Aihearkisto: Puutarha – Garden

Kirsikkapuut ruukuissa

Puut ruukuissa.

Löysimme isot Elhon muoviruukut tarjouksesta Bauhausista jo keväällä. Ne odottelivat istutuksia heinäkuulle, sillä suurin ongelma oli päättää, mitä niihin istutetaan. Jotakin puuvartista, korkeampaa ja monivuotista, ajattelin. Vehreitä tuijia? Olisihan se hauskaa, että terassilla olisi ruukuissa vaikkapa talvehtivia puita. Toiveikkaana ajatuksena on, että ne säilyisivät hengissä yli talven ja pakkasten.

Ruukuissa on pyörät, joten niitä voi siirrellä terassilla. Siitä iso plussa!

Ruukkujen pohjaan porattiin reiät, ettei vesi jää pohjalle seisomaan ja jäädytä talvella kasvin juuria.

Olin jo siirtämässä yhtä varrellista pikkukirsikkaa ruukkuihin ja etsimässä toista pariksi (ei löytynyt), ja pohdin jo välillä matalia kääpiömäntyjäkin, kunnes päädyin lopulta kauniisiin ja toivottavasti satoisiin kirsikkapuihin. Onhan se hauskaa, että visuaalisen kauneuden lisäksi puut ovat hyötykasveja. Meillä on jo yksi kirsikkapuu istutusaltaassa, joten ne saavat toisistaan tukea keväällä pölytysaikana. Lajikkeena on sama, matalahko, 1,5-2 metriseksi kasvava suklaakirsikka, joka kokonsa puolesta on juuri sopiva myös ruukkuun. Myöhemmin huomasin puutarhamyymälässä terassikirsikka-nimisen lajikkeen, joka on myös matalakasvuisempi.

Ruukkujen pohjalle kaadoin salaojaksi ruukkusoraa. Mullaksi valitsin puutarhan mustaa multaa.

Sitten vaan taimet ruukkuihin…

Ja tiivis kerros multaa myös ympärille.

Laitoin taimille ruukkuihin tuet. Pehmeää puutarhanarua tarvitaan vielä taimen tukemiseksi keppeihin.

Kirsikka paistattelee terassilla iltapäiväauringon paahteessa, joten paikka on sille riittävän aurinkoinen. Puut hakevat vielä lopullista paikkaansa terassilla, mutta onneksi rullapohjaiset ruukut on helpohko siirtää.

Mietin vielä, millä kattaisin ruukun multaosan. Ajattelin ensin tuoda sammalta tai kunttaa mökiltä, mutta sitten päädyin kuitenkin tähän simppeliin kuorikatteeseen.

Oli muuten hauska nähdä, että samaa ideaa oli käytetty myös asuntomessuilla! Tämä luo uskoa siihen, että kirsikkapuut voivat pärjätä ruukuissa talven yli, kunhan multatila on riittävän suuri. Nämä kirsikkapuut olivat jo vähän isommat, kuva alla:

Mukavaa viikon alkua!

Heli

Asuntomessut 2017 – pihoista ja patioista

Ennätimme tänään viimein Asuntomessuille! Tässäpä nopea kuvapläjäys pihoista ja patioista. Yleissilmäyksellä patiot ja terassit olivat laajoja ja usein monessa eri tasossa. Eikä ihme, sillä ehdottomasti parasta alueella olivat upeat järvinäkymät Saimaalle. Myös puistoalue ja alueelle jätetyt komeat männyt tekivät asuinalueesta luonnonläheisen. Tontit olivat suuria (toisin kuin vaikkapa Vantaalla!). No, sijainti, sijainti ja sijainti! Maa on todella eri hintaista etelässä :D. Alueella oli myös mahtava leikkipaikka lapsille. Ja parhaat rantapaikat olivat kyllä rivitalo-osakkeissa, joissa olivat myös lasitetut terassit järvinäkymin.

Aalto ja komea piha.

Messutalojen omarantaiset tontit olivat jyrkkärinteisiä.

Mustaksi öljytyt (tai petsatut) rappuset jatkoivat terassin väritystä.

Kesäkeittiö suojaisassa paikassa.

Rappuset johdattavat rantaan.

Drop-altaiden linjaa toistavat metalliset tulisijat olivat tämän kesän uutuus.

Onni on oma laavu?

Pihan kuorike oli valittu sävy sävyyn talon puurakenteiden kanssa.

Mukava patiopaikka ja oma tulisija korkealla hormilla.

Kesän rennoimmat terassikalusteet!

Terassin porealtaalta avautuvat hienot näkymät Saimaalle.

Pyörät ovat kätevät – istutusastiaa voi siirtää tarvittaessa.

Kivetyt portaat johtavat rantapolulle.

Iso kasvihuone alapihalla piilossa oli iloinen yllätys!

Tuijapallot kehystivät terassia upotetussa istutusaltaassa.

Drop-lämminvesiallas ja terassia rajaava istutusallas.

Täältä olivat hienot kylpynäkymät Saimaalle!

Kunttaa oli käytetty kosolti pihojen viimeistelyssä.

Rivitaloyhtiöllä oli yhteissauna rannassa sekä omat venepaikat uimarannan vieressä.

Puiset hyötypuutarhan istutusaltaat.

Tällaiset kätevät pitkospuut tahtoisin myös mökille!

Oletko jo käynyt asuntomessuilla? Jos olet, mikä oli mielestäsi mielenkiintoisinta tänä vuonna?

Heli

Ruusupenkki mökille

Roses, roses…

Mökkipuutarhamme on varsin luonnontilainen. Eikäpä siinä mitään, se on loistojuttu. Kuntta on ihan alkuperäistä, ja pieni nurmikaistale mökin edessä varmaankin vuosikymmenten puurtamisen tulos. Ainoa paikka, jossa mielestämme kukkia saisi kasvaa on kohopenkki, jonka jokunen vuosi sitten perustimme vanhan kukkapenkin kohdalle mökin rantarinteeseen.

Olemme yrittäneet kasvattaa siinä menestyksettä perennoja, ja nyt mittamme täyttyi: olisihan se upeaa, jos joku kaunistava kukkanen viihtyisi silmän ilona pidepään kuin vuoden, kaksi. Erehdyimme vierailemaan Viherlandiassa, ja sehän oli menoa sitten se. Ihastuimme valikoimaan kauniita kanadalaisia ruusuja, ja kukkapenkki-ideamme alkoi muovautua.

Mylläsimme ensin vanhan kukkapenkin maan ylösalaisin. Suurin ongelma kokopenkissä on kuiva ja kosteutta pitelemätön maa-aines.

Lisäsimme kukkapennkkiin ruusuille tarkoitettua erikoismultaa kolme säkillistä sekä lehtikompostia.

Hankimme kuusi ruusua, ja siirsimme myös aiemmin mökille tuomamme suviruusut tähän samaan rivistöön.

Ruusuja ostimme kolmea eri lajiketta: ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’.

Kuorike pitää mullan kosteana ja tekee penkistä siistin ja huolitellun näköisen.

Nyt toivomme jännityksellä, miten ruusut pärjäävät täällä kolmosvyöhykkeellä talven yli. Rankka vesisade teki jo tekosensa, ja viikon jälkeen istutuksesta ruusun terälehtiä onkin sankka kerros kuorikkeen päällä. Ruusujen pitäisi kuitenkin kukkia syksyyn saakka.

Nyt pitäisi vielä keksiä, mihin sijoitamme mummilta saadun, kukkapenkissä ainokaisena selvinneen perintöpionin!

Mukavaa loppuviikkoa!

Heli

Pieni puutarhapäivitys

Tämä kesä on uudispuutarhamme kolmas kesä, ja puutarha onkin päässyt nyt hyvään kasvuvauhtiin. Olemme varsin tyytyväisiä puutarhan yleisvehreyteen, vaikka vieläkään kaikkia istutuksia ei ole toteutettu. Mutta kenties tänä syksynä sitten!

Istutusalataan patjarikot ovat innostuneet leviämään pöyhkeiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Olemme ilahtuneita patjarikon pitkästä kukinta-ajasta. Keskellä istutusallasta nauttii olostaan suklaakirsikka, jossa on paljon lupaavia kirsikanalkuja. Sitä ympäröivät grönlanninhanhikit, jotka aloittelevat valkoista kukintaansa parhaillaan. Kolme kääpiövuorimäntyä ovat kotiutuneet myös hyvin lämpimään ja paahteiseen paikkaansa altaassa.

Mansikat rönsyilevät lähes yli laitojen jälleen! Paljon on alkuja nyt niissäkin, viime kesänä saimme vain muutaman marjan – ja osa meni parempiin suihin, kun pihan harakat pitivät kestejä poissa ollessamme :D.

Ruohosipuli villiintyi kukkimaan! Kukat ovat kauniita salaatissa, tosin varsin voimakkaan makuisia. Myös minttu on levittäytynyt laatikossa, sen joudun varmaan siirtämään erilliseen ruukkuun.

Omenapuun vieressä vihertävät herukkapensaat: valkoiset ja vihreä herukka. Valkoisen herukan mausta pidän kyllä eniten. Herukat ovat vähän varjossa, joten saa nähdä, miten ne kotiutuvat paikkaansa.

Pihavaraston eteen toin yhden pelargoniruukun. Tosin pyöreämpi ruukku voisi tuoda visuaalisesti mukavampaa ilmettä kuin ankara neliskanttinen, joka toistaa pihavajan muotoja.

Meillähän kukat ovat lähinnä valkoisia tai vaaleanpunaisia – violettia pikkusyreeniä unohtamatta. Nämä värit toimivat kaupunkipuutarhassa vihreän parina, mökkipuutarhassamme saavat puolestaan kukoistaa iloisenkirjavat luonnonkukat pinkkien pelargonien parina!

Pyöreä, kivillä kantattu nurmikkomme kaipaisi selkeästi ravinteita, se on vähän vaisu. Täytyy tutkailla asiaa tarkemmin nyt heinäkuun ja puolison lomien aikana.

 

Sisäänkäynti alkaa olla valmis! Täällä on runsaasti vihreää, sekä toivottavasti upeat syyshortensiat, joiden kukintaa odottelen loppukesästä kovasti.

Vartetusta pikkusyreenistäni iloitsen, erityisesti sen upean ja hienostuneen alkukesään liittyvän tuoksun ansiosta. Tosin sen paikka on ahdas tässä sisääntulon hortensioiden paineessa. Pikkusyreeni yllätti kukkimalla loppukesästä uudelleen.

Patjarikko jaksaa kukkia paahteisessa paikassa.

Mitä parhainta heinäkuuta ja lomaa sinulle, joka olet jo päässyt lomailemaan & lämpöä, aurinkoa ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Heli

Tulppaanit yllättivät

Tulppaanit keittiön ikkunan takana olivat puolison kevätyllätys minulle. Positiivisen odotuksen vallassa mietin, minkä väristen tulppaanien sipuleja oli viime syksynä päätynyt maahan kirsikkaluumun ympärille. Minulle sanottiin, että saisin kyllä leikata tulppaanit maljakkoon, jos väri ei puutarhassa miellytä.

Tulppanit ovat tehneet tuloaan hitaasti ja kasvattaneet yllättävän pitkät varret. Tänään ne vihdoin avautuivat kokonaan. Huomasin sen, kun istuin lounaalla ruokapöydän ääressä – upea hehkuva punainen houkutteli ulos pihalle.

Varsinainen tulppaanimadame on kuitenkin tämä tumma kaunotar. Nyt toivon, että nämä jaksaisivat komistaa pihaa vielä monta aurinkoista päivää.

Miksi kaikki kukkii nyt yhtä aikaa? Tätä jaksan tuskailla, vaikka teidän että se on turhaa. Niin ohikiitävää on tämä alkukesän kukoistus!

Heli

Pieni kaupunkipuutarha touko-kesäkuun vaihteessa

Kevät on huikeaa luonnon heräämisen aikaa. Joka päivä tapahtuu jotain, ja onkin ollut tekemistä, että olen ennättänyt kuvata kotipuutarhan tapahtumia.

Pieni kaupunkipuutarhamme sijaitsee I-vyöhykkeellä Espoossa. Tässä muutama kuva touko-kesäkuun vaihteesta puutarhastamme. Olemme saaneet iloita kirsikankukista, hassusta höyhenpensaasta ja patjarikon innokkaasta kukinnasta istutusaltaassa.

Patjarikko (saxifraga arendsii) nauttii paahteisesta istutusaltaasta iltapäivän auringossa. Samassa altaassa viihtyvät kääpiövuorimännyt (pinus mugo), grönlannin hanhikki (potentilla tridentata nuuk) sekä suklaakirsikka (prunus cerasus).

Suklaakirsikassa on tänä keväänä upeasti kukkia. Viime vuonna saimme yhden kirsikan, joka sekin meni parempiin suihin. Taisi varis ennättää napata sen ennen meitä!

Pilvikirsikka (prunus pensylvanica) kukkii runsaasti aidan ja varaston vieressä.

Herukat ovat hujahtaneet viime vuodesta. saa nähdä, tuleeko tänä vuonna vähän jo satoa. Ainakin kimalaiset pörräsivät kukissa, joten pölyttäminen onnistui.

Tämä hauska erikoisuus on höyhenpensas. Sen istutimme viime vuonna, ja korkeutta pensaalla on vaatimattomat kolmisenkymmentä senttiä. Pieni höyhenkukinto kukkii vain hetken, ennätin sopivasti puutarhaan kuvaamaan.

Voi kun tästä vähän kesä jo lämpiäisi! Sain sopivasti kevätflunssan, vaikka olen yrittänyt kärvistellä vastahankaan kaikin keinoin. Mutta moni juhlii tänä viikonloppuna, niin myös meillä vähän juhlistettiin ysiluokan päätöstä. Iso etappi, ja tästä alkavat uudet kuviot isomman pojan elämässä.

Mukavaa valmistujaisviikonloppua!

Kevättä pihalla

Vihdoin se tapahtui. Lumi ja viimeiset jääkökkäreet ovat sulaneet pihalta, ja pääsin haravoimaan talven jäljiltä keltaista ja kuivaa ruohoa. Intohimonsa kullakin ;). Mutta kyllä vaan, kuivan ruohon alta alkaa jo kasvaa vihreää.

Kotiin pääsy hektisen opiskeluviikon jälkeen ja puutarhassa puuhailu on ihan parasta ikävien uutisten värittämän viikon lopuksi. Sormet multaan ja usko tulevaan, kevääseen ja uuden kasvuun.

Mätästävä patjarikko on selvinnyt kohtuudella talven yli. Vähän ruskeaa pukkaa keskeltä, mikä kielii myös liian tiheästä kasvusta. Kasvia saa harventaa siinä vaiheessa, kun keskikohta alkaa ruskettua. Olen todella tykästynyt näihin pieniin kääpiövuorimäntyihin. Suunnittelen istuttavani niitä muutaman lisää vielä pihaamme keväämmällä.

Ruoho on vielä aivan hailakan keltaista, mutta toivoa vihreästä on jo.

Sainkin haravoitua kokonaisen kottikärryllisen kuivaa ruohoa ja kasvien kuivuneita lehtiä pikkupihaltamme.

Kevään ensimmäiset leppäkertut bongattu – näitä löytyi puutarhalaatikosta kolmen kolonna.

Valoa ja kevättä kohti!

Heli

Matkapäivitys 1: Botanical Gardens, Puerto de la Cruz, Teneriffa

Pääsimme joulun jälkeen reissuun Teneriffalle. Olipa mahtavaa valohoitoa, joka teki todella hyvää tiukan syyspuserruksen jälkeen. Ja oli aivan mahtavaa viettää aikaa perheen kanssa yhdessä. Yksi parhaista asioista reissussa oli myös se, että heppujen tietotekniset härpäkkeet jäivät kotiin odottamaan paluutamme :D.

Pakkasimme kevyttä ja kesäistä matkalaukkuihin sekä vähän lämmintä viileiden iltojen varalle, ja jätimme vesisateen Helsinki-Vantaalle. Kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Teneriffan aurinkoiselle eteläiselle lentokentälle, josta jatkoimme bussilla saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin.

Puerto de la Cruz on siitä kiitollinen paikka, että kaikki on lähes kävelymatkan päässä, sopivasti kävellen hallittavissa. Se sijaitsee myös saaren vehreässä pohjoisosassa, jossa siis sataa useammin, toisin kuin kuivassa ja karussa eteläosassa. Ennätimme viikon aikana vaeltaa Teiden rinteillä, käydä merivesialtailla, autoilla Santa Cruziin, syödä hyvin sekä vierailla Botanical Gardensissa, puutarhassa, joka sijaitsee Puerto de la Cruzissa.  Kasvi- ja pehoskuvaajien paikka, Jardin Botanico, sijaitsee osoitteessa Calle Retama 2, 38400 Puerto de la Cruz, Teneriffa, Espanja. Paikka oli aivan lähellä hotelliamme, joten kävelimme sinne viitisen minuuttia.

Suosittelen paikkaa puutarha- ja luontoentusiasteille. Paikka ei ollut mitenkään suuren suuri, joten sen käveli ristiin rastiin noin kolmessa vartissa tai reilussa tunnissa. Suojaisat penkit tarjosivat piknik-paikkoja, mutta aivan paikan vieressä on myös useita hyviä ruokapaikkoja, joissa voi käväistä vierailun yhteydessä.

Runsainta kukkimisaikaa ei todennäköisesti puutarhassa vietetty, vuodenvaihde ei luonnollisesti ole mikään kukkea kevät- tai kesäkausi. Siitä huolimatta näimme paljon upeita kukkivia pensaita, puita ja kukkia. Paikka oli muutenkin kuin keidas vilkkaan kaupunkielämän reunamilla.

Suorakaiteen muotoista puutarhaa kuljettiin hiekkakäytäviä pitkin eri suuntiin. Erityisen näyttäviä olivat kukkivien kasvien lisäksi suuret, paksurunkoiset puut.

Kolibrikukat kukkivat puutarhassa upeasti.

Puusta kasvaa ilmajuuria, jotka tukevat puun oksia ja sen leviämistä. Pikku hiljaa ilmajuurista tulee ”itsenäisiä” puun runkoja, ja metsä laajenee.

Banaanirypäs oli kypsymässä.

Mustarastas päästi meidät lähelle kuulemaan lauluaan.

Jardin Botánico on viralliselta nimeltään Jardin de Aclimatacion de La Orotava. Kasvitieteellisessä puutarhassa on yli 30 000 näytekasvia, ja puutarha on keskittynyt erityisesti Kanariansaarten kasvillisuuteen. Puutarha on perustettu 1788, jolloin saarella trooppiset kasvit saivat totutella viileämpiin lämpötiloihin Uuden maailman ja Euroopan välillä.

Jouluruusu

helleborus2

Ihana mummi kävi ja toi tullessaan joulukukista kenties suloisimman, jouluruusun. Muita jouluisia kukkia meillä ei vielä olekaan. Hankin vielä kenties yhden tai pari hyasinttia, mutta ne vasta lähempänä joulua. Hyasintit kaipaisivat yöksi viileän säilytystilan, mutta meillä ei sellaista ole. Hyasintit avautuvat lämpimässä muutamassa päivässä, ja haluan nauttia niiden kukinnasta joulunpyhinä.  Joulun toinen suosikkini on amaryllis, ritarinkukka, mieluiten valkoisena tai vaaleanpunaisena. Ilman sitä ei joulu tule :).

Jouluruusun suloinen tieteellinen nimi helleborus on harvemmin käytössä, mutta pilkahtelee siellä täällä esille. Nimestään huolimatta jouluruusu on kuitenkin sukua pioneille ja vuokoille. Kukka on monivuotinen, ja kokeilimmekin istuttaa  jouluruusun edellisen Vihdin-kotimme puutarhaan. Siellä se pärjäsi varsin mainiosti ja talvehti menestyksekkäästi I-vyöhykkeellä. Jouluruusu leviää siemenistä, ja viihtyy puutarhassa puiden ja pensaiden juurella kalkkipitoisessa maassa. Istutimme jouluruusun kartiovalkokuusen katveeseen. Sisätiloissa kukka viihtyy valoisassa ja viileässä. Jos onnistun säilyttämään kukan hengissä vielä kevääseen, etsin sille suojaisan paikan ja istutan sen ulos puutarhaan.

helleborus

helleborus3

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun joulun suosikkikukkasi? Amaryllis, joulutähti vai kenties tulppaanit?

Ja hyvää itsenäisyyspäivää sinulle, miten tai missä sitä sitten vietätkään. Me ajattelimme juhlistaa päivää mitä parhaimmalla tavalla, nuotioretkellä Nuuksion kansallispuistossa.

Heli

Lokakuinen puutarha

lokakuu3

Olipa ihana päästä välillä kotiin opiskelukaupungissa elettyjen kahden viikon jälkeen! Aamulla en kyllä heti tiennyt, missä herään… Omassa sängyssä omassa kodissa – mikä ihana tunne! Toivottavasti muistan jatkossakin arvostaa sitä, kun saan herätä kotona.

No mutta, lokakuu on puolessa enkä voinut ulkona puuhaillessani välttää vanhan tutun syksyisen laulun sointia mielessäni: Syksy jo saa, harmaa on maa, koivuista lehtiset pois putoaa… Tiedätkö  kappaleen? Mietin, kuinka me suomalaiset olemmekaan melankolista ja syksyisin synkkämietteistä sakkia. Vähemmästäkin jo alakulo tarttuu, ellei tästä melodiasta ja lyriikoista! Syysalakulon karkottamiseksi olikin mukava laittaa illalla muutama tuikkukynttilä pöydälle luomaan lempeämpää tunnelmaa.

Ulkona pihalla näyttää nyt tältä. Vaikka hehkein väriloisto on jo ohi, syyshortensiat jaksavat yhä sinnitellä. Iloitsen niistä niin kauan kuin mahdollista.

lokakuu2

Muratissa on upean viininpunainen syysväri.

lokakuu1

Tätä vihreää ruukkukasvia väittivät puutarhamyymälässä joksikin laakeriksi, hmm. Lehdet ovat nahkeapintaiset, ja oksat kasvavat tarmokkaasti ylöspäin. No mutta mikä parasta, se on vielä vehreä (toisin kuin krysanteemit, jotka vein kompostiin!).

lokakuu4

Useampikin syyshortensia kukkii vielä hehkeänä.

lokakuu5

Rinneangervoilla on hieno syysväri.

lokakuu6

lokakuu7

Vaikka pinkkikin on kaunista, nämä komeat valkokukkaiset syyshortensiat ovat kyllä tämän syksyn suosikkejani.

lokakuu

Sitten sisätiloihin lämpimään! Hetakin ottaa ilon irti aina, kun pääsee makkariimme kellimään.

Näiden sunnuntaikuvien myötä toivottelen mukavaa viikon alkua.

Heli