Aihearkisto: Kesäkoti – Summer Cottage

Kesäkukat mökille

Viime viikot ovat hellineet lämmöllä. Mökillä Keski-Suomessa olisi todella mukavaa tehdä töitä etänä, ellei siellä olisi niin paljon itikoita. Heti kun avaa oven, sisälle pöllähtää itikka-armada, joka laskeutuu yön hämärässä pään yläpuolelle pitämään moniäänistä konserttoaan. Jos ei siihen herää aamuyöstä, niin ihme! No, onneksi on erilaisia apuja tähänkin olemassa, laitteita ja välineitä, jotka auttavat ainakin sisätiloissa.

Kauniit aamut ja illat ovat mökillä ihan parasta (eipä sitä ennätä paljon työpäivän välillä ihmettelemään mökkimaisemia). Nyt kun on oltu mökillä enemmän, oli mukavaa laittaa kesäkukkia ja innostuinkin enemmän kuin aiemmin (lähti lapasesta…).

Kesäkukat hain pääosin Viherlandiasta sekä puutarhamyymälästä Vaajakosken S-marketin pihalta, josta löysin myös vihreä- ja hopeaputouksen. Molemmissa puutarhamyymälöissä oli vielä pari viikkoa sitten orvokkeja, näppäriä koko kesän kukkijoita. Kottikärryihin istutin orvokkien kaveriksi maahumalaa. Sitä oli myös viime vuonna, ja se levisi myös maahan. Suurempaa ongelmaa siitä tuskin tulee, koska maaperä on kuivaa kangasta.

Itikoiden ilakoidessa ympärillä sain kesäkukat istutettua ruukkuihinsa ja kottikärryihin. Kovin mennään jälleen tutulla setillä – pelargonit, marketat ja orvokit.

Miten siellä, oletko laittanut kesäkukkia? Jos olet, olisi kiva kuulla, mitkä ovat kesäkukkasuosikkejasi tänä kesänä?

Mukavaa vaalisunnuntaita!

Heli

Retkisuihku, mikä mainio keksintö mökille

Uudessa työssä aloitettuani olen siirtynyt lähitöistä etätöihin. Yksi etätyön iloista on, että töitä voi tehdä etänä vaikka mökiltä. Niinpä suuntasimme torstai-iltana Keski-Suomeen, ja perjantai sujui etäilyn merkeissä erinomaisesti. Nettiyhteydet pelittävät, joten mikäs on ollessa.

Illalla lämmitimme rantasaunan. Ja seuraavana iltana. Puukiukaan pehmeitä löylyjä on aina ikävä kaupungissa, mutta saunomisen helppous suihkuineen ja sähkökiukaineen toimii hyvin kiireisessä kaupunkiarjessa. Ja kylläpä löylyt tekivät hyvää myös tänään sen jälkeen, kun olimme raivanneet aitan takusta vanhoista kattopelleistä (keikka Mustankorkean kaatikselle) ja haravoineet lehtikasoja ja siivoilleet muutenkin paikkoja talvitauon jäljiltä.

Kävin saunomassa toissa kesänä ystäväni Marjon kesäpaikassa, ja siellä tutustuin retkisuihkuun. Voi kuinka kätevää! ajattelin. Puhuin asiasta kotona ja ylistin retkisuihkua. No, olen tällainen myöhäjunailija, enkä koskaan ottanut asiakseni hommata sellaista myös meidän mökille. Puolisoni oli laittanut asian kuitenkin ”korvan taa” (äitinsä sanoin), ja sain ikioman retkisuihkun äitienpäivälahjaksi. Olen päässyt kokeilemaan sitä nyt pari kertaa täällä mökillä, ja kyllä on kätevä!

Retkisuihku ladataan matkapuhelimen pistokkeen kautta paketissa mukana tulevan piuhan avulla. Nappia painamalla suihku käynnistyy, ja ”imupää” upotetaan sankkoon, josta vesi suihkuaa mukavasti, ja hiukset on helpompi pestä. Ja joo, arvaan että sulla on jo ollut retkisuihku käytössä jo ikuisuuden! Mutta jos olet tällainen myöhäjunailija kuten meikäläinen, niin kätevä peli tämä on mökkiolosuhteissa.

Iltavalo on kaunis, ja kaikki tuntuu hehkuvan tässä valossa. Viisto pehmeys ja pitkät varjot tuovat satumaista tunnelmaa. Alkukesän heleä vihreä, yritän saada sitä vangittua edes vähän näihin kuviin. Tässä vaiheessa kaikki kukkii – metsäorvokit, käenkaalit, mustikat! Ikuinen toukokuun loppu olisi mielestäni ihan paikallaan, eihän tätä kaikkea ennätä tankata riittävästi :).

Nautitaan toukokuun vimpoista päivistä!

Heli xx

Saunan rauhassa

Me rakentajat Vol. 3

Mökin rantasauna on nyt ollut käytössä syksystä alkaen ja edelleen nautin sen lämmöstä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kertalämmitteisen Aito-puukiukaan uunissa ei saunomisen aikana pala tuli, ei kuulu tulen huminaa, ei puiden ritinää. Lauteilla vallitsee syvä hiljaisuus, jonka yli vain oma hengitys kuuluu.

Rantasaunaa ei lämmitetä kiireessä eikä muiden töiden lomassa. Sen lämmitys vaatii aikaa ja sitoutumista. Puita kuluu, kun tulipesiä on kaikkiaan kolme: kiuas, lämminvesipata ja tuvan takka. Loppusyksynä saunan nurkalle saatiin myös kylpytynnyri, jonka kamina roihuaa välillä neljäntenä tulipesänä.

Kiramin kylpytynnyri on mieheni pitkäaikainen haave. Nyt vielä kipuamme tynnyriin keittiöjakkaran avulla, mutta keväällä sen ympärille rakennetaan terassi ja silloin tynnyriin voi pulahtaa varpasillaan sipsutellen suoraan saunasta.

Vesi tynnyriin lasketaan pumpun avulla järvestä. Vesi lämpenee tynnyrin kyljessä olevan kaminan avulla yllättävän nopeasti +35-37 asteiseksi ja pysyy pienen ylläpitotulen kanssa lämpöisenä koko saunomisen ajan. Vaati toki muutaman harjoittelukerran, että löysimme meille sopivan lämpötilan ja millaisella tulella ja vedolla sitä ylläpidetään.

Myssy näin talvella on must ja runsaasti juomavettä käden ulottuvilla, sillä niin saunominen kuin lämmin kylpy verottavat kehon nestettä. Olut, siideri tai kuohuva toki tuovat ihanaa ylellisyyttä kylpemiseen, mutta juomavettä ei saa unohtaa!

On hyvin taianomaista istua lämpimässä vedessä pimeässä, vain lyhtyjen valossa, kattona tähtitaivas (jos on selkeää), puiden humina ja satunnaiset luonnon äänet ympärillä.

Syksyn pimeiden alkaessa saimme vihdoinkin kauan postin matkassa kulkeneet valot mökin ja saunan väliselle kulkureitille.

Löysin nämä vanhanmalliset seinäkoukut Kansallismuseon museokaupasta jo kauan ennen kuin aloitimme saunan rakentamisen. Onneksi olivat vielä tallessa!

Takkatupaan hankittiin Karup Designin Roots futonsohva. Sen saa kätevästi tarvittaessa laskettua kahteen asentoon: lököttelypaikaksi tai lopulta sängyksi. Nukkumista ei ole vielä testattu, mutta kesällä se on varmasti kovassa käytössä, kun nuoriso vierailee mökillä.

Miehen metsästämä 12-piikkinenkin löysi lopulta paikkansa!

Saunomiseen meillä kuluu helposti 2-3 tuntia. Sen jälkeen on ihana pujahtaa takkatuvan lämpöön. Tupaa ei pidetä jatkuvasti lämpimänä eikä tilassa ole patteria. Tulikiven takka on näin talvisin oiva lämmitin. Pari pesällistä puita ja pikku tupa on suloisen lämmin ja koivulattialla voi huoletta olla paljain jaloin.

Löysin ihan sattumalta takan edustalle kauniit kivimosaiikit K-Raudan laattaosastolta. Olivat ilmeisesti jo jotain poistotavaraa, koska lojuivat syrjässä eikä niille löytynyt ensin hintaa. Vähän työlästä niiden kokoaminen oli, etenkin saumaaminen. Kokosin koko komeuden ensin muottilevyn päälle ulkona. Valmiita verkossa kiinni olevia mosaiikkeja mahtui levylle kaksi kokonaista, loput piti sijoitella ympärille yksitellen. Mutta nyt se on kaunis yksityiskohta pienessä tuvassa.

Takkatupaan ostimme Ikeasta kaapistot. Korkeassa nurkkakaapissa säilytetään futonsohvan petivaatteita ja matala kaapisto kätkee sisäänsä myös integroidun jääkaapin, astioita ja saunamökissä tarvittavia tavaroita. Oikealla on lavuaari ja hanakin odottaa vielä asennusta. Vesijohdoissa kulkee ns. kesävesi eli pumppaamme veden järvestä.

Takkatupaan löysin Söstrene Grenestä tammisen sarjapöydän, jonka pikkupöytiä voi kätevästi nostaa vaikka sohvan eteen saunan jälkeen herkuille ja virvokkeille. Sarjapöydän yläpuolelle on etsinnässä valaisin, jota en ole vielä löytänyt. Kunnon kristallikruunua olen ajatellut, mutta en tiedä . . .

Keväällä on edessä saunamökin ympäristön siistimistä. Saunan ja mökin välissä kasvaa useita pieniä kuusia, joista yhden veimme joulukuuseksi isovanhemmille ja toisen koristelimme valoilla omaksi iloksi saunan lauteilta katseltavaksi.

Kun valoa alkaa olla enemmän, käärimme taas hihat ja käymme varastorakennuksen kimppuun. Jotainhan sitä on kai aina puuhasteltava!

Paljon iloa ja inspiraatiota uudelle vuodelle 2021!

Maarit

Rakentamisen kilpajuoksu ja loppuspurtti

Me rakentajat Vol. 2

Valmiin rantasaunan hirsikehikon pystyttäminen on kuin legojen rakentelua. Mukana tulevat piirustukset, jossa jokainen seinä on erikseen kuvattu ja eroteltu aakkosilla. On A-seinä, B-seinä, C-seinä jne. ja jokainen hirsi numeroitu, A1, A2, A3 jne. alhaalta ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan muistaa, mihin kohtaan hirsiseinää lyö tappeja, ettei tapita vahingossa juuri sen ihanan seinälampun kohdalla ja sille aiottujen sähköjohtojen kulkureikiä umpeen. Kun tällainen harrastajarakentaja ryhtyy kokoamaan hirsilegoja, nopeasti etenevän työn huumassa tuollaiset asiat tuppaavat unohtua.

Aluksi kokoaminen edistyi hyvinkin nopeasti. Mutta kun kerroksia tuli lisää, nostajien pituus loppui kesken ja hirret painoivat kuin synti, päätimme vuokrata rakennustelineet. Koko komeuden pystyttäminen tehtiin kahden naisen ja kahden miehen voimin. Kiitos Hilla ja Lavi!

Yhdeksi iltapäiväksi saimme vielä kaksi riskiä miestä lisää apuun. Nostimme pari ylintä, koko katon leveyden pituista hirttä, jotka yhdistivät samalla ensimmäistä kertaa nuo kaksi erillistä rakennusta toisiinsa. Tässä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Ovatko mittauksemme menneet oikein, kuinka mahtaa tuo pitkä hirsi ja sen salvos loksahtaa paikoilleen saunan sivulta tulevan, osittain ilmassa kelluvan ylimmän seinähirren kanssa.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen pitkä hirsi oli pukerrettu pulpettikaton matalampaan päähän (kattoahan ei siis vielä ollut), miesvoimin pyöritelty neljän hirsiseinän päältä vielä korkeammalle ja sitten se kuin itsestään loksahti salvoksiin! Silloin ymmärsin, miksi perustuksen pilareita mitattiin niin hartaasti ja tehtiin tarkistusmittoja ihan kyllästymiseen asti. Nyt milleilläkin oli todella merkitystä!

Seuraavaksi alkoi katon rakentaminen. Kattotuolien lankut olivat vielä Finnlamellin hirsipaketissa mukana, mutta kaikki muu kattoon tarvittava puutavara saatiin omista laudoista. Neljäntuuman lautaa näin päin, sitten noin päin, tuuletusrakoja, aluskatetta ja taas lautoja ristiin rastiin. Minä en katolle kiivennyt kuin rakennustavaraa ojentamaan. Onneksi poikamme Jere liikkui ketterästi katolla lautojen varassa isänsä apuna. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin yhtäkkiä huomaa, miten lapsista on kasvanut aikuisia, vastuullisesti työhön suhtautuvia ja jopa pientä huolenpitoa omista vanhemmistaan osoittavia.

Kun katto eteni ja sai lopuksi vielä Metehen pellit suojakseen, minun hommaani maan tasossa oli hirsiseinien käsittely ulkopuolelta. Ensin vedin pintaan pohjustuspuunsuojan, Tikkurilan Valtti Plus Base. Se on vesipohjainen puunsuoja-aine, joka hidastaa kosteuden imeytymistä sekä home-, sinistäjä- ja lahottajasienten leviämistä. Aine on hiukan sinertävä väriltään ja hyvin maitomainen eli valuu helposti hihaan. Varsinaiseksi puunsuojaksi ja sävyksi valitsin saman kuin mökissämmekin, Teknoksen Woodex Aquan, sävy 1835.

Ehdin vielä ennen loppusyksyn pakkasia käsitellä saunan seinät sisäpuolelta. Sinne valitsin Tikkurilan Supi saunasuojan, sävyksi Hiili. Samalla mustalla käsittelin myös kattoon tulevat kuudentuuman raakalaudat ja myöhemmin ikkunoiden ja oven vuorilaudat. Halusin rantasaunan sisältä vähän rouheamman oloiseksi, siksi en valinnut höylättyä lautaa kattoon.

Ennen talventuloa laitoimme vielä ikkunat ja ovet ja kaivoimme maahan Upon saunakaivot.

Ajattelimme, että rakentamiseen tulee tauko talvikuukausien ajaksi. Mutta kun tammi-helmikuussa ei lunta tullut kuin nimeksi, otimme sirkkelit esiin ja ryhdyimme räntäsateessa rakentamaan terassia. Tuvan ja saunan välillä liikkuminen oli niin hankalaa, koska kynnykset olivat korkealla, joten terassi helpotti asiaa ja saimme rakennustarvikkeet pois märästä hiekasta.

Talven harmaudessa oli välillä vaikea kuvitella aurinkoisia kesäiltoja, lämpöisen saunan tuoksua ja tuvan takan iloista räiskettä. Kun vielä lumen alta tuli esiin hujan hajan olevia lautoja, rännejä, tikkaita ja kaadettujen puiden oksat köllöttivät vieläkin tien poskessa, meinasin paiskata rukkaset santaan ja lopettaa koko touhun. Väsytti niin paljon! Ja sitten tuli korona!

Ehkäpä Uudenmaan eristys oli meille tietynlainen siunaus, lepotauko, jota emme itse olisi itsellemme muutoin suoneet. Kaipaus mökille oli suuri, mutta yritimme nauttia viikonloppuisin keväisistä kävelylenkeistä kotona Espoossa. Tauko rakennushommista teki hyvää!

Kun eristysaika oli vihdoin ohi, aloitimme taas joka viikonloppuiset rakennuspuuhat. Ensimmäiseksi kuljetimme koivulankut Tiaisen sahalle loppukuivatukseen ja höylättäväksi lattialaudoiksi. Lankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Kun säät lämpenivät, pääsin käsittelemään tuvan sisäseiniä. Valitsin Osmo Colorin Uviwax suojavahan, joka sopii erityisesti vaaleille puupinnoille sisällä. Se lupaa säilyttää puun oman vaalean sävyn mahdollisimman pitkään ja suojaa hirttä lialta ja kosteudelta.

Juhannusviikolla Tulikiven takkamestari muurasi Harmaja-takan. Me osasimme tehdä takan alustan ja asetella takan paikan lähelle kaikki kivet oikeaan järjestykseen, mutta onneksi ammattimies hoiti loput.

Katon paneelit käsittelin jo ennen asennusta kahteen kertaan Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Koska katon paneeleiden puu ei ole kuitenkaan saman sävyistä hirsiseinän puun kanssa, valitsin reilusti valkoisen sävyn kattoon.

Mutta millä käsittelisin lattiaan kaavaillut omat koivulaudat? Halusin säilyttää koivun luonnollisen vaalean sävyn ja elävän puupinnan. Pelkkä öljy tai vaha imeytyy puuhun ja siten aina tummentaa puun omaa sävyä. Valkoinen pigmentti taas saattaa tehdä pinnan peittäväksi. Soitin Osmo Colorin kuluttajaneuvontaan ja sain heti hyviä vinkkejä. He lähettivät minulle 5 ml näytepusseja kahdesta sävystä, jotka sekoittamalla saisin kenties toivotun vaalean mutta ei peittävän vahapinnan lattiaan. Tein testivedot koivulaudan pätkään ja sitten uskalsin käydä maalikaupassa. Sekoitin puolet Osmo Colorin öljyvahaa sävynä väritön matta, nro 3062 ja puolet värillistä öljyvahaa sävynä valkotammi, nro 3041. Käsittelin lattian kahteen kertaan ja lopputulos on aivan ihana, silkinhimmeä ja luonnollisen vaalea.

Saunan suunnittelimme niin, että sen sydämenä on Narvin kertalämmitteinen Aito-kiuas 57K, viereen Misan 50 litran lämminvesipata. Olimme juuri tilanneet ja maksaneet Netraudan kautta Aito-kiukaan, kun saimme ilmoituksen, että Narvin tehtaan varastopalon vuoksi Netrauta ei voi toimittaa kiuasta ja kaupat perutaan. Soitimme suoraan Narville ja saimme kuulla, että aikaisintaan lokakuussa alkavat taas uudet toimitukset. Aloimme soittaa läpi eri jälleenmyyjiä, josko jollakin olisi varastossa Aito-kiuas. Lopulta yksi kiuas löytyi Bauhausista, tarvitsemamme korotusosa Narvin omalta myyjältä ja kiuaskivet Lappeenrannasta. Mikä helpotus! Saisimme sittenkin nauttia uuden saunan löylyistä vielä ennen syksyä.

Koska koivulautoja jäi tuvan lattiasta jäljelle, rakensimme niistä myös saunaan lattian. Ihailin aikoinaan appivanhempieni mökkisaunan puulattiaa, joka oli aina lämmin ja miellyttävä jalan alla. Reilu rako ja kaadot takaavat, että pesuvedet valuvat mittojen mukaan tehtyä kourua pitkin jätevesijärjestelmään. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä kahteen kertaan ja aion uusia käsittelyn aika ajoin.

Rakentamisen kilpajuoksu vain kiihtyi ja loppukiri huipentui kesälomaan elokuussa. Haasteellista koko kesässä oli, miten aikatauluttaa kaikki loput rakennustyöt oikeassa järjestyksessä, kun viikonloput hurahtivat nopeasti, milloin minkäkin työn kimpussa. Joka sunnuntai kirjoitimme mökkivihkoon, mitä hankintoja pitää tehdä viikon aikana, mitä rakentaa seuraavana viikonloppuna. Peräkärry kulki mukana Kouvolaan asti, jossa se täytettiin erilaisista rakennustarvikkeista aina perjantaisin ja ajettiin mökille. Sama toistui viikosta toiseen.

Varsinainen loppukiri juostiin elokuussa loman aikana. Ja pääsin lopultakin sisustamaan!
Siitä kerron rakennussarjani viimeisessä osassa.

Maarit

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

puskista syviin vesiin

Ahvenpyttipannu ja vadelmatuulihatut

Itse pyydetty kala on aina suuren ilon aihe! Tänä kesänä verkoista onkin noussut useamman kerran hyvänkokoisia ahvenia, noin 6-7 metrin syvyydestä jyrkänteen reunalta. Myönnän, niiden irrottelu verkoista ja fileointi on työlästä ja aikaa vievää, mutta kun saa lautasella eteensä pinnalta kullanruskean, paistetun ahvenfileen, kaikki muu vaiva unohtuu. Ja meillähän työnjako menee niin, että mies laskee ja nostaa verkot, minä irrotan kalat, mies fileoi ja minä valmistan ruuan. Yhdessä syödään ja nautitaan! Ei valittamista!

(Katso blogin lopusta, miten onnistut saamaan ahvenfileistä ruodottomat suoraan pannulle!)

Hyvä ahvenapaja.
Aikas piikikkäitä ovat!
Kuin seitsemän veljestä.

Jo muutamasta ahvenfileestä saa kantarellien ja uusien perunoiden kanssa helpon, nopean ja maukkaan pyttipannun lounaaksi. Jos haluat nostaa tasoa, näin rapuaikana päälle voit vielä laittaa muutamia keitettyjä ravunpyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä. Koko komeus kruunataan karkealla Dijon-sinapilla maustetulla ranskankermalla ja tilli-ruohosipulisilpulla. Minun suosikkiviini ahvenpyttipannun kanssa on ehdottomasti Ranskasta Sancerre-alueen hapokas ja mineraalinen valkoviini, mutta lounasjuomaksi sopii hyvin myös sitruunalla terästetty vesi. Kalaisan pyttipannun aineksia voi huoletta myös varioida sen mukaan, mitä milloinkin järvestä nousee ja metsästä löytyy.

Jälkiruuaksi nautitaan salamaleivoksia, Éclair-leivoksia, tutummin tuulihattuja vadelma-mascarponetäytteellä. Ranskankielinen nimi éclair tarkoittaa salamaa ja nimi viittaa siihen, että leivokset nautitaan salamannopeasti, koska ovat niin niin herkullisia. Eivätkä täyteyt tuulihatut juuri säilyttämistä kestäkään, taikina lötkistyy ja raikkaus katoaa, jos odottavat syöjiä pitkään. Syö siis kaikki heti! Tuulihattujen täytteeksi voi tallentaa myös mustikoita, mansikoita tai puutarhan viinimarjoja.

Ahven-kantarellipyttipannu


Tähän ruokaan tarvitset vain yhden astian, riittävän suuren paistinpannun.

ahvenfileitä 2-4 syöjää kohti
suolaa ja valkopippuria fileiden päälle
keitettyjä uusia perunoita
kantarelleja
1 pieni sipuli
(keitettyjä ravun pyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä)
tillisilppua
ruohosipulisilppua

Kastike:
1,5 dl ranskankermaa
1,5 rkl karkeaa Dijón-sinappia (kokojyvä)
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan.
Paista ahvenfileet pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja nosta lautaselle odottamaan.
Paista seuraavaksi puhdistetut ja pieniksi paloiksi pilkotut kantarellit. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, lisää pilkottu sipuli (vain vähän ettei maku lyö läpi) ja keitetyt, pilkotut perunat. Paista käännellen, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sipuli kuullottunut.
Lisää pannulle kalafileet ja halutessasi ravun pyrstöt ja anna lämmetä. Lopuksi leikkaa päälle tilli- ja/tai ruohosipulisilppua.
Tarjoa ranskankermakastikkeen kanssa.

Salamaleivokset eli vadelma-mascarponetuulihatut

noin 20 kpl

Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Täyte:
3-4 dl vadelmia
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
2-3 rkl lemon curd -sitruunatahnaa
Koristeluun:
tomusokeria

Kuumenna vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot kerralla ja sekoita koko ajan, kunnes seos irtoaa reunoista ja muodostuu kiiltäväksi, kiinteäksi taikinaksi. Anna jäähtyä hetki.
Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Pursota taikinasta tai muotoile kahdella lusikalla tuulihattuja uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Älä avaa uunia paistamisen aikana. Nosta lopuksi tuulihatut varovasti ritilälle jäähtymään.
Täytettä varten murskaa 2/3 vadelmista haarukalla ja sekoita ne mascarponen ja sitruunatahnan kanssa.
Täytä tuulihatut vasta juuri ennen tarjoilua. Leikkaa leivokset halki (voit myös jättää kannen kiinni toisesta sivusta) ja lusikoi täytettä ja kokonaisia vadelmia sisään ja taita kansi päälle. Siivilöi leivosten päälle tomusokeria.
Takuuvarmasti herkullisia!

Tässä vielä kuvasarja, miten saat ahvenfileistä ruodottomat:

Avaa maha ja poista sisälmykset.
Leikkaa selkärankaa pitkin kahteen osaan.
Poista kylkiruodot.
Irrota nahka suomuineen.
Tee pienet viillot keskiruodon molemmin puolin . . .
ja leikkaa ruotojono irti.
Valmiita ruodottomia ahvenfileitä pannulle.

Lämpimiä elokuun iltoja toivotellen,

Maarit

Huussi-vajaraksa edistyy

Kesäloman loppu häämöttää uhkaavasti, mutta onneksi mökillä huussi-vajaraksa alkaa olla mukavassa vaiheessa. Projektista kehkeytyi isompi kuin ajattelimme alunperin. Tämä johtui siitä, että mökin maasto asettaa omat haasteensa rakentamiselle. Aluksi valitsemaamme paikkaan, vanhan halkoliiterin ja huussin kohdalle, uutta ei voinut rakentaa. Maa oli kiviä täynnä ja osin kuin hetekka – notkui, notkui – ei siis perustuksille sopiva. Näin ollen valitsimme projektille sen ainoan tasaisen paikan mökkitontilta, johon rakentaa. Ja sekin asetti rajat vajan koolle – vajasta piti nääs tehdä isompi kuin suunnitelmissa. Isot kivet, joita ei mies- & naisvoimalla ja kangella pois saada, sanelivat paikan.

Aamu-usvaa mökin rannassa.
Varhainen lintu madon nappaa…
Aamuaurinko on vasta nousemassa.
Perustukset ovat tärkeimmät – ja niiden tekeminen vie paljon aikaa.
Mökkimme maasto on kivikumpua.
Kestopuuta vajan lattiaan. Sadesää keskeytti välillä raksahommat.
Huussin lattia syntymässä mökkilattialaudasta vajan kestopuulattian viereen.
Käsittelin vajan lattian Teknoksen Woodex Aqua Wood Oililla.
Sivuseinät nousevat. Taakse tulee ilmava rimaseinä.
Jouduin maalaamaan rakennusta osissa ”sateelta suojaan” -tyyppisesti.
Pidettiin välipäivä ja käväistiin Tuurissa. Sieltä löytyi sadetta pitävä uusi kattopressu.
Pikkuikkuna huussin puolella avaa näkymät myös järvelle.
Ja oven karmit paikalleen.
Ovi löytyi kierrätyskeskuksesta Jyväskylästä. Maalasin oven kalkkimaalilla. Katso Instan storysta minkä värinen ovi oli aiemmin!
Viimeisenä iltana aika oli käydä vähiin. Maalaushommat venyivät myöhään.
Iltahämärässä. Takaseinälle tulevat rimat, muutoin vuorilaudoitus alkaa olla paikallaan. Vielä puuttuu kunnon katto, mutta pressu saa nyt luvan kelvata hetken.

Pidimme yhden tärkeän välipäivän raksahommista. Alkaa nimittäin savu tulla korvista, jos koko loma on vain rakentamista. Sadepäivän iloksi suuntasimme mökiltä kohti Ähtäriä. Nuoriso odotti näkevänsä saukot ja ahman, mutta kumpiakaan emme tällä kertaa nähneet. Näimme kuitenkin pandat ja isot karhut, sekä koko joukon muitakin eläimiä.

Miten teillä on kesä mennyt? Onko tullut sopivasti lomailtua vai tuleeko projektit jo ulos korvista :)?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

Mansikoita mummille – ja muitakin istutusideoita

Tulin käymään äidillä, ja pari päivää olemme pidelleet helteitä mökillä. Keskusta-asunnossa on kuuma, mutta onneksi on tämä pakopaikka: mökki ihanassa järvi-Suomessa!

Koska olen heikkona kukkiin, ei tästäkään reissusta selvitty ilman istutuksia. Kaikki lähti kuitenkin siitä, että äidin varastoista löytyi isoja lasipurkkeja (ja mitähän näihin on aikoinaan hillottu? Hilloja, sieniä, kurkkuja – ihan mitä vaan!), sekä pari käytöstä poistunutta alumiinista kahvikakkuvuokaa.

Käväisin aamulla Malisen puutarhamyymälässä, ja löysin mukaani ennestään tuttuja kasveja ja yhden uuden kukkatuttavuuden. Sekä tietysti suloisia, pieniä mansikan taimia.

Mökillä kukkivat lupiinit.
Äidin kukkapenkistä kurkottaa akileija.
ÄIti saa mansikat mukaansa kerrostaloasunnon parvekkeelle. Lämpimällä, lasitetulla parvekkeella ne kukkivat ja kypsyvät hyvin.
Ensin vähän salaojakiviä pohjalle.
Sitten pienet mansikantaimet ja multaa.
Isompaan vuokaan löytyi belliksiä, kaunokaisia, sekä vähän jo nuutuneita lobelioita. Kyllä ne siitä virkoavat kohta.
Mäkille sopivat ruokapöydän kukkaset kasvavat käytöstä poistetussa kakkuvuoassa.
Suurimpaan hillopurkkiin pääsi ihana kukkanen, nimittäin tulikellukka, ”Geum coccineum ´Borisii'”.
Kerrassaan ihastuttava yksilö! Täytyy seurata tarkasti, miten kasvi selviää auringossa. Kastelua varmasti kaipailee.
Tulikellukka onkin minulle uusi tuttavuus!
Tämä koristaa kummasti huussin kulmaa.
Myös maksaruoho pääsi purkkiin, ja pienimpään purkkiin keräsin kauniita kiviä rannalta.
Toiseksi suurimpaan hillopurkkiin päätyi maksaruoho. Se ainakin viihtyy lämpimässä ja kestää myös ajoittaista kuivuutta, kivikkokasvi kun on.

Olin kovasti ilahtunut, että puutarhamyymälässä on vielä tarjolla laaja valikoima kesäkukkia ja kasvien taimia keittiöpuutarhaan. Vieläkö sinä haet kasveja istutuksiin, vai joko on kiintiö täynnä?

Mukavia kesäkuun päiviä!

Heli xx