Aihearkisto: Tee itse – Craft & diy

Huussi-vajaraksa edistyy

Kesäloman loppu häämöttää uhkaavasti, mutta onneksi mökillä huussi-vajaraksa alkaa olla mukavassa vaiheessa. Projektista kehkeytyi isompi kuin ajattelimme alunperin. Tämä johtui siitä, että mökin maasto asettaa omat haasteensa rakentamiselle. Aluksi valitsemaamme paikkaan, vanhan halkoliiterin ja huussin kohdalle, uutta ei voinut rakentaa. Maa oli kiviä täynnä ja osin kuin hetekka – notkui, notkui – ei siis perustuksille sopiva. Näin ollen valitsimme projektille sen ainoan tasaisen paikan mökkitontilta, johon rakentaa. Ja sekin asetti rajat vajan koolle – vajasta piti nääs tehdä isompi kuin suunnitelmissa. Isot kivet, joita ei mies- & naisvoimalla ja kangella pois saada, sanelivat paikan.

Aamu-usvaa mökin rannassa.
Varhainen lintu madon nappaa…
Aamuaurinko on vasta nousemassa.
Perustukset ovat tärkeimmät – ja niiden tekeminen vie paljon aikaa.
Mökkimme maasto on kivikumpua.
Kestopuuta vajan lattiaan. Sadesää keskeytti välillä raksahommat.
Huussin lattia syntymässä mökkilattialaudasta vajan kestopuulattian viereen.
Käsittelin vajan lattian Teknoksen Woodex Aqua Wood Oililla.
Sivuseinät nousevat. Taakse tulee ilmava rimaseinä.
Jouduin maalaamaan rakennusta osissa ”sateelta suojaan” -tyyppisesti.
Pidettiin välipäivä ja käväistiin Tuurissa. Sieltä löytyi sadetta pitävä uusi kattopressu.
Pikkuikkuna huussin puolella avaa näkymät myös järvelle.
Ja oven karmit paikalleen.
Ovi löytyi kierrätyskeskuksesta Jyväskylästä. Maalasin oven kalkkimaalilla. Katso Instan storysta minkä värinen ovi oli aiemmin!
Viimeisenä iltana aika oli käydä vähiin. Maalaushommat venyivät myöhään.
Iltahämärässä. Takaseinälle tulevat rimat, muutoin vuorilaudoitus alkaa olla paikallaan. Vielä puuttuu kunnon katto, mutta pressu saa nyt luvan kelvata hetken.

Pidimme yhden tärkeän välipäivän raksahommista. Alkaa nimittäin savu tulla korvista, jos koko loma on vain rakentamista. Sadepäivän iloksi suuntasimme mökiltä kohti Ähtäriä. Nuoriso odotti näkevänsä saukot ja ahman, mutta kumpiakaan emme tällä kertaa nähneet. Näimme kuitenkin pandat ja isot karhut, sekä koko joukon muitakin eläimiä.

Miten teillä on kesä mennyt? Onko tullut sopivasti lomailtua vai tuleeko projektit jo ulos korvista :)?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

DIY kierrätys: kätevän isännän kalanperkuupaikka

Kätevä isäntä on korjannut vanhaa, remontoinut sekä raksannut mökille monenmoista: laiturin, terasseja, kesäkeittiön… Kunnollista kalanperkuupaikkaa kesäkeittiössämme ei ole kuitenkaan ollut. Kalastusta harrastavalla puolisolla sellainen paikka oli kuitenkin ollut jo pidempään ajatuksissa ja valmistui vihdoin tänä kesänä kesäkeittiömme takaseinälle.

Lopullinen toteutus lähti siitä, kun vanha grillimme irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Olihan se palvellut jo yli kymmenen vuotta, mutta kaikella käyttötavaralla on toiminnan kannalta oma ikänsä. Kun ei toimi niin ei sitten enää toimi. Runko oli kuitenkin kohtuullisessa kunnossa, olihan grilliä säilytetty sateelta suojassa kesäkeittiön katoksessa ja pressun alla myös talviaikaan. Kansi ja polttimopiden suojukset poistettiin, mutta säästimme jämerät paisto-osat (grillausritilän ja parilan) jatkokäyttöä varten.

Grilliosan rungon päälle tilattiin määrämittaan leikattu filmivanerilevy Jyväskylän Starkista, jossa on sahauspalvelu. Vanerilevyn reunoihin kiinnitettiin ensin ruuveilla mustaksi maalatut rimat. Tämän jälkeen runkoon porattiin reiät ja pöytälevy kiinnitettiin runkoon ruuveilla rimojen kohdalta. Liitokset jäivät näin katseelta piiloon.

Kesäkeittiön taakse raivattiin tilaa epämääräiseltä kivikasalta, ja runko kiinnitettiin kesäkeittiön takaseinään. Maalasin rimojen leikkureunat sekä filmivanerin reunan mustalla ulkomaalilla, ja peittelin grillin teräksen värisen keskiosan mustan spraymaalin jämillä. Viimeinen silaus olivat sopivat kiinnittimet, johin voi ripustaa kalanperkuussa tervittavia työvälineitä. Ja mahtuupa seinälle katoksen alle ja sateelta suojaan niin airot kuin virvelitkin. Maata saa vielä tasoitella (paikka viettää rantaan), kunhan sopivaa maa-ainesta saadaan tuotua rannalle.

Pääsiäisjänöt

Pääsiäinen on jo nurkan takana! Ajattelin julkaista uudelleen tämän postauksen vuodelta 2016. Mukavaa pääsiäisen aikaa!

Nämä iloiset pääsiäisjänöt on helppo ommella. Piirsin ensin kaavan, josta jänön hahmo tulee hyvin esille. Kiinnitin kaavan kaksinkertaiselle kankaalle, ja leikkasin jänölle harkkosaksilla noin sentin saumanvarat. Ompelin kankaat yhteen nurjat puolet vastakkain. Jänöjä ei siis ole huoliteltu, vaan koristeellinen ja päällepäin näkyvä harkkoreunus ikään kuin huolittelee reunan. Jätin alareunaan aukon vanun pujottamista varten.

jänöt
jänöt1

Täytin jänöt vanulla, ja ompelin alareunan umpeen. Solmin kaulaan silkkinauharusetit, ja jänöt olivat valmiit. Kokeilin vielä lisätä kahdelle jänölle silmät ja ristihuulen käsin ompelemalla – no, ne voisi hyvin jättää myös pois. Taakse tein villalangasta pienen tupsuhännän.

jänöt2
jänöt3
jänöt5

Mukavaa pääsiäisen aikaa!

_____________

These Easter bunnies are easy to sew! If you use scissors with a zigzag -edge, you can leave the fabric edges on the right side as decoration. Sew, fill the bunnies with wadding and add some satin ribbon, and they are ready! I also sew some stitches by hand to make the face – eyes and nose – but I do not think the bunny necessarily needs those. And, if you like, you can make a pompom tale from wool yarn.

Have a happy Easter!

Muumi-neulemallit

Pitkästä aikaa innostuin aivan vapaalla (siis ei vain töissä!) neulehommiin. Tai monestihan sitä innostuu, mutta se aloittaminen – lankojen hankkiminen, ohjeen miettiminen ja tekemiselle varta vasten varattu aika – tuppaavat ainakin tässä elämäntilanteessa jäämään hamaan tulevaisuuteen.

Uudet lankat innostavat – ja kivat neuleideat, tietty!

Satuin huomaamaan Markkinointi & Mainonta -lehden verkkouutisen siitä, että Novitan Muumilangat ovat löytäneet tiensä maailmalle, klik. Amerikkalainen neulealan merkkijulkaisu Vogue Knitting oli kertonut Novitan Muumilangoista ja malleista Facebook-sivuillaan 22.1.2019. Tästä Moomin-julkaisusta oli tullut supersuosittu sivustolla, klik. Langat on huomattu myös Japanissa, jossa Muumeilla on vahva fanikuntansa.

M&M -lehden jutussa kerrottiin, että lankojen kysyntä on yllättänyt Novitan ja langat ovat loppuneet kaupoista. Kun sitten huomasin Novitan Muumineuleet-lehden Olarin Prisman lehtihyllyssä, olihan tämä tulevaisuuden klassikko poimittava talteen. Lankoja sain Kauppakeskus Kaaren Prismasta, jossa on yllättävän hyvät lankavalikoimat. Tosin tarvitsemani valkoinen Muumitalo-lanka oli päässyt loppumaan sieltäkin, joten joudun vielä himmailemaan neulemallini kanssa.

Muumimallisto Novitassa.

Veikkaanpa, että Muumipeikko-hattu tulee olemaan yksi mallisuosikeista. Neulemallit on suunnitellut Tove Janssonin hienon alkuperäiskuvituksen innoittamana Minttu Wikberg ja neuleohjeet ovat Minna Metsäsen ja Päivi Tissarin käsialaa.

Muumi-lankoja on kolmea eri laatua: Muumilaakso, Muumit ja Muumitalo. Muumit-lankojen koostumus on 55% merinovillaa ja 45% puuvillaa. Koostumus sopii hyvin vaikkapa neulepuseroon. Muumitalo- ja Muumilaakso-langat ovat 75% villaa ja 25% polyamidia – kestävimpiä siis vaikkapa sukkalangoiksi.

Itse innostuin Tuittu-kirjoneulesukista, joihin tarvitaan Muumitalo-lankoja. Ensimmäiset Niiskuneiti-langan väriset silmukat on jo luotu ja sukan varsi saatu alkuun. Kunhan vielä saan valkoista lankaa, niin homma etenee! Parasta talvilomapuuhaa siis tiedossa, varsinkin kun hiihtokelit menivät sohjon puolelle nyt lomaviikolla.

___

I got all excited with these new Moomin yarns and designs! I noticed this story on the Facebook page of Vogue Knitting, you can find it here (dated 01.22.), click

I could not resist these yarns once I found them from our local department store. You can read more about the Moomin yarns from here, click.

Heli

Naulakon uusi elämä

Tämän vuoden ensimmäinen tuunauskohde ja ekoteko #1 löytyi mökiltä. Piipahdimme mökillä vuodenvaihteessa, ja otin liiteristä mukaani vanhan vanerisen naulakon. Olen suunnitellut tämän kunnostamista ja paikkakin sille on jo valmiiksi katsottuna: mökkisaunan eteinen.

Naulakko on ollut meillä käytössä jo aiemmin vierasmökissä – tai paremminkin vierashuoneessa. Vierashuoneen täydellinen remontointi ja sisustaminen laittoi paikat uuteen järjestykseen, ja naulakko on odotellut ulkoliiterissä uutta sijoituspaikkaa vähän ajan hampaan syömänä, metalliosat ruostuneina ja maalipinta jo uutta käsittelyä odottelevana.

Naulakko on odotellut mökillä kunnostamista. Nyt oli sen aika.
Metalliset ripustimet olivat ruostuneet. Nämä puhdistin ruosteesta PataPata-saippuavillalla.

Saunan ulkoverhous on maalattu viime kesänä mustaksi. Saunaeteisen ajattelin maalata jossain vaiheessa vaaleaksi: nyt se on puunväristä, lakattua paneelia. Tämä hauska projekti odottelee ensi kevättä ja lämpimiä maalaussäitä. Saunaeteisen värimaailmaksi suunnittelin mustavalkoista, tai ainakin musta-harmaa-valkoista. Minulla olisi ollut harmaata Vintage-maalia edellisestä projektista – Puutarjottimen uusi elämä (ks. linkki täältä, klik.)

Innostuin kuitenkin säilyttämään naulakon (lähes) alkuperäisen mintunvärin – ehkä vähän kauniimmaksi valkoisella taitettuna. Päätöstäni tuki myös autotallista löytämäni, sinne käyttämättä jäänyt pieni purkki Annie Sloanin kalkkimaalia, jossa on hauska turkoosinvihreä sävy. Vielä siitä väri irtosi, vaikka vähän se oli jo päässyt kuivahtamaan odoteltuaan käyttöä lämpimässä autotallissa jo pari vuotta.

Puhdistin ensi maalattavan pinnan miedolla pesuaineella ja hankasin ripustimien metalliosien ruostetta irti PataPata-saippuavillalla. Maalasin naulakon vaneriosan kalkkimaalilla ja metalliset ripustimet metallimaalilla, jonka löysin Askarelli-liikkeestä Helsingin Kampista.

Välineet löytyivät varastosta ja metalliväri askartelukaupasta. Pienellä pensselillä maalasin ripustimet metallimaalilla, isompi pensseli sopi vaneriosien maalaamiseen kalkkivärillä.
Annie Sloanin kalkkimaalipurkin olin hankkinut alun perin tuolin maalaamista varten. Tuoli on edelleen valkoinen (eikä muuksi muutukaan, luulen), mutta maalille löytyi muuta käyttöä.
Naulakko sai uuden maalipinnan kalkkimaalilla, tuoli jäi valkoiseksi.
Metalliset ripustimet hohtavat puhdistuksen ja hopeamaalikäsittelyn jäljiltä.

Mitä tämä tuunaus sitten maksoi? Askareellista hopeametallimaali löytyi hintaan 4,90 e ja Annie Sloanin pieni maalipurkki maksoi aikanaan Måla & More -liikkeessä (sijaitsee Helsingin Töölössä, 120 ml testipurkki) 12 e. Eipä jäänyt tämäkään maali aivan käyttämättä, joten säästöähän se vain oli.

Naulakko odottelee nyt mökille pääsyä autotallissa. Ja minä odottelen myös, nimittäin kevättä ja mökille pääsyä (tosin en autotallissa). Mutta ennen sitä, mukavaa viikonloppua teille!

Did some DIY lately – an old hat rack needed new paint. I love these Annie Sloan chalk paints. A small can of paint was already waiting for use in our carage (12 e). I bought a small can of silver paint (4,90 e) from Askarelli. This hat rack will find home from our summer cottage next spring.

Heli xx

Puutarjottimen muodonmuutos

Piipahdin taannoin Country White -liikkeen joulun avajaisissa Mankkaalla, ja samalla poikkeamalla kävin upeassa puutarha- ja kukkakauppa GardenLivingissä. Se on paikka, josta saan aina inspiraatiota. Tunnustan: himoitsen kaupan upeita kasveja ja graafisia ruukkuja, joita ei saa muualta.

Näin GardenLiving-liikkeessä ison, puisen, mattamustan puulautasen. Sen päälle oli aseteltu runsaasti mattamustia omenakynttilöitä, joiden pinnalla oli sokerin näköistä kimalletta. Upea. Jos sinulla on iso pöytä, jonka päälle kaipaat puista, mustaa lautasta/tarjotinta, käy vilkaisemassa. Itse sain tästä diy-idean.

Olemme saaneet kauniin puisen tarjottimen – tai lautasen – lahjaksi reilu parikymmentä vuotta sitten. Sen sinipunainen sävy ei koskaan oikein kolahtanut, mutta olemme käyttäneet sitä jonkin kerran kynttilälautasena (ja kyllä, paloturvallisuus on tärkeä asia! Kynttilät eivät jää koskaan palamaan liian pitkäksi aikaa tai yksikseen lautaselle). Suurimman osan ajasta lautanen on viettänyt kaapin kätköissä, mutta nyt siihen tulisi muutos.

Palasin takaisin Country White -liikkeeseen ja ostin sieltä pienen purkin harmaata Vintage-maalia, jolla päätin maalata sinipunaisen puulautasemme. Sohvapöytämme on musta, ja arvelin, että harmaa lautanen sen päällä olisi toimiva vaihtoehto. Ja toisaalta, mustasta erottuu pieninkin pöly ja kissankarva välittömästi.

Siispä toimeen. Pähkäilin ensin maalin värejä. Mikä harmaa näistä? Värikartta oli houkutteleva. Halusin tummemman harmaata, mutta pienessä purkissa oli saatavilla vain Warm Grey -vaaleanharmaata. Well well, kokeillaan siis sitä.

Puutarjotin ennen-kuvissa.

Maalauksen jälkeen pinta on kauniin mattaharmaa.

Hyvää ensimmäistä adventtia ja mukavaa viikon alkua,

Heli

Piipahdus kädentaitomessuilla Tampereella

Käväisin lauantaina kädentaitomessuilla Tampereella. Olimme ystäväni kanssa ajoissa paikalla, jo yhdeksän jälkeen aamulla, mutta parkkipaikat alkoivat olla jo pullollaan. Ja sama näkyi myös halleissa. Jaksoimme kierrellä puoli kahteen, jonka jälkeen pujottelimme ihmismassan läpi ulos.

No mutta, käsillä tekeminen on vahvasti voimissaan, sen kyllä kävijöiden määrästä huomasi. Erityisesti minua ilahdutti suomalaisten käsityöläisten luovuus ja innovatiivisuus – monella käsityöyrittäjällä oli oman näköisensä idea/tuote/tuoteperhe tai materiaali, kuten ekonahka tai ananaksen lehtien kuidusta valmistettu kangasmainen materiaali.

Valmiita lankoja, villoja ja kehruunäytös osastolla.

Käsinvärjättyjä Martin’s Lab -lankoja.

Kuvat alapuolella Taito Pirkanmaan osastolta.

Taito-shoppien välittämät mallit ovat kotimaisia design-tuotteita, joihin voi ostaa ohjeen ja materiaalit valmiina. Tämän joulun uutuusmallit esillä messuilla.

Kansallispuku on pop?

Paljon oli toki myös samanlaista ja samoista ideoista ammentavia käsityötuotteita. Mietin sitä, miten haastavaa on pärjätä alalla yrittäjänä. Mikä on riittävän omaperäinen ja haluttava käsityötuote, ja miten sen pystyy valmistamaan toimivalla kustannusrakenteella? Hyvin alalla tuntuvat pärjäävän materiaalien ja valmispakettien vähittäismyyjät.

Kiertelin messuilla ideamoodilla, en ostelemassa. Muutama idea opetustyöhön alakoulun oppilaiden kanssa toteutettavaksi messuilta löytyikin. Mietin myös, milloin saisin oman tekemisen moodini taas syttymään. Kaikkea kivaa ja inspiroivaa näimme messuilla, mutta missä oma kipinä luuraa? Tänä syksynä olen valmistanut vain mallitöitä viitosten ja kuutosten käsityötunneille. Tuntuu, että kaikki aika kuluu muun opetuksen suunnitteluun, eikä aikaa tai paukkuja nyt muuhun tekemiseen oikein irtoa.

Teki kuitenkin hyvää käydä hakemassa ideoita. Paljon en kuvia ottanut, sillä ihmispaljous sekä kuvien julkaisumahdollisuus rajoittivat (kuvattavien yksityisyyden suoja ja käsityömallien tekijänoikeudet). Pyysin luvat kuvien julkaisuun.

Tuikkulyhty kipsinauhasta

Näin edellisessä koulussani kollegani luokassa valkoisia kipsimunia, jotka oli maalattu sisäpuolelta kullan värisiksi. Ne olivat upeita ja taitavan kollegani ohjauksessa hyvin onnistuneita oppilastöitä, ja päätin, että joku päivä teen omien oppilaideni kanssa vastaavia. Kohta se hetki koittaa, mutta sitä ennen näitä piti tietysti kokeilla itse. Näin voi huomata, mitkä asiat kannattaa ennakoida oppilaiden kanssa.

Löysin myös Pinterestissä kuvia näistä kauniista tuikkulyhdyistä, joista osa oli tehty kipsinauhasta ja osa askartelubetonista. En ole vielä kokeillut kultamaalia tuikkulyhdyn sisäpuolelle, mutta Pinterestin kuvissa se toi lämmintä hehkua ja sai koko tuikkulyhdyn loistamaan upeasti.  Kässäkuviksen (niin, sellainen yhdistelmäaine koulussamme on!) seuraava työ on siis tässä.

Laitoin pienet led-tuikut sisälle, ja valkoinen kipsituikkulyhty hehkuu kauniisti sen valossa. Jos et ole vielä kokeillut tätä loistoideaa, tässäpä ohje:

Näitä tarvitset:

  • Jätesäkki suojaksi pöydän päälle
  • Iso vesikulho
  • Noin 10 cm levyistä kipsinauhaa
  • Ilmapalloja

Käytin yhteen tuikkukynttilälyhtyyn yhden rullan kipsinauhaa (paketissa oli useampia yksittäispakattuja kipsinauharullia).

Tee näin:

  1. Suojaa pöytä jätesäkillä ja kaada kulhoon lämmintä vettä.
  2. Valuta hanasta ilmapallon sisälle hieman vettä. Näin lyhdystä tulee litteäpohjainen ja se pysyy paremmin paikallaan eikä keiku. Puhalla sitten ilmapallo halutun kokoiseksi.
  3. Leikkaa kipsinauhasta sopivan pituisia paloja: Nauhan pituus on pallon yläreunasta pohjan kautta toiseen yläreunaan (jätä ylös aukko).
  4. Kastele kipsinauha vedessä ja asettele sen pallon ympärille. Asettele nauhat limittäin ja jonkin verran päällekkäin. Yhdestä nauharullasta saa nauhat pienempään palloon, isoon tarvitaan vähän enemmän kipsinauhaa. Näihin molempiin kynttilälyhtyihin käytin yhdet kipsirullat. Isommasta tuli hieman läpikuultavampi, koska käytin siinä suhteessa vähemmän kipsinauhaa.
  5. Yläaukon muoto syntyy nauhan reunasta. Jos haluat muotoilla sitä esim. leikkaamalla, tee se vielä kun kipsi on kosteaa. Olen nähnyt kuvissa myös kauniita harsomaisia yläreunoja.
  6. Anna työn kuivua tunti, pari. Puhkaise ilmapallo varovasti (pieni terävä neula on hyvä!) ettei se räiskähdä ja levitä kipsiä. Tein itse tämän vaiheen saksen kärjellä, ja isompi pallo levitteli kipsinmuruja mukavasti ympärille.
  7. Jätä työ kuivumaan ainakin 1-2 vuorokaudeksi.
  8. Kynttilälyhty on kaunis valkoisena. Voit kuitenkin maalata tuikkulyhdyn sisuksen esim. kullan- tai hopeanvärisellä askartelumaalilla – se tuo siihen ekstratsujauksen!

Mukavaa marraskuista alkuviikkoa!

Heli