Aihearkisto: Retkellä – On the road

Matkalla - On journey, Retkellä - On the road, Vaellus

Lapin lumoissa – Montellin maja

Montellin maja sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Vuontisjärven yläpuolella tunturihangassa, jonka muodostavat Vuontis- ja Keräskero. Suunnistimme auton keulan Enontekiön Ylikyröön Vuontispirtille, jonka opasteita seuraamalla pääsimme lähtöpaikkaan Vuontispirtin parkkipaikalle. Reitti kulki aluksi loivasti nousevaa reittiä läpi pohjoisen suomaiseman ja metsän ylös tunturiin.

Montellin majalla.

Patikointimatka on osittain jyrkähkö, mutta reitin pituus on opasteiden mukaan Vuontispirtiltä ja Vuontisjärven vierestä kulkien vain viitisen kilometriä. Oiva matka lyhyelle retkelle päiväretkireppujen ja eväiden kera, ja matkalla näimme eri-ikäisiä kulkjoita, lapsiperheestä varttuneempaan pariskuntaan. Montellin majalle pääsee nousemaan myös Keräsjärven, Nammalakurun ja Hannukurun suunnasta.

Reitti kulkee Vuontisjärven viertä.
Kuljimme aluksi suomaiseman poikki.
Keli oli mukavan kirpakka kulkijalle. Menimme poikki pohjoisen suomaiseman.
Alkunousu metsän siimekseen ei ollut jyrkkä.
Ennätimme kuvata poistuvan hömötiaisen.
Lehdet olivat jo pudonneet tunturikoivuista lokakuussa syysloman aikaan.
Löysimme enää pari paikkaa, jossa näkyi maaruskaa.
Maassa ei näkynyt juurikaan enää kuin satunnaista ruskaa.
Montellin majaan mahtuu vaikka yöpymään lavitsalle. Mökin saa lämpimäksi.

Pienessä Montellin majassa on avotakka, ikkuna ja iso lavetti yöpyjille ja levähdykseen. Läheltä löytyy myös halkoja liiterissä ja ulkokäymälä. Kun saavuimme majalle, takka oli lämpiämässä ja sisällä porukkaa. Jätimme siis sisäkäynnin väliin, ja istahdimme ulos nuotiopaikalle nauttimaan eteemme levittäytyvistä maisemista ja eväistä.

Reitit jatkuivat eteenpäin tuntureille.
Majalta johti useita reittejä tuntureille.

Myöhemmin nuotiopaikalle saapui myös muita vaeltajia nuotiotulille nauttimaan nuotiolla lämmitetyistä lihapiirakoista. Meidän retkieväämme tällä kertaa olivat Snack pot -kuivanuudelit, jotka elävöitetään kiehuvalla vedellä. Olimme varustautuneet termoksen kanssa, joten ruoan valmistamiseen ei kulunut juuri aikaa. Oli hauska vaihtaa kuulumisia toisten kulkijoiden kanssa.

Montellin majan rakennutti metsänhoitaja Justus Montell (1869-1954), joka teki kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkoja majalta käsin. Hänen ehdotuksestaan on perustettu Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, Mallan luonnonpuisto vuonna 1916. Luonnonpuisto sijaitsee kolmen valtakunnan rajalla Kilpisjärvellä. Mallasta voit lukea aikaisemman blogijuttuni täältä: Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä.

Reitti alas Vuontisjärvelle.

Syksyllä 1944 majan polttivat saksalaiset, ja uusi maja rakennettiin poltetun tilalle 1946. Nykyisin maja on Metsähallituksen omistuksessa. Mielenkiintoinen tarina Justus Montellin värikkäästä elämästä löytyy Retkipaikan sivustolta, jota osin käytin myös lähteenä blogijuttuuni. Tässä linkki mainioon, Jukka Parkkisen kirjoittamaan tarinaan, klik.

Mukavaa alkavaa marraskuista viikkoa!

Heli xx

Matkalla - On journey, Retkellä - On the road

Kotimaan matkailuvinkit pohjoiseen – Kilpisjärvi

Moni pohtii, minnepäin Suomea suuntaisi lomalla. Perheemme perinteinen lomakohde syyslomaviikolla on pohjoinen tunturi-Lappi. Pääkallopaikkamme eli majoituskohteemme on Muoniossa, josta käsin on mahdollista tehdä päivävaelluksia eri suuntiin. Kerron parista perheen päiväretkien suosikkikohteesta vinkiksi pohjoiseen matkaaville.

Saanan huipulle

Kilpisjärven maamerkki Saana on päiväretkien kestosuosikkikohde. Saanan polulle, joka johtaa tunturin laelle, pääsee samasta paikasta kuin Mallan luonnonpuistoon. Selkeät opasteet löytyvät pian Kilpisjärven keskustan jälkeen tien vasemmalla puolella ennen Norjan raja-asemaa. Parkkipaikalta johtaa uusi polkupohja kohti Saanan tunturia. Uutta polkua on mukava kulkea, ja uudet kiviraput ovat jykevät ja kestävät varmasti aikaa ja kulkijoita. Polulle pääsee myös Kilpisjären retkeilykeskukselta. Matkalla vastaan tuli niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä, joten polku houkuttelee eri-ikäisiä luonnonystäviä.

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen polun varrella on uusi kota.

Alkumatkan maltillisen nousun jälkeen raput ja jyrkempi tunturirinne antavat mukavasti vastusta hyväkuntoisellekin kulkijalle. Oman mausteensa matkaan toi lokakuussa ylätunturilla polkujen osittainen jäätyminen, joten jokaista askelta oli syytä tarkkailla niin ylös kuin alaspäin tultaessa. Kirpakka ilma ja kevyt pakkastuuli vauhdittivat kulkuamme. Patikoimme Saanan huipulle puolitoista tuntia. Alas tunturia laskeuduimme noin tunnissa. Hyvän tankkauksen ja sopivan vaatetuksen avulla matkanteko on mukavaa.

Patikointi palkitsee, koska jo matkan varrella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia Kilpisjärvelle ja Norjan ja Ruotsin tuntureille sekä Mallan luonnonpuistoon. Täällä todella tuntee olevansa taivaan katolla.

Näkymät Mallan luonnonpuistoon avautuvat Saanan rinteiltä.
Saanalta on huikeat näkymät Mallan luonnonpuistoon.
Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit.

Mallan kyyneleet

Kilpisjärveltä voi suunnata monelle eri reitille, vaikkapa kalottireittiä Enontekiön käsivarressa kohti Norjaa jaRuotsia. Tälle kesävaellusreitille pääsee helpoiten Kilpisjärveltä Mallan luonnonpuiston poikki. Myös syksyisenä päiväretkikohteena Mallan luonnonpuisto on hieno kokemus.

Mallan luonnonpuiston maalaukselliset maisemat.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Lähtöpaikka on selkeästi merkittynä parkkipaikkana pian Kilpisjärven keskustan jälkeen. Kilpisjärvellä kannattaa pysähtyä Kilpishallissa, josta voi ostaa mukaan tarvittavia ruokia tai vaikka sopivia retkeilyvarusteita. Rakennuksesta löytyvät myös siistit wc-tilat ja Alko. Jos olet grillattujen ribsien ystävä, kaupan lihatiskiltä voit ostaa lämpimät ribsit sopivan kokoisina paloina mukaan. Suosittelen!

Kävimme päiväretkellä Mallan vesiputouksella viime vuonna samaan aikaan. Silloin lunta oli jo vähän enemmän tunturissa. Patikointimatka putoukselle kesti noin kolme tuntia ja takaisin puolet tästä ajasta. Koko päivän retki siis, reilu viitisen tuntia, pysähdyksineen ja ruokataukoineen. Koko jutun kuvineen ja lisää Mallan kyyneleistä voit lukea täältä: http://kotonaparas.com/mallan-kyyneleet-vaeltamassa-kilpisjarvella/

Tunturissa on hyvä hengittää, happi on puhdasta ja raikasta. Erämaahan mahtuu vaeltamaan ja turvavälit on helppo säilyttää myös tauolla ulkona nuotiopaikoilla. Tällä kertaa välttelimme kaikkia suljettuja kota- ja kämppätiloja. Turvaväleistä huolimatta vastaantulijoita tunturissa on mukava aina tervehtiä.

Hyvä käsihygienia, turvavälit ja maskien käyttö ovat tänä päivänä vastuullisen matkaajan toiminnan kulmakiviä kauppaostoksilla ja tiiviisti ihmisiä kohdattaessa.Pysytään terveinä ja välitetään ja huolehditaan myös kanssakulkijoista!

Heli xx

Kuvat: Pasi Puukko @oivallinen_onkimies

Retkellä - On the road, Ruoka - Food, Vierailulla

Iloisesta Itä-Suomesta löytyy iloisia yllätyksiä

2 kommenttia

Tänään kesälomareissulla Enonkoskella tuli vastaan harvinainen ja hieno näky: pysähdyimme kuvaamaan pellolla seisovia heinäseipäitä. Peltoa ympäri ravasi Nestori, jonka isännän kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kyselimme seuraavista raveista. Kuvasta poistuvan Nestorin saatat erottaa vasemmasta alakulmasta.

Jatkoimme matkaa nostalgisissa tunnelmissa kohti Savonlinnaa. Pysähdyimme matkalla Enonkosken keskustassa sillankorvalla, joka on yksi kauneimmista paikoista matkan varrella. Enonkoskella järjestetään vuosittain hiekanveistotapahtuma, ja veistokset olivat selvinneet Itä-Suomea riepotelleesta Päivö-myrskystä ja rankkasateesta kuin ihmeen kaupalla. Lämmin suositus myös käsityöliikkeestä, joka löytyi yllättäen kosken partaalla seisovasta punamultaisesta rakennuksesta.

Enonkosken vanha tiesilta on kaunis.
Enonkoski.
Kosken laidalla seisoi punainen vanha rakennus. Ullakolta löytyi iloinen yllätys, käsityöpuoti.
Eksyimme vahingossa vanhaan, kosken laidalla sijaitsevaan punamultaiseen rakennukseen.
Ullakolta löytyi yllättäen käsityöpuoti, jossa myytiin taidokkaita käsitöitä – paikkakunnan neuleita, makrame-töitä, mosaiikkitöitä – ja aivan upeita räsymattolaukkuja!
Enonkoskella on juuri nyt esillä taidokkaita hiekkaveistoksia.
Savonlinnan tien varrella Enonkoskella seisoo komea kirkko.

Saavuimme Savonlinnaan nälkäisinä…

…joten suuntasimme suoraan torille ja Kalastajan kojulle. Avoimelle, veden päälle rakennetulle lauttaterassille mahtui hyvin syömään väljästi. Valitsimme parasta lähiruokaa, paistetut muikut kaikille herkuilla! Koronatilanteen takia perutut Oopperajuhlat vaikuttavat turistimääriin selkeästi. Koronavälit siis säilyivät kanssaruokailijoihin, palvelu oli ripeää, ystävällistä ja savolaisen lupsakkaa!

Muikut ovat parhaita idässä. Savonlinnan torilla Kalastajan kojulla on tunnelmaa, ja muikut maistuvat taivaallisen hyviltä. Erityisesti ilahduttivat maukkaat varhaisperunat, mutta eniten ilahdutti kyllä hyvä seura!
Savonlinnan satamasta pääsee vaikkapa höyrylaivalla Kuopioon. Lyhyemmänkin reissun voi tehdä seilaamalla lähivesillä. Kauneutta on!
Olavinlinna.

Muistan edelleen vanhan sloganin ”iloista lomaa Itä-Suomessa”. Suomen Savo on tunnettu upeasta luonnosta ja ruokaperinteestään. Siinä missä pohoojalaaset uhoo ja Turkulaiset ovat mielestään omaa luokkaansa, idässä ollaan turhan vaatimattomia. Kuitenkaan en tiedä kauniimpaa Suomalaista kansallismaisemaa, kuin täällä Itä-Suomessa. Ei ole myöskään itäsuomalaisten muikkujen voittanutta, ja Savonlinnan torilta ostetut mustikkalörtsyt saivat kyllä tänään pisteet kotiin kahvileipävalintana. (Tätä kahvileipäasiaa sain selittää pojalleni tällä viikolla. Sitä, että kahvileipä tarkoittaa idässä kahvin kanssa nautittavaa makeaa – yleensä pullaa.)

Suosittelen makumatkaa Suomen itään. Matkan varrelta voi löytyä myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja yllättäviä vierailupaikkoja. Suositaan suomalaista ja tuetaan pienyrittäjiä – siinä olisivat tämän kesän kestävät tavoitteet.

Iloista kesää kaikille!

Heli

Retkellä - On the road, Ruoka - Food

Retkieväänä Nigellan couscous-halloumsalaatti

Toivottavasti pääsiäisen pyhät ovat menneet mukavissa merkeissä, kaikesta huolimatta! Täällä Uudellamaalla ovat hyvät ulkoilupaikat olleet suosittuja, varsinkin aurinkoisina päivinä. Pääsiäisen säät ovat onneksi suosineet ulkoilua, sunnuntain sateista ja hämärää päivää lukuun ottamatta.

Mekin tutkailimme ennakkoon sääennusteet ja suunnittelimme retkipäivän aurinkoiselle lankalauantaille. Paikkana uusi tuttavuus Espoossa, Hanikan luontopolku. Sää olikin mitä parhain, ja liikkeellä olikin runsaasti pieniä ulkoiluporukoita. Väistelimme kohteliaasti toisiamme vuoroin pitkoispuilta poiketen.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin lounas. Retkigrillin olin hankkinut joskus vuosia sitten, ja nyt sille oli käyttöä. Löysimme kauniin, aurinkoisen kallion meren rannalta, ja virittelimme avaruuspeiton ja makuualustat tuulen suojaan. Grilli syttyi ja lämpimät nakit maistuivat Nigellan herkullisen couscous-halloumsalaatin kera. Ja nälkä oli jo niin kova, että ennätin haukata eväsleivästä palaset ennen kuvan ottamista!

Nigellan couscous-halloumsalaatti

2 dl couscousta ja 2 dl kasvislientä

1 tl savupaprikaa

1 pkt halloumia kuutioituna

15 kirsikkatomaattia puolitettuina

1 kuutioitu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

limen mehua

Paista halloumkuutiot pannulla öljytilkassa. Kiehauta kasvisliemi ja lisää couscous. Anna imeytyä noin viisi minuuttia, ja sekoita kuohkeaksi. Lisää muut ainekset, sekoita ja nauti!

Omalle jaksamiselle ja pitkien työpäivien vastapainoksi nämä piipahdukset luontoon ovat ihan parasta. Lauantain retkellä viivyimme neljä tuntia, ja palattua olo oli levollinen ja kiitollinen. Kiitollisuus perheestä ja kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin. Töitä on ja perhe – myös isovanhemmat – ovat tällä hetkellä terveitä (koputan puuta…).

Tuntuu, että työkuviot pyörivät mielessä välillä 24/7, mutta perheen kanssa retkeily metsässä ja meren rannoilla sai pitkästä aikaa mielenkin pysähtymään vain tähän hetkeen. Pääsiäistauko onkin ollut paikallaan, sillä kevät jatkuu etäopeilun ihanuuksien ja haasteiden osalta oletettavasti lukuvuoden loppuun.

Toivon, että kaiken tämän koronahaasteen keskellä sinulla on kaikki hyvin. Joitain vuosia sitten jouduin opettelemaan, että mitään ei voi elämässä suunnitella ennakkoon ja oli pakko opetella elämään epävarmuudessa tulevasta. Tilanne on monella tällä hetkellä juurikin tällainen.

Voimia ja tsemppiä tähän kevääseen ihan jokaiselle.

Heli

Retkellä - On the road

Onnea on lämpimät varpaat

Kämmenlammen laavulla

Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.

En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.

Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!

Aamulla oli voittajafiilis – selvittiin!

Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…

Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.

Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.

Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.

Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.

Paluumatakalla aamuaurinko valaisi honkametsän kullalla

Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.

Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!

Heli xx

PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!

Retkellä - On the road

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.
Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.
Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.
Siilasjoen kuohuja.
Tunturin laelle näytti olevan matkaa.
Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.
Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.
Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.
Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.
Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.
Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli

Retkellä - On the road, Vierailulla

Loviisan Wanhat talot 2018

Jos ihminen voi olla yhden koko päivän onnellinen, se oli viime lauantaina.

Pääsimme kahden ystäväni kanssa höyryjuna Ukko-Pekalla Porlammilta Loviisaan Loviisan Wanhat talot -näyttelyyn. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin, kun pääsi käymään sisällä loviisalaisten kodeissa. Vaatii paljon avata oman kodin ovet ventovieraille kävijöille  – hatunnosto siis heille. Ja kodit olivat persoonallisia, mielenkiintoisia ja täynnä mainioita sisustusideoita! Vanhoja rakennuksia oli kunnioitettu ja säilytetty, tai sitten muokattu tämän päivän toimivilla ratkaisuilla vanhaa henkeä vaalien. Kuljimme ja nautimme näkymistä ja markkinatunnelmasta useita tunteja.  Tästä päivästä muistona blogissa tämä kaiken kertova kuvakavalkadi.

Höyryjunan ravintolavaunussa.

Tunnelmallinen ruokapaikka Degerby Gille ja kalasoppabuffa. Tummat hirret muistuttivat Liperin-mummolasta.

Vintti kesähuoneena.

Ei vieraista väliä.

Vanhat hirret oli jätetty näkyviin makuuhuoneen päätyseinään.

Villiviini oli vallannut ulkorakennuksen.

Akkareita voi lukea kesämajassa kavereiden kanssa.

Kukat ylösalaisin! Mainiot kankaiset kukkaruukut olivat Greyscaledesign Finlandin.

Veitsiteline vanhoista kirjoista.

Näihin kuviin, näihin kotoisiin tunnelmiin.

Hyvää viikonloppua,

Heli

Näyttely - Exhibition, Retkellä - On the road

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

Aloitimme aamun Fiskarsissa kahvin ja lämpimän, vastaleivotun juustosämpylän kera. Aamukahville ei olisi voinut olla parempia puitteita.

Vanha koulu on uuskäytössä kahvilana, käsityö- ja taidemyymälöinä (kuva yllä).

Vanha mylly on seisonut tien vieressä jo vuodesta 1898. Käsin tehdyt, eriväriset tiilet muodostavat hienon seinäpinnan (kuvat alla).

Fiskarsin myymälä oli tietysti aivan must-kohde, jota emme voineet ohittaa. Ja kylläpä oli mainiot myyjät ja loistopalvelu, täällä ja kaikkialla Fiskarsissa. Päivästä jäi tämänkin takia todella hyvä mieli, ihmisten kohtaamisesta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Jos jotain välineitä puutarhaan ei löydy täältä Fiskarsin myymälästä, niitä ei varmaan tarvita…

Houkutuksia Iittalan-myymälässä.

Kahden neliskanttisen Teema-tarjoiluastian lisäksi hairahdin tähän upeaan ja sielukkaaseen Mariskooliin. Väri on uusi ”ruusuvesi” ja tarjous oli vastustamaton. Ja eihän minulla ollut vielä kuin kirkas ja tumman burgundi skooli entuudestaan. Armas siippani mainitsi kotona tästä kauniista Mariskoolista, että tuotapa juuri tarvitsit. Ehkäpä ihan aiheesta, sillä tämähän on täydellinen turhake. Hänelle kuitenkin kommentoin, että nämä (Mariskoolit) ovat ainoa lapsilleni jälkeenjäävä perintö, muuta ei ole eikä tule :D.

Keramiikkataiteilija Erna Aaltosen kuratoima About Clay -näyttely on hieno, suosittelen lämpimästi! Esittelyssä sanotaan, että näyttely on ainutlaatuinen, ja komppaan tätä kyllä. Esillä on neljänkymmenen eurooppalaisen taiteilijan keramiikkatöitä. Paikkana Kuparipaja, Fiskarsin ruukki. Ostimme yhteisliput tähän ja Summerhouse-näyttelyyn. Summerhouse-näyttelystä lisää blogissa täällä, klik.

Sisääntuloaulassa katseeni kohdistui Poiat-yrityksen upeisiin pyöreisiin pöytiin ja tuoleihin. Jos tällaisen pöydän saisi joskus kotiin, niin vot.

Susan O’Byrnen hauskasta sukupuusta löytyvät kaikki perheenjäsenet.

Anneli Sainion töissä yhdistyy taide ja funktio (yllä).

Nämä keramiikkapaloista kootut taulut olisin hetikin halunnut kotiin (mikä epärealistinen ajatus!). Taulut ovat pari, ja vaativat suuren seinätilan. Työt ovat suomalaisen keramiikkatailiteilijan Kirsi Kivivirran ja teoksen nimi on Vessels and shadows.

Voit käydä itse katsastamassa näitä ja lukuisia muita huikeita töitä Fiskarissa tänä kesänä, tätä näyttelyä en jättäisi väliin! About Clay -näyttelystä löydät lisää tietoa täältä, klik.

Päätimme päivän ystävän kanssa myöhäiseen lounaaseen Lukaalissa. Lämmin falafel-salaatti oli oiva valinta.

Mukavaa mittumaaria!

Heli

Kesäkoti - Summer Cottage, Retkellä - On the road

Fiskars ja Summer House -näyttely

Fiskars, tuo ihana kesäpaikkakunta ja nähtävyys, jossa olin viimeksi käynyt aivan liian kauan aikaa sitten. Alkuviikosta pääsin piipahtamaan ystäväni kanssa Fiskarsissa, joka oli juurikin niin ihastuttava kuin muistin edellisestä käynnistäni. Päivä oli vielä upean aurinkoinen, ja pittoreski ruukkimiljöö kahviloineen ja lounaspaikkoineen oli kyllä aivan paras vierailukohde.

Suunnistimme lähes ensi töiksemme Fiskars Summer House -näyttelyyn Vanhaan viljamakasiiniin. Näyttelyn huoneet ovat yhdeksän muotoilijan käsialaa, ja ne ovat saaneet inspiraationsa suomalaisten taiteilijoiden töistä ja elämäntyylistä. Näyttelyssä tuodaan samalla esille suomalaista muotoilua, ja näyttelyn yhteydessä on designkauppa.

Näyttelyssä mukana olevat yritykset ja muotoilijat:

  • Nikari x Samu-Jussi Koski
  • Iittala x Aalto+Aalto
  • Artek x Man Yau
  • Anno x Ulla Koskinen
  • Hakola x Tero Kuitunen
  • Lapuan Kankurit x Aoi Yoshizawa
  • Woodio x Susan Elo
  • Fiskars x Linda Bergroth
  • Fiskars x Susanna Vento

Yllä olevan listan lainasin suoraan näyttelytiedoista, joka löytyy täältä, klik.   Vanha viljamakasiini on inspiroiva ympäristö näyttelylle.

Kesäkodin verannan sisustuksen on suunnitellut Samu-Jussi Koski, ja hänen valitsemansa taiteilja on Tove Jansson: ”yksinkertaista, aitoa ja kaunista”. Yhteistyössä Nikari (kuvat alla).

Elina ja Klaus Aalto ovat valinneet Sasha Huberin taiteen inspiroimina vaikutteita ruokailuhuoneeseen. Kattaus ja koriste-esineet ovat Iittalan. Ruskeat korkeat lasit ovat upeita, vaikka yleensä en ruskean lasin ystävä olekaan. Peilit tuovat tilaan heijastusta eri maailmoista (kuvat alla).

Oleskeluhuoneen värimaailma on lähtenyt taitelija Howard Smithin ja Erna Aaltosen töistä, huoneen suunnittelijana Man Yau ja mottona ”leikkisyys, uteliaisuus ja onnellisuus” (kuvat alla).

Susanna Vento puki kesäisen kasvihuoneen Fiskarsin välineillä ja viherkasveilla, inspiroijana Maire Gullichen (kuvat alla).

Rut Brykin värimaailma, muotokieli ja materiaalit ovat inspiroineet Aoi Yoshizawan saunatupaa, tekstiilit Lapuan kankureilta (kuvat alla).

Ulla Koskisen suunnittelemaa makuuhuonetta inspiroi Helene Schjerfbeck.  Koskisen ajatus huoneen sisustukseen on ”minimalistinen mutta samalla rikas, vahva, mutta herkkä” (kuvat alla).

Olipa tässä kuvamateriaalia, ;D! Lisää kesäisestä Fiskarsista vielä seuraavassa postauksessa.

xx

Heli

PS. Summer House -näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 klo 11-18. Liput 8e, Opiskelijat ja eläkeläiset 5e.

Retkellä - On the road

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä.  Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

 

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli