Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Lapin lumoissa – Montellin maja

Montellin maja sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Vuontisjärven yläpuolella tunturihangassa, jonka muodostavat Vuontis- ja Keräskero. Suunnistimme auton keulan Enontekiön Ylikyröön Vuontispirtille, jonka opasteita seuraamalla pääsimme lähtöpaikkaan Vuontispirtin parkkipaikalle. Reitti kulki aluksi loivasti nousevaa reittiä läpi pohjoisen suomaiseman ja metsän ylös tunturiin.

Montellin majalla.

Patikointimatka on osittain jyrkähkö, mutta reitin pituus on opasteiden mukaan Vuontispirtiltä ja Vuontisjärven vierestä kulkien vain viitisen kilometriä. Oiva matka lyhyelle retkelle päiväretkireppujen ja eväiden kera, ja matkalla näimme eri-ikäisiä kulkjoita, lapsiperheestä varttuneempaan pariskuntaan. Montellin majalle pääsee nousemaan myös Keräsjärven, Nammalakurun ja Hannukurun suunnasta.

Reitti kulkee Vuontisjärven viertä.
Kuljimme aluksi suomaiseman poikki.
Keli oli mukavan kirpakka kulkijalle. Menimme poikki pohjoisen suomaiseman.
Alkunousu metsän siimekseen ei ollut jyrkkä.
Ennätimme kuvata poistuvan hömötiaisen.
Lehdet olivat jo pudonneet tunturikoivuista lokakuussa syysloman aikaan.
Löysimme enää pari paikkaa, jossa näkyi maaruskaa.
Maassa ei näkynyt juurikaan enää kuin satunnaista ruskaa.
Montellin majaan mahtuu vaikka yöpymään lavitsalle. Mökin saa lämpimäksi.

Pienessä Montellin majassa on avotakka, ikkuna ja iso lavetti yöpyjille ja levähdykseen. Läheltä löytyy myös halkoja liiterissä ja ulkokäymälä. Kun saavuimme majalle, takka oli lämpiämässä ja sisällä porukkaa. Jätimme siis sisäkäynnin väliin, ja istahdimme ulos nuotiopaikalle nauttimaan eteemme levittäytyvistä maisemista ja eväistä.

Reitit jatkuivat eteenpäin tuntureille.
Majalta johti useita reittejä tuntureille.

Myöhemmin nuotiopaikalle saapui myös muita vaeltajia nuotiotulille nauttimaan nuotiolla lämmitetyistä lihapiirakoista. Meidän retkieväämme tällä kertaa olivat Snack pot -kuivanuudelit, jotka elävöitetään kiehuvalla vedellä. Olimme varustautuneet termoksen kanssa, joten ruoan valmistamiseen ei kulunut juuri aikaa. Oli hauska vaihtaa kuulumisia toisten kulkijoiden kanssa.

Montellin majan rakennutti metsänhoitaja Justus Montell (1869-1954), joka teki kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkoja majalta käsin. Hänen ehdotuksestaan on perustettu Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, Mallan luonnonpuisto vuonna 1916. Luonnonpuisto sijaitsee kolmen valtakunnan rajalla Kilpisjärvellä. Mallasta voit lukea aikaisemman blogijuttuni täältä: Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä.

Reitti alas Vuontisjärvelle.

Syksyllä 1944 majan polttivat saksalaiset, ja uusi maja rakennettiin poltetun tilalle 1946. Nykyisin maja on Metsähallituksen omistuksessa. Mielenkiintoinen tarina Justus Montellin värikkäästä elämästä löytyy Retkipaikan sivustolta, jota osin käytin myös lähteenä blogijuttuuni. Tässä linkki mainioon, Jukka Parkkisen kirjoittamaan tarinaan, klik.

Mukavaa alkavaa marraskuista viikkoa!

Heli xx

Särestöniemi – vinkki pohjoisen reissulle

Kittilän reissulla pohjoisessa kannatta poiketa Särestöniemi-museossa. Tämä oli toinen vierailumme, ja kyllä oli väärtti. Edellisestä kerrasta olin unohtanut, kuinka upea ateljee on. Muistin kyllä vanhan hienon Särestöniemen rakennuksen. Myös Reidar Särestäniemen taide puhutteli tällä kertaa eri tavalla kuin viimeksi. Ehkä aika teki tehtävänsä, tai sitten pohjoisen hieno luonto sai näkemään myös Särestöniemen omaperäisen ja värikylläisen taiteen uusin silmin. Koko miljöö, Särestöniemen suvun tila rakennuksineen, on hieno.

Vanha Särestö on Reidar Särestöniemen lapsuudenkoti. Taiteilijan isovanhemmat, Heikki (1859–1941) ja Kaisa Kaukonen, os. Tammela (1851–1927), ostivat Särestöniemen tilan vuonna 1889. Päärakennuksen vanhin osa on vuodelta 1873. Suvun sukunimeksi tuli Särestöniemi 1930-luvulla tilan nimen mukaan. Tänä päivänä koko tila toimii museona. Sekä näyttelyt että miljöö ovat kiehtovat. Lämmin suositus!

Lähteet: Särestöniemi-museo: https://www.sarestoniemimuseo.com/

Vanha Särestöniemi sijaitsee Oulankajoen varrella.
Pelargonit kukkivat verannalla.
Vanhat kodinkoneet ja arkiset tavarat esillä.

Arkkitehtipari Reima ja Raili Pietilä ovat suunnitelleet Särestöniemeen galleria- ja ateljeerakennukset. Komeassa ja avarassa galleriassa on ollut tilaa hengittää, luoda taidetta ja asua. Isot ikkunat avaavat näkymät suoraan luontoon ja antavat valon tulla. Oli, kuin olisi astunut omaan sielun maisemaan.

Ateljeen sisäänkäynti.
Särestöniemen ateljeessa oli hieno tunnelma. Tällaisessa tilassa ja näissä maisemissa olisi hienoa elää.
Kaikki oli, kuin taiteilija olisi vain poikennut jonnekin käymään.
Taiteilijan ateljeessa.
Arat porot poikkesivat ateljeen pihassa.

Galleriassa on esillä isoja töitä. Siellä on myös sauna- ja uima-allastila. Museoon kuuluu myös pieni myymälä-kahvilarakennus, josta voi osaa mukaan postereita Särestöniemen töistä, t-paitoja tai paikallisten taidekäsityöläisten töitä. Mukaani lähti kaksi julistetta, jotka odottavat kehystystä.

Gallerian näyttely.

Palasin Särestöniemestä virkistyneenä ja sielu jälleen vähän enemmän ravittuna ja avoimena elämälle.

Näissä tunnelmissa – hyvää pyhäinpäivän viikonloppua!

Heli


 

Rakentamisen kilpajuoksu ja loppuspurtti

Me rakentajat Vol. 2

Valmiin rantasaunan hirsikehikon pystyttäminen on kuin legojen rakentelua. Mukana tulevat piirustukset, jossa jokainen seinä on erikseen kuvattu ja eroteltu aakkosilla. On A-seinä, B-seinä, C-seinä jne. ja jokainen hirsi numeroitu, A1, A2, A3 jne. alhaalta ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan muistaa, mihin kohtaan hirsiseinää lyö tappeja, ettei tapita vahingossa juuri sen ihanan seinälampun kohdalla ja sille aiottujen sähköjohtojen kulkureikiä umpeen. Kun tällainen harrastajarakentaja ryhtyy kokoamaan hirsilegoja, nopeasti etenevän työn huumassa tuollaiset asiat tuppaavat unohtua.

Aluksi kokoaminen edistyi hyvinkin nopeasti. Mutta kun kerroksia tuli lisää, nostajien pituus loppui kesken ja hirret painoivat kuin synti, päätimme vuokrata rakennustelineet. Koko komeuden pystyttäminen tehtiin kahden naisen ja kahden miehen voimin. Kiitos Hilla ja Lavi!

Yhdeksi iltapäiväksi saimme vielä kaksi riskiä miestä lisää apuun. Nostimme pari ylintä, koko katon leveyden pituista hirttä, jotka yhdistivät samalla ensimmäistä kertaa nuo kaksi erillistä rakennusta toisiinsa. Tässä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Ovatko mittauksemme menneet oikein, kuinka mahtaa tuo pitkä hirsi ja sen salvos loksahtaa paikoilleen saunan sivulta tulevan, osittain ilmassa kelluvan ylimmän seinähirren kanssa.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen pitkä hirsi oli pukerrettu pulpettikaton matalampaan päähän (kattoahan ei siis vielä ollut), miesvoimin pyöritelty neljän hirsiseinän päältä vielä korkeammalle ja sitten se kuin itsestään loksahti salvoksiin! Silloin ymmärsin, miksi perustuksen pilareita mitattiin niin hartaasti ja tehtiin tarkistusmittoja ihan kyllästymiseen asti. Nyt milleilläkin oli todella merkitystä!

Seuraavaksi alkoi katon rakentaminen. Kattotuolien lankut olivat vielä Finnlamellin hirsipaketissa mukana, mutta kaikki muu kattoon tarvittava puutavara saatiin omista laudoista. Neljäntuuman lautaa näin päin, sitten noin päin, tuuletusrakoja, aluskatetta ja taas lautoja ristiin rastiin. Minä en katolle kiivennyt kuin rakennustavaraa ojentamaan. Onneksi poikamme Jere liikkui ketterästi katolla lautojen varassa isänsä apuna. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin yhtäkkiä huomaa, miten lapsista on kasvanut aikuisia, vastuullisesti työhön suhtautuvia ja jopa pientä huolenpitoa omista vanhemmistaan osoittavia.

Kun katto eteni ja sai lopuksi vielä Metehen pellit suojakseen, minun hommaani maan tasossa oli hirsiseinien käsittely ulkopuolelta. Ensin vedin pintaan pohjustuspuunsuojan, Tikkurilan Valtti Plus Base. Se on vesipohjainen puunsuoja-aine, joka hidastaa kosteuden imeytymistä sekä home-, sinistäjä- ja lahottajasienten leviämistä. Aine on hiukan sinertävä väriltään ja hyvin maitomainen eli valuu helposti hihaan. Varsinaiseksi puunsuojaksi ja sävyksi valitsin saman kuin mökissämmekin, Teknoksen Woodex Aquan, sävy 1835.

Ehdin vielä ennen loppusyksyn pakkasia käsitellä saunan seinät sisäpuolelta. Sinne valitsin Tikkurilan Supi saunasuojan, sävyksi Hiili. Samalla mustalla käsittelin myös kattoon tulevat kuudentuuman raakalaudat ja myöhemmin ikkunoiden ja oven vuorilaudat. Halusin rantasaunan sisältä vähän rouheamman oloiseksi, siksi en valinnut höylättyä lautaa kattoon.

Ennen talventuloa laitoimme vielä ikkunat ja ovet ja kaivoimme maahan Upon saunakaivot.

Ajattelimme, että rakentamiseen tulee tauko talvikuukausien ajaksi. Mutta kun tammi-helmikuussa ei lunta tullut kuin nimeksi, otimme sirkkelit esiin ja ryhdyimme räntäsateessa rakentamaan terassia. Tuvan ja saunan välillä liikkuminen oli niin hankalaa, koska kynnykset olivat korkealla, joten terassi helpotti asiaa ja saimme rakennustarvikkeet pois märästä hiekasta.

Talven harmaudessa oli välillä vaikea kuvitella aurinkoisia kesäiltoja, lämpöisen saunan tuoksua ja tuvan takan iloista räiskettä. Kun vielä lumen alta tuli esiin hujan hajan olevia lautoja, rännejä, tikkaita ja kaadettujen puiden oksat köllöttivät vieläkin tien poskessa, meinasin paiskata rukkaset santaan ja lopettaa koko touhun. Väsytti niin paljon! Ja sitten tuli korona!

Ehkäpä Uudenmaan eristys oli meille tietynlainen siunaus, lepotauko, jota emme itse olisi itsellemme muutoin suoneet. Kaipaus mökille oli suuri, mutta yritimme nauttia viikonloppuisin keväisistä kävelylenkeistä kotona Espoossa. Tauko rakennushommista teki hyvää!

Kun eristysaika oli vihdoin ohi, aloitimme taas joka viikonloppuiset rakennuspuuhat. Ensimmäiseksi kuljetimme koivulankut Tiaisen sahalle loppukuivatukseen ja höylättäväksi lattialaudoiksi. Lankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Kun säät lämpenivät, pääsin käsittelemään tuvan sisäseiniä. Valitsin Osmo Colorin Uviwax suojavahan, joka sopii erityisesti vaaleille puupinnoille sisällä. Se lupaa säilyttää puun oman vaalean sävyn mahdollisimman pitkään ja suojaa hirttä lialta ja kosteudelta.

Juhannusviikolla Tulikiven takkamestari muurasi Harmaja-takan. Me osasimme tehdä takan alustan ja asetella takan paikan lähelle kaikki kivet oikeaan järjestykseen, mutta onneksi ammattimies hoiti loput.

Katon paneelit käsittelin jo ennen asennusta kahteen kertaan Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Koska katon paneeleiden puu ei ole kuitenkaan saman sävyistä hirsiseinän puun kanssa, valitsin reilusti valkoisen sävyn kattoon.

Mutta millä käsittelisin lattiaan kaavaillut omat koivulaudat? Halusin säilyttää koivun luonnollisen vaalean sävyn ja elävän puupinnan. Pelkkä öljy tai vaha imeytyy puuhun ja siten aina tummentaa puun omaa sävyä. Valkoinen pigmentti taas saattaa tehdä pinnan peittäväksi. Soitin Osmo Colorin kuluttajaneuvontaan ja sain heti hyviä vinkkejä. He lähettivät minulle 5 ml näytepusseja kahdesta sävystä, jotka sekoittamalla saisin kenties toivotun vaalean mutta ei peittävän vahapinnan lattiaan. Tein testivedot koivulaudan pätkään ja sitten uskalsin käydä maalikaupassa. Sekoitin puolet Osmo Colorin öljyvahaa sävynä väritön matta, nro 3062 ja puolet värillistä öljyvahaa sävynä valkotammi, nro 3041. Käsittelin lattian kahteen kertaan ja lopputulos on aivan ihana, silkinhimmeä ja luonnollisen vaalea.

Saunan suunnittelimme niin, että sen sydämenä on Narvin kertalämmitteinen Aito-kiuas 57K, viereen Misan 50 litran lämminvesipata. Olimme juuri tilanneet ja maksaneet Netraudan kautta Aito-kiukaan, kun saimme ilmoituksen, että Narvin tehtaan varastopalon vuoksi Netrauta ei voi toimittaa kiuasta ja kaupat perutaan. Soitimme suoraan Narville ja saimme kuulla, että aikaisintaan lokakuussa alkavat taas uudet toimitukset. Aloimme soittaa läpi eri jälleenmyyjiä, josko jollakin olisi varastossa Aito-kiuas. Lopulta yksi kiuas löytyi Bauhausista, tarvitsemamme korotusosa Narvin omalta myyjältä ja kiuaskivet Lappeenrannasta. Mikä helpotus! Saisimme sittenkin nauttia uuden saunan löylyistä vielä ennen syksyä.

Koska koivulautoja jäi tuvan lattiasta jäljelle, rakensimme niistä myös saunaan lattian. Ihailin aikoinaan appivanhempieni mökkisaunan puulattiaa, joka oli aina lämmin ja miellyttävä jalan alla. Reilu rako ja kaadot takaavat, että pesuvedet valuvat mittojen mukaan tehtyä kourua pitkin jätevesijärjestelmään. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä kahteen kertaan ja aion uusia käsittelyn aika ajoin.

Rakentamisen kilpajuoksu vain kiihtyi ja loppukiri huipentui kesälomaan elokuussa. Haasteellista koko kesässä oli, miten aikatauluttaa kaikki loput rakennustyöt oikeassa järjestyksessä, kun viikonloput hurahtivat nopeasti, milloin minkäkin työn kimpussa. Joka sunnuntai kirjoitimme mökkivihkoon, mitä hankintoja pitää tehdä viikon aikana, mitä rakentaa seuraavana viikonloppuna. Peräkärry kulki mukana Kouvolaan asti, jossa se täytettiin erilaisista rakennustarvikkeista aina perjantaisin ja ajettiin mökille. Sama toistui viikosta toiseen.

Varsinainen loppukiri juostiin elokuussa loman aikana. Ja pääsin lopultakin sisustamaan!
Siitä kerron rakennussarjani viimeisessä osassa.

Maarit

Kotimaan matkailuvinkit pohjoiseen – Kilpisjärvi

Moni pohtii, minnepäin Suomea suuntaisi lomalla. Perheemme perinteinen lomakohde syyslomaviikolla on pohjoinen tunturi-Lappi. Pääkallopaikkamme eli majoituskohteemme on Muoniossa, josta käsin on mahdollista tehdä päivävaelluksia eri suuntiin. Kerron parista perheen päiväretkien suosikkikohteesta vinkiksi pohjoiseen matkaaville.

Saanan huipulle

Kilpisjärven maamerkki Saana on päiväretkien kestosuosikkikohde. Saanan polulle, joka johtaa tunturin laelle, pääsee samasta paikasta kuin Mallan luonnonpuistoon. Selkeät opasteet löytyvät pian Kilpisjärven keskustan jälkeen tien vasemmalla puolella ennen Norjan raja-asemaa. Parkkipaikalta johtaa uusi polkupohja kohti Saanan tunturia. Uutta polkua on mukava kulkea, ja uudet kiviraput ovat jykevät ja kestävät varmasti aikaa ja kulkijoita. Polulle pääsee myös Kilpisjären retkeilykeskukselta. Matkalla vastaan tuli niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä, joten polku houkuttelee eri-ikäisiä luonnonystäviä.

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen polun varrella on uusi kota.

Alkumatkan maltillisen nousun jälkeen raput ja jyrkempi tunturirinne antavat mukavasti vastusta hyväkuntoisellekin kulkijalle. Oman mausteensa matkaan toi lokakuussa ylätunturilla polkujen osittainen jäätyminen, joten jokaista askelta oli syytä tarkkailla niin ylös kuin alaspäin tultaessa. Kirpakka ilma ja kevyt pakkastuuli vauhdittivat kulkuamme. Patikoimme Saanan huipulle puolitoista tuntia. Alas tunturia laskeuduimme noin tunnissa. Hyvän tankkauksen ja sopivan vaatetuksen avulla matkanteko on mukavaa.

Patikointi palkitsee, koska jo matkan varrella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia Kilpisjärvelle ja Norjan ja Ruotsin tuntureille sekä Mallan luonnonpuistoon. Täällä todella tuntee olevansa taivaan katolla.

Näkymät Mallan luonnonpuistoon avautuvat Saanan rinteiltä.
Saanalta on huikeat näkymät Mallan luonnonpuistoon.
Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit.

Mallan kyyneleet

Kilpisjärveltä voi suunnata monelle eri reitille, vaikkapa kalottireittiä Enontekiön käsivarressa kohti Norjaa jaRuotsia. Tälle kesävaellusreitille pääsee helpoiten Kilpisjärveltä Mallan luonnonpuiston poikki. Myös syksyisenä päiväretkikohteena Mallan luonnonpuisto on hieno kokemus.

Mallan luonnonpuiston maalaukselliset maisemat.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Lähtöpaikka on selkeästi merkittynä parkkipaikkana pian Kilpisjärven keskustan jälkeen. Kilpisjärvellä kannattaa pysähtyä Kilpishallissa, josta voi ostaa mukaan tarvittavia ruokia tai vaikka sopivia retkeilyvarusteita. Rakennuksesta löytyvät myös siistit wc-tilat ja Alko. Jos olet grillattujen ribsien ystävä, kaupan lihatiskiltä voit ostaa lämpimät ribsit sopivan kokoisina paloina mukaan. Suosittelen!

Kävimme päiväretkellä Mallan vesiputouksella viime vuonna samaan aikaan. Silloin lunta oli jo vähän enemmän tunturissa. Patikointimatka putoukselle kesti noin kolme tuntia ja takaisin puolet tästä ajasta. Koko päivän retki siis, reilu viitisen tuntia, pysähdyksineen ja ruokataukoineen. Koko jutun kuvineen ja lisää Mallan kyyneleistä voit lukea täältä: http://kotonaparas.com/mallan-kyyneleet-vaeltamassa-kilpisjarvella/

Tunturissa on hyvä hengittää, happi on puhdasta ja raikasta. Erämaahan mahtuu vaeltamaan ja turvavälit on helppo säilyttää myös tauolla ulkona nuotiopaikoilla. Tällä kertaa välttelimme kaikkia suljettuja kota- ja kämppätiloja. Turvaväleistä huolimatta vastaantulijoita tunturissa on mukava aina tervehtiä.

Hyvä käsihygienia, turvavälit ja maskien käyttö ovat tänä päivänä vastuullisen matkaajan toiminnan kulmakiviä kauppaostoksilla ja tiiviisti ihmisiä kohdattaessa.Pysytään terveinä ja välitetään ja huolehditaan myös kanssakulkijoista!

Heli xx

Kuvat: Pasi Puukko @oivallinen_onkimies

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

Nopea iltapiirakka

Kaipaan usein perjantai-iltaisin jotain lohdullista pikkusyötävää viikon päätteeksi. Silloin kurvaan kaupassa pakastekaapeille ja otan mukaani valmiin, suolaisen piirakan pohjataikinan. Sen jälkeen makoisia punaisia tomaatteja vihannesosastolta ja muutama ruukku lempiyrttejä, usein basilikaa ja timjamia. Juustohyllystä mukaan pötkö vuohenjuustoa. Näistä syntyy pikapiirakka, vaikka saunaillan päätteeksi.

Tomaatti-vuohenjuustopiirakka

Ainekset:

valmis suolainen piirakkataikina
200 g vuohenjuustoa
5-6 tomaattia
1 rkl Dijon-sinappia
tuoreita yrttejä, noin 2 dl silputtuna
suolaa
mustapippuria
1 dl oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka ja painele sulanut taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä Dijon-sinappi veitsellä tasaisesti taikinan päälle.
Siivuta tomaatit ja vuohenjuusto ja asettele niitä vuorotellen limittäin taikinan päälle.
Silppua yrtit ja sekoita ne öljyyn. Mausta yrttiöljy rouhitulla mustapippurilla ja suolalla.
Laita yrttiöljystä reilu puolet piirakan päälle ja paista 200 asteessa noin 40 min.
Levitä lopuksi jäljelle jäänyt yrttiöljy kypsän piirakan päälle.

Nauti hyvässä seurassa viinilasillisen kera!

Maarit

Pelargonit talvehtimaan

Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille! Tämän päivän olemme ahkeroineet vielä vaja-huussiprojektin kimpussa, ja saimme myös mummin vierailulle. Söimme ulkona kesäkeittiössä ja vietimme aikaa ulkona turvavälit huomioiden. Olipa mukavaa nähdä mummia pitkästä aikaa <3.

Mökkimme kesäkukat kukkivat edelleen upeasti! Säät ovat suosineet ruukkukasvien kukintaa, ja nehän ovat meillä mökillä perinteisesti pääosin pelargoneja. Olen kokeillut sekä valkoisia (liian pliisut!) että punaisia (perinteiset, ihan ok saunarannassa) ja pinkkejä (toistaiseksi suosikkini!) pelargoneja ruukkuistutuksissa.

Pelargoni kukkivat edelleen ahkerasti myös mökin kuistilla. Mutta nyt , ennen kylmiä pakkasöitä, vien pelargonit kotiin talvehtimaan.

Pelargonit säilyvät parhaiten talven yli viileässä paikassa, missä ne eivät kasvata uusia lehtiä ja kukkia. Koska meillä ei ole kotona viileää verantaa, otan kukat istutusruukkuineen talvehtimaan autotalliin. Siellä ne pärjäävät reilun kymmenen asteen lämmössä yli talven. Kastelen maltillisesti pelargoneja muutaman kerran talven aikana, se riittää. Mitä viileämpää, sitä vähemmän vettä kukat kaipaavat.

Autotallissamme on onneksi kapeat mutta korkeat ikkunat, joiden eteen siirrän pöydän ja sen päälle pelargonit talvehtimaan. Valoa tulee jonkin verran talojen välissä olevista ikkunoista, mutta se riittää kyllä.

Viime talvena tein sen virheen, että yritin talvettaa pelargonit ruukuissa, joissa oli myös muratit. Lopputulos: pelargonit 0 – muratit 10! Nyt otan vain pelargonit talvehtimaan ja istutan muratit kukkapenkkiin. Yrittänyttä ei laiteta – ja muratit ovat yllättäen pärjänneet aiemmin I-vyöhykkeellä leudon talven yli kukkapenkkiin istutettuina.

Pelargonien uusi kasvukausi alkaa maaliskuussa, jolloin siirrän kukat valoisampaan paikkaan ikkunalaudalle, leikkaan varren muutaman sentin mittaiseksi ja vaihdan osan kukkien mullasta. Multaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa kokonaan – riittää, jos tässä vaiheessa multaa vaihtaa muutaman lusikallisen verran (Eila-mummin vinkki!).

Kesäkukista myös marketat ovat viihtyneet edelleen ruukuissaan.

Mökin perennapenkissä kasvaa ruusujen eri lajikkeita, ja kukinta on edelleen runsasta.

Hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua!

Heli xx

METSÄN AARTEITA

Sanos, mitä Pohjolaan syksy tuopi tullessaan?
Sieniä, sieniä, paljon sieniä!

Se alkaa jo heinäkuussa, kun ensimmäiset keltaiset kantarellit pilkistävät sammaleen alta. Se pahenee, kun törmää elokuussa tatteihin metsätien reunassa. Syys-lokakuussa eivät edes hirvikärpäset tai sateet pysty sitä estämään. Se on sienihulluus ja se iskee joka vuosi!

En edes tiedä, mitä vuosikertaa vanhimmat kuivatut tatit, suppilovahverot ja mustat torvisienet ovat purkkieni pohjalla. Mutta niin ne vaan porisevat jossain vaiheessa padassa, risotossa, keitossa tai kastikkeessa. Mökkiviikonloppuisin takkaa lämmitetään välillä vain sienten kuivatusta varten ja väki saa hikoilla. Kotona on heti valmis -kiuas ja saunassa jatkuvasti noin 40 astetta lämmintä. Lauteille ei aina saunojia mahdukaan, kun metsän aarteet saavat kuivakylpyä.

Mieheni valittaa joskus, että meillä syksyisin muka haisee. Mikä meillä nyt haisisi! Sehän on vaan tuo paljon puhuttu viides uusi trendimaku, umami. Se on sienten tuoksu!

Osan sienistä paistan nopeasti pannulla ja pakastan. Joskus ihan vain käytännön syistä, koska takan päälliset ja muut kuivatuspaikat ovat jo täynnä. Ja joka vuosi teen ainakin yhden ison purkin perinteisiä suolasieniä. Joulun sienisalaatti tehdään niistä.

Suosikki sieniruoka numero 1 on paistetut sienet, yleensä tatit, ruisleivällä. Yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Toinen suosikkimme on sienirisotto. Siihen kelpaavat ne purkin pohjatkin. Kolmas herkkumme on venäläinen sieniruukku Julienne. Saan itseni täysin ruokanirvanaan sitä syötyäni. Marinoiduilla sienillä taas on kiva koristella salaatteja, keittoja, lihapateita tai laittaa vain ilmettä ja makua antamaan voileivän päälle.

Sienikori, veitsi + harja, saappaat ja taskuun varuuksi muovipusseja. Sitten metsään!

Paistetut sienet ruisleivällä

sieniä, tatteja tms., jotka voi paistaa pannulla
ruisleipää
voita
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Paista putsatut ja viipaloidut sienet voissa pannulla. Rouhi päälle pippuria ja ropsauta suolaa. Paahda ruisleipäviipaleet rapeiksi samassa pannussa ja nosta sienet viipaleiden päälle.
Se on siinä!

Sienirisotto

1 l tuoreita sieniä tai 2-3 kourallista kuivattuja (tatteja, mustia torvisieniä tai suppilovahveroita)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl öljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
noin 8 dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2 dl raastettua parmesaanijuustoa

  1. Tee ensin liemi valmiiksi joko liemikuutiosta tai fondista.
  2. Lisää öljyä pannuun ja kuullota hienonnetut sipulit.
  3. Lisää tuoreet sienet ja jatka kuullottamista.
  4. Lisää riisi ja sekoittele riisi-sieni-sipuliseosta muutama minuutti, jotta riisikin saa kauniin kullankuultavan värin.
  5. Lorauta valkoviini joukkoon ja anna kiehahtaa, kunnes neste on melkein imeytynyt riisiin.
  6. Ryhdy lisäämään kasvislientä pienissä erissä, noin desilitra kerrallaan välillä risottoa hämmentäen, kunnes risotto on kypsää, noin 20 min. Jos käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ensimmäisen neste-erän kanssa yhtaikaa pannuun.
  7. Mausta lopuksi risotto suolalla ja rouhitulla pippurilla, lisää pari ruokalusikallista voita ja raastettua parmesaania makusi mukaan. Juustoraastetta voi ripsauttaa myös lautasella risoton päälle.

Sieniruukku Julienne

3-4 dl sieniä, tatteja tai ryöpättyjä sekasieniä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
200 g creme fraichea tai smetanaa
suolaa
mustapippuria
hienonnettua persiljaa
juustoraastetta

  1. Hienonna sipulit, pilko sienet (tuoreet tai sekasienet).
  2. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kasarissa, lisää sienet ja sipulit ja kuullota hetki. Jos haluat, lisää valkoviiniä tai sherryä tässä välissä ja jatka kuullottamista muutama minuutti.
  3. Ripottele joukkoon jauhot, sekoita ja hauduta hetki.
  4. Lisää ruokakerma, creme fraiche tai smetana ja anna hautua miedolla lämmöllä noin tunti välillä sekoittaen.
  5. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetulla persiljalla.
  6. Jaa kasariin muodostunut sienimuhennos voideltuihin uuninkestäviin pikkuvuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin tai grillivastusten alle, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
  7. Tarjoa kuumana ruisleivän ja kylmän oluen kanssa.

Marinoidut sienet

suppilovahveroita tai kantarelleja
1 dl rypsiöljyä (+ 1 rkl)
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria
(tilliä tai muuta lempiyrttiäsi)
noin 3 dl:n vetoinen lasipurkki

  1. Puhdista sienet ja paista pannulla, kunnes neste on haihtunut.
  2. Lisää rkl öljyä ja ruskista vielä sieniä hetki.
  3. Sekoita kulhossa rypsiöljyyn valkoviinietikka, suola, raastettu inkivääri, hunaja ja pieni määrä rouhittua pippuria. Jos pidät tillistä, lisää hakattua tilliä joukkoon (tai muuta lempiyrttiäsi).
  4. Kumoa sienet liemeen ja sekoita hyvin.
  5. Purkita puhtaaseen purkkiin, sulje kansi ja jäähdytä. Sienet säilyvät jääkaapissa ainakin 2 viikkoa.

Vain mielikuvitus on rajana, miten monipuolisesti sieniä voi käyttää ruuanlaitossa. Nopea pastakastike, pizzaa, munakasta, keittoa . . .

Nyt on saatu paljon sateita ja lämpötilat taas kohoavat. Sääennusteiden mukaan on myös odotettavissa lämpimiä öitä. Sieniä siis tulossa lisää seuraavien viikkojen aikana!

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen,

Maarit

Frenchic-kalkkimaali kokeilussa

Olen aiemmin käyttänyt Annie Sloanin upeita kalkkimaaleja. Törmäsin talvella itselleni uuteen kalkkimaalituttavuuteen, Frenchic kalkkimaaleihin. Facessa on hyvät suomenkieliset sivustot ja mielenkiintoisia esittelyjä maalin käytöstä niin Suomessa kuin maailmalla.

Siispä tuumasta toimeen! Nettisivuilta löytyi lähin jälleenmyyjä, joka oli Room 32 -liike Helsingissä. Myyjä esitteli asiantuntevasti maaleja, ja ostin pienet purkit valkoista ja mustaa Frenchic Al Fresco -maalia kokeiluja varten. Maalien lisäksi myyjä suositteli Finishing coat -viimeistelypinnoitetta, jota voi käyttää sekä pohjusteena että maalin päälle lisättävänä pinnoitteena.

Al Fresco -maali sopii sekä sisä- että ulkokättöön. Lähdin kokeilemaan maalia tuoliin, joka kaipasi hieman tuunausta. Mäntypuinen istuinosa on tumma ja kellertävä, ja rungon vaalea maali oli jo kulahtanut vuosien käytössä.

Pesin tuolin ensin maalipesulla. Käsittelin kuivat pinnat Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Pinnoitteen kuivuttua maalasin koko tuolin valkoisella kahteen kertaan.

Mäntyosa kuultaa aavistuksen maalin alta edelleen, mutta ajattelin jättää tuolin tähän kuosiin. Näin lopputulos ei ole niin tukkoinen, vaan pinta on elävämpi. Maalasin myös tuolin takana näkyvän, kirjahyllyn ja kaapin väliin jäävän ”salalokeron” mäntypuisen laudan kolme kertaa maalilla (säilytämme siellä ylimääräsiä tauluja!). Kolme kerrosta peittää hyvin puun värin, ja pinta on puhtaan valkoinen. Käsittelin lopuksi maalatut, kuivat pinnat vielä Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Se tekee pinnasta hieman lakatun oloisen. Jos siis kaipaat mieluummin kalkkimaalin mattapintaa, huomaa että Finishing Coat muuttaa pinnan puolihimmeäksi.

Tuoli on nyt ollut jo useamman kuukauden käytössä, ja maalipinta on kestänyt varsin hyvin. Yksi kova kolaus istuimen selkänojan yläosassa näkyy, ja sehän on elämisen jälki se!

Tänään sataa, ja ulkona on selvästi syyskuu. Laitan tähän vielä loppupiristykseksi muutaman kuvan puutarhasta juuri nyt. Hortensiat, mon amour!

Mitä tuumit kalkkimaaleista? Olen itse aivan hurahtanut niihin, ja maalailisin kaikki vaan kalkkimaaleilla.

Mukavaa viikonloppua!

Heli xx

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit