Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, erityisesti neulomisesta, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Talvivalmut neulepusero islantilaisesta villasta

Pusero on neulottu Novitan Icelandic Wool -langasta.

Talvivalmut neuleen ohje on valmis!

Neuleiden suunnittelu on ihanaa, ja neulominen se vasta mukavaa onkin! Talvivalmut-neuleen suunnittelu alkoi jo viime keväänä, kun kaipasin jotain väriä elämään pitkän harmaan kauden jälkeen. Suunnittelin ensin kolmevärisen puseron dk-vahvuisesta merinovillasta, joka on ohuempaa kuin Talvivalmut-neuleessa käytetty islantilainen villalanka. Syksyn koittaessa ymmärsin, että nyt on aika paksummalle puserolle – Talvivalmuille!

Punavalkoinen pusero on neulottu Novitan Icelandic Wool -langasta, joka tuli hiljattain markkinoille ja jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa. Lanka on hieman pehmeämmän tuntuista kuin Lettlopi, vastaava islantilaisvillalaatu, josta neuloin toisen, tummanharmaa-valkoisen mallineuleen vähän pidemmillä hihoilla ja helmalla.

Perinteisten, moniväristen islantilaisten villapaitojen invaasio alkoi jo reilu vuosi sitten, ja halusin lähteä suunnittelemaan jotain vallan erilaista. Halusin mallista graafisen, tumman ja vaalean vuoropuhelun, jossa on selkeä, erottuva kuvio, joka katoaa lähes tunnistamattomaksi symboliseksi kuvoksi. Tämä idea toteutui mielestäni varsin hyvin erityisesti tummanharmaa-valkoisessa puserossa.

Kaunis kontrasti syntyy tumman ja vaalean langan vuoropuhelusta.
Malliin neulotaan taakse lyhennettyjä kerroksia, jotka antavat istuvuutta ja pituutta takakappaleen pääntielle.
Sain valjastettua kuvauksiin sopivamman mallin, jolla on riittävästi harteikkuutta ja pituutta. Pääntielle on kaksi eri vaihtoehtoa: rullautuva sileäneuleinen tai joustinneule.
Lettlopin eläväinen pinta näkyy kauniisti kuvassa. Kuvion graafisuus korostuu tummanharmaa-valkoisessa mallissa.

Kirjoitin mallista ohjeen neulomaani M1-kokoon. Tämän jälkeen sarjoin koot S1–L5 ja kirjoitin ohjeen myös englanniksi. Neulemaailmassa ei ole kielirajoja, ja tämän huomaa erityisesti Instagramissa, jossa neuletilini kulkee nimellä Kotonaknits. Toivon, että suunnitteleman malli puhuttelee paksujen villaneuleiden ystäviä kielestä huolimatta. Siksipä kirjoittelen instassani usein päivityksiä sekä englanniksi että suomeksi.

Kokojen sarjonnan ja ohjeen valmistumisen jälkeen sain mukaan mahtavia testineulojia eri kokoihin. Ilman testineulontaa ei voi tietää, miten suunniteltu malli istuu päälle eri ko’oissa tai onko ohjeessa jokin kohta, joka ei ole selkeä tai jonka voisi avata vielä selkeämmin. Olen lukenut paljon neuleohjeita, myös englanniksi, ja hyvä ja selkeä ohje on ehdoton onnistumisen kannalta. Haluan, että ohje on tarkka ja oikein – siksi vielä viimeinen tarkistus neuleohjeiden ammattilaisen kanssa on tarpeen. Näin saan myös kielenhuollollisen tarkistuksen mukaan ohjeeseen. Käytän tätä erityisesti englanninkielisissä ohjeissa, joissa on aivan oma ammattisanastonsa.

Työvaiheet hyvän ohjeen valmistumiseen ovat siis monimuotoiset ja vaativat paljon aikaa sekä panostusta – varsinkin, jos työtä teettää ulkopuolisella ammattilaisella. Ohjeen toimivuus ja pedanttius tässä asiassa on minulle kuitenkin kunnia-asia, ja toivon, että hyvä kello kauas kantaa – ohjeeseen tyytyväinen neuloja pystyy jatkossakin luottamaan siihen, että ohjeisiini voi luottaa.

Tässä alla vielä lisätietoja neulemallista. Jos kiinnostuit, neulemallin saat Ravelry-kaupastani nyt 20% alennuksella 20.2.2022 saakka, linkki suoraan kauppaan tässä, klik. Siellä näet myös muutaman testineuleen, ja lisäilen sinne kuvia, kun testineulojat ennättävät niitä lähetellä. Parasta neuleessa on mielestäni mitoitus: hihat eivät kittaa kiinni kainaloihin, lyhennettyjen kerrosten ansiosta pääntie istuu hyvin eikä kiristä mistään, ja neuleen alle mahtuu välikerroksia, jos niin haluaa. Pidin kauluksen maltillisen korkuisena, koska islantilainen villa kutittaa herkkää kaulan ihoa. Laitain itse mieluummin alle ohuen merinokaulurin, jos tarpeen.

Talvivalmut-neule on saanut nimensä kukkakuviosta, valmuista, jotka kiertävät puseron kaarroketta. Talvisen neuleesta tekee siihen käytetty lämmin ja paksu islantilainen villa. Pusero on neulottu yhtenäisesti ylhäältä alas pyöröneuleena.  Takakappaleen pääntielle on neulottu lyhennettyjä kerroksia lisäämään pituutta taakse ja antamaan istuvuutta neuleelle.

Suoralinjainen pusero on mitoitukseltaan reilu, näin alle mahtuu tarvittaessa välikerroksia. Valitse koko oman tarpeesi mukaan — neuleen mitoissa on kokoon sisältyen noin 10–15 senttimetriä väljyyttä. 

Pusero neulotaan ylhäältä alas. Näin hihojen ja helman pituutta on helppo säätää sopivaksi. Tähän versioon tein pidemmän helman ja minulle ylipitkät hihat.

Talvivalmut

Malli ja ohje: Heli Hottinen-Puukko @kotonaknits

Koot:

S1 – S2 – M1- M2 – L1 – L2 -L3 – L4 – L5

Valmiin puseron mitat:

Vartalon ympärys: 

90,5 – 101 – 110,5 – 115,5 – 124,5 – 129,5 – 136,5 – 141 – 153 cm.

Kaarrokkeen korkeus keskellä edessä (pääntieltä suoraan alas kainalon korkeudelle mitattuna): 

noin 24 – 24 – 25 1/4 – 26 2/4 – 26 2/4 – 27 3/4 – 27 3/4 – 28 3/4 – 28 3/4 cm.

Miehustan sivupituus kädentieltä kainalon kohdalta helmaresorin alareunaan

33 – 35 – 35 – 37 – 37 – 38 – 38 – 39 – 39 cm.

Neuleen pituus keskeltä takaa helmaan: 

57 – 59 – 61 – 64 – 64 – 66 – 66 – 68 – 68 cm.

Hihan pituus kainalosta resorin alareunaan:

43 – 44 – 45 – 46 – 47 – 47 – 48 – 48 – 49 cm.

Pääntien ympärys:

48 – 50,5 – 50,5 – 5,5 – 52,5 – 51,5 – 53 – 53 – 54 cm.

Langanmenekki: 

Novita Icelandic Wool (100 % villaa, 50 g = 90 m) tai Lettlópi -lankaa (100 % villa, 50 g = 100 m):

  • pohjaväriä noin 615 – 640 – 680 – 745 – 810 – 860 – 905 – 955 – 1025 m,
  • kuvioväriä noin 215 – 230 – 245 – 265 – 280 – 295 – 315 – 330 – 350 m.

Punavalkoisessa mallineuleessa on käytetty Novita Icelandic Wool -lankaa väreissä puolukka (523) (pohjaväri), luonnonvalkoinen (010) (kuvioväri). Mustavalkoisessa mallineuleessa on käytetty Lettlópi-lankaa väreissä hiilenharmaa (0005) ja luonnonvalkoinen (0051).

Puikot:

Pyöröpuikko nro 5 pituus 80 cm ja sukkapuikot nro 5 (hihoihin) ja pyöröpuikko ja sukkapuikot nro 4½ resorin joustinneuleeseen.

Muuta:

  • Kahdet pyöröpuikot tai lankaa, joille voit siirtää hihasilmukat miehustan neulomisen ajaksi
  • Tylppäkärkinen kanavaneula päättelyyn
  • Siirrettäviä silmukkamerkkejä

Neuletiheys: 17 s ja 23 krs sileää oikeaa neuletta pyöröneuleena = 10 x 10 cm. HUOM! Tee aina mallitilkku, kastele ja mittaa kuivana. Vaihda puikkojen kokoa tarvittaessa, että saat tiheyden täsmäämään. 

Mallineuleet: 

  • Sileä neule suljettuna neuleena
  • Kirjoneule kahdella värillä
  • 1o, 1n joustinneule, neulo oikeat silmukat kiertäen takareunasta

Kaarroke: Kaarroke neulotaan suljettuna kirjoneuleena pyöröpuikoilla keskeltä takaa alkaen ylhäältä alas. 

Lyhenteet: 

AM = aseta silmukkamerkki 

inc2 = lisää kaksi silmukkaa kerralla yhteen silmukkaan, ks. tutoriaali

krs = kerros 

KS = tee kaksoissilmukka: tuo lanka työn eteen. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta (nurjalla nurin neulomatta, oikealla oikein neulomatta). Vie lanka oikean puikon työn taakse ja kiristä siten, että silmukka nousee puikolle kaksoissilmukaksi.

KT = keskitaka

lk = langankierto

M1R = Make 1 Right = lisää 1 silmukka, ks. tutoriaali

n = neulo nurin 

o = neulo oikein 

s = silmukka 

SM = siirrä silmukkamerkki

*-* = toista tähtien väli

Hyödyllisiä tutoriaaleja:

German short rows tutorial:

Yhden silmukan lisäys (kaarrokkeessa): Make 1 right increase: 

https://www.purlsoho.com/create/make-one-right-m1r-make-one-left-m1l/

Kahden silmukan lisäys kerralla (kaarrokkeessa): How to make inc2 = double increase:

https://www.garnstudio.com/video.php?id=237&lang=en

Iloa neulomiseen!

Heli

Pikkelöidyt kangassienet

Tänä syksynä Etelä- ja Keski-Suomessa on saanut iloita runsaasta sienisadosta. Erityisen paljon metsästä on löytynyt kangasrouskuja eli kangassieniä, jotka ovat parhaimmillaan pieninä, sievinä ja pikkelöintiliemeen säilöttyinä.

Tässä vinkkinä herkullisten pikkelöityjen kangasrouskujen ohje. Pienet sienet ovat parhaimillaan pikkelöityinä, ja toimivat monen ruoan kyljessä maukkaina lisäkkeinä.

Tarvitset:

  1. Puhdista sienet. Valitse pienet ja sievät kangasrouskut pikkelöintiä varten (isot voit säilöä suosiolla suolaan ja sienisalaattiin). Jos jalka on pitkä, katkaise vähän lyhyemmäksi – näin sienet mahtuvat paremmin.

2. Keitä sieniä väljässä vedessä noin 10 minuuttia. Kaada lävikköön, ja huuhtele kylmällä vedellä.

3. Pilko 1-2 punasipulia. Laita sienet ja sipulit puhtaisiin lasipurkkeihin.

4. Sekoita kattilaan 1 dl väkiviinaetikkaa, 2 dl valkoviinietikkaa, 4 dl sokeria ja 6 dl vettä. Lisää liemen sekaan 2 tl suolaa ja musta- ja maustepippureita (10-15 kpl kumpaakin sorttia). Kiehauta liemi.

5. Kaada neste sienten päälle lasipurkkeihin. Sulje purkit tiiviisti. Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa.

Pikkelöidyt sienet säilyvät jääkaapissa jokusen viikon, elleivät tule syödyiksi jo sitä ennen.

Loviisan wanhat talot 2021

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma järjestettiin jälleen vuoden tauon jälkeen. Kyllä tätä oli jo odotettukin, joten ei tarvinnut paljon pohtia lähtöä Loviisaan. Ystävän kanssa olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella, jotta ennättäisimme nähdä mahdollisimman monta upeaa kohdetta! Lisää kuvia löydät Instagram-tilini stooreista @kotonaparas.

Viime vuoden pakollisen tauon jälkeen vanhojen talojen ystävät pääsivät jälleen tutustumaan Loviisan kauniisiin, historiasta ja oman aikansa tyylistä kertoviin koteihin. Tällä kertaa mukana yhteensä 39 kohteen joukossa oli 11 uutta kotia, ja yritimmekin kierrellä erityisesti näissä ennen näkemättömissä kohteissa. Yhden päivän aikana on mahdotonta ahmia koko kattausta, joten tässä poimintoja päivän annista!

Pitkänpöydäntalon puutarhassa

Keraamikko Kaisa Korpelan puutarhassa on paljon diy-ideoita.
Kaisan pihassa on kauniita yksityiskohtia, upea orangeri ja kanala.

Sisälle Pitkänpöydäntaloon oli jo pitkä jono, kun saavuimme. Se ei meitä haitannut, koska poikkesimme ihailemassa pihapiirissä keraamikko Kaisa Korpelan töitä. Suloiset koirapatsaat, koiranpäät, keramiikkakukat, -astiat ja taide-esineet hurmaavat joka kerran. Pihapiirissä on myös upea orangeri, kasvihuone, sekä tyttären entisestä leikkimökistä muokattu kaupunkikanala! Tämä on ehdottomasti jokavuotinen LWT-vierailukohteemme.

Talo Satama

Talo Satama.
Pienet yksityiskohdat tekevät paljon.
Kylpyhuoneen peili ja alakaappi oli otettu käyttöön vanhasta peililipastosta.
Isännän puutyötila ullakolla saa harrastajan vihertämään!

Suuntasimme ensimmäisenä Satamaan osoitteessa Jokikatu 4. Talo on tämän vuoden uusi kohde, ja lienee yksi vanhimmista LWT-taloista. Eija Perkins-Prossorin ja John Perkinsin punamultainen talo sijaitsee vanhalla sotilasalueella. Eija ja John ovat asuneet talossaan neljä vuotta, ja käsistään kätevä John on entisöinyt ja korjannut taloa. Eteiskuisti ja kaappikello ovat isännän taidonnäytteitä. Talon ihailua herättäneitä tapetteja on etsitty ja pohdittu yhdessä, ja sisäovesta tehty ikkuna on hauska yksityiskohta entisen makuuhuoneen – nykyisen työhuoneen – ja keittiön välissä. Yläkerrassa on isännän vakuuttava puutyötila, josta löytyy varmasti kaikki tarvittavat puutyövälineet!

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva on supersuloinen kohde! Tämä koti on kuin taideteos – tosin itse mietin, miten voisin asua näin viimeisen päälle mietityn sisustuksen ja asetelmien keskellä! En ole itse niin järjestelmällinen, että pystyisin moiseen. Koti herätti minussa suurta ihailua – sisustus on suunniteltu pieteetillä, ja talo on täynnä mielenkiitoisia sisustuksellisia yksityiskohtia enemmän, kuin kukaan osaisi kotiin toivoa. Aivan läkähdyttävää – täällä meni tovi jos toinenkin, ja pääsimme myös jututtamaan talon emäntää Nina Wiklundia. Lilla Ljuva on rakennettu 1902, ja Nina hankki tämän pienen talon, jossa ei siinä vaiheessa ollut vessaa eikä kylpyhuonetta, vuonna 2014. Taloon vedettiin kunnallistekniikka ja Nina uusi kaikki sisäpinnat hurmaavalla omalla tyylillään. Eipä siis ihme, että Lilla Ljuva on äänestetty Suomen kaunein koti -kisassa kolmannelle sijalle. Talon emäntä Nina toimii Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman puheenjohtajana. Katso lisää suloisia kuvia Lilla Ljuvasta instagram-tililtäni @kotonaparas.

Matkustajakoti Helgas

Matkustajakoti Helgaksen huoneissa on ihana tunnelma!

Vietimme mukavia hetkiä Matkustajakoti Helgaksen puutarhassa, jossa oli tarjolla talon Street Foodia. Valitsimme ystäväni kanssa paikan päällä valmistetut falafel-pyörykät riisipedillä – herkullista hyvän olon ruokaa! Sisällä on lämminhenkinen tunnelma, joka muodostuu eri tyylisesti sisustetuista tiloista. Emäntäväki, sisarukset Sini ja Heli Hassinen, ovat ostaneet vanhan matkustajakodin vuonna 2008 ja remontoineet talon eri päädyissä olevia asuntojaan yhdessä. Komeat lasiverannat kutsuvat vieraat viihtymään!

Villa Linnéa

Lasipurkit maljakoina, ja elokuun itseoikeutettuina koristeina auringonkukat!
Kauniit vanhat astiat kannattaa pitää esillä.
Näppärä hylly kannattelee yrttejä keittiön ikkunalla.

Eri aikoina laajennettu Villa Linnéa lienee valmistunut 1700- ja 1800-luvuilla, kuisti ja yläkerta 1929. Talossa on asunut veturinkuljettaja Sarkala, joten aiemmin taloa kutsuttiin Sarkala Gårdiksi. Salissa on varmaankin vanhojen talojen huomiotaherättävimpiä tapetteja. Voimakas tapetti toimii vahvana parina huoneen viininpunaiselle kaakeliuunille. Vanha, tumma hirsiseinä tuo kodikasta tunnelmaa keittiöön.

Vanha Makkaratehdas eli Nakkikartano

Avoin keittiötila on tilava ja valoisa.
Keittiö on kodin sydän!
Olohuoneessa on rento tunnelma ja nakit seinällä.
Taiteilijakodin tunnelmaa.
Aarteet tallessa.
Vanhassa makkaratehtaassa on tilaa – myös kylpyhuoneessa.

Vanha Makkaratehdas eli tuttavallisesti nakkikartano on yksi tämän vuoden uusista LWT-kohteista. Talon pihalle alkoikin muodostua jonoa siinä vaiheessa, kun ennätimme kierroksellamme kohteeseen. Nakkikartanon omistajat Mirella Pendolin ja Pia Sirén ovat remontoineet vanhan makkaratehtaan taiteilijakodiksi perheelleen nopeassa tahdissa, sillä talo oli autio vielä vuodenvaihteessa. Hygieniset seinäpellit on pääosin poistettu sisällä tilli- ja kaakeliseinien päältä, ja tilaa on remontoitu ja maalattu. Sisällä katse kohdistuu lähes ensimmäisenä eteen avautuvaan laajaan keittö-oleskelutilaan. Tässä kodissa on totisinta totta vanha sanonta siitä, että keittiö on kodin sydän.

Villa Armas

Sydämeni sai sykkimään Villa Armas. Viivähdimme pitkät tovit puutarhassa keskustelemassa talon isännän Ari Laton kanssa puutarhanhoidosta ja kasveista, siispä tärkeimmistä elämässä. Puutarhasta löytyi erilaisia tiloja, joissa viivähtää tai ahkeroida: viiniköynnökset notkuivat rypäleitä, saimme maistella herkullisia pikkutomaatteja ja ihastelimme keittiöpuutarhan paprikoita ja runsasta satoa. Kuuma ja kuiva kesä on tuonut omat haasteensa puutarhanhoidolle, mutta Villa Armaan puutarha kukoisti. Puutarhanne on paratiisi -kommenttiani isäntä ei siis hetikään allekirjoittanut. Kun kerroin, että voisin jäädä ihanaan puutarhaan ikiajoiksi, isäntä toivotti minut toki tervetulleeksi jäämään (hommia varmasti piisaisi!). Sisällä talossa uppouduimme keskusteluun emäntä Aila Laton kanssa, ja saimme katsauksen talon historiaan ja asukkaiden tekemiin muutoksiin ja remontteihin. Reilut seitsemän vuotta kodissaan asuneet Latot olivat tehneet talostaan kodin, jossa näkyivät hienosti emännän kädentaidot ja rakkaudella vaalitun puutarhan kukkaloisto. Isännän sanoin tämä koti on heidän elämänsä varrella asutuista kodeista kaikkein rakkain. Tunnelman pystyi vierailijakin tuntemaan.

Loviisassa on komeita puistoja. Kappelinpuistossa on myös viehättävä Kappeli-ravintola.
Kaupungissa oli tarjolla myös autoajelua Aku Ankan tapaan!

Pyörähdimme myös Loviisan keskustan Antiikkimarkkinoilla. Paljon olisi löytynyt mukaan lähtevää, tällä kertaa löytyi Fiskarsin pikkulusikoita veljelle. Useita hienoja kohteita jäi vielä seuraavaan kertaan tutustuttavaksi. Pohdin myös, pitäisikö siirtyä jatkossa kahden päivän taktiikkaan. Yhden päivän aikana emme olisi ennättäneet kiertää rauhassa kaikkia kohteita, ja erityisesti kauempana keskustasta olevat kohteet jäivät tällä kertaa suosiolla väliin.

Lähteet: keskustelut talojen asukkaiden kanssa sekä Loviisan Wanhat Talot 2021 -lehti. Lisää kuvia eri kohteista on Instagram-tilini stooreista @kotonaparas sekä tapahtuman omilla nettisivuilla www.loviisanwanhattalot.fi.

Kesäkukat mökille

Viime viikot ovat hellineet lämmöllä. Mökillä Keski-Suomessa olisi todella mukavaa tehdä töitä etänä, ellei siellä olisi niin paljon itikoita. Heti kun avaa oven, sisälle pöllähtää itikka-armada, joka laskeutuu yön hämärässä pään yläpuolelle pitämään moniäänistä konserttoaan. Jos ei siihen herää aamuyöstä, niin ihme! No, onneksi on erilaisia apuja tähänkin olemassa, laitteita ja välineitä, jotka auttavat ainakin sisätiloissa.

Kauniit aamut ja illat ovat mökillä ihan parasta (eipä sitä ennätä paljon työpäivän välillä ihmettelemään mökkimaisemia). Nyt kun on oltu mökillä enemmän, oli mukavaa laittaa kesäkukkia ja innostuinkin enemmän kuin aiemmin (lähti lapasesta…).

Kesäkukat hain pääosin Viherlandiasta sekä puutarhamyymälästä Vaajakosken S-marketin pihalta, josta löysin myös vihreä- ja hopeaputouksen. Molemmissa puutarhamyymälöissä oli vielä pari viikkoa sitten orvokkeja, näppäriä koko kesän kukkijoita. Kottikärryihin istutin orvokkien kaveriksi maahumalaa. Sitä oli myös viime vuonna, ja se levisi myös maahan. Suurempaa ongelmaa siitä tuskin tulee, koska maaperä on kuivaa kangasta.

Itikoiden ilakoidessa ympärillä sain kesäkukat istutettua ruukkuihinsa ja kottikärryihin. Kovin mennään jälleen tutulla setillä – pelargonit, marketat ja orvokit.

Miten siellä, oletko laittanut kesäkukkia? Jos olet, olisi kiva kuulla, mitkä ovat kesäkukkasuosikkejasi tänä kesänä?

Mukavaa vaalisunnuntaita!

Heli

Retkisuihku, mikä mainio keksintö mökille

Uudessa työssä aloitettuani olen siirtynyt lähitöistä etätöihin. Yksi etätyön iloista on, että töitä voi tehdä etänä vaikka mökiltä. Niinpä suuntasimme torstai-iltana Keski-Suomeen, ja perjantai sujui etäilyn merkeissä erinomaisesti. Nettiyhteydet pelittävät, joten mikäs on ollessa.

Illalla lämmitimme rantasaunan. Ja seuraavana iltana. Puukiukaan pehmeitä löylyjä on aina ikävä kaupungissa, mutta saunomisen helppous suihkuineen ja sähkökiukaineen toimii hyvin kiireisessä kaupunkiarjessa. Ja kylläpä löylyt tekivät hyvää myös tänään sen jälkeen, kun olimme raivanneet aitan takusta vanhoista kattopelleistä (keikka Mustankorkean kaatikselle) ja haravoineet lehtikasoja ja siivoilleet muutenkin paikkoja talvitauon jäljiltä.

Kävin saunomassa toissa kesänä ystäväni Marjon kesäpaikassa, ja siellä tutustuin retkisuihkuun. Voi kuinka kätevää! ajattelin. Puhuin asiasta kotona ja ylistin retkisuihkua. No, olen tällainen myöhäjunailija, enkä koskaan ottanut asiakseni hommata sellaista myös meidän mökille. Puolisoni oli laittanut asian kuitenkin ”korvan taa” (äitinsä sanoin), ja sain ikioman retkisuihkun äitienpäivälahjaksi. Olen päässyt kokeilemaan sitä nyt pari kertaa täällä mökillä, ja kyllä on kätevä!

Retkisuihku ladataan matkapuhelimen pistokkeen kautta paketissa mukana tulevan piuhan avulla. Nappia painamalla suihku käynnistyy, ja ”imupää” upotetaan sankkoon, josta vesi suihkuaa mukavasti, ja hiukset on helpompi pestä. Ja joo, arvaan että sulla on jo ollut retkisuihku käytössä jo ikuisuuden! Mutta jos olet tällainen myöhäjunailija kuten meikäläinen, niin kätevä peli tämä on mökkiolosuhteissa.

Iltavalo on kaunis, ja kaikki tuntuu hehkuvan tässä valossa. Viisto pehmeys ja pitkät varjot tuovat satumaista tunnelmaa. Alkukesän heleä vihreä, yritän saada sitä vangittua edes vähän näihin kuviin. Tässä vaiheessa kaikki kukkii – metsäorvokit, käenkaalit, mustikat! Ikuinen toukokuun loppu olisi mielestäni ihan paikallaan, eihän tätä kaikkea ennätä tankata riittävästi :).

Nautitaan toukokuun vimpoista päivistä!

Heli xx

Kotipihan kirsikkapuut kukassa

Olimme muutaman päivän etätöissä Keski-Suomessa, ja palasimme tänää illalla kotiin Espooseen. Arvasimme, että etelässä kesä on ennättänyt jo pidemmälle – koivujen lehdet puhkesivat mökillä keskellä viikkoa. Tutut julkaisivat kuvia kukkivista kirsikkapuistoista sosiaalisessa mediassa, ja mekin ennätimme omaan puutarhaan juuri ajoissa!

Punainen paroni

Luumukirsikka punainen paroni tuoksuu upeasti! Siinä on pienet ja kauniit kukkatertut, jotka lakastuvat nopeasti.

Myös istutusaltaan auringossa paistatteleva suklaakirsikka on täynnä kukkia. Saimme puusta viime vuonna jo mukavasti kirsikoita, jotka kypsinä ovat tummia, suklaisen ruskeanpunaisia.

Suklaakirsikka viihtyy istutusaltaassa

Kirsikat kukkivat vain hetken. Istun ulkona saunan jälkeen ja nautin vielä tovin niiden kauneudesta.

Kuvat otin nopeasti ilta-auringossa kännykällä. Ehkä ne vangitsevat edes vähän kukkien kauneudesta.

Oletko käynyt ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa puutarhoissa? Huomenna ennättäisi vielä täällä pääkaupunkiseudulla!

Leppoisaa viikonloppua,

Heli

Ps. Orvokit istutin viime viikonloppuna. Hyvin ovat pärjänneet. Täytyy kastella ne pian, paistattelevat tuossa aurinkoisella paikalla terassilla.

Varhaisperunat kasvamaan

Illan mukavin puhdetyö tänään oli varhaisperunan istutus. Kasvimaalla on ollut yksi lava, jossa kasvatimme perunaa viime kesänä. Mietittiin, että yhden lavan korkeus on vähän nafti, ja multatila jää turhan matalaksi. Saimme naapurilta yhden lisälavan käyttöömme, joten multaa ja syvyyttä perunalle onkin nyt riittävästi.

Tänä keväänä jääkaapista ei löytynyt itäneitä perunoita, joten hain Plantagenista siemenperunoita. Ensin piti päättää, mitä lajiketta otetaan. Mummi suosittelee Annabellea, ja sitä istutimme viime vuonna. Tänä vuonna päätimme kokeilla toista lajiketta, Colombaa.

Tarvitsimme myös lisää multaa, ja hommattiin sitten puutarhakasveille sopivaa puutarhamultaa.

Alkutilanne oli tämä. Kitkin ruohot ja siistin vanhat lehdet pois istutuslaatikosta. Kääntelin ja möyhensin maata. Sitten laitoimme toisen lavakauluksen päälle, ja lisäsimme viisi säkillistä multaa laatikkoon. Sekoittelimme vanhat ja uudet mullat hyvin lapiolla.

Istutin perunat noin 20 cm:n päähän toisistaan. Asettelin perunat multaan varovasti idut ylöspäin.

Perunat saivat runsaan multakerroksen ylleen. Lopuksi tarvittiin vielä kunnon kastelu.

Herukkapensaat ovat selvinneet talvesta. Jänikset jättivät puutarhamustikoiden varret syömättä talven aikana, kiitos suojaavan metalliverkon!

Mustikan varvut säilyivät syömättä!
Puutarhavadelmakin jo vihertää.

Muistin taas, miten ihanaa on päästä puutarhahommiin ja saada sormet multaan. Huomiselle jäi vielä orvokkien ja murattien istuttelua.

Joko olet uskaltanut istuttaa kesäkukkia tai puutarhakasveja? Ensi viikolle on onneksi luvattu lämmintä!

Heli

Aterinrakkautta

Scandia-aterimet tositoimissa.

Olen pyrkinyt elämässä maltillisuuteen kaikenlaisen keräilyn suhteen. Tilaa on vähän ja ihmiselle kertyy tavaraa hämmästyttävän paljon. Ehkä olen ollut liiankin puritaani, sillä rakastan kaikkea kaunista ja hyvin muotoiltua designia (puolisoni olisi varmaan ihan eri mieltä). Esteettisyys on elämän suola, ja olen myös hankkinut tavaroita niiden ulkonäön perusteella, vaikka funktionaalisuus on myös tärkeää.

Puolisoni äidillä on silmää tällaiselle arjen kauneudelle. Hän antoi lahjaksi molemmille pojilleen perheineen kauniit, vanhat Arabian astiastot. Me saimme häneltä lahjaksi suvussa kulkeneen kauniin kahviastiaston, joka on aarteeni. Oma, maaliskuussa poismennyt äitini oli enemmän funktionaalista sorttia. Mukana oli varmaan myös ripaus vaatimattomuuta, ”mitä minä olen haluamaan kalliita ja kauniita arjen esineitä”-tyyppistä ajattelua.

No mutta, kerron miten homma lähti lapasesta. Äitini aterinlaatikosta löytyi Savonioiden seasta neljä Kaj Franckin suunnittelemaa Scandia-kahvilusikkaa ja pari isoa lusikkaa. Pääsin nostalgiamatkalle lapsuuteeni välittömästi. Mutta meillähän oli näitä aterimia, kun olin pieni! Jäljellä olivat vielä nuo lusikat. Miten hyvältä lusikka tuntuikaan käteen viiliä lusikoidessani? Miten kaunis onkaan sen muoto ja raidoitus?

Sain lusikat itselleni, ja sain kälyltä vielä seuraavalla viikolla vinkin face-kirpputorin myynti-ilmoituksesta. Huutokaupaksihan se meni, ja sain sieltä ostettua lisää lusikoita ja muutaman haarukka-veitsisetin sekä juustohöylän. Höylä on muuten yksi toimivimmista koskaan kokeilemistani. Hävisin tosin kahvilusikat. Toisesta huutokaupasta sain hankittua puoli tusinaa haarukka-veitsisettejä. Ja nyt kärkyn kohtuuhintaisia pikkulusikoita ja liemikauhoja. Tähän on tultu.

Keskikokoinen lusikka on jostain kulkeutunut meille jo aiemmin.

Äiti antoi minulle kerran lahjaksi itse kutomiaan, kirjailtuja pellavaliinoja. En tiedä vielä, hannonko käyttää niitä. Ne ovat todellakin maailman kauneimpia.

Keräätkö jotain intohimoisesti? Olisi hauska kuulla, mitä.

Aurinkoista alkuviikkoa!

Heli

Neulominen luo yhteisöllisyyttä

Neulonnasta on tullut minulle kuluneen vuoden aikana pakopaikka sekä keskittymisen ja hyvinvoinnin lähde. Neuloosini alkoi maaliskuussa 2020, kun korona-ajan pituudesta ei ollut vielä mitään käsitystä. Törmäsin Instagramissa ihaniin neuletileihin. Aloin seurata niitä, innostuin jälleen neulomisesta (miten ihmeessä olin voinut unohtaa tämän ihanuuden?) ja pian kypsyi ajatus myös oman, neulontaan keskittyvän instatilin perustamisesta. Koska blogi kulkee nimellä Kotona paras, neuletiliksi valitsin yhteen sopivan nimen, Kotonaknits.

Tykky-neulepusero, pitkä malli.
Tykky M-koossa, pidempi malli matalalla kauluksella.

Ensimmäinen puikoille päätynyt projektini oli Tykky-neulepusero. Suunnittelin ja neuloin ensin pitkän mallin paksusta ja lämpimästä, islantilaisesta Alafosslopi-langasta. Olin varsin tyytyväinen malliin, mutta halusin kokeilla vähän isompaa kokoa, jossa olisi runsaammin väljyyttä. Mietin, että malli voisi toimia kivasti myös lyhyenä. Neuloin myöhemmin selkeästi lyhyemmän XL-koon. Alle mahtuisi hyvin välikerroksia, tuumin.

Lyhyt malli XL-koossa, korkea kaulus.

Neuleinspiraation ja innostuksen levittäminen on aivan parasta. Huomasin, että iso asia neuleharrastuksessa on innostuksen, mahtavien lankalöytöjen, valmiiden töiden ja erilaisten projektien ja kokemusten jakaminen toisten kanssaharrastajien kesken. On ollut ilo kokea, miten positiivista keskustelu ja toisten postausten kommentointi on Istagramin kansainvälisessä neuleyhteisössä.

Sarjoin Tykky-neulepuseroon kokoja XS koosta 3XL-kokoon, ja Ilmoitin Facebookin neuleryhmissä sekä Instagramissa omalla sivullani, että haen testineulojia. Oli mahtavaa huomata, kuinka moni kiinnostui ja halusi lähteä kokeilemaan neuleen neulomista omassa koossa. Sain jokaiseen kokoon kaksi koeneulojaa, pariin tuli kolmekin.

Toisen koeversion kaarrokkeeseen tein nauhamaisen raglankavennuksen.

Kun ohje oli valmis, jaoin sen drivessa tekstineulojien kokeiltavaksi. Perustin meille Instagramiin yhteisen ryhmän, jossa keskustelimme neulomiseen liittyvistä kimuranteista kohdista ja jossa jokainen sai kysyä, jos jokin ohjeen kohta oli epäselvä. Ensin ehtinyt neuvoi ja vastasi, ja sain hyviä kommentteja ohjeen fiilaukseen keskusteluistamme. Näin vaihekuvia keskeneräisistä neuleista ja elin mukana jokaisessa eri vaiheissa.

Oli jännittävää ja upeaa nähdä valmistuvia neuleita. Tykky-neulepuseron malli tuntui elävän omaa elämäänsä eri väreissä taitavien neulojien käsissä. Hyvä niin, sillä päästin nyt ohjeen ilolla matkaan, eli neuleyhteisö Ravelryyn ladattavaksi. Toivon onnistuneita ja kantajiensa oloisia neulepuseroita jokaiselle neulojalle!

Käy kurkkaamassa linkin takaa, https://ravel.me/tykky millaisia neuleita taitavat testineulojat valmistivat. Ja jos innostut itse neulomaan, Tykky-neulepusero on nyt -20 % Ravelryssa sunnuntai-iltaan 7.3.2021 klo 23.59 saakka!

Happy knitting!

Heli xx

PS. Oletko innostunut neulomisesta tai jostain uudesta harrastuksesta? Kerro ja kommentoi, olisi kiva kuulla!

TALVIKALAA

Mennäänkö metsälle vai järven jäälle kalaan? Kummasta saisi varmimmin saalista ja ruokaa pöytään? Ainainen pohdinta talviviikonloppuisin.

Verkkojen ja koukkujen virittely tuulisella jäällä ei aina ole juuri sitä, mitä viikonlopuissa odottaa. Mutta jos kalaa sattuu saamaan, lautasella höyryävä madekeitto tai savuhaukitahna ruisleivän päällä unhoittaa kaikki vaivat.

Haukea ei kannata väheksyä, jos sitä sattuu saamaan talvella. Itse pidän siitä nimenomaan savustettuna. Ja kun siitä valmistaa kalatahnan, Y-ruodot voi perkaa pois jo heti alkuunsa.

Madekeitto

1 made
Jos et kalasta itse, nyt saa kauppojen kalatiskeiltä valmiiksi nyljettyä madetta.

Liemeen:
Porkkanaa, sipulia, pippureita, laakerinlehti, suolaa

Keitto:
kypsää, perattua kalaa
kalalientä
2–3 porkkanaa
1 sipuli
5 perunaa
pala tuoretta fenkolia
kermaa
tilliä
suolaa

  1. Laita nyljetty made päineen kattilaan. Lisää vettä sen verran, että kala juuri ja juuri peittyy. Kuori ja paloittele joukkoon porkkanaa ja sipulia. Lisää kokonaisia pippureita, laakerinlehti ja suolaa. Minä laitan myös yhden pienen valkosipulinkynnen.
  2. Keitä lientä sen verran, että pinnalle muodostuu vaahtoa ja kuori se kauhalla pois. Kokonaiskeittoaika riippuu kalan koosta. Itse jätän vaahdon keräämisen jälkeen kalan kypsymään itsekseen ja hautumaan kattilaan kannen alle ja sammutan lieden. Anna liemen hetki jäähtyä.
  3. Ota kala kattilasta ja irrota lihat keskiruodosta. Siivilöi liemi ja ota talteen.
  4. Kuori ja paloittele keittoon tulevat porkkanat, perunat ja sipuli ja kuullota niitä hetki voissa kattilassa. Jos pidät fenkolin mausta, kuori siitä ohuita suikaleita joukkoon. Ropsauta juuresten päälle hiukan suolaa.
  5. Lisää kalaliemi juuresten päälle ja keitä melkein kypsiksi.
  6. Lisää sitten kalapalat, halutessasi kermaa ja hienonnettu tilli. Kuumenna ja tarkista maku.

Savukalatahna hauesta

1 keskikokoinen savustettu hauki (toki muukin kala sopii tähän)
pala purjoa tai kevätsipuleita varsineen
2 rkl kapriksia
tilliä
1-2 rkl sitruunanmehua
1-2 dl creme fraichea, smetanaa tms.
rouhittua mustapippuria
suolaa

Tämä hauki savustettiin kotona rivitalon pihassa Opa sähkösavustimessa ja hyvin kypsyi kovassakin pakkasessa.

  1. Irrota savukalasta lihat ja pilko se hyvin pieniksi paloiksi.
  2. Hienonna kaprikset, purjo ja tilli ja yhdistä ne kalan joukkoon.
  3. Lisää creme fraiche, mustapippuri ja sitruunanmehu. Sekoita ja tarkista happo ja suolaisuus. Lisää tarvittaessa.
  4. Anna tekeytyä jääkaapissa tovi ja nauti ruisleivän päällä.

Maukasta viikonloppua!

Maarit