Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

Aloitimme aamun Fiskarsissa kahvin ja lämpimän, vastaleivotun juustosämpylän kera. Aamukahville ei olisi voinut olla parempia puitteita.

Vanha koulu on uuskäytössä kahvilana, käsityö- ja taidemyymälöinä (kuva yllä).

Vanha mylly on seisonut tien vieressä jo vuodesta 1898. Käsin tehdyt, eriväriset tiilet muodostavat hienon seinäpinnan (kuvat alla).

Fiskarsin myymälä oli tietysti aivan must-kohde, jota emme voineet ohittaa. Ja kylläpä oli mainiot myyjät ja loistopalvelu, täällä ja kaikkialla Fiskarsissa. Päivästä jäi tämänkin takia todella hyvä mieli, ihmisten kohtaamisesta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Jos jotain välineitä puutarhaan ei löydy täältä Fiskarsin myymälästä, niitä ei varmaan tarvita…

Houkutuksia Iittalan-myymälässä.

Kahden neliskanttisen Teema-tarjoiluastian lisäksi hairahdin tähän upeaan ja sielukkaaseen Mariskooliin. Väri on uusi ”ruusuvesi” ja tarjous oli vastustamaton. Ja eihän minulla ollut vielä kuin kirkas ja tumman burgundi skooli entuudestaan. Armas siippani mainitsi kotona tästä kauniista Mariskoolista, että tuotapa juuri tarvitsit. Ehkäpä ihan aiheesta, sillä tämähän on täydellinen turhake. Hänelle kuitenkin kommentoin, että nämä (Mariskoolit) ovat ainoa lapsilleni jälkeenjäävä perintö, muuta ei ole eikä tule :D.

Keramiikkataiteilija Erna Aaltosen kuratoima About Clay -näyttely on hieno, suosittelen lämpimästi! Esittelyssä sanotaan, että näyttely on ainutlaatuinen, ja komppaan tätä kyllä. Esillä on neljänkymmenen eurooppalaisen taiteilijan keramiikkatöitä. Paikkana Kuparipaja, Fiskarsin ruukki. Ostimme yhteisliput tähän ja Summerhouse-näyttelyyn. Summerhouse-näyttelystä lisää blogissa täällä, klik.

Sisääntuloaulassa katseeni kohdistui Poiat-yrityksen upeisiin pyöreisiin pöytiin ja tuoleihin. Jos tällaisen pöydän saisi joskus kotiin, niin vot.

Susan O’Byrnen hauskasta sukupuusta löytyvät kaikki perheenjäsenet.

Anneli Sainion töissä yhdistyy taide ja funktio (yllä).

Nämä keramiikkapaloista kootut taulut olisin hetikin halunnut kotiin (mikä epärealistinen ajatus!). Taulut ovat pari, ja vaativat suuren seinätilan. Työt ovat suomalaisen keramiikkatailiteilijan Kirsi Kivivirran ja teoksen nimi on Vessels and shadows.

Voit käydä itse katsastamassa näitä ja lukuisia muita huikeita töitä Fiskarissa tänä kesänä, tätä näyttelyä en jättäisi väliin! About Clay -näyttelystä löydät lisää tietoa täältä, klik.

Päätimme päivän ystävän kanssa myöhäiseen lounaaseen Lukaalissa. Lämmin falafel-salaatti oli oiva valinta.

Mukavaa mittumaaria!

Heli

Fiskars ja Summer House -näyttely

Fiskars, tuo ihana kesäpaikkakunta ja nähtävyys, jossa olin viimeksi käynyt aivan liian kauan aikaa sitten. Alkuviikosta pääsin piipahtamaan ystäväni kanssa Fiskarsissa, joka oli juurikin niin ihastuttava kuin muistin edellisestä käynnistäni. Päivä oli vielä upean aurinkoinen, ja pittoreski ruukkimiljöö kahviloineen ja lounaspaikkoineen oli kyllä aivan paras vierailukohde.

Suunnistimme lähes ensi töiksemme Fiskars Summer House -näyttelyyn Vanhaan viljamakasiiniin. Näyttelyn huoneet ovat yhdeksän muotoilijan käsialaa, ja ne ovat saaneet inspiraationsa suomalaisten taiteilijoiden töistä ja elämäntyylistä. Näyttelyssä tuodaan samalla esille suomalaista muotoilua, ja näyttelyn yhteydessä on designkauppa.

Näyttelyssä mukana olevat yritykset ja muotoilijat:

  • Nikari x Samu-Jussi Koski
  • Iittala x Aalto+Aalto
  • Artek x Man Yau
  • Anno x Ulla Koskinen
  • Hakola x Tero Kuitunen
  • Lapuan Kankurit x Aoi Yoshizawa
  • Woodio x Susan Elo
  • Fiskars x Linda Bergroth
  • Fiskars x Susanna Vento

Yllä olevan listan lainasin suoraan näyttelytiedoista, joka löytyy täältä, klik.   Vanha viljamakasiini on inspiroiva ympäristö näyttelylle.

Kesäkodin verannan sisustuksen on suunnitellut Samu-Jussi Koski, ja hänen valitsemansa taiteilja on Tove Jansson: ”yksinkertaista, aitoa ja kaunista”. Yhteistyössä Nikari (kuvat alla).

Elina ja Klaus Aalto ovat valinneet Sasha Huberin taiteen inspiroimina vaikutteita ruokailuhuoneeseen. Kattaus ja koriste-esineet ovat Iittalan. Ruskeat korkeat lasit ovat upeita, vaikka yleensä en ruskean lasin ystävä olekaan. Peilit tuovat tilaan heijastusta eri maailmoista (kuvat alla).

Oleskeluhuoneen värimaailma on lähtenyt taitelija Howard Smithin ja Erna Aaltosen töistä, huoneen suunnittelijana Man Yau ja mottona ”leikkisyys, uteliaisuus ja onnellisuus” (kuvat alla).

Susanna Vento puki kesäisen kasvihuoneen Fiskarsin välineillä ja viherkasveilla, inspiroijana Maire Gullichen (kuvat alla).

Rut Brykin värimaailma, muotokieli ja materiaalit ovat inspiroineet Aoi Yoshizawan saunatupaa, tekstiilit Lapuan kankureilta (kuvat alla).

Ulla Koskisen suunnittelemaa makuuhuonetta inspiroi Helene Schjerfbeck.  Koskisen ajatus huoneen sisustukseen on ”minimalistinen mutta samalla rikas, vahva, mutta herkkä” (kuvat alla).

Olipa tässä kuvamateriaalia, ;D! Lisää kesäisestä Fiskarsista vielä seuraavassa postauksessa.

xx

Heli

PS. Summer House -näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 klo 11-18. Liput 8e, Opiskelijat ja eläkeläiset 5e.

Puutarhan kevät

Huikean hieno, lämmin ja aurinkoinen viikko menossa! Viime viikonloppuna ennätin kuvata puutarhan kevättä juuri tällä hetkellä. Muutokset tapahtuvat nyt niin nopeasti, että kohta kaikki vehreys röyhähtää lopullisesti esille.

Sanoin oppilailleni maanantaina, että tällä viikolla kannattaa seurata luontoa – koivut ovat tulleet lehteen täällä Etelä-Suomessa ja valkovuokot kukkivat komeina mättäinä. Tämä on vuoden parasta aikaa, joka kestää vain nopean, ohikiitävän hetken. Onneksi viikonloppu on vielä edessä, ja lähipäivien sää näyttää lupaavalta.

Aurinkoista helatorstaita!

Heli

Kevät vihertää

Hyvää maaliskuista maanantaita ja viikon alkua!

Kevätauringon paiste saa minut aina innostumaan viherkasveista ja istutuksista. Tai kenties tämä on vain korvaavaa toimintaa sille, että valo paljastaa ikkunat, jotka kaipaisivat pikaista kirkastamista! ;D Mieluummin siis sormet multaan…

Löysin Tokmannilta kolme pientä viherkasvia kymmenellä eurolla. Sitähän en voinut vastustaa, ja mukaani tarttuivat kahvi, limoviikuna ja muorinkukka. Muorinkukka pienine pyöreine lehtineen ei olekaan minulle aiemmin tuttu viherkasvi. Kahvi on kaunis kasvi, jossa on kiiltäväpintaiset, tummanvihreät lehdet. Limoviikunassa on pienet, suipot ja vahapintaiset lehdet.

Jatkoin sunnuntain vapaapäivävaellustani Plantageniin. Sieltä löytyi pieni peikonlehti, jolla oli kauniita aukkoja lehdissään. Olen kuullut, että valon määrä vaikuttaa reikien muodostumiseen. Mitä valoisampi paikka, sitä reikäisemmät lehdet. Plantagen oli merkinnyt peikonlehden easy care -merkillä. Tämä tarkoittaa, että kasvi on helppohoitoinen, eikä sen kastelu ja hoito ole niin nökön nuukaa.

Pienet viherkasvit pääsivät kirjahyllyn päälle olohuoneeseen. Lamppu ei enää mahtunut hyllyn päälle, täytyy kehitellä sille joku parempi paikka.

Suuri sitruspuumme on karistellut lehtiään talven aikana ja näyttää surulliselta kirjahyllyn vasemmalla puolella. Mutta siinä on kuitenkin uusia, lupaavia alkuja. Tästä yli nelikymmenvuotiaasta perintökasvista ei hevillä luovuta, onhan se puolison pienenä sitruunan tai appelsiinin siemenestä istuttama. Tosin olen kyllä talven aikana välillä asiasta yrittänyt keskustella…

Mitä mukavinta viikon alkua ja kevätvaloa!

Heli

Aalto-kirjasto Säynätsalossa

Säynätsalo on siitä mainio paikka, että siellä sijaitsee meidän toinen mummola. Mummolaan on tosin pitkähkö matka, mutta siellä on aina yhtä mukava käydä.

Säynätsalo, joka kuuluu nykyisin Jyväskylään, on tunnettu Alvar Aallon suunnittelemasta kunnantalosta. Myös Aallon kesäkoti, Muuratsalon koetalo sijaitsee siellä. Lukuisat muut Jyväskylän Aalto-rakennukset sekä Aalto museo ovat myös lähellä. Tänne saapuvat myös kansainväliset arkkitehtibongaajat.

Samalla kun talvilomalla mummolassa käydessämme piipahdin Säynätsalon keskustassa asioilla, ennätin käväistä myös Säynätsalon kirjastossa. Kirjasto sijaitsee erillisessä siivessä kunnantalon rakennuskompleksissa. Kunnantalo valmistui 1951, ja sen käyttö on muuttunut vuosien varrella.

Kommentoin kirjastonhoitajalle, että tämä upea valoisa kirjasto on varmasti inspiroiva työpaikka.

Yläkerrassa on lasten ja nuorten kirjojen osasto.

Kunnantalon sisäpiha talviauringossa.

Kunnantalolla voi myös yöpyä. Sitä emme ole vielä kokeilleet, mutta yöpyminen kunnantalolla voisi olla mielenkiintoista. Kunnantalolla on kaksi alkuperäistä  pientä vierashuonetta sekä kaksi isompaa vuokra-asuntoa, joihin pääsee yöpymään ja fiilistelemään Aalto-tunnelmissa. Pidemmäksi aikaa taloon voi päästä asustelemaan myös residenssiohjelman kautta, joten ei kun hakemaan residenssiä tai varaamaan yöpymisiä!

Säynätsalon kunnantalo ja kirjasto, Parviaisentie 9, Säynätsalo. Tietoa kunnantalosta ja majoituksesta löytyy täältä, klik.

Aallon koetalosta on lisäinfoa täällä, klik.

Mukavaa viikonvaihdetta ja talvilomaa niille, joilla se on vielä edessäpäin!

Heli

PS. Ennätettiin talvilomalla myös rinteeseen. Paljon ei haitannut lautailua harjoitellessa, vaikka pakkasta olikin lähes -20!

Pieni kangaspussi jämäkankaista

Etsin hyviä ideoita koulun käsityötunnille jo ennen joulua pinterestista, ja löysin tämän ommellun ja punotun kangaspussukan eri versioina. Lähdin kokeilemaan, miten tällainen onnistuisi. Selkeää ohjetta pussukalle ei löytynyt, joten tässäpä sellainen.

Pussi on koottu kangassuikaleista, jotka on ensin taiteltu nelinkerroin pituussuunnassa ja ommeltu suoralla ompeleella kaitaleen reunasta. Yhden kangassuikaleen valmis leveys on 2 cm. Kuvan pussukan korkeus on noin 13 cm ja pohjan koko noin 8,5 x 8,5 cm.

Materiaalit:

  • Puuvillakangasta kahta eri väriä
  • Ompelulankaa

Ohje:

  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta 8 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 33 cm.
  • Leikkaa punaisesta pohjakankaasta yläreunan kaitale, joka on 8 cm x 36 cm.
  • Leikkaa valkoisesta kankaasta 5 kpl suikaleita, joiden leveys on 8 cm ja pituus 36 cm.
  • Taita kukin suikale pituussuunnassa kaksinkerroin, silitä taite, avaa suikale ja taita suikaleiden reunat keskellä olevaan taitteeseen. Silitä ja ompele kaitaleen reunasta suoraalla ompeleella. Näin leikatut reunat jäävät suikaleen sisäpuolelle. Valmiin suikaleen leveys on 2 cm.

  • Aseta punaiset suikaleet lomittain toistensa kanssa pussin pohjaksi. Mittaa pohjaosan ulkopuolelle jäävien suikaleiden pituus (näiden tulee olla saman pituisia joka suuntaan, pohjaosa asettuu suikaleiden keskiosaan), ks. kuva yläpuolella.
  • Kiinnitä pohjan suikaleet toisiinsa nuppineulojen avulla ja ompele pohjan ulkoreunasta suoralla ompeleella siten, että kaitaleet kiinnittyvät paikalleen. Poista nuppineulat.
  • Lähde ”punomaan” pussin sivuosia valkoisilla kangassuikaleilla. Kokeile valkoisen suikaleen tarvittava pituus pussin ympärille ja kiinnitä kaitaleen päät toisiinsa nuppineuloilla. Irrota valkoinen kangassuikale ja ompele suikaleen päät kiinni renkaaksi. Huolittele leikatut reunat siksak-ompeleella. Pujota rengas pussin ympärille. Jätä päätelty siksak-ommel piiloon punaisen suikaleen taakse pussin sisälle.
  • Valmista kaikista valkoisista kangassuikaleista sopivan pituiset renkaat ja pujottele ne vuorotellen punaisten suikaleiden lomaan siten, että valkoiset ja punaiset suikaleet muodostavat yhdessä pussin sivut.
  • Sovita punainen, nelinkerroin taiteltu yläreunan kaitale pussin yläreunaan. Taita suikaleen toisesta pitkästä päästä 1 cm saumanvarat suikaleen sisäpuolelle. Aseta kaitaleen päät siten, että taiteltu reuna jää päälle. Ompele kaitale kiinni pussin yläreunaan suoralla ompeleella.

Toivottavasti ohjeesta on iloa :). Hauskaa helmikuuta!

Heli

Aurinkoisessa kaktuspuutarhassa

Pääsimme vuoden alussa reissuun Fuerteventuralle, tuulten saarelle. Pääpaikkamme oli Corralejo, pieni kaupunki saaren pohjoisosassa. Pikkukaupungin nähtävyydet oli pian katseltu – satama ja dyynit – ja paikka onkin mitä parhain leppoisaa lomaa halajaville. Mielestäni reissussa parasta oli kiireettömyys, raikas merituuli sekä  rantaravintolojen maistuvat meren antimet.

Fuerteventura on Kanariansaarista se Afrikan mannerta lähin saari. Saari on varsin karu ja kuiva, ja rannikon hiekkadyyneillä tuulee aina – siispä mukava paikka, jos haluaa leijalautailla merellä. Tyydyimme katsastelemaan touhua ja leijasurffareiden värikkäitä leijoja maalta, sen verran haastavalta leijojen käsittely näytti.

Viimeisen päivän retkelle lähdimme Oasis Parkiin, jossa on eläintarha ja laaja kaktuspuisto. Puutarhavierailuista alkaa tulla kohta perinne, viimeksi kävimme Teneriffan-matkalla Botanical Gardensissa Puerto de la Cruzissa. Siihen reissuun on linkki tässä, klik.

Jos olet kaktusten ystävä, tänne näitä komistuksia voi lähteä ihailemaan ja ihmettelemään! Puutarhassa on 6000 eri kasvilajia, joista suurin osa on kaktuksia. Valo oli aika kova kuvaukseen, mutta sain tallennettua muutamia kohtuullisen toimivia kuvia puutarhasta, siispä voilá:

Oletko vieraillut mielenkiintoisissa puutarhoissa kotimaassa tai kauempana reissussa? Olisi hauska kuulla hyviä vinkkejä mahdollisille tuleville retkikohteille.

Aurinkoista alkuviikkoa – nyt on ainakin tänne Etelä-Suomeen luvattu vihdoin vähän pakkasta ja talviauringon paistetta.

Heli

Treenivaatteiden pelastus – pyykkietikka

Oletko jo tutustunut pyykkietikkaan? Sain viime syksynä kälyltä tuliaisiksi pyykkietikkapullon, ja olen aivan myyty tähän arjen helpotukseen. Velimies oli vielä miettinyt, että kehtaako sitä etikkaa viedä tuliaisiksi :).

Treenivaatteista on välillä haastavaa saada niihin piintynyt hien haju pois, ja pyykkietikka on tähän täydellinen vastaus. Nyt on mukava vetää (hyvin miedosti) hyvälle tuoksuvat treenivaatteet päälle ennen treenejä.

Pyykkietikka on ranskalaista Le Pere Pelletier -merkkistä, ja tuoksuissa on valinnan varaa. Itse olen hajuherkkä, enkä voi käyttää vahvan tuoksuisia hajusteita. Pyykkietikkaa laitetaan huuhteluainelokeroon 1-3 korkillista (yleensä 1 riittää), ja se raikastaa ja poistaa hien hajun tai tunkkaisen tuoksun tekstiilistä. Pieni määrä siis riittää, ja etikka onkin varsin riittoisaa. Yksi suosikeistani on raikas Fraicheur-tuoksu. Seuraavaksi aion kokeilla Teen lehti -tuoksua.

Desinfioivaa etikkaa voi käyttää myös yleissiivoukseen, vaikkapa peilien, laattojen ja wc-tilojen pinnoille.

Ystäväni ilahdutti meitä jouluna saman valmistajan miedon tuoksuisella saippualla. Tämäkin on hyväksi todettu: Rose-tuoksukin on lempeä,  ei liian voimakas.

Pyykkietikasta en luovu enää, mutta tekisi mieli kokeilla myös kotimaisia vastaavia etikoita. Oletko jo kokeillut pyykkietikkaa?

Mukavaa viikon alkua!

Heli

Vuosikatsaus 2017

Vuoteni 2017 – missä onnistuin, mikä olisi voinut mennä toisin?

Haa – tämän hauskan vuosikatsauksen idean ja osan kysymyksistäkin imaisin fiidiini suoraan Fab Forty Something Maikun blogista! Kiitos Maikku inspiraatiosta, sait minut tarttumaan näppäimistöön uudella innostuksella. En ole aiemmin tehnyt tällaista vuosikatsausta, joten mitähän tästä tulee…

2017 Suomi täytti sata ja minä täytin puoli vuosisataa. Ajattelin jo pari vuotta sitten, että merkittävä vuosi tämä.  Vuonna 2017 tuli myös 20 vuotta täyteen puolison kanssa virallista yhteistä taivalta ja 25 vuotta epävirallista. Aikas hienoa, sanon.

  1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, jota et ole koskaan tehnyt?

Opin soittamaan pianolla itselleni haastavan kappaleen, Adelen Skyfall-biisin. Ylitin ja yllätin itseni täydellisesti. Olen soittanut pianoa vähän ja viimeksi noin 12-vuotiaana. Ihana Hannu-ope yliopistolta sai minusta parasta esille pianotunneilla.

  1. Oletko kyennyt pitämään uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

Päätin että olen töissä synttäripäivänäni. Ja olin! Olin sinä päivänä ja koko syksyn töissä, vahvasti kiinni elämässä ja arjessa. Se oli minulle suurinta elämän juhlaa.

  1. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?

Tutustuin uusiin ihmisiin töissä, tapasin mahtavia opekollegoja uudessa koulussa! Osa olikin jo tuttuja, sillä pääsin sijaistamaan kouluun, jossa omat lapseni ovat käyneet ala-asteen eli nykyisen alakoulun luokat.

Tutustuin myös kahteen upeaan naiseen, joiden kanssa heittäydyimme Kodin Kuvalehden muuttujat-kuvauksiin. Nämä daamit toivon tapaavani ensi vuoden puolella, jolloin nostamme juhlamaljan yhdessä. Muuttujajutustani postasin muutaman kuvan blogiini, klik.

  1. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Toivoin työtä, johon voisin laittaa oman osaamiseni, innostukseni ja johon voin sitoutua. Onneksi tämä toteutui osittain.

  1. Mikä päivämäärä tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Juhlimme 20-vuotishääpäiväämme ihanassa Gaijin-ravintolassa yhdessä jälkikasvun kanssa. Olin jo pitkään haaveillut, että voisimme viedä pojat herkuttelemaan. Nautimme kaikki ainutkertaisesta, upeasta maistelumenusta.

Ystäväni järjesti puolisonsa kanssa vastaavan tapahtuman merkeissä loppukesästä ihanat isot juhlat, jotka olivat ikimuistoiset.

  1. Mikä on suurin saavutuksesi kuluneena vuonna?

Sain luokanopeopinnot finaaliin, ja jopa graduni valmistui – lähetin sen yliopistolle viimeisteltynä aivan vuodenvaihteessa. Olisihan sitä voinut fiilata vaikka hamaan tappiin, mutta kevään tuntisuunnitelmat painoivat päälle. Tuntuu, että joku projekti pitäisi olla aina menossa. Mutta kyllä syksyn opehommat olivat niin intensiivisiä, että tuntien suunnittelulta ei jäänyt viikolla aikaa gradun kirjoittamiseen lainkaan. Onneksi sain lopputyöni puristettua valmiiksi. Sopimuksellinen dead line on tehokas…

  1. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Onneksi mitään suuria pettymyksiä en joutunut tänä vuonna kokemaan. Usko siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin, on onneksi olemassa. Tänään katson enemmän eteen- kuin taaksepäin.

Läheisen rakkaan ihmisen terveydentila on ollut heikko heinäkuusta lähtien. Nyt tilanne näyttäisi kohentuvan, ja tästä saamme iloita koko perhe.

  1. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Onni on ollut matkassani, ja nyt koputan puuta! Olen onneksi perusterve, vaikka koulussa aina saakin kaikki kiertävät flunssat niskaansa. Yhdellä flunssalla selvisin syksyn, vaikka ääni menikin vähäksi aikaa.

  1. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

No asuntolainaan tietysti, mihin muuhun pääkaupunkiseudulla asuva roposensa sijoittaisi? Suurin murheeni elämiselle on asuntolainan määrä, mutta pystyn nykyisin olemaan ajattelematta sitä päivittäin. Voin rauhassa elää ekologisemmin ja kierrättämällä. Tosin jos rahaa olisi enemmän, sijoittaisin sen elämyksiin – elävään taiteeseen, matkustamiseen ja ulkona syömiseen.

  1. Mikä oli paras ostoksesi?

Sijoitin veronpalautukseni (!) vuodenvaihteen reissuun, jonne lähdimme juhlistamaan hääpäivää, opintojeni loppuun saattamista sekä kymppivuosien vaihtumista puolison ja nuortemme kanssa.

  1. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Olen saanut itseni salille. Salilta saan lihaskuntoa, hyvää oloa ja energiaa. Olen monta vuotta tehnyt lähtöä salille, mutta kalliit salimaksut ja hankala kulku tai saamattomuus ovat olleet esteenä. Nyt saimme koko perheen liikkumaan ja saleilemaan Esport Expressiin. Sain vielä synttärilahjaksi personal trainerin parin kerran konsultoinnin, ja odotan PT:n tapaamista innolla nyt vuoden alussa!

On hienoa myös aloittaa uusi vuosi töissä samassa koulussa, jossa olin syksyn sijaisena. Olen todella innoissani uudesta roolistani siellä ja siitä, että saan tehdä töitä pitkäjänteisesti ja sitoutuneesti tämän kevään.

  1. Viime kauteen verrattuna, oletko…

– Onnellisempi vai onnettomampi?

Viidenkympin rajapyykki on ylitetty, nyt ei voi enää mitään. Tällä mennään ja asian voi unohtaa.

– Elopainoosi tyytyväinen?

Haluaisin olla lihaksikkaampi, jäntevämpi ja vahvempi – sekä notkeampi. Näitä pikkuhiljaa työstetään. Ennen kaikkea haluaisin olla terve ja hyväkuntoinen. Aina voi parantaa, ja siinäpä tähtäintä vuoteen 2018.

– Rikkaampi vai köyhempi?

No yhtä tiukalla budjetilla edelleen, mutta näillä mennään.

  1. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Toivoisin tavanneeni enemmän ystäviäni. Koko kevään asuin Jyväskylässä, poissa kotoa. Kesän vedin happea ja tein opintoja kotoa käsin, ja syksyn olin töissä – sekä yritin opiskella samalla. Nyt olen onnellinen, sillä viralliset opinnot ovat finaalissa. Vielä vähän olisi erityispedagogiikan opintoja ihan omaksi iloksi ja opiksi sekä draamaopintoja keväällä.

  1. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

En tiedä, voisiko sitä murehtia vähemmän tulevaa. Mikään ”hakuna matata” en pysty täysin olemaan, koska lapset ja tömäkkä asuntolaina. Mutta jonkinlainen kauhun tasapaino on saavutettu, ja siitä olen helpottunut.

  1. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun olimme kotona rauhassa, ja saimme jouluksi sukua kylään. Veljeni perhe, äitini ja puolison äiti pääsivät tänä jouluna viettämään aattoa kanssamme. Kyllä läheiset tekevät joulun – ja juhlan.

Juhannusta vietimme mökillä Keski-Suomessa puolison äidin kanssa koko perhe yhdessä. Perinteinen kokko poltettiin, syötiin hyvin ja laulettiin nuotiolla kitaran säestyksellä. Mitä sitä muuta kaipaisi?

  1. Mikä on lempitelkkariohjelmasi?

En ole juuri ennättänyt katsoa televisiota. Jos kaipaan pään nollausta, luen kirjaa. Olen vähän huono katsomaan televisiota, sillä en voi sietää sitä, että joutuisin muistamaan jonkin sarjan lähetysajan viikolla! Niinpä katsonkin mieluiten Yle Areenasta tai katsoisin Netflixistä, jos sellainen olisi hankittuna käyttööni. Mutta käyttö on niin vähäistä, että tällaisten palveluiden hankkiminen olisi silkkaa turhuutta :D. Nyt meillä oli kokeilussa Netflix, ja katsoin somessakin hehkutettua The Crown-sarjaa. Tykkäsin kyllä, mutta vielä en jäänyt koukkuun. Sen sijaan olen palkinnut itseäni Silta-sarjalla. Aina kun olen saanut kirjallisen työni tiettyyn vaiheeseen, olen katsonut uusimmat jaksot Sillasta. Nyt kaikki vuoden 2017 jaksot on nähty, ja aion aloittaa uusista jaksoista nauttimisen tänä viikonloppuna.

  1. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin lähinnä opintoihin liittyviä teoksia. Sitten sain käsiini uusimman Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarin ja täytyy myöntää, että viihdyin. Ostin itselleni joululahjaksi Elena Ferranten trilogian kakkososan ja luin sen lomareissulla. Aah, hieno, poikkeuksellinen tarina. Vaatii aluksi paneutumista ja sitoutumista, ei mikään helppo lukaistava. Mutta tarina palkitsee. Olen myös lueskellut yökirjana Helen Macdonaldin H niin kuin haukka -kirjaa. Se on sopivan tyynnyttävää luettavaa ennen nukkumaanmenoa.

  1. Mikä oli vuoden paras elokuva?

La la Land. Tästä sain myös musiikillisia inspiraatioita ja innostuin tilaamaan elokuvamusiikin nuotteja.

  1. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

No se, jos olisin saanut opiskella kotipaikkakunnalla ja olla perheen kanssa yhdessä. Toisaalta, silloin en olisi tutustunut ja tavannut Jyväskylässä ihania Maisterit -16 -ryhmäläisiä ja olisin jäänyt paljosta paitsi! En olisi myöskään pystynyt tekemään opintoja vuodessa, ellen olisi opiskellut 24/7.

  1. Mikä piti sinut järjissäsi?

Opiskelu, tavoitteiden saavuttaminen, mahtavat opiskelukaverit ja perhe – rakkaat ihmiset. Ja musiikki, pianon soitto – siitä tuli lähes addiktoivaa.

  1. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksi vuonna 2018?

Ammatillisesti haluan kehittyä ja kasvaa, tehdä työtä pitkäjänteisesti ja oppia uutta. Uskon että tähän on hyvät mahdollisuudet nyt.

  1. Mikä oli sinun vuotesi kohokohta?

Ihan parasta oli, kun pääsin takaisin kotiin opiskelupaikkakunnalta <3.

Näillä mietteillä mennään jo kovasti kohti valoa ja kevättä. Kiitos sinulle blogini lukija ja hyvää vuoden alkua!

Heli xx

 

 

Puutarhan lokakuu

 

Miten tämä syksy on mennytkin niin nopeasti? Suorastaan läkähdyttävän nopsaan. Syysloma koitti koulussa, ja tämän tauon otan kyllä iloisena vastaan. Kaksi päivää olen jälleen viettänyt tiiviisti graduni parissa. Valmista ei varmasti tule viikossa, mutta aina mennään eteenpäin.

Syysaurinko pilkahti vihdoin täällä Etelä-Suomessa tänään sunnuntaina, ja nousin koneelta ottamaan vähän kuvia puutarhasta. Lehdet ovat jo pudonneet kirsikkapuista, mutta syyshortensiat kukkivat edelleen upeasti.

Nämä tomaatit eivät taida kypsyä ajoissa…

Jos haluaa löytää jotain positiivista menneestä kesästä, niin puutarhan istutuksia ei ole liiemmin tarvinnut kastella. Tuija-aita on saanut kasvaa korkeutta ilman lisäkastelua. Toisaalta kesän ja alkusyksyn eroa on ollut vaikea huomata, koska sää on ollut varsin sateinen koko ajan.

Tuijat tuovat onneksi vihreää puutarhaan, vaikka pihan isommat puut näyttävät jo luurankomaisilta ilman lehtiä.

Rinneangervo on vaatimaton ja kiitollinen jokapaikan kasvi, jonka syysväri ilahduttaa.

Tuijakuja ja syksyisessä värissä punottavat rinneangervot.

Oven vieressä, keittiön ikkunan alla kukkivat upeasti kaksi vuotta sitten Viherlandiasta löytämämme Lime Light -syyshortensiat.

Tänä vuonna istuttamani varjoyrtti on viihtynyt kirsikkaluumun alla suojassa. Lehdet muistuttavat hieman jouluruusun lehtiä, mutta ne ovat kiiltävämmät ja vahapintaiset. Myös vuoden voimia kerännyt pikkutalvio on tänä kesänä lähtenyt leviämään.

Hortensioita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Hyvää lomaa syyslomailijoille, ja mukavaa viikkoa kaikille!

Heli