Aihearkisto: Retkellä – On the road

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

lokakuu 16, 2019 heli#kotonaparas Yksi kommentti

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.

Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.

Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.

Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.

Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.

Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.

Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.

Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.

Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli

Retkellä - On the road, Vierailulla

Loviisan Wanhat talot 2018

elokuu 31, 2018 heli#kotonaparas Kommentoi

Jos ihminen voi olla yhden koko päivän onnellinen, se oli viime lauantaina.

Pääsimme kahden ystäväni kanssa höyryjuna Ukko-Pekalla Porlammilta Loviisaan Loviisan Wanhat talot -näyttelyyn. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin, kun pääsi käymään sisällä loviisalaisten kodeissa. Vaatii paljon avata oman kodin ovet ventovieraille kävijöille – hatunnosto siis heille. Ja kodit olivat persoonallisia, mielenkiintoisia ja täynnä mainioita sisustusideoita! Vanhoja rakennuksia oli kunnioitettu ja säilytetty, tai sitten muokattu tämän päivän toimivilla ratkaisuilla vanhaa henkeä vaalien. Kuljimme ja nautimme näkymistä ja markkinatunnelmasta useita tunteja. Tästä päivästä muistona blogissa tämä kaiken kertova kuvakavalkadi.

Höyryjunan ravintolavaunussa.

Tunnelmallinen ruokapaikka Degerby Gille ja kalasoppabuffa. Tummat hirret muistuttivat Liperin-mummolasta.

Vintti kesähuoneena.

Ei vieraista väliä.

Vanhat hirret oli jätetty näkyviin makuuhuoneen päätyseinään.

Villiviini oli vallannut ulkorakennuksen.

Akkareita voi lukea kesämajassa kavereiden kanssa.

Kukat ylösalaisin! Mainiot kankaiset kukkaruukut olivat Greyscaledesign Finlandin.

Veitsiteline vanhoista kirjoista.

Näihin kuviin, näihin kotoisiin tunnelmiin.

Hyvää viikonloppua,

Heli

Näyttely - Exhibition, Retkellä - On the road

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

kesäkuu 22, 2018 heli#kotonaparas Kommentoi

Aloitimme aamun Fiskarsissa kahvin ja lämpimän, vastaleivotun juustosämpylän kera. Aamukahville ei olisi voinut olla parempia puitteita.

Vanha koulu on uuskäytössä kahvilana, käsityö- ja taidemyymälöinä (kuva yllä).

Vanha mylly on seisonut tien vieressä jo vuodesta 1898. Käsin tehdyt, eriväriset tiilet muodostavat hienon seinäpinnan (kuvat alla).

Fiskarsin myymälä oli tietysti aivan must-kohde, jota emme voineet ohittaa. Ja kylläpä oli mainiot myyjät ja loistopalvelu, täällä ja kaikkialla Fiskarsissa. Päivästä jäi tämänkin takia todella hyvä mieli, ihmisten kohtaamisesta. Pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Jos jotain välineitä puutarhaan ei löydy täältä Fiskarsin myymälästä, niitä ei varmaan tarvita…

Houkutuksia Iittalan-myymälässä.

Kahden neliskanttisen Teema-tarjoiluastian lisäksi hairahdin tähän upeaan ja sielukkaaseen Mariskooliin. Väri on uusi ”ruusuvesi” ja tarjous oli vastustamaton. Ja eihän minulla ollut vielä kuin kirkas ja tumman burgundi skooli entuudestaan. Armas siippani mainitsi kotona tästä kauniista Mariskoolista, että tuotapa juuri tarvitsit. Ehkäpä ihan aiheesta, sillä tämähän on täydellinen turhake. Hänelle kuitenkin kommentoin, että nämä (Mariskoolit) ovat ainoa lapsilleni jälkeenjäävä perintö, muuta ei ole eikä tule :D.

Keramiikkataiteilija Erna Aaltosen kuratoima About Clay -näyttely on hieno, suosittelen lämpimästi! Esittelyssä sanotaan, että näyttely on ainutlaatuinen, ja komppaan tätä kyllä. Esillä on neljänkymmenen eurooppalaisen taiteilijan keramiikkatöitä. Paikkana Kuparipaja, Fiskarsin ruukki. Ostimme yhteisliput tähän ja Summerhouse-näyttelyyn. Summerhouse-näyttelystä lisää blogissa täällä, klik.

Sisääntuloaulassa katseeni kohdistui Poiat-yrityksen upeisiin pyöreisiin pöytiin ja tuoleihin. Jos tällaisen pöydän saisi joskus kotiin, niin vot.

Susan O’Byrnen hauskasta sukupuusta löytyvät kaikki perheenjäsenet.

Anneli Sainion töissä yhdistyy taide ja funktio (yllä).

Nämä keramiikkapaloista kootut taulut olisin hetikin halunnut kotiin (mikä epärealistinen ajatus!). Taulut ovat pari, ja vaativat suuren seinätilan. Työt ovat suomalaisen keramiikkatailiteilijan Kirsi Kivivirran ja teoksen nimi on Vessels and shadows.

Voit käydä itse katsastamassa näitä ja lukuisia muita huikeita töitä Fiskarissa tänä kesänä, tätä näyttelyä en jättäisi väliin! About Clay -näyttelystä löydät lisää tietoa täältä, klik.

Päätimme päivän ystävän kanssa myöhäiseen lounaaseen Lukaalissa. Lämmin falafel-salaatti oli oiva valinta.

Mukavaa mittumaaria!

Heli

Kesäkoti - Summer Cottage, Retkellä - On the road

Fiskars ja Summer House -näyttely

kesäkuu 21, 2018 heli#kotonaparas Kommentoi

Fiskars, tuo ihana kesäpaikkakunta ja nähtävyys, jossa olin viimeksi käynyt aivan liian kauan aikaa sitten. Alkuviikosta pääsin piipahtamaan ystäväni kanssa Fiskarsissa, joka oli juurikin niin ihastuttava kuin muistin edellisestä käynnistäni. Päivä oli vielä upean aurinkoinen, ja pittoreski ruukkimiljöö kahviloineen ja lounaspaikkoineen oli kyllä aivan paras vierailukohde.

Suunnistimme lähes ensi töiksemme Fiskars Summer House -näyttelyyn Vanhaan viljamakasiiniin. Näyttelyn huoneet ovat yhdeksän muotoilijan käsialaa, ja ne ovat saaneet inspiraationsa suomalaisten taiteilijoiden töistä ja elämäntyylistä. Näyttelyssä tuodaan samalla esille suomalaista muotoilua, ja näyttelyn yhteydessä on designkauppa.

Näyttelyssä mukana olevat yritykset ja muotoilijat:

Nikari x Samu-Jussi Koski
Iittala x Aalto+Aalto
Artek x Man Yau
Anno x Ulla Koskinen
Hakola x Tero Kuitunen
Lapuan Kankurit x Aoi Yoshizawa
Woodio x Susan Elo
Fiskars x Linda Bergroth
Fiskars x Susanna Vento

Yllä olevan listan lainasin suoraan näyttelytiedoista, joka löytyy täältä, klik. Vanha viljamakasiini on inspiroiva ympäristö näyttelylle.

Kesäkodin verannan sisustuksen on suunnitellut Samu-Jussi Koski, ja hänen valitsemansa taiteilja on Tove Jansson: ”yksinkertaista, aitoa ja kaunista”. Yhteistyössä Nikari (kuvat alla).

Elina ja Klaus Aalto ovat valinneet Sasha Huberin taiteen inspiroimina vaikutteita ruokailuhuoneeseen. Kattaus ja koriste-esineet ovat Iittalan. Ruskeat korkeat lasit ovat upeita, vaikka yleensä en ruskean lasin ystävä olekaan. Peilit tuovat tilaan heijastusta eri maailmoista (kuvat alla).

Oleskeluhuoneen värimaailma on lähtenyt taitelija Howard Smithin ja Erna Aaltosen töistä, huoneen suunnittelijana Man Yau ja mottona ”leikkisyys, uteliaisuus ja onnellisuus” (kuvat alla).

Susanna Vento puki kesäisen kasvihuoneen Fiskarsin välineillä ja viherkasveilla, inspiroijana Maire Gullichen (kuvat alla).

Rut Brykin värimaailma, muotokieli ja materiaalit ovat inspiroineet Aoi Yoshizawan saunatupaa, tekstiilit Lapuan kankureilta (kuvat alla).

Ulla Koskisen suunnittelemaa makuuhuonetta inspiroi Helene Schjerfbeck. Koskisen ajatus huoneen sisustukseen on ”minimalistinen mutta samalla rikas, vahva, mutta herkkä” (kuvat alla).

Olipa tässä kuvamateriaalia, ;D! Lisää kesäisestä Fiskarsista vielä seuraavassa postauksessa.

Heli

PS. Summer House -näyttely on avoinna 15.6.-16.9.2018 klo 11-18. Liput 8e, Opiskelijat ja eläkeläiset 5e.

Retkellä - On the road

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

maaliskuu 11, 2017 heli#kotonaparas Kommentoi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä. Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli

Retkellä - On the road

Syysvaelluksella Keski-Suomessa

lokakuu 24, 2016 heli#kotonaparas Kommentoi

Pääsimme pienelle lomaselle Keski-Suomen kauniisiin maisemiin. Pojat tulivat etelästä torstaina, ja mökkiyön jälkeen suuntasimme päiväksi Isojärven kansallispuistoon. Tämä onkin jo kolmas syyslomavaellus, joten tästähän taitaa tulla kohta perinne! Tänä syksynä toteutimme vaelluksen yksipäiväisenä. Valitsimme 11 kilometrin reitin, josta tiesimme selviävämme mukavasti ja kiireettä valoisan aikana.

Matkaan lähdimme Heretyn kämpältä, jossa näytti olevan myös kahvila viikonloppuisin.

Vaatetusta lisäilimme taukopaikoilla, ja sopiva varustus teki matkanteosta miellyttävää. Jokainen heppu sai kantaa omat matkaeväänsä: juomapullon, rusinat, pähkinä-suklaapussin, patukoita, kuivamuonapussin, termospullon kuumaa vettä ja ruokailuvälineet.

Maaruska oli kaunis! Erityisesti soilla sammalet hehkuivat vahvoissa väreissä.

Välillä eteen tuli yllättäviä esteitä,

mutta kaikista selvittiin.

Majavien rakentama pato oli mielenkiintoinen nähtävyys.

Puolivälissä matkaa Vahterjärven laavu pilkotti järven takana, ja nuotiosta nousi vielä savu edellisten kävijöiden jäljiltä! Olipa meillä tuuria, tulet syttyivät nopeasti.

Nopeaa ja helppoa – sekä yllättävän hyvää! – retkimuonaa. Eväs pussissa on myös kevyt kantaa mukana – lisäät vain kuuman veden ja sekoitat.

Muonatauon ja nuotiolla fiilistelyn jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa. Välillä piti vähentää lämmittäviä kerroksia.

Yksi mielenkiintoisista reitin varren nähtävyyksistä oli jättikokoinen siirtolohkare, jonka alla oli varsin kookas luola. Siellä olisi voinut sateen sattuessa odotella parempia säitä.

Reitti oli vaihtelevaa, ja erityisen hienoa oli nähdä vanhaa aarniometsää – en ole koskaan missään nähnyt metsää sellaisessa tilassa kuin täällä. Olisi ollut hienoa kohdata myös amerikanmajava puuhissaan, mutta tällaisen ison porukan saapuminen paikalle ei olisi millään onnistunut huomaamatta.

Mainio reitti ja hienoja käyntikohteita matkan varrella, suosittelen lämpimästi suuntaamista Kuhmoisiin. Rattaiden kanssa tämän reitin kierros ei onnistu, mutta lyhyemmän lenkin Heretyn kämpältä lähimetsään voi tehdä vaikka pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa.

Iloa ja valoa lokakuun loppuviikkoon!

Heli

Retkellä - On the road

Kesäinen retkikohde Porvoossa – Runebergien koti

heinäkuu 3, 2016 heli#kotonaparas Kommentoi

Kummitätini Meeri täytti 90 vuotta vappuna, ja lupasin viedä hänet sen kunniaksi retkelle kesäiseen Porvooseen, onhan Porvoo erityisen kaunis kesäkaupunki. Näin mielessäni mukulakivikadut, joen varren vanhat punamultarakennukset ja meidät syömässä ulkona terassilla auringon paisteessa. No, suunnitelmat eivät aivan toteutuneet. Päivä oli todennäköisesti kesän sateisin, vettä tuli alas taivaalta kuin saavista kaatamalla, kadut lainehtivat ja loppureissusta olimme sateenvarjon suojelusta huolimatta vyötäröstä alaspäin kuin utetut koirat. Mutta kiva päivä meillä oli joka tapauksessa.

Johan Ludvig (1804-1877) ja Fredrika (1807-1879) Runeberg muuttivat Helsingistä Porvooseen, kun Johan sai Porvoon Kimnaasista rooman kirjallisuuden lehtorin viran 1837. Muiden muassa Maamme-laulun sanoista ja Vänrikki Stoolin tarinoista tunnettua kansallisrunoilijaamme arvostettiin jo hänen eläessään. Fredrikaa voidaan pitää maamme ensimmäisenä naistoimittajana. Hän kirjoitti kaksi historiallista romaania ja työskenteli kirjallisuuden kääntäjänä. Perhe asui Porvoon-talossaan neljännesvuosisadan. Valtio lunasti 1880-luvulla kodin jäämistöineen Runebergien perillisiltä, museokoti onkin Suomen vanhin.

Vein tätini ensin Runebergien kotiin Aleksanterinkadulle Porvooseen. Kotimuseo on lähes alkuperäisasussaan, taideteokset, pienesineet, huonekalut, posliinit, tekstiilit ja kirjakokoelmat ovat paikallaan kuten Runebergien eläessä.

Jokaisessa huoneessa on omanlaisensa tapetit. Osa tapeteista on entisöity vanhan mallin mukaan.

Huonekalut ovat pääosin biedermeier-tyyliä. Saliin oli hankittu useita ruotsalaisen taiteilijan maalauksia.

Tämä komea peikonlehti vangitsi katseet salissa, kuten myös Runebergien pojan Walterin veistosten kipsivalokset. Walter Runebergin veistoskokoelmaan olisi päässyt tutustumaan samalla lipulla, mutta jouduimme jättämään käynnin väliin rankan sateen takia.

Ikkunat antavat mukavasti kadulle. Salin komea kristallikruunu on varmasti upea myös valaistuna.

Kettuhuoneessa oli metsästysmuistoja sekä riittävästi aseita kaikille omille pojille ja metsästysretkille osallistuville ystäville. Runeberg piti tärkeänä opettaa poikansa metsälle. Kaarevat isot luut seinällä ovat lahjaksi saadut valaan hetulat.

Runebergien kotona on säilynyt useita vanhoja huonekasveja, muutamia oli myynnissä myös pistokkaina. Kesäisin ikkunoilla kukkivat pelargonit.

Makuukamari ja sairashuone – täältä avautuvat ovet saliin.

Ajatuksena oli, että saisimme käyskennellä myös Fredrikan kauniissa puutarhassa. Tätini on nimittäin puutarhaihmisiä, ja arvelin hänen nauttivan kovasti erityisesti talon hyvin säilyneestä pihapiiristä. Piha ja puutarha olivatkin hienot, syreenimaja ja keittiöpuutarha ovat alkuperäisessä käyttökunnossa. Akileijojen joukossa kasvoi metsämansikkamättäitä, ja pionit toivat loistokkuutta herukka- ja karviaismarjapensaiden joukkoon. Puutarha on yksi harvoista säilyneistä historiallisista kaupunkipuutarhoista Suomessa.

Puutarhan hiekkapolkuja oli hyvä astella myös sateella. Visiitti puutarhaan kannattaa myös syreenien kukinnan aikaan alkukesästä.

Pionit olivat parhaimmillaan.

Kotimuseo on kiva paikka myös lapsille. Ulkorakennukseen on tehty mainio ”navetta-kanala”, jossa leikkimieliset pääsevät hoitamaan leikkikanoja, -porsaita ja -lehmiä sekä leikkihevosia.

Pihalla olivat torikärryt ja mitä parhain myyntikoju-leikkipaikka lapsille. Vinkki: Lapsille voi ennen käyntiä lukea Mauri Kunnaksen Koiramäen Martta ja Ruuneperi -kirjan, joka kertoo Runebergista ja elämästä 1800-luvulla.

Näkymä ulkorakennuksen leikkipaikalta Runebergien kotitalolle. Puutarha jää kuvan vasempaan reunaan.

Muut ulkorakennukset oli pihapiirissä suljettu, mutta yhteen osaan oli rakennettu lämpimät vesiklosetit vierailijoita varten.

Lisätietoja kotimuseosta löydät täältä, klik.

Kävimme myös mukavassa kotiruokapakassa, Hanna Mariassa, sekä tunnelmallisessa Porvoon kirkossa. Emme vastustelleet myöskään Brunbergin makeismyymälän houkutusta, mutta sitten suuntasimme jo kotikonnuille.

Porvoo-päivä oli mukava, mutta kyllä lämmin sauna, kuivat vaatteet ja villasukat olivat kotona poikaa!

Mukavaa viikkoa!

We had a lovely day at Porvoo with my 90 year old godmother! We visited the house museum of J. L. Runeberg and the garden, which is one of the best preserved old Finnish home gardens. If you would like to know more about the place, please click this. Sorry that the link is only in Finnish!

Have a lovely week!

Heli

Retkellä - On the road

Lomalla Levillä

helmikuu 26, 2016 heli#kotonaparas Kommentoi

Jahas. Loma vetelee viimeisiään, ja kivaa on ollut! Lähdimme Leville hiihtolomalla, kun niin hyvä tsägä kävi, että saimme puolison työpaikan arvonnassa vuokrata mökin Leviltä viikolle kahdeksan!

Täällä ei ole ollut tällä viikolla kovia pakkasia, joten joka päivä on päässyt mukavasti ulkoilemaan. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme Levin keskustassa ja kävimme aikuisporukalla kokeilemassa lähiladut. Seuraavat kolme päivää vietimme tiiviisti rinteessä. Olimme aamulla varhain, jopa ensimmäisinä, joten ennätimme rinteille hyvässä vaiheessa ennen ruuhkia. Vaikka aurinkoa ei näkynyt, muutaman pakkasasteen keli oli oiva lasketteluun.

Mainosmiesten oiva keksintö, jäästä veistetty Audi…

Lähdimme aikuisporukalla hiihtelemään, ja sehän oli toimiva idea (ei kitinöitä). Levin rinteiden ympäristöön oli vedetty hyväkuntoiset hiihtoladut. Vedin pertsaa, ja puoliso luisteli.

Aurinko ei juurikaan pilkahdellut, mutta matalapaine takasi kohtuullisen lauhat kelit.

Mökillä mietä odottivat hauskat punaiset tunnelmavalot, sekä toimivat majoitusfasiliteetit! Mökkimme sijaitsi vähän kauempana keskustasta, joten auto oli ihan kätevä kulkuväline paikan päälläkin.

Poikien nurkkaus.

Tämä yksilö oli aikas paikallaan.

’

Nuoriso-osasto tykkäsi kyllä rinteistä.

Ja niin minäkin :).

Kuomulla varustetut tuolihissit olivat ihanat, näissä kun oli myös istuinlämmitys. Ihan luksusta Levin loivilla etelärinteillä.

Tykkylunta vai tykkilunta puiden oksilla?

Eka päivänä keli oli -2, joten aurinkoa sai vain toivoa. No, eipähän varpaat jäätyneet kovin.

Käytiin myös kodalla lämmittelemässä, ja toisena päivänä eväinä oli makkarat, leipien lisäksi. Kyllä vaan maistui kuuman mehun kera!

Parhaat mäet ei niin rutinoituneille laskijoille olivat Levin etelärinteillä, seiskarinteillä sekä 7B-rinteillä (ai jos olisi ollut lauta, tämä olisi ollut ehdottomasti paras rinne!). Kutosrinteet olivat varsin jyrkät, ne sopivat konkareille, mutta eivät oikein meidän pojille, jotka ovat päässeet varsin harvoin rinteeseen .

Kuva: Levi.fi

Suosittelen kaakkoisrinteitä tavallisille harrastajalaskijoille. Kokeilimme myös Gondolihissiä, ja G1-rinne oli tosi kiva vanhalle metsäreittien ystävälle (metsäinen ympäristö, ei liian jyrkkä vaan mielenkiintoinen rinne).

Viikolla kahdeksan oli jonkin verran lomalaisia, pääasiassa lapsiperheitä sekä kansainvälistäkin porukkaa. Ruuhkat kerääntyivät erityisesti loiville ja leveille etelärinteille viimeistään puolen päivän aikoihin.

Nuoret odottivat käyntiä kylpylässä, ja sinne päästiin vihdoin torstaina. Mukavinta oli päästä pulahtamaan lämpimiin ulkoaltaisiin. Lilluttelin voipuneita lihaksia (joita en uskonut edes olevan) kuumissa altaissa, ja se riitti minulle.

Mukavinta lomaviikolla oli nuorten mukaan kuitenkin laskettelu, ja se oli parasta myös minusta. Hiihto lähti vähän tahmeasti, pääsin täällä vasta ensimmäistä kertaa murtsikoille koko talvena. Kuten joku kylpylän saunassa mainitsikin, Ylläksellä on parhaat murtsikkaladut (maisemat, latujen laatu), kun taas Levi on kiva laskettelupaikka. Pienten lasten kanssa lähtisin kyllä vaikka Olokselle – homma on paremmin hallittavissa, eivätkä muksut eksy rinteeseen!

Kivaa viikkoa kaikille – toivottavasti vielä on lomaa jäljellä!

_________

We were skiing at Levi, a wonderful place to downhill ski at Finnish Lapland! I much recommend the place if you like to have good service, nice dinner and lunch places and some fun in the evening. We spent our time at the cottage a bit further from the ”city”, and travelled with car or the ski bus from Levi to our cottage.

Retkellä - On the road

Ilta kaupungilla – Lux Helsinki

tammikuu 9, 2016 heli#kotonaparas Kommentoi

Kävimme iltakävelyllä Helsingissä ja katsomassa Lux Helsingin valotaideteoksia.

Tuomiokirkko vaihtoi väriä ja ilmettä. Huikean hieno Ilon kuvia.

Amor ampui nuoliaan alla olevan pariskunnan sydämiin.

Kappeli näytti houkuttelevalta, ja meitä oli liikkeellä iso joukkio! Olimme aivan yllättyneitä siitä, kuinka moni oli lähtenyt valokierrokselle lauantai-iltana.

Esplanadin puiston isot lukulamput.

Vanha kirkkopuisto oli hienoissa väreissä. Puistossa kävelevät ihmiset ikäänkuin kuuluivat tähän valoteokseen.

Pojat valossa.

Lantern – roikkuvat lyhdyt.

Helsingissä tuulee lähes aina, ja se yhdistettynä viiteentoista pakkasasteeseen tuntui kyllä. Vähän oli varpaat jäässä ja nenänpääkin kylmänä, mutta kierros kyllä kannatti! Onneksi olimme varustautuneet ottamalla mukaan termokset kuumaa mehua ja pipareita ;).

Näin se tammikuu lupsahti käyntiin. Oli kiva palata töihin, ja viikko alkoi pehmeästi kahdella työpäivällä. Lupaukseni mukaisesti kärvistelen tammikuun ilman karkkeja ja viikonlopun viinilasillista ja pojat lupauksensa mukaisesti ilman tietokonepelejä. Ja sehän on tehnyt meille kaikille ihan hyvää :).

Mukavaa viikonloppua!

————–

We walked around Helsinki and enjoyed Lux Helsinki happening. The city looked wonderful with colourful lights.

Have a lovely weekend!

Ajatuksia elämästä, Retkellä - On the road

Toiveita ja lupauksia uudelle vuodelle

tammikuu 2, 2016 heli#kotonaparas Kommentoi

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja hyvien ajatusten siivittämänä.

Meidän vuodenvaihteemme sujui mukavasti ystävien kanssa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja piipahdettiin puolen yön aikaan ulkona katsomassa ilotulitusta.

Uudenvuoden päivälle olimme suunnitelleet palauttavaa patikointia. Suuntasimme kohti Jänisniemen laavua, joka on Velskolan Pitkäjärvellä Espoossa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Espoossa pakkasta oli viitisen astetta. En voisi kyllin kehua näitä Haltin ulkoiluvaatteita – ne ovat olleet kyllä paras sijoitus ikinä. Tuulta pitävän ja hengittävän kuoritakin alle voi lisätä lämmittäviä kerroksia eikä sadetakkia tarvitse erikseen mukaan.

Päivä oli pilvinen, ennätimme liikkeelle vielä lyhyen valoisan aikana.

Jäiden kokeilussa jäimme maltillisesti lähelle rantaa.

Reitti oli hieno ja polveileva, kuljimme koko matkan rannan tuntumassa.

Näimme useita retkiluisteluseurueita jäällä. Nähtävästi tämä Velskolan Pitkäjärvi oli jo hyvässä jäässä, tosin isompi luisteluporukka pysytteli aivan rannan läheisyydessä. Sää oli luistelulle suotuisa, sillä lunta ei ole täällä juuri sadellut. Tätä lajia olisi kyllä hauska kokeilla!

Jänisniemen laavu on ovelasti piilossa kauempana rannasta mäen päällä, eikä sitä ole merkitty mihinkään karttaan. Mutta löytyihän se.

Puita laavulla ei ollut, mutta metsästä löytyi sen verran risuja ja pudonneita oksia, että saimme kunnon tulet. Retkieväänä meillä oli kuivaretkiruokaa, joka valmistuu syötäväksi, kun sekaan lisätään kuumaa vettä. Yllättävän toimivaa ja maistuvaa – ja nopeaa. Vuoden ensimmäinen grillimakkara tuli myös nautittua, joten kevennyksestä ei ole tietoakaan (mutta enhän sellaista mennyt lupaamaankaan).

Tosiaan suuria uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta sovittiin, että tammikuu on osaltani tipaton ja karkiton, siippani tammikuu on tipaton ja kahviton, ja kaikki tämä tietysti myös siksi, että pojat lupasivat puolestaan pitää pelittömän tammikuun. Ja tämähän on varsin iso juttu 12- ja 14-vuotiaiden elämässä.

Kahvista en itse suostunut luopumaan, vaikka pojat niin aluksi vaativat. Sain onneksi neuvoteltua karkkilakon sen sijaan. Väittävät, että olen kahviaddikti (ja sehän pitää paikkansa, mutta en sitä kyllä pojille tunnusta :)). Luulenpa, että kahvittomuudestani olisi joutunut kärsimään koko perhe…

Tuleva vuosi on lähes kuin tabula rasa osaltani. Alkuvuoden työkuvioita on onneksi jo tiedossa, ja suhtaudun tulevaan siten, että vuosi on avoin mahdollisuuksille ja uusille avauksille. Toiveikkaana ja positiivisena siis kohti vuotta 2016.

Toivon onnea ja kaikkea hyvää myös sinulle – tulkoon vuodestasi paras tähän saakka!

———————

We spent the New Year’s Eve with our friends, enjoying a late dinner and watching the fireworks at midnight.

On New Year’s Day we went hiking into the woods of Velskola, Espoo. We found a hidden lean-to, wicket, and spent some time enjoying campfire and campfood, not forgetting the first campfire sausages of 2016 :).

I made some promises for January – no wine, no sweets. Even though the coming year is still like tabula rasa for me, I am looking forward to it as a year of possibilities.

I wish the new year – 2016 – will be a great one for you, too!

Kotona paras

Aihearkisto: Retkellä – On the road

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Loviisan Wanhat talot 2018

Kesäinen Fiskars ja About Clay -näyttely

Fiskars ja Summer House -näyttely

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Syysvaelluksella Keski-Suomessa

Kesäinen retkikohde Porvoossa – Runebergien koti

Lomalla Levillä

Ilta kaupungilla – Lux Helsinki

Toiveita ja lupauksia uudelle vuodelle

Puutarha – Koti – Tee itse