Aihearkisto: Tee itse – Craft & diy

Neulominen luo yhteisöllisyyttä

Neulonnasta on tullut minulle kuluneen vuoden aikana pakopaikka sekä keskittymisen ja hyvinvoinnin lähde. Neuloosini alkoi maaliskuussa 2020, kun korona-ajan pituudesta ei ollut vielä mitään käsitystä. Törmäsin Instagramissa ihaniin neuletileihin. Aloin seurata niitä, innostuin jälleen neulomisesta (miten ihmeessä olin voinut unohtaa tämän ihanuuden?) ja pian kypsyi ajatus myös oman, neulontaan keskittyvän instatilin perustamisesta. Koska blogi kulkee nimellä Kotona paras, neuletiliksi valitsin yhteen sopivan nimen, Kotonaknits.

Tykky-neulepusero, pitkä malli.
Tykky M-koossa, pidempi malli matalalla kauluksella.

Ensimmäinen puikoille päätynyt projektini oli Tykky-neulepusero. Suunnittelin ja neuloin ensin pitkän mallin paksusta ja lämpimästä, islantilaisesta Alafosslopi-langasta. Olin varsin tyytyväinen malliin, mutta halusin kokeilla vähän isompaa kokoa, jossa olisi runsaammin väljyyttä. Mietin, että malli voisi toimia kivasti myös lyhyenä. Neuloin myöhemmin selkeästi lyhyemmän XL-koon. Alle mahtuisi hyvin välikerroksia, tuumin.

Lyhyt malli XL-koossa, korkea kaulus.

Neuleinspiraation ja innostuksen levittäminen on aivan parasta. Huomasin, että iso asia neuleharrastuksessa on innostuksen, mahtavien lankalöytöjen, valmiiden töiden ja erilaisten projektien ja kokemusten jakaminen toisten kanssaharrastajien kesken. On ollut ilo kokea, miten positiivista keskustelu ja toisten postausten kommentointi on Istagramin kansainvälisessä neuleyhteisössä.

Sarjoin Tykky-neulepuseroon kokoja XS koosta 3XL-kokoon, ja Ilmoitin Facebookin neuleryhmissä sekä Instagramissa omalla sivullani, että haen testineulojia. Oli mahtavaa huomata, kuinka moni kiinnostui ja halusi lähteä kokeilemaan neuleen neulomista omassa koossa. Sain jokaiseen kokoon kaksi koeneulojaa, pariin tuli kolmekin.

Toisen koeversion kaarrokkeeseen tein nauhamaisen raglankavennuksen.

Kun ohje oli valmis, jaoin sen drivessa tekstineulojien kokeiltavaksi. Perustin meille Instagramiin yhteisen ryhmän, jossa keskustelimme neulomiseen liittyvistä kimuranteista kohdista ja jossa jokainen sai kysyä, jos jokin ohjeen kohta oli epäselvä. Ensin ehtinyt neuvoi ja vastasi, ja sain hyviä kommentteja ohjeen fiilaukseen keskusteluistamme. Näin vaihekuvia keskeneräisistä neuleista ja elin mukana jokaisessa eri vaiheissa.

Oli jännittävää ja upeaa nähdä valmistuvia neuleita. Tykky-neulepuseron malli tuntui elävän omaa elämäänsä eri väreissä taitavien neulojien käsissä. Hyvä niin, sillä päästin nyt ohjeen ilolla matkaan, eli neuleyhteisö Ravelryyn ladattavaksi. Toivon onnistuneita ja kantajiensa oloisia neulepuseroita jokaiselle neulojalle!

Käy kurkkaamassa linkin takaa, https://ravel.me/tykky millaisia neuleita taitavat testineulojat valmistivat. Ja jos innostut itse neulomaan, Tykky-neulepusero on nyt -20 % Ravelryssa sunnuntai-iltaan 7.3.2021 klo 23.59 saakka!

Happy knitting!

Heli xx

PS. Oletko innostunut neulomisesta tai jostain uudesta harrastuksesta? Kerro ja kommentoi, olisi kiva kuulla!

Papusoppaa ja neulehuveja

Yksi suosikkisopistani on tuorehernekeitto. Se on taivaallisen hyvää ja kevyttä. Siihen voi lisätä keitetyn uppomunan, tai jos ei ennätä taituroida keittiössä, keitettykin kananmuna tuo ateriaan lisäpotkua. Mukavan talvisen ulkoilupäivän jälkeen soppa maistuu lounaaksi. Söin kerran tätä ihanaa hernekeittoa Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa. Uppomunan maku yhdistettynä herneen pehmeyteen jätti ikuisesti säilyvän makumuiston. Siksipä jaan tähän Hansin tuorehernekeiton reseptin, kokeile ja nauti! Ohje on lajissa ”helppoa ja hyvää!”

HERNEKEITTO HANSIN TAPAAN

    • 1 sipuli
    • 1 rkl voita
    • 1 rkl vehnäjauhoja
    • 6 dl kasvis- tai lihalientä
    • 400 g pakasteherneitä
    • timjamia, minttua (tuoretta tai kuivaa)
    • meiramia maun mukaan
    • Tee näin:
    • Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppu voissa pehmeäksi miedolla lämmöllä, lisää jouhot ja pyörittele muutama minuutti muta älä polta. Lisää vesi ja herneet. Kiehauta. Soseuta. Siivilöi ja lisää yrtit.

Tiesitkö muuten, että Paavalin ja Paavon päivä (25. tammikuuta) oli kansanperinteessä talven selän taittumispäivä. Paavalin päivän jälkeinen keskiviikkona oli puolitalvi, jolloin talven lumesta oli satanut puolet. Hyvän hernevuoden varmistamiseksi Lounais-suomalaisella alueella syötiin Paavalina hernerokkaa eli papurokkaa – hernettä kutsuttiin pavuksi Lounais-Suomessa. Syödessä ei saanut puhua, koska se olisi tarkoittanut herneenpalkojen halkeilemista kesällä ja herneiden putoamista maahan.

Kansanperinteessä Paavalin päivän uskottiin myös määräävän kevätsäät. Nyt kannattaakin tarkkailla säätä ja luontoa! Kansanperinteen mukaan paukkupakkaset Paavalina takasivat kesähelteet, auringonpilkahdus tiesi hyvää papuvuotta ja sumu merkitsi hallaa heinäkuussa. Jos satoi kunnolla lunta, tuli hyvä hernevuosi. Paavalin päivän kunniaksi kannattaakin keitellä kunnon papusopat.

Hyvää tammikuista viikonloppua!

Heli

PS. Hnetur-paitani on edennyt hitaasti mutta varmasti! Osallistuin Satu Rämön ja Käsityökekkereiden yhdessä suunnitteleman riddarin yhteisneulontaan, KALiin, eli knit along -tapahtumaan. Jos kiinnostuit, ohje on vielä tammikuun ajan testineulottavana Käsityökekkerit-sivuilla. Huomasin, että kovasti vihertää tämä neulekin papusopan väreissä. Puolitalvihan jo alkaa olla, ja kevättä kohti mennään!

Lähteenä käytetty: Suomen talvi päivästä päivään. Heli Hottinen-Puukko

Saunan rauhassa

Me rakentajat Vol. 3

Mökin rantasauna on nyt ollut käytössä syksystä alkaen ja edelleen nautin sen lämmöstä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kertalämmitteisen Aito-puukiukaan uunissa ei saunomisen aikana pala tuli, ei kuulu tulen huminaa, ei puiden ritinää. Lauteilla vallitsee syvä hiljaisuus, jonka yli vain oma hengitys kuuluu.

Rantasaunaa ei lämmitetä kiireessä eikä muiden töiden lomassa. Sen lämmitys vaatii aikaa ja sitoutumista. Puita kuluu, kun tulipesiä on kaikkiaan kolme: kiuas, lämminvesipata ja tuvan takka. Loppusyksynä saunan nurkalle saatiin myös kylpytynnyri, jonka kamina roihuaa välillä neljäntenä tulipesänä.

Kiramin kylpytynnyri on mieheni pitkäaikainen haave. Nyt vielä kipuamme tynnyriin keittiöjakkaran avulla, mutta keväällä sen ympärille rakennetaan terassi ja silloin tynnyriin voi pulahtaa varpasillaan sipsutellen suoraan saunasta.

Vesi tynnyriin lasketaan pumpun avulla järvestä. Vesi lämpenee tynnyrin kyljessä olevan kaminan avulla yllättävän nopeasti +35-37 asteiseksi ja pysyy pienen ylläpitotulen kanssa lämpöisenä koko saunomisen ajan. Vaati toki muutaman harjoittelukerran, että löysimme meille sopivan lämpötilan ja millaisella tulella ja vedolla sitä ylläpidetään.

Myssy näin talvella on must ja runsaasti juomavettä käden ulottuvilla, sillä niin saunominen kuin lämmin kylpy verottavat kehon nestettä. Olut, siideri tai kuohuva toki tuovat ihanaa ylellisyyttä kylpemiseen, mutta juomavettä ei saa unohtaa!

On hyvin taianomaista istua lämpimässä vedessä pimeässä, vain lyhtyjen valossa, kattona tähtitaivas (jos on selkeää), puiden humina ja satunnaiset luonnon äänet ympärillä.

Syksyn pimeiden alkaessa saimme vihdoinkin kauan postin matkassa kulkeneet valot mökin ja saunan väliselle kulkureitille.

Löysin nämä vanhanmalliset seinäkoukut Kansallismuseon museokaupasta jo kauan ennen kuin aloitimme saunan rakentamisen. Onneksi olivat vielä tallessa!

Takkatupaan hankittiin Karup Designin Roots futonsohva. Sen saa kätevästi tarvittaessa laskettua kahteen asentoon: lököttelypaikaksi tai lopulta sängyksi. Nukkumista ei ole vielä testattu, mutta kesällä se on varmasti kovassa käytössä, kun nuoriso vierailee mökillä.

Miehen metsästämä 12-piikkinenkin löysi lopulta paikkansa!

Saunomiseen meillä kuluu helposti 2-3 tuntia. Sen jälkeen on ihana pujahtaa takkatuvan lämpöön. Tupaa ei pidetä jatkuvasti lämpimänä eikä tilassa ole patteria. Tulikiven takka on näin talvisin oiva lämmitin. Pari pesällistä puita ja pikku tupa on suloisen lämmin ja koivulattialla voi huoletta olla paljain jaloin.

Löysin ihan sattumalta takan edustalle kauniit kivimosaiikit K-Raudan laattaosastolta. Olivat ilmeisesti jo jotain poistotavaraa, koska lojuivat syrjässä eikä niille löytynyt ensin hintaa. Vähän työlästä niiden kokoaminen oli, etenkin saumaaminen. Kokosin koko komeuden ensin muottilevyn päälle ulkona. Valmiita verkossa kiinni olevia mosaiikkeja mahtui levylle kaksi kokonaista, loput piti sijoitella ympärille yksitellen. Mutta nyt se on kaunis yksityiskohta pienessä tuvassa.

Takkatupaan ostimme Ikeasta kaapistot. Korkeassa nurkkakaapissa säilytetään futonsohvan petivaatteita ja matala kaapisto kätkee sisäänsä myös integroidun jääkaapin, astioita ja saunamökissä tarvittavia tavaroita. Oikealla on lavuaari ja hanakin odottaa vielä asennusta. Vesijohdoissa kulkee ns. kesävesi eli pumppaamme veden järvestä.

Takkatupaan löysin Söstrene Grenestä tammisen sarjapöydän, jonka pikkupöytiä voi kätevästi nostaa vaikka sohvan eteen saunan jälkeen herkuille ja virvokkeille. Sarjapöydän yläpuolelle on etsinnässä valaisin, jota en ole vielä löytänyt. Kunnon kristallikruunua olen ajatellut, mutta en tiedä . . .

Keväällä on edessä saunamökin ympäristön siistimistä. Saunan ja mökin välissä kasvaa useita pieniä kuusia, joista yhden veimme joulukuuseksi isovanhemmille ja toisen koristelimme valoilla omaksi iloksi saunan lauteilta katseltavaksi.

Kun valoa alkaa olla enemmän, käärimme taas hihat ja käymme varastorakennuksen kimppuun. Jotainhan sitä on kai aina puuhasteltava!

Paljon iloa ja inspiraatiota uudelle vuodelle 2021!

Maarit

Rakentamisen kilpajuoksu ja loppuspurtti

Me rakentajat Vol. 2

Valmiin rantasaunan hirsikehikon pystyttäminen on kuin legojen rakentelua. Mukana tulevat piirustukset, jossa jokainen seinä on erikseen kuvattu ja eroteltu aakkosilla. On A-seinä, B-seinä, C-seinä jne. ja jokainen hirsi numeroitu, A1, A2, A3 jne. alhaalta ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan muistaa, mihin kohtaan hirsiseinää lyö tappeja, ettei tapita vahingossa juuri sen ihanan seinälampun kohdalla ja sille aiottujen sähköjohtojen kulkureikiä umpeen. Kun tällainen harrastajarakentaja ryhtyy kokoamaan hirsilegoja, nopeasti etenevän työn huumassa tuollaiset asiat tuppaavat unohtua.

Aluksi kokoaminen edistyi hyvinkin nopeasti. Mutta kun kerroksia tuli lisää, nostajien pituus loppui kesken ja hirret painoivat kuin synti, päätimme vuokrata rakennustelineet. Koko komeuden pystyttäminen tehtiin kahden naisen ja kahden miehen voimin. Kiitos Hilla ja Lavi!

Yhdeksi iltapäiväksi saimme vielä kaksi riskiä miestä lisää apuun. Nostimme pari ylintä, koko katon leveyden pituista hirttä, jotka yhdistivät samalla ensimmäistä kertaa nuo kaksi erillistä rakennusta toisiinsa. Tässä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Ovatko mittauksemme menneet oikein, kuinka mahtaa tuo pitkä hirsi ja sen salvos loksahtaa paikoilleen saunan sivulta tulevan, osittain ilmassa kelluvan ylimmän seinähirren kanssa.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen pitkä hirsi oli pukerrettu pulpettikaton matalampaan päähän (kattoahan ei siis vielä ollut), miesvoimin pyöritelty neljän hirsiseinän päältä vielä korkeammalle ja sitten se kuin itsestään loksahti salvoksiin! Silloin ymmärsin, miksi perustuksen pilareita mitattiin niin hartaasti ja tehtiin tarkistusmittoja ihan kyllästymiseen asti. Nyt milleilläkin oli todella merkitystä!

Seuraavaksi alkoi katon rakentaminen. Kattotuolien lankut olivat vielä Finnlamellin hirsipaketissa mukana, mutta kaikki muu kattoon tarvittava puutavara saatiin omista laudoista. Neljäntuuman lautaa näin päin, sitten noin päin, tuuletusrakoja, aluskatetta ja taas lautoja ristiin rastiin. Minä en katolle kiivennyt kuin rakennustavaraa ojentamaan. Onneksi poikamme Jere liikkui ketterästi katolla lautojen varassa isänsä apuna. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin yhtäkkiä huomaa, miten lapsista on kasvanut aikuisia, vastuullisesti työhön suhtautuvia ja jopa pientä huolenpitoa omista vanhemmistaan osoittavia.

Kun katto eteni ja sai lopuksi vielä Metehen pellit suojakseen, minun hommaani maan tasossa oli hirsiseinien käsittely ulkopuolelta. Ensin vedin pintaan pohjustuspuunsuojan, Tikkurilan Valtti Plus Base. Se on vesipohjainen puunsuoja-aine, joka hidastaa kosteuden imeytymistä sekä home-, sinistäjä- ja lahottajasienten leviämistä. Aine on hiukan sinertävä väriltään ja hyvin maitomainen eli valuu helposti hihaan. Varsinaiseksi puunsuojaksi ja sävyksi valitsin saman kuin mökissämmekin, Teknoksen Woodex Aquan, sävy 1835.

Ehdin vielä ennen loppusyksyn pakkasia käsitellä saunan seinät sisäpuolelta. Sinne valitsin Tikkurilan Supi saunasuojan, sävyksi Hiili. Samalla mustalla käsittelin myös kattoon tulevat kuudentuuman raakalaudat ja myöhemmin ikkunoiden ja oven vuorilaudat. Halusin rantasaunan sisältä vähän rouheamman oloiseksi, siksi en valinnut höylättyä lautaa kattoon.

Ennen talventuloa laitoimme vielä ikkunat ja ovet ja kaivoimme maahan Upon saunakaivot.

Ajattelimme, että rakentamiseen tulee tauko talvikuukausien ajaksi. Mutta kun tammi-helmikuussa ei lunta tullut kuin nimeksi, otimme sirkkelit esiin ja ryhdyimme räntäsateessa rakentamaan terassia. Tuvan ja saunan välillä liikkuminen oli niin hankalaa, koska kynnykset olivat korkealla, joten terassi helpotti asiaa ja saimme rakennustarvikkeet pois märästä hiekasta.

Talven harmaudessa oli välillä vaikea kuvitella aurinkoisia kesäiltoja, lämpöisen saunan tuoksua ja tuvan takan iloista räiskettä. Kun vielä lumen alta tuli esiin hujan hajan olevia lautoja, rännejä, tikkaita ja kaadettujen puiden oksat köllöttivät vieläkin tien poskessa, meinasin paiskata rukkaset santaan ja lopettaa koko touhun. Väsytti niin paljon! Ja sitten tuli korona!

Ehkäpä Uudenmaan eristys oli meille tietynlainen siunaus, lepotauko, jota emme itse olisi itsellemme muutoin suoneet. Kaipaus mökille oli suuri, mutta yritimme nauttia viikonloppuisin keväisistä kävelylenkeistä kotona Espoossa. Tauko rakennushommista teki hyvää!

Kun eristysaika oli vihdoin ohi, aloitimme taas joka viikonloppuiset rakennuspuuhat. Ensimmäiseksi kuljetimme koivulankut Tiaisen sahalle loppukuivatukseen ja höylättäväksi lattialaudoiksi. Lankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Kun säät lämpenivät, pääsin käsittelemään tuvan sisäseiniä. Valitsin Osmo Colorin Uviwax suojavahan, joka sopii erityisesti vaaleille puupinnoille sisällä. Se lupaa säilyttää puun oman vaalean sävyn mahdollisimman pitkään ja suojaa hirttä lialta ja kosteudelta.

Juhannusviikolla Tulikiven takkamestari muurasi Harmaja-takan. Me osasimme tehdä takan alustan ja asetella takan paikan lähelle kaikki kivet oikeaan järjestykseen, mutta onneksi ammattimies hoiti loput.

Katon paneelit käsittelin jo ennen asennusta kahteen kertaan Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Koska katon paneeleiden puu ei ole kuitenkaan saman sävyistä hirsiseinän puun kanssa, valitsin reilusti valkoisen sävyn kattoon.

Mutta millä käsittelisin lattiaan kaavaillut omat koivulaudat? Halusin säilyttää koivun luonnollisen vaalean sävyn ja elävän puupinnan. Pelkkä öljy tai vaha imeytyy puuhun ja siten aina tummentaa puun omaa sävyä. Valkoinen pigmentti taas saattaa tehdä pinnan peittäväksi. Soitin Osmo Colorin kuluttajaneuvontaan ja sain heti hyviä vinkkejä. He lähettivät minulle 5 ml näytepusseja kahdesta sävystä, jotka sekoittamalla saisin kenties toivotun vaalean mutta ei peittävän vahapinnan lattiaan. Tein testivedot koivulaudan pätkään ja sitten uskalsin käydä maalikaupassa. Sekoitin puolet Osmo Colorin öljyvahaa sävynä väritön matta, nro 3062 ja puolet värillistä öljyvahaa sävynä valkotammi, nro 3041. Käsittelin lattian kahteen kertaan ja lopputulos on aivan ihana, silkinhimmeä ja luonnollisen vaalea.

Saunan suunnittelimme niin, että sen sydämenä on Narvin kertalämmitteinen Aito-kiuas 57K, viereen Misan 50 litran lämminvesipata. Olimme juuri tilanneet ja maksaneet Netraudan kautta Aito-kiukaan, kun saimme ilmoituksen, että Narvin tehtaan varastopalon vuoksi Netrauta ei voi toimittaa kiuasta ja kaupat perutaan. Soitimme suoraan Narville ja saimme kuulla, että aikaisintaan lokakuussa alkavat taas uudet toimitukset. Aloimme soittaa läpi eri jälleenmyyjiä, josko jollakin olisi varastossa Aito-kiuas. Lopulta yksi kiuas löytyi Bauhausista, tarvitsemamme korotusosa Narvin omalta myyjältä ja kiuaskivet Lappeenrannasta. Mikä helpotus! Saisimme sittenkin nauttia uuden saunan löylyistä vielä ennen syksyä.

Koska koivulautoja jäi tuvan lattiasta jäljelle, rakensimme niistä myös saunaan lattian. Ihailin aikoinaan appivanhempieni mökkisaunan puulattiaa, joka oli aina lämmin ja miellyttävä jalan alla. Reilu rako ja kaadot takaavat, että pesuvedet valuvat mittojen mukaan tehtyä kourua pitkin jätevesijärjestelmään. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä kahteen kertaan ja aion uusia käsittelyn aika ajoin.

Rakentamisen kilpajuoksu vain kiihtyi ja loppukiri huipentui kesälomaan elokuussa. Haasteellista koko kesässä oli, miten aikatauluttaa kaikki loput rakennustyöt oikeassa järjestyksessä, kun viikonloput hurahtivat nopeasti, milloin minkäkin työn kimpussa. Joka sunnuntai kirjoitimme mökkivihkoon, mitä hankintoja pitää tehdä viikon aikana, mitä rakentaa seuraavana viikonloppuna. Peräkärry kulki mukana Kouvolaan asti, jossa se täytettiin erilaisista rakennustarvikkeista aina perjantaisin ja ajettiin mökille. Sama toistui viikosta toiseen.

Varsinainen loppukiri juostiin elokuussa loman aikana. Ja pääsin lopultakin sisustamaan!
Siitä kerron rakennussarjani viimeisessä osassa.

Maarit

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

Frenchic-kalkkimaali kokeilussa

Olen aiemmin käyttänyt Annie Sloanin upeita kalkkimaaleja. Törmäsin talvella itselleni uuteen kalkkimaalituttavuuteen, Frenchic kalkkimaaleihin. Facessa on hyvät suomenkieliset sivustot ja mielenkiintoisia esittelyjä maalin käytöstä niin Suomessa kuin maailmalla.

Siispä tuumasta toimeen! Nettisivuilta löytyi lähin jälleenmyyjä, joka oli Room 32 -liike Helsingissä. Myyjä esitteli asiantuntevasti maaleja, ja ostin pienet purkit valkoista ja mustaa Frenchic Al Fresco -maalia kokeiluja varten. Maalien lisäksi myyjä suositteli Finishing coat -viimeistelypinnoitetta, jota voi käyttää sekä pohjusteena että maalin päälle lisättävänä pinnoitteena.

Al Fresco -maali sopii sekä sisä- että ulkokättöön. Lähdin kokeilemaan maalia tuoliin, joka kaipasi hieman tuunausta. Mäntypuinen istuinosa on tumma ja kellertävä, ja rungon vaalea maali oli jo kulahtanut vuosien käytössä.

Pesin tuolin ensin maalipesulla. Käsittelin kuivat pinnat Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Pinnoitteen kuivuttua maalasin koko tuolin valkoisella kahteen kertaan.

Mäntyosa kuultaa aavistuksen maalin alta edelleen, mutta ajattelin jättää tuolin tähän kuosiin. Näin lopputulos ei ole niin tukkoinen, vaan pinta on elävämpi. Maalasin myös tuolin takana näkyvän, kirjahyllyn ja kaapin väliin jäävän ”salalokeron” mäntypuisen laudan kolme kertaa maalilla (säilytämme siellä ylimääräsiä tauluja!). Kolme kerrosta peittää hyvin puun värin, ja pinta on puhtaan valkoinen. Käsittelin lopuksi maalatut, kuivat pinnat vielä Finishing Coat -viimeistelypinnoitteella. Se tekee pinnasta hieman lakatun oloisen. Jos siis kaipaat mieluummin kalkkimaalin mattapintaa, huomaa että Finishing Coat muuttaa pinnan puolihimmeäksi.

Tuoli on nyt ollut jo useamman kuukauden käytössä, ja maalipinta on kestänyt varsin hyvin. Yksi kova kolaus istuimen selkänojan yläosassa näkyy, ja sehän on elämisen jälki se!

Tänään sataa, ja ulkona on selvästi syyskuu. Laitan tähän vielä loppupiristykseksi muutaman kuvan puutarhasta juuri nyt. Hortensiat, mon amour!

Mitä tuumit kalkkimaaleista? Olen itse aivan hurahtanut niihin, ja maalailisin kaikki vaan kalkkimaaleilla.

Mukavaa viikonloppua!

Heli xx

Huussi-vajaraksa edistyy

Kesäloman loppu häämöttää uhkaavasti, mutta onneksi mökillä huussi-vajaraksa alkaa olla mukavassa vaiheessa. Projektista kehkeytyi isompi kuin ajattelimme alunperin. Tämä johtui siitä, että mökin maasto asettaa omat haasteensa rakentamiselle. Aluksi valitsemaamme paikkaan, vanhan halkoliiterin ja huussin kohdalle, uutta ei voinut rakentaa. Maa oli kiviä täynnä ja osin kuin hetekka – notkui, notkui – ei siis perustuksille sopiva. Näin ollen valitsimme projektille sen ainoan tasaisen paikan mökkitontilta, johon rakentaa. Ja sekin asetti rajat vajan koolle – vajasta piti nääs tehdä isompi kuin suunnitelmissa. Isot kivet, joita ei mies- & naisvoimalla ja kangella pois saada, sanelivat paikan.

Aamu-usvaa mökin rannassa.
Varhainen lintu madon nappaa…
Aamuaurinko on vasta nousemassa.
Perustukset ovat tärkeimmät – ja niiden tekeminen vie paljon aikaa.
Mökkimme maasto on kivikumpua.
Kestopuuta vajan lattiaan. Sadesää keskeytti välillä raksahommat.
Huussin lattia syntymässä mökkilattialaudasta vajan kestopuulattian viereen.
Käsittelin vajan lattian Teknoksen Woodex Aqua Wood Oililla.
Sivuseinät nousevat. Taakse tulee ilmava rimaseinä.
Jouduin maalaamaan rakennusta osissa ”sateelta suojaan” -tyyppisesti.
Pidettiin välipäivä ja käväistiin Tuurissa. Sieltä löytyi sadetta pitävä uusi kattopressu.
Pikkuikkuna huussin puolella avaa näkymät myös järvelle.
Ja oven karmit paikalleen.
Ovi löytyi kierrätyskeskuksesta Jyväskylästä. Maalasin oven kalkkimaalilla. Katso Instan storysta minkä värinen ovi oli aiemmin!
Viimeisenä iltana aika oli käydä vähiin. Maalaushommat venyivät myöhään.
Iltahämärässä. Takaseinälle tulevat rimat, muutoin vuorilaudoitus alkaa olla paikallaan. Vielä puuttuu kunnon katto, mutta pressu saa nyt luvan kelvata hetken.

Pidimme yhden tärkeän välipäivän raksahommista. Alkaa nimittäin savu tulla korvista, jos koko loma on vain rakentamista. Sadepäivän iloksi suuntasimme mökiltä kohti Ähtäriä. Nuoriso odotti näkevänsä saukot ja ahman, mutta kumpiakaan emme tällä kertaa nähneet. Näimme kuitenkin pandat ja isot karhut, sekä koko joukon muitakin eläimiä.

Miten teillä on kesä mennyt? Onko tullut sopivasti lomailtua vai tuleeko projektit jo ulos korvista :)?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

DIY kierrätys: kätevän isännän kalanperkuupaikka

Kätevä isäntä on korjannut vanhaa, remontoinut sekä raksannut mökille monenmoista: laiturin, terasseja, kesäkeittiön… Kunnollista kalanperkuupaikkaa kesäkeittiössämme ei ole kuitenkaan ollut. Kalastusta harrastavalla puolisolla sellainen paikka oli kuitenkin ollut jo pidempään ajatuksissa ja valmistui vihdoin tänä kesänä kesäkeittiömme takaseinälle.

Lopullinen toteutus lähti siitä, kun vanha grillimme irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Olihan se palvellut jo yli kymmenen vuotta, mutta kaikella käyttötavaralla on toiminnan kannalta oma ikänsä. Kun ei toimi niin ei sitten enää toimi. Runko oli kuitenkin kohtuullisessa kunnossa, olihan grilliä säilytetty sateelta suojassa kesäkeittiön katoksessa ja pressun alla myös talviaikaan. Kansi ja polttimopiden suojukset poistettiin, mutta säästimme jämerät paisto-osat (grillausritilän ja parilan) jatkokäyttöä varten.

Grilliosan rungon päälle tilattiin määrämittaan leikattu filmivanerilevy Jyväskylän Starkista, jossa on sahauspalvelu. Vanerilevyn reunoihin kiinnitettiin ensin ruuveilla mustaksi maalatut rimat. Tämän jälkeen runkoon porattiin reiät ja pöytälevy kiinnitettiin runkoon ruuveilla rimojen kohdalta. Liitokset jäivät näin katseelta piiloon.

Kesäkeittiön taakse raivattiin tilaa epämääräiseltä kivikasalta, ja runko kiinnitettiin kesäkeittiön takaseinään. Maalasin rimojen leikkureunat sekä filmivanerin reunan mustalla ulkomaalilla, ja peittelin grillin teräksen värisen keskiosan mustan spraymaalin jämillä. Viimeinen silaus olivat sopivat kiinnittimet, johin voi ripustaa kalanperkuussa tervittavia työvälineitä. Ja mahtuupa seinälle katoksen alle ja sateelta suojaan niin airot kuin virvelitkin. Maata saa vielä tasoitella (paikka viettää rantaan), kunhan sopivaa maa-ainesta saadaan tuotua rannalle.