Aihearkisto: Puutarha – Garden

Loviisan wanhat talot 2021

Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma järjestettiin jälleen vuoden tauon jälkeen. Kyllä tätä oli jo odotettukin, joten ei tarvinnut paljon pohtia lähtöä Loviisaan. Ystävän kanssa olimme liikkeellä jo aamuvarhaisella, jotta ennättäisimme nähdä mahdollisimman monta upeaa kohdetta! Lisää kuvia löydät Instagram-tilini stooreista @kotonaparas.

Viime vuoden pakollisen tauon jälkeen vanhojen talojen ystävät pääsivät jälleen tutustumaan Loviisan kauniisiin, historiasta ja oman aikansa tyylistä kertoviin koteihin. Tällä kertaa mukana yhteensä 39 kohteen joukossa oli 11 uutta kotia, ja yritimmekin kierrellä erityisesti näissä ennen näkemättömissä kohteissa. Yhden päivän aikana on mahdotonta ahmia koko kattausta, joten tässä poimintoja päivän annista!

Pitkänpöydäntalon puutarhassa

Keraamikko Kaisa Korpelan puutarhassa on paljon diy-ideoita.
Kaisan pihassa on kauniita yksityiskohtia, upea orangeri ja kanala.

Sisälle Pitkänpöydäntaloon oli jo pitkä jono, kun saavuimme. Se ei meitä haitannut, koska poikkesimme ihailemassa pihapiirissä keraamikko Kaisa Korpelan töitä. Suloiset koirapatsaat, koiranpäät, keramiikkakukat, -astiat ja taide-esineet hurmaavat joka kerran. Pihapiirissä on myös upea orangeri, kasvihuone, sekä tyttären entisestä leikkimökistä muokattu kaupunkikanala! Tämä on ehdottomasti jokavuotinen LWT-vierailukohteemme.

Talo Satama

Talo Satama.
Pienet yksityiskohdat tekevät paljon.
Kylpyhuoneen peili ja alakaappi oli otettu käyttöön vanhasta peililipastosta.
Isännän puutyötila ullakolla saa harrastajan vihertämään!

Suuntasimme ensimmäisenä Satamaan osoitteessa Jokikatu 4. Talo on tämän vuoden uusi kohde, ja lienee yksi vanhimmista LWT-taloista. Eija Perkins-Prossorin ja John Perkinsin punamultainen talo sijaitsee vanhalla sotilasalueella. Eija ja John ovat asuneet talossaan neljä vuotta, ja käsistään kätevä John on entisöinyt ja korjannut taloa. Eteiskuisti ja kaappikello ovat isännän taidonnäytteitä. Talon ihailua herättäneitä tapetteja on etsitty ja pohdittu yhdessä, ja sisäovesta tehty ikkuna on hauska yksityiskohta entisen makuuhuoneen – nykyisen työhuoneen – ja keittiön välissä. Yläkerrassa on isännän vakuuttava puutyötila, josta löytyy varmasti kaikki tarvittavat puutyövälineet!

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva

Lilla Ljuva on supersuloinen kohde! Tämä koti on kuin taideteos – tosin itse mietin, miten voisin asua näin viimeisen päälle mietityn sisustuksen ja asetelmien keskellä! En ole itse niin järjestelmällinen, että pystyisin moiseen. Koti herätti minussa suurta ihailua – sisustus on suunniteltu pieteetillä, ja talo on täynnä mielenkiitoisia sisustuksellisia yksityiskohtia enemmän, kuin kukaan osaisi kotiin toivoa. Aivan läkähdyttävää – täällä meni tovi jos toinenkin, ja pääsimme myös jututtamaan talon emäntää Nina Wiklundia. Lilla Ljuva on rakennettu 1902, ja Nina hankki tämän pienen talon, jossa ei siinä vaiheessa ollut vessaa eikä kylpyhuonetta, vuonna 2014. Taloon vedettiin kunnallistekniikka ja Nina uusi kaikki sisäpinnat hurmaavalla omalla tyylillään. Eipä siis ihme, että Lilla Ljuva on äänestetty Suomen kaunein koti -kisassa kolmannelle sijalle. Talon emäntä Nina toimii Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman puheenjohtajana. Katso lisää suloisia kuvia Lilla Ljuvasta instagram-tililtäni @kotonaparas.

Matkustajakoti Helgas

Matkustajakoti Helgaksen huoneissa on ihana tunnelma!

Vietimme mukavia hetkiä Matkustajakoti Helgaksen puutarhassa, jossa oli tarjolla talon Street Foodia. Valitsimme ystäväni kanssa paikan päällä valmistetut falafel-pyörykät riisipedillä – herkullista hyvän olon ruokaa! Sisällä on lämminhenkinen tunnelma, joka muodostuu eri tyylisesti sisustetuista tiloista. Emäntäväki, sisarukset Sini ja Heli Hassinen, ovat ostaneet vanhan matkustajakodin vuonna 2008 ja remontoineet talon eri päädyissä olevia asuntojaan yhdessä. Komeat lasiverannat kutsuvat vieraat viihtymään!

Villa Linnéa

Lasipurkit maljakoina, ja elokuun itseoikeutettuina koristeina auringonkukat!
Kauniit vanhat astiat kannattaa pitää esillä.
Näppärä hylly kannattelee yrttejä keittiön ikkunalla.

Eri aikoina laajennettu Villa Linnéa lienee valmistunut 1700- ja 1800-luvuilla, kuisti ja yläkerta 1929. Talossa on asunut veturinkuljettaja Sarkala, joten aiemmin taloa kutsuttiin Sarkala Gårdiksi. Salissa on varmaankin vanhojen talojen huomiotaherättävimpiä tapetteja. Voimakas tapetti toimii vahvana parina huoneen viininpunaiselle kaakeliuunille. Vanha, tumma hirsiseinä tuo kodikasta tunnelmaa keittiöön.

Vanha Makkaratehdas eli Nakkikartano

Avoin keittiötila on tilava ja valoisa.
Keittiö on kodin sydän!
Olohuoneessa on rento tunnelma ja nakit seinällä.
Taiteilijakodin tunnelmaa.
Aarteet tallessa.
Vanhassa makkaratehtaassa on tilaa – myös kylpyhuoneessa.

Vanha Makkaratehdas eli tuttavallisesti nakkikartano on yksi tämän vuoden uusista LWT-kohteista. Talon pihalle alkoikin muodostua jonoa siinä vaiheessa, kun ennätimme kierroksellamme kohteeseen. Nakkikartanon omistajat Mirella Pendolin ja Pia Sirén ovat remontoineet vanhan makkaratehtaan taiteilijakodiksi perheelleen nopeassa tahdissa, sillä talo oli autio vielä vuodenvaihteessa. Hygieniset seinäpellit on pääosin poistettu sisällä tilli- ja kaakeliseinien päältä, ja tilaa on remontoitu ja maalattu. Sisällä katse kohdistuu lähes ensimmäisenä eteen avautuvaan laajaan keittö-oleskelutilaan. Tässä kodissa on totisinta totta vanha sanonta siitä, että keittiö on kodin sydän.

Villa Armas

Sydämeni sai sykkimään Villa Armas. Viivähdimme pitkät tovit puutarhassa keskustelemassa talon isännän Ari Laton kanssa puutarhanhoidosta ja kasveista, siispä tärkeimmistä elämässä. Puutarhasta löytyi erilaisia tiloja, joissa viivähtää tai ahkeroida: viiniköynnökset notkuivat rypäleitä, saimme maistella herkullisia pikkutomaatteja ja ihastelimme keittiöpuutarhan paprikoita ja runsasta satoa. Kuuma ja kuiva kesä on tuonut omat haasteensa puutarhanhoidolle, mutta Villa Armaan puutarha kukoisti. Puutarhanne on paratiisi -kommenttiani isäntä ei siis hetikään allekirjoittanut. Kun kerroin, että voisin jäädä ihanaan puutarhaan ikiajoiksi, isäntä toivotti minut toki tervetulleeksi jäämään (hommia varmasti piisaisi!). Sisällä talossa uppouduimme keskusteluun emäntä Aila Laton kanssa, ja saimme katsauksen talon historiaan ja asukkaiden tekemiin muutoksiin ja remontteihin. Reilut seitsemän vuotta kodissaan asuneet Latot olivat tehneet talostaan kodin, jossa näkyivät hienosti emännän kädentaidot ja rakkaudella vaalitun puutarhan kukkaloisto. Isännän sanoin tämä koti on heidän elämänsä varrella asutuista kodeista kaikkein rakkain. Tunnelman pystyi vierailijakin tuntemaan.

Loviisassa on komeita puistoja. Kappelinpuistossa on myös viehättävä Kappeli-ravintola.
Kaupungissa oli tarjolla myös autoajelua Aku Ankan tapaan!

Pyörähdimme myös Loviisan keskustan Antiikkimarkkinoilla. Paljon olisi löytynyt mukaan lähtevää, tällä kertaa löytyi Fiskarsin pikkulusikoita veljelle. Useita hienoja kohteita jäi vielä seuraavaan kertaan tutustuttavaksi. Pohdin myös, pitäisikö siirtyä jatkossa kahden päivän taktiikkaan. Yhden päivän aikana emme olisi ennättäneet kiertää rauhassa kaikkia kohteita, ja erityisesti kauempana keskustasta olevat kohteet jäivät tällä kertaa suosiolla väliin.

Lähteet: keskustelut talojen asukkaiden kanssa sekä Loviisan Wanhat Talot 2021 -lehti. Lisää kuvia eri kohteista on Instagram-tilini stooreista @kotonaparas sekä tapahtuman omilla nettisivuilla www.loviisanwanhattalot.fi.

Kesäkukat mökille

Viime viikot ovat hellineet lämmöllä. Mökillä Keski-Suomessa olisi todella mukavaa tehdä töitä etänä, ellei siellä olisi niin paljon itikoita. Heti kun avaa oven, sisälle pöllähtää itikka-armada, joka laskeutuu yön hämärässä pään yläpuolelle pitämään moniäänistä konserttoaan. Jos ei siihen herää aamuyöstä, niin ihme! No, onneksi on erilaisia apuja tähänkin olemassa, laitteita ja välineitä, jotka auttavat ainakin sisätiloissa.

Kauniit aamut ja illat ovat mökillä ihan parasta (eipä sitä ennätä paljon työpäivän välillä ihmettelemään mökkimaisemia). Nyt kun on oltu mökillä enemmän, oli mukavaa laittaa kesäkukkia ja innostuinkin enemmän kuin aiemmin (lähti lapasesta…).

Kesäkukat hain pääosin Viherlandiasta sekä puutarhamyymälästä Vaajakosken S-marketin pihalta, josta löysin myös vihreä- ja hopeaputouksen. Molemmissa puutarhamyymälöissä oli vielä pari viikkoa sitten orvokkeja, näppäriä koko kesän kukkijoita. Kottikärryihin istutin orvokkien kaveriksi maahumalaa. Sitä oli myös viime vuonna, ja se levisi myös maahan. Suurempaa ongelmaa siitä tuskin tulee, koska maaperä on kuivaa kangasta.

Itikoiden ilakoidessa ympärillä sain kesäkukat istutettua ruukkuihinsa ja kottikärryihin. Kovin mennään jälleen tutulla setillä – pelargonit, marketat ja orvokit.

Miten siellä, oletko laittanut kesäkukkia? Jos olet, olisi kiva kuulla, mitkä ovat kesäkukkasuosikkejasi tänä kesänä?

Mukavaa vaalisunnuntaita!

Heli

Kotipihan kirsikkapuut kukassa

Olimme muutaman päivän etätöissä Keski-Suomessa, ja palasimme tänää illalla kotiin Espooseen. Arvasimme, että etelässä kesä on ennättänyt jo pidemmälle – koivujen lehdet puhkesivat mökillä keskellä viikkoa. Tutut julkaisivat kuvia kukkivista kirsikkapuistoista sosiaalisessa mediassa, ja mekin ennätimme omaan puutarhaan juuri ajoissa!

Punainen paroni

Luumukirsikka punainen paroni tuoksuu upeasti! Siinä on pienet ja kauniit kukkatertut, jotka lakastuvat nopeasti.

Myös istutusaltaan auringossa paistatteleva suklaakirsikka on täynnä kukkia. Saimme puusta viime vuonna jo mukavasti kirsikoita, jotka kypsinä ovat tummia, suklaisen ruskeanpunaisia.

Suklaakirsikka viihtyy istutusaltaassa

Kirsikat kukkivat vain hetken. Istun ulkona saunan jälkeen ja nautin vielä tovin niiden kauneudesta.

Kuvat otin nopeasti ilta-auringossa kännykällä. Ehkä ne vangitsevat edes vähän kukkien kauneudesta.

Oletko käynyt ihastelemassa kirsikkapuiden kukintaa puutarhoissa? Huomenna ennättäisi vielä täällä pääkaupunkiseudulla!

Leppoisaa viikonloppua,

Heli

Ps. Orvokit istutin viime viikonloppuna. Hyvin ovat pärjänneet. Täytyy kastella ne pian, paistattelevat tuossa aurinkoisella paikalla terassilla.

Viherpeukalon talvi

Täällä eteläisessä Suomessa on saatu kunnolla lunta. Huomasin, että puutarhan ruukkuun isutettujen tuijien ja monien muidenkin kasvien oksille oli kertynyt luvattoman paljon lunta. Kevensimme oksille kertynyttä lumikuormaa ravistelemalla vähän enintä lumikerrosta pois, etteivät oksat katkeile ja repeile lumitaakan alla. Ravistelut kannattaa tehdä hellävaraisesti, koska jäätyneet oksat katkeilevat helposti. Hyvä vinkki havupuille, joiden oksat voivat taipua eri suuntiin, on sitoa ne yhteen puutarhanarulla, jonka voi poistaa myöhemmin keväällä.

Lumi on hyvä suoja puutarhassa, sillä se eristää kasveja pakkaselta. Espoossakin pakkasmittari kävi lähellä kahtakymmentä astetta – tällaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen. Ja sitten sää vaihtui suojasääksi ja tänään pyryttää jälleen lisää lunta. Onneksi paksu lumivaippa suojaa kasveja. Jos lunta on sadellut vähemmän, perennojen päälle voi myös tuoda ja kasata kevyttä pakkaslunta suojaksi sieltä, minne sitä on kertynyt enemmän.

Omenapuu on lähellä aitaa verkon suojassa.

Hedelmäpuut ja pensaat houkuttelevat jyrsijöitä, joiden ravinto on paksun lumivaipan takia vähissä. Lähiseudun jänöjä silmällä pitäen olemme lisänneet suojaverkon omenapuun ympärille. Toissa talvena kävi vahinko: lunta kertyi omenapuun juurelle sellainen määrä, että verkko jäi matalaksi ja jänis pääsi syömään omenapuun kuorta. Hyvä vinkki (näin jälkikäteen!) olisi ollut tampata lunta tai lapioida sitä matalammaksi verkon ympäriltä, jolloin jänis ei olisi ylettynyt järsimään oksia ja runkoa. No, sitä ei huomattu heti tehdä, jolloin jänö huomasi tilaisuutensa koittaneen.

Talven jälkeen keväällä katselimme, kuinka puu viheriöi mutta kuihtui sitten yläoksistaan. Jouduimme katkomaan puun yläoksat, ja nyt omenapuu näyttää kääpiökokoiselta.

Välillä sää on ollut plussan puolella.
Ja välillä pakkasella. Tänään tulee lisää lunta.

Toinen mainio vinkki, jonka olen oppinut, on laittaa hedelmäpuun juurelle kahvinporoja rusakoiden karkottamiseksi. Kahvinporon tuoksu ja maku on sen verran kitkerää, että jänöt jättävät puut rauhaan.

Kirsikkapuuta suojaa muovinen runkosuoja, joka kierretään rungon ympärille.

Omenapuu on nyt suojassa verkon takana. Verkon korkeus riittää, koska puu on verkon korkuinen. Omenapuusta tuleekin matala malli, koska jouduimme leikkaamaan yläoksat pois jänisvahingon takia. Kirsikkapuun suojana on kätevä muovinen runkosuoja.

Hyvää tammikuun loppua!

Heli

PS. Vinkkinä Kotiliesi-lehdessä vuonna 1933 julkaistu lukijan ohje jäätyneiden portaiden talvihoitoon: Ripottele jäätyneille portaille karkeaa suolaa, joka sulattaa rappusille paakkuuntuneen lumen ja jään. Puhdista portaan tämän jälkeen hyvin, niin suola ei kantaudu sisätiloihin!

Pelargonit talvehtimaan

Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille! Tämän päivän olemme ahkeroineet vielä vaja-huussiprojektin kimpussa, ja saimme myös mummin vierailulle. Söimme ulkona kesäkeittiössä ja vietimme aikaa ulkona turvavälit huomioiden. Olipa mukavaa nähdä mummia pitkästä aikaa <3.

Mökkimme kesäkukat kukkivat edelleen upeasti! Säät ovat suosineet ruukkukasvien kukintaa, ja nehän ovat meillä mökillä perinteisesti pääosin pelargoneja. Olen kokeillut sekä valkoisia (liian pliisut!) että punaisia (perinteiset, ihan ok saunarannassa) ja pinkkejä (toistaiseksi suosikkini!) pelargoneja ruukkuistutuksissa.

Pelargoni kukkivat edelleen ahkerasti myös mökin kuistilla. Mutta nyt , ennen kylmiä pakkasöitä, vien pelargonit kotiin talvehtimaan.

Pelargonit säilyvät parhaiten talven yli viileässä paikassa, missä ne eivät kasvata uusia lehtiä ja kukkia. Koska meillä ei ole kotona viileää verantaa, otan kukat istutusruukkuineen talvehtimaan autotalliin. Siellä ne pärjäävät reilun kymmenen asteen lämmössä yli talven. Kastelen maltillisesti pelargoneja muutaman kerran talven aikana, se riittää. Mitä viileämpää, sitä vähemmän vettä kukat kaipaavat.

Autotallissamme on onneksi kapeat mutta korkeat ikkunat, joiden eteen siirrän pöydän ja sen päälle pelargonit talvehtimaan. Valoa tulee jonkin verran talojen välissä olevista ikkunoista, mutta se riittää kyllä.

Viime talvena tein sen virheen, että yritin talvettaa pelargonit ruukuissa, joissa oli myös muratit. Lopputulos: pelargonit 0 – muratit 10! Nyt otan vain pelargonit talvehtimaan ja istutan muratit kukkapenkkiin. Yrittänyttä ei laiteta – ja muratit ovat yllättäen pärjänneet aiemmin I-vyöhykkeellä leudon talven yli kukkapenkkiin istutettuina.

Pelargonien uusi kasvukausi alkaa maaliskuussa, jolloin siirrän kukat valoisampaan paikkaan ikkunalaudalle, leikkaan varren muutaman sentin mittaiseksi ja vaihdan osan kukkien mullasta. Multaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa kokonaan – riittää, jos tässä vaiheessa multaa vaihtaa muutaman lusikallisen verran (Eila-mummin vinkki!).

Kesäkukista myös marketat ovat viihtyneet edelleen ruukuissaan.

Mökin perennapenkissä kasvaa ruusujen eri lajikkeita, ja kukinta on edelleen runsasta.

Hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua!

Heli xx

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

Asuntomessupaloja 2020

Pääsin piipahtamaan messuilla viime viikonloppuna. Päivä oli helteinen, ja olin varannut esimmäisen mahdollisen saapumisajan – olimmekin puolison kanssa messuilla tikkana jo kymmeneltä. Ensimmäiset tunnit sinnittelimme helteessä kasvomaski naamalla, sitten luovutimme (kuten muutkin vierailijat) ja pyrimme pitämään turvavälejä. Tämä ei ollut ihan helppoa. Messutaloissa rajoitettiin kuitenkin kerralla sisään pääsevien ihmisten määrää, mikä oli varmasti järkevää.

Monesti on erityisen mielenkiintoista nähdä, löytyykö talojen arkkitehtuurista jotain uutta. Ulkopuolelta komeimman talon tittelin vie kenties valkoiseksi rapattu Hevi kivitalo Lumitiikeri, jonka julkisivu oli kaarrettu. Tulimme talolle myöhään iltapäivällä, ja jonot olivat fenomenaaliset. Emme kyenneet enää jonottamaan, ja jätimme käynnin sisätiloissa väliin. Oma suosikkini taloista oli Finnlog Hetena, jonka julkisivut oli vuorattu polttokäsitellystä laudasta ja jonka sisäpihalle jäi yksinkertainen japanilaistyylinen sisäpiha istutuksineen.

Sisustuksen ajankohtaiset värit ja materiaalit ovat helposti bongattavissa messutaloissa. Meille ajankohtaista tällä hetkellä on saunan uudistaminen (eli naamankohotus), joten kuvailin erityisesti kylpyhuoneita ja saunoja. Näistä näpsin lähinnä pikaisia kännykuvia. Tässä muutamia huomioita asuntomessutalojen sisätiloista ja sisustuksista. Lähdetään liikkeelle makkareista.

Rauhallisia värejä.
Mustaa ja harmaata.
Monesti sängyn takana olevan väliseinän molemmin puolin pääsee vaatehuoneeseen.
Vahvoja kuviota ja ylellisisä materiaaleja.
Näyttävää kohokuvioitua puupintaa.

Keittiöissä näkyi edelleen paljon mustaa ja puun värejä. Avointa tilaa: pelkistetyt ja selkeät keittiöt jatkuvat ruokailu- ja oleskelutiloiksi.

Puutarhat ja pihat ovat usein iso innoituksen lähde. Messukotien pihat ovat tosin vasta kasvunsa alussa, pensaat ja puut nuoria ja matalia. Tonttien pienet koot haastavat pihasuunnittelun. Helppohoitoisin piha-alue oli päällystetty kuntalla ja kulkuväylät kiveyksin. Makuja ja tarpeita on monia: pih voi olla lasten leikkipaikka tai aikuisten harrastuskohde.

Monikerroksista ja eri värejä – havuja ja lehtipensaita.
Pallotuijat paahteessa vaativat kastelua menestyäkseen. Korkea riippahernepuu antaa kontrastia.
Kasvimaa takapihalla.
Helppohoitoinen kuntta alkaa talon reunasta. Istutusalue on rakennettu erikseen muurikivin.
Taustalla näkyvässä Finnlog Hetenassa oli yksi hienoimmista talojen julkisivuista.
Ruudun takaa: Finnlog Hetenan pelkistetty sisäpiha.
Istutusalueita oli katettu koristekivin (kuvassa) tai hakkeella. Vaalea lehtipuuhake oli meille uusi tuttavuus.
Viherhuone tuo kesän ympäri vuoden.
Ai että! Viherhuoneessa viihtyisin kyllä.
Isot, leveälankkuiset terassit jatkavat sisätilaa. Istutukset antavat yksityisyyttä.
Yksi olohuone pääsi kamerakuvaan.
Kaunis punottu yksityiskohta tuolin istuinosasta.

Näillä kuvanäpsyillä mennään – yleisöpäivänä on aina haastavaa saada kuvia, joissa ei näkyisi muita kanssavierailijoita. Sisustuksellisesti erityisen hauska kohde oli Jämerä Salmiakki. Siitä näppäilin kännykuvia, joita löydät instasta. Askarteluhuoneen kohdalla viherryin viimeistään :D. Lisää messukuvia eri kohteista löydät instasta @kotonaparas.

Jos kävit messuilla, mistä sinä tykkäsit?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Mansikoita mummille – ja muitakin istutusideoita

Tulin käymään äidillä, ja pari päivää olemme pidelleet helteitä mökillä. Keskusta-asunnossa on kuuma, mutta onneksi on tämä pakopaikka: mökki ihanassa järvi-Suomessa!

Koska olen heikkona kukkiin, ei tästäkään reissusta selvitty ilman istutuksia. Kaikki lähti kuitenkin siitä, että äidin varastoista löytyi isoja lasipurkkeja (ja mitähän näihin on aikoinaan hillottu? Hilloja, sieniä, kurkkuja – ihan mitä vaan!), sekä pari käytöstä poistunutta alumiinista kahvikakkuvuokaa.

Käväisin aamulla Malisen puutarhamyymälässä, ja löysin mukaani ennestään tuttuja kasveja ja yhden uuden kukkatuttavuuden. Sekä tietysti suloisia, pieniä mansikan taimia.

Mökillä kukkivat lupiinit.
Äidin kukkapenkistä kurkottaa akileija.
ÄIti saa mansikat mukaansa kerrostaloasunnon parvekkeelle. Lämpimällä, lasitetulla parvekkeella ne kukkivat ja kypsyvät hyvin.
Ensin vähän salaojakiviä pohjalle.
Sitten pienet mansikantaimet ja multaa.
Isompaan vuokaan löytyi belliksiä, kaunokaisia, sekä vähän jo nuutuneita lobelioita. Kyllä ne siitä virkoavat kohta.
Mäkille sopivat ruokapöydän kukkaset kasvavat käytöstä poistetussa kakkuvuoassa.
Suurimpaan hillopurkkiin pääsi ihana kukkanen, nimittäin tulikellukka, ”Geum coccineum ´Borisii'”.
Kerrassaan ihastuttava yksilö! Täytyy seurata tarkasti, miten kasvi selviää auringossa. Kastelua varmasti kaipailee.
Tulikellukka onkin minulle uusi tuttavuus!
Tämä koristaa kummasti huussin kulmaa.
Myös maksaruoho pääsi purkkiin, ja pienimpään purkkiin keräsin kauniita kiviä rannalta.
Toiseksi suurimpaan hillopurkkiin päätyi maksaruoho. Se ainakin viihtyy lämpimässä ja kestää myös ajoittaista kuivuutta, kivikkokasvi kun on.

Olin kovasti ilahtunut, että puutarhamyymälässä on vielä tarjolla laaja valikoima kesäkukkia ja kasvien taimia keittiöpuutarhaan. Vieläkö sinä haet kasveja istutuksiin, vai joko on kiintiö täynnä?

Mukavia kesäkuun päiviä!

Heli xx

Mökin kesäkukat

Keski-Suomessa mökillä kesä on viikon-pari myöhemmässä kuin Uudellamaalla. Se näkyy myös kesäkukkatarjonnassa. Espoosta en enää löytänyt orvokkeja, mutta täältä niitä löytyi! Siispä ostin orvokkeja myös kotiin vietäväksi :).

Tulimme mökille lauantai-iltana, ja nyt on vierähtänyt jo viikko lomalla. Puoliso tekee töitä vierashuoneessa, ja päivät näyttävät hänellä täyttyvän videopuheluista ja palavereista. Olen onneksi päässyt mukavasti jo lomalle – äänikirjat kertovat tarinoita kuulokkeista, puikot helisevät ja sorkkarauta soi! Paljon on tekemistä ja rempattavaa myös tänä kesänä, mutta kaikkein nautinnollisinta on aina päästä istuttamaan kesäkukkia.

Vaajakoskella S-marketin parkkipaikalla on tarjolla laadukkaita puutarha Suokukkien kesäkukkia. Sieltä olen ostanut kesäkukat viime vuosina. Yleensä setti on selvä; pelakuut, pari murattia ja marketat, ei muuta. Mutta tänä kesänä mukaan tarttui myös lobelioita, orvokkeja, neilikoita, muratteja ja maahumalaa. Mitä ihmettä!

Sekalainen sakki siis, mutta väritys on selvä: valkoista ja pinkkiä. Istutusastioiksi löytyy aina kukkalaatikoiden ja -ruukkujen lisäksi kastelukannu, vanhoja kattiloita, ämpäreitä ja tausoja – mitä vaan käytöstä poistettuja säilyttimiä. Näillä siis mennään tämä kesä.

Mitkä ovat sinun suosikkikesäkukkasi, vai vaihteletko vuosittain valikoimaa ja kokeilet uusia tuttavuuksia?

Heli

Vierailulla talvipuutarhassa

Nyt voi edelleen vasta haaveilla pääsystä julkisiin paikkoihin, kuten museoihin. Muistelenkin lämmöllä tämänkeväistä käyntiä Helsingin Talvipuutarhassa. Nämä ihanat kuvat ovat mukavana muistona ja toiveena siitä ajasta, kun näihin paikkoihin pääsee jälleen vierailulle.

Kävimme tutustumassa puutarhaan koulun kasvikurssin oppilaiden kanssa. 125 vuotta vanhan Talvipuutarhan kolmessa huoneessa kasvaa yli 200 kasvia. Meitä opasti lyhyesti huoneiden luonteisiin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunnan edustaja. Lyhyen opastuksen jälkeen istuimme puutahan penkeille syömään eväitä (aina parasta retkessä!) ja nauttimaan viehättävästä tunnelmasta.

Jos vaikka ei olisikaan kasvien suurharrastaja, Talvipuutarhan erityisestä tunnelmasta voi nauttia kuka tahansa. Oli hauska nähdä ihmisiä tekemässä töitä tai opiskelemassa läppäreillään sekä vain istuskelemassa ja nauttimassa puutarhan tunnelmasta. Lämmin ja kostea puutarhailma sekä puutarhan vehreys keskellä alkukevään harmautta teki myös mielelle hyvää.

Iso ja komea lumikuningatar oli parhaillaan kukassa.

Kaktushuoneessa on nimensä mukaisesti kaktuksia ja mehikasveja. Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä kasvavat palmujen lisäksi huonekuuset, kuningasmagnolia, vanhan ajan huonekasveja sekä noin 130-vuotias kameliapuu, joka on puutarhan vanhin kasvi. Pääsimme ikuistamaan harvinaista lumikuningattaren kukintaa, mutta puutarhan pieni karppi-allas kiinnosti useita oppilaita kuitenkin eniten.

Kaktushuoneessa.
Orangeri.

Talvipuutarha sijaitsee Helsingin Töölössä, osoitteessa Hammarskjöldintie 1 A. Lisätietoja Talvipuutarhasta löytyy tämän linkin takaa, klik. Talvipuutarha on tällä hetkellä suljettuna, mutta sinne on sen aukioloaikana vapaa pääsy. Toivottavasti Talvipuutarhaan pääsee taas pian vierailulle!

Aurinkoista toukokuista viikonvaihdetta!

Heli