Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Varhaisperunat kasvamaan

Illan mukavin puhdetyö tänään oli varhaisperunan istutus. Kasvimaalla on ollut yksi lava, jossa kasvatimme perunaa viime kesänä. Mietittiin, että yhden lavan korkeus on vähän nafti, ja multatila jää turhan matalaksi. Saimme naapurilta yhden lisälavan käyttöömme, joten multaa ja syvyyttä perunalle onkin nyt riittävästi.

Tänä keväänä jääkaapista ei löytynyt itäneitä perunoita, joten hain Plantagenista siemenperunoita. Ensin piti päättää, mitä lajiketta otetaan. Mummi suosittelee Annabellea, ja sitä istutimme viime vuonna. Tänä vuonna päätimme kokeilla toista lajiketta, Colombaa.

Tarvitsimme myös lisää multaa, ja hommattiin sitten puutarhakasveille sopivaa puutarhamultaa.

Alkutilanne oli tämä. Kitkin ruohot ja siistin vanhat lehdet pois istutuslaatikosta. Kääntelin ja möyhensin maata. Sitten laitoimme toisen lavakauluksen päälle, ja lisäsimme viisi säkillistä multaa laatikkoon. Sekoittelimme vanhat ja uudet mullat hyvin lapiolla.

Istutin perunat noin 20 cm:n päähän toisistaan. Asettelin perunat multaan varovasti idut ylöspäin.

Perunat saivat runsaan multakerroksen ylleen. Lopuksi tarvittiin vielä kunnon kastelu.

Herukkapensaat ovat selvinneet talvesta. Jänikset jättivät puutarhamustikoiden varret syömättä talven aikana, kiitos suojaavan metalliverkon!

Mustikan varvut säilyivät syömättä!
Puutarhavadelmakin jo vihertää.

Muistin taas, miten ihanaa on päästä puutarhahommiin ja saada sormet multaan. Huomiselle jäi vielä orvokkien ja murattien istuttelua.

Joko olet uskaltanut istuttaa kesäkukkia tai puutarhakasveja? Ensi viikolle on onneksi luvattu lämmintä!

Heli

Aterinrakkautta

Scandia-aterimet tositoimissa.

Olen pyrkinyt elämässä maltillisuuteen kaikenlaisen keräilyn suhteen. Tilaa on vähän ja ihmiselle kertyy tavaraa hämmästyttävän paljon. Ehkä olen ollut liiankin puritaani, sillä rakastan kaikkea kaunista ja hyvin muotoiltua designia (puolisoni olisi varmaan ihan eri mieltä). Esteettisyys on elämän suola, ja olen myös hankkinut tavaroita niiden ulkonäön perusteella, vaikka funktionaalisuus on myös tärkeää.

Puolisoni äidillä on silmää tällaiselle arjen kauneudelle. Hän antoi lahjaksi molemmille pojilleen perheineen kauniit, vanhat Arabian astiastot. Me saimme häneltä lahjaksi suvussa kulkeneen kauniin kahviastiaston, joka on aarteeni. Oma, maaliskuussa poismennyt äitini oli enemmän funktionaalista sorttia. Mukana oli varmaan myös ripaus vaatimattomuuta, ”mitä minä olen haluamaan kalliita ja kauniita arjen esineitä”-tyyppistä ajattelua.

No mutta, kerron miten homma lähti lapasesta. Äitini aterinlaatikosta löytyi Savonioiden seasta neljä Kaj Franckin suunnittelemaa Scandia-kahvilusikkaa ja pari isoa lusikkaa. Pääsin nostalgiamatkalle lapsuuteeni välittömästi. Mutta meillähän oli näitä aterimia, kun olin pieni! Jäljellä olivat vielä nuo lusikat. Miten hyvältä lusikka tuntuikaan käteen viiliä lusikoidessani? Miten kaunis onkaan sen muoto ja raidoitus?

Sain lusikat itselleni, ja sain kälyltä vielä seuraavalla viikolla vinkin face-kirpputorin myynti-ilmoituksesta. Huutokaupaksihan se meni, ja sain sieltä ostettua lisää lusikoita ja muutaman haarukka-veitsisetin sekä juustohöylän. Höylä on muuten yksi toimivimmista koskaan kokeilemistani. Hävisin tosin kahvilusikat. Toisesta huutokaupasta sain hankittua puoli tusinaa haarukka-veitsisettejä. Ja nyt kärkyn kohtuuhintaisia pikkulusikoita ja liemikauhoja. Tähän on tultu.

Keskikokoinen lusikka on jostain kulkeutunut meille jo aiemmin.

Äiti antoi minulle kerran lahjaksi itse kutomiaan, kirjailtuja pellavaliinoja. En tiedä vielä, hannonko käyttää niitä. Ne ovat todellakin maailman kauneimpia.

Keräätkö jotain intohimoisesti? Olisi hauska kuulla, mitä.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Heli

Neulominen luo yhteisöllisyyttä

Neulonnasta on tullut minulle kuluneen vuoden aikana pakopaikka sekä keskittymisen ja hyvinvoinnin lähde. Neuloosini alkoi maaliskuussa 2020, kun korona-ajan pituudesta ei ollut vielä mitään käsitystä. Törmäsin Instagramissa ihaniin neuletileihin. Aloin seurata niitä, innostuin jälleen neulomisesta (miten ihmeessä olin voinut unohtaa tämän ihanuuden?) ja pian kypsyi ajatus myös oman, neulontaan keskittyvän instatilin perustamisesta. Koska blogi kulkee nimellä Kotona paras, neuletiliksi valitsin yhteen sopivan nimen, Kotonaknits.

Tykky-neulepusero, pitkä malli.
Tykky M-koossa, pidempi malli matalalla kauluksella.

Ensimmäinen puikoille päätynyt projektini oli Tykky-neulepusero. Suunnittelin ja neuloin ensin pitkän mallin paksusta ja lämpimästä, islantilaisesta Alafosslopi-langasta. Olin varsin tyytyväinen malliin, mutta halusin kokeilla vähän isompaa kokoa, jossa olisi runsaammin väljyyttä. Mietin, että malli voisi toimia kivasti myös lyhyenä. Neuloin myöhemmin selkeästi lyhyemmän XL-koon. Alle mahtuisi hyvin välikerroksia, tuumin.

Lyhyt malli XL-koossa, korkea kaulus.

Neuleinspiraation ja innostuksen levittäminen on aivan parasta. Huomasin, että iso asia neuleharrastuksessa on innostuksen, mahtavien lankalöytöjen, valmiiden töiden ja erilaisten projektien ja kokemusten jakaminen toisten kanssaharrastajien kesken. On ollut ilo kokea, miten positiivista keskustelu ja toisten postausten kommentointi on Istagramin kansainvälisessä neuleyhteisössä.

Sarjoin Tykky-neulepuseroon kokoja XS koosta 3XL-kokoon, ja Ilmoitin Facebookin neuleryhmissä sekä Instagramissa omalla sivullani, että haen testineulojia. Oli mahtavaa huomata, kuinka moni kiinnostui ja halusi lähteä kokeilemaan neuleen neulomista omassa koossa. Sain jokaiseen kokoon kaksi koeneulojaa, pariin tuli kolmekin.

Toisen koeversion kaarrokkeeseen tein nauhamaisen raglankavennuksen.

Kun ohje oli valmis, jaoin sen drivessa tekstineulojien kokeiltavaksi. Perustin meille Instagramiin yhteisen ryhmän, jossa keskustelimme neulomiseen liittyvistä kimuranteista kohdista ja jossa jokainen sai kysyä, jos jokin ohjeen kohta oli epäselvä. Ensin ehtinyt neuvoi ja vastasi, ja sain hyviä kommentteja ohjeen fiilaukseen keskusteluistamme. Näin vaihekuvia keskeneräisistä neuleista ja elin mukana jokaisessa eri vaiheissa.

Oli jännittävää ja upeaa nähdä valmistuvia neuleita. Tykky-neulepuseron malli tuntui elävän omaa elämäänsä eri väreissä taitavien neulojien käsissä. Hyvä niin, sillä päästin nyt ohjeen ilolla matkaan, eli neuleyhteisö Ravelryyn ladattavaksi. Toivon onnistuneita ja kantajiensa oloisia neulepuseroita jokaiselle neulojalle!

Käy kurkkaamassa linkin takaa, https://ravel.me/tykky millaisia neuleita taitavat testineulojat valmistivat. Ja jos innostut itse neulomaan, Tykky-neulepusero on nyt -20 % Ravelryssa sunnuntai-iltaan 7.3.2021 klo 23.59 saakka!

Happy knitting!

Heli xx

PS. Oletko innostunut neulomisesta tai jostain uudesta harrastuksesta? Kerro ja kommentoi, olisi kiva kuulla!

TALVIKALAA

Mennäänkö metsälle vai järven jäälle kalaan? Kummasta saisi varmimmin saalista ja ruokaa pöytään? Ainainen pohdinta talviviikonloppuisin.

Verkkojen ja koukkujen virittely tuulisella jäällä ei aina ole juuri sitä, mitä viikonlopuissa odottaa. Mutta jos kalaa sattuu saamaan, lautasella höyryävä madekeitto tai savuhaukitahna ruisleivän päällä unhoittaa kaikki vaivat.

Haukea ei kannata väheksyä, jos sitä sattuu saamaan talvella. Itse pidän siitä nimenomaan savustettuna. Ja kun siitä valmistaa kalatahnan, Y-ruodot voi perkaa pois jo heti alkuunsa.

Madekeitto

1 made
Jos et kalasta itse, nyt saa kauppojen kalatiskeiltä valmiiksi nyljettyä madetta.

Liemeen:
Porkkanaa, sipulia, pippureita, laakerinlehti, suolaa

Keitto:
kypsää, perattua kalaa
kalalientä
2–3 porkkanaa
1 sipuli
5 perunaa
pala tuoretta fenkolia
kermaa
tilliä
suolaa

  1. Laita nyljetty made päineen kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kala juuri ja juuri peittyy. Kuori ja paloittele joukkoon porkkanaa ja sipulia. Lisää kokonaisia pippureita, laakerinlehti ja suolaa. Minä laitan myös yhden pienen valkosipulinkynnen.
  2. Keitä lientä sen verran, että pinnalle muodostuu vaahtoa ja kuori se kauhalla pois. Kokonaiskeittoaika riippuu kalan koosta. Itse jätän vaahdon keräämisen jälkeen kalan kypsymään itsekseen ja hautumaan kattilaan kannen alle ja sammutan lieden. Anna liemen hetki jäähtyä.
  3. Ota kala kattilasta ja irrota lihat keskiruodosta. Siivilöi liemi ja ota talteen.
  4. Kuori ja paloittele keittoon tulevat porkkanat, perunat ja sipuli ja kuullota niitä hetki voissa kattilassa. Jos pidät fenkolin mausta, kuori siitä ohuita suikaleita joukkoon. Ropsauta juuresten päälle hiukan suolaa.
  5. Lisää kalaliemi juuresten päälle ja keitä melkein kypsiksi.
  6. Lisää sitten kalapalat, halutessasi kermaa ja hienonnettu tilli. Kuumenna ja tarkista maku.

Savukalatahna hauesta

1 keskikokoinen savustettu hauki (toki muukin kala sopii tähän)
pala purjoa tai kevätsipuleita varsineen
2 rkl kapriksia
tilliä
1-2 rkl sitruunanmehua
1-2 dl creme fraichea, smetanaa tms.
rouhittua mustapippuria
suolaa

Tämä hauki savustettiin kotona rivitalon pihassa Opa sähkösavustimessa ja hyvin kypsyi kovassakin pakkasessa.

  1. Irrota savukalasta lihat ja pilko se hyvin pieniksi paloiksi.
  2. Hienonna kaprikset, purjo ja tilli ja yhdistä ne kalan joukkoon.
  3. Lisää creme fraiche, mustapippuri ja sitruunanmehu. Sekoita ja tarkista happo ja suolaisuus. Lisää tarvittaessa.
  4. Anna tekeytyä jääkaapissa tovi ja nauti ruisleivän päällä.

Maukasta viikonloppua!

Maarit

Tomaattikeitto tuo tuulahduksen kesästä ja lämmittää pakkasella

Pakkaspäivän ulkoilun jälkeen maistuu lämmin ja täyteläinen tomaattikeitto. Se tuo myös mieleen jo tuulahduksen kesästä ja auringosta. Jos haluat ruuasta vähän tuhdimman, leivo keiton kyytipojaksi perinteistä lihapiirakkaa tai pasteijoita.

Tomaattikeitto 4 syöjälle

oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 x 250 g kirsikkatomaatteja tai saman verran tavallisia tomaatteja
1 tölkki kuorittuja tomaatteja
2 rkl tomaattipyreetä
2–3 jauhoista perunaa
vettä
1 iso punainen paprika
kasvisliemikuutio
rouhittua mustapippuria
suolaa
kurpitsansiemeniä
fetaa
tuoretta basilikaa

  1. Kuori ja hienonna sipulit. Puolita kirsikkatomaatit ja leikkaa paprika kuutioiksi. Kuori ja paloittele perunat isohkoiksi lohkoiksi.
  2. Kuullota kattilassa öljyssä ensin sipuleita. Lisää sitten tomaatit, perunat ja paprikat. Kääntele ja anna hiukan paahtua.
  3. Kaada joukkoon purkkitomaatit liemineen. Huuhdo purkki vedellä ja kaada sekin keittoon. Lisää tarvittaessa nestettä sen verran, että ainekset ovat juuri ja juuri peittyneet. Lisää sekaan kasvisliemikuutio ja tomaattipyree. Anna porista hiljalleen, kunnes kasvikset ovat kypsiä, noin 15-20 minuuttia.
  4. Soseuta soppa pehmeäksi ja mausta makusi mukaan mustapippurilla ja suolalla. Jos kaipaat lisää hapokasta makua, lorauta valkoista balsamicoa tai purista sitruunamehua joukkoon.
  5. Keiton päälle voi esim. paahtaa kurpitsansiemeniä, murustella fetajuustoa ja hienonnettua tuoretta basilikaa.

Jauhelihapiirakka

1 paketti lehtitaikinalevyjä (sis. 2 kaulittavaa levyä)
sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
jauhelihaa 400 g
keitettyä riisiä noin 3 dl, mieluiten puuroriisiä
200 g tuorejuustoa (myös maustettu sopii hyvin), creme fraichea, smetana tms.
rouhittua mustapippuria
kuivattua oreganoa tai timjamia
suolaa
kananmuna voiteluun

  1. Hienonna sipulit ja kuullota pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista kypsäksi.
  2. Keitä riisit.
  3. Yhdistä riisit, ruskistettu sipuli-jauhelihaseos ja tuorejuusto. Mausta pippurilla, yrteillä ja tarkista suola.
  4. Kauli toinen lehtitaikalevyistä leivinpaperin päällä uunipellille sopivaksi.
  5. Levitä täyte lastalla tasaiseksi taikinan päälle.
  6. Kauli toinen levy hiukan pienemmäksi kuin alimmainen ja laita jauhelihatäytteen päälle.
  7. Kostuta päällimmäisen levyn reunat vedellä ja käännä alimmaisen reunat sen päälle. Painele esim. haarukalla piirakan reunat tiiviisti kiinni. Pistele lopuksi haarukalla taikinan pintaan reikiä ja voitele vatkatulla munalla.
  8. Paista 200 asteessa noin 40–50 minuuttia kauniin ruskeaksi.

Pakkasterveisin,

Maarit

Viherpeukalon talvi

Täällä eteläisessä Suomessa on saatu kunnolla lunta. Huomasin, että puutarhan ruukkuun isutettujen tuijien ja monien muidenkin kasvien oksille oli kertynyt luvattoman paljon lunta. Kevensimme oksille kertynyttä lumikuormaa ravistelemalla vähän enintä lumikerrosta pois, etteivät oksat katkeile ja repeile lumitaakan alla. Ravistelut kannattaa tehdä hellävaraisesti, koska jäätyneet oksat katkeilevat helposti. Hyvä vinkki havupuille, joiden oksat voivat taipua eri suuntiin, on sitoa ne yhteen puutarhanarulla, jonka voi poistaa myöhemmin keväällä.

Lumi on hyvä suoja puutarhassa, sillä se eristää kasveja pakkaselta. Espoossakin pakkasmittari kävi lähellä kahtakymmentä astetta – tällaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Ja sitten sää vaihtui suojasääksi ja tänään pyryttää jälleen lisää lunta. Onneksi paksu lumivaippa suojaa kasveja. Jos lunta on sadellut vähemmän, perennojen päälle voi myös tuoda ja kasata kevyttä pakkaslunta suojaksi sieltä, minne sitä on kertynyt enemmän.

Omenapuu on lähellä aitaa verkon suojassa.

Hedelmäpuut ja pensaat houkuttelevat jyrsijöitä, joiden ravinto on paksun lumivaipan takia vähissä. Lähiseudun jänöjä silmällä pitäen olemme lisänneet suojaverkon omenapuun ympärille. Toissa talvena kävi vahinko: lunta kertyi omenapuun juurelle sellainen määrä, että verkko jäi matalaksi ja jänis pääsi syömään omenapuun kuorta. Hyvä vinkki (näin jälkikäteen!) olisi ollut tampata lunta tai lapioida sitä matalammaksi verkon ympäriltä, jolloin jänis ei olisi ylettynyt järsimään oksia ja runkoa. No, sitä ei huomattu heti tehdä, jolloin jänö huomasi tilaisuutensa koittaneen.

Talven jälkeen keväällä katselimme, kuinka puu viheriöi mutta kuihtui sitten yläoksistaan. Jouduimme katkomaan puun yläoksat, ja nyt omenapuu näyttää kääpiökokoiselta.

Välillä sää on ollut plussan puolella.
Ja välillä pakkasella. Tänään tulee lisää lunta.

Toinen mainio vinkki, jonka olen oppinut, on laittaa hedelmäpuun juurelle kahvinporoja rusakoiden karkottamiseksi. Kahvinporon tuoksu ja maku on sen verran kitkerää, että jänöt jättävät puut rauhaan.

Kirsikkapuuta suojaa muovinen runkosuoja, joka kierretään rungon ympärille.

Omenapuu on nyt suojassa verkon takana. Verkon korkeus riittää, koska puu on verkon korkuinen. Omenapuusta tuleekin matala malli, koska jouduimme leikkaamaan yläoksat pois jänisvahingon takia. Kirsikkapuun suojana on kätevä muovinen runkosuoja.

Hyvää tammikuun loppua!

Heli

PS. Vinkkinä Kotiliesi-lehdessä vuonna 1933 julkaistu lukijan ohje jäätyneiden portaiden talvihoitoon: Ripottele jäätyneille portaille karkeaa suolaa, joka sulattaa rappusille paakkuuntuneen lumen ja jään. Puhdista portaan tämän jälkeen hyvin, niin suola ei kantaudu sisätiloihin!

Papusoppaa ja neulehuveja

Yksi suosikkisopistani on tuorehernekeitto. Se on taivaallisen hyvää ja kevyttä. Siihen voi lisätä keitetyn uppomunan, tai jos ei ennätä taituroida keittiössä, keitettykin kananmuna tuo ateriaan lisäpotkua. Mukavan talvisen ulkoilupäivän jälkeen soppa maistuu lounaaksi. Söin kerran tätä ihanaa hernekeittoa Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa. Uppomunan maku yhdistettynä herneen pehmeyteen jätti ikuisesti säilyvän makumuiston. Siksipä jaan tähän Hansin tuorehernekeiton reseptin, kokeile ja nauti! Ohje on lajissa ”helppoa ja hyvää!”

HERNEKEITTO HANSIN TAPAAN

    • 1 sipuli
    • 1 rkl voita
    • 1 rkl vehnäjauhoja
    • 6 dl kasvis- tai lihalientä
    • 400 g pakasteherneitä
    • timjamia, minttua (tuoretta tai kuivaa)
    • meiramia maun mukaan
    • Tee näin:
    • Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppu voissa pehmeäksi miedolla lämmöllä, lisää jouhot ja pyörittele muutama minuutti muta älä polta. Lisää vesi ja herneet. Kiehauta. Soseuta. Siivilöi ja lisää yrtit.

Tiesitkö muuten, että Paavalin ja Paavon päivä (25. tammikuuta) oli kansanperinteessä talven selän taittumispäivä. Paavalin päivän jälkeinen keskiviikkona oli puolitalvi, jolloin talven lumesta oli satanut puolet. Hyvän hernevuoden varmistamiseksi Lounais-suomalaisella alueella syötiin Paavalina hernerokkaa eli papurokkaa – hernettä kutsuttiin pavuksi Lounais-Suomessa. Syödessä ei saanut puhua, koska se olisi tarkoittanut herneenpalkojen halkeilemista kesällä ja herneiden putoamista maahan.

Kansanperinteessä Paavalin päivän uskottiin myös määräävän kevätsäät. Nyt kannattaakin tarkkailla säätä ja luontoa! Kansanperinteen mukaan paukkupakkaset Paavalina takasivat kesähelteet, auringonpilkahdus tiesi hyvää papuvuotta ja sumu merkitsi hallaa heinäkuussa. Jos satoi kunnolla lunta, tuli hyvä hernevuosi. Paavalin päivän kunniaksi kannattaakin keitellä kunnon papusopat.

Hyvää tammikuista viikonloppua!

Heli

PS. Hnetur-paitani on edennyt hitaasti mutta varmasti! Osallistuin Satu Rämön ja Käsityökekkereiden yhdessä suunnitteleman riddarin yhteisneulontaan, KALiin, eli knit along -tapahtumaan. Jos kiinnostuit, ohje on vielä tammikuun ajan testineulottavana Käsityökekkerit-sivuilla. Huomasin, että kovasti vihertää tämä neulekin papusopan väreissä. Puolitalvihan jo alkaa olla, ja kevättä kohti mennään!

Lähteenä käytetty: Suomen talvi päivästä päivään. Heli Hottinen-Puukko

Riistapullien pyörittelyä

Hirven, peuran ja kauriin metsästysaika alkaa olla lopuillaan ja pakastin on mukavasti täyttynyt riistanlihasta. Näin talven pakkasilla on vielä ihana valmistaa ruokaa uunissa, kun samalla tupaan saa suloista lämpöä.

Riistajauheliha on meillä edelleen paljon käytössä, vaikka lapset ovat aikuisia eikä ns. arkiruokaa tarvitse enää urakalla valmistaa. Mutta jos koko perhe on koossa, kuudelle on helpompi valmistaa pellillinen makoisia lihapullia uunissa perinteisen perunalaatikon kanssa.

Jauhetun riistanlihan lisäksi käytän vaihtelevasti muita aineksia jauhelihataikinassa. Välillä pilkottu pekoni on hyvä lisä muuten hiukan kuivahkon riistan joukkoon. Jos ei halua käyttää possua, rasvaisuuden voi korvata esim. crème fraichella ja siitä saa samalla sopivaa hapokkuutta pulliin. Lisäksi pannulla haudutettua sipulia ja valkosipulia sekä paljon lempiyrttejä taikinaan, niin jopa riistapullat maistuvat ronkelimmankin suussa.

Kun viimeksi valmistimme porukalla riistapullia ilman possua ja olin jo hujauttanut créme fraichet lihan joukkoon enkä löytänyt korppujauhopussia lisätäkseni niitä sitomaan hapankerman ja lihan kiinteäksi taikinaksi, poikani Jere ehdotti, että pyöritellään pullat ruisjauhoissa, paistetaan voissa rapea pinta ja sitten vasta paistetaan pullat uunissa. Miten loistava ja yksinkertainen idea! Pullista tuli herkkuhyviä! Samalla tyylillä valmistin jouluksi myös karhunlihapullia. Vähän työläämpää se on, kun pannulla paistaminen on yksi työvaihe lisää, mutta maku on sitten työn arvoista.

Riistalihapullat

700 g riistajauhelihaa
1 prk / 200 g créme fraichea
I iso tai 2 pientä sipulia pilkottuna
3–6 valkosipulia pilkottuna (määrä maun mukaan)
tuoreita tai kuivattuja yrttejä, esim. timjamia, oreganoa, rosmariinia, kuivattuja noin 3 rkl, tuoreina yrtteinä 1–1,5 dl maun mukaan
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna (voi jättää pois)
ruisjauhoja
voita

  1. Kuori ja pilko sipulit ja hauduta ne pehmeiksi voissa pannulla.
  2. Sekoita sipulit, créme fraiche, yrtit, suola ja rouhittu mustapippuri jauhelihan joukkoon. Lisää halutessasi kananmuna. Sekoita käsin kiinteäksi taikinaksi.
  3. Pyörittele taikinasta sopivankokoisia pullia, kierittele niitä ruisjauhoissa lautasella ja paista niihin voissa kuumalla pannulla rapea pinta.
  4. Koepaista ensin yksi lihapulla ja maista samalla suolan määrä. Mikään ei ole niin tylsää kuin suolaton lihapulla!
  5. Kokoa paistetut pullat uunipellille ja paista lempeällä lämmöllä (175 astetta) kypsiksi.

Herkullista tammikuuta!

Maarit

Käsillä tekeminen koukuttaa!

Hyvää vuotta 2021! Toivon, että uusi vuosi toisi vapautta ja helpotusta meille kaikille. Odottelen rokotuksia toiveikkaana. Karmeinta vuodessa 2020 on ollut sosiaalinen etäisyys perheen ikäihmisiin. Perheemme molemmat mummit asuvat kaukana, ja erityisesti oman äitini näkeminen on suorastaan mahdotonta, koska olen joka päivä lähitöissä koulussa. Koronatestin tuloksen jälkeen matka iloiseen Itä-Suomeen äidin luo kestää niin kauan, etten ennätä viikonloppuvierailulle. Onneksi sain viettää aikaa äidin luona aikaa nyt vuodenvaihteessa reilun viikon verran.

Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Oletko päättänyt aloittaa jotain uutta, vaikkapa uuden harrastuksen? Vai aloititko jotain jo viime keväänä, kun korona pisti normiharrastukset pakettiin? Minä innostuin keväällä neulomisesta, ja jäinkin pahasti koukkuun. Neulomisbuumi näyttää jylläävän myös kansainvälisesti ja some pullistelee itse tehtyjä ihanuuksia. Neulomisesta on tullut myös yhteisöllinen harrastus, ja yhteisneulontoja, KALeja, järjestetään ja malleista tykätään eri somekanavissa.

Tykky-neulepusero.

Käsillä tekemisestä on tullut slow foodin kaltainen ilmiö. Taitoliitto valitsi vuoden 2021 käsityötekniikaksi parsimisen ja paikkauksen. Tämä kertoo vahvasti käsillä tehdyn arvostamisesta – jonkun tekemä, rikki kulutettu hyvälaatuinen vaate saa uuden elämän korjattuna. Korjaaminen vähentää tekstiilijätteen määrää ja on myös hyvän mielen ympäristöteko. Kuluttamistaan kannattaa pohtia ja huomata, kuinka jo pienillä teoilla on merkitystä, muistuttaa Taitoliitto viisaasti.

Siksipä päätin kirjoittaa myös tänne blogiin tänä vuonna enemmän käsillä tekemisestä ja erityisesti neuleista ja neulomisharrastuksesta, joka on vienyt minutkin mukanaan. Kiireinen työ ja elämä erottivat meidät, minut ja käsillä tekemisen. Jotain jäin varmaankin vuosien varrella kaipaamaan, sillä nykyisin teen paljon kaikenlaista – ja useimmat hankkeet päätyvät myös tänne blogiin postauksina. Päätin toteuttaa elämässäni sitä, mikä tuottaa iloa – Do more of what makes you happy!

Lyhyt versio Tykky-neulepuserosta.

Neulominen rauhoittaa mieltä ja siinä saa toteuttaa omaa luovuuttaan sekä laittaa itsensä koko ajan likoon, oppia uutta. Villasukat tuntuvat olevan kuuminta hottia, mutta minä olen hurahtanut neulomaan erityisesti villapaitoja ja slipareita. Päätin tehdä tätä myös ihan tosissani, ja perustin instagramiin keväällä Kotonaknits-tilin, jossa julkaisen tekemiäni neulemalleja – omia ja toisten ihanuuksia, joita on välillä rentouttavaa tikutella menemään. Teen omista neulemalleistani selkeitä ohjeita ja toivon, että joku muukin joskus innostuu suunittelemastani mallista. Se olisi parasta palautetta!

Tykky-neulepuseron pidempi malli.
Tykky-neulepuseon pitkä malli.

Tämän Tykky-neulepuseron ohjeen ja mallin suunnittelua varten neuloin puserosta kaksi eri versiota. Lankana on paksu islantilainen Alafosslopi, josta syntyy erityisesti lämpimiä ulkoiluneuleita. Ensimmäinen Tykky-neulemallini on pitkä, ja tein kaarrokkeen kavennukset perinteisellä islantilaistyylillä pitkin kaarroketta. Toinen neulomani versio on lyhyt, ja kaarrokkeeseen tulee keskitetysti raglan-kavennukset. Tykästyin enemmän tähän raglan-malliseen kaarrokkeeseen, koska nauhamainen kavennus on kaunis ja eri kokoihin sarjominen on selkeämpää (myös ohjeena).

Nyt haen testineulojia neuleelleni. Jos innostuit, katso instagramista Kotonaknits-sivuni ja ilmoittaudu mukaan! Voit neuloa mallin joko pitkänä tai lyhyenä, ohjeessa on testineuletta vasten koot XS-3XL. Valmiin neuleen rinnanympärys on 88-92-98-104-110-116-122 cm.

Toiveikkuutta ja valoa alkavaan vuoteen. Tehdään enemmän sitä, mikä tuo iloa!

Heli xx

Saunan rauhassa

Me rakentajat Vol. 3

Mökin rantasauna on nyt ollut käytössä syksystä alkaen ja edelleen nautin sen lämmöstä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kertalämmitteisen Aito-puukiukaan uunissa ei saunomisen aikana pala tuli, ei kuulu tulen huminaa, ei puiden ritinää. Lauteilla vallitsee syvä hiljaisuus, jonka yli vain oma hengitys kuuluu.

Rantasaunaa ei lämmitetä kiireessä eikä muiden töiden lomassa. Sen lämmitys vaatii aikaa ja sitoutumista. Puita kuluu, kun tulipesiä on kaikkiaan kolme: kiuas, lämminvesipata ja tuvan takka. Loppusyksynä saunan nurkalle saatiin myös kylpytynnyri, jonka kamina roihuaa välillä neljäntenä tulipesänä.

Kiramin kylpytynnyri on mieheni pitkäaikainen haave. Nyt vielä kipuamme tynnyriin keittiöjakkaran avulla, mutta keväällä sen ympärille rakennetaan terassi ja silloin tynnyriin voi pulahtaa varpasillaan sipsutellen suoraan saunasta.

Vesi tynnyriin lasketaan pumpun avulla järvestä. Vesi lämpenee tynnyrin kyljessä olevan kaminan avulla yllättävän nopeasti +35-37 asteiseksi ja pysyy pienen ylläpitotulen kanssa lämpöisenä koko saunomisen ajan. Vaati toki muutaman harjoittelukerran, että löysimme meille sopivan lämpötilan ja millaisella tulella ja vedolla sitä ylläpidetään.

Myssy näin talvella on must ja runsaasti juomavettä käden ulottuvilla, sillä niin saunominen kuin lämmin kylpy verottavat kehon nestettä. Olut, siideri tai kuohuva toki tuovat ihanaa ylellisyyttä kylpemiseen, mutta juomavettä ei saa unohtaa!

On hyvin taianomaista istua lämpimässä vedessä pimeässä, vain lyhtyjen valossa, kattona tähtitaivas (jos on selkeää), puiden humina ja satunnaiset luonnon äänet ympärillä.

Syksyn pimeiden alkaessa saimme vihdoinkin kauan postin matkassa kulkeneet valot mökin ja saunan väliselle kulkureitille.

Löysin nämä vanhanmalliset seinäkoukut Kansallismuseon museokaupasta jo kauan ennen kuin aloitimme saunan rakentamisen. Onneksi olivat vielä tallessa!

Takkatupaan hankittiin Karup Designin Roots futonsohva. Sen saa kätevästi tarvittaessa laskettua kahteen asentoon: lököttelypaikaksi tai lopulta sängyksi. Nukkumista ei ole vielä testattu, mutta kesällä se on varmasti kovassa käytössä, kun nuoriso vierailee mökillä.

Miehen metsästämä 12-piikkinenkin löysi lopulta paikkansa!

Saunomiseen meillä kuluu helposti 2-3 tuntia. Sen jälkeen on ihana pujahtaa takkatuvan lämpöön. Tupaa ei pidetä jatkuvasti lämpimänä eikä tilassa ole patteria. Tulikiven takka on näin talvisin oiva lämmitin. Pari pesällistä puita ja pikku tupa on suloisen lämmin ja koivulattialla voi huoletta olla paljain jaloin.

Löysin ihan sattumalta takan edustalle kauniit kivimosaiikit K-Raudan laattaosastolta. Olivat ilmeisesti jo jotain poistotavaraa, koska lojuivat syrjässä eikä niille löytynyt ensin hintaa. Vähän työlästä niiden kokoaminen oli, etenkin saumaaminen. Kokosin koko komeuden ensin muottilevyn päälle ulkona. Valmiita verkossa kiinni olevia mosaiikkeja mahtui levylle kaksi kokonaista, loput piti sijoitella ympärille yksitellen. Mutta nyt se on kaunis yksityiskohta pienessä tuvassa.

Takkatupaan ostimme Ikeasta kaapistot. Korkeassa nurkkakaapissa säilytetään futonsohvan petivaatteita ja matala kaapisto kätkee sisäänsä myös integroidun jääkaapin, astioita ja saunamökissä tarvittavia tavaroita. Oikealla on lavuaari ja hanakin odottaa vielä asennusta. Vesijohdoissa kulkee ns. kesävesi eli pumppaamme veden järvestä.

Takkatupaan löysin Söstrene Grenestä tammisen sarjapöydän, jonka pikkupöytiä voi kätevästi nostaa vaikka sohvan eteen saunan jälkeen herkuille ja virvokkeille. Sarjapöydän yläpuolelle on etsinnässä valaisin, jota en ole vielä löytänyt. Kunnon kristallikruunua olen ajatellut, mutta en tiedä . . .

Keväällä on edessä saunamökin ympäristön siistimistä. Saunan ja mökin välissä kasvaa useita pieniä kuusia, joista yhden veimme joulukuuseksi isovanhemmille ja toisen koristelimme valoilla omaksi iloksi saunan lauteilta katseltavaksi.

Kun valoa alkaa olla enemmän, käärimme taas hihat ja käymme varastorakennuksen kimppuun. Jotainhan sitä on kai aina puuhasteltava!

Paljon iloa ja inspiraatiota uudelle vuodelle 2021!

Maarit