiskarsin ruukki. Ostimme yhteisliput tähän ja Summerhouse-näyttelyyn. Summerhouse-näyttelystä lisää blogissa täällä, klik.

Sisääntuloaulassa katseeni kohdistui Poiat-yrityksen upeisiin pyöreisiin pöytiin ja tuoleihin. Jos tällaisen pöydän saisi joskus kotiin, niin vot.

Susan O’Byrnen hauskasta sukupuusta löytyvät kaikki perheenjäsenet.

Anneli Sainion töissä yhdistyy taide ja funktio (yllä).

Nämä keramiikkapaloista kootut taulut olisin hetikin halunnut kotiin (mikä epärealistinen ajatus!). Taulut ovat pari, ja vaativat suuren seinätilan. Työt ovat suomalaisen keramiikkatailiteilijan Kirsi Kivivirran ja teoksen nimi on Vessels and shadows.

Voit käydä itse katsastamassa näitä ja lukuisia muita huikeita töitä Fiskarissa tänä kesänä, tätä näyttelyä en jättäisi väliin! About Clay -näyttelystä löydät lisää tietoa täältä, klik.

Päätimme päivän ystävän kanssa myöhäiseen lounaaseen Lukaalissa. Lämmin falafel-salaatti oli oiva valinta.

Mukavaa mittumaaria!

Heli

Fiskars ja Summer House -näyttely

Fiskars, tuo ihana kesäpaikkakunta ja nähtävyys, jossa olin viimeksi käynyt aivan liian kauan aikaa sitten. Alkuviikosta pääsin piipahtamaan ystäväni kanssa Fiskarsissa, joka oli juurikin niin ihastuttava kuin muistin edellisestä käynnistäni. Päivä oli vielä upean aurinkoinen, ja pittoreski ruukkimiljöö kahviloineen ja lounaspaikkoineen oli kyllä aivan paras vierailukohde.

Suunnistimme lähes ensi töiksemme Fiskars Summer House -näyttelyyn Vanhaan viljamakasiiniin. Näyttelyn huoneet ovat yhdeksän muotoilijan käsialaa, ja ne ovat saaneet inspiraationsa suomalaisten taiteilijoiden töistä ja elämäntyylistä. Näyttelyssä tuodaan samalla esille suomalaista muotoilua, ja näyttelyn yhteydessä on designkauppa.

Näyttelyssä mukana olevat yritykset ja muotoilijat:

  • Nikari x Samu-Jussi Koski
  • Iittala x Aalto+Aalto
  • Artek x Man Yau
  • Anno x Ulla Koskinen
  • Hakola x Tero Kuitunen
  • Lapuan Kankurit x Aoi Yoshizawa
  • Woodio x Susan Elo
  • Fiskars x Linda Bergroth
  • Fiskars x Susanna Vento

Yllä olevan listan lainasin suoraan näyttelytiedoista, joka löytyy täältä, klik.   Vanha viljamakasiini on inspiroiva ympäristö näyttelylle.

Kesäkodin verannan sisustuksen on suunnitellut Samu-Jussi Koski, ja hänen valitsemansa taiteilja on Tove Jansson: ”yksinkertaista, aitoa ja kaunista”. Yhteistyössä Nikari (kuvat alla).

Elina ja Klaus Aalto ovat valinneet Sasha Huberin taiteen inspiroimina vaikutteita ruokailuhuoneeseen. Kattaus ja koriste-esineet ovat Iittalan. Ruskeat korkeat lasit ovat upeita, vaikka yleensä en ruskean lasin ystävä olekaan. Peilit tuovat tilaan heijastusta eri maailmoista (kuvat alla).

Oleskeluhuoneen värimaailma on lähtenyt taitelija Howard Smithin ja Erna Aaltosen töistä, huoneen suunnittelijana Man Yau ja mottona ”leikkisyys, uteliaisuus ja onnellisuus” (kuvat alla).

Susanna Vento puki kesäisen kasvihuoneen Fiskarsin välineillä ja viherkasveilla, inspiroijana Maire Gullichen (kuvat alla).

Rut Brykin värimaailma, muotokieli ja materiaalit ovat inspiroineet Aoi Yoshizawan saunatupaa, tekstiilit Lapuan kankureilta (kuvat alla).

Ulla Koskisen suunnittelemaa makuuhuonetta inspiroi Helene Schjerfbeck.  Koskisen ajatus huoneen sisustukseen on ”minimalistinen mutta samalla rikas, vahva, mutta herkkä” (kuvat alla).

Olipa tässä kuvamateriaalia, ;D! Lisää kesäisestä Fiskarsista vielä seuraavassa postauksessa.

xx

Heli

PS. Summer House -näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 klo 11-18. Liput 8e, Opiskelijat ja eläkeläiset 5e.

Puutarhan kevät

Huikean hieno, lämmin ja aurinkoinen viikko menossa! Viime viikonloppuna ennätin kuvata puutarhan kevättä juuri tällä hetkellä. Muutokset tapahtuvat nyt niin nopeasti, että kohta kaikki vehreys röyhähtää lopullisesti esille.

Sanoin oppilailleni maanantaina, että tällä viikolla kannattaa seurata luontoa – koivut ovat tulleet lehteen täällä Etelä-Suomessa ja valkovuokot kukkivat komeina mättäinä. Tämä on vuoden parasta aikaa, joka kestää vain nopean, ohikiitävän hetken. Onneksi viikonloppu on vielä edessä, ja lähipäivien sää näyttää lupaavalta.

Aurinkoista helatorstaita!

Heli

Kevät vihertää

Hyvää maaliskuista maanantaita ja viikon alkua!

Kevätauringon paiste saa minut aina innostumaan viherkasveista ja istutuksista. Tai kenties tämä on vain korvaavaa toimintaa sille, että valo paljastaa ikkunat, jotka kaipaisivat pikaista kirkastamista! ;D Mieluummin siis sormet multaan…

Löysin Tokmannilta kolme pientä viherkasvia kymmenellä eurolla. Sitähän en voinut vastustaa, ja mukaani tarttuivat kahvi, limoviikuna ja muorinkukka. Muorinkukka pienine pyöreine lehtineen ei olekaan minulle aiemmin tuttu viherkasvi. Kahvi on kaunis kasvi, jossa on kiiltäväpintaiset, tummanvihreät lehdet. Limoviikunassa on pienet, suipot ja vahapintaiset lehdet.

Jatkoin sunnuntain vapaapäivävaellustani Plantageniin. Sieltä löytyi pieni peikonlehti, jolla oli kauniita aukkoja lehdissään. Olen kuullut, että valon määrä vaikuttaa reikien muodostumiseen. Mitä valoisampi paikka, sitä reikäisemmät lehdet. Plantagen oli merkinnyt peikonlehden easy care -merkillä. Tämä tarkoittaa, että kasvi on helppohoitoinen, eikä sen kastelu ja hoito ole niin nökön nuukaa.

Pienet viherkasvit pääsivät kirjahyllyn päälle olohuoneeseen. Lamppu ei enää mahtunut hyllyn päälle, täytyy kehitellä sille joku parempi paikka.

Suuri sitruspuumme on karistellut lehtiään talven aikana ja näyttää surulliselta kirjahyllyn vasemmalla puolella. Mutta siinä on kuitenkin uusia, lupaavia alkuja. Tästä yli nelikymmenvuotiaasta perintökasvista ei hevillä luovuta, onhan se puolison pienenä sitruunan tai appelsiinin siemenestä istuttama. Tosin olen kyllä talven aikana välillä asiasta yrittänyt keskustella…

Mitä mukavinta viikon alkua ja kevätvaloa!

Heli

Aalto-kirjasto Säynätsalossa

Säynätsalo on siitä mainio paikka, että siellä sijaitsee meidän toinen mummola. Mummolaan on tosin pitkähkö matka, mutta siellä on aina yhtä mukava käydä.

Säynätsalo, joka kuuluu nykyisin Jyväskylään, on tunnettu Alvar Aallon suunnittelemasta kunnantalosta. Myös Aallon kesäkoti, Muuratsalon koetalo sijaitsee siellä. Lukuisat muut Jyväskylän Aalto-rakennukset sekä Aalto museo ovat myös lähellä. Tänne saapuvat myös kansainväliset arkkitehtibongaajat.

Samalla kun talvilomalla mummolassa käydessämme piipahdin Säynätsalon keskustassa asioilla, ennätin käväistä myös Säynätsalon kirjastossa. Kirjasto sijaitsee erillisessä siivessä kunnantalon rakennuskompleksissa. Kunnantalo valmistui 1951, ja sen käyttö on muuttunut vuosien varrella.

Kommentoin kirjastonhoitajalle, että tämä upea valoisa kirjasto on varmasti inspiroiva työpaikka.

Yläkerrassa on lasten ja nuorten kirjojen osasto.

Kunnantalon sisäpiha talviauringossa.

Kunnantalolla voi myös yöpyä. Sitä emme ole vielä kokeilleet, mutta yöpyminen kunnantalolla voisi olla mielenkiintoista. Kunnantalolla on kaksi alkuperäistä  pientä vierashuonetta sekä kaksi isompaa vuokra-asuntoa, joihin pääsee yöpymään ja fiilistelemään Aalto-tunnelmissa. Pidemmäksi aikaa taloon voi päästä asustelemaan myös residenssiohjelman kautta, joten ei kun hakemaan residenssiä tai varaamaan yöpymisiä!

Säynätsalon kunnantalo ja kirjasto, Parviaisentie 9, Säynätsalo. Tietoa kunnantalosta ja majoituksesta löytyy täältä, klik.

Aallon koetalosta on lisäinfoa täällä, klik.

Mukavaa viikonvaihdetta ja talvilomaa niille, joilla se on vielä edessäpäin!

Heli

PS. Ennätettiin talvilomalla myös rinteeseen. Paljon ei haitannut lautailua harjoitellessa, vaikka pakkasta olikin lähes -20!

Pieni kangaspussi jämäkankaista

Etsin hyviä ideoita koulun käsityötunnille jo ennen joulua pinterestista, ja löysin tämän ommellun ja punotun kangaspussukan eri versioina. Lähdin kokeilemaan, miten tällainen onnistuisi. Selkeää ohjetta pussukalle ei löytynyt, joten tässäpä sellainen.

Pussi on koottu kangassuikaleista, jotka on ensin taiteltu nelinkerroin pituussuunnassa ja ommeltu suoralla ompeleella kaitaleen reunasta. Yhden kangassuikaleen valmis leveys on 2 cm. Kuvan pussukan korkeus on noin 13 cm ja pohjan koko noin 8,5 x 8,5 cm.

Materiaalit:

  • Puuvillakangasta kahta eri väriä
  • Ompelulankaa

Ohje:

  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta 8 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 33 cm.
  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta yläreunan kaitale, joka on 8 cm x 36 cm.
  • Leikkaa valkoisesta kankaasta 5 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 36 cm.
  • Taita kukin suikale pituussuunnassa kaksinkerroin, silitä taite, avaa suikale ja taita suikaleiden reunat keskellä olevaan taitteeseen. Silitä ja ompele kaitaleen reunasta suoraalla ompeleella. Näin leikatut reunat jäävät suikaleen sisäpuolelle. Valmiin suikaleen leveys on 2 cm.

  • Aseta punaiset suikaleet lomittain toistensa kanssa pussin pohjaksi. Mittaa pohjaosan ulkopuolelle jäävien suikaleiden pituus (näiden tulee olla saman pituisia joka suuntaan, pohjaosa asettuu suikaleiden keskiosaan), ks. kuva yläpuolella.
  • Kiinnitä pohjan suikaleet toisiinsa nuppineulojen avulla ja ompele pohjan ulkoreunasta suoralla ompeleella siten, että kaitaleet kiinnittyvät paikalleen. Poista nuppineulat.
  • Lähde ”punomaan” pussin sivuosia valkoisilla kangassuikaleilla. Kokeile valkoisen suikaleen tarvittava pituus pussin ympärille ja kiinnitä kaitaleen päät toisiinsa nuppineuloilla. Irrota valkoinen kangassuikale ja ompele suikaleen päät kiinni renkaaksi. Huolittele leikatut reunat siksak-ompeleella. Pujota rengas pussin ympärille. Jätä päätelty siksak-ommel piiloon punaisen suikaleen taakse pussin sisälle.
  • Valmista kaikista valkoisista kangassuikaleista sopivan pituiset renkaat ja pujottele ne vuorotellen punaisten suikaleiden lomaan siten, että valkoiset ja punaiset suikaleet muodostavat yhdessä pussin sivut.
  • Sovita punainen, nelinkerroin taiteltu yläreunan kaitale pussin yläreunaan. Taita suikaleen toisesta pitkästä päästä 1 cm saumanvarat suikaleen sisäpuolelle. Aseta kaitaleen päät siten, että taiteltu reuna jää päälle. Ompele kaitale kiinni pussin yläreunaan suoralla ompeleella.

Toivottavasti ohjeesta on iloa :). Hauskaa helmikuuta!

Heli

Aurinkoisessa kaktuspuutarhassa

Pääsimme vuoden alussa reissuun Fuerteventuralle, tuulten saarelle. Pääpaikkamme oli Corralejo, pieni kaupunki saaren pohjoisosassa. Pikkukaupungin nähtävyydet oli pian katseltu – satama ja dyynit – ja paikka onkin mitä parhain leppoisaa lomaa halajaville. Mielestäni reissussa parasta oli kiireettömyys, raikas merituuli sekä  rantaravintolojen maistuvat meren antimet.

Fuerteventura on Kanariansaarista se Afrikan mannerta lähin saari. Saari on varsin karu ja kuiva, ja rannikon hiekkadyyneillä tuulee aina – siispä mukava paikka, jos haluaa leijalautailla merellä. Tyydyimme katsastelemaan touhua ja leijasurffareiden värikkäitä leijoja maalta, sen verran haastavalta leijojen käsittely näytti.

Viimeisen päivän retkelle lähdimme Oasis Parkiin, jossa on eläintarha ja laaja kaktuspuisto. Puutarhavierailuista alkaa tulla kohta perinne, viimeksi kävimme Teneriffan-matkalla Botanical Gardensissa Puerto de la Cruzissa. Siihen reissuun on linkki tässä, klik.

Jos olet kaktusten ystävä, tänne näitä komistuksia voi lähteä ihailemaan ja ihmettelemään! Puutarhassa on 6000 eri kasvilajia, joista suurin osa on kaktuksia. Valo oli aika kova kuvaukseen, mutta sain tallennettua muutamia kohtuullisen toimivia kuvia puutarhasta, siispä voilá:

Oletko vieraillut mielenkiintoisissa puutarhoissa kotimaassa tai kauempana reissussa? Olisi hauska kuulla hyviä vinkkejä mahdollisille tuleville retkikohteille.

Aurinkoista alkuviikkoa – nyt on ainakin tänne Etelä-Suomeen luvattu vihdoin vähän pakkasta ja talviauringon paistetta.

Heli

Treenivaatteiden pelastus – pyykkietikka

Oletko jo tutustunut pyykkietikkaan? Sain viime syksynä kälyltä tuliaisiksi pyykkietikkapullon, ja olen aivan myyty tähän arjen helpotukseen. Velimies oli vielä miettinyt, että kehtaako sitä etikkaa viedä tuliaisiksi :).

Treenivaatteista on välillä haastavaa saada niihin piintynyt hien haju pois, ja pyykkietikka on tähän täydellinen vastaus. Nyt on mukava vetää (hyvin miedosti) hyvälle tuoksuvat treenivaatteet päälle ennen treenejä.

Pyykkietikka on ranskalaista Le Pere Pelletier -merkkistä, ja tuoksuissa on valinnan varaa. Itse olen hajuherkkä, enkä voi käyttää vahvan tuoksuisia hajusteita. Pyykkietikkaa laitetaan huuhteluainelokeroon 1-3 korkillista (yleensä 1 riittää), ja se raikastaa ja poistaa hien hajun tai tunkkaisen tuoksun tekstiilistä. Pieni määrä siis riittää, ja etikka onkin varsin riittoisaa. Yksi suosikeistani on raikas Fraicheur-tuoksu. Seuraavaksi aion kokeilla Teen lehti -tuoksua.

Desinfioivaa etikkaa voi käyttää myös yleissiivoukseen, vaikkapa peilien, laattojen ja wc-tilojen pinnoille.

Ystäväni ilahdutti meitä jouluna saman valmistajan miedon tuoksuisella saippualla. Tämäkin on hyväksi todettu: Rose-tuoksukin on lempeä,  ei liian voimakas.

Pyykkietikasta en luovu enää, mutta tekisi mieli kokeilla myös kotimaisia vastaavia etikoita. Oletko jo kokeillut pyykkietikkaa?

Mukavaa viikon alkua!

Heli