Aihearkisto: Rakentaminen – Construction

Saunan rauhassa

Me rakentajat Vol. 3

Mökin rantasauna on nyt ollut käytössä syksystä alkaen ja edelleen nautin sen lämmöstä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kertalämmitteisen Aito-puukiukaan uunissa ei saunomisen aikana pala tuli, ei kuulu tulen huminaa, ei puiden ritinää. Lauteilla vallitsee syvä hiljaisuus, jonka yli vain oma hengitys kuuluu.

Rantasaunaa ei lämmitetä kiireessä eikä muiden töiden lomassa. Sen lämmitys vaatii aikaa ja sitoutumista. Puita kuluu, kun tulipesiä on kaikkiaan kolme: kiuas, lämminvesipata ja tuvan takka. Loppusyksynä saunan nurkalle saatiin myös kylpytynnyri, jonka kamina roihuaa välillä neljäntenä tulipesänä.

Kiramin kylpytynnyri on mieheni pitkäaikainen haave. Nyt vielä kipuamme tynnyriin keittiöjakkaran avulla, mutta keväällä sen ympärille rakennetaan terassi ja silloin tynnyriin voi pulahtaa varpasillaan sipsutellen suoraan saunasta.

Vesi tynnyriin lasketaan pumpun avulla järvestä. Vesi lämpenee tynnyrin kyljessä olevan kaminan avulla yllättävän nopeasti +35-37 asteiseksi ja pysyy pienen ylläpitotulen kanssa lämpöisenä koko saunomisen ajan. Vaati toki muutaman harjoittelukerran, että löysimme meille sopivan lämpötilan ja millaisella tulella ja vedolla sitä ylläpidetään.

Myssy näin talvella on must ja runsaasti juomavettä käden ulottuvilla, sillä niin saunominen kuin lämmin kylpy verottavat kehon nestettä. Olut, siideri tai kuohuva toki tuovat ihanaa ylellisyyttä kylpemiseen, mutta juomavettä ei saa unohtaa!

On hyvin taianomaista istua lämpimässä vedessä pimeässä, vain lyhtyjen valossa, kattona tähtitaivas (jos on selkeää), puiden humina ja satunnaiset luonnon äänet ympärillä.

Syksyn pimeiden alkaessa saimme vihdoinkin kauan postin matkassa kulkeneet valot mökin ja saunan väliselle kulkureitille.

Löysin nämä vanhanmalliset seinäkoukut Kansallismuseon museokaupasta jo kauan ennen kuin aloitimme saunan rakentamisen. Onneksi olivat vielä tallessa!

Takkatupaan hankittiin Karup Designin Roots futonsohva. Sen saa kätevästi tarvittaessa laskettua kahteen asentoon: lököttelypaikaksi tai lopulta sängyksi. Nukkumista ei ole vielä testattu, mutta kesällä se on varmasti kovassa käytössä, kun nuoriso vierailee mökillä.

Miehen metsästämä 12-piikkinenkin löysi lopulta paikkansa!

Saunomiseen meillä kuluu helposti 2-3 tuntia. Sen jälkeen on ihana pujahtaa takkatuvan lämpöön. Tupaa ei pidetä jatkuvasti lämpimänä eikä tilassa ole patteria. Tulikiven takka on näin talvisin oiva lämmitin. Pari pesällistä puita ja pikku tupa on suloisen lämmin ja koivulattialla voi huoletta olla paljain jaloin.

Löysin ihan sattumalta takan edustalle kauniit kivimosaiikit K-Raudan laattaosastolta. Olivat ilmeisesti jo jotain poistotavaraa, koska lojuivat syrjässä eikä niille löytynyt ensin hintaa. Vähän työlästä niiden kokoaminen oli, etenkin saumaaminen. Kokosin koko komeuden ensin muottilevyn päälle ulkona. Valmiita verkossa kiinni olevia mosaiikkeja mahtui levylle kaksi kokonaista, loput piti sijoitella ympärille yksitellen. Mutta nyt se on kaunis yksityiskohta pienessä tuvassa.

Takkatupaan ostimme Ikeasta kaapistot. Korkeassa nurkkakaapissa säilytetään futonsohvan petivaatteita ja matala kaapisto kätkee sisäänsä myös integroidun jääkaapin, astioita ja saunamökissä tarvittavia tavaroita. Oikealla on lavuaari ja hanakin odottaa vielä asennusta. Vesijohdoissa kulkee ns. kesävesi eli pumppaamme veden järvestä.

Takkatupaan löysin Söstrene Grenestä tammisen sarjapöydän, jonka pikkupöytiä voi kätevästi nostaa vaikka sohvan eteen saunan jälkeen herkuille ja virvokkeille. Sarjapöydän yläpuolelle on etsinnässä valaisin, jota en ole vielä löytänyt. Kunnon kristallikruunua olen ajatellut, mutta en tiedä . . .

Keväällä on edessä saunamökin ympäristön siistimistä. Saunan ja mökin välissä kasvaa useita pieniä kuusia, joista yhden veimme joulukuuseksi isovanhemmille ja toisen koristelimme valoilla omaksi iloksi saunan lauteilta katseltavaksi.

Kun valoa alkaa olla enemmän, käärimme taas hihat ja käymme varastorakennuksen kimppuun. Jotainhan sitä on kai aina puuhasteltava!

Paljon iloa ja inspiraatiota uudelle vuodelle 2021!

Maarit

Rakentamisen kilpajuoksu ja loppuspurtti

Me rakentajat Vol. 2

Valmiin rantasaunan hirsikehikon pystyttäminen on kuin legojen rakentelua. Mukana tulevat piirustukset, jossa jokainen seinä on erikseen kuvattu ja eroteltu aakkosilla. On A-seinä, B-seinä, C-seinä jne. ja jokainen hirsi numeroitu, A1, A2, A3 jne. alhaalta ylöspäin. Helppoa kuin heinänteko! Kunhan muistaa, mihin kohtaan hirsiseinää lyö tappeja, ettei tapita vahingossa juuri sen ihanan seinälampun kohdalla ja sille aiottujen sähköjohtojen kulkureikiä umpeen. Kun tällainen harrastajarakentaja ryhtyy kokoamaan hirsilegoja, nopeasti etenevän työn huumassa tuollaiset asiat tuppaavat unohtua.

Aluksi kokoaminen edistyi hyvinkin nopeasti. Mutta kun kerroksia tuli lisää, nostajien pituus loppui kesken ja hirret painoivat kuin synti, päätimme vuokrata rakennustelineet. Koko komeuden pystyttäminen tehtiin kahden naisen ja kahden miehen voimin. Kiitos Hilla ja Lavi!

Yhdeksi iltapäiväksi saimme vielä kaksi riskiä miestä lisää apuun. Nostimme pari ylintä, koko katon leveyden pituista hirttä, jotka yhdistivät samalla ensimmäistä kertaa nuo kaksi erillistä rakennusta toisiinsa. Tässä vaiheessa jännitys oli huipussaan. Ovatko mittauksemme menneet oikein, kuinka mahtaa tuo pitkä hirsi ja sen salvos loksahtaa paikoilleen saunan sivulta tulevan, osittain ilmassa kelluvan ylimmän seinähirren kanssa.

Voi sitä riemua, kun ensimmäinen pitkä hirsi oli pukerrettu pulpettikaton matalampaan päähän (kattoahan ei siis vielä ollut), miesvoimin pyöritelty neljän hirsiseinän päältä vielä korkeammalle ja sitten se kuin itsestään loksahti salvoksiin! Silloin ymmärsin, miksi perustuksen pilareita mitattiin niin hartaasti ja tehtiin tarkistusmittoja ihan kyllästymiseen asti. Nyt milleilläkin oli todella merkitystä!

Seuraavaksi alkoi katon rakentaminen. Kattotuolien lankut olivat vielä Finnlamellin hirsipaketissa mukana, mutta kaikki muu kattoon tarvittava puutavara saatiin omista laudoista. Neljäntuuman lautaa näin päin, sitten noin päin, tuuletusrakoja, aluskatetta ja taas lautoja ristiin rastiin. Minä en katolle kiivennyt kuin rakennustavaraa ojentamaan. Onneksi poikamme Jere liikkui ketterästi katolla lautojen varassa isänsä apuna. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin yhtäkkiä huomaa, miten lapsista on kasvanut aikuisia, vastuullisesti työhön suhtautuvia ja jopa pientä huolenpitoa omista vanhemmistaan osoittavia.

Kun katto eteni ja sai lopuksi vielä Metehen pellit suojakseen, minun hommaani maan tasossa oli hirsiseinien käsittely ulkopuolelta. Ensin vedin pintaan pohjustuspuunsuojan, Tikkurilan Valtti Plus Base. Se on vesipohjainen puunsuoja-aine, joka hidastaa kosteuden imeytymistä sekä home-, sinistäjä- ja lahottajasienten leviämistä. Aine on hiukan sinertävä väriltään ja hyvin maitomainen eli valuu helposti hihaan. Varsinaiseksi puunsuojaksi ja sävyksi valitsin saman kuin mökissämmekin, Teknoksen Woodex Aquan, sävy 1835.

Ehdin vielä ennen loppusyksyn pakkasia käsitellä saunan seinät sisäpuolelta. Sinne valitsin Tikkurilan Supi saunasuojan, sävyksi Hiili. Samalla mustalla käsittelin myös kattoon tulevat kuudentuuman raakalaudat ja myöhemmin ikkunoiden ja oven vuorilaudat. Halusin rantasaunan sisältä vähän rouheamman oloiseksi, siksi en valinnut höylättyä lautaa kattoon.

Ennen talventuloa laitoimme vielä ikkunat ja ovet ja kaivoimme maahan Upon saunakaivot.

Ajattelimme, että rakentamiseen tulee tauko talvikuukausien ajaksi. Mutta kun tammi-helmikuussa ei lunta tullut kuin nimeksi, otimme sirkkelit esiin ja ryhdyimme räntäsateessa rakentamaan terassia. Tuvan ja saunan välillä liikkuminen oli niin hankalaa, koska kynnykset olivat korkealla, joten terassi helpotti asiaa ja saimme rakennustarvikkeet pois märästä hiekasta.

Talven harmaudessa oli välillä vaikea kuvitella aurinkoisia kesäiltoja, lämpöisen saunan tuoksua ja tuvan takan iloista räiskettä. Kun vielä lumen alta tuli esiin hujan hajan olevia lautoja, rännejä, tikkaita ja kaadettujen puiden oksat köllöttivät vieläkin tien poskessa, meinasin paiskata rukkaset santaan ja lopettaa koko touhun. Väsytti niin paljon! Ja sitten tuli korona!

Ehkäpä Uudenmaan eristys oli meille tietynlainen siunaus, lepotauko, jota emme itse olisi itsellemme muutoin suoneet. Kaipaus mökille oli suuri, mutta yritimme nauttia viikonloppuisin keväisistä kävelylenkeistä kotona Espoossa. Tauko rakennushommista teki hyvää!

Kun eristysaika oli vihdoin ohi, aloitimme taas joka viikonloppuiset rakennuspuuhat. Ensimmäiseksi kuljetimme koivulankut Tiaisen sahalle loppukuivatukseen ja höylättäväksi lattialaudoiksi. Lankut olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Kun säät lämpenivät, pääsin käsittelemään tuvan sisäseiniä. Valitsin Osmo Colorin Uviwax suojavahan, joka sopii erityisesti vaaleille puupinnoille sisällä. Se lupaa säilyttää puun oman vaalean sävyn mahdollisimman pitkään ja suojaa hirttä lialta ja kosteudelta.

Juhannusviikolla Tulikiven takkamestari muurasi Harmaja-takan. Me osasimme tehdä takan alustan ja asetella takan paikan lähelle kaikki kivet oikeaan järjestykseen, mutta onneksi ammattimies hoiti loput.

Katon paneelit käsittelin jo ennen asennusta kahteen kertaan Osmo Colorin puuvahalla, sävy Kuusi. Koska katon paneeleiden puu ei ole kuitenkaan saman sävyistä hirsiseinän puun kanssa, valitsin reilusti valkoisen sävyn kattoon.

Mutta millä käsittelisin lattiaan kaavaillut omat koivulaudat? Halusin säilyttää koivun luonnollisen vaalean sävyn ja elävän puupinnan. Pelkkä öljy tai vaha imeytyy puuhun ja siten aina tummentaa puun omaa sävyä. Valkoinen pigmentti taas saattaa tehdä pinnan peittäväksi. Soitin Osmo Colorin kuluttajaneuvontaan ja sain heti hyviä vinkkejä. He lähettivät minulle 5 ml näytepusseja kahdesta sävystä, jotka sekoittamalla saisin kenties toivotun vaalean mutta ei peittävän vahapinnan lattiaan. Tein testivedot koivulaudan pätkään ja sitten uskalsin käydä maalikaupassa. Sekoitin puolet Osmo Colorin öljyvahaa sävynä väritön matta, nro 3062 ja puolet värillistä öljyvahaa sävynä valkotammi, nro 3041. Käsittelin lattian kahteen kertaan ja lopputulos on aivan ihana, silkinhimmeä ja luonnollisen vaalea.

Saunan suunnittelimme niin, että sen sydämenä on Narvin kertalämmitteinen Aito-kiuas 57K, viereen Misan 50 litran lämminvesipata. Olimme juuri tilanneet ja maksaneet Netraudan kautta Aito-kiukaan, kun saimme ilmoituksen, että Narvin tehtaan varastopalon vuoksi Netrauta ei voi toimittaa kiuasta ja kaupat perutaan. Soitimme suoraan Narville ja saimme kuulla, että aikaisintaan lokakuussa alkavat taas uudet toimitukset. Aloimme soittaa läpi eri jälleenmyyjiä, josko jollakin olisi varastossa Aito-kiuas. Lopulta yksi kiuas löytyi Bauhausista, tarvitsemamme korotusosa Narvin omalta myyjältä ja kiuaskivet Lappeenrannasta. Mikä helpotus! Saisimme sittenkin nauttia uuden saunan löylyistä vielä ennen syksyä.

Koska koivulautoja jäi tuvan lattiasta jäljelle, rakensimme niistä myös saunaan lattian. Ihailin aikoinaan appivanhempieni mökkisaunan puulattiaa, joka oli aina lämmin ja miellyttävä jalan alla. Reilu rako ja kaadot takaavat, että pesuvedet valuvat mittojen mukaan tehtyä kourua pitkin jätevesijärjestelmään. Lattian käsittelin Tikkurilan Supi lattiaöljyllä kahteen kertaan ja aion uusia käsittelyn aika ajoin.

Rakentamisen kilpajuoksu vain kiihtyi ja loppukiri huipentui kesälomaan elokuussa. Haasteellista koko kesässä oli, miten aikatauluttaa kaikki loput rakennustyöt oikeassa järjestyksessä, kun viikonloput hurahtivat nopeasti, milloin minkäkin työn kimpussa. Joka sunnuntai kirjoitimme mökkivihkoon, mitä hankintoja pitää tehdä viikon aikana, mitä rakentaa seuraavana viikonloppuna. Peräkärry kulki mukana Kouvolaan asti, jossa se täytettiin erilaisista rakennustarvikkeista aina perjantaisin ja ajettiin mökille. Sama toistui viikosta toiseen.

Varsinainen loppukiri juostiin elokuussa loman aikana. Ja pääsin lopultakin sisustamaan!
Siitä kerron rakennussarjani viimeisessä osassa.

Maarit

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co