Aihearkisto: Koti – At Home

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

Asuntomessupaloja 2020

Pääsin piipahtamaan messuilla viime viikonloppuna. Päivä oli helteinen, ja olin varannut esimmäisen mahdollisen saapumisajan – olimmekin puolison kanssa messuilla tikkana jo kymmeneltä. Ensimmäiset tunnit sinnittelimme helteessä kasvomaski naamalla, sitten luovutimme (kuten muutkin vierailijat) ja pyrimme pitämään turvavälejä. Tämä ei ollut ihan helppoa. Messutaloissa rajoitettiin kuitenkin kerralla sisään pääsevien ihmisten määrää, mikä oli varmasti järkevää.

Monesti on erityisen mielenkiintoista nähdä, löytyykö talojen arkkitehtuurista jotain uutta. Ulkopuolelta komeimman talon tittelin vie kenties valkoiseksi rapattu Hevi kivitalo Lumitiikeri, jonka julkisivu oli kaarrettu. Tulimme talolle myöhään iltapäivällä, ja jonot olivat fenomenaaliset. Emme kyenneet enää jonottamaan, ja jätimme käynnin sisätiloissa väliin. Oma suosikkini taloista oli Finnlog Hetena, jonka julkisivut oli vuorattu polttokäsitellystä laudasta ja jonka sisäpihalle jäi yksinkertainen japanilaistyylinen sisäpiha istutuksineen.

Sisustuksen ajankohtaiset värit ja materiaalit ovat helposti bongattavissa messutaloissa. Meille ajankohtaista tällä hetkellä on saunan uudistaminen (eli naamankohotus), joten kuvailin erityisesti kylpyhuoneita ja saunoja. Näistä näpsin lähinnä pikaisia kännykuvia. Tässä muutamia huomioita asuntomessutalojen sisätiloista ja sisustuksista. Lähdetään liikkeelle makkareista.

Rauhallisia värejä.
Mustaa ja harmaata.
Monesti sängyn takana olevan väliseinän molemmin puolin pääsee vaatehuoneeseen.
Vahvoja kuviota ja ylellisisä materiaaleja.
Näyttävää kohokuvioitua puupintaa.

Keittiöissä näkyi edelleen paljon mustaa ja puun värejä. Avointa tilaa: pelkistetyt ja selkeät keittiöt jatkuvat ruokailu- ja oleskelutiloiksi.

Puutarhat ja pihat ovat usein iso innoituksen lähde. Messukotien pihat ovat tosin vasta kasvunsa alussa, pensaat ja puut nuoria ja matalia. Tonttien pienet koot haastavat pihasuunnittelun. Helppohoitoisin piha-alue oli päällystetty kuntalla ja kulkuväylät kiveyksin. Makuja ja tarpeita on monia: pih voi olla lasten leikkipaikka tai aikuisten harrastuskohde.

Monikerroksista ja eri värejä – havuja ja lehtipensaita.
Pallotuijat paahteessa vaativat kastelua menestyäkseen. Korkea riippahernepuu antaa kontrastia.
Kasvimaa takapihalla.
Helppohoitoinen kuntta alkaa talon reunasta. Istutusalue on rakennettu erikseen muurikivin.
Taustalla näkyvässä Finnlog Hetenassa oli yksi hienoimmista talojen julkisivuista.
Ruudun takaa: Finnlog Hetenan pelkistetty sisäpiha.
Istutusalueita oli katettu koristekivin (kuvassa) tai hakkeella. Vaalea lehtipuuhake oli meille uusi tuttavuus.
Viherhuone tuo kesän ympäri vuoden.
Ai että! Viherhuoneessa viihtyisin kyllä.
Isot, leveälankkuiset terassit jatkavat sisätilaa. Istutukset antavat yksityisyyttä.
Yksi olohuone pääsi kamerakuvaan.
Kaunis punottu yksityiskohta tuolin istuinosasta.

Näillä kuvanäpsyillä mennään – yleisöpäivänä on aina haastavaa saada kuvia, joissa ei näkyisi muita kanssavierailijoita. Sisustuksellisesti erityisen hauska kohde oli Jämerä Salmiakki. Siitä näppäilin kännykuvia, joita löydät instasta. Askarteluhuoneen kohdalla viherryin viimeistään :D. Lisää messukuvia eri kohteista löydät instasta @kotonaparas.

Jos kävit messuilla, mistä sinä tykkäsit?

Mukavaa viikonloppua!

Heli

SILLI + MANSIKKA = JUHANNUS

Mansikkapannari grillissä vaniljajäätelön kanssa on varmasti kaikkien juhannusjuhlijoiden suosikkijälkkäri.
Juhannusperinteitä. Äidiltä opittu sillimössö äidin vanhassa Finelin silliastiassa.

Lapsena en ymmärtänyt ollenkaan, miksi aikuiset pitivät niin hurjasti sillistä. Sitä syötiin lapsuudessani kotona ja isovanhemmilla niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Etenkin juhannusta odotellessa mummini aina puhui uudesta sillistä ja sillilaivaa odotettiin hartaasti.

Jossain vaiheessa nuoruusvuosia äitini tekemä hapankermassa maustunut silli alkoi maistua minunkin suussa, ja nykyisin meillä ei vietetä juhlapyhiä ilman tuota sillimössöä. Sillä nimellä opin sitä kutsumaan ja sillä nimellä se näyttää kulkevan äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle ja tutuille. Ja nyt on taas sen aika; sillimössöä uusien pottujen kanssa juhannuksena! Minun sillini tosin tulevat lähikaupasta valmiina fileinä vakuumipakkauksessa. Helppoa ja kätevää.

Sillimössön resepti on saattanut muuttua vuosien saatossa ja minun versiossani on melkein aina dijonsinappia. Makua voi vaihdella erilaisilla hapoilla ja lisäämällä pippureita ja yrttejä. Myös kaprikset sopivat tähän mainiosti. Mössön voi haudata creme fraicheen, kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa. Kaikki käy!

Juhannukseksi kaupoissa on tarjolla jo tuoreita mansikoita, kotimaisia kasvihuonemansikoita ja vähän kauempaa kuljetettuja. Tähän juhannuksen jälkkäriin sopii hyvin mansikka kuin mansikka, sillä ne pehmitetään voissa valurautapannussa grillipannarin täytteeksi ja maustetaan kardemummalla. Päälle kunnon vaniljakermajäätelöä ja suven ihanin jälkiruoka on valmista!

Sillimössö

4:lle pieneksi alkuruuaksi uusien perunoiden kaveriksi

2 sillifileetä
2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
2-3 kesäsipulia varsineen
nippu tilliä
1,5 dl creme fraichea, smetanaa, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1-2 rkl dijonsinappia
mustapippuria, rosépippuria tai viherpippuria rouhittuna
2 rkl jotain happoa: sitruunanmehua, valkoista balsamicoa, valkoviinietikkaa tai näiden yhdistelmiä
1 tl sokeria
(1-2 rkl kapriksia)

Pilko sillifileet pieniksi kuutioiksi kulhoon. Hienonna keitetyt kananmunat, sipulit varsineen ja tilli ja lisää sillin joukkoon. Lisää creme fraiche, sinappi, rouhittu pippuri, happo, sokeri ja halutessasi kaprikset hieman hakattuina ja sekoita kaikki tasaiseksi mössöksi. Maista, kaipaako seos enemmän happoa tai jotain muuta makua. Laita sillimössö kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi.

Mansikkapannari grillissä

Tarvitset halkaisijaltaan 24 cm valurautapannun ja paksut patakintaat!

4-5 dl mansikoita
1-2 persikkaa tai nektariinia (maistuu ihanalta ilman persikoitakin)
3 dl kevytkermaa tai kuohukerman ja maidon sekoitusta
3 kananmunaa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 + 2 rkl voita
tomusokeria

Perkaa ja puolita mansikat. Puolita persikat, poista kivi ja pilko paloiksi.
Sekoita kerma, kananmunat, sokeri ja mausteet, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sulata pari ruokalusikallista voita ja lisää taikinaan.
Laita valurautapannu kuumaan grilliin ja sulata siinä pari ruokalusikallista voita. Lisää mansikat ja persikat ja paista käännellen 5 minuutin ajan.
Laske grillin lämpöä ja kaada taikina mansikoiden ja persikoiden päälle. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä noin 15 minuuttia. Tarkista välillä, ettei pannari kuohu yli reunojen tai tummu liiaksi pohjasta.
Pöllyttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljakermajäätelön kanssa.

Aurinkoista suvenjuhlaa ja makoisia juhannusherkkuja toivotellen,
Maarit

KESÄHERKUT PURKISSA

Raparperi-minttuchutney, raparperihillo ja kuusenkerkkäsiirappi

Olen täysin hurahtanut purkkiruokaan. Siis herkkuihin purkissa. Tyhjiä lasipurkkeja kansineen on useissa paikoissa kotona ja mökillä. Miehen suureksi kiusaksi ja ihmettelyn aiheeksi. Mutta kun koskaan ei voi olla varma, milloin ja mitä kivaa niihin voi säilöä ja hillota.

Nyt voi vielä tallettaa purkkiin vaikka raparperia suolaisten ja makeiden ruokien lisukkeeksi. Raparperi-minttuchutney sopii lihan, kanan kuin kalankin kyytipojaksi. Sitä voi lusikoida hampurilaisen tai hot dog -sämpylän väliin. Perus grillimakkarakin saa hienostuneemman statuksen, kun sen tarjoaa chutneyn kanssa. Raparperihillo taas saa tässä versiossa mausteeksi vaniljaa ja teetä. Minä käytin tuttua Earl Greytä ja hillo sai siitä vienon bergamotin maun.

Nyt on myös viimeinen hetki kerätä talteen kuusenkerkkiä ja valmistaa purkkiin kerkkäsiirappia. Makeaa, tummanpunaista siirappia on ihana lusikoida niin kesällä kuin talvella jäätelön tai marjapiiraiden päälle. Muista, että kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan!

Raparperi-minttuchutney

Raparperi-minttuchutney sopii myös grillimakkaran kyytipojaksi. Se tuo vaihtelua sinapille ja ketsupille.

Noin 7-8 dl raparperia paloiteltuna
1 rkl oliiviöljyä
1 iso tai 2 keskikokoista sipulia
1 tl neilikoita
1 tl kuivattua chiliä
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1 dl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 dl tuoretta minttua hienonnettuna

Kuori ja paloittele raparperit. Kuori ja hienonna sipulit. Laita neilikat suljettavaan teesihtiin tai kääräise harsosta niille maustepussi.
Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sipulit, chili, kardemumma ja appelsiinin raastettu kuori. Kuullota pehmeiksi.
Lisää raparperit, appelsiinin mehu, balsamico, neilikat, sokeri, suola ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja sekoittele välillä. Lisää lopuksi hienonnettu minttu ja poista neilikat.
Purkita kuumana noin 5 dl:n vetoiseen purkkiin. Chutney säilyy viileässä useamman kuukauden.

Teellä maustettu raparperi-vaniljahillo

Noin 5 dl raparperia paloiteltuna
0,5 dl vettä
1 rkl teetä, esim. Earl Greytä
1 vaniljatanko
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
2,5 dl hillosokeria

Laita tee suljettavaan teesihtiin tai teen haudutuspussiin. Kiehauta kattilassa vesi, lisää tee, raparperit, halkaistu vaniljatanko, puolikkaan sitruunan mehu ja suola. Kun seos taas kiehuu, lisää hillosokeri. Keitä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, kuori se pois. Poista lopuksi teepussi tai -sihti ja purkita kuumana.

Kuusenkerkkäsiirappi

Noin 0,5-1 l kuusenkerkkiä
vettä
noin 2-3 dl sokeria

Huuhtele kerkät ja laita kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että kerkät kunnolla peittyvät. Liota yön yli. Keitä seuraavana päivänä kerkkiä noin 1,5-2 tuntia. Siivilöi neste ja laita takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Jos nestettä on noin 0,5 l, sokeria voi olla 2,5 dl. Keitä noin tunti tai enemmän, kunnes neste on muuttunut siirappiseksi ja punaruskeaksi. Purkita kuumana.
Tarjoa kerkkäsiirappia jäätelön, marjojen tai rahkaruokien kanssa. Se sopii hyvin myös riistaruokien lisäkkeeksi.

Nyt suut makeaksi, katse aurinkoon ja nautitaan kesästä!

Maarit

Wanhain talojen tunnelmia Loviisassa 2019

Vanhat talot henkivät mennyttä aikaa ja persoonallisia ratkaisuja.

Loviisan Wanhat talot eli LWT on lämminhenkinen ja hyväntuulinen tapahtuma, jota voin suositella kaikille. Hauskinta on nähdä erilaisia rakennus- ja sisustusratkaisuja – jokainen koti henkii sekä mennyttä että nykyistä elämää, elettyä ja ja tulevaa. Vanhassa talossa on omanlaisensa tunnelma, jota uuteen taloon on turha haikailla.

Unelmille oma purkki – tämä idea täytyy toteuttaa myös kotona!

Kyökin puolella

Moni keittiö oli päivitetty toimivaksi tähän päivään hyvällä maulla ja persoonallisella ilmeellä.

Viihtyisät makuuhuoneet

Kekseliäät lasten ja nuorten huoneet

Tapetteja, tapetteja!

Tapetteja, maalattuja kuvioita, vanhojen luonto-oppaiden kuvasivuja, postimerkkejä – konstit on monet, kun vanhaan kotiin etsitään sopivaa tunnelmaa!

Nämä olivat kyllä hyvän mielen koteja. Odotan jo ensi vuotta ja niitä kohteita, joita tänä vuonna en ennättänyt vielä kiertää. Mukavaa loppuviikkoa!

Loviisan Wanhat talot 2019

Taloja, pihoja ja puutarhoja Loviisassa elokuussa 2019

Kävin ystävien kanssa päiväseltään Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli jo toinen kerta, kun pääsin paikan päälle. Ihasteltavaa Loviisassa riittääkin yllin kyllin, eikä kaikkea ennätä nähdä yhdessä päivässä. Parhaimmillaan tapahtuma on nautittuna kaikessa rauhassa kahden päivän aikana. Oma polkupyörä – tai vuokrapyörä – olisi ollut kyllä kelpo idea, sillä talot sijaitsivat eri puolilla kaupunkia.

Aloitimme kierroksen viisaasti lounastamalla Loviisan vanhassa Kappelissa. Lämmin suositus sekä ruoan että tunnelman puolesta! Tänä vuonna LWT-tapahtumassa nähtävillä oli myös etäkohteita, joissa olisi ollut mukava piipahtaa. Mutta yhden koko päivän kävely alueella vei meidän naisenergiamme vähiin, ja palasimme illaksi ystävän luo saunomaan ja viettämään pitkään odotettua tyttöjen iltaa.

Tässä kuvakavalkadi pihoista ja puutarhoista. Näissä pihoissa ja puutarhoissa olisimme viihtyneet pidempäänkin!

Loviisan puutarhat elokuussa

Ensi kesänä aion tulla Loviisan avoimet puutarhat -tapahtumaan. Voin vain kuvitella, miltä nämä vanhat, rönsyilevät puutarhat näyttävät alkukesän vehreydessä. Näissä puutarhoissa olisin voinut viihtyä tovin jos toisenkin.

Kuninkaanlammen rannalla oli satumainen tunnelma.
Mansikkaa pihan pengerryksessä, mikä mainio idea!

Yllättävät piharakennukset

Isot tontit mahdollistavat monenlaisia piharakennuksia. Yksi komeimmista pihoista oli keramiikkataiteiljan talon piha, josta löytyi upea orangeri, kanala ja iso pihamaa yrteille ja kukille.

Yksi upeimmista pihoista ja pihareakennuksista, keramiikkataiteilijan orangeri.
Komea kurkku kasvoi katon rajassa – orangerin koko korkeus oli hyödynnetty.
Orangerin tiiliseinä kerää lämpöä, jota vasten tomaatit viihtyivät.
Viinirypäleet olivat yllättävän hyviä ja makeita! Emäntämme antoi meille maistiaisia.
Pihalla oli kanala, tämäkin vielä!

Näihin kuviin ja tunnelmiin! Päivitän vielä huoneista sekä tapeteista oman juttunsa myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikkoa,

Heli

Sohvan luova muodonmuutos

Meillä on ollut sohvaongelma. Tai ainakin minun mielestäni :). Vanhaan kotiin aikoinaan hankitut kahden ja kolmen istuttavat sohvat olivat mielestäni yhdessä  liikaa nykyiseen pieneen olohuoneeseemme. Toinen sohvista on ollut ikävästi isojen ikkunoiden edessä blokaten näkymät puutarhaan. Olen haaveillut uudesta sohvasta, kulmasohvasta tai divaanisohvasta. Tai edes yhdestä, pienemmästä sohvasta. No, opiskelija saa rauhassa haaveilla. Puoliso päätti yllättää…

Viikonlopun yllätys oli DIY-kulmasohva, johon on yhdistetty kaksi sohvaa. Kolmen istuttavasta sohvasta on poistettu käsinoja, ja se on liitetty pulteilla pienempään kahden istuttavaan sohvaan. Sisäkulmaan on lisätty yksi tukijalka.

Sohvan muodonmuutos oli hauska ja onnistunut kokeilu. Elämää – ja erityisesti kissanelämää – nähneet sohvat saivat lisäaikaa, eivätkä isot ikkunat jää nyt ikävästi sohvien taakse piiloon.

Tässä alla vielä kuva siitä, kun sohvat olivat kaksi erillistä yksikköä. Näin nämä sohvat mahtuivat olohuoneeseen, mutta tv jäi toisen sohvan taakse. Yleensä sohvat ovat olleet käytännön syistä kulmittain, toinen seinää ja toinen ikkunaa vasten.

Valoisaa viikkoa!

Heli

Huonekasvien kevät

Tänään hieno kevätvalo patisti lempeästi huonekasvien mullan vaihtoon. Aurinko paljasti myös paljon muuta, kuten ikkunoiden pesutarpeen :). Se saa odottaa, mutta mukavan sunnuntaiaamun kävelylenkin ja ystävien kanssa kahvittelun jälkeen sain sormet kirjaimellisesti multaan. Karistin vanhat mullat sitrusten juuristosta varovasti. Tarkistin myös aloen ja rahapuun multatilanteen. Pesin ruukut ja lisäsin uutta, ravinteikasta kukkamultaa tilalle. Nyt saa kevätvalo houkutella sitruksia uuteen kasvuun.

Pienet sitruspuut on kylvetty siemenestä, eivätkä ne ole useamman vuoden aikana paljon kasvaneet. Taitavat olla varsinaisia minisitruksia! Kukkapöytä on Ikeasta ostettu pikkupöytä. Itse asiassa pöytä on sohvapöytäsetin toinen, matalampi ja pienempi pöytä. Hankin pöydät poikamme rippijuhliin, mutta normikäytössä kahta sohvapöytää ei tarvita. Oiva kukkapöytä, siis!

Kylläpä kolme viikonlopun päivää kotona meni nopeasti, Aamulla jälleen junalla Keski-Suomeen opintojen pariin.

Mukavaa viikon alkua ja kevätvaloa myös sinulle!

 

Rauhallista joulun aikaa!

Valo on vähissä, mutta juuri se tekee joulun ajasta erityisen. Kynttilät ja jouluvalot ovat riittävät lempeän juhlatunnelman luomiseen.

Koti on koti, vähän jouluisemmassa asussa nyt. Mukavaa olla kotona kaikessa rauhassa, syksyn opinnoista johtuneiden poissaolojenkin takia. Saadaan huomenna vielä toivottuja vieraita kylään.

Nuoriso nuokkuu vielä, aamusaunassa on jo käyty ja kohta laitan puuron porisemaan.

Hämärän hyssyä ja leppoisia joulun ajan päiviä jokaiselle! <3

Heli

Jouluruusu

helleborus2

Ihana mummi kävi ja toi tullessaan joulukukista kenties suloisimman, jouluruusun. Muita jouluisia kukkia meillä ei vielä olekaan. Hankin vielä kenties yhden tai pari hyasinttia, mutta ne vasta lähempänä joulua. Hyasintit kaipaisivat yöksi viileän säilytystilan, mutta meillä ei sellaista ole. Hyasintit avautuvat lämpimässä muutamassa päivässä, ja haluan nauttia niiden kukinnasta joulunpyhinä.  Joulun toinen suosikkini on amaryllis, ritarinkukka, mieluiten valkoisena tai vaaleanpunaisena. Ilman sitä ei joulu tule :).

Jouluruusun suloinen tieteellinen nimi helleborus on harvemmin käytössä, mutta pilkahtelee siellä täällä esille. Nimestään huolimatta jouluruusu on kuitenkin sukua pioneille ja vuokoille. Kukka on monivuotinen, ja kokeilimmekin istuttaa  jouluruusun edellisen Vihdin-kotimme puutarhaan. Siellä se pärjäsi varsin mainiosti ja talvehti menestyksekkäästi I-vyöhykkeellä. Jouluruusu leviää siemenistä, ja viihtyy puutarhassa puiden ja pensaiden juurella kalkkipitoisessa maassa. Istutimme jouluruusun kartiovalkokuusen katveeseen. Sisätiloissa kukka viihtyy valoisassa ja viileässä. Jos onnistun säilyttämään kukan hengissä vielä kevääseen, etsin sille suojaisan paikan ja istutan sen ulos puutarhaan.

helleborus

helleborus3

Olisi hauska kuulla, mikä on sinun joulun suosikkikukkasi? Amaryllis, joulutähti vai kenties tulppaanit?

Ja hyvää itsenäisyyspäivää sinulle, miten tai missä sitä sitten vietätkään. Me ajattelimme juhlistaa päivää mitä parhaimmalla tavalla, nuotioretkellä Nuuksion kansallispuistossa.

Heli