Aihearkisto: Matkalla – On journey

Särkitunturilla

Varhaiset aamun hetket ovat hienoimpia, myös valon suhteen. Päivemmällä aurinko kyllä nousee, muttei enää kovin korkealle. Viisto valo langettaa pitkät, iltapäivän tuntuiset varjot jo keskipäivän tienoilla.

Viikonlopun sumun jälkeen aamut ovat sittemmin valjenneet kirkkaina täällä Muoniossa. Syysloma on tehnyt monella tapaa hyvää: Yöunet ovat riittävän pitkät, ja herään aamulla usein siihen, että muistan vielä näkemiäni unia. Lapin luonto on poikkeuksellisen hieno, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tänne vaeltamaan. Nettitauko on tehnyt hyvää meille kaikille, ja perhe on tuntuvammin läsnä ja yhdessä kuin arjessa yleensä.

Teimme päiväretken syyslomaviikolla Särkitunturille. Se sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Muonion keskustasta Pallastunturin suuntaan. Retkikohde oli selvästi suosittu nyt syyslomaviikolla, ja kanssamme patikoimassa oli useita retkikuntia. Matka tunturin laelle Rovaniementieltä (jossa parkkipaikka) on reilu kolme kilometriä, ja patikointi ylös tunturille vie noin kolme varttia.

Alkumatka on helppokulkuista polunpohjaa, mutta lähempänä tunturin lakea polku muuttuu kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Pyörätuolin tai vaunujen kanssa laelle on haastavaa päästä. Tosin yksi reipas pyöräilijä ilmestyi tunturin laelle paksurenkaisen fatbike-maastopyörän kera.

Fasiliteetit ovat tässä kohteessa kunnossa: Matkan varrella puolivälissä nousua on iso, kutsuva kota sekä puuvaja ja vessat. Tunturin laella on nuotiopaikka, ja se oli myös ahkerassa käytössä.

Särkitunturin laella on pieni mutta syvä lampi. Ihme kyllä lampi ei ollut vielä jäässä. Navakka tuulenvire piti hanskat visusti kädessä, ja valokuvaaminen oli lähinnä nopeita näpsäilyjä. 

Särkijärven laelta löysimme suojaisan taukopaikan ja lisäsimme lämpimiä välikerroksia. Otimme lounasmuonat esille ja pistimme Trangiaan vedet kiehumaan.

Täällä taivaan katolla saimme ihailla näkymiä Särkijärven, Oloksen ja Pallaksen suuntiin.

Matka jatkuu kohta kohti Etelä-Suomea ja kotia. Pohjoinen jättää jäljen ja muiston. Tänne haluaisi aina palata, mutta seuraavaa reissua ei vielä ole suunnitelmissa. Onneksi on vielä viikonloppu edessä, sillä matkaa halki Suomen riittää.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta!

Heli

Äkässaivo ja Seitapahta

Saamelaisten muinainen pyhä paikka Äkässaivo löytyi Äkäsjoen varrelta noin kymmenen kilometrin päästä Äkäslompolosta pohjoiseen. Paikka on vaikuttava ja näkemisen arvoinen, ja Metsähallituksen päätöksellä suojeltu. Sinne on myös lyhyt patikointimatka, jonka taittaa vaikka pienempienkin lasten kanssa helposti. Saimme puhuttua poluille myös nuorison, olihan matka sinne ja takaisin tietojemme mukaan vain kolmisen kilometriä.

Patikointipolku johti aluksi mäntymetsän läpi.

Seurailimme välillä Äkäsjoen vartta.

Äkässaivo sijaitsee jäätikköjokien kuluttamassa kanjonissa, jyrkkäseinäisen kallion juurella. Harjanteen päällä on kota ja nuotiopaikka. Harjanteelta johtavat rappuset alas järven rannalle.

Äkässaivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi, jonka pohja erottui rannassa terävästi ohuen jääkerroksen läpi. Saivoihin liittyi uskomuksia ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen uskottiin olevan kaksipohjaisia ja saivokansan asuvan alemman järven rannalla, ikäänkuin ylösalaisin meidän maailmaamme nähden.

Äkässaivon vieressä nouseva Seitapahta eli seitakivi on kymmenen metriä leveä ja parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä korkea kalliopaasi. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta – korkeuseroja on haastavaa saada tallennettua, varsinkaan kun seisoo aivan kalliojyrkänteen vieressä. Näky on komea, eikä ihme, että Seitapahta ja Äkässaivo ovat saamelaisten vanhoja palvonta- ja uhripaikkoja.

Patikointipolku johdatteli myös vanhan kalkkikiven polttopaikan ohi.

Lyhyellä päiväpatikoinnilla emme pysähtyneet lounastamaan, vaikka matkan varrella olisi ollut tarjolla oiva nuotiopaikka ja kota. Suosittelen lämpimästi Äkässaivon kierrosta kaikille, jotka pystyvät kulkemaan välillä kapeaakin polkua. Jyrkkää rinnettä pääsi kulkemaan tukevia rappuja ylös tai alas, kiertosuunnasta riippuen. Lisää tietoa Äkässaivosta löytyy Luontoon-sivustolta tämän linkin takaa, klik.

Kirpeitä lokakuun päiviä!

Heli xx

Syyslomalla pohjoisessa

Syyslomalla suuntasimme Etelä-Suomesta Muonioon Olokselle. Pohjoisessa oli sunnuntaina sumuista, mutta happi oli raikasta ja luonto pehmeän hämyinen ja kaunis sumuverhossaan. Aiemmin satanut lumi oli sulanut pois, mutta kaikkialla näkyi merkkejä lähestyvästä talvesta. Sienet olivat paleltuneet sammalen sekaan ja lampien pinnat olivat jo jäässä.

Kuukkelit pitivät meille seuraa metsässä, kun kuljimme Olostunturin reunaa Tunturijärven laavulle. Näimme metsässä myös metsäjäniksen, joka oli vaihtanut jo valkoisen talviturkin, lentoon pyrähtävän metson ja vikkeliä hömötiaisia.

Sumun seasta oli mukava päästä mökille lämmittelemään ja kuivattelemaan. Illalla kauden ensimmäiset glögit höystettiin suklaalla – ja tietysti tämän hetken suosikkipelillä, Bangilla.

Hyvää syyslomaa kaikille lomalaisille. Ja mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

Heli

 

Aurinkoisessa kaktuspuutarhassa

Pääsimme vuoden alussa reissuun Fuerteventuralle, tuulten saarelle. Pääpaikkamme oli Corralejo, pieni kaupunki saaren pohjoisosassa. Pikkukaupungin nähtävyydet oli pian katseltu – satama ja dyynit – ja paikka onkin mitä parhain leppoisaa lomaa halajaville. Mielestäni reissussa parasta oli kiireettömyys, raikas merituuli sekä  rantaravintolojen maistuvat meren antimet.

Fuerteventura on Kanariansaarista se Afrikan mannerta lähin saari. Saari on varsin karu ja kuiva, ja rannikon hiekkadyyneillä tuulee aina – siispä mukava paikka, jos haluaa leijalautailla merellä. Tyydyimme katsastelemaan touhua ja leijasurffareiden värikkäitä leijoja maalta, sen verran haastavalta leijojen käsittely näytti.

Viimeisen päivän retkelle lähdimme Oasis Parkiin, jossa on eläintarha ja laaja kaktuspuisto. Puutarhavierailuista alkaa tulla kohta perinne, viimeksi kävimme Teneriffan-matkalla Botanical Gardensissa Puerto de la Cruzissa. Siihen reissuun on linkki tässä, klik.

Jos olet kaktusten ystävä, tänne näitä komistuksia voi lähteä ihailemaan ja ihmettelemään! Puutarhassa on 6000 eri kasvilajia, joista suurin osa on kaktuksia. Valo oli aika kova kuvaukseen, mutta sain tallennettua muutamia kohtuullisen toimivia kuvia puutarhasta, siispä voilá:

Oletko vieraillut mielenkiintoisissa puutarhoissa kotimaassa tai kauempana reissussa? Olisi hauska kuulla hyviä vinkkejä mahdollisille tuleville retkikohteille.

Aurinkoista alkuviikkoa – nyt on ainakin tänne Etelä-Suomeen luvattu vihdoin vähän pakkasta ja talviauringon paistetta.

Heli

Matkapäivitys 3: Puerto de la Cruz, Lago Martiánez

Vietimme viikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa vuodenvaihteessa. Tässä viimeinen lomapäivitys – voi kuinka nopeasti aika rientää! Tuntuu että reissustamme on jo ikuisuus. Opinnot alkoivat maanantaina intensiiviviikon merkeissä, ja käsittelimme varsin intensiivisesti vuorovaikutustaitojen merkitystä pienryhmissä. Aika startti opiskelukevääseen! Mutta tässä vielä pieni pala ihanaa Teneriffaa, ja sieltä nostona Lago Martiánez, uima-allaspuisto.

La Carabela -hotellillamme oli kaksi pienehköä uima-allasta, niinpä halusimme välillä isommille altaille pulikoimaan. Puerto de la Cruzin valtti on – vähäisten luononrantojen sijaan – uima-allaspuisto Lago Mártianez kaupungin keskeisellä ranta-alueella. Lago Martiánezin on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija César Manrique. Alue onkin visuaalisesti kaunis, ja siinä on hyödynnetty saaren maaperää, siirtolohkareita. Alueella on palmuja ja merivesialtaita. Meillä oli hyvä tuuri vierailla altailla – vaikka vesi oli viileää (normi Suomen kesäjärvilämpötila!), päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Niinpä uskaltauduin uimaan pariin otteeseen altaissa – aivan ihanaa ja virkistävää!

Alueella on myös ravintola sekä kahvi- ja jäätelökioskeja, joista sai ostaa myös sämpylöitä ja juotavaa. Nautimme olostamme, tuijottelimme meren aaltoja, ihmettelimme ketteriä taskurapuja ja kävimme haukkaamassa voileivät ravintolassa, kun nälkä yllätti. Pääsymaksu oli 5,50 euroa per henkilö, ja siihen kuului aurinkotuolin pehmustepatja. Pientä erillistä korvausta vastaan olisi voinut hankkia myös aurinkovarjon.

Teiden huippu näkyy kaupunkiin.

Taskuravut kiipeilivät äkkijyrkkää seinämää, mutta emme saaneet yhtään kuvattua!

Kylläpä oli taas mahtavaa katsella näitä aurinkoisia lomakuvia ja sinistä merta! Pääsimme reissuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja nyt on kyllä toiveena, että pääsisimme reissaamaan vaikka jo ensi vuonna uudelleen. Kyllä se vaan niin hyvää tekee, valohoito keskellä Suomen kaamosta. Ja hyvää teki myös intensiiviviikko perheen kanssa. En kyllä tiedä, mistä opiskelijabudjettilainen saisi lomarahat taiottua. Mutta ainahan saa haaveilla, eikös :).

Mahtavaa viikonloppua ja aurinkoisia ajatuksia itse kullekin!

Matkapäivitys 2: El Teide ja Los Roques de Garcia, Teneriffa

Yksi parhaista retkipäivistä lomalla suuntautui El Teiden maisemiin. Vuokrasimme auton edellisenä iltana, ja lähdimme aamupalan jälkeen autoilemaan TF5-moottoritietä Purto de la Cruzista kohti La Lagunaa. Kävimme siellä kevyellä lounaalla, ja jatkoimme La Lagunasta matkaa kohti El Teideä. Lyhyempikin tie vie kyllä Cruzista Teidelle, mutta se on mutkainen. Valitsimme menomatkalle pidemmän mutta suoremman väylän, joka oli miellyttävämpi ajella. Tie on suorempi ja vähiten jyrkkä ja kulkee pitkin Cumbre Dorsalin harjannetta. Harjanteelta onkin upeat maisemat molempiin suuntiin rannikoille.

Bosque la Esperanzan mäntymetsät olivat upeat, pysähdyimme pariin otteeseen matkalla ihailemaan maisemia. Seuraavalla Teneriffan-vierailullani haluan ehdottomasti mäntymetsäreiteille vaeltamaan, tällä kertaa emme sinne ennättäneet. Tien varrella on useita näköala- ja piknik-paikkoja, joihin voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Maisema muuttuukin varsin nopeasti vehmaasta laaksosta ja mäntymetsästä kiviseksi maastoksi. Pilvikerros ohitettiin 1000-1500 metrissä.

Olimme päättäneet suunnata vallukselle kansallispuistoon Los Roques de Garcian kohdilla, jossa on selkeä ympäri kierrettävä ”rengasreitti”. Reitti lähtee kansallispuiston ainoan hotellin, Parador de Canadas del Teiden kohdalta. Hotellilla on myös viihtyisä kahvio sekä wc.

Los Roques de Garcia on muhkurainen kivimuodostelma. Näitä karun kauniita maisemia oli hieno nähdä. Täällä lämpötila oli vuodenvaihteessa kymmenen asteen kieppeillä, vaikka se alempana P d l Cruzissa olikin 22-24. Olimme varautuneet kuoritakein ja pitkähihaisin puseroin sekä pitkin housuin vaellukselle, ja ne olivatkin tarpeen. Ylhäällä yli 2000 metrkin korkeudella on viileämpää ja lisäksi vielä tuulee.

Patikointireitti oli selkeästi merkitty, ja se oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maaperä on laavaa, ja kiviaineksen rakenne ja värit vaihtelevat.

Matkapäivitys 1: Botanical Gardens, Puerto de la Cruz, Teneriffa

Pääsimme joulun jälkeen reissuun Teneriffalle. Olipa mahtavaa valohoitoa, joka teki todella hyvää tiukan syyspuserruksen jälkeen. Ja oli aivan mahtavaa viettää aikaa perheen kanssa yhdessä. Yksi parhaista asioista reissussa oli myös se, että heppujen tietotekniset härpäkkeet jäivät kotiin odottamaan paluutamme :D.

Pakkasimme kevyttä ja kesäistä matkalaukkuihin sekä vähän lämmintä viileiden iltojen varalle, ja jätimme vesisateen Helsinki-Vantaalle. Kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Teneriffan aurinkoiselle eteläiselle lentokentälle, josta jatkoimme bussilla saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin.

Puerto de la Cruz on siitä kiitollinen paikka, että kaikki on lähes kävelymatkan päässä, sopivasti kävellen hallittavissa. Se sijaitsee myös saaren vehreässä pohjoisosassa, jossa siis sataa useammin, toisin kuin kuivassa ja karussa eteläosassa. Ennätimme viikon aikana vaeltaa Teiden rinteillä, käydä merivesialtailla, autoilla Santa Cruziin, syödä hyvin sekä vierailla Botanical Gardensissa, puutarhassa, joka sijaitsee Puerto de la Cruzissa.  Kasvi- ja pehoskuvaajien paikka, Jardin Botanico, sijaitsee osoitteessa Calle Retama 2, 38400 Puerto de la Cruz, Teneriffa, Espanja. Paikka oli aivan lähellä hotelliamme, joten kävelimme sinne viitisen minuuttia.

Suosittelen paikkaa puutarha- ja luontoentusiasteille. Paikka ei ollut mitenkään suuren suuri, joten sen käveli ristiin rastiin noin kolmessa vartissa tai reilussa tunnissa. Suojaisat penkit tarjosivat piknik-paikkoja, mutta aivan paikan vieressä on myös useita hyviä ruokapaikkoja, joissa voi käväistä vierailun yhteydessä.

Runsainta kukkimisaikaa ei todennäköisesti puutarhassa vietetty, vuodenvaihde ei luonnollisesti ole mikään kukkea kevät- tai kesäkausi. Siitä huolimatta näimme paljon upeita kukkivia pensaita, puita ja kukkia. Paikka oli muutenkin kuin keidas vilkkaan kaupunkielämän reunamilla.

Suorakaiteen muotoista puutarhaa kuljettiin hiekkakäytäviä pitkin eri suuntiin. Erityisen näyttäviä olivat kukkivien kasvien lisäksi suuret, paksurunkoiset puut.

Kolibrikukat kukkivat puutarhassa upeasti.

Puusta kasvaa ilmajuuria, jotka tukevat puun oksia ja sen leviämistä. Pikku hiljaa ilmajuurista tulee ”itsenäisiä” puun runkoja, ja metsä laajenee.

Banaanirypäs oli kypsymässä.

Mustarastas päästi meidät lähelle kuulemaan lauluaan.

Jardin Botánico on viralliselta nimeltään Jardin de Aclimatacion de La Orotava. Kasvitieteellisessä puutarhassa on yli 30 000 näytekasvia, ja puutarha on keskittynyt erityisesti Kanariansaarten kasvillisuuteen. Puutarha on perustettu 1788, jolloin saarella trooppiset kasvit saivat totutella viileämpiin lämpötiloihin Uuden maailman ja Euroopan välillä.