Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Iloisesta Itä-Suomesta löytyy iloisia yllätyksiä

Tänään kesälomareissulla Enonkoskella tuli vastaan harvinainen ja hieno näky: pysähdyimme kuvaamaan pellolla seisovia heinäseipäitä. Peltoa ympäri ravasi Nestori, jonka isännän kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kyselimme seuraavista raveista. Kuvasta poistuvan Nestorin saatat erottaa vasemmasta alakulmasta.

Jatkoimme matkaa nostalgisissa tunnelmissa kohti Savonlinnaa. Pysähdyimme matkalla Enonkosken keskustassa sillankorvalla, joka on yksi kauneimmista paikoista matkan varrella. Enonkoskella järjestetään vuosittain hiekanveistotapahtuma, ja veistokset olivat selvinneet Itä-Suomea riepotelleesta Päivö-myrskystä ja rankkasateesta kuin ihmeen kaupalla. Lämmin suositus myös käsityöliikkeestä, joka löytyi yllättäen kosken partaalla seisovasta punamultaisesta rakennuksesta.

Enonkosken vanha tiesilta on kaunis.
Enonkoski.
Kosken laidalla seisoi punainen vanha rakennus. Ullakolta löytyi iloinen yllätys, käsityöpuoti.
Eksyimme vahingossa vanhaan, kosken laidalla sijaitsevaan punamultaiseen rakennukseen.
Enonkoskella on juuri nyt esillä taidokkaita hiekkaveistoksia.
Savonlinnan tien varrella Enonkoskella seisoo komea kirkko.

Saavuimme Savonlinnaan nälkäisinä…

…joten suuntasimme suoraan torille ja Kalastajan kojulle. Avoimelle, veden päälle rakennetulle lauttaterassille mahtui hyvin syömään väljästi. Valitsimme parasta lähiruokaa, paistetut muikut kaikille herkuilla! Koronatilanteen takia perutut Oopperajuhlat vaikuttavat turistimääriin selkeästi. Koronavälit siis säilyivät kanssaruokailijoihin, palvelu oli ripeää, ystävällistä ja savolaisen lupsakkaa!

Muikut ovat parhaita idässä. Savonlinnan torilla Kalastajan kojulla on tunnelmaa, ja muikut maistuvat taivaallisen hyviltä. Erityisesti ilahduttivat maukkaat varhaisperunat, mutta eniten ilahdutti kyllä hyvä seura!
Savonlinnan satamasta pääsee vaikkapa höyrylaivalla Kuopioon. Lyhyemmänkin reissun voi tehdä seilaamalla lähivesillä. Kauneutta on!
Olavinlinna.

Muistan edelleen vanhan sloganin ”iloista lomaa Itä-Suomessa”. Suomen Savo on tunnettu upeasta luonnosta ja ruokaperinteestään. Siinä missä pohoojalaaset uhoo ja Turkulaiset ovat mielestään omaa luokkaansa, idässä ollaan turhan vaatimattomia. Kuitenkaan en tiedä kauniimpaa Suomalaista kansallismaisemaa, kuin täällä Itä-Suomessa. Ei ole myöskään itäsuomalaisten muikkujen voittanutta, ja Savonlinnan torilta ostetut mustikkalörtsyt saivat kyllä tänään pisteet kotiin kahvileipävalintana. (Tätä kahvileipäasiaa sain selittää pojalleni tällä viikolla. Sitä, että kahvileipä tarkoittaa idässä kahvin kanssa nautittavaa makeaa – yleensä pullaa.)

Suosittelen makumatkaa Suomen itään. Matkan varrelta voi löytyä myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja yllättäviä vierailupaikkoja. Suositaan suomalaista ja tuetaan pienyrittäjiä – siinä olisivat tämän kesän kestävät tavoitteet.

Iloista kesää kaikille!

Heli

Mansikoita mummille – ja muitakin istutusideoita

Tulin käymään äidillä, ja pari päivää olemme pidelleet helteitä mökillä. Keskusta-asunnossa on kuuma, mutta onneksi on tämä pakopaikka: mökki ihanassa järvi-Suomessa!

Koska olen heikkona kukkiin, ei tästäkään reissusta selvitty ilman istutuksia. Kaikki lähti kuitenkin siitä, että äidin varastoista löytyi isoja lasipurkkeja (ja mitähän näihin on aikoinaan hillottu? Hilloja, sieniä, kurkkuja – ihan mitä vaan!), sekä pari käytöstä poistunutta alumiinista kahvikakkuvuokaa.

Käväisin aamulla Malisen puutarhamyymälässä, ja löysin mukaani ennestään tuttuja kasveja ja yhden uuden kukkatuttavuuden. Sekä tietysti suloisia, pieniä mansikan taimia.

Mökillä kukkivat lupiinit.
Äidin kukkapenkistä kurkottaa akileija.
ÄIti saa mansikat mukaansa kerrostaloasunnon parvekkeelle. Lämpimällä, lasitetulla parvekkeella ne kukkivat ja kypsyvät hyvin.
Ensin vähän salaojakiviä pohjalle.
Sitten pienet mansikantaimet ja multaa.
Isompaan vuokaan löytyi belliksiä, kaunokaisia, sekä vähän jo nuutuneita lobelioita. Kyllä ne siitä virkoavat kohta.
Mäkille sopivat ruokapöydän kukkaset kasvavat käytöstä poistetussa kakkuvuoassa.
Suurimpaan hillopurkkiin pääsi ihana kukkanen, nimittäin tulikellukka, ”Geum coccineum ´Borisii'”.
Kerrassaan ihastuttava yksilö! Täytyy seurata tarkasti, miten kasvi selviää auringossa. Kastelua varmasti kaipailee.
Tulikellukka onkin minulle uusi tuttavuus!
Tämä koristaa kummasti huussin kulmaa.
Myös maksaruoho pääsi purkkiin, ja pienimpään purkkiin keräsin kauniita kiviä rannalta.
Toiseksi suurimpaan hillopurkkiin päätyi maksaruoho. Se ainakin viihtyy lämpimässä ja kestää myös ajoittaista kuivuutta, kivikkokasvi kun on.

Olin kovasti ilahtunut, että puutarhamyymälässä on vielä tarjolla laaja valikoima kesäkukkia ja kasvien taimia keittiöpuutarhaan. Vieläkö sinä haet kasveja istutuksiin, vai joko on kiintiö täynnä?

Mukavia kesäkuun päiviä!

Heli xx

SILLI + MANSIKKA = JUHANNUS

Mansikkapannari grillissä vaniljajäätelön kanssa on varmasti kaikkien juhannusjuhlijoiden suosikkijälkkäri.
Juhannusperinteitä. Äidiltä opittu sillimössö äidin vanhassa Finelin silliastiassa.

Lapsena en ymmärtänyt ollenkaan, miksi aikuiset pitivät niin hurjasti sillistä. Sitä syötiin lapsuudessani kotona ja isovanhemmilla niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Etenkin juhannusta odotellessa mummini aina puhui uudesta sillistä ja sillilaivaa odotettiin hartaasti.

Jossain vaiheessa nuoruusvuosia äitini tekemä hapankermassa maustunut silli alkoi maistua minunkin suussa, ja nykyisin meillä ei vietetä juhlapyhiä ilman tuota sillimössöä. Sillä nimellä opin sitä kutsumaan ja sillä nimellä se näyttää kulkevan äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle ja tutuille. Ja nyt on taas sen aika; sillimössöä uusien pottujen kanssa juhannuksena! Minun sillini tosin tulevat lähikaupasta valmiina fileinä vakuumipakkauksessa. Helppoa ja kätevää.

Sillimössön resepti on saattanut muuttua vuosien saatossa ja minun versiossani on melkein aina dijonsinappia. Makua voi vaihdella erilaisilla hapoilla ja lisäämällä pippureita ja yrttejä. Myös kaprikset sopivat tähän mainiosti. Mössön voi haudata creme fraicheen, kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa. Kaikki käy!

Juhannukseksi kaupoissa on tarjolla jo tuoreita mansikoita, kotimaisia kasvihuonemansikoita ja vähän kauempaa kuljetettuja. Tähän juhannuksen jälkkäriin sopii hyvin mansikka kuin mansikka, sillä ne pehmitetään voissa valurautapannussa grillipannarin täytteeksi ja maustetaan kardemummalla. Päälle kunnon vaniljakermajäätelöä ja suven ihanin jälkiruoka on valmista!

Sillimössö

4:lle pieneksi alkuruuaksi uusien perunoiden kaveriksi

2 sillifileetä
2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
2-3 kesäsipulia varsineen
nippu tilliä
1,5 dl creme fraichea, smetanaa, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1-2 rkl dijonsinappia
mustapippuria, rosépippuria tai viherpippuria rouhittuna
2 rkl jotain happoa: sitruunanmehua, valkoista balsamicoa, valkoviinietikkaa tai näiden yhdistelmiä
1 tl sokeria
(1-2 rkl kapriksia)

Pilko sillifileet pieniksi kuutioiksi kulhoon. Hienonna keitetyt kananmunat, sipulit varsineen ja tilli ja lisää sillin joukkoon. Lisää creme fraiche, sinappi, rouhittu pippuri, happo, sokeri ja halutessasi kaprikset hieman hakattuina ja sekoita kaikki tasaiseksi mössöksi. Maista, kaipaako seos enemmän happoa tai jotain muuta makua. Laita sillimössö kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi.

Mansikkapannari grillissä

Tarvitset halkaisijaltaan 24 cm valurautapannun ja paksut patakintaat!

4-5 dl mansikoita
1-2 persikkaa tai nektariinia (maistuu ihanalta ilman persikoitakin)
3 dl kevytkermaa tai kuohukerman ja maidon sekoitusta
3 kananmunaa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 + 2 rkl voita
tomusokeria

Perkaa ja puolita mansikat. Puolita persikat, poista kivi ja pilko paloiksi.
Sekoita kerma, kananmunat, sokeri ja mausteet, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sulata pari ruokalusikallista voita ja lisää taikinaan.
Laita valurautapannu kuumaan grilliin ja sulata siinä pari ruokalusikallista voita. Lisää mansikat ja persikat ja paista käännellen 5 minuutin ajan.
Laske grillin lämpöä ja kaada taikina mansikoiden ja persikoiden päälle. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä noin 15 minuuttia. Tarkista välillä, ettei pannari kuohu yli reunojen tai tummu liiaksi pohjasta.
Pöllyttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljakermajäätelön kanssa.

Aurinkoista suvenjuhlaa ja makoisia juhannusherkkuja toivotellen,
Maarit

KESÄHERKUT PURKISSA

Raparperi-minttuchutney, raparperihillo ja kuusenkerkkäsiirappi

Olen täysin hurahtanut purkkiruokaan. Siis herkkuihin purkissa. Tyhjiä lasipurkkeja kansineen on useissa paikoissa kotona ja mökillä. Miehen suureksi kiusaksi ja ihmettelyn aiheeksi. Mutta kun koskaan ei voi olla varma, milloin ja mitä kivaa niihin voi säilöä ja hillota.

Nyt voi vielä tallettaa purkkiin vaikka raparperia suolaisten ja makeiden ruokien lisukkeeksi. Raparperi-minttuchutney sopii lihan, kanan kuin kalankin kyytipojaksi. Sitä voi lusikoida hampurilaisen tai hot dog -sämpylän väliin. Perus grillimakkarakin saa hienostuneemman statuksen, kun sen tarjoaa chutneyn kanssa. Raparperihillo taas saa tässä versiossa mausteeksi vaniljaa ja teetä. Minä käytin tuttua Earl Greytä ja hillo sai siitä vienon bergamotin maun.

Nyt on myös viimeinen hetki kerätä talteen kuusenkerkkiä ja valmistaa purkkiin kerkkäsiirappia. Makeaa, tummanpunaista siirappia on ihana lusikoida niin kesällä kuin talvella jäätelön tai marjapiiraiden päälle. Muista, että kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan!

Raparperi-minttuchutney

Raparperi-minttuchutney sopii myös grillimakkaran kyytipojaksi. Se tuo vaihtelua sinapille ja ketsupille.

Noin 7-8 dl raparperia paloiteltuna
1 rkl oliiviöljyä
1 iso tai 2 keskikokoista sipulia
1 tl neilikoita
1 tl kuivattua chiliä
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1 dl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 dl tuoretta minttua hienonnettuna

Kuori ja paloittele raparperit. Kuori ja hienonna sipulit. Laita neilikat suljettavaan teesihtiin tai kääräise harsosta niille maustepussi.
Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sipulit, chili, kardemumma ja appelsiinin raastettu kuori. Kuullota pehmeiksi.
Lisää raparperit, appelsiinin mehu, balsamico, neilikat, sokeri, suola ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja sekoittele välillä. Lisää lopuksi hienonnettu minttu ja poista neilikat.
Purkita kuumana noin 5 dl:n vetoiseen purkkiin. Chutney säilyy viileässä useamman kuukauden.

Teellä maustettu raparperi-vaniljahillo

Noin 5 dl raparperia paloiteltuna
0,5 dl vettä
1 rkl teetä, esim. Earl Greytä
1 vaniljatanko
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
2,5 dl hillosokeria

Laita tee suljettavaan teesihtiin tai teen haudutuspussiin. Kiehauta kattilassa vesi, lisää tee, raparperit, halkaistu vaniljatanko, puolikkaan sitruunan mehu ja suola. Kun seos taas kiehuu, lisää hillosokeri. Keitä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, kuori se pois. Poista lopuksi teepussi tai -sihti ja purkita kuumana.

Kuusenkerkkäsiirappi

Noin 0,5-1 l kuusenkerkkiä
vettä
noin 2-3 dl sokeria

Huuhtele kerkät ja laita kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että kerkät kunnolla peittyvät. Liota yön yli. Keitä seuraavana päivänä kerkkiä noin 1,5-2 tuntia. Siivilöi neste ja laita takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Jos nestettä on noin 0,5 l, sokeria voi olla 2,5 dl. Keitä noin tunti tai enemmän, kunnes neste on muuttunut siirappiseksi ja punaruskeaksi. Purkita kuumana.
Tarjoa kerkkäsiirappia jäätelön, marjojen tai rahkaruokien kanssa. Se sopii hyvin myös riistaruokien lisäkkeeksi.

Nyt suut makeaksi, katse aurinkoon ja nautitaan kesästä!

Maarit

Mökin kesäkukat

Keski-Suomessa mökillä kesä on viikon-pari myöhemmässä kuin Uudellamaalla. Se näkyy myös kesäkukkatarjonnassa. Espoosta en enää löytänyt orvokkeja, mutta täältä niitä löytyi! Siispä ostin orvokkeja myös kotiin vietäväksi :).

Tulimme mökille lauantai-iltana, ja nyt on vierähtänyt jo viikko lomalla. Puoliso tekee töitä vierashuoneessa, ja päivät näyttävät hänellä täyttyvän videopuheluista ja palavereista. Olen onneksi päässyt mukavasti jo lomalle – äänikirjat kertovat tarinoita kuulokkeista, puikot helisevät ja sorkkarauta soi! Paljon on tekemistä ja rempattavaa myös tänä kesänä, mutta kaikkein nautinnollisinta on aina päästä istuttamaan kesäkukkia.

Vaajakoskella S-marketin parkkipaikalla on tarjolla laadukkaita puutarha Suokukkien kesäkukkia. Sieltä olen ostanut kesäkukat viime vuosina. Yleensä setti on selvä; pelakuut, pari murattia ja marketat, ei muuta. Mutta tänä kesänä mukaan tarttui myös lobelioita, orvokkeja, neilikoita, muratteja ja maahumalaa. Mitä ihmettä!

Sekalainen sakki siis, mutta väritys on selvä: valkoista ja pinkkiä. Istutusastioiksi löytyy aina kukkalaatikoiden ja -ruukkujen lisäksi kastelukannu, vanhoja kattiloita, ämpäreitä ja tausoja – mitä vaan käytöstä poistettuja säilyttimiä. Näillä siis mennään tämä kesä.

Mitkä ovat sinun suosikkikesäkukkasi, vai vaihteletko vuosittain valikoimaa ja kokeilet uusia tuttavuuksia?

Heli

Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Vierailulla talvipuutarhassa

Nyt voi edelleen vasta haaveilla pääsystä julkisiin paikkoihin, kuten museoihin. Muistelenkin lämmöllä tämänkeväistä käyntiä Helsingin Talvipuutarhassa. Nämä ihanat kuvat ovat mukavana muistona ja toiveena siitä ajasta, kun näihin paikkoihin pääsee jälleen vierailulle.

Kävimme tutustumassa puutarhaan koulun kasvikurssin oppilaiden kanssa. 125 vuotta vanhan Talvipuutarhan kolmessa huoneessa kasvaa yli 200 kasvia. Meitä opasti lyhyesti huoneiden luonteisiin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunnan edustaja. Lyhyen opastuksen jälkeen istuimme puutahan penkeille syömään eväitä (aina parasta retkessä!) ja nauttimaan viehättävästä tunnelmasta.

Jos vaikka ei olisikaan kasvien suurharrastaja, Talvipuutarhan erityisestä tunnelmasta voi nauttia kuka tahansa. Oli hauska nähdä ihmisiä tekemässä töitä tai opiskelemassa läppäreillään sekä vain istuskelemassa ja nauttimassa puutarhan tunnelmasta. Lämmin ja kostea puutarhailma sekä puutarhan vehreys keskellä alkukevään harmautta teki myös mielelle hyvää.

Iso ja komea lumikuningatar oli parhaillaan kukassa.

Kaktushuoneessa on nimensä mukaisesti kaktuksia ja mehikasveja. Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä kasvavat palmujen lisäksi huonekuuset, kuningasmagnolia, vanhan ajan huonekasveja sekä noin 130-vuotias kameliapuu, joka on puutarhan vanhin kasvi. Pääsimme ikuistamaan harvinaista lumikuningattaren kukintaa, mutta puutarhan pieni karppi-allas kiinnosti useita oppilaita kuitenkin eniten.

Kaktushuoneessa.
Orangeri.

Talvipuutarha sijaitsee Helsingin Töölössä, osoitteessa Hammarskjöldintie 1 A. Lisätietoja Talvipuutarhasta löytyy tämän linkin takaa, klik. Talvipuutarha on tällä hetkellä suljettuna, mutta sinne on sen aukioloaikana vapaa pääsy. Toivottavasti Talvipuutarhaan pääsee taas pian vierailulle!

Aurinkoista toukokuista viikonvaihdetta!

Heli

Maaritin kasarihommia

Kotona paras -blogin tekijäkaarti sai vahvistusta, ja nyt meitä on tällä kaksi tekijää, Heli ja Maarit! Olemme innoissamme tästä yhteistyöstä, sillä tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Olemme tehneet yhdessä töitä aikaisemmin, ja nyt pääsemme jakamaan luovia ideoita myös teille blogin lukijoille.

Meille molemmille kesäkoti on rakas paikka, ja tulemme kirjoittamaan tänne juttuja raksalta ja remonteista. Maaritin intohimo on hyvä ruoka, joten blogista voit jatkossa lukea enemmän myös ruoka- ja leivontajuttuja. Toivomme, että viihdyt Kotona paras -blogin parissa!

Tervetuloa Kotona paras -blogiin Maarit!

Kotona paras on kuin minun mottoni. Minulla on kaksi kotia, toinen Espoossa ja toinen Etelä-Karjalassa oleva mökki. Puuhaan mielelläni kaikenlaista niin ulkona kuin sisällä. Aloitan yhtä, siirryn toiseen ja lopulta löydän itseni ihan muualta. Kottikärryt ovat unohtuneet polulle, puutarhasakset kiven päälle ja työrukkasia on siroteltu ympäriinsä. Ei ehkä tehokasta toimintaa, mutta ah, niin terapeuttista!

Olemme rakentaneet mieheni kanssa kaksin mökin rantasaunaa viime keväästä lähtien. Apuna ovat olleet kaksi aikuista lastamme tyttö- ja poikaystävineen. Tontilta kaadetuista puista on itse sirkkelöity lautoja ja tuvan lattialankut ovat nyt sahalla kuivumassa. Tänä kesänä on tavoitteena ottaa ensimmäiset löylyt ja päästä sisustamaan pientä saunatupaa. Kerron täällä blogissa, millaiseksi pitkäaikainen haaveemme lopulta valmistuu.

Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Hellin rakkaitani tutuilla ja uusilla mauilla ja tuoksuilla. Rakastan hetkeä, kun perhe aterian jälkeen pöydän ääressä keskustelee raukeasti ruuan rippeitä padoista etsien. Kokiksi en itseäni tohdi kutsua, mutta jaan mieluusti blogin lukijoille reseptejä ja ruokakokemuksiani.

Tapaamisiin täällä Kotona paras -blogissa!

Maarit

PS. Katso nopea ja helppo perjantaiherkku toiselta sivulta!

Mökkisaunan eteisen pintaremontti – ja kuinkas sitten kävikään

Heippa ja mukavaa viikonvaihdetta!

Toivottavasti arki koronakaranteenissa on sujunut hyvin. Itse olen huomannut työpäivien venymistä ja työn ja vapaa-ajan vahvaa hämärtymistä. Uusien työtapojen käyttöönotto oli meille opettajille iso ponnistus ja vei aikaa ja energiaa – lähiopetuksen siiräminen täysin etäopetukseksi – mutta onnistui todella hyvin. Omat digitaidot ovat onneksi vahvat, mutta oppilaiden etäneuvominen eri härpäkkeiden ja sovellusten käyttöön vaati aikaa. Olen iloinen siitä, miten hienosti oppilaani ovat tsempanneet ja oppineet koko ajan. Ensi torstaina palataan kouluun ja sitten vielä vähän kerrataan tärkeimpiä. Iso ponnistus vaati voimia ja aikaa, mutta kenties nyt jo vähän helpottaa. Toiveena on, että tiukan kevään jälkeen pääsisi vielä terveenä hyvin ansaitulle kesälomalle.

Aiemmassa blogipostauksessani kerroin mökkisaunamme ulkoremontista, linkki. Punainen saunamökki muuttui mustaksi ja mietin, kumpi on kivempi väri. No, musta on uusi musta, ja saunamökki sulautuu nyt hienosti maisemaan. Oikeasti en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Loppukesästä sain myös saunan eteisen pintaremontin hyvälle mallille. Eteisen seinät on verhoiltu mäntypaneeleilla, jotka on alun perin lakattu. Lakka on vuosikymmenten saatossa haristunut ja kulunut pois, ja mielessäni oli kellastuneiden ja tummuneiden seinäpintojen raikastaminen vaaleammiksi. Tässä ensin kuvia saunan eteisestä ennen remonttia.

Saunan eteinen on valoisa, ikkunat avautuvat järvelle, josta loimottaa lämmin iltapäivän aurinko. Mietin, tuleeko tilasta liian kirkas, jos käsittelen kaikki seinät vaalealla paneelivahalla. Vanha paneeliseinä on myös omalla tavallaan kaunis, joten päätin jättää osan seinästä käsittelemättä.

Valitsin seiniin Bloom-paneelivahaa, joka jättäisi puun syyt kauniisti näkyviin. Pohjatyöksi ajattelin riittävän loppujen, mahdollisten lakkajäämien hankaamisen teräsharjalla ja karhunkielellä. Eihän lakkaa ollut edes paljon jäljellä, siellä täällä lakkajäämiä. Kerron, kuinka kävi.

Kevyen teräsharjauksen ja hionnan jälkeen käsittelin paneelit vahalla. Valitsin sävyksi vaaleimman saatavilla olevan sävyn. Muistelin ensin, että sävy olisi ollut Vanilja, mutta purkissa lukee kyllä Poutapilvi. Hengittävä ja pesunkestävä, luvattiin tuoteselosteessa. Kertavahaus riittää, kellastuneet kahdesti, sanottiin.

Jätin saunan puoleisen, auringonpaahteisen seinän alkuperäiseen kuosiin. Vanha lasiteline toimii saunajuomien säilytyksessä. Majakkataulu löytyi Ikeasta.
Katto kaipasi kaksi käsittelykertaa ja taittaa pieneen tilaan paljon valoa.
Avattava istuimen kansi jäi alkuperäiselle, hyväkuntoiselle lakkapinnalle.
Kestin tehtaiden pullolaatikko on saatu ihanilta sukulaisilta lahjaksi. Arjen kauneutta halkojen säilytykseen!
Katto, takaseinä ja ulkoseinä saivat vahakäsittelyn vaaleaksi. Aurinko porottaa eniten saunan puoleiselle seinälle, jonka jätin käsittelemättä.
Vaalea panelointi näkyy ensimmäisenä sisäänkäynnissä. Uusi muovimatto löytyi Hemtexin kesäalesta ja peittää kuluneen lattian, kunnes aika on hioa ja maalata sekin.
Kokeilin pellavaverhoja ikkunoihin, mutta loppupeleissä luovuin ideasta. Järvinäkymä on kaunein ilman turhia krumeluureja.

Eteisen lattian hionta ja maalaus jäivät odottamaan tulevaa kesää. Haasteena lattian maalaamisessa on se, että sauna lämpiää mökillä joka päivä. Ja kunnollisen, pitävän ja suojaavan lattiamaalin kuivuminen voi kestää jopa pari viikkoa – ainakin jos käyttää Betolux-tyyppistä, kestävää lattiamaalia. Jos sinulla on vinkata joku hyvä lattiamaali, joka kestää kosteutta ja kuivuu nopeammin, otan vinkit mieluusti vastaan!

Saunan oven ulkopuoli sai Annie Sloanin harmaan kalkkimaalin pintaansa.

Mitä maksoi?

Bloom-paneelivahan litrahinta on noin 40 e. Puoli litraa riittää 6 m2 käsittelyyn, kertoo tuoteseloste. Riippuen käsittelyjen määrästä (kerran tai kahdesti), tästä voi laskea tarvittavan litramäärän. Katon käsittelin kahdesti, ja käytin yhteensä kaksi puolen litran purkkia vahaa. Kokeilin kellastumiin toista kerrosta vahaa, mutta lakka puski siitä huolimatta läpi.

Miten sujui?

Vaha on hyytelömäistä ja levittyy varsin hyvin siveltimellä. Hyvä tuuletus käsittelyä tehdessä on tärkeää, ja pidin työskennellessäni ulko-oven avoinna koko ajan. Pohjakäsittely (vanhan lakan poisto) olisi vaatinut enemmän tekemistä. Huomasin, että joissakin kohdissa vanha, kellertävä lakka pukkasi pintaan. Katon vahaus onnistui parhaiten ja se näyttää tasaisen vaalealta.

Vaalea vahakäsittely sopii parhaiten käsittelemättömälle puulle, vaikkapa uuden hirsipinnan käsittelyyn. Tähän kohteeseen olisin valinnut tällä tiedolla vaikkapa valkoisen tai vaaleanharmaan kalkkimaalin, joka on todella kiitollinen ja sopii lähes pintaan kuin pintaan. Voi olla, että joku päivä kokeilenkin vielä kalkkimaalia vahan päälle. Mutta seuraavaksi olisi lattian hionta ja käsittely.

Voi että odotan kesää ja mökille pääsyä! Kun auton lastaa etelässä täyteen evästä ja vettä, mökillä Keski-Suomessa voi viipyä koronakaranteenissa muita näkemättä vaikkapa viikon. Kesää odotellessa, tsemppiä ja kärsivällisyyttä – kyllä tästä yli päästään, tavalla tai toisella.

Heli

Pation kevät

Päätimme jo pari viikkoa sitten tuoda ulkokalusteet autotallista terassille. Pitää selvästi päästä välillä pihalle tuulettamaan päätä ja pyörittelemään hartioita – etätyöskentelyssä päivällä ei ole pituutta, kun työn ja vapaa-ajan erot hälvenevät. Säät olivat viime viikolla ihanan keväiset täällä Etelä-Suomessa. Loppuviikosta kelit viilenivät, mutta viikonloppuaamuisin on ollut mahtavaa nauttia kevätauringon valosta. Aamuaurinko paistaa yhteen nurkkaan pientä pihaamme, joten puoliso kantoi tuolin sinne.

Puutarhainnostukseni alkaa yleensä juurikin näinä aikoina huhtikuussa, kun luonto on vasta puhkeamassa vihreyteen ja pihallekin kaipaisi jotain vehreää ja kukkivaa. Siispä suuntasin sunnuntaina Pirilän kukkataloon Helsingissä, sillä sieltä löytyvät yleensä kohtuuhintaiset ja laadukkaat taimet. Parkkipaikalla oli paljon autoja, ja vaati luovuutta puikkelehtia ulkomyymälän portista sisälle ihmisiä väistellen. Onneksi me suomalaiset olemme kuuliaista kansaa (näin Rönkön Matti ainakin väitti uutisissa) ja osaamme pitää huolen turvaväleistä.

Taitaa vaan olla minulla nämä ideat aika klassisia ja varmoja. Ostin viisi smaragd-tuijaa, valkoisia orvokkeja sekä muutaman muratin. Näillä ajattelin loihtia pihaamme ikivihreät ja kestävät ”kukkaistutukset”. Jotain, joka toisi vehreyttä kalpealle terassille ja rajaisi mukavasti aluetta. Jyskistä löysin vielä isompia, tummanharmaita ruukkuja järkevään hintaan. Ruukut sopivat hyvin aiemmin hankittujen, vähän isompien harmaiden ruukkujen kavereiksi,

Kyllähän se aina tuntuu hyvältä, kun saa sormet multaan. Olen myös ottanut kutimet esille, ja yhdistän meditatiivisen neulomisen ja äänikirjojen kuuntelun. Maaret Kallion Voimana toivo on ollut Ihan parasta minulle juuri nyt.

Mikä tuo sinulle iloa tähän kevääseen?

Heli