Aihearkisto: Opiskelijaelämää

Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta

Aloitin Jyväskylän yliopistossa luokanopettajan maisteriopinnot syyskuun alussa 2016, ja nyt helatorstaina tyhjensimme opiskelija-asuntoni Kortepohjassa. Opiskeluvuosi on mennyt hurjan nopeasti. Enempänsä tavaraa oli opiskelijakämppääni kertynyt, mutta toki lähes kaikki tarpeellista. Oli meillä urakka kahdestaan saada kaikki pakattua ja vietyä pois henkilöautolla ja peräkärryllä. Osa tavaroista vietiin mökille, ja vähän mietitytti, miten saadaan sinne huonekalut mahtumaan. Mökin kuisti saikin uuden ilmeen, ja siitäpä pari kuvaa tässä alla.

Vitriinikaappi ja nojatuoli pääsivät mökin kuistille. Vanha puusohva siirrettiin järvinäkymien takia toiselle seinustalle.

Ystävältä saatu nalle pääsi poikien vanhojen pehmojen kaveriksi kuistin ikkunalaudalle.

Vanha maitolaatikko toimii puusohvan alla lehtitelineenä.

Nyt on olo vähän kuin maratonjuoksun jälkeen: väsynyt mutta kiitollinen. Välillä oli päiviä ja viikkoja kun ajattelin, että kunhan tästä selvitään, tästä päivästä. Sitten helpottaa vähän. Päivä kerrallaan. Tein opintoja niin tiiviiseen tahtiin, että luentojen ja pakollisten läsnäoloa vaativien ryhmätuntien jälkeen pyöräilin opiskelijakämpälle ja tein tehtäviä, esseitä ja suunnitelmia myöhäiseen iltaan. Ja samaa rataa seuraavana päivänä. Pyrin siihen, ettei viikonloppuisin olisi tarvinnut tehdä niin paljon opiskeluhommia, koska perhe. Aina se ei onnistunut, ja varsinkin joulun alla ja nyt keväällä olen ollut ajatuksissani ja tekemisissäni paljon poissa – töissä koneella. Myöskään tänne blogiini en ole pystynyt kirjoittamaan, siksi tämä luova tauko.

Vaikka työelämässä on ollut todella hektisiä vuosia ja jaksoja, en muista, että koskaan aiemmin elämässäni olisin tehnyt näin paljon ja intensiivisesti töitä jonkin eteen. Ja olen ollut aina aika kova mimmi tekemään töitä :D. Ihan niin, etten aina ole ymmärtänyt riittävästi huolehtia työelämän vastapainosta ja tarpeellisesta levosta. Työ on ollut prioriteeteissani korkealla, ja välillä perhe-elämäkin on tullut kakkosena, tunnustan. Olenkin joutunut miettimään omia prioriteettajani viime vuosina vakavasti uudelleen. Panostukseni työelämään, onko se ollut järkevää?

Työn tekemisen mentaliteetin olen saanut yksityisyrittäjäisältäni. Töiden tekemiselle ei ole laitettu tuntirajoituksia, töitä on tehty niin kauan kuin töitä on riittänyt – ja työhän ei tekemällä lopu. Mutta siinä polttaa myös itsensä loppuun helposti, ja väsyneenä ei ole helppoa nähdä asioiden valoisia puolia. Järkevän tasapainon löytäminen työ- ja yksityiselämälle on olennaisen tärkeää. Lisätään tähän soppaan vielä yksinäinen puurtaminen ja yksin selviytymisen vahva mentaliteetti. Jos työssä jää yksin selviytymään, kannattaa hakea tukiverkkoja. No man is an island – asiantuntijuus on jaettu ominaisuus, ja hyvä työyhteisö tukee tätä. Sillä tavalla rehellinen ja suora olen aina ollut, että mitään pelejä en ole ollut hyvä pelaamaan. Jos sitten käteen jää se mustapekka, täytyy vaan tuumia, että tällä mennään ja suunnataan katseet eteenpäin.

Punaisena lankana työelämässä – ja kaikessa elämässä – minulla on aina ollut uusien asioiden oppiminen. En ole koskaan halunnut palata vanhaan. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella ja päivittää omaa osaamistani. Luokanopettajan monialaiset opinnot ovat tämän kesän opintojen jälkeen valmiit, ja sitten vielä jatkan tutkimukseni tekemistä syksyllä. On ollut mahtavaa huomata, että pää toimii, järki leikkaa terävästi ja uutta oppii jatkuvasti. Opinnot ovat menneet todella hyvin, vaikka aikataulu on ollut tiukka – opintopisteitä on kertynyt reilu sata yhdeksässä kuukaudessa. Yksi tärkeä kiitoksen aihe ovat mahtavat opiskelukaverini.

Meitä Maisterit 16 -ryhmäläisiä on ollut parikymmentä, ja meistä on tullut tiivis ja toisiimme luottava porukka. On ollut huippukivaa päästä tekemään yhteistyötä eri tavalla ajattelevien ja eri-ikäisten mahtavien tyyppien kanssa. Jokainen meistä on tuonut omaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Ja siitä minä tykkään, hyvästä tiimityöstä. Ja jos jotain olemme saaneet harjaannuttaa opinnoissamme yllin kyllin, niin yhteistyötaitoja! En tiedä miten olisin selvinnyt vuodesta ilman tämän porukan huippuhuumoria ja hyvää yhteishenkeä. Olen ikuisesti kiitollinen teille, rakkaat Maisterit <3.

No mutta, tässäpä tuli pohdintoja ja tuumailuja tiiviisti opinnoista ja työelämästä. Nyt on ollut hienoa palata kotiin ja nähdä, kuinka huhtikuun loskasade ja harmaa ovat muuttuneet nopeasti heleäksi kevään vihreäksi. Tämä aika, kesään heräävä kevät, on yksi vuodenaikojen suosikeistani. Tykkään kyllä myös syksystä, se on aina ollut lupaus uuden aloittamisesta – loman jälkeen, tai vaikka uuden kouluvuoden mahanpohjaa kutkuttava aloitus silloin lapsena.

Kiitollinen olen myös perheelleni, joka jaksoi vuoden mukisematta ja äippää tsempaten. Erityiskiitos puolisolle, jonka kontolle jäi perheen arjen pyörittäminen. Aika monta eron hetkeä tähän vuoteen mahtui. Poikani sanoi sen niin mukavasti: ”Nyt ei enää tarvitse koskaan mennä äiti sinne sun kämpille! Kyllä tulee ilon kyyneleet silmiin.”  Voisiko näitä tuntoja paremmin kuvailla?

Heli

Lähes lomalla

Etelä-Suomessa oli viime viikko hiihtolomaa. Perhe tuli luokseni Keski-Suomeen mökkeilemään viikoksi, ja oli kiva kun ennätimme välillä puuhailla yhdessä. Yllärinä poikakissamme sai jonkin stressiperäisen virtsatieongelman. Siispä mitä mainioin ”lomaviikon” aloitus, heh heh. No mutta, kävimme eläinlääkärissä (250 e), otin kisun hoiviini opiskelijaboksiin, syöttelin antibiootit ja muut lääkkeet aamuin illoin. Nyt tyyppi on hyvässä kunnossa, onneksi. Vaiva saattaa kuulemma uusia helposti, ja syynä on stressi! Aiemmin kisu on nauttinut mökille pääsystä, liekö tällä kertaa pakkanen stressannut sisätiloihin tottunutta kissaherraa. Lomastressi? Hmm?

Kisun hoivailujen ohessa ennätimme perheen kanssa laskettelemaan Laajavuoreen, pulikoimaan Aalto Alvariin (puolelta ja tasatunnein isot aallot, joita äkkinäinen äiti saa vedettyä henkeen) ja ennen kaikkea mummille syömään ja iltaa istumaan. Sain myös valmiiksi teknisessä työssä valmistamani tuhkalaatikon mökin saunan uuniin, niinpä pääsimme kunnollisiin – ja harvinaisiin – puulla lämpiävän saunan löylyihin. Ei se mitään, että seuraavana päivänä vedet olivat jäätyneet saunan ämpäreihin, siitä ne sitten sulivat myöhemmin saunaa lämmittäessä pois.

Viikko oli minulla varsin kiireinen, sillä Jyväskylässä ei yliopistolla lomaa vielä tällä viikolla vietetty, eikä kyllä vietetä juuri tulevalla viikollakaan. Monta asiaa sain hoidettua, ja lomafiilis syntyi viimeistään mökkisaunan löylyissä puupöllien kantourakan jälkeen. Mökin pihasta piti nimittäin kaataa kolme lahoa puuta, ja niiden jälkihoito oli koko perheen vastuulla. Onneksi on kaksi reipasta nuorta miestä, jotka molemmat näyttävät osaavan käyttää kirvestä. Sitä oli kieltämättä hirvittävän kiva äitinä katsella vierestä :).

Ensi viikko sujuukin rauhallisemmissa merkeissä, sillä aion paneutua graduni kimppuun. Pitäisi päästä ideaakin esittelemään, jotain hajua asiasta sentään on jo. Ja tämähän on toinen kasvatustieteen graduni (hah haa! joka opinahjoon vaaditaan oma tutkimuksensa, väittivät!), joten suhtaudun asiaan asiaankuuluvalla tyyneydellä. Sieltä se ulos putkahtaa, kun aikansa malttaa lukea ja istua koneen äärellä. Niin ne kirjalliset työtkin hoituvat, tekemällä.

 

Mutta hei, toivottavasti olet saanut lomailla viime viikon tai pääset lomalle koht’ sillään. Mukavaa talvista viikkoa joka tapauksessa <3.

Heli

PS. Pahoittelut kuvien laadusta – nämä ovat puhelimella räpsittyjä, ja saattavat näkyä (laitteesta riippuen) myös vaakakuvina. Vielä en ole keksinyt, mistä tämä johtuu – wordpress-pohjasta vai laitteiden yhteensopimattomuudesta?

 

Kurkistus opiskelijaboksiin

boxi7

boxi

boxi1

boxi2

boxi3

boxi4

boxi5

boxi6

boxi8

boxi9

boxi10

boxi11

boxi12

boxi13

boxi14

Ajattelin vähän raottaa opiskelijaboksini ovea – tällainen yhden huoneen asunto tämä nyt on. Asuntooni kuuluu myös pieni keittokomero ja suihku/wc. Ihan passeli siitä tuli, ja kalusteet löytyivät mökiltä ja kotoa.

Jos olisin lähtenyt sisustamaan omaa ensimmäistä opiskelijaboksia, sen sisustus olisi aikalailla eri tyylinen: graafisempi, ajattomampi ja moderni. Nyt asustelen näiden lempeiden vanhojen huonekalujen kera.

boxi15

boxi16

Neljännen kerroksen näkymät ovat varsin suojaisat, mutta sain nyt ripustettua verhotkin ikkunaan. Syksy on täällä Keski-Suomessa täydessä väriloistossaan, kuulemma pidemmällä kuin kotikonnuilla Espoossa.

Olen edelleen aivan into piukkana opiskelujen parissa, vaikka päivät yliopistolla ovat pitkiä – aamukahdeksasta neljään tai iltakuuteen. Kiehtovaa ja mielenkiintoista! Enkä saata kehua opiskelijakamujani, meillä on aivan loistava me-henki.

Mutta nyt on aivan pakko lähteä vähän ulos kävelemään, ettei päässä pyöri vain luennot ja muut opiskeluasiat.

Mukavaa viikon alkua!

Heli


This is my student life and living in one room. I much enjoy studying at the University, and one of the best things here is that we have a wonderful group of students on our class.