Aihearkisto: Ajatuksia elämästä

Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta

Aloitin Jyväskylän yliopistossa luokanopettajan maisteriopinnot syyskuun alussa 2016, ja nyt helatorstaina tyhjensimme opiskelija-asuntoni Kortepohjassa. Opiskeluvuosi on mennyt hurjan nopeasti. Enempänsä tavaraa oli opiskelijakämppääni kertynyt, mutta toki lähes kaikki tarpeellista. Oli meillä urakka kahdestaan saada kaikki pakattua ja vietyä pois henkilöautolla ja peräkärryllä. Osa tavaroista vietiin mökille, ja vähän mietitytti, miten saadaan sinne huonekalut mahtumaan. Mökin kuisti saikin uuden ilmeen, ja siitäpä pari kuvaa tässä alla.

Vitriinikaappi ja nojatuoli pääsivät mökin kuistille. Vanha puusohva siirrettiin järvinäkymien takia toiselle seinustalle.

Ystävältä saatu nalle pääsi poikien vanhojen pehmojen kaveriksi kuistin ikkunalaudalle.

Vanha maitolaatikko toimii puusohvan alla lehtitelineenä.

Nyt on olo vähän kuin maratonjuoksun jälkeen: väsynyt mutta kiitollinen. Välillä oli päiviä ja viikkoja kun ajattelin, että kunhan tästä selvitään, tästä päivästä. Sitten helpottaa vähän. Päivä kerrallaan. Tein opintoja niin tiiviiseen tahtiin, että luentojen ja pakollisten läsnäoloa vaativien ryhmätuntien jälkeen pyöräilin opiskelijakämpälle ja tein tehtäviä, esseitä ja suunnitelmia myöhäiseen iltaan. Ja samaa rataa seuraavana päivänä. Pyrin siihen, ettei viikonloppuisin olisi tarvinnut tehdä niin paljon opiskeluhommia, koska perhe. Aina se ei onnistunut, ja varsinkin joulun alla ja nyt keväällä olen ollut ajatuksissani ja tekemisissäni paljon poissa – töissä koneella. Myöskään tänne blogiini en ole pystynyt kirjoittamaan, siksi tämä luova tauko.

Vaikka työelämässä on ollut todella hektisiä vuosia ja jaksoja, en muista, että koskaan aiemmin elämässäni olisin tehnyt näin paljon ja intensiivisesti töitä jonkin eteen. Ja olen ollut aina aika kova mimmi tekemään töitä :D. Ihan niin, etten aina ole ymmärtänyt riittävästi huolehtia työelämän vastapainosta ja tarpeellisesta levosta. Työ on ollut prioriteeteissani korkealla, ja välillä perhe-elämäkin on tullut kakkosena, tunnustan. Olenkin joutunut miettimään omia prioriteettajani viime vuosina vakavasti uudelleen. Panostukseni työelämään, onko se ollut järkevää?

Työn tekemisen mentaliteetin olen saanut yksityisyrittäjäisältäni. Töiden tekemiselle ei ole laitettu tuntirajoituksia, töitä on tehty niin kauan kuin töitä on riittänyt – ja työhän ei tekemällä lopu. Mutta siinä polttaa myös itsensä loppuun helposti, ja väsyneenä ei ole helppoa nähdä asioiden valoisia puolia. Järkevän tasapainon löytäminen työ- ja yksityiselämälle on olennaisen tärkeää. Lisätään tähän soppaan vielä yksinäinen puurtaminen ja yksin selviytymisen vahva mentaliteetti. Jos työssä jää yksin selviytymään, kannattaa hakea tukiverkkoja. No man is an island – asiantuntijuus on jaettu ominaisuus, ja hyvä työyhteisö tukee tätä. Sillä tavalla rehellinen ja suora olen aina ollut, että mitään pelejä en ole ollut hyvä pelaamaan. Jos sitten käteen jää se mustapekka, täytyy vaan tuumia, että tällä mennään ja suunnataan katseet eteenpäin.

Punaisena lankana työelämässä – ja kaikessa elämässä – minulla on aina ollut uusien asioiden oppiminen. En ole koskaan halunnut palata vanhaan. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella ja päivittää omaa osaamistani. Luokanopettajan monialaiset opinnot ovat tämän kesän opintojen jälkeen valmiit, ja sitten vielä jatkan tutkimukseni tekemistä syksyllä. On ollut mahtavaa huomata, että pää toimii, järki leikkaa terävästi ja uutta oppii jatkuvasti. Opinnot ovat menneet todella hyvin, vaikka aikataulu on ollut tiukka – opintopisteitä on kertynyt reilu sata yhdeksässä kuukaudessa. Yksi tärkeä kiitoksen aihe ovat mahtavat opiskelukaverini.

Meitä Maisterit 16 -ryhmäläisiä on ollut parikymmentä, ja meistä on tullut tiivis ja toisiimme luottava porukka. On ollut huippukivaa päästä tekemään yhteistyötä eri tavalla ajattelevien ja eri-ikäisten mahtavien tyyppien kanssa. Jokainen meistä on tuonut omaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Ja siitä minä tykkään, hyvästä tiimityöstä. Ja jos jotain olemme saaneet harjaannuttaa opinnoissamme yllin kyllin, niin yhteistyötaitoja! En tiedä miten olisin selvinnyt vuodesta ilman tämän porukan huippuhuumoria ja hyvää yhteishenkeä. Olen ikuisesti kiitollinen teille, rakkaat Maisterit <3.

No mutta, tässäpä tuli pohdintoja ja tuumailuja tiiviisti opinnoista ja työelämästä. Nyt on ollut hienoa palata kotiin ja nähdä, kuinka huhtikuun loskasade ja harmaa ovat muuttuneet nopeasti heleäksi kevään vihreäksi. Tämä aika, kesään heräävä kevät, on yksi vuodenaikojen suosikeistani. Tykkään kyllä myös syksystä, se on aina ollut lupaus uuden aloittamisesta – loman jälkeen, tai vaikka uuden kouluvuoden mahanpohjaa kutkuttava aloitus silloin lapsena.

Kiitollinen olen myös perheelleni, joka jaksoi vuoden mukisematta ja äippää tsempaten. Erityiskiitos puolisolle, jonka kontolle jäi perheen arjen pyörittäminen. Aika monta eron hetkeä tähän vuoteen mahtui. Poikani sanoi sen niin mukavasti: ”Nyt ei enää tarvitse koskaan mennä äiti sinne sun kämpille! Kyllä tulee ilon kyyneleet silmiin.”  Voisiko näitä tuntoja paremmin kuvailla?

Heli

Pieniä onnellisia asioita

amaryllis2

Kovin on ollut kiireistä tämä elämä, kun edellisestä postauksestakin on jo tovi. Nyt on kuitenkin ollut aivan pakko keskittyä tiukkaan kaksiviikkoiseen rutistukseen. Viime viikonloppuna vedin henkeä ja nukuin pitkät yöunet ja päikkärit. Hektistä se oli työaikanakin, mutta kyllä tämä opiskelu laittaa aivot vielä isommille kierroksille ja vieläpä tauotta. Opiskelu on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka juuri nyt tuovat onnellisuutta elämääni.

Toki välillä tuntuu, että kaikki kaatuu päälle – tämän syksyn, eli kahdeksan viimeisen viikon aikana olen tehnyt lukemattomia ennakkotehtäviä ja ryhmätehtäviä, kaksi isoa tenttiä, esseen ja muita kirjallisia tehtäviä. Ja valmistelimme pienryhmässä yli puolituntisen draaman yleisölle. Se on varsin paljon, kun ottaa huomioon että istun maanantaista perjantaihin luennoilla kello kahdeksasta neljään, tai jopa kuuteen. Illat istunkin sitten opiskelija-asunnossani koneen äärellä ja kirjoitan tai luen opintoihin liittyviä asioita. Viikonloput pyrin pyhittämään perheelle. Reilun parinkymmenen työvuoden jälkeen on kuitenkin aika ylellistä opiskella täyspäiväisesti. Mahdollisuuteni opiskeluun ovat ajallisesti rajalliset, joten pyrin tekemään tehokkaasti töitä ja valmistumaan noin vuoden päästä.

Kotijoukot: Oli myös mahtavaa tulla kotiin perjantaina opiskelupaikkakunnalla vietetyn viikon jälkeen, sain niin lämpimän tervetulotoivotuksen heti ovella. Tämän viikonlopun olen kotona nuorison kanssa kolmestaan, puoliso pääsi hyvin ansaitulle kalastusreissulle. Kävimme tänään Helsingissä taidemuseossa, ja reissusta tuli ihan hauska, vaikka Yayoi Kusaman näyttely HAMissa ei puhutellut oikein äidin kanssa museoon lähtenyttä varhaisteiniä. No, hyvä vaahtokarkkikaakao ja herkulliset leivokset tasoittivat kummasti oloa. Ihmisiä oli paljon liikenteessä, vaikka olikin pyhäinpäivä. Tennispalatsin kahvilassa istuessa tuntui, kuin olisimme olleet ulkomailla 😉

Lumi: Lumi tuli ja valaisi tienoot. Lumi on ihana asia, tosin toivon, että se ei estä talvipyöräilyä. Opiskelupaikkakunnallani Jyväskylässä onkin kyllä panostettu pyöräilyyn ja hiekoitus levitetään heti, kun liukkaat tulevat. Huomasin ihmetteleväni Helsingissä, missä kaikki pyörät ja pyöräilijät ovat! Helsinki on aina ollut pyöräilyä heikosti tukeva kaupunki, tosin pyöräilymahdollisuuksia on viime vuosina pyritty parantamaan. Mutta ei Helsingistä ole tullut Jyväskylän kaltaista pyöräilykaupunkia, vaikka yliopistokaupunkeja ovat molemmat.

Musiikki: Opintoihini liittyy myös soitto-opintoja. Olen käynyt kahdella pianotunnilla mainion Hannun opetuksessa, ja olen aivan liekeissä! Soittelin tänään kotona joululauluja, ja iloitsen pienistä mutta merkittävistä edistysaskelista. Olen oppinut soittamaan vasemmalla kädellä sointuja, ja sehän on aivan huikeaa.

Kamut: Meidän maisterit-ryhmässä on hyvä yhteishenki. Viime viikolla vietimme yhdessä halloween-iltaa, ja ryhmäämme on helppo tulla myös ulkopuolisten – otamme kaikki lämpimästi mukaan porukoihin. Ja jos ei ryhmätyötaitoja opi näissä opinnoissa, niin ei sitten missään. Nyt onkin varsin isot odotukset tulevalle opetyölle sen suhteen, että toivon todella pääseväni kollegojen kanssa yhdessä tekemään opetuksen suunnittelua ja toteuttamista – en ollenkaan halua jäädä näissä jutuissa yksin väkertämään.

Ennätin myös ensimmäistä kertaa Kortepohjassa naisten saunaan – mahtavien opiskelukamujeni kanssa ihailimme löylyissä maisemia, jotka avautuivat kahdeksannen kerroksen saunan ikkunoista. Täysrentoutusta!

Ei sitä ihminen ihmeitä tarvitse, mutta jotain mihin uskoa ja mille tulevaisuutta rakentaa. Nyt on hyvä näin.

angels

Hyvää pyhäinpäivän iltaa ja viikonloppua. Olisi hienoa kuulla, mitkä asiat tuovat sinun elämääsi tällä hetkellä onnen tunteita?

Toiveita ja lupauksia uudelle vuodelle

IMG_0002

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja hyvien ajatusten siivittämänä.

Meidän vuodenvaihteemme sujui mukavasti ystävien kanssa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja piipahdettiin puolen yön aikaan ulkona katsomassa ilotulitusta.

Uudenvuoden päivälle olimme suunnitelleet palauttavaa patikointia. Suuntasimme kohti Jänisniemen laavua, joka on Velskolan Pitkäjärvellä Espoossa.

IMG_0020

IMG_0030

Vuoden ensimmäisenä päivänä Espoossa pakkasta oli viitisen astetta. En voisi kyllin kehua näitä Haltin ulkoiluvaatteita – ne ovat olleet kyllä paras sijoitus ikinä. Tuulta pitävän ja hengittävän kuoritakin alle voi lisätä lämmittäviä kerroksia eikä sadetakkia tarvitse erikseen mukaan.

IMG_9977

Päivä oli pilvinen, ennätimme liikkeelle vielä lyhyen valoisan aikana.

IMG_9980

Jäiden kokeilussa jäimme maltillisesti lähelle rantaa.

IMG_9984

Reitti oli hieno ja polveileva, kuljimme koko matkan rannan tuntumassa.

IMG_9988

Näimme useita retkiluisteluseurueita jäällä. Nähtävästi tämä Velskolan Pitkäjärvi oli jo hyvässä jäässä, tosin isompi luisteluporukka pysytteli aivan rannan läheisyydessä. Sää oli luistelulle suotuisa, sillä lunta ei ole täällä juuri sadellut. Tätä lajia olisi kyllä hauska kokeilla!

IMG_9996

Jänisniemen laavu on ovelasti piilossa kauempana rannasta mäen päällä, eikä sitä ole merkitty mihinkään karttaan. Mutta löytyihän se.

IMG_9998

IMG_9997

Puita laavulla ei ollut, mutta metsästä löytyi sen verran risuja ja pudonneita oksia, että saimme kunnon tulet. Retkieväänä meillä oli kuivaretkiruokaa, joka valmistuu syötäväksi, kun sekaan lisätään kuumaa vettä. Yllättävän toimivaa ja maistuvaa – ja nopeaa. Vuoden ensimmäinen grillimakkara tuli myös nautittua, joten kevennyksestä ei ole tietoakaan (mutta enhän sellaista mennyt lupaamaankaan).

IMG_0005

Tosiaan suuria uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta sovittiin, että tammikuu on osaltani tipaton ja karkiton, siippani tammikuu on tipaton ja kahviton, ja kaikki tämä tietysti myös siksi, että pojat lupasivat puolestaan pitää pelittömän tammikuun. Ja tämähän on varsin iso juttu 12- ja 14-vuotiaiden elämässä.

Kahvista en itse suostunut luopumaan, vaikka pojat niin aluksi vaativat. Sain onneksi neuvoteltua karkkilakon sen sijaan. Väittävät, että olen kahviaddikti (ja sehän pitää paikkansa, mutta en sitä kyllä pojille tunnusta :)). Luulenpa, että kahvittomuudestani olisi joutunut kärsimään koko perhe…

Tuleva vuosi on lähes kuin tabula rasa osaltani. Alkuvuoden työkuvioita on onneksi jo tiedossa, ja suhtaudun tulevaan siten, että vuosi on avoin mahdollisuuksille ja uusille avauksille. Toiveikkaana ja positiivisena siis kohti vuotta 2016.

IMG_0024

Toivon onnea ja kaikkea hyvää myös sinulle – tulkoon vuodestasi paras tähän saakka!

———————

We spent the New Year’s Eve with our friends, enjoying a late dinner and watching the fireworks at midnight.

On New Year’s Day we went hiking into the woods of Velskola, Espoo. We found a hidden lean-to, wicket, and spent some time enjoying campfire and campfood, not forgetting the first campfire sausages of 2016 :).

I made some promises for January – no wine, no sweets. Even though the coming year is still like tabula rasa for me, I am looking forward to it as a year of possibilities.

I wish the  new year – 2016 – will be a great one for you, too!

Viikonlopun mietteitä

lehdet

Kun heräsin lauantaiaamuna, otin kännykän yöpöydältä ja avasin uutisfeedin. Ensimmäinen facebook-päivitys koski entistä työkaveriani.

”– merkittiin turvassa olevaksi kriisin Paris Terror Attacks aikana”.

Vielä vähän unenpöpperössä ensimmäinen ajatukseni oli helpotus, ja toinen, että mitä ihmettä on tapahtunut?? Ja kolmas, että onpas Facebook osannut varautua siihen, mihin itse en ollut ajatellut tarvitsevani varautua. Kriisitiedotukseen. Kiitos Facebook.

Siinähän se viikonloppu menikin uutisia, päivityksiä ja Pariisin tilannetta seuratessa. Pariisi konkretisoi ja toi lähemmäs sen, mitä on tapahtunut myös meistä kauempana, Syyriassa, Libanonissa, Irakissa. Ja näitä tekoja pakoon lähteneet ihmiset toivovat olevansa matkalla parempaan maailmaan. Niin toivon minäkin.

”Anteeksi herra, mistä lähtee juna parempaan maailmaan?”                                       (kuva: /360web-sivusto)

Starligth Blogger Award -ajatuksia

 

Sain ihanan ja haasteellisen Starlight Blogger Award -haasteen Fab Forty Something -blogin Maikulta, täältä klik. Kiitos Maikku! Näitä kysymyksiä nyt makustelen ja pohdin, mitä kertoisin.

 

  1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen saanut elää rikasta elämää. Rikkaalla tarkoitan elämänmakuista, tapahtumarikasta – täyttä elämää. Välillä aika hektistä, mutta kuitenkin jotenkin oman näköistä. Olen saanut haasteita työelämässä, tehnyt töitä ihanien ihmisten ja merkityksellisten asioiden parissa. Työ on ollut intohimoni.

Olen myös löytänyt elämääni ihmisen, jolle olen tärkeä omana itsenäni, ilman titteleitä.

Kuvittelin aina, että minulla olisi iso perhe – olen itse nelilapsisesta perheestä. Useampiakin lapsia olisi saanut elämäämme tulla, saimme kaksi, ja siitä olen kiitollinen.

Ja ystävät <3.

 

  1. Minkä asian haluaisit muuttaa elämässäsi juuri nyt, jos pystyisit?

Olen ollut hyvin työorientoitunut, ja velvollisuudet ovat tulleet aina ykkösenä. Nyt prioriteetit ovat vähän heittäneet häränpyllyä, kun jätin vanhan työelämän taakseni organisaatiomuutoksen myötä. Olen pyristellyt eroon siitä, että työ määrittelisi minua, sitä kuka olen. Se onkin ollut iso opettelun paikka. Työ on minulle kuitenkin yksi elämän tärkeistä sisällöistä. Haluan tehdä ja etsin parhaillaan merkityksellistä ja innostavaa työtä, johon voisin laittaa osaamiseni ja innostukseni ja jossa saan oppia uutta joka päivä.

Olen elämälle utelias ja haluan säilyttää myönteisen asenteen kaikessa tekemisessä. Tasapaino elämän eri alueiden välillä on kuitenkin tullut tärkeämmäksi kuin ennen.

 

  1. Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Tämä olikin aikas hankala kysymys! Mitään maailmoja syleilevää kutsumusta en ole saanut, mutta mielestäni jokainen on tärkeä ja vastuullinen ja voi vaikuttaa pienten asioiden, omien tekojen ja asennoitumisen kautta myös isompiin.

Kenties elämän tarkoitus on olla ihmiselle ihminen. Aina ei siihenkään pysty täydellisesti, mutta yritän muistaa, että kohtaamiset ovat merkityksellisiä. Oma openi ja esimerkkini tällä saralla on ollut ihana anoppini Eila, joka saa jokaisen kohtaamisen tuntumaan erityiseltä.

Kyllä vaan olen joskus vaipunut murheen alhoon ja negatiivisiin ajatuksiin, enkä halua ruokkia niitä yhtään enempää. Toivon että jälkeni jää omiin rakkaisiin ja ystäviin, ihmisiin joita kohtaan. Ja toivon, että se jälki on lämmin ja välittävä.

 

Sellaistahan se on, välillä yhtä räpiköimistä tämä elämä, välillä täynnä iloa ja innostusta. Tänään olikin hyvä päivä mietiskelylle, flunssa koittaa tulla päälle kaikin keinoin, vaikka kuinka rimpuilen vastaan. No, syksyn eka, toivottavasti myös vika!

 

Starlight Blogger Award lähtee eteenpäin kuudelle inspiroivalle bloggaajalle, ja he ovat:

 

Sannan kupla

Lady of The Mess

Koti kaupungin laidalla

My So Called Cypriot Life

Eilen tein

Tarja´s Snowland

 

Ihanaa viikkoa!

 

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.

 

Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

 

1. Thank the giver and link their Blog to your post.

 

2. Answer the 3 questions given to you.

 

3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.

 

4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.