Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Pation kevät

Päätimme jo pari viikkoa sitten tuoda ulkokalusteet autotallista terassille. Pitää selvästi päästä välillä pihalle tuulettamaan päätä ja pyörittelemään hartioita – etätyöskentelyssä päivällä ei ole pituutta, kun työn ja vapaa-ajan erot hälvenevät. Säät olivat viime viikolla ihanan keväiset täällä Etelä-Suomessa. Loppuviikosta kelit viilenivät, mutta viikonloppuaamuisin on ollut mahtavaa nauttia kevätauringon valosta. Aamuaurinko paistaa yhteen nurkkaan pientä pihaamme, joten puoliso kantoi tuolin sinne.

Puutarhainnostukseni alkaa yleensä juurikin näinä aikoina huhtikuussa, kun luonto on vasta puhkeamassa vihreyteen ja pihallekin kaipaisi jotain vehreää ja kukkivaa. Siispä suuntasin sunnuntaina Pirilän kukkataloon Helsingissä, sillä sieltä löytyvät yleensä kohtuuhintaiset ja laadukkaat taimet. Parkkipaikalla oli paljon autoja, ja vaati luovuutta puikkelehtia ulkomyymälän portista sisälle ihmisiä väistellen. Onneksi me suomalaiset olemme kuuliaista kansaa (näin Rönkön Matti ainakin väitti uutisissa) ja osaamme pitää huolen turvaväleistä.

Taitaa vaan olla minulla nämä ideat aika klassisia ja varmoja. Ostin viisi smaragd-tuijaa, valkoisia orvokkeja sekä muutaman muratin. Näillä ajattelin loihtia pihaamme ikivihreät ja kestävät ”kukkaistutukset”. Jotain, joka toisi vehreyttä kalpealle terassille ja rajaisi mukavasti aluetta. Jyskistä löysin vielä isompia, tummanharmaita ruukkuja järkevään hintaan. Ruukut sopivat hyvin aiemmin hankittujen, vähän isompien harmaiden ruukkujen kavereiksi,

Kyllähän se aina tuntuu hyvältä, kun saa sormet multaan. Olen myös ottanut kutimet esille, ja yhdistän meditatiivisen neulomisen ja äänikirjojen kuuntelun. Maaret Kallion Voimana toivo on ollut Ihan parasta minulle juuri nyt.

Mikä tuo sinulle iloa tähän kevääseen?

Heli

Retkieväänä Nigellan couscous-halloumsalaatti

Toivottavasti pääsiäisen pyhät ovat menneet mukavissa merkeissä, kaikesta huolimatta! Täällä Uudellamaalla ovat hyvät ulkoilupaikat olleet suosittuja, varsinkin aurinkoisina päivinä. Pääsiäisen säät ovat onneksi suosineet ulkoilua, sunnuntain sateista ja hämärää päivää lukuun ottamatta.

Mekin tutkailimme ennakkoon sääennusteet ja suunnittelimme retkipäivän aurinkoiselle lankalauantaille. Paikkana uusi tuttavuus Espoossa, Hanikan luontopolku. Sää olikin mitä parhain, ja liikkeellä olikin runsaasti pieniä ulkoiluporukoita. Väistelimme kohteliaasti toisiamme vuoroin pitkoispuilta poiketen.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin lounas. Retkigrillin olin hankkinut joskus vuosia sitten, ja nyt sille oli käyttöä. Löysimme kauniin, aurinkoisen kallion meren rannalta, ja virittelimme avaruuspeiton ja makuualustat tuulen suojaan. Grilli syttyi ja lämpimät nakit maistuivat Nigellan herkullisen couscous-halloumsalaatin kera. Ja nälkä oli jo niin kova, että ennätin haukata eväsleivästä palaset ennen kuvan ottamista!

Nigellan couscous-halloumsalaatti

2 dl couscousta ja 2 dl kasvislientä

1 tl savupaprikaa

1 pkt halloumia kuutioituna

15 kirsikkatomaattia puolitettuina

1 kuutioitu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

limen mehua

Paista halloumkuutiot pannulla öljytilkassa. Kiehauta kasvisliemi ja lisää couscous. Anna imeytyä noin viisi minuuttia, ja sekoita kuohkeaksi. Lisää muut ainekset, sekoita ja nauti!

Omalle jaksamiselle ja pitkien työpäivien vastapainoksi nämä piipahdukset luontoon ovat ihan parasta. Lauantain retkellä viivyimme neljä tuntia, ja palattua olo oli levollinen ja kiitollinen. Kiitollisuus perheestä ja kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin. Töitä on ja perhe – myös isovanhemmat – ovat tällä hetkellä terveitä (koputan puuta…).

Tuntuu, että työkuviot pyörivät mielessä välillä 24/7, mutta perheen kanssa retkeily metsässä ja meren rannoilla sai pitkästä aikaa mielenkin pysähtymään vain tähän hetkeen. Pääsiäistauko onkin ollut paikallaan, sillä kevät jatkuu etäopeilun ihanuuksien ja haasteiden osalta oletettavasti lukuvuoden loppuun.

Toivon, että kaiken tämän koronahaasteen keskellä sinulla on kaikki hyvin. Joitain vuosia sitten jouduin opettelemaan, että mitään ei voi elämässä suunnitella ennakkoon ja oli pakko opetella elämään epävarmuudessa tulevasta. Tilanne on monella tällä hetkellä juurikin tällainen.

Voimia ja tsemppiä tähän kevääseen ihan jokaiselle.

Heli

Mökkisaunan remontti – black is the new black

Näin helmikuussa on mukava muistella mennyttä mökkikesää. Yksi viime kesän remonttikohteista oli mökkisaunan ulkomaalauksen viimeistely. Se jäi vähää vaille valmiiksi, kun edellisenä kesänä vasara putosi väsyneen kädestä ja muutaman rimalaudan asennus hankaliin paikkoihin sai jäädä odottamaan parempaa hetkeä.

Meillä on puolison kanssa vähän erilaiset tyylit tehdä hommia. Minä teen vaikka hampaat irvessä viimeiseen väsyneeseen hetkeen ja nakuteltuun naulaan ja haluan saada kaiken valmiiksi, kun taas puoliso ymmärtää yleensä viisaana lopettaa ajoissa :D. Sieltähän se valmistui, ja hyvä siitä tuli.

Aiemmin punamullan värisestä laudoituksesta irtosi väriä, kun saunan jälkeen vilvoittelimme seinään nojaillen. Maalausväli oli siis päässyt varsin pitkäksi. Ulkonäöstään huolimatta saunan vuorilautojen maalina ei ollut käytetty perinteistä punamultamaalia,. Niinpä valitsimme tähänkin rakennukseen aiemman maalikerroksen päälle sopivan Tikkurilan Pika-Teho -maalin.

Vähänkös jänskätti, miltä lopputulos näyttää, sillä olihan tuo perinteinen punainen myös kaunis. Nyt sauna on maalattu samalla Tikkurilan maalin sävyllä (hiilenmusta 564X) kuin vierashuone, joka sijaitsee vähän ylempänä tontilla. Värisävyä ei löydy enää virallisesta värikartasta, mutta nohevat rautakaupan myyjät osasivat ne sekoittaa vanhan värinumeron perusteella.

Siinä se nyt nököttää rannassa, tummana ja skarppina. Eikä paljon huutele itsestään etemmäs vaan maastoutuu varsin mukavasti kesällä leppien joukkoon. Vain valkoiset ikkunanpuitteet erottuvat etemmäs. Laiska rapsuttelija kun olen, maalasin saunan oven suuremmitta pohjatöittä Annie Sloanin vaaleanharmaalla kalkkimaalilla. Saa nähdä, miten se pysyy talven yli. Toistaiseksi se on pitänyt pintansa varsin hyvin.

Saunan lauteiden sekä saunan lattian uusiminen ovat mahdollisesti tulevan kesän projekteja, samoin kuin mökkikaivon tyhjennys ja korjaus. Onpa tässä tulossa vielä monenmoista mihin tarttua, ja näistä vähiten kiireellisenä mökin vuorilautojen maalaus (ehkäpä sitä seuraavana kesänä!).

Saunaeteisen ehostus oli myös viime kesän projekteja. Siitä lisää vielä tuonnempana. Täällä etelässä on lomaviikko, niin vihdoin on aikaa naputella konettakin välillä. Miten on, odottaako sinuakin remonttikesä? Olisi hauska kuulla, minkä projektin pariin aiot seuraavaksi ryhtyä!

Renovation projects are never ending! Our cottage sauna needed desperately some fresh paint and we finished our painting project last summer. We decided to paint it dark and beautiful ”Danish” black. What do you think, which one you prefer, black or red? The old red was a nice colour as well!

Heli xx

Hyvää alkavaa vuotta 2020!

Uudenvuoden aattona lämmitin saunan mökillä. Samalla ennätin vangita muutaman valoisan (ja vähemmän valoisan) hetken kameralla. Pilvet väistyivät hetkeksi matalalle nousseen auringon edestä. Mikä valo!

Hyvää alkavaa uutta vuotta ja vuosikymmentä! Toivottavasti se tuo enemmän valoa ja iloa sekä voimia kohdata väistämättä eteen tulevia haasteita. Uudenvuoden lupaukseni on (yritän uskaltaa!), etten lakkaa unelmoimasta. Mikä on sinun voimakeinosi uuteen vuoteen?

With these images from our summer cottage I want to wish you all a Happy New Year. Keep on dreaming – and may the force be with you!

Onnea on lämpimät varpaat

Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.

En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.

Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!

Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…

Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.

Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.

Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.

Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.

Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.

Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!

Heli xx

PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.
Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.
Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.
Siilasjoen kuohuja.
Tunturin laelle näytti olevan matkaa.
Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.
Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.
Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.
Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.
Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.
Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli

Wanhain talojen tunnelmia Loviisassa 2019

Vanhat talot henkivät mennyttä aikaa ja persoonallisia ratkaisuja.

Loviisan Wanhat talot eli LWT on lämminhenkinen ja hyväntuulinen tapahtuma, jota voin suositella kaikille. Hauskinta on nähdä erilaisia rakennus- ja sisustusratkaisuja – jokainen koti henkii sekä mennyttä että nykyistä elämää, elettyä ja ja tulevaa. Vanhassa talossa on omanlaisensa tunnelma, jota uuteen taloon on turha haikailla.

Unelmille oma purkki – tämä idea täytyy toteuttaa myös kotona!

Kyökin puolella

Moni keittiö oli päivitetty toimivaksi tähän päivään hyvällä maulla ja persoonallisella ilmeellä.

Viihtyisät makuuhuoneet

Kekseliäät lasten ja nuorten huoneet

Tapetteja, tapetteja!

Tapetteja, maalattuja kuvioita, vanhojen luonto-oppaiden kuvasivuja, postimerkkejä – konstit on monet, kun vanhaan kotiin etsitään sopivaa tunnelmaa!

Nämä olivat kyllä hyvän mielen koteja. Odotan jo ensi vuotta ja niitä kohteita, joita tänä vuonna en ennättänyt vielä kiertää. Mukavaa loppuviikkoa!

Loviisan Wanhat talot 2019

Taloja, pihoja ja puutarhoja Loviisassa elokuussa 2019

Kävin ystävien kanssa päiväseltään Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta, kun pääsin paikan päälle. Ihasteltavaa Loviisassa riittääkin yllin kyllin, eikä kaikkea ennätä nähdä yhdessä päivässä. Parhaimmillaan tapahtuma on nautittuna kaikessa rauhassa kahden päivän aikana. Oma polkupyörä – tai vuokrapyörä – olisi ollut kyllä kelpo idea, sillä talot sijaitsivat eri puolilla kaupunkia.

Aloitimme kierroksen viisaasti lounastamalla Loviisan vanhassa Kappelissa. Lämmin suositus sekä ruoan että tunnelman puolesta! Tänä vuonna LWT-tapahtumassa nähtävillä oli myös etäkohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa. Mutta yhden koko päivän kävely alueella vei meidän naisenergiamme vähiin, ja palasimme illaksi ystävän luo saunomaan ja viettämään pitkään odotettua tyttöjen iltaa.

Tässä kuvakavalkadi pihoista ja puutarhoista. Näissä pihoissa ja puutarhoissa olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Loviisan puutarhat elokuussa

Ensi kesänä aion tulla Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumaan. Voin vain kuvitella, miltä nämä vanhat, rönsyilevät puutarhat näyttävät alkukesän vehreydessä. Näissä puutarhoissa olisin voinut viihtyä tovin jos toisenkin.

Kuninkaanlammen rannalla oli satumainen tunnelma.
Mansikkaa pihan pengerryksessä, mikä mainio idea!

Yllättävät piharakennukset

Isot tontit mahdollistavat monenlaisia piharakennuksia. Yksi komeimmista pihoista oli keramiikkataiteiljan talon piha, josta löytyi upea orangeri, kanala ja iso pihamaa yrteille ja kukille.

Yksi upeimmista pihoista ja pihareakennuksista, keramiikkataiteilijan orangeri.
Komea kurkku kasvoi katon rajassa – orangerin koko korkeus oli hyödynnetty.
Orangerin tiiliseinä kerää lämpöä, jota vasten tomaatit viihtyivät.
Viinirypäleet olivat yllättävän hyviä ja makeita! Emäntämme antoi meille maistiaisia.
Pihalla oli kanala, tämäkin vielä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Päivitän vielä huoneista sekä tapeteista oman juttunsa myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa,

Heli

Vierasmajan remontti

Meidän kahden kesän remonttiprojektimme alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Kesämökkimme ulkorakennus, jota olen päättänyt kutsua vierasmajaksi, sai uuden maalin pintaansa. Kovin se otti aikaa, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että olihan se kaiken vaivan väärtti. Vierasmajan eteen rakennettiin pieni terassi, jossa on tukevat kaiteet. Nyt ei mummitkaan enää pyllähtele heinikkoon kun on kaide, josta ottaa tukea.

Vierasmajamme oli aiemmin punamullan värinen. Innostuin maalaamaan sen tumman hiilen (lähes musta) väriseksi, ja värinvaihdos muutti vierasmajan ilmettä todella paljon. Nyt se on mielestäni ryhdikkäämpi, varsinkin kun saimme tänä kesänä nakuteltua puuttuvat mustat otsalaudat paikalleen. Jos haluat nähdä, miltä vierasmaja näytti ulkopuolelta ennen remonttia, vilkaise tänne, klik. Siellä on näkyvissä myös viimekesäinen välivaihe.

Vierasmajan eteen kestopuusta rakennettu pieni terassi sai nyt elokuussa harmaan öljypinnan. Tuntui, että terassi killotti vaaleana tummaa seinää vasten ja kaipasi pientä värinvaihdosta sekin. Löysin kotimaista, edullista harmaan sävyistä Create Home -puuöljyä Carlsonilta Kuopiosta. Sekoitin puuöljyn huonosti, sillä ensimmäisen käsittelykerran jälkeen terassi sai vain hienoisen harmaan sävyn pintaansa. Sitten toisella öljyämiskerralla kaikki pigmentti löytyikin purkin pohjalta!

Tällainen tästä nyt tuli. Mieli on hyvä, kun vanha rakennus on kohentunut ja komistunut. Kaiteen alapuolelle tulee vielä paksu köysi, kunhan sopivaa hamppuköyttä jostain löydämme.

Jos haluat nähdä, miltä vierasmaja näyttää sisältä remontin jälkeen, katso täältä, klik. Ja vierasmajan sisäpuolen remontista voit lukea täältä, klik. Hyvää viikonloppua!

Heli

We have renovated our small summer cottage guest house. I painted it nearly black, the colour is actually charcoal, and I think it gave a good boost to this old hut. I am happy that it is finally ready! We build a small terrace there, too, and I painted it grey with coloured terrace oil. I think they go well together now, this old hut in charcoal colour and the terrace in grey.