Aihearkisto: Remontointi – Renovation

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

Mökkisaunan eteisen pintaremontti – ja kuinkas sitten kävikään

Heippa ja mukavaa viikonvaihdetta!

Toivottavasti arki koronakaranteenissa on sujunut hyvin. Itse olen huomannut työpäivien venymistä ja työn ja vapaa-ajan vahvaa hämärtymistä. Uusien työtapojen käyttöönotto oli meille opettajille iso ponnistus ja vei aikaa ja energiaa – lähiopetuksen siiräminen täysin etäopetukseksi – mutta onnistui todella hyvin. Omat digitaidot ovat onneksi vahvat, mutta oppilaiden etäneuvominen eri härpäkkeiden ja sovellusten käyttöön vaati aikaa. Olen iloinen siitä, miten hienosti oppilaani ovat tsempanneet ja oppineet koko ajan. Ensi torstaina palataan kouluun ja sitten vielä vähän kerrataan tärkeimpiä. Iso ponnistus vaati voimia ja aikaa, mutta kenties nyt jo vähän helpottaa. Toiveena on, että tiukan kevään jälkeen pääsisi vielä terveenä hyvin ansaitulle kesälomalle.

Aiemmassa blogipostauksessani kerroin mökkisaunamme ulkoremontista, linkki. Punainen saunamökki muuttui mustaksi ja mietin, kumpi on kivempi väri. No, musta on uusi musta, ja saunamökki sulautuu nyt hienosti maisemaan. Oikeasti en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.

Loppukesästä sain myös saunan eteisen pintaremontin hyvälle mallille. Eteisen seinät on verhoiltu mäntypaneeleilla, jotka on alun perin lakattu. Lakka on vuosikymmenten saatossa haristunut ja kulunut pois, ja mielessäni oli kellastuneiden ja tummuneiden seinäpintojen raikastaminen vaaleammiksi. Tässä ensin kuvia saunan eteisestä ennen remonttia.

Saunan eteinen on valoisa, ikkunat avautuvat järvelle, josta loimottaa lämmin iltapäivän aurinko. Mietin, tuleeko tilasta liian kirkas, jos käsittelen kaikki seinät vaalealla paneelivahalla. Vanha paneeliseinä on myös omalla tavallaan kaunis, joten päätin jättää osan seinästä käsittelemättä.

Valitsin seiniin Bloom-paneelivahaa, joka jättäisi puun syyt kauniisti näkyviin. Pohjatyöksi ajattelin riittävän loppujen, mahdollisten lakkajäämien hankaamisen teräsharjalla ja karhunkielellä. Eihän lakkaa ollut edes paljon jäljellä, siellä täällä lakkajäämiä. Kerron, kuinka kävi.

Kevyen teräsharjauksen ja hionnan jälkeen käsittelin paneelit vahalla. Valitsin sävyksi vaaleimman saatavilla olevan sävyn. Muistelin ensin, että sävy olisi ollut Vanilja, mutta purkissa lukee kyllä Poutapilvi. Hengittävä ja pesunkestävä, luvattiin tuoteselosteessa. Kertavahaus riittää, kellastuneet kahdesti, sanottiin.

Jätin saunan puoleisen, auringonpaahteisen seinän alkuperäiseen kuosiin. Vanha lasiteline toimii saunajuomien säilytyksessä. Majakkataulu löytyi Ikeasta.
Katto kaipasi kaksi käsittelykertaa ja taittaa pieneen tilaan paljon valoa.
Avattava istuimen kansi jäi alkuperäiselle, hyväkuntoiselle lakkapinnalle.
Kestin tehtaiden pullolaatikko on saatu ihanilta sukulaisilta lahjaksi. Arjen kauneutta halkojen säilytykseen!
Katto, takaseinä ja ulkoseinä saivat vahakäsittelyn vaaleaksi. Aurinko porottaa eniten saunan puoleiselle seinälle, jonka jätin käsittelemättä.
Vaalea panelointi näkyy ensimmäisenä sisäänkäynnissä. Uusi muovimatto löytyi Hemtexin kesäalesta ja peittää kuluneen lattian, kunnes aika on hioa ja maalata sekin.
Kokeilin pellavaverhoja ikkunoihin, mutta loppupeleissä luovuin ideasta. Järvinäkymä on kaunein ilman turhia krumeluureja.

Eteisen lattian hionta ja maalaus jäivät odottamaan tulevaa kesää. Haasteena lattian maalaamisessa on se, että sauna lämpiää mökillä joka päivä. Ja kunnollisen, pitävän ja suojaavan lattiamaalin kuivuminen voi kestää jopa pari viikkoa – ainakin jos käyttää Betolux-tyyppistä, kestävää lattiamaalia. Jos sinulla on vinkata joku hyvä lattiamaali, joka kestää kosteutta ja kuivuu nopeammin, otan vinkit mieluusti vastaan!

Saunan oven ulkopuoli sai Annie Sloanin harmaan kalkkimaalin pintaansa.

Mitä maksoi?

Bloom-paneelivahan litrahinta on noin 40 e. Puoli litraa riittää 6 m2 käsittelyyn, kertoo tuoteseloste. Riippuen käsittelyjen määrästä (kerran tai kahdesti), tästä voi laskea tarvittavan litramäärän. Katon käsittelin kahdesti, ja käytin yhteensä kaksi puolen litran purkkia vahaa. Kokeilin kellastumiin toista kerrosta vahaa, mutta lakka puski siitä huolimatta läpi.

Miten sujui?

Vaha on hyytelömäistä ja levittyy varsin hyvin siveltimellä. Hyvä tuuletus käsittelyä tehdessä on tärkeää, ja pidin työskennellessäni ulko-oven avoinna koko ajan. Pohjakäsittely (vanhan lakan poisto) olisi vaatinut enemmän tekemistä. Huomasin, että joissakin kohdissa vanha, kellertävä lakka pukkasi pintaan. Katon vahaus onnistui parhaiten ja se näyttää tasaisen vaalealta.

Vaalea vahakäsittely sopii parhaiten käsittelemättömälle puulle, vaikkapa uuden hirsipinnan käsittelyyn. Tähän kohteeseen olisin valinnut tällä tiedolla vaikkapa valkoisen tai vaaleanharmaan kalkkimaalin, joka on todella kiitollinen ja sopii lähes pintaan kuin pintaan. Voi olla, että joku päivä kokeilenkin vielä kalkkimaalia vahan päälle. Mutta seuraavaksi olisi lattian hionta ja käsittely.

Voi että odotan kesää ja mökille pääsyä! Kun auton lastaa etelässä täyteen evästä ja vettä, mökillä Keski-Suomessa voi viipyä koronakaranteenissa muita näkemättä vaikkapa viikon. Kesää odotellessa, tsemppiä ja kärsivällisyyttä – kyllä tästä yli päästään, tavalla tai toisella.

Heli

Mökkisaunan remontti – black is the new black

Näin helmikuussa on mukava muistella mennyttä mökkikesää. Yksi viime kesän remonttikohteista oli mökkisaunan ulkomaalauksen viimeistely. Se jäi vähää vaille valmiiksi, kun edellisenä kesänä vasara putosi väsyneen kädestä ja muutaman rimalaudan asennus hankaliin paikkoihin sai jäädä odottamaan parempaa hetkeä.

Meillä on puolison kanssa vähän erilaiset tyylit tehdä hommia. Minä teen vaikka hampaat irvessä viimeiseen väsyneeseen hetkeen ja nakuteltuun naulaan ja haluan saada kaiken valmiiksi, kun taas puoliso ymmärtää yleensä viisaana lopettaa ajoissa :D. Sieltähän se valmistui, ja hyvä siitä tuli.

Aiemmin punamullan värisestä laudoituksesta irtosi väriä, kun saunan jälkeen vilvoittelimme seinään nojaillen. Maalausväli oli siis päässyt varsin pitkäksi. Ulkonäöstään huolimatta saunan vuorilautojen maalina ei ollut käytetty perinteistä punamultamaalia,. Niinpä valitsimme tähänkin rakennukseen aiemman maalikerroksen päälle sopivan Tikkurilan Pika-Teho -maalin.

Vähänkös jänskätti, miltä lopputulos näyttää, sillä olihan tuo perinteinen punainen myös kaunis. Nyt sauna on maalattu samalla Tikkurilan maalin sävyllä (hiilenmusta 564X) kuin vierashuone, joka sijaitsee vähän ylempänä tontilla. Värisävyä ei löydy enää virallisesta värikartasta, mutta nohevat rautakaupan myyjät osasivat ne sekoittaa vanhan värinumeron perusteella.

Siinä se nyt nököttää rannassa, tummana ja skarppina. Eikä paljon huutele itsestään etemmäs vaan maastoutuu varsin mukavasti kesällä leppien joukkoon. Vain valkoiset ikkunanpuitteet erottuvat etemmäs. Laiska rapsuttelija kun olen, maalasin saunan oven suuremmitta pohjatöittä Annie Sloanin vaaleanharmaalla kalkkimaalilla. Saa nähdä, miten se pysyy talven yli. Toistaiseksi se on pitänyt pintansa varsin hyvin.

Saunan lauteiden sekä saunan lattian uusiminen ovat mahdollisesti tulevan kesän projekteja, samoin kuin mökkikaivon tyhjennys ja korjaus. Onpa tässä tulossa vielä monenmoista mihin tarttua, ja näistä vähiten kiireellisenä mökin vuorilautojen maalaus (ehkäpä sitä seuraavana kesänä!).

Saunaeteisen ehostus oli myös viime kesän projekteja. Siitä lisää vielä tuonnempana. Täällä etelässä on lomaviikko, niin vihdoin on aikaa naputella konettakin välillä. Miten on, odottaako sinuakin remonttikesä? Olisi hauska kuulla, minkä projektin pariin aiot seuraavaksi ryhtyä!

Renovation projects are never ending! Our cottage sauna needed desperately some fresh paint and we finished our painting project last summer. We decided to paint it dark and beautiful ”Danish” black. What do you think, which one you prefer, black or red? The old red was a nice colour as well!

Heli xx

Wanhain talojen tunnelmia Loviisassa 2019

Vanhat talot henkivät mennyttä aikaa ja persoonallisia ratkaisuja.

Loviisan Wanhat talot eli LWT on lämminhenkinen ja hyväntuulinen tapahtuma, jota voin suositella kaikille. Hauskinta on nähdä erilaisia rakennus- ja sisustusratkaisuja – jokainen koti henkii sekä mennyttä että nykyistä elämää, elettyä ja ja tulevaa. Vanhassa talossa on omanlaisensa tunnelma, jota uuteen taloon on turha haikailla.

Unelmille oma purkki – tämä idea täytyy toteuttaa myös kotona!

Kyökin puolella

Moni keittiö oli päivitetty toimivaksi tähän päivään hyvällä maulla ja persoonallisella ilmeellä.

Viihtyisät makuuhuoneet

Kekseliäät lasten ja nuorten huoneet

Tapetteja, tapetteja!

Tapetteja, maalattuja kuvioita, vanhojen luonto-oppaiden kuvasivuja, postimerkkejä – konstit on monet, kun vanhaan kotiin etsitään sopivaa tunnelmaa!

Nämä olivat kyllä hyvän mielen koteja. Odotan jo ensi vuotta ja niitä kohteita, joita tänä vuonna en ennättänyt vielä kiertää. Mukavaa loppuviikkoa!

Vierasmajan remontti

Meidän kahden kesän remonttiprojektimme alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Kesämökkimme ulkorakennus, jota olen päättänyt kutsua vierasmajaksi, sai uuden maalin pintaansa. Kovin se otti aikaa, mutta näin jälkeenpäin tuntuu, että olihan se kaiken vaivan väärtti. Vierasmajan eteen rakennettiin pieni terassi, jossa on tukevat kaiteet. Nyt ei mummitkaan enää pyllähtele heinikkoon kun on kaide, josta ottaa tukea.

Vierasmajamme oli aiemmin punamullan värinen. Innostuin maalaamaan sen tumman hiilen (lähes musta) väriseksi, ja värinvaihdos muutti vierasmajan ilmettä todella paljon. Nyt se on mielestäni ryhdikkäämpi, varsinkin kun saimme tänä kesänä nakuteltua puuttuvat mustat otsalaudat paikalleen. Jos haluat nähdä, miltä vierasmaja näytti ulkopuolelta ennen remonttia, vilkaise tänne, klik. Siellä on näkyvissä myös viimekesäinen välivaihe.

Vierasmajan eteen kestopuusta rakennettu pieni terassi sai nyt elokuussa harmaan öljypinnan. Tuntui, että terassi killotti vaaleana tummaa seinää vasten ja kaipasi pientä värinvaihdosta sekin. Löysin kotimaista, edullista harmaan sävyistä Create Home -puuöljyä Carlsonilta Kuopiosta. Sekoitin puuöljyn huonosti, sillä ensimmäisen käsittelykerran jälkeen terassi sai vain hienoisen harmaan sävyn pintaansa. Sitten toisella öljyämiskerralla kaikki pigmentti löytyikin purkin pohjalta!

Tällainen tästä nyt tuli. Mieli on hyvä, kun vanha rakennus on kohentunut ja komistunut. Kaiteen alapuolelle tulee vielä paksu köysi, kunhan sopivaa hamppuköyttä jostain löydämme.

Jos haluat nähdä, miltä vierasmaja näyttää sisältä remontin jälkeen, katso täältä, klik. Ja vierasmajan sisäpuolen remontista voit lukea täältä, klik. Hyvää viikonloppua!

Heli

We have renovated our small summer cottage guest house. I painted it nearly black, the colour is actually charcoal, and I think it gave a good boost to this old hut. I am happy that it is finally ready! We build a small terrace there, too, and I painted it grey with coloured terrace oil. I think they go well together now, this old hut in charcoal colour and the terrace in grey.

Vierashuoneen remontti mökillä

Mökkimme vanha vierashuone sai uuden sisustuksen jo toissakesänä. Kaikkein suurin remontti tehtiin jo silloin, ja nyt viime kesänä ennätin viimeistellä ulkomaalauksen sekä hioa ja maalata uuden oven. Kahden kesän projektimme on nyt vihdoin valmis.

Olen ihaillut tanskalaisia, mustaksi maalattuja vapaa-ajanasuntoja, jotka selkeästi sopivat merenrantamaisemaan. Siitä innoittuneena halusin kokeilla tummaa väriä myös meillä. Mutta miten sellainen nyt sitten sopisi mäntymetsän keskelle, järven rannalle?

Pitkään pähkäilimme harmaan ja tämän hiilenmustan välillä. Kaikkein komein väri olisi ollut vanhan ja patinoituneen ladon harmaiden seinälautojen sävy. Mutta sellaista ei saa purkista – yritetty on. Ja tällaisten ladon seinälautojen hankkiminen ja muutoin kunnossa olevan vuorilaudoituksen vaihtaminen ei tuntunut mahdollisen kokoiselta urakalta.

Sitten näin Oblik-blogissa (linkki sinne postauksen lopussa) mustaksi maalatun mökin. Se oli todella hieno! Siitä valintamme kallistui sitten samaan hiilenmustaan sävyyn. Ja täytyy sanoa, että en ole katunut valintaa.

Tässäpä ulkorakennus, eli vierashuone, ennen ja jälkeen kuvissa.

Ennen oli perinteistä punaista. Sisääntuloon tehtiin pienehkö muutos ja väliseinä pienen keskivaraston ja vierashuoneen väliltä kaadettiin. Näin saatiin mukavasti lisätilaa vierashuoneeseen.

Enää puuttuu musta otsalauta, joka sekin on jo maalattu, mutta tikkaiden puuttumisen takia ei saatu tänä kesänä kiinnitettyä.

Erityisen iloinen ja ylpeä olen ulko-oven hiomisesta ja maalaamisesta. Se onnistui hyvin, ja nyt tietysti talvi näyttää lopullisesti, miten hyvin :).

Puoliso rakensi pienen terassin ja tukevat, kaiteelliset rappuset, joita pitkin mummienkin on helppo vierasmökkiin majoittua. Muutaman vuoden päästä kestopuu on sopivasti harmaantunut. Ja jos ei, niin sitten on vuorossa vielä öljykäsittely harmaalla sävyllä.

Viime kesänä remonttipaukut loppuivat silloisen saunaprojektimme lähes loppuun saattamiseen, mutta siitäpä tuonnempana.

Kiireisin tuleva remppakohde mökillä on kuitenkin kaivo: kaivon yllä oleva suojus ja ovi ovat jo haperoituneet, ja olisi hienoa saada lopulta pumppukin kaivoon. Nostamme kaivosta ämpärillä vettä, mikä hirvitti aina, kun pojat olivat vielä pieniä. Nyt ne isot ja komeat roikaleet eivät kaivoon hevillä enää tippuisi.

Täältä voit kurkata, miltä vierashuoneen sisällä näyttää: klik.

Ja täällä on blogipostaus siitä, kuinka sisäremontti toteutettiin: klik.

Tällainen tästä nyt tuli. Makuja on monia, ja kauneus on aina katsojan silmissä. Muistan kun kerroin uusille oppilailleni, että viime kesänä maalasimme vierasmökin mustaksi. ”Mustaksi???” oli ihmettelevä kommentti. Mitä tuumit, minkä värin olisit itse valinnut?

PS. Ulkoseinien väri on (Tikkurilan Ultra Classic) hiilenmusta sävy 564X. Sitä ei enää viime kesänä (2018) löytynyt virallisesta värikartasta, mutta rautakaupassa se onnistuttiin vielä sekoittamaan. Ja Oblik-blogin mustan mökin löydät täältä, eikös ole hieno!: klik  .