Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Särkitunturilla

Varhaiset aamun hetket ovat hienoimpia, myös valon suhteen. Päivemmällä aurinko kyllä nousee, muttei enää kovin korkealle. Viisto valo langettaa pitkät, iltapäivän tuntuiset varjot jo keskipäivän tienoilla.

Viikonlopun sumun jälkeen aamut ovat sittemmin valjenneet kirkkaina täällä Muoniossa. Syysloma on tehnyt monella tapaa hyvää: Yöunet ovat riittävän pitkät, ja herään aamulla usein siihen, että muistan vielä näkemiäni unia. Lapin luonto on poikkeuksellisen hieno, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tänne vaeltamaan. Nettitauko on tehnyt hyvää meille kaikille, ja perhe on tuntuvammin läsnä ja yhdessä kuin arjessa yleensä.

Teimme päiväretken syyslomaviikolla Särkitunturille. Se sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Muonion keskustasta Pallastunturin suuntaan. Retkikohde oli selvästi suosittu nyt syyslomaviikolla, ja kanssamme patikoimassa oli useita retkikuntia. Matka tunturin laelle Rovaniementieltä (jossa parkkipaikka) on reilu kolme kilometriä, ja patikointi ylös tunturille vie noin kolme varttia.

Alkumatka on helppokulkuista polunpohjaa, mutta lähempänä tunturin lakea polku muuttuu kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Pyörätuolin tai vaunujen kanssa laelle on haastavaa päästä. Tosin yksi reipas pyöräilijä ilmestyi tunturin laelle paksurenkaisen fatbike-maastopyörän kera.

Fasiliteetit ovat tässä kohteessa kunnossa: Matkan varrella puolivälissä nousua on iso, kutsuva kota sekä puuvaja ja vessat. Tunturin laella on nuotiopaikka, ja se oli myös ahkerassa käytössä.

Särkitunturin laella on pieni mutta syvä lampi. Ihme kyllä lampi ei ollut vielä jäässä. Navakka tuulenvire piti hanskat visusti kädessä, ja valokuvaaminen oli lähinnä nopeita näpsäilyjä. 

Särkijärven laelta löysimme suojaisan taukopaikan ja lisäsimme lämpimiä välikerroksia. Otimme lounasmuonat esille ja pistimme Trangiaan vedet kiehumaan.

Täällä taivaan katolla saimme ihailla näkymiä Särkijärven, Oloksen ja Pallaksen suuntiin.

Matka jatkuu kohta kohti Etelä-Suomea ja kotia. Pohjoinen jättää jäljen ja muiston. Tänne haluaisi aina palata, mutta seuraavaa reissua ei vielä ole suunnitelmissa. Onneksi on vielä viikonloppu edessä, sillä matkaa halki Suomen riittää.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta!

Heli

Äkässaivo ja Seitapahta

Saamelaisten muinainen pyhä paikka Äkässaivo löytyi Äkäsjoen varrelta noin kymmenen kilometrin päästä Äkäslompolosta pohjoiseen. Paikka on vaikuttava ja näkemisen arvoinen, ja Metsähallituksen päätöksellä suojeltu. Sinne on myös lyhyt patikointimatka, jonka taittaa vaikka pienempienkin lasten kanssa helposti. Saimme puhuttua poluille myös nuorison, olihan matka sinne ja takaisin tietojemme mukaan vain kolmisen kilometriä.

Patikointipolku johti aluksi mäntymetsän läpi.

Seurailimme välillä Äkäsjoen vartta.

Äkässaivo sijaitsee jäätikköjokien kuluttamassa kanjonissa, jyrkkäseinäisen kallion juurella. Harjanteen päällä on kota ja nuotiopaikka. Harjanteelta johtavat rappuset alas järven rannalle.

Äkässaivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi, jonka pohja erottui rannassa terävästi ohuen jääkerroksen läpi. Saivoihin liittyi uskomuksia ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen uskottiin olevan kaksipohjaisia ja saivokansan asuvan alemman järven rannalla, ikäänkuin ylösalaisin meidän maailmaamme nähden.

Äkässaivon vieressä nouseva Seitapahta eli seitakivi on kymmenen metriä leveä ja parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä korkea kalliopaasi. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta – korkeuseroja on haastavaa saada tallennettua, varsinkaan kun seisoo aivan kalliojyrkänteen vieressä. Näky on komea, eikä ihme, että Seitapahta ja Äkässaivo ovat saamelaisten vanhoja palvonta- ja uhripaikkoja.

Patikointipolku johdatteli myös vanhan kalkkikiven polttopaikan ohi.

Lyhyellä päiväpatikoinnilla emme pysähtyneet lounastamaan, vaikka matkan varrella olisi ollut tarjolla oiva nuotiopaikka ja kota. Suosittelen lämpimästi Äkässaivon kierrosta kaikille, jotka pystyvät kulkemaan välillä kapeaakin polkua. Jyrkkää rinnettä pääsi kulkemaan tukevia rappuja ylös tai alas, kiertosuunnasta riippuen. Lisää tietoa Äkässaivosta löytyy Luontoon-sivustolta tämän linkin takaa, klik.

Kirpeitä lokakuun päiviä!

Heli xx

Syyslomalla pohjoisessa

Syyslomalla suuntasimme Etelä-Suomesta Muonioon Olokselle. Pohjoisessa oli sunnuntaina sumuista, mutta happi oli raikasta ja luonto pehmeän hämyinen ja kaunis sumuverhossaan. Aiemmin satanut lumi oli sulanut pois, mutta kaikkialla näkyi merkkejä lähestyvästä talvesta. Sienet olivat paleltuneet sammalen sekaan ja lampien pinnat olivat jo jäässä.

Kuukkelit pitivät meille seuraa metsässä, kun kuljimme Olostunturin reunaa Tunturijärven laavulle. Näimme metsässä myös metsäjäniksen, joka oli vaihtanut jo valkoisen talviturkin, lentoon pyrähtävän metson ja vikkeliä hömötiaisia.

Sumun seasta oli mukava päästä mökille lämmittelemään ja kuivattelemaan. Illalla kauden ensimmäiset glögit höystettiin suklaalla – ja tietysti tämän hetken suosikkipelillä, Bangilla.

Hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille. Ja mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

Heli

 

Loviisan Wanhat talot 2018

Jos ihminen voi olla yhden koko päivän onnellinen, se oli viime lauantaina.

Pääsimme kahden ystäväni kanssa höyryjuna Ukko-Pekalla Porlammilta Loviisaan Loviisan Wanhat talot -näyttelyyn. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin, kun pääsi käymään sisällä loviisalaisten kodeissa. Vaatii paljon avata oman kodin ovet ventovieraille kävijöille  – hatunnosto siis heille. Ja kodit olivat persoonallisia, mielenkiintoisia ja täynnä mainioita sisustusideoita! Vanhoja rakennuksia oli kunnioitettu ja säilytetty, tai sitten muokattu tämän päivän toimivilla ratkaisuilla vanhaa henkeä vaalien. Kuljimme ja nautimme näkymistä ja markkinatunnelmasta useita tunteja.  Tästä päivästä muistona blogissa tämä kaiken kertova kuvakavalkadi.

Höyryjunan ravintolavaunussa.

Tunnelmallinen ruokapaikka Degerby Gille ja kalasoppabuffa. Tummat hirret muistuttivat Liperin-mummolasta.

Vintti kesähuoneena.

Ei vieraista väliä.

Vanhat hirret oli jätetty näkyviin makuuhuoneen päätyseinään.

Villiviini oli vallannut ulkorakennuksen.

Akkareita voi lukea kesämajassa kavereiden kanssa.

Kukat ylösalaisin! Mainiot kankaiset kukkaruukut olivat Greyscaledesign Finlandin.

Veitsiteline vanhoista kirjoista.

Näihin kuviin, näihin kotoisiin tunnelmiin.

Hyvää viikonloppua,

Heli

Mökkipuutarhan ruusupenkki, vol. 2

Perustimme mökille Keski-Suomeen ruusupenkin viime kesänä. Hullaannuimme vallan, ja kunnostimme vanhan kohopenkin ruusuille. Olimme yrittäneet kasvattaa siinä perennoja, mutta paahteinen paikka ja vähäravinteinen, köyhä maa eivät edesauttaneet asiaa. Ja varmaan lisärvinnekin olisi ollut tarpeen. Postauksen ruusupenkin perustamisesta löydät täältä, klik.

Kirvat kiusasivat ruusuja tänä kesänä.

Löysimme viime vuonna Viherlandiasta upeita ruusuja, ja se oli menoa! Vähänkös meitä jännitti nyt keväällä nähdä, oliko panostuksemme ruusupenkkiin ollut turha. Miten ruusut kestävät ankaran talven tuulisessa paikassa rannan läheisyydessä kolmosvyöhykkeellä? No yllättävän hyvin! Vain yksi ruusu oli kuollut, eikä sekään kylmään nuupahtanut. Syksyllä ruusussa oli jokin kasvitauti, joka sai sen tummumaan ja menehtymään jo ennen kylmiä. Poistin syksyllä kaikki oksat ja penkkiin pudonneet lehdet, ettei tauti leviäisi muihin ruusuihin. Muut ruusut onneksi säästyivätkin. Tyhjä paikka ruusupenkissä kaipasi nyt täyttämistä, ja sopiva ruusu löytyi heinäkuussa marketin puutarhamyymälästä.

Viime kesänä istuttamamme ruusut ovat ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’. Penkissä on myös mummilta taimena saatu suviruusu, jonka siirsimme piha-alueelta penkkiin. Parhaiten tänä kesänä on kukkinut ’Persica Roses’ , jonka kukka on yksinkertainen. Kesä on ollut hurjan helteinen, eikä ruusuja ole juuri ennätetty kastella. Ensi keväänä täytyy myös muistaa lisätä lannoitetta heti keväällä, että ruusut pääsevät kunnolla kasvuun.

Uusi ruusu on pienikukkainen tarhakurtturuusu ’Sointu’ . Kukka on pieni ja soma!

Ruusujen kukinta on hiipunut näillä helteillä. Meidän energiamme menivät remonttihommissa, ja kukkapenkki olisi kaivannut enemmän hoivaa jo heti keväästä. Next time wiser.

Onko sinulla ruusuja? Olisi kiva kuulla, miten ne ovat kukkineet tänä hellekesänä?

Heli

We planted roses in a flower bed at our cottage garden last Summer. Only one rose did not survive, and we had to find a new one to replace it. It is ’Sointu’ which has small, beautiful and delicate flowers.

Juhannuskukat

Kotona meillä on hillitty ja moderni värimaailma, ja kaikki kukat ovat valkoisia. Poikkeuksena muutama pensas, joissa kukkii vähän aikaa vaalenpunaiset kukat. Mökillä minulta usein karkaa kukkien osalta mopo käsistä, mutta nämä kesäkukat huomasin valinneeni kuitenkin pinkin ja valkoisen väliltä.

Näissä kuvissa näkyvät myös keskeneräiset projektimme, saunan maalaus ja pöllikasat, jotka odottavat halkomista ja pinoamista. Mutta hällä väliä, se on elämää, kaikki keskeneräisyys. Nämä kuvat otin jo reilu viikko sitten, kun kävimme viimeksi mökillä. Kukat olivat säilyneet onneksi hyvässä kunnossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää juhannusta!

xx

Heli

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

Aloitimme aamun Fiskarsissa kahvin ja lämpimän, vastaleivotun juustosämpylän kera. Aamukahville ei olisi voinut olla parempia puitteita.

Vanha koulu on uuskäytössä kahvilana, käsityö- ja taidemyymälöinä (kuva yllä).

Vanha mylly on seisonut tien vieressä jo vuodesta 1898. Käsin tehdyt, eriväriset tiilet muodostavat hienon seinäpinnan (kuvat alla).

Fiskarsin myymälä oli tietysti aivan must-kohde, jota emme voineet ohittaa. Ja kylläpä oli mainiot myyjät ja loistopalvelu, täällä ja kaikkialla Fiskarsissa. Päivästä jäi tämänkin takia todella hyvä mieli, ihmisten kohtaamisesta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Jos jotain välineitä puutarhaan ei löydy täältä Fiskarsin myymälästä, niitä ei varmaan tarvita…

Houkutuksia Iittalan-myymälässä.

Kahden neliskanttisen Teema-tarjoiluastian lisäksi hairahdin tähän upeaan ja sielukkaaseen Mariskooliin. Väri on uusi ”ruusuvesi” ja tarjous oli vastustamaton. Ja eihän minulla ollut vielä kuin kirkas ja tumman burgundi skooli entuudestaan. Armas siippani mainitsi kotona tästä kauniista Mariskoolista, että tuotapa juuri tarvitsit. Ehkäpä ihan aiheesta, sillä tämähän on täydellinen turhake. Hänelle kuitenkin kommentoin, että nämä (Mariskoolit) ovat ainoa lapsilleni jälkeenjäävä perintö, muuta ei ole eikä tule :D.

Keramiikkataiteilija Erna Aaltosen kuratoima About Clay -näyttely on hieno, suosittelen lämpimästi! Esittelyssä sanotaan, että näyttely on ainutlaatuinen, ja komppaan tätä kyllä. Esillä on neljänkymmenen eurooppalaisen taiteilijan keramiikkatöitä. Paikkana Kuparipaja, Fiskarsin ruukki. Ostimme yhteisliput tähän ja Summerhouse-näyttelyyn. Summerhouse-näyttelystä lisää blogissa täällä, klik.

Sisääntuloaulassa katseeni kohdistui Poiat-yrityksen upeisiin pyöreisiin pöytiin ja tuoleihin. Jos tällaisen pöydän saisi joskus kotiin, niin vot.

Susan O’Byrnen hauskasta sukupuusta löytyvät kaikki perheenjäsenet.

Anneli Sainion töissä yhdistyy taide ja funktio (yllä).

Nämä keramiikkapaloista kootut taulut olisin hetikin halunnut kotiin (mikä epärealistinen ajatus!). Taulut ovat pari, ja vaativat suuren seinätilan. Työt ovat suomalaisen keramiikkatailiteilijan Kirsi Kivivirran ja teoksen nimi on Vessels and shadows.

Voit käydä itse katsastamassa näitä ja lukuisia muita huikeita töitä Fiskarissa tänä kesänä, tätä näyttelyä en jättäisi väliin! About Clay -näyttelystä löydät lisää tietoa täältä, klik.

Päätimme päivän ystävän kanssa myöhäiseen lounaaseen Lukaalissa. Lämmin falafel-salaatti oli oiva valinta.

Mukavaa mittumaaria!

Heli

Fiskars ja Summer House -näyttely

Fiskars, tuo ihana kesäpaikkakunta ja nähtävyys, jossa olin viimeksi käynyt aivan liian kauan aikaa sitten. Alkuviikosta pääsin piipahtamaan ystäväni kanssa Fiskarsissa, joka oli juurikin niin ihastuttava kuin muistin edellisestä käynnistäni. Päivä oli vielä upean aurinkoinen, ja pittoreski ruukkimiljöö kahviloineen ja lounaspaikkoineen oli kyllä aivan paras vierailukohde.

Suunnistimme lähes ensi töiksemme Fiskars Summer House -näyttelyyn Vanhaan viljamakasiiniin. Näyttelyn huoneet ovat yhdeksän muotoilijan käsialaa, ja ne ovat saaneet inspiraationsa suomalaisten taiteilijoiden töistä ja elämäntyylistä. Näyttelyssä tuodaan samalla esille suomalaista muotoilua, ja näyttelyn yhteydessä on designkauppa.

Näyttelyssä mukana olevat yritykset ja muotoilijat:

  • Nikari x Samu-Jussi Koski
  • Iittala x Aalto+Aalto
  • Artek x Man Yau
  • Anno x Ulla Koskinen
  • Hakola x Tero Kuitunen
  • Lapuan Kankurit x Aoi Yoshizawa
  • Woodio x Susan Elo
  • Fiskars x Linda Bergroth
  • Fiskars x Susanna Vento

Yllä olevan listan lainasin suoraan näyttelytiedoista, joka löytyy täältä, klik.   Vanha viljamakasiini on inspiroiva ympäristö näyttelylle.

Kesäkodin verannan sisustuksen on suunnitellut Samu-Jussi Koski, ja hänen valitsemansa taiteilja on Tove Jansson: ”yksinkertaista, aitoa ja kaunista”. Yhteistyössä Nikari (kuvat alla).

Elina ja Klaus Aalto ovat valinneet Sasha Huberin taiteen inspiroimina vaikutteita ruokailuhuoneeseen. Kattaus ja koriste-esineet ovat Iittalan. Ruskeat korkeat lasit ovat upeita, vaikka yleensä en ruskean lasin ystävä olekaan. Peilit tuovat tilaan heijastusta eri maailmoista (kuvat alla).

Oleskeluhuoneen värimaailma on lähtenyt taitelija Howard Smithin ja Erna Aaltosen töistä, huoneen suunnittelijana Man Yau ja mottona ”leikkisyys, uteliaisuus ja onnellisuus” (kuvat alla).

Susanna Vento puki kesäisen kasvihuoneen Fiskarsin välineillä ja viherkasveilla, inspiroijana Maire Gullichen (kuvat alla).

Rut Brykin värimaailma, muotokieli ja materiaalit ovat inspiroineet Aoi Yoshizawan saunatupaa, tekstiilit Lapuan kankureilta (kuvat alla).

Ulla Koskisen suunnittelemaa makuuhuonetta inspiroi Helene Schjerfbeck.  Koskisen ajatus huoneen sisustukseen on ”minimalistinen mutta samalla rikas, vahva, mutta herkkä” (kuvat alla).

Olipa tässä kuvamateriaalia, ;D! Lisää kesäisestä Fiskarsista vielä seuraavassa postauksessa.

xx

Heli

PS. Summer House -näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 klo 11-18. Liput 8e, Opiskelijat ja eläkeläiset 5e.

Puutarhan kevät

Huikean hieno, lämmin ja aurinkoinen viikko menossa! Viime viikonloppuna ennätin kuvata puutarhan kevättä juuri tällä hetkellä. Muutokset tapahtuvat nyt niin nopeasti, että kohta kaikki vehreys röyhähtää lopullisesti esille.

Sanoin oppilailleni maanantaina, että tällä viikolla kannattaa seurata luontoa – koivut ovat tulleet lehteen täällä Etelä-Suomessa ja valkovuokot kukkivat komeina mättäinä. Tämä on vuoden parasta aikaa, joka kestää vain nopean, ohikiitävän hetken. Onneksi viikonloppu on vielä edessä, ja lähipäivien sää näyttää lupaavalta.

Aurinkoista helatorstaita!

Heli

Kevät vihertää

Hyvää maaliskuista maanantaita ja viikon alkua!

Kevätauringon paiste saa minut aina innostumaan viherkasveista ja istutuksista. Tai kenties tämä on vain korvaavaa toimintaa sille, että valo paljastaa ikkunat, jotka kaipaisivat pikaista kirkastamista! ;D Mieluummin siis sormet multaan…

Löysin Tokmannilta kolme pientä viherkasvia kymmenellä eurolla. Sitähän en voinut vastustaa, ja mukaani tarttuivat kahvi, limoviikuna ja muorinkukka. Muorinkukka pienine pyöreine lehtineen ei olekaan minulle aiemmin tuttu viherkasvi. Kahvi on kaunis kasvi, jossa on kiiltäväpintaiset, tummanvihreät lehdet. Limoviikunassa on pienet, suipot ja vahapintaiset lehdet.

Jatkoin sunnuntain vapaapäivävaellustani Plantageniin. Sieltä löytyi pieni peikonlehti, jolla oli kauniita aukkoja lehdissään. Olen kuullut, että valon määrä vaikuttaa reikien muodostumiseen. Mitä valoisampi paikka, sitä reikäisemmät lehdet. Plantagen oli merkinnyt peikonlehden easy care -merkillä. Tämä tarkoittaa, että kasvi on helppohoitoinen, eikä sen kastelu ja hoito ole niin nökön nuukaa.

Pienet viherkasvit pääsivät kirjahyllyn päälle olohuoneeseen. Lamppu ei enää mahtunut hyllyn päälle, täytyy kehitellä sille joku parempi paikka.

Suuri sitruspuumme on karistellut lehtiään talven aikana ja näyttää surulliselta kirjahyllyn vasemmalla puolella. Mutta siinä on kuitenkin uusia, lupaavia alkuja. Tästä yli nelikymmenvuotiaasta perintökasvista ei hevillä luovuta, onhan se puolison pienenä sitruunan tai appelsiinin siemenestä istuttama. Tosin olen kyllä talven aikana välillä asiasta yrittänyt keskustella…

Mitä mukavinta viikon alkua ja kevätvaloa!

Heli