Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

METSÄN AARTEITA

Sanos, mitä Pohjolaan syksy tuopi tullessaan?
Sieniä, sieniä, paljon sieniä!

Se alkaa jo heinäkuussa, kun ensimmäiset keltaiset kantarellit pilkistävät sammaleen alta. Se pahenee, kun törmää elokuussa tatteihin metsätien reunassa. Syys-lokakuussa eivät edes hirvikärpäset tai sateet pysty sitä estämään. Se on sienihulluus ja se iskee joka vuosi!

En edes tiedä, mitä vuosikertaa vanhimmat kuivatut tatit, suppilovahverot ja mustat torvisienet ovat purkkieni pohjalla. Mutta niin ne vaan porisevat jossain vaiheessa padassa, risotossa, keitossa tai kastikkeessa. Mökkiviikonloppuisin takkaa lämmitetään välillä vain sienten kuivatusta varten ja väki saa hikoilla. Kotona on heti valmis -kiuas ja saunassa jatkuvasti noin 40 astetta lämmintä. Lauteille ei aina saunojia mahdukaan, kun metsän aarteet saavat kuivakylpyä.

Mieheni valittaa joskus, että meillä syksyisin muka haisee. Mikä meillä nyt haisisi! Sehän on vaan tuo paljon puhuttu viides uusi trendimaku, umami. Se on sienten tuoksu!

Osan sienistä paistan nopeasti pannulla ja pakastan. Joskus ihan vain käytännön syistä, koska takan päälliset ja muut kuivatuspaikat ovat jo täynnä. Ja joka vuosi teen ainakin yhden ison purkin perinteisiä suolasieniä. Joulun sienisalaatti tehdään niistä.

Suosikki sieniruoka numero 1 on paistetut sienet, yleensä tatit, ruisleivällä. Yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Toinen suosikkimme on sienirisotto. Siihen kelpaavat ne purkin pohjatkin. Kolmas herkkumme on venäläinen sieniruukku Julienne. Saan itseni täysin ruokanirvanaan sitä syötyäni. Marinoiduilla sienillä taas on kiva koristella salaatteja, keittoja, lihapateita tai laittaa vain ilmettä ja makua antamaan voileivän päälle.

Sienikori, veitsi + harja, saappaat ja taskuun varuuksi muovipusseja. Sitten metsään!

Paistetut sienet ruisleivällä

sieniä, tatteja tms., jotka voi paistaa pannulla
ruisleipää
voita
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Paista putsatut ja viipaloidut sienet voissa pannulla. Rouhi päälle pippuria ja ropsauta suolaa. Paahda ruisleipäviipaleet rapeiksi samassa pannussa ja nosta sienet viipaleiden päälle.
Se on siinä!

Sienirisotto

1 l tuoreita sieniä tai 2-3 kourallista kuivattuja (tatteja, mustia torvisieniä tai suppilovahveroita)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl öljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
noin 8 dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2 dl raastettua parmesaanijuustoa

  1. Tee ensin liemi valmiiksi joko liemikuutiosta tai fondista.
  2. Lisää öljyä pannuun ja kuullota hienonnetut sipulit.
  3. Lisää tuoreet sienet ja jatka kuullottamista.
  4. Lisää riisi ja sekoittele riisi-sieni-sipuliseosta muutama minuutti, jotta riisikin saa kauniin kullankuultavan värin.
  5. Lorauta valkoviini joukkoon ja anna kiehahtaa, kunnes neste on melkein imeytynyt riisiin.
  6. Ryhdy lisäämään kasvislientä pienissä erissä, noin desilitra kerrallaan välillä risottoa hämmentäen, kunnes risotto on kypsää, noin 20 min. Jos käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ensimmäisen neste-erän kanssa yhtaikaa pannuun.
  7. Mausta lopuksi risotto suolalla ja rouhitulla pippurilla, lisää pari ruokalusikallista voita ja raastettua parmesaania makusi mukaan. Juustoraastetta voi ripsauttaa myös lautasella risoton päälle.

Sieniruukku Julienne

3-4 dl sieniä, tatteja tai ryöpättyjä sekasieniä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
200 g creme fraichea tai smetanaa
suolaa
mustapippuria
hienonnettua persiljaa
juustoraastetta

  1. Hienonna sipulit, pilko sienet (tuoreet tai sekasienet).
  2. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kasarissa, lisää sienet ja sipulit ja kuullota hetki. Jos haluat, lisää valkoviiniä tai sherryä tässä välissä ja jatka kuullottamista muutama minuutti.
  3. Ripottele joukkoon jauhot, sekoita ja hauduta hetki.
  4. Lisää ruokakerma, creme fraiche tai smetana ja anna hautua miedolla lämmöllä noin tunti välillä sekoittaen.
  5. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetulla persiljalla.
  6. Jaa kasariin muodostunut sienimuhennos voideltuihin uuninkestäviin pikkuvuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin tai grillivastusten alle, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
  7. Tarjoa kuumana ruisleivän ja kylmän oluen kanssa.

Marinoidut sienet

suppilovahveroita tai kantarelleja
1 dl rypsiöljyä (+ 1 rkl)
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria
(tilliä tai muuta lempiyrttiäsi)
noin 3 dl:n vetoinen lasipurkki

  1. Puhdista sienet ja paista pannulla, kunnes neste on haihtunut.
  2. Lisää rkl öljyä ja ruskista vielä sieniä hetki.
  3. Sekoita kulhossa rypsiöljyyn valkoviinietikka, suola, raastettu inkivääri, hunaja ja pieni määrä rouhittua pippuria. Jos pidät tillistä, lisää hakattua tilliä joukkoon (tai muuta lempiyrttiäsi).
  4. Kumoa sienet liemeen ja sekoita hyvin.
  5. Purkita puhtaaseen purkkiin, sulje kansi ja jäähdytä. Sienet säilyvät jääkaapissa ainakin 2 viikkoa.

Vain mielikuvitus on rajana, miten monipuolisesti sieniä voi käyttää ruuanlaitossa. Nopea pastakastike, pizzaa, munakasta, keittoa . . .

Nyt on saatu paljon sateita ja lämpötilat taas kohoavat. Sääennusteiden mukaan on myös odotettavissa lämpimiä öitä. Sieniä siis tulossa lisää seuraavien viikkojen aikana!

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen,

Maarit

Frenchic-kalkkimaali kokeilussa

Olen aiemmin käyttänyt Annie Sloanin upeita kalkkimaaleja. Törmäsin talvella itselleni uuteen kalkkimaalituttavuuteen, Frenchic kalkkimaaleihin. Facessa on hyvät suomenkieliset sivustot ja mielenkiintoisia esittelyjä maalin käytöstä niin Suomessa kuin maailmalla.

Siispä tuumasta toimeen! Nettisivuilta löytyi lähin jälleenmyyjä, joka oli Room 32 -liike Helsingissä. Myyjä esitteli asiantuntevasti maaleja, ja ostin pienet purkit valkoista ja mustaa Frenchic Al Fresco -maalia kokeiluja varten. Maalien lisäksi myyjä suositteli Finishing coat -viimeistelypinnoitetta, jota voi käyttää sekä pohjusteena että maalin päälle lisättävänä pinnoitteena.

Al Fresco -maali sopii sekä sisä- että ulkokättöön. Lähdin kokeilemaan maalia tuoliin, joka kaipasi hieman tuunausta. Mäntypuinen istuinosa on tumma ja kellertävä, ja rungon vaalea maali oli jo kulahtanut vuosien käytössä.

Pesin tuolin ensin maalipesulla. Käsittelin kuivat pinnat Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Pinnoitteen kuivuttua maalasin koko tuolin valkoisella kahteen kertaan.

Mäntyosa kuultaa aavistuksen maalin alta edelleen, mutta ajattelin jättää tuolin tähän kuosiin. Näin lopputulos ei ole niin tukkoinen, vaan pinta on elävämpi. Maalasin myös tuolin takana näkyvän, kirjahyllyn ja kaapin väliin jäävän ”salalokeron” mäntypuisen laudan kolme kertaa maalilla (säilytämme siellä ylimääräsiä tauluja!). Kolme kerrosta peittää hyvin puun värin, ja pinta on puhtaan valkoinen. Käsittelin lopuksi maalatut, kuivat pinnat vielä Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Se tekee pinnasta hieman lakatun oloisen. Jos siis kaipaat mieluummin kalkkimaalin mattapintaa, huomaa että Finishing Coat muuttaa pinnan puolihimmeäksi.

Tuoli on nyt ollut jo useamman kuukauden käytössä, ja maalipinta on kestänyt varsin hyvin. Yksi kova kolaus istuimen selkänojan yläosassa näkyy, ja sehän on elämisen jälki se!

Tänään sataa, ja ulkona on selvästi syyskuu. Laitan tähän vielä loppupiristykseksi muutaman kuvan puutarhasta juuri nyt. Hortensiat, mon amour!

Mitä tuumit kalkkimaaleista? Olen itse aivan hurahtanut niihin, ja maalailisin kaikki vaan kalkkimaaleilla.

Mukavaa viikonloppua!

Heli xx

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

Asuntomessupaloja 2020

Pääsin piipahtamaan messuilla viime viikonloppuna. Päivä oli helteinen, ja olin varannut esimmäisen mahdollisen saapumisajan – olimmekin puolison kanssa messuilla tikkana jo kymmeneltä. Ensimmäiset tunnit sinnittelimme helteessä kasvomaski naamalla, sitten luovutimme (kuten muutkin vierailijat) ja pyrimme pitämään turvavälejä. Tämä ei ollut ihan helppoa. Messutaloissa rajoitettiin kuitenkin kerralla sisään pääsevien ihmisten määrää, mikä oli varmasti järkevää.

Monesti on erityisen mielenkiintoista nähdä, löytyykö talojen arkkitehtuurista jotain uutta. Ulkopuolelta komeimman talon tittelin vie kenties valkoiseksi rapattu Hevi kivitalo Lumitiikeri, jonka julkisivu oli kaarrettu. Tulimme talolle myöhään iltapäivällä, ja jonot olivat fenomenaaliset. Emme kyenneet enää jonottamaan, ja jätimme käynnin sisätiloissa väliin. Oma suosikkini taloista oli Finnlog Hetena, jonka julkisivut oli vuorattu polttokäsitellystä laudasta ja jonka sisäpihalle jäi yksinkertainen japanilaistyylinen sisäpiha istutuksineen.

Sisustuksen ajankohtaiset värit ja materiaalit ovat helposti bongattavissa messutaloissa. Meille ajankohtaista tällä hetkellä on saunan uudistaminen (eli naamankohotus), joten kuvailin erityisesti kylpyhuoneita ja saunoja. Näistä näpsin lähinnä pikaisia kännykuvia. Tässä muutamia huomioita asuntomessutalojen sisätiloista ja sisustuksista. Lähdetään liikkeelle makkareista.

Rauhallisia värejä.
Mustaa ja harmaata.
Monesti sängyn takana olevan väliseinän molemmin puolin pääsee vaatehuoneeseen.
Vahvoja kuviota ja ylellisisä materiaaleja.
Näyttävää kohokuvioitua puupintaa.

Keittiöissä näkyi edelleen paljon mustaa ja puun värejä. Avointa tilaa: pelkistetyt ja selkeät keittiöt jatkuvat ruokailu- ja oleskelutiloiksi.

Puutarhat ja pihat ovat usein iso innoituksen lähde. Messukotien pihat ovat tosin vasta kasvunsa alussa, pensaat ja puut nuoria ja matalia. Tonttien pienet koot haastavat pihasuunnittelun. Helppohoitoisin piha-alue oli päällystetty kuntalla ja kulkuväylät kiveyksin. Makuja ja tarpeita on monia: pih voi olla lasten leikkipaikka tai aikuisten harrastuskohde.

Monikerroksista ja eri värejä – havuja ja lehtipensaita.
Pallotuijat paahteessa vaativat kastelua menestyäkseen. Korkea riippahernepuu antaa kontrastia.
Kasvimaa takapihalla.
Helppohoitoinen kuntta alkaa talon reunasta. Istutusalue on rakennettu erikseen muurikivin.
Taustalla näkyvässä Finnlog Hetenassa oli yksi hienoimmista talojen julkisivuista.
Ruudun takaa: Finnlog Hetenan pelkistetty sisäpiha.
Istutusalueita oli katettu koristekivin (kuvassa) tai hakkeella. Vaalea lehtipuuhake oli meille uusi tuttavuus.
Viherhuone tuo kesän ympäri vuoden.
Ai että! Viherhuoneessa viihtyisin kyllä.
Isot, leveälankkuiset terassit jatkavat sisätilaa. Istutukset antavat yksityisyyttä.
Yksi olohuone pääsi kamerakuvaan.
Kaunis punottu yksityiskohta tuolin istuinosasta.

Näillä kuvanäpsyillä mennään – yleisöpäivänä on aina haastavaa saada kuvia, joissa ei näkyisi muita kanssavierailijoita. Sisustuksellisesti erityisen hauska kohde oli Jämerä Salmiakki. Siitä näppäilin kännykuvia, joita löydät instasta. Askarteluhuoneen kohdalla viherryin viimeistään :D. Lisää messukuvia eri kohteista löydät instasta @kotonaparas.

Jos kävit messuilla, mistä sinä tykkäsit?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Kartano- ja panimovierailulla Malmgårdissa

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsin kahden ystäväni kanssa vierailemaan Malmgårdin kartanolinnassa Loviisassa. Suku on asunut paikalla jo 1660-luvulta.

Malmgård on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn, ja kartanon alueella sijaitsee myös kartanopuoti ja olutpanimo. Olimme varanneet ennakkoon kartanokierroksen sekä sen jälkeen oluiden maistelun panimossa.

Päivä oli kuuma – juuri sellainen, joita voi haikeudella syksyn sateissa muistella. Kartanokierroksen opasti kartanon omistaja, kreivi Henrik Creutz. Hän tarinoi meille kartanon historiasta sekä nykypäivästä. Huoneita kartanossa on yhtä monta kuin viikkoja vuodessa, ja ikkunoita saman verran kuin vuodenpäiviä, kertoi isäntämme.

Päärakennus on rakennettu 1885 tiilestä, mikä on ollut aikanaan oiva ratkaisu. Aikaisempi kartano oli kaksikerroksinen, empiretyylinen puurakennus, joka purettiin huonon kuntonsa takia. Puurakenteisena nykyinenkin kartano vaatisi vallan toisessa määrin huoltotoimia.

Renessanssityylinen, linnamainen kartano on rakennettu tiilestä.
Linnamainen kartano valmistui 1885. Sen on suunnitellut arkkitheti F. A. Sjöström.
Toisen kerroksen ritarisalissa oli näyttäviä katto- ja seinämaalauksia. Näyttävät kyntteliköt ovat Muranon lasitehtaalta Italiasta.

Kartanon panimossa pääsimme maistelemaan käsityöläisoluita isäntämme opastamina. Dinkel-olut on tehty speltistä. Vaalea spelttiolut oli hyvää ja siinä oli pehmeä jälkimaku. Sour-olut oli marjainen ja hapokas, ei ehkä aivan makuuni – nimensä mukaisesti Kuningatar Sour. Oikeanpuoleinen Proto-olut oli suosikkimme. Sitä voi tällä hetkellä ostaa vain tilaustuotteena Alkosta, koska koronakevät sotki hanamyynnin.

Olipa hauska ja mielenkiintoinen päivä linnakartanossa ja puodissa sekä panimossa. Tuumin, että tänne täytyy tulla toistekin – oluiden maistelu oli hauskaa ja isäntämme tarinat panimon ja kartanon toiminnasta olivat mielenkiintoista kuultavaa. Mukaan lähti puodista muutama olut kotiin maistettavaksi sekä erilaisia jauhoja leivontaan ja ruislesettä aamujogurttiin.

Oletko käynyt mielenkiintoisissa panimoissa tai kartanopuodeissa? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä seuraaville vierailuille.

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Linnakartanon puutarhassa.

puskista syviin vesiin

Ahvenpyttipannu ja vadelmatuulihatut

Itse pyydetty kala on aina suuren ilon aihe! Tänä kesänä verkoista onkin noussut useamman kerran hyvänkokoisia ahvenia, noin 6-7 metrin syvyydestä jyrkänteen reunalta. Myönnän, niiden irrottelu verkoista ja fileointi on työlästä ja aikaa vievää, mutta kun saa lautasella eteensä pinnalta kullanruskean, paistetun ahvenfileen, kaikki muu vaiva unohtuu. Ja meillähän työnjako menee niin, että mies laskee ja nostaa verkot, minä irrotan kalat, mies fileoi ja minä valmistan ruuan. Yhdessä syödään ja nautitaan! Ei valittamista!

(Katso blogin lopusta, miten onnistut saamaan ahvenfileistä ruodottomat suoraan pannulle!)

Hyvä ahvenapaja.
Aikas piikikkäitä ovat!
Kuin seitsemän veljestä.

Jo muutamasta ahvenfileestä saa kantarellien ja uusien perunoiden kanssa helpon, nopean ja maukkaan pyttipannun lounaaksi. Jos haluat nostaa tasoa, näin rapuaikana päälle voit vielä laittaa muutamia keitettyjä ravunpyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä. Koko komeus kruunataan karkealla Dijon-sinapilla maustetulla ranskankermalla ja tilli-ruohosipulisilpulla. Minun suosikkiviini ahvenpyttipannun kanssa on ehdottomasti Ranskasta Sancerre-alueen hapokas ja mineraalinen valkoviini, mutta lounasjuomaksi sopii hyvin myös sitruunalla terästetty vesi. Kalaisan pyttipannun aineksia voi huoletta myös varioida sen mukaan, mitä milloinkin järvestä nousee ja metsästä löytyy.

Jälkiruuaksi nautitaan salamaleivoksia, Éclair-leivoksia, tutummin tuulihattuja vadelma-mascarponetäytteellä. Ranskankielinen nimi éclair tarkoittaa salamaa ja nimi viittaa siihen, että leivokset nautitaan salamannopeasti, koska ovat niin niin herkullisia. Eivätkä täyteyt tuulihatut juuri säilyttämistä kestäkään, taikina lötkistyy ja raikkaus katoaa, jos odottavat syöjiä pitkään. Syö siis kaikki heti! Tuulihattujen täytteeksi voi tallentaa myös mustikoita, mansikoita tai puutarhan viinimarjoja.

Ahven-kantarellipyttipannu


Tähän ruokaan tarvitset vain yhden astian, riittävän suuren paistinpannun.

ahvenfileitä 2-4 syöjää kohti
suolaa ja valkopippuria fileiden päälle
keitettyjä uusia perunoita
kantarelleja
1 pieni sipuli
(keitettyjä ravun pyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä)
tillisilppua
ruohosipulisilppua

Kastike:
1,5 dl ranskankermaa
1,5 rkl karkeaa Dijón-sinappia (kokojyvä)
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan.
Paista ahvenfileet pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja nosta lautaselle odottamaan.
Paista seuraavaksi puhdistetut ja pieniksi paloiksi pilkotut kantarellit. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, lisää pilkottu sipuli (vain vähän ettei maku lyö läpi) ja keitetyt, pilkotut perunat. Paista käännellen, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sipuli kuullottunut.
Lisää pannulle kalafileet ja halutessasi ravun pyrstöt ja anna lämmetä. Lopuksi leikkaa päälle tilli- ja/tai ruohosipulisilppua.
Tarjoa ranskankermakastikkeen kanssa.

Salamaleivokset eli vadelma-mascarponetuulihatut

noin 20 kpl

Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Täyte:
3-4 dl vadelmia
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
2-3 rkl lemon curd -sitruunatahnaa
Koristeluun:
tomusokeria

Kuumenna vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot kerralla ja sekoita koko ajan, kunnes seos irtoaa reunoista ja muodostuu kiiltäväksi, kiinteäksi taikinaksi. Anna jäähtyä hetki.
Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Pursota taikinasta tai muotoile kahdella lusikalla tuulihattuja uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Älä avaa uunia paistamisen aikana. Nosta lopuksi tuulihatut varovasti ritilälle jäähtymään.
Täytettä varten murskaa 2/3 vadelmista haarukalla ja sekoita ne mascarponen ja sitruunatahnan kanssa.
Täytä tuulihatut vasta juuri ennen tarjoilua. Leikkaa leivokset halki (voit myös jättää kannen kiinni toisesta sivusta) ja lusikoi täytettä ja kokonaisia vadelmia sisään ja taita kansi päälle. Siivilöi leivosten päälle tomusokeria.
Takuuvarmasti herkullisia!

Tässä vielä kuvasarja, miten saat ahvenfileistä ruodottomat:

Avaa maha ja poista sisälmykset.
Leikkaa selkärankaa pitkin kahteen osaan.
Poista kylkiruodot.
Irrota nahka suomuineen.
Tee pienet viillot keskiruodon molemmin puolin . . .
ja leikkaa ruotojono irti.
Valmiita ruodottomia ahvenfileitä pannulle.

Lämpimiä elokuun iltoja toivotellen,

Maarit

Huussi-vajaraksa edistyy

Kesäloman loppu häämöttää uhkaavasti, mutta onneksi mökillä huussi-vajaraksa alkaa olla mukavassa vaiheessa. Projektista kehkeytyi isompi kuin ajattelimme alunperin. Tämä johtui siitä, että mökin maasto asettaa omat haasteensa rakentamiselle. Aluksi valitsemaamme paikkaan, vanhan halkoliiterin ja huussin kohdalle, uutta ei voinut rakentaa. Maa oli kiviä täynnä ja osin kuin hetekka – notkui, notkui – ei siis perustuksille sopiva. Näin ollen valitsimme projektille sen ainoan tasaisen paikan mökkitontilta, johon rakentaa. Ja sekin asetti rajat vajan koolle – vajasta piti nääs tehdä isompi kuin suunnitelmissa. Isot kivet, joita ei mies- & naisvoimalla ja kangella pois saada, sanelivat paikan.

Aamu-usvaa mökin rannassa.
Varhainen lintu madon nappaa…
Aamuaurinko on vasta nousemassa.
Perustukset ovat tärkeimmät – ja niiden tekeminen vie paljon aikaa.
Mökkimme maasto on kivikumpua.
Kestopuuta vajan lattiaan. Sadesää keskeytti välillä raksahommat.
Huussin lattia syntymässä mökkilattialaudasta vajan kestopuulattian viereen.
Käsittelin vajan lattian Teknoksen Woodex Aqua Wood Oililla.
Sivuseinät nousevat. Taakse tulee ilmava rimaseinä.
Jouduin maalaamaan rakennusta osissa ”sateelta suojaan” -tyyppisesti.
Pidettiin välipäivä ja käväistiin Tuurissa. Sieltä löytyi sadetta pitävä uusi kattopressu.
Pikkuikkuna huussin puolella avaa näkymät myös järvelle.
Ja oven karmit paikalleen.
Ovi löytyi kierrätyskeskuksesta Jyväskylästä. Maalasin oven kalkkimaalilla. Katso Instan storysta minkä värinen ovi oli aiemmin!
Viimeisenä iltana aika oli käydä vähiin. Maalaushommat venyivät myöhään.
Iltahämärässä. Takaseinälle tulevat rimat, muutoin vuorilaudoitus alkaa olla paikallaan. Vielä puuttuu kunnon katto, mutta pressu saa nyt luvan kelvata hetken.

Pidimme yhden tärkeän välipäivän raksahommista. Alkaa nimittäin savu tulla korvista, jos koko loma on vain rakentamista. Sadepäivän iloksi suuntasimme mökiltä kohti Ähtäriä. Nuoriso odotti näkevänsä saukot ja ahman, mutta kumpiakaan emme tällä kertaa nähneet. Näimme kuitenkin pandat ja isot karhut, sekä koko joukon muitakin eläimiä.

Miten teillä on kesä mennyt? Onko tullut sopivasti lomailtua vai tuleeko projektit jo ulos korvista :)?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuunattua

Nostalgiaherkkujen päivitys

Juustotorttu on monen suosikkiherkku. Se onnistuu hyvin myös maidottomana ja gluteenittomana.
Inkivääri-soijamarinadissa maustunut kirjolohisalaatti kauden vihanneksista.

Kun 80-luvun puolivälissä lähdin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin, nappasin mukaani myös nipun reseptejä äitini kokoelmista. Tukholmalaisen Milda-koekeittiön ILOINEN KAKKUKIRJA (ei vuosilukua tiedossa) sisältää edelleen yhden lempileivonnaiseni ohjeen, kirpeän makean ja ihanan pehmeän juustotortun reseptin.

Juustotorttu on usein ollut nimenomaan perheemme miesten mieleen. Äitini leipoi sitä isälleni, minä olen hellitellyt sillä miestäni yhteisen elämämme alkuajoista lähtien. Ja jos kysyn aikuiseksi ehtineeltä pojaltani, mitä toivot, että leipoisin kun tulet käymään, saan lähes sataprosenttisesti vastauksen, että ”leipoisitko äiti SITÄ juustotorttua”.

Tällä viikolla lähdin äitini kanssa mökille ja päätimme valmistaa yhdessä joitain meille nostalgisia herkkuja. ILOINEN KAKKUKIRJA lähti mukaan kotoa ja juustotorttu oli heti molempien Top 5 -listan kärjessä. Tosin ammoisista ajoista poiketen torttu on nyt valmistettava täysin gluteenittomana ja laktoosittomana äitini ruokarajoitteiden vuoksi. Mutta nykyisin kaikki erikoisruokavalioiden huomioiminen on niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Kaupoista löytyy ihan oma hyllyvälikkö gluteenittomille jauhoille ja muille kuivatuotteille, ja kylmäkaapeissa on jos minkälaisia vaihtoehtoja tuttujen hapanmaitotuotteiden korvaajiksi.

Ja herkullista tuli! En saanut ehkä niin kirpeän hapanta makua kuin rahkasta, kun käytin kasvipohjaista creme fraichea ja soijasta valmistettua tuorejuustoa. Mutta muuten toimi oikein hyvin. Tortun suloiseksi kumppaniksi teimme kesäisen ihanan mansikkakastikkeen ja koristeeksi tulevat mansikkaviipaleet marinoin muutamalla teelusikallisella Triple Sec -likööriä ja hakatulla mintulla.

Juustotorttu

Taikina:
125g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 kananmuna

Juustomassa:
400g rahkaa
¾ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl maitoa tai kermaa
100g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Mansikkakastike:
mansikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja vehnäjauhot. Lisää rasva ja nypi seos ryynimäiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
Sulata täytteen rasva. Lisää rahka, vehnäjauhot, sokeri ja kananmunien keltuaiset ja hämmennä hetki. Lisää maito. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää juustomassaan kevyesti käännellen.
Voitele irtopohjainen vuoka (tai käytä leivinpaperia) ja painele taikina vuokaan. Juustomassa kohoaa uunissa, joten tee reunoista riittävän korkeat. Lisää taikinan päälle juustomassa ja paista 160 asteessa noin 50 min. Tortun pinta saa hiukan saada väriä ja se saa myös vähän repeillä. Silloin se on hyytynyt kunnolla.

Paistoin torttua reilun tunnin, koska mökilläni on alta lämpiävä kaasu-uuni ja käyttämämme täytteen ainekset näyttivät hyytyvän hitaasti.
Anna tortun jäähtyä ja hyytyä kunnolla. Mielestäni torttu on parhaimmillaan vasta seuraavan päivänä.

Soseuta mansikat ja tomusokeri pehmeäksi kastikkeeksi juustotortun kumppaniksi. Voit myös viipaloida muutamia mansikoita ja marinoida ne lempiliköörilläsi ja hienonnetulla tuoreella mintulla. Nekin maistuvat taivaalliselta pehmeän ja kirpeän happaman juustotortun päällä!

Mökillä minulla on toinen vanha, äidiltäni ”lainattu” resepti. Tallessa on enää jostain 80-luvun alkuajoilta ANNA-lehdestä repäisty sivu, jossa on kuva ja ainekset. Ohjesivu on aikojen saatossa kadonnut. Tämä kirjolohisalaatti voitti aikanaan lehden ruokakilpailun ja muistan, kuinka sen eksoottinen maku maistui raikkaalta ja trendikkäältä. Tuo trendikkyys tarkoitti tuohon aikaan tuoreella inkiväärillä maustettua soijamarinadia, johon paahdetut kirjolohen palat upotetaan muutamaksi tunniksi maustumaan. Muut ainekset, peruna, purkkimaissi, purjo ja omena, kuulostivat niin kasarilta, että päätimme äitini kanssa tuunata lounasherkkumme 2020 kesään sopivaksi.

Kevyeen kirjolohisalaattiin keitimme uusia perunoita, purjon korvasimme kesäsipuleilla, purkkimaissin tilalle valitsimme sokeriherneitä ja viskasimme joukkoon vielä muutaman retiisin. Lisäsin kuitenkin puolikkaan omenan ohuen ohuina viipaleina hapokkuutta tuomaan. Inkivääri-soijamarinadi toimii loistavasti salaatinkastikkeena.

Kirjolohisalaatti
4:lle syöjälle kevyeksi lounassalaatiksi

500g kirjolohta fileenä
Marinadi:
1 dl soijakastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
3 rkl oliiviöljyä
sentin pala tuoretta inkivääriä

6-8 keitettyä uutta perunaa
150g sokeriherneitä
2-3 kesäsipulia varsineen
puolikas omena
3-4 retiisiä
tilliä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää tuore inkivääri ohuina siivuina. Siivut on helppo poimia pois marinadista ja käyttää liemi lopuksi salaatinkastikkeena.
Leikkaa lohifile ohuiksi siivuiksi ja paahda ne pienissä erissä nopeasti kuivalla ja kuumalla pannulla. Laita paahdetut kalapalat lämpöisinä marinadiin ja anna maustua 2-3 tuntia.
Siivuta keitetyt perunat ja retiisit, puolita sokeriherneen palot ja hienonna osa tillistä.
Kokoa salaatti kerroksittain eri aineksista laakeaan astiaan. Kostuta välejä aina väillä muutamalla ruokalusikallisella marinadia. Voit myös koota salaatin ensin muista aineksista ja kasata päälle lohipalat keoksi. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena. Koristele tillin oksilla.

Heinäkuisin herkkuterveisin,
Maarit