Aihearkisto: Puutarha – Garden

Pelargonit talvehtimaan

Olipa mukavaa päästä pitkästä aikaa mökille! Tämän päivän olemme ahkeroineet vielä vaja-huussiprojektin kimpussa, ja saimme myös mummin vierailulle. Söimme ulkona kesäkeittiössä ja vietimme aikaa ulkona turvavälit huomioiden. Olipa mukavaa nähdä mummia pitkästä aikaa <3.

Mökkimme kesäkukat kukkivat edelleen upeasti! Säät ovat suosineet ruukkukasvien kukintaa, ja nehän ovat meillä mökillä perinteisesti pääosin pelargoneja. Olen kokeillut sekä valkoisia (liian pliisut!) että punaisia (perinteiset, ihan ok saunarannassa) ja pinkkejä (toistaiseksi suosikkini!) pelargoneja ruukkuistutuksissa.

Pelargoni kukkivat edelleen ahkerasti myös mökin kuistilla. Mutta nyt , ennen kylmiä pakkasöitä, vien pelargonit kotiin talvehtimaan.

Pelargonit säilyvät parhaiten talven yli viileässä paikassa, missä ne eivät kasvata uusia lehtiä ja kukkia. Koska meillä ei ole kotona viileää verantaa, otan kukat istutusruukkuineen talvehtimaan autotalliin. Siellä ne pärjäävät reilun kymmenen asteen lämmössä yli talven. Kastelen maltillisesti pelargoneja muutaman kerran talven aikana, se riittää. Mitä viileämpää, sitä vähemmän vettä kukat kaipaavat.

Autotallissamme on onneksi kapeat mutta korkeat ikkunat, joiden eteen siirrän pöydän ja sen päälle pelargonit talvehtimaan. Valoa tulee jonkin verran talojen välissä olevista ikkunoista, mutta se riittää kyllä.

Viime talvena tein sen virheen, että yritin talvettaa pelargonit ruukuissa, joissa oli myös muratit. Lopputulos: pelargonit 0 – muratit 10! Nyt otan vain pelargonit talvehtimaan ja istutan muratit kukkapenkkiin. Yrittänyttä ei laiteta – ja muratit ovat yllättäen pärjänneet aiemmin I-vyöhykkeellä leudon talven yli kukkapenkkiin istutettuina.

Pelargonien uusi kasvukausi alkaa maaliskuussa, jolloin siirrän kukat valoisampaan paikkaan ikkunalaudalle, leikkaan varren muutaman sentin mittaiseksi ja vaihdan osan kukkien mullasta. Multaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa kokonaan – riittää, jos tässä vaiheessa multaa vaihtaa muutaman lusikallisen verran (Eila-mummin vinkki!).

Kesäkukista myös marketat ovat viihtyneet edelleen ruukuissaan.

Mökin perennapenkissä kasvaa ruusujen eri lajikkeita, ja kukinta on edelleen runsasta.

Hyvää syyskuun viimeistä viikonloppua!

Heli xx

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

Asuntomessupaloja 2020

Pääsin piipahtamaan messuilla viime viikonloppuna. Päivä oli helteinen, ja olin varannut esimmäisen mahdollisen saapumisajan – olimmekin puolison kanssa messuilla tikkana jo kymmeneltä. Ensimmäiset tunnit sinnittelimme helteessä kasvomaski naamalla, sitten luovutimme (kuten muutkin vierailijat) ja pyrimme pitämään turvavälejä. Tämä ei ollut ihan helppoa. Messutaloissa rajoitettiin kuitenkin kerralla sisään pääsevien ihmisten määrää, mikä oli varmasti järkevää.

Monesti on erityisen mielenkiintoista nähdä, löytyykö talojen arkkitehtuurista jotain uutta. Ulkopuolelta komeimman talon tittelin vie kenties valkoiseksi rapattu Hevi kivitalo Lumitiikeri, jonka julkisivu oli kaarrettu. Tulimme talolle myöhään iltapäivällä, ja jonot olivat fenomenaaliset. Emme kyenneet enää jonottamaan, ja jätimme käynnin sisätiloissa väliin. Oma suosikkini taloista oli Finnlog Hetena, jonka julkisivut oli vuorattu polttokäsitellystä laudasta ja jonka sisäpihalle jäi yksinkertainen japanilaistyylinen sisäpiha istutuksineen.

Sisustuksen ajankohtaiset värit ja materiaalit ovat helposti bongattavissa messutaloissa. Meille ajankohtaista tällä hetkellä on saunan uudistaminen (eli naamankohotus), joten kuvailin erityisesti kylpyhuoneita ja saunoja. Näistä näpsin lähinnä pikaisia kännykuvia. Tässä muutamia huomioita asuntomessutalojen sisätiloista ja sisustuksista. Lähdetään liikkeelle makkareista.

Rauhallisia värejä.
Mustaa ja harmaata.
Monesti sängyn takana olevan väliseinän molemmin puolin pääsee vaatehuoneeseen.
Vahvoja kuviota ja ylellisisä materiaaleja.
Näyttävää kohokuvioitua puupintaa.

Keittiöissä näkyi edelleen paljon mustaa ja puun värejä. Avointa tilaa: pelkistetyt ja selkeät keittiöt jatkuvat ruokailu- ja oleskelutiloiksi.

Puutarhat ja pihat ovat usein iso innoituksen lähde. Messukotien pihat ovat tosin vasta kasvunsa alussa, pensaat ja puut nuoria ja matalia. Tonttien pienet koot haastavat pihasuunnittelun. Helppohoitoisin piha-alue oli päällystetty kuntalla ja kulkuväylät kiveyksin. Makuja ja tarpeita on monia: pih voi olla lasten leikkipaikka tai aikuisten harrastuskohde.

Monikerroksista ja eri värejä – havuja ja lehtipensaita.
Pallotuijat paahteessa vaativat kastelua menestyäkseen. Korkea riippahernepuu antaa kontrastia.
Kasvimaa takapihalla.
Helppohoitoinen kuntta alkaa talon reunasta. Istutusalue on rakennettu erikseen muurikivin.
Taustalla näkyvässä Finnlog Hetenassa oli yksi hienoimmista talojen julkisivuista.
Ruudun takaa: Finnlog Hetenan pelkistetty sisäpiha.
Istutusalueita oli katettu koristekivin (kuvassa) tai hakkeella. Vaalea lehtipuuhake oli meille uusi tuttavuus.
Viherhuone tuo kesän ympäri vuoden.
Ai että! Viherhuoneessa viihtyisin kyllä.
Isot, leveälankkuiset terassit jatkavat sisätilaa. Istutukset antavat yksityisyyttä.
Yksi olohuone pääsi kamerakuvaan.
Kaunis punottu yksityiskohta tuolin istuinosasta.

Näillä kuvanäpsyillä mennään – yleisöpäivänä on aina haastavaa saada kuvia, joissa ei näkyisi muita kanssavierailijoita. Sisustuksellisesti erityisen hauska kohde oli Jämerä Salmiakki. Siitä näppäilin kännykuvia, joita löydät instasta. Askarteluhuoneen kohdalla viherryin viimeistään :D. Lisää messukuvia eri kohteista löydät instasta @kotonaparas.

Jos kävit messuilla, mistä sinä tykkäsit?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

Mansikoita mummille – ja muitakin istutusideoita

Tulin käymään äidillä, ja pari päivää olemme pidelleet helteitä mökillä. Keskusta-asunnossa on kuuma, mutta onneksi on tämä pakopaikka: mökki ihanassa järvi-Suomessa!

Koska olen heikkona kukkiin, ei tästäkään reissusta selvitty ilman istutuksia. Kaikki lähti kuitenkin siitä, että äidin varastoista löytyi isoja lasipurkkeja (ja mitähän näihin on aikoinaan hillottu? Hilloja, sieniä, kurkkuja – ihan mitä vaan!), sekä pari käytöstä poistunutta alumiinista kahvikakkuvuokaa.

Käväisin aamulla Malisen puutarhamyymälässä, ja löysin mukaani ennestään tuttuja kasveja ja yhden uuden kukkatuttavuuden. Sekä tietysti suloisia, pieniä mansikan taimia.

Mökillä kukkivat lupiinit.
Äidin kukkapenkistä kurkottaa akileija.
ÄIti saa mansikat mukaansa kerrostaloasunnon parvekkeelle. Lämpimällä, lasitetulla parvekkeella ne kukkivat ja kypsyvät hyvin.
Ensin vähän salaojakiviä pohjalle.
Sitten pienet mansikantaimet ja multaa.
Isompaan vuokaan löytyi belliksiä, kaunokaisia, sekä vähän jo nuutuneita lobelioita. Kyllä ne siitä virkoavat kohta.
Mäkille sopivat ruokapöydän kukkaset kasvavat käytöstä poistetussa kakkuvuoassa.
Suurimpaan hillopurkkiin pääsi ihana kukkanen, nimittäin tulikellukka, ”Geum coccineum ´Borisii'”.
Kerrassaan ihastuttava yksilö! Täytyy seurata tarkasti, miten kasvi selviää auringossa. Kastelua varmasti kaipailee.
Tulikellukka onkin minulle uusi tuttavuus!
Tämä koristaa kummasti huussin kulmaa.
Myös maksaruoho pääsi purkkiin, ja pienimpään purkkiin keräsin kauniita kiviä rannalta.
Toiseksi suurimpaan hillopurkkiin päätyi maksaruoho. Se ainakin viihtyy lämpimässä ja kestää myös ajoittaista kuivuutta, kivikkokasvi kun on.

Olin kovasti ilahtunut, että puutarhamyymälässä on vielä tarjolla laaja valikoima kesäkukkia ja kasvien taimia keittiöpuutarhaan. Vieläkö sinä haet kasveja istutuksiin, vai joko on kiintiö täynnä?

Mukavia kesäkuun päiviä!

Heli xx

Mökin kesäkukat

Keski-Suomessa mökillä kesä on viikon-pari myöhemmässä kuin Uudellamaalla. Se näkyy myös kesäkukkatarjonnassa. Espoosta en enää löytänyt orvokkeja, mutta täältä niitä löytyi! Siispä ostin orvokkeja myös kotiin vietäväksi :).

Tulimme mökille lauantai-iltana, ja nyt on vierähtänyt jo viikko lomalla. Puoliso tekee töitä vierashuoneessa, ja päivät näyttävät hänellä täyttyvän videopuheluista ja palavereista. Olen onneksi päässyt mukavasti jo lomalle – äänikirjat kertovat tarinoita kuulokkeista, puikot helisevät ja sorkkarauta soi! Paljon on tekemistä ja rempattavaa myös tänä kesänä, mutta kaikkein nautinnollisinta on aina päästä istuttamaan kesäkukkia.

Vaajakoskella S-marketin parkkipaikalla on tarjolla laadukkaita puutarha Suokukkien kesäkukkia. Sieltä olen ostanut kesäkukat viime vuosina. Yleensä setti on selvä; pelakuut, pari murattia ja marketat, ei muuta. Mutta tänä kesänä mukaan tarttui myös lobelioita, orvokkeja, neilikoita, muratteja ja maahumalaa. Mitä ihmettä!

Sekalainen sakki siis, mutta väritys on selvä: valkoista ja pinkkiä. Istutusastioiksi löytyy aina kukkalaatikoiden ja -ruukkujen lisäksi kastelukannu, vanhoja kattiloita, ämpäreitä ja tausoja – mitä vaan käytöstä poistettuja säilyttimiä. Näillä siis mennään tämä kesä.

Mitkä ovat sinun suosikkikesäkukkasi, vai vaihteletko vuosittain valikoimaa ja kokeilet uusia tuttavuuksia?

Heli

Vierailulla talvipuutarhassa

Nyt voi edelleen vasta haaveilla pääsystä julkisiin paikkoihin, kuten museoihin. Muistelenkin lämmöllä tämänkeväistä käyntiä Helsingin Talvipuutarhassa. Nämä ihanat kuvat ovat mukavana muistona ja toiveena siitä ajasta, kun näihin paikkoihin pääsee jälleen vierailulle.

Kävimme tutustumassa puutarhaan koulun kasvikurssin oppilaiden kanssa. 125 vuotta vanhan Talvipuutarhan kolmessa huoneessa kasvaa yli 200 kasvia. Meitä opasti lyhyesti huoneiden luonteisiin ystävällinen ja asiantunteva henkilökunnan edustaja. Lyhyen opastuksen jälkeen istuimme puutahan penkeille syömään eväitä (aina parasta retkessä!) ja nauttimaan viehättävästä tunnelmasta.

Jos vaikka ei olisikaan kasvien suurharrastaja, Talvipuutarhan erityisestä tunnelmasta voi nauttia kuka tahansa. Oli hauska nähdä ihmisiä tekemässä töitä tai opiskelemassa läppäreillään sekä vain istuskelemassa ja nauttimassa puutarhan tunnelmasta. Lämmin ja kostea puutarhailma sekä puutarhan vehreys keskellä alkukevään harmautta teki myös mielelle hyvää.

Iso ja komea lumikuningatar oli parhaillaan kukassa.

Kaktushuoneessa on nimensä mukaisesti kaktuksia ja mehikasveja. Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä kasvavat palmujen lisäksi huonekuuset, kuningasmagnolia, vanhan ajan huonekasveja sekä noin 130-vuotias kameliapuu, joka on puutarhan vanhin kasvi. Pääsimme ikuistamaan harvinaista lumikuningattaren kukintaa, mutta puutarhan pieni karppi-allas kiinnosti useita oppilaita kuitenkin eniten.

Kaktushuoneessa.
Orangeri.

Talvipuutarha sijaitsee Helsingin Töölössä, osoitteessa Hammarskjöldintie 1 A. Lisätietoja Talvipuutarhasta löytyy tämän linkin takaa, klik. Talvipuutarha on tällä hetkellä suljettuna, mutta sinne on sen aukioloaikana vapaa pääsy. Toivottavasti Talvipuutarhaan pääsee taas pian vierailulle!

Aurinkoista toukokuista viikonvaihdetta!

Heli

Pation kevät

Päätimme jo pari viikkoa sitten tuoda ulkokalusteet autotallista terassille. Pitää selvästi päästä välillä pihalle tuulettamaan päätä ja pyörittelemään hartioita – etätyöskentelyssä päivällä ei ole pituutta, kun työn ja vapaa-ajan erot hälvenevät. Säät olivat viime viikolla ihanan keväiset täällä Etelä-Suomessa. Loppuviikosta kelit viilenivät, mutta viikonloppuaamuisin on ollut mahtavaa nauttia kevätauringon valosta. Aamuaurinko paistaa yhteen nurkkaan pientä pihaamme, joten puoliso kantoi tuolin sinne.

Puutarhainnostukseni alkaa yleensä juurikin näinä aikoina huhtikuussa, kun luonto on vasta puhkeamassa vihreyteen ja pihallekin kaipaisi jotain vehreää ja kukkivaa. Siispä suuntasin sunnuntaina Pirilän kukkataloon Helsingissä, sillä sieltä löytyvät yleensä kohtuuhintaiset ja laadukkaat taimet. Parkkipaikalla oli paljon autoja, ja vaati luovuutta puikkelehtia ulkomyymälän portista sisälle ihmisiä väistellen. Onneksi me suomalaiset olemme kuuliaista kansaa (näin Rönkön Matti ainakin väitti uutisissa) ja osaamme pitää huolen turvaväleistä.

Taitaa vaan olla minulla nämä ideat aika klassisia ja varmoja. Ostin viisi smaragd-tuijaa, valkoisia orvokkeja sekä muutaman muratin. Näillä ajattelin loihtia pihaamme ikivihreät ja kestävät ”kukkaistutukset”. Jotain, joka toisi vehreyttä kalpealle terassille ja rajaisi mukavasti aluetta. Jyskistä löysin vielä isompia, tummanharmaita ruukkuja järkevään hintaan. Ruukut sopivat hyvin aiemmin hankittujen, vähän isompien harmaiden ruukkujen kavereiksi,

Kyllähän se aina tuntuu hyvältä, kun saa sormet multaan. Olen myös ottanut kutimet esille, ja yhdistän meditatiivisen neulomisen ja äänikirjojen kuuntelun. Maaret Kallion Voimana toivo on ollut Ihan parasta minulle juuri nyt.

Mikä tuo sinulle iloa tähän kevääseen?

Heli

Loviisan Wanhat talot 2019

Taloja, pihoja ja puutarhoja Loviisassa elokuussa 2019

Kävin ystävien kanssa päiväseltään Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta, kun pääsin paikan päälle. Ihasteltavaa Loviisassa riittääkin yllin kyllin, eikä kaikkea ennätä nähdä yhdessä päivässä. Parhaimmillaan tapahtuma on nautittuna kaikessa rauhassa kahden päivän aikana. Oma polkupyörä – tai vuokrapyörä – olisi ollut kyllä kelpo idea, sillä talot sijaitsivat eri puolilla kaupunkia.

Aloitimme kierroksen viisaasti lounastamalla Loviisan vanhassa Kappelissa. Lämmin suositus sekä ruoan että tunnelman puolesta! Tänä vuonna LWT-tapahtumassa nähtävillä oli myös etäkohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa. Mutta yhden koko päivän kävely alueella vei meidän naisenergiamme vähiin, ja palasimme illaksi ystävän luo saunomaan ja viettämään pitkään odotettua tyttöjen iltaa.

Tässä kuvakavalkadi pihoista ja puutarhoista. Näissä pihoissa ja puutarhoissa olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Loviisan puutarhat elokuussa

Ensi kesänä aion tulla Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumaan. Voin vain kuvitella, miltä nämä vanhat, rönsyilevät puutarhat näyttävät alkukesän vehreydessä. Näissä puutarhoissa olisin voinut viihtyä tovin jos toisenkin.

Kuninkaanlammen rannalla oli satumainen tunnelma.
Mansikkaa pihan pengerryksessä, mikä mainio idea!

Yllättävät piharakennukset

Isot tontit mahdollistavat monenlaisia piharakennuksia. Yksi komeimmista pihoista oli keramiikkataiteiljan talon piha, josta löytyi upea orangeri, kanala ja iso pihamaa yrteille ja kukille.

Yksi upeimmista pihoista ja pihareakennuksista, keramiikkataiteilijan orangeri.
Komea kurkku kasvoi katon rajassa – orangerin koko korkeus oli hyödynnetty.
Orangerin tiiliseinä kerää lämpöä, jota vasten tomaatit viihtyivät.
Viinirypäleet olivat yllättävän hyviä ja makeita! Emäntämme antoi meille maistiaisia.
Pihalla oli kanala, tämäkin vielä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Päivitän vielä huoneista sekä tapeteista oman juttunsa myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa,

Heli

Kesäkuun lopun puutarhapäivitys

Kesän alku on mennyt hurjan nopeasti! Tänä vuonna luonto ja puutarha tuntuivat heräävän jo varhain, ja kesän alun helteet saivat kaiken kukkimaan nopeasti. Tämän hetken haluaisin aina pysäyttää, jos vain voisin.

Puutarhamme on jo varsin vehreä, vaikkakin nurmikko kaipaisi vielä lisää multaa ja siemeniä. Rakennusaikainen pihan laitto multineen jäi rakennuttajalta vajaaksi, sillä ruoho ei kasva niin rehevänä multa-alustallaan kuin pitäisi.

Tässä muutamia kuvia puutarhasta ennen juhannusta ja aivan juhannuksen jälkeen, jolloin jasmike puhkesi kukkimaan ensimmäistä kertaa.

Jasmike kukassa ensimmäistä kertaa.
Sisäänkäynti puutarhaan.
Käytävä puutarhasta kuvattuna.
Omenapuu kärsi jänön talviruokailusta.
Kirsikkapuuhun on tulossa mukavasti marjoja tänäkin kesänä.
Taimet ja istutusastiat iloisessa sekamelskassa.
Pelargonit ja amppelit odottavat mökille pääsyä.
Istutusaltaan grönlannin hanhikki kukassa.
Pensasangervo on kiitollinen kukkija, joka pärjää heikommassakin maaperässä.
Viherkasvit pääsivät ulkoilemaan.
Mansikkaa ja perunaa (etualalla) laatikoissa.

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikonloppua!

Heli