Aihearkisto: Puutarha – Garden

Loviisan Wanhat talot 2019

Taloja, pihoja ja puutarhoja Loviisassa elokuussa 2019

Kävin ystävien kanssa päiväseltään Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta, kun pääsin paikan päälle. Ihasteltavaa Loviisassa riittääkin yllin kyllin, eikä kaikkea ennätä nähdä yhdessä päivässä. Parhaimmillaan tapahtuma on nautittuna kaikessa rauhassa kahden päivän aikana. Oma polkupyörä – tai vuokrapyörä – olisi ollut kyllä kelpo idea, sillä talot sijaitsivat eri puolilla kaupunkia.

Aloitimme kierroksen viisaasti lounastamalla Loviisan vanhassa Kappelissa. Lämmin suositus sekä ruoan että tunnelman puolesta! Tänä vuonna LWT-tapahtumassa nähtävillä oli myös etäkohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa. Mutta yhden koko päivän kävely alueella vei meidän naisenergiamme vähiin, ja palasimme illaksi ystävän luo saunomaan ja viettämään pitkään odotettua tyttöjen iltaa.

Tässä kuvakavalkadi pihoista ja puutarhoista. Näissä pihoissa ja puutarhoissa olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Loviisan puutarhat elokuussa

Ensi kesänä aion tulla Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumaan. Voin vain kuvitella, miltä nämä vanhat, rönsyilevät puutarhat näyttävät alkukesän vehreydessä. Näissä puutarhoissa olisin voinut viihtyä tovin jos toisenkin.

Kuninkaanlammen rannalla oli satumainen tunnelma.
Mansikkaa pihan pengerryksessä, mikä mainio idea!

Yllättävät piharakennukset

Isot tontit mahdollistavat monenlaisia piharakennuksia. Yksi komeimmista pihoista oli keramiikkataiteiljan talon piha, josta löytyi upea orangeri, kanala ja iso pihamaa yrteille ja kukille.

Yksi upeimmista pihoista ja pihareakennuksista, keramiikkataiteilijan orangeri.
Komea kurkku kasvoi katon rajassa – orangerin koko korkeus oli hyödynnetty.
Orangerin tiiliseinä kerää lämpöä, jota vasten tomaatit viihtyivät.
Viinirypäleet olivat yllättävän hyviä ja makeita! Emäntämme antoi meille maistiaisia.
Pihalla oli kanala, tämäkin vielä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Päivitän vielä huoneista sekä tapeteista oman juttunsa myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa,

Heli

Kesäkuun lopun puutarhapäivitys

Kesän alku on mennyt hurjan nopeasti! Tänä vuonna luonto ja puutarha tuntuivat heräävän jo varhain, ja kesän alun helteet saivat kaiken kukkimaan nopeasti. Tämän hetken haluaisin aina pysäyttää, jos vain voisin.

Puutarhamme on jo varsin vehreä, vaikkakin nurmikko kaipaisi vielä lisää multaa ja siemeniä. Rakennusaikainen pihan laitto multineen jäi rakennuttajalta vajaaksi, sillä ruoho ei kasva niin rehevänä multa-alustallaan kuin pitäisi.

Tässä muutamia kuvia puutarhasta ennen juhannusta ja aivan juhannuksen jälkeen, jolloin jasmike puhkesi kukkimaan ensimmäistä kertaa.

Jasmike kukassa ensimmäistä kertaa.
Sisäänkäynti puutarhaan.
Käytävä puutarhasta kuvattuna.
Omenapuu kärsi jänön talviruokailusta.
Kirsikkapuuhun on tulossa mukavasti marjoja tänäkin kesänä.
Taimet ja istutusastiat iloisessa sekamelskassa.
Pelargonit ja amppelit odottavat mökille pääsyä.
Istutusaltaan grönlannin hanhikki kukassa.
Pensasangervo on kiitollinen kukkija, joka pärjää heikommassakin maaperässä.
Viherkasvit pääsivät ulkoilemaan.
Mansikkaa ja perunaa (etualalla) laatikoissa.

Mukavaa kesäkuun viimeistä viikonloppua!

Heli

Mökkipuutarhan ruusupenkki, vol. 2

Perustimme mökille Keski-Suomeen ruusupenkin viime kesänä. Hullaannuimme vallan, ja kunnostimme vanhan kohopenkin ruusuille. Olimme yrittäneet kasvattaa siinä perennoja, mutta paahteinen paikka ja vähäravinteinen, köyhä maa eivät edesauttaneet asiaa. Ja varmaan lisärvinnekin olisi ollut tarpeen. Postauksen ruusupenkin perustamisesta löydät täältä, klik.

Kirvat kiusasivat ruusuja tänä kesänä.

Löysimme viime vuonna Viherlandiasta upeita ruusuja, ja se oli menoa! Vähänkös meitä jännitti nyt keväällä nähdä, oliko panostuksemme ruusupenkkiin ollut turha. Miten ruusut kestävät ankaran talven tuulisessa paikassa rannan läheisyydessä kolmosvyöhykkeellä? No yllättävän hyvin! Vain yksi ruusu oli kuollut, eikä sekään kylmään nuupahtanut. Syksyllä ruusussa oli jokin kasvitauti, joka sai sen tummumaan ja menehtymään jo ennen kylmiä. Poistin syksyllä kaikki oksat ja penkkiin pudonneet lehdet, ettei tauti leviäisi muihin ruusuihin. Muut ruusut onneksi säästyivätkin. Tyhjä paikka ruusupenkissä kaipasi nyt täyttämistä, ja sopiva ruusu löytyi heinäkuussa marketin puutarhamyymälästä.

Viime kesänä istuttamamme ruusut ovat ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’. Penkissä on myös mummilta taimena saatu suviruusu, jonka siirsimme piha-alueelta penkkiin. Parhaiten tänä kesänä on kukkinut ’Persica Roses’ , jonka kukka on yksinkertainen. Kesä on ollut hurjan helteinen, eikä ruusuja ole juuri ennätetty kastella. Ensi keväänä täytyy myös muistaa lisätä lannoitetta heti keväällä, että ruusut pääsevät kunnolla kasvuun.

Uusi ruusu on pienikukkainen tarhakurtturuusu ’Sointu’ . Kukka on pieni ja soma!

Ruusujen kukinta on hiipunut näillä helteillä. Meidän energiamme menivät remonttihommissa, ja kukkapenkki olisi kaivannut enemmän hoivaa jo heti keväästä. Next time wiser.

Onko sinulla ruusuja? Olisi kiva kuulla, miten ne ovat kukkineet tänä hellekesänä?

Heli

We planted roses in a flower bed at our cottage garden last Summer. Only one rose did not survive, and we had to find a new one to replace it. It is ’Sointu’ which has small, beautiful and delicate flowers.

Juhannuskukat

Kotona meillä on hillitty ja moderni värimaailma, ja kaikki kukat ovat valkoisia. Poikkeuksena muutama pensas, joissa kukkii vähän aikaa vaalenpunaiset kukat. Mökillä minulta usein karkaa kukkien osalta mopo käsistä, mutta nämä kesäkukat huomasin valinneeni kuitenkin pinkin ja valkoisen väliltä.

Näissä kuvissa näkyvät myös keskeneräiset projektimme, saunan maalaus ja pöllikasat, jotka odottavat halkomista ja pinoamista. Mutta hällä väliä, se on elämää, kaikki keskeneräisyys. Nämä kuvat otin jo reilu viikko sitten, kun kävimme viimeksi mökillä. Kukat olivat säilyneet onneksi hyvässä kunnossa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää juhannusta!

xx

Heli

Puutarhan kevät

Huikean hieno, lämmin ja aurinkoinen viikko menossa! Viime viikonloppuna ennätin kuvata puutarhan kevättä juuri tällä hetkellä. Muutokset tapahtuvat nyt niin nopeasti, että kohta kaikki vehreys röyhähtää lopullisesti esille.

Sanoin oppilailleni maanantaina, että tällä viikolla kannattaa seurata luontoa – koivut ovat tulleet lehteen täällä Etelä-Suomessa ja valkovuokot kukkivat komeina mättäinä. Tämä on vuoden parasta aikaa, joka kestää vain nopean, ohikiitävän hetken. Onneksi viikonloppu on vielä edessä, ja lähipäivien sää näyttää lupaavalta.

Aurinkoista helatorstaita!

Heli

Kevät vihertää

Hyvää maaliskuista maanantaita ja viikon alkua!

Kevätauringon paiste saa minut aina innostumaan viherkasveista ja istutuksista. Tai kenties tämä on vain korvaavaa toimintaa sille, että valo paljastaa ikkunat, jotka kaipaisivat pikaista kirkastamista! ;D Mieluummin siis sormet multaan…

Löysin Tokmannilta kolme pientä viherkasvia kymmenellä eurolla. Sitähän en voinut vastustaa, ja mukaani tarttuivat kahvi, limoviikuna ja muorinkukka. Muorinkukka pienine pyöreine lehtineen ei olekaan minulle aiemmin tuttu viherkasvi. Kahvi on kaunis kasvi, jossa on kiiltäväpintaiset, tummanvihreät lehdet. Limoviikunassa on pienet, suipot ja vahapintaiset lehdet.

Jatkoin sunnuntain vapaapäivävaellustani Plantageniin. Sieltä löytyi pieni peikonlehti, jolla oli kauniita aukkoja lehdissään. Olen kuullut, että valon määrä vaikuttaa reikien muodostumiseen. Mitä valoisampi paikka, sitä reikäisemmät lehdet. Plantagen oli merkinnyt peikonlehden easy care -merkillä. Tämä tarkoittaa, että kasvi on helppohoitoinen, eikä sen kastelu ja hoito ole niin nökön nuukaa.

Pienet viherkasvit pääsivät kirjahyllyn päälle olohuoneeseen. Lamppu ei enää mahtunut hyllyn päälle, täytyy kehitellä sille joku parempi paikka.

Suuri sitruspuumme on karistellut lehtiään talven aikana ja näyttää surulliselta kirjahyllyn vasemmalla puolella. Mutta siinä on kuitenkin uusia, lupaavia alkuja. Tästä yli nelikymmenvuotiaasta perintökasvista ei hevillä luovuta, onhan se puolison pienenä sitruunan tai appelsiinin siemenestä istuttama. Tosin olen kyllä talven aikana välillä asiasta yrittänyt keskustella…

Mitä mukavinta viikon alkua ja kevätvaloa!

Heli

Aurinkoisessa kaktuspuutarhassa

Pääsimme vuoden alussa reissuun Fuerteventuralle, tuulten saarelle. Pääpaikkamme oli Corralejo, pieni kaupunki saaren pohjoisosassa. Pikkukaupungin nähtävyydet oli pian katseltu – satama ja dyynit – ja paikka onkin mitä parhain leppoisaa lomaa halajaville. Mielestäni reissussa parasta oli kiireettömyys, raikas merituuli sekä  rantaravintolojen maistuvat meren antimet.

Fuerteventura on Kanariansaarista se Afrikan mannerta lähin saari. Saari on varsin karu ja kuiva, ja rannikon hiekkadyyneillä tuulee aina – siispä mukava paikka, jos haluaa leijalautailla merellä. Tyydyimme katsastelemaan touhua ja leijasurffareiden värikkäitä leijoja maalta, sen verran haastavalta leijojen käsittely näytti.

Viimeisen päivän retkelle lähdimme Oasis Parkiin, jossa on eläintarha ja laaja kaktuspuisto. Puutarhavierailuista alkaa tulla kohta perinne, viimeksi kävimme Teneriffan-matkalla Botanical Gardensissa Puerto de la Cruzissa. Siihen reissuun on linkki tässä, klik.

Jos olet kaktusten ystävä, tänne näitä komistuksia voi lähteä ihailemaan ja ihmettelemään! Puutarhassa on 6000 eri kasvilajia, joista suurin osa on kaktuksia. Valo oli aika kova kuvaukseen, mutta sain tallennettua muutamia kohtuullisen toimivia kuvia puutarhasta, siispä voilá:

Oletko vieraillut mielenkiintoisissa puutarhoissa kotimaassa tai kauempana reissussa? Olisi hauska kuulla hyviä vinkkejä mahdollisille tuleville retkikohteille.

Aurinkoista alkuviikkoa – nyt on ainakin tänne Etelä-Suomeen luvattu vihdoin vähän pakkasta ja talviauringon paistetta.

Heli

Puutarhan lokakuu

 

Miten tämä syksy on mennytkin niin nopeasti? Suorastaan läkähdyttävän nopsaan. Syysloma koitti koulussa, ja tämän tauon otan kyllä iloisena vastaan. Kaksi päivää olen jälleen viettänyt tiiviisti graduni parissa. Valmista ei varmasti tule viikossa, mutta aina mennään eteenpäin.

Syysaurinko pilkahti vihdoin täällä Etelä-Suomessa tänään sunnuntaina, ja nousin koneelta ottamaan vähän kuvia puutarhasta. Lehdet ovat jo pudonneet kirsikkapuista, mutta syyshortensiat kukkivat edelleen upeasti.

Nämä tomaatit eivät taida kypsyä ajoissa…

Jos haluaa löytää jotain positiivista menneestä kesästä, niin puutarhan istutuksia ei ole liiemmin tarvinnut kastella. Tuija-aita on saanut kasvaa korkeutta ilman lisäkastelua. Toisaalta kesän ja alkusyksyn eroa on ollut vaikea huomata, koska sää on ollut varsin sateinen koko ajan.

Tuijat tuovat onneksi vihreää puutarhaan, vaikka pihan isommat puut näyttävät jo luurankomaisilta ilman lehtiä.

Rinneangervo on vaatimaton ja kiitollinen jokapaikan kasvi, jonka syysväri ilahduttaa.

Tuijakuja ja syksyisessä värissä punottavat rinneangervot.

Oven vieressä, keittiön ikkunan alla kukkivat upeasti kaksi vuotta sitten Viherlandiasta löytämämme Lime Light -syyshortensiat.

Tänä vuonna istuttamani varjoyrtti on viihtynyt kirsikkaluumun alla suojassa. Lehdet muistuttavat hieman jouluruusun lehtiä, mutta ne ovat kiiltävämmät ja vahapintaiset. Myös vuoden voimia kerännyt pikkutalvio on tänä kesänä lähtenyt leviämään.

Hortensioita ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Hyvää lomaa syyslomailijoille, ja mukavaa viikkoa kaikille!

Heli

Syksyn satoa

Ajattelin tehdä pienen keittiöpuutarhapäivityksen pitkästä aikaa. Elokuu alkoi tiiviisti lopputyön kirjoittamisen merkeissä, ja nyt sain vielä samaan syssyyn opesijaisuuden lähikoulusta. Ihan mahtavaa, sillä kyllähän tässä olisi vahva motivaatio päästä tiiviisti mukaan normaaliin työelämään. Mutta täytyy myöntää, että kyllä tuli viikonloppu ihan kohdilleen nyt – ja kunnon yöunet. Nyt taas jaksaa!

Tämän kesän ilonaihe on ollut naapureiden kanssa yhdessä omistamamme pikkutontin ottaminen puutarhakäyttöön. Jaoimme kaikille palstat tontilta, ja ryhdyinkin oitis alkukesästä kasvatushommiin. Valitsin puutarhakaistaleellemme lavakauluksia, joita sai edullisesti Hongkong-liikkeestä. Neljään lavakaulukseen mahtui useita säkillisiä multaa ja uusia puutarhakasvituttavuuksia. Olemme päässeet nauttimaan pienen keittiöpuutarhamme sadosta nyt elo-syyskuun vaihteessa.

Yhden lavan omistin puutarhamustikoille, ja olen kyllä todella ihastunut niihin. Valitsin kahta eri lajiketta, jotta ristiinpölytys onnistuisi hyvin. Alvar-lajike on ollut satoisa, North Bluen pölytysaika saattoi mennä ohi puutarhaliikkeessä (tai sitten pörriäisiä on ollut tänä kesänä todella vähän) – siitä ei juuri marjoja tullut vielä tänä vuonna.

Taidanpa vaihtaa salaatti- ja minttuviljelmäni ensi kesänä puutarhamustikoihin!

Yksi lavallinen omistettiin kokonaan hyvin itäneiden perunoiden kasvattamiseen. Niitä löytyi alkukesästä ihan omasta kylmäkaapista istutettavaksi. Nyt korjasimme mukavan pienen sadon, josta teimme lähiruokaa saman tien. Osan perunasadosta pesimme hyvin ja kiehautimme nopeasti viiden minuutin ajan. Jäähdytyksen jälkeen perunat pakattiin pieniin Mingrip-pusseihin ja pakastettiin. Siellä ne odottavat jouluaattoa, jolloin saamme kiehauttaisen jälkeen nauttia ”uusista” perunoista sienisalaatin ja kalojen kera. Nam!

Myös tällaisen hauskan lakkavadelman löysin uuteen keittiöpuutarhaani. Luulenpa kuitenkin, että tämä on minulle vanha tuttu, vaikken sitä vielä taimena hankkiessani muistanutkaan. Liperin mummolassa kasvoi myös aikoinaan näitä erikoisia keltaisia vadelmia. Kuulin äidiltä, että mummi oli tuonut ne jostain kauempaa sukulaisilta kotipaikalleen ja istuttanut punaisten puutarhavadelmapensaiden joukkoon.

Joskus riittää pienempikin puutarha, vaikkapa ruukussa terassilla. Tuoreet yritit ja salaatinlehdet ovat ihan parasta omalta viljelmältä – lähiruokaa parhaimmillaan.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Heli x