Aihearkisto: Leivonta – Baking

puskista syviin vesiin

Ahvenpyttipannu ja vadelmatuulihatut

Itse pyydetty kala on aina suuren ilon aihe! Tänä kesänä verkoista onkin noussut useamman kerran hyvänkokoisia ahvenia, noin 6-7 metrin syvyydestä jyrkänteen reunalta. Myönnän, niiden irrottelu verkoista ja fileointi on työlästä ja aikaa vievää, mutta kun saa lautasella eteensä pinnalta kullanruskean, paistetun ahvenfileen, kaikki muu vaiva unohtuu. Ja meillähän työnjako menee niin, että mies laskee ja nostaa verkot, minä irrotan kalat, mies fileoi ja minä valmistan ruuan. Yhdessä syödään ja nautitaan! Ei valittamista!

(Katso blogin lopusta, miten onnistut saamaan ahvenfileistä ruodottomat suoraan pannulle!)

Hyvä ahvenapaja.
Aikas piikikkäitä ovat!
Kuin seitsemän veljestä.

Jo muutamasta ahvenfileestä saa kantarellien ja uusien perunoiden kanssa helpon, nopean ja maukkaan pyttipannun lounaaksi. Jos haluat nostaa tasoa, näin rapuaikana päälle voit vielä laittaa muutamia keitettyjä ravunpyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä. Koko komeus kruunataan karkealla Dijon-sinapilla maustetulla ranskankermalla ja tilli-ruohosipulisilpulla. Minun suosikkiviini ahvenpyttipannun kanssa on ehdottomasti Ranskasta Sancerre-alueen hapokas ja mineraalinen valkoviini, mutta lounasjuomaksi sopii hyvin myös sitruunalla terästetty vesi. Kalaisan pyttipannun aineksia voi huoletta myös varioida sen mukaan, mitä milloinkin järvestä nousee ja metsästä löytyy.

Jälkiruuaksi nautitaan salamaleivoksia, Éclair-leivoksia, tutummin tuulihattuja vadelma-mascarponetäytteellä. Ranskankielinen nimi éclair tarkoittaa salamaa ja nimi viittaa siihen, että leivokset nautitaan salamannopeasti, koska ovat niin niin herkullisia. Eivätkä täyteyt tuulihatut juuri säilyttämistä kestäkään, taikina lötkistyy ja raikkaus katoaa, jos odottavat syöjiä pitkään. Syö siis kaikki heti! Tuulihattujen täytteeksi voi tallentaa myös mustikoita, mansikoita tai puutarhan viinimarjoja.

Ahven-kantarellipyttipannu


Tähän ruokaan tarvitset vain yhden astian, riittävän suuren paistinpannun.

ahvenfileitä 2-4 syöjää kohti
suolaa ja valkopippuria fileiden päälle
keitettyjä uusia perunoita
kantarelleja
1 pieni sipuli
(keitettyjä ravun pyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä)
tillisilppua
ruohosipulisilppua

Kastike:
1,5 dl ranskankermaa
1,5 rkl karkeaa Dijón-sinappia (kokojyvä)
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan.
Paista ahvenfileet pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja nosta lautaselle odottamaan.
Paista seuraavaksi puhdistetut ja pieniksi paloiksi pilkotut kantarellit. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, lisää pilkottu sipuli (vain vähän ettei maku lyö läpi) ja keitetyt, pilkotut perunat. Paista käännellen, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sipuli kuullottunut.
Lisää pannulle kalafileet ja halutessasi ravun pyrstöt ja anna lämmetä. Lopuksi leikkaa päälle tilli- ja/tai ruohosipulisilppua.
Tarjoa ranskankermakastikkeen kanssa.

Salamaleivokset eli vadelma-mascarponetuulihatut

noin 20 kpl

Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Täyte:
3-4 dl vadelmia
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
2-3 rkl lemon curd -sitruunatahnaa
Koristeluun:
tomusokeria

Kuumenna vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot kerralla ja sekoita koko ajan, kunnes seos irtoaa reunoista ja muodostuu kiiltäväksi, kiinteäksi taikinaksi. Anna jäähtyä hetki.
Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Pursota taikinasta tai muotoile kahdella lusikalla tuulihattuja uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Älä avaa uunia paistamisen aikana. Nosta lopuksi tuulihatut varovasti ritilälle jäähtymään.
Täytettä varten murskaa 2/3 vadelmista haarukalla ja sekoita ne mascarponen ja sitruunatahnan kanssa.
Täytä tuulihatut vasta juuri ennen tarjoilua. Leikkaa leivokset halki (voit myös jättää kannen kiinni toisesta sivusta) ja lusikoi täytettä ja kokonaisia vadelmia sisään ja taita kansi päälle. Siivilöi leivosten päälle tomusokeria.
Takuuvarmasti herkullisia!

Tässä vielä kuvasarja, miten saat ahvenfileistä ruodottomat:

Avaa maha ja poista sisälmykset.
Leikkaa selkärankaa pitkin kahteen osaan.
Poista kylkiruodot.
Irrota nahka suomuineen.
Tee pienet viillot keskiruodon molemmin puolin . . .
ja leikkaa ruotojono irti.
Valmiita ruodottomia ahvenfileitä pannulle.

Lämpimiä elokuun iltoja toivotellen,

Maarit

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuunattua

Nostalgiaherkkujen päivitys

Juustotorttu on monen suosikkiherkku. Se onnistuu hyvin myös maidottomana ja gluteenittomana.
Inkivääri-soijamarinadissa maustunut kirjolohisalaatti kauden vihanneksista.

Kun 80-luvun puolivälissä lähdin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin, nappasin mukaani myös nipun reseptejä äitini kokoelmista. Tukholmalaisen Milda-koekeittiön ILOINEN KAKKUKIRJA (ei vuosilukua tiedossa) sisältää edelleen yhden lempileivonnaiseni ohjeen, kirpeän makean ja ihanan pehmeän juustotortun reseptin.

Juustotorttu on usein ollut nimenomaan perheemme miesten mieleen. Äitini leipoi sitä isälleni, minä olen hellitellyt sillä miestäni yhteisen elämämme alkuajoista lähtien. Ja jos kysyn aikuiseksi ehtineeltä pojaltani, mitä toivot, että leipoisin kun tulet käymään, saan lähes sataprosenttisesti vastauksen, että ”leipoisitko äiti SITÄ juustotorttua”.

Tällä viikolla lähdin äitini kanssa mökille ja päätimme valmistaa yhdessä joitain meille nostalgisia herkkuja. ILOINEN KAKKUKIRJA lähti mukaan kotoa ja juustotorttu oli heti molempien Top 5 -listan kärjessä. Tosin ammoisista ajoista poiketen torttu on nyt valmistettava täysin gluteenittomana ja laktoosittomana äitini ruokarajoitteiden vuoksi. Mutta nykyisin kaikki erikoisruokavalioiden huomioiminen on niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Kaupoista löytyy ihan oma hyllyvälikkö gluteenittomille jauhoille ja muille kuivatuotteille, ja kylmäkaapeissa on jos minkälaisia vaihtoehtoja tuttujen hapanmaitotuotteiden korvaajiksi.

Ja herkullista tuli! En saanut ehkä niin kirpeän hapanta makua kuin rahkasta, kun käytin kasvipohjaista creme fraichea ja soijasta valmistettua tuorejuustoa. Mutta muuten toimi oikein hyvin. Tortun suloiseksi kumppaniksi teimme kesäisen ihanan mansikkakastikkeen ja koristeeksi tulevat mansikkaviipaleet marinoin muutamalla teelusikallisella Triple Sec -likööriä ja hakatulla mintulla.

Juustotorttu

Taikina:
125g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 kananmuna

Juustomassa:
400g rahkaa
¾ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl maitoa tai kermaa
100g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Mansikkakastike:
mansikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja vehnäjauhot. Lisää rasva ja nypi seos ryynimäiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
Sulata täytteen rasva. Lisää rahka, vehnäjauhot, sokeri ja kananmunien keltuaiset ja hämmennä hetki. Lisää maito. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää juustomassaan kevyesti käännellen.
Voitele irtopohjainen vuoka (tai käytä leivinpaperia) ja painele taikina vuokaan. Juustomassa kohoaa uunissa, joten tee reunoista riittävän korkeat. Lisää taikinan päälle juustomassa ja paista 160 asteessa noin 50 min. Tortun pinta saa hiukan saada väriä ja se saa myös vähän repeillä. Silloin se on hyytynyt kunnolla.

Paistoin torttua reilun tunnin, koska mökilläni on alta lämpiävä kaasu-uuni ja käyttämämme täytteen ainekset näyttivät hyytyvän hitaasti.
Anna tortun jäähtyä ja hyytyä kunnolla. Mielestäni torttu on parhaimmillaan vasta seuraavan päivänä.

Soseuta mansikat ja tomusokeri pehmeäksi kastikkeeksi juustotortun kumppaniksi. Voit myös viipaloida muutamia mansikoita ja marinoida ne lempiliköörilläsi ja hienonnetulla tuoreella mintulla. Nekin maistuvat taivaalliselta pehmeän ja kirpeän happaman juustotortun päällä!

Mökillä minulla on toinen vanha, äidiltäni ”lainattu” resepti. Tallessa on enää jostain 80-luvun alkuajoilta ANNA-lehdestä repäisty sivu, jossa on kuva ja ainekset. Ohjesivu on aikojen saatossa kadonnut. Tämä kirjolohisalaatti voitti aikanaan lehden ruokakilpailun ja muistan, kuinka sen eksoottinen maku maistui raikkaalta ja trendikkäältä. Tuo trendikkyys tarkoitti tuohon aikaan tuoreella inkiväärillä maustettua soijamarinadia, johon paahdetut kirjolohen palat upotetaan muutamaksi tunniksi maustumaan. Muut ainekset, peruna, purkkimaissi, purjo ja omena, kuulostivat niin kasarilta, että päätimme äitini kanssa tuunata lounasherkkumme 2020 kesään sopivaksi.

Kevyeen kirjolohisalaattiin keitimme uusia perunoita, purjon korvasimme kesäsipuleilla, purkkimaissin tilalle valitsimme sokeriherneitä ja viskasimme joukkoon vielä muutaman retiisin. Lisäsin kuitenkin puolikkaan omenan ohuen ohuina viipaleina hapokkuutta tuomaan. Inkivääri-soijamarinadi toimii loistavasti salaatinkastikkeena.

Kirjolohisalaatti
4:lle syöjälle kevyeksi lounassalaatiksi

500g kirjolohta fileenä
Marinadi:
1 dl soijakastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
3 rkl oliiviöljyä
sentin pala tuoretta inkivääriä

6-8 keitettyä uutta perunaa
150g sokeriherneitä
2-3 kesäsipulia varsineen
puolikas omena
3-4 retiisiä
tilliä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää tuore inkivääri ohuina siivuina. Siivut on helppo poimia pois marinadista ja käyttää liemi lopuksi salaatinkastikkeena.
Leikkaa lohifile ohuiksi siivuiksi ja paahda ne pienissä erissä nopeasti kuivalla ja kuumalla pannulla. Laita paahdetut kalapalat lämpöisinä marinadiin ja anna maustua 2-3 tuntia.
Siivuta keitetyt perunat ja retiisit, puolita sokeriherneen palot ja hienonna osa tillistä.
Kokoa salaatti kerroksittain eri aineksista laakeaan astiaan. Kostuta välejä aina väillä muutamalla ruokalusikallisella marinadia. Voit myös koota salaatin ensin muista aineksista ja kasata päälle lohipalat keoksi. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena. Koristele tillin oksilla.

Heinäkuisin herkkuterveisin,
Maarit

SILLI + MANSIKKA = JUHANNUS

Mansikkapannari grillissä vaniljajäätelön kanssa on varmasti kaikkien juhannusjuhlijoiden suosikkijälkkäri.
Juhannusperinteitä. Äidiltä opittu sillimössö äidin vanhassa Finelin silliastiassa.

Lapsena en ymmärtänyt ollenkaan, miksi aikuiset pitivät niin hurjasti sillistä. Sitä syötiin lapsuudessani kotona ja isovanhemmilla niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Etenkin juhannusta odotellessa mummini aina puhui uudesta sillistä ja sillilaivaa odotettiin hartaasti.

Jossain vaiheessa nuoruusvuosia äitini tekemä hapankermassa maustunut silli alkoi maistua minunkin suussa, ja nykyisin meillä ei vietetä juhlapyhiä ilman tuota sillimössöä. Sillä nimellä opin sitä kutsumaan ja sillä nimellä se näyttää kulkevan äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle ja tutuille. Ja nyt on taas sen aika; sillimössöä uusien pottujen kanssa juhannuksena! Minun sillini tosin tulevat lähikaupasta valmiina fileinä vakuumipakkauksessa. Helppoa ja kätevää.

Sillimössön resepti on saattanut muuttua vuosien saatossa ja minun versiossani on melkein aina dijonsinappia. Makua voi vaihdella erilaisilla hapoilla ja lisäämällä pippureita ja yrttejä. Myös kaprikset sopivat tähän mainiosti. Mössön voi haudata creme fraicheen, kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa. Kaikki käy!

Juhannukseksi kaupoissa on tarjolla jo tuoreita mansikoita, kotimaisia kasvihuonemansikoita ja vähän kauempaa kuljetettuja. Tähän juhannuksen jälkkäriin sopii hyvin mansikka kuin mansikka, sillä ne pehmitetään voissa valurautapannussa grillipannarin täytteeksi ja maustetaan kardemummalla. Päälle kunnon vaniljakermajäätelöä ja suven ihanin jälkiruoka on valmista!

Sillimössö

4:lle pieneksi alkuruuaksi uusien perunoiden kaveriksi

2 sillifileetä
2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
2-3 kesäsipulia varsineen
nippu tilliä
1,5 dl creme fraichea, smetanaa, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1-2 rkl dijonsinappia
mustapippuria, rosépippuria tai viherpippuria rouhittuna
2 rkl jotain happoa: sitruunanmehua, valkoista balsamicoa, valkoviinietikkaa tai näiden yhdistelmiä
1 tl sokeria
(1-2 rkl kapriksia)

Pilko sillifileet pieniksi kuutioiksi kulhoon. Hienonna keitetyt kananmunat, sipulit varsineen ja tilli ja lisää sillin joukkoon. Lisää creme fraiche, sinappi, rouhittu pippuri, happo, sokeri ja halutessasi kaprikset hieman hakattuina ja sekoita kaikki tasaiseksi mössöksi. Maista, kaipaako seos enemmän happoa tai jotain muuta makua. Laita sillimössö kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi.

Mansikkapannari grillissä

Tarvitset halkaisijaltaan 24 cm valurautapannun ja paksut patakintaat!

4-5 dl mansikoita
1-2 persikkaa tai nektariinia (maistuu ihanalta ilman persikoitakin)
3 dl kevytkermaa tai kuohukerman ja maidon sekoitusta
3 kananmunaa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 + 2 rkl voita
tomusokeria

Perkaa ja puolita mansikat. Puolita persikat, poista kivi ja pilko paloiksi.
Sekoita kerma, kananmunat, sokeri ja mausteet, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sulata pari ruokalusikallista voita ja lisää taikinaan.
Laita valurautapannu kuumaan grilliin ja sulata siinä pari ruokalusikallista voita. Lisää mansikat ja persikat ja paista käännellen 5 minuutin ajan.
Laske grillin lämpöä ja kaada taikina mansikoiden ja persikoiden päälle. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä noin 15 minuuttia. Tarkista välillä, ettei pannari kuohu yli reunojen tai tummu liiaksi pohjasta.
Pöllyttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljakermajäätelön kanssa.

Aurinkoista suvenjuhlaa ja makoisia juhannusherkkuja toivotellen,
Maarit

Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Herkullinen mustikkakukko

Joko olet saanut tyhjennettyä pakkasen viimevuotisista marjoista? Minulle on käynyt niin, että pakkasessa on vielä jäljellä kosolti edellisen kesän mustikoita. Niitä on siis syytä nauttia pois ennen uutta satoa :). Parasta mustikasta  on mielestäni murotaikinapohjainen mustikkapiirakka tai savolainen perinneherkku mustikkakukko eli rättänä, joista jälkimmäinen on todella helppo ja nopea valmistaa. Se on myös täydellinen herkku, erityisesti uunilämpimänä vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera nautittuna. Rukiinen pohja sen tekee – ja voi!

Pakastemustikat pyöräytetään perunajauho-sokeriseoksessa.

Mustikkakukko:

Pohja:

200 g voita (voin maku on paras, tätä ei korvaa leivontaan tarkoitettu margariini!)

3/4 dl sokeria

3 1/4 dl ruisjauhoja

noin 1 tl leivinjauhetta

Täytteeksi:

8 dl mustikoita

1 dl sokeria

1/2 dl perunajauhoja

Tee näin:

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää ruisjauho, johon on sekoitettu leivinjauhe.

Ota noin 2/3 taikinasta ja taputtele uunivuoan tai uunikulhon pohjalle ja reunoille tasaisesti. Tee lopusta taikinasta vuokaan tai kulhoon sopiva ohut kansi.

Pyöräytä vähän sulaneet mustikat perunajauho-sokeriseoksessa ja kaada kulhoon taikinan päälle. Aseta taikinakansi mustikoiden päälle.

Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti lämpimänä jäätelön, vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.


Taikinan pohja tasoitetaan uunivuoan tai -kulhon pohjalle. Tykkään itse käyttää aika syvää kulhoa.

Uunista ulos!

Mehukas mustikka maistuu ruiskuoressa ja jäätelön kanssa täydellisesti jälkiruokana tai päiväkahvin kanssa. Tämä herkku meni parempiin suihin nopeasti.

Mukavaa viikkoa!

Heli xx

Herkullinen taatelikakku

Tänään on leivontapäivä!

Vihdoin sain opintohommat valmiiksi tältä vuodelta, ja hyvällä mielellä pääsemme vähän valmistelemaan joulua. Tämä taatelikakun resepti oli suosittu viime joulun aikoihin, joten ajattelin jakaa sen uudestaan:

Ajattelin jakaa kanssanne ihanan kostean kuivakakun reseptin, jota kokeilin jo aiemmin. Koulumme rehtori nimittäin ilahdutti meitä eräänä päivänä jo ennen joulua tuomalla töihin kaksi herkullista taatelikakkua. Vaadimme oitis reseptiä, ja koska kakku oli taivaallisen hyvää, tässä ohje. Ohjeessa ei sokeria ja voita säästellä, ja tämän kyllä lopputuloksessa maistaa.

Itse en ole suuri makeiden leivonnaisten ystävä mutta myönnän, että lämmin taatelikakku oli taivaallisen hyvää. Ja mikä parasta, se säilyi herkullisena ja kosteana useita päiviä.

Löysin kaupasta tällaisen taatelipussin, joka osoittautui oivaksi valinnaksi kakkuun. Koska taatelit olivat valmiiksi sokeroituja, vähensin HIEMAN ohjeen sokerimäärää.

Taateleiden ansiosta kakusta tuli sopivan kostea (en ole koskaan oikein tykännyt liian kuivista kuivakakuista, eikä perinteinen hedelmäkakku ole suosikkini). Maku on sopivan herkullinen, eikä yhtään liian makea. Tätä voisi vielä tuunata tarjoiluun vaikkapa tomusokerikoristelulla, mutta tämä ensimmäinen kakku meni parempiin suihin hetimiten. Leivoin näitä tietysti kaksin kappalein :).

Rehtorin paras taatelikakku

1 pkt kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita

2 kananmunaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit ja vesi soseeksi. Jäähdytä sose ja lisää sokeri, pehmeä voi ja kananmunat hyvin sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää seos kakkutaikinaan.

Paista 175°C noin tunti.

 

PS. Sain Villikseltä tähän viimeksi vielä hyvän vinkin: ”Näyttää todella herkulliselta, mutta ajattelin vielä vinkata seuraavaa kakkua ajatellen, että korvaapa vesi vahvalla kahvilla. Keitän hetken taateleita kahvissa ja jäähdytän. Muutoin ohje onkin sama. Niin, siis jos tykkää kahvista, kannattaa kokeilla:)”

———-

I got a delicious recipe for Dale cake from our School principal, and here it goes:

Dale Cake

1 package of pitted dales

3 dl water

2 dl sugar

200 g butter

2 eggs

1 tea spoon soda

1 tea spoon baking powder

2 tea spoons vanilla sugar

3,5 dl wheat flour

Boil the dales in water till chutney. Cool the chutney and add sugar, softened butter and eggs, mix well.

Mix flour, soda, baking powder and vanilla sugar together, and add to the dough.

Bake in 175 degrees of Celsius for an hour.

Enjoy!

 

Aleksis Kiven päivän leivos

Aleksis Kiven päivän kunniaksi ostin jo viikonloppuna Vaajakosken S-marketista kirjailijaherran nimikkoleivokset. Aiemmin en ollut törmännytkään tällaiseen leivokseen. Marttojen taannoin järjestämän Aleksis Kivien leivoskilpailun voittaja on Mustikkakivi-leivoksen suunnitellut Raija Sipinen. Sipinen kuuluu itse Aleksis Kiven sukupuuhun, joten aihe oli hänelle läheinen.

ak

ak1

ak2

Leivoksessa maistuu kardemumma, kahvi ja mustikka, ja ulkoisesti sen muoto symboloi kiveä, Taaborinvuorta. Aleksis Kivi antoi syntymäkodin vieressä Nurmijärvellä kohoavalle mäelle tämän raamatullisen nimen. Paikka oli Aleksis Kivelle tärkeä ja kirjailijan lapsuudessa suosittu leikkipaikka ja nuorten keinumäki.

Söin leivoksen puoliksi, ja hyvä niin! (tiedättehän, hetken huulilla ja ikuisesti reisissä! :)) Eipä sillä, ettenkö herkutteli silloin tällöin hyvällä omallatunnolla (olen kyllä sitä mieltä, että ruoka on nautinto – syyllisyyttä ei syömisistään kannata kantaa). Mustikkakivi-leivos on nimittäin varsin makea ja voinen. Itse vähentäisin voita ihan maun kannalta, ja mietinkin, voisiko osan siitä korvata vaikkapa rahkalla. Rahka tekisi leivoksesta raikkaamman. Tuoreet mustikat – vaikka pakasteesta – toimivat mielestäni myös paremmin kuin kuivatut (joita oli käytetty leivoksessa), sillä ne tuovat myös lisää kosteutta leivokseen. Kyllä vaan, olen kranttu herkkusuu.

Löysin ohjeen leivokseen Marttojen sivuilta, siellä olivat myös kaksi muuta kolmen parhaan joukkoon sijoittunutta reseptiä ohjeineen. Leivoksia voi kuka tahansa valmistaa vapaasti kotikäyttöön, mutta myyntiin tarvitaan leivoksen suunnittelijan lupa, neuvoi leivoksen esite. Tässäpä tämä resepti kokeiltavaksi, ja lisää leivoksen taustoista voi lukea Marttojen tiedotteesta täältä: klik!

 

Mustikkakivileivos (20 kpl)

200 g voita sulatettuna

2 kananmunaa

1,5 dl hapanta kermaa (ranskankermaa)

0,5 dl piimää

400 g hienoa sokeria

400 g vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

1 tl suolaa

1 tl kardemummaa

2 dl kuivattuja tai 3 dl tuoreita kokonaisia mustikoita

Kostutukseen mustikkamehua

Väliin ja kuorrutukseen mustikkamokkaa:

500 g voita

200 g tomusokeria

0,5 dl vahvaa kahvia

0,5 dl mustikkamehua

Kuorrutuksen aineet vatkataan sähkövatkaimella kuohkeaksi kreemiksi.

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Niiden joukkoon lisätään mustikat, sulatettu voi, kermapiimäseos ja kananmunat. Taikina vaivataan puulastalla tai käsin sekaisin. Taikina annostellaan soikeisiin tai pyöreisiin, voideltuihin leivosvuokiin tai silikonimuffinssivuokiin. Paistetaan 180 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Leivokset kumotaan leivinpaperin päälle ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneet leivokset halkaistaan kahteen osaan, kostutetaan tilkalla mustikkamehua ja väliin levitetään ohut kerros mustikkamokkaa. Toinen osa leivoksesta laitetaan päälle ja pintaa hieman kostutetaan, jonka jälkeen leivos kuorrutetaan mustikkamokalla. Leivoksen alareunaan laitetaan noin 1 cm levyisesti fariinisokeria ikään kuin hiekkapannaksi. Päälle kirjoitetaan sulatetulla suklaalla kirjaimet A K.

ak3

PS. Kynttilälyhdyistä oli mökillä pulaa, joten nappasin vanhan valurautalettupannun tuikkujen alustaksi. Se oli varsin tunnelmallinen ja toimiva idea.

Rehtorin paras kuivakakku

Taasen on viikonloppu vierähtänyt nopeasti! Saimme veljen perheen ja kummityttöni kyläilemään, ja kylläpä oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Kun välimatkaa on paljon, tapaamiskerrat jäävät harmittavan vähiin.

Ajattelin jakaa kanssanne ihanan kostean kuivakakun reseptin, jota kokeilin jo aiemmin. Koulumme rehtori nimittäin ilahdutti meitä eräänä päivänä jo ennen joulua tuomalla töihin kaksi herkullista taatelikakkua. Vaadimme oitis reseptiä, ja koska kakku oli taivaallisen hyvää,  tässä ohje. Ohjeessa ei sokeria ja voita säästellä, ja tämän kyllä lopputuloksessa maistaa.

taatelikakku

Itse en ole mikään suuri makeiden leivonnaisten ystävä mutta myönnän, että lämmin taatelikakku oli taivaallisen hyvää. Ja mikä parasta, se säilyi herkullisena ja kosteana useita päiviä.

taatelikakku1

Löysin kaupasta tällaisen taatelipussin, joka osoittautui oivaksi valinnaksi kakkuun. Koska taatelit olivat valmiiksi sokeroituja, vähensin HIEMAN ohjeen sokerimäärää.

taatelikakku2

Taateleiden ansiosta kakusta tuli sopivan kostea (en ole koskaan oikein tykännyt liian kuivista kuivakakuista, eikä perinteinen hedelmäkakku ole suosikkini). Maku on sopivan herkullinen, eikä yhtään liian makea. Tätä voisi vielä tuunata tarjoiluun vaikkapa tomusokerikoristelulla, mutta tämä ensimmäinen kakku meni parempiin suihin hetimiten. Leivoin näitä tietysti kaksin kappalein :).

 

Rehtorin paras taatelikakku

1 pkt kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita

2 kananmunaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit ja vesi soseeksi. Jäähdytä sose ja lisää sokeri, pehmeä voi ja kananmunat hyvin sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää seos kakkutaikinaan.

Paista 175°C noin tunti.

———-

I got a delicious recipe for Dale cake from our School principal, and here it goes:

Dale Cake

1 package of pitted dales

3 dl water

2 dl sugar

200 g butter

2 eggs

1 tea spoon soda

1 tea spoon baking powder

2 tea spoons vanilla sugar

3,5 dl wheat flour

Boil the dales in water till chutney. Cool the chutney and add sugar, softened butter and eggs, mix well.

Mix flour, soda, baking powder and vanilla sugar together, and add to the dough.

Bake in 175 degrees of Celsius for an hour.

Enjoy!

 

Piirakkatalkoot

Äiti tuli käymään <3! Laitoimme oitis pystyyn piirakkatalkoot, ja leivoimme kuutisenkymmentä riisipiirakkaa. Olin tehnyt piirakan sydämen, eli riisipuuron, jo edellisenä iltana ja jäähdytellyt sitä yön yli terassilla. Kuoritaikina syntyi nopeasti, ja äitimuori pääsi kaulimaan piirakan kuoria. Sunnuntai Hieno täysjyväruisjauho on tähän leivontaan paras jauho, tietää mamma.

piirakat1

Äiti sai uudistaa hienon ystävältäni synttärilahjaksi saamani essun – eikös olekin kauniita, sekä muori että essu!

piirakat4

Äitini on armoitettu karjalainen piirakkaleipuri, onneksi olen päässyt oppiin jo pienenä tyttönä :). Piirakkapulikalla kuoritaikinakakkaroista saa sopivan ohuita. Mammalla on tästä paras rutiini, joten keskityin itse piirakoiden ummisteluun.

piirakat5

Tykkään tällaisesta aikas runsaasta täytteestä piirakan sisällä. Ja olen ehdottomasti riisipiirakkaihminen, perunapiirakka on  isoveljeni herkkua.

piirakat6a

Réunat sisään päin ensin, sitten muutama ryppy etusormilla kiinnitykseksi molemmin puolin piirakan yläosaan eli keskeltä ylöspäin.

piirakat6b

Tämän jälkeen rypytän piirakan alaosan, ja jatkan vasta sitten yläosan rypytyksen loppuun.

piirakat6c

piirakat7

Rivistö meheviä piirakoita odottamassa uuniin pääsyä.

piirakat8

Loppusilaus voi-vesiseoksella, ja a vot! Meillä meni tähän yhteensä noin neljä tuntia,  piirakat ovat mielestäni mitä parhainta suomalaista slow foodia.

piirakat9

Miten teidän jouluvalmistelunne, vieläkö on paljon puuhaa? Meillä pojat koristelivat serkkupojan kanssa kuusen jo toissapäivänä, joten kuusi on komeana. Pojat tekivät myös piparit, ja nuoremman sankarin kanssa leivoimme torttuja. Tänään vielä siivotaan ja kääräisen viimeiset lahjat pakettiin. Täytynee vielä piipahtaa ruokakaupassakin, mutta aattona en enää aio kauppaan käydä.

Tässä ohje piirakoihin. Sunnuntai-pussin kyljessä on myös ohje, mutta siitä puuttuu kylmän riisipuuroon lisättävä kananmuna.

Riisipiirakat (noin 30 kpl)

Täyte:

5 dl vettä

2 1/2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

3/4 tl suolaa

1 kananmuna

Kuoritaikina:

2 dl kylmää vettä

1 tl suolaa

5 1/2 dl hienoja täysjyväruisjauhoja

Voiteluun:

50 g voita

1 dl vettä

  1. Kiehauta vesi ja lisää riisi, keitä noin 10 minuuttia, kunnes vesi on imeytynyt. Lisää maito ja keitä miedolla lämmöllä samalla sekoittaen 30-35 min. Mausta suolalla. Jäähdytä, sekoita jäähtyneeseen puuroon yksi kananmuna.
  2. Kuoritaikina: sekoita suola ja ruisjauho kylmään veteen, vaivaa tasaiseksi.
  3. Leivo taikina noin 0,5 cm paksuiseksi levyksi, ja ota taikinasta pyöreällä muotilla (esim. lasi) kakkaroita ja kauli ohuiksi kuoriksi.
  4. Levitä puuro kaulitun kuoren keskelle. Nosta reunat sivuilta keskelle ja rypytä.
  5. Paista uunin keskitasolla 275° C lämmössä noin 15 minuuttia. Voitele piirakat voi-vesiseoksella ja laita sopivaan astiaan voipaperin sisälle ja leivinliinan alle.

Iloista joulun odotusta!

_________________

Lucky me, my mother visited us and we baked around 60 Karelian pasties for Christmas! I think it is the best slow food from Finland :).

Carelian pasties (30 pieces)

Filling (rice porridge):

5 dl water

2 1/2 dl porridge rice

1 l milk

3/4 tl salt

1 egg

Shell dough:

2 dl cold water

1 tea spoon salt

5 1/2 dl very fine wholegrain rye flour (Sunnuntai Hieno täysjyväruisjauho)

Buttering:

50 g butter

1 dl water

  1. Boil water and add rise, let it boil in low temperature for 10 minutes. Add milk and boil in low temperature for 30-35 minutes, blend the porridge simultaneously. Let the porridge cool and add  an egg, stir.
  2. Shell dough: mix salt and rye flour to cold water, stir untill the dough is smooth.
  3. Roll the dough untill it is around 0,5 cm. Make the shells by using round form (i.e. glass). Roll the shells with rolling pin untill the shells are very thin.
  4. Add the porridge in the middle of the shell. Crinkle the shell edges with your fingertips.
  5. Bake in the middle of the owen for 15 minutes in 275 degrees of Celsius. Butter the pasties with butter-water mixture. Keep inside waxed paper and under baking cloth. Enjoy!

Happy holidays!