Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.
En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.
Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!
Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.
Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…
Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.
Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.
Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.
Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.
Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.
Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!
Heli xx
PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!
