Kaikki kirjoittajan heli#kotonaparas artikkelit

Bloggaan puutarhasta, käsillä tekemisestä, kodista, mökkielämästä, sisustamisesta ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. Kiva kun löysit blogini! Heli#kotonaparas

Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Vierailulla talvipuutarhassa

Nyt voi edelleen vasta haaveilla pääsystä julkisiin paikkoihin, kuten museoihin. Muistelenkin lämmöllä tämänkeväistä käyntiä Helsingin Talvipuutarhassa. Nämä ihanat kuvat ovat mukavana muistona ja toiveena siitä ajasta, kun näihin paikkoihin pääsee jälleen vierailulle.

Kävimme tutustumassa puutarhaan koulun kasvikurssin oppilaiden kanssa. 125 vuotta vanhan Talvipuutarhan kolmessa huoneessa kasvaa yli 200 kasvia. Meitä opasti lyhyesti huoneiden luonteisiin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunnan edustaja. Lyhyen opastuksen jälkeen istuimme puutahan penkeille syömään eväitä (aina parasta retkessä!) ja nauttimaan viehättävästä tunnelmasta.

Jos vaikka ei olisikaan kasvien suurharrastaja, Talvipuutarhan erityisestä tunnelmasta voi nauttia kuka tahansa. Oli hauska nähdä ihmisiä tekemässä töitä tai opiskelemassa läppäreillään sekä vain istuskelemassa ja nauttimassa puutarhan tunnelmasta. Lämmin ja kostea puutarhailma sekä puutarhan vehreys keskellä alkukevään harmautta teki myös mielelle hyvää.

Iso ja komea lumikuningatar oli parhaillaan kukassa.

Kaktushuoneessa on nimensä mukaisesti kaktuksia ja mehikasveja. Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä kasvavat palmujen lisäksi huonekuuset, kuningasmagnolia, vanhan ajan huonekasveja sekä noin 130-vuotias kameliapuu, joka on puutarhan vanhin kasvi. Pääsimme ikuistamaan harvinaista lumikuningattaren kukintaa, mutta puutarhan pieni karppi-allas kiinnosti useita oppilaita kuitenkin eniten.

Kaktushuoneessa.
Orangeri.

Talvipuutarha sijaitsee Helsingin Töölössä, osoitteessa Hammarskjöldintie 1 A. Lisätietoja Talvipuutarhasta löytyy tämän linkin takaa, klik. Talvipuutarha on tällä hetkellä suljettuna, mutta sinne on sen aukioloaikana vapaa pääsy. Toivottavasti Talvipuutarhaan pääsee taas pian vierailulle!

Aurinkoista toukokuista viikonvaihdetta!

Heli

Maaritin kasarihommia

Kotona paras -blogin tekijäkaarti sai vahvistusta, ja nyt meitä on tällä kaksi tekijää, Heli ja Maarit! Olemme innoissamme tästä yhteistyöstä, sillä tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Olemme tehneet yhdessä töitä aikaisemmin, ja nyt pääsemme jakamaan luovia ideoita myös teille blogin lukijoille.

Meille molemmille kesäkoti on rakas paikka, ja tulemme kirjoittamaan tänne juttuja raksalta ja remonteista. Maaritin intohimo on hyvä ruoka, joten blogista voit jatkossa lukea enemmän myös ruoka- ja leivontajuttuja. Toivomme, että viihdyt Kotona paras -blogin parissa!

Tervetuloa Kotona paras -blogiin Maarit!

Kotona paras on kuin minun mottoni. Minulla on kaksi kotia, toinen Espoossa ja toinen Etelä-Karjalassa oleva mökki. Puuhaan mielelläni kaikenlaista niin ulkona kuin sisällä. Aloitan yhtä, siirryn toiseen ja lopulta löydän itseni ihan muualta. Kottikärryt ovat unohtuneet polulle, puutarhasakset kiven päälle ja työrukkasia on siroteltu ympäriinsä. Ei ehkä tehokasta toimintaa, mutta ah, niin terapeuttista!

Olemme rakentaneet mieheni kanssa kaksin mökin rantasaunaa viime keväästä lähtien. Apuna ovat olleet kaksi aikuista lastamme tyttö- ja poikaystävineen. Tontilta kaadetuista puista on itse sirkkelöity lautoja ja tuvan lattialankut ovat nyt sahalla kuivumassa. Tänä kesänä on tavoitteena ottaa ensimmäiset löylyt ja päästä sisustamaan pientä saunatupaa. Kerron täällä blogissa, millaiseksi pitkäaikainen haaveemme lopulta valmistuu.

Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Hellin rakkaitani tutuilla ja uusilla mauilla ja tuoksuilla. Rakastan hetkeä, kun perhe aterian jälkeen pöydän ääressä keskustelee raukeasti ruuan rippeitä padoista etsien. Kokiksi en itseäni tohdi kutsua, mutta jaan mieluusti blogin lukijoille reseptejä ja ruokakokemuksiani.

Tapaamisiin täällä Kotona paras -blogissa!

Maarit

PS. Katso nopea ja helppo perjantaiherkku toiselta sivulta!

Mökkisaunan eteisen pintaremontti – ja kuinkas sitten kävikään

Heippa ja mukavaa viikonvaihdetta!

Toivottavasti arki koronakaranteenissa on sujunut hyvin. Itse olen huomannut työpäivien venymistä ja työn ja vapaa-ajan vahvaa hämärtymistä. Uusien työtapojen käyttöönotto oli meille opettajille iso ponnistus ja vei aikaa ja energiaa – lähiopetuksen siiräminen täysin etäopetukseksi – mutta onnistui todella hyvin. Omat digitaidot ovat onneksi vahvat, mutta oppilaiden etäneuvominen eri härpäkkeiden ja sovellusten käyttöön vaati aikaa. Olen iloinen siitä, miten hienosti oppilaani ovat tsempanneet ja oppineet koko ajan. Ensi torstaina palataan kouluun ja sitten vielä vähän kerrataan tärkeimpiä. Iso ponnistus vaati voimia ja aikaa, mutta kenties nyt jo vähän helpottaa. Toiveena on, että tiukan kevään jälkeen pääsisi vielä terveenä hyvin ansaitulle kesälomalle.

Aiemmassa blogipostauksessani kerroin mökkisaunamme ulkoremontista, linkki. Punainen saunamökki muuttui mustaksi ja mietin, kumpi on kivempi väri. No, musta on uusi musta, ja saunamökki sulautuu nyt hienosti maisemaan. Oikeasti en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Loppukesästä sain myös saunan eteisen pintaremontin hyvälle mallille. Eteisen seinät on verhoiltu mäntypaneeleilla, jotka on alun perin lakattu. Lakka on vuosikymmenten saatossa haristunut ja kulunut pois, ja mielessäni oli kellastuneiden ja tummuneiden seinäpintojen raikastaminen vaaleammiksi. Tässä ensin kuvia saunan eteisestä ennen remonttia.

Saunan eteinen on valoisa, ikkunat avautuvat järvelle, josta loimottaa lämmin iltapäivän aurinko. Mietin, tuleeko tilasta liian kirkas, jos käsittelen kaikki seinät vaalealla paneelivahalla. Vanha paneeliseinä on myös omalla tavallaan kaunis, joten päätin jättää osan seinästä käsittelemättä.

Valitsin seiniin Bloom-paneelivahaa, joka jättäisi puun syyt kauniisti näkyviin. Pohjatyöksi ajattelin riittävän loppujen, mahdollisten lakkajäämien hankaamisen teräsharjalla ja karhunkielellä. Eihän lakkaa ollut edes paljon jäljellä, siellä täällä lakkajäämiä. Kerron, kuinka kävi.

Kevyen teräsharjauksen ja hionnan jälkeen käsittelin paneelit vahalla. Valitsin sävyksi vaaleimman saatavilla olevan sävyn. Muistelin ensin, että sävy olisi ollut Vanilja, mutta purkissa lukee kyllä Poutapilvi. Hengittävä ja pesunkestävä, luvattiin tuoteselosteessa. Kertavahaus riittää, kellastuneet kahdesti, sanottiin.

Jätin saunan puoleisen, auringonpaahteisen seinän alkuperäiseen kuosiin. Vanha lasiteline toimii saunajuomien säilytyksessä. Majakkataulu löytyi Ikeasta.
Katto kaipasi kaksi käsittelykertaa ja taittaa pieneen tilaan paljon valoa.
Avattava istuimen kansi jäi alkuperäiselle, hyväkuntoiselle lakkapinnalle.
Kestin tehtaiden pullolaatikko on saatu ihanilta sukulaisilta lahjaksi. Arjen kauneutta halkojen säilytykseen!
Katto, takaseinä ja ulkoseinä saivat vahakäsittelyn vaaleaksi. Aurinko porottaa eniten saunan puoleiselle seinälle, jonka jätin käsittelemättä.
Vaalea panelointi näkyy ensimmäisenä sisäänkäynnissä. Uusi muovimatto löytyi Hemtexin kesäalesta ja peittää kuluneen lattian, kunnes aika on hioa ja maalata sekin.
Kokeilin pellavaverhoja ikkunoihin, mutta loppupeleissä luovuin ideasta. Järvinäkymä on kaunein ilman turhia krumeluureja.

Eteisen lattian hionta ja maalaus jäivät odottamaan tulevaa kesää. Haasteena lattian maalaamisessa on se, että sauna lämpiää mökillä joka päivä. Ja kunnollisen, pitävän ja suojaavan lattiamaalin kuivuminen voi kestää jopa pari viikkoa – ainakin jos käyttää Betolux-tyyppistä, kestävää lattiamaalia. Jos sinulla on vinkata joku hyvä lattiamaali, joka kestää kosteutta ja kuivuu nopeammin, otan vinkit mieluusti vastaan!

Saunan oven ulkopuoli sai Annie Sloanin harmaan kalkkimaalin pintaansa.

Mitä maksoi?

Bloom-paneelivahan litrahinta on noin 40 e. Puoli litraa riittää 6 m2 käsittelyyn, kertoo tuoteseloste. Riippuen käsittelyjen määrästä (kerran tai kahdesti), tästä voi laskea tarvittavan litramäärän. Katon käsittelin kahdesti, ja käytin yhteensä kaksi puolen litran purkkia vahaa. Kokeilin kellastumiin toista kerrosta vahaa, mutta lakka puski siitä huolimatta läpi.

Miten sujui?

Vaha on hyytelömäistä ja levittyy varsin hyvin siveltimellä. Hyvä tuuletus käsittelyä tehdessä on tärkeää, ja pidin työskennellessäni ulko-oven avoinna koko ajan. Pohjakäsittely (vanhan lakan poisto) olisi vaatinut enemmän tekemistä. Huomasin, että joissakin kohdissa vanha, kellertävä lakka pukkasi pintaan. Katon vahaus onnistui parhaiten ja se näyttää tasaisen vaalealta.

Vaalea vahakäsittely sopii parhaiten käsittelemättömälle puulle, vaikkapa uuden hirsipinnan käsittelyyn. Tähän kohteeseen olisin valinnut tällä tiedolla vaikkapa valkoisen tai vaaleanharmaan kalkkimaalin, joka on todella kiitollinen ja sopii lähes pintaan kuin pintaan. Voi olla, että joku päivä kokeilenkin vielä kalkkimaalia vahan päälle. Mutta seuraavaksi olisi lattian hionta ja käsittely.

Voi että odotan kesää ja mökille pääsyä! Kun auton lastaa etelässä täyteen evästä ja vettä, mökillä Keski-Suomessa voi viipyä koronakaranteenissa muita näkemättä vaikkapa viikon. Kesää odotellessa, tsemppiä ja kärsivällisyyttä – kyllä tästä yli päästään, tavalla tai toisella.

Heli

Pation kevät

Päätimme jo pari viikkoa sitten tuoda ulkokalusteet autotallista terassille. Pitää selvästi päästä välillä pihalle tuulettamaan päätä ja pyörittelemään hartioita – etätyöskentelyssä päivällä ei ole pituutta, kun työn ja vapaa-ajan erot hälvenevät. Säät olivat viime viikolla ihanan keväiset täällä Etelä-Suomessa. Loppuviikosta kelit viilenivät, mutta viikonloppuaamuisin on ollut mahtavaa nauttia kevätauringon valosta. Aamuaurinko paistaa yhteen nurkkaan pientä pihaamme, joten puoliso kantoi tuolin sinne.

Puutarhainnostukseni alkaa yleensä juurikin näinä aikoina huhtikuussa, kun luonto on vasta puhkeamassa vihreyteen ja pihallekin kaipaisi jotain vehreää ja kukkivaa. Siispä suuntasin sunnuntaina Pirilän kukkataloon Helsingissä, sillä sieltä löytyvät yleensä kohtuuhintaiset ja laadukkaat taimet. Parkkipaikalla oli paljon autoja, ja vaati luovuutta puikkelehtia ulkomyymälän portista sisälle ihmisiä väistellen. Onneksi me suomalaiset olemme kuuliaista kansaa (näin Rönkön Matti ainakin väitti uutisissa) ja osaamme pitää huolen turvaväleistä.

Taitaa vaan olla minulla nämä ideat aika klassisia ja varmoja. Ostin viisi smaragd-tuijaa, valkoisia orvokkeja sekä muutaman muratin. Näillä ajattelin loihtia pihaamme ikivihreät ja kestävät ”kukkaistutukset”. Jotain, joka toisi vehreyttä kalpealle terassille ja rajaisi mukavasti aluetta. Jyskistä löysin vielä isompia, tummanharmaita ruukkuja järkevään hintaan. Ruukut sopivat hyvin aiemmin hankittujen, vähän isompien harmaiden ruukkujen kavereiksi,

Kyllähän se aina tuntuu hyvältä, kun saa sormet multaan. Olen myös ottanut kutimet esille, ja yhdistän meditatiivisen neulomisen ja äänikirjojen kuuntelun. Maaret Kallion Voimana toivo on ollut Ihan parasta minulle juuri nyt.

Mikä tuo sinulle iloa tähän kevääseen?

Heli

Retkieväänä Nigellan couscous-halloumsalaatti

Toivottavasti pääsiäisen pyhät ovat menneet mukavissa merkeissä, kaikesta huolimatta! Täällä Uudellamaalla ovat hyvät ulkoilupaikat olleet suosittuja, varsinkin aurinkoisina päivinä. Pääsiäisen säät ovat onneksi suosineet ulkoilua, sunnuntain sateista ja hämärää päivää lukuun ottamatta.

Mekin tutkailimme ennakkoon sääennusteet ja suunnittelimme retkipäivän aurinkoiselle lankalauantaille. Paikkana uusi tuttavuus Espoossa, Hanikan luontopolku. Sää olikin mitä parhain, ja liikkeellä olikin runsaasti pieniä ulkoiluporukoita. Väistelimme kohteliaasti toisiamme vuoroin pitkoispuilta poiketen.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin lounas. Retkigrillin olin hankkinut joskus vuosia sitten, ja nyt sille oli käyttöä. Löysimme kauniin, aurinkoisen kallion meren rannalta, ja virittelimme avaruuspeiton ja makuualustat tuulen suojaan. Grilli syttyi ja lämpimät nakit maistuivat Nigellan herkullisen couscous-halloumsalaatin kera. Ja nälkä oli jo niin kova, että ennätin haukata eväsleivästä palaset ennen kuvan ottamista!

Nigellan couscous-halloumsalaatti

2 dl couscousta ja 2 dl kasvislientä

1 tl savupaprikaa

1 pkt halloumia kuutioituna

15 kirsikkatomaattia puolitettuina

1 kuutioitu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

limen mehua

Paista halloumkuutiot pannulla öljytilkassa. Kiehauta kasvisliemi ja lisää couscous. Anna imeytyä noin viisi minuuttia, ja sekoita kuohkeaksi. Lisää muut ainekset, sekoita ja nauti!

Omalle jaksamiselle ja pitkien työpäivien vastapainoksi nämä piipahdukset luontoon ovat ihan parasta. Lauantain retkellä viivyimme neljä tuntia, ja palattua olo oli levollinen ja kiitollinen. Kiitollisuus perheestä ja kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin. Töitä on ja perhe – myös isovanhemmat – ovat tällä hetkellä terveitä (koputan puuta…).

Tuntuu, että työkuviot pyörivät mielessä välillä 24/7, mutta perheen kanssa retkeily metsässä ja meren rannoilla sai pitkästä aikaa mielenkin pysähtymään vain tähän hetkeen. Pääsiäistauko onkin ollut paikallaan, sillä kevät jatkuu etäopeilun ihanuuksien ja haasteiden osalta oletettavasti lukuvuoden loppuun.

Toivon, että kaiken tämän koronahaasteen keskellä sinulla on kaikki hyvin. Joitain vuosia sitten jouduin opettelemaan, että mitään ei voi elämässä suunnitella ennakkoon ja oli pakko opetella elämään epävarmuudessa tulevasta. Tilanne on monella tällä hetkellä juurikin tällainen.

Voimia ja tsemppiä tähän kevääseen ihan jokaiselle.

Heli

Mökkisaunan remontti – black is the new black

Näin helmikuussa on mukava muistella mennyttä mökkikesää. Yksi viime kesän remonttikohteista oli mökkisaunan ulkomaalauksen viimeistely. Se jäi vähää vaille valmiiksi, kun edellisenä kesänä vasara putosi väsyneen kädestä ja muutaman rimalaudan asennus hankaliin paikkoihin sai jäädä odottamaan parempaa hetkeä.

Meillä on puolison kanssa vähän erilaiset tyylit tehdä hommia. Minä teen vaikka hampaat irvessä viimeiseen väsyneeseen hetkeen ja nakuteltuun naulaan ja haluan saada kaiken valmiiksi, kun taas puoliso ymmärtää yleensä viisaana lopettaa ajoissa :D. Sieltähän se valmistui, ja hyvä siitä tuli.

Aiemmin punamullan värisestä laudoituksesta irtosi väriä, kun saunan jälkeen vilvoittelimme seinään nojaillen. Maalausväli oli siis päässyt varsin pitkäksi. Ulkonäöstään huolimatta saunan vuorilautojen maalina ei ollut käytetty perinteistä punamultamaalia,. Niinpä valitsimme tähänkin rakennukseen aiemman maalikerroksen päälle sopivan Tikkurilan Pika-Teho -maalin.

Vähänkös jänskätti, miltä lopputulos näyttää, sillä olihan tuo perinteinen punainen myös kaunis. Nyt sauna on maalattu samalla Tikkurilan maalin sävyllä (hiilenmusta 564X) kuin vierashuone, joka sijaitsee vähän ylempänä tontilla. Värisävyä ei löydy enää virallisesta värikartasta, mutta nohevat rautakaupan myyjät osasivat ne sekoittaa vanhan värinumeron perusteella.

Siinä se nyt nököttää rannassa, tummana ja skarppina. Eikä paljon huutele itsestään etemmäs vaan maastoutuu varsin mukavasti kesällä leppien joukkoon. Vain valkoiset ikkunanpuitteet erottuvat etemmäs. Laiska rapsuttelija kun olen, maalasin saunan oven suuremmitta pohjatöittä Annie Sloanin vaaleanharmaalla kalkkimaalilla. Saa nähdä, miten se pysyy talven yli. Toistaiseksi se on pitänyt pintansa varsin hyvin.

Saunan lauteiden sekä saunan lattian uusiminen ovat mahdollisesti tulevan kesän projekteja, samoin kuin mökkikaivon tyhjennys ja korjaus. Onpa tässä tulossa vielä monenmoista mihin tarttua, ja näistä vähiten kiireellisenä mökin vuorilautojen maalaus (ehkäpä sitä seuraavana kesänä!).

Saunaeteisen ehostus oli myös viime kesän projekteja. Siitä lisää vielä tuonnempana. Täällä etelässä on lomaviikko, niin vihdoin on aikaa naputella konettakin välillä. Miten on, odottaako sinuakin remonttikesä? Olisi hauska kuulla, minkä projektin pariin aiot seuraavaksi ryhtyä!

Renovation projects are never ending! Our cottage sauna needed desperately some fresh paint and we finished our painting project last summer. We decided to paint it dark and beautiful ”Danish” black. What do you think, which one you prefer, black or red? The old red was a nice colour as well!

Heli xx

Hyvää alkavaa vuotta 2020!

Uudenvuoden aattona lämmitin saunan mökillä. Samalla ennätin vangita muutaman valoisan (ja vähemmän valoisan) hetken kameralla. Pilvet väistyivät hetkeksi matalalle nousseen auringon edestä. Mikä valo!

Hyvää alkavaa uutta vuotta ja vuosikymmentä! Toivottavasti se tuo enemmän valoa ja iloa sekä voimia kohdata väistämättä eteen tulevia haasteita. Uudenvuoden lupaukseni on (yritän uskaltaa!), etten lakkaa unelmoimasta. Mikä on sinun voimakeinosi uuteen vuoteen?

With these images from our summer cottage I want to wish you all a Happy New Year. Keep on dreaming – and may the force be with you!

Onnea on lämpimät varpaat

Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.

En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.

Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!

Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…

Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.

Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.

Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.

Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.

Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.

Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!

Heli xx

PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.
Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.
Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.
Siilasjoen kuohuja.
Tunturin laelle näytti olevan matkaa.
Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.
Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.
Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.
Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.
Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.
Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli