Aihearkisto: Ruoka – Food

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuunattua

Nostalgiaherkkujen päivitys

Juustotorttu on monen suosikkiherkku. Se onnistuu hyvin myös maidottomana ja gluteenittomana.
Inkivääri-soijamarinadissa maustunut kirjolohisalaatti kauden vihanneksista.

Kun 80-luvun puolivälissä lähdin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin, nappasin mukaani myös nipun reseptejä äitini kokoelmista. Tukholmalaisen Milda-koekeittiön ILOINEN KAKKUKIRJA (ei vuosilukua tiedossa) sisältää edelleen yhden lempileivonnaiseni ohjeen, kirpeän makean ja ihanan pehmeän juustotortun reseptin.

Juustotorttu on usein ollut nimenomaan perheemme miesten mieleen. Äitini leipoi sitä isälleni, minä olen hellitellyt sillä miestäni yhteisen elämämme alkuajoista lähtien. Ja jos kysyn aikuiseksi ehtineeltä pojaltani, mitä toivot, että leipoisin kun tulet käymään, saan lähes sataprosenttisesti vastauksen, että ”leipoisitko äiti SITÄ juustotorttua”.

Tällä viikolla lähdin äitini kanssa mökille ja päätimme valmistaa yhdessä joitain meille nostalgisia herkkuja. ILOINEN KAKKUKIRJA lähti mukaan kotoa ja juustotorttu oli heti molempien Top 5 -listan kärjessä. Tosin ammoisista ajoista poiketen torttu on nyt valmistettava täysin gluteenittomana ja laktoosittomana äitini ruokarajoitteiden vuoksi. Mutta nykyisin kaikki erikoisruokavalioiden huomioiminen on niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Kaupoista löytyy ihan oma hyllyvälikkö gluteenittomille jauhoille ja muille kuivatuotteille, ja kylmäkaapeissa on jos minkälaisia vaihtoehtoja tuttujen hapanmaitotuotteiden korvaajiksi.

Ja herkullista tuli! En saanut ehkä niin kirpeän hapanta makua kuin rahkasta, kun käytin kasvipohjaista creme fraichea ja soijasta valmistettua tuorejuustoa. Mutta muuten toimi oikein hyvin. Tortun suloiseksi kumppaniksi teimme kesäisen ihanan mansikkakastikkeen ja koristeeksi tulevat mansikkaviipaleet marinoin muutamalla teelusikallisella Triple Sec -likööriä ja hakatulla mintulla.

Juustotorttu

Taikina:
125g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 kananmuna

Juustomassa:
400g rahkaa
¾ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl maitoa tai kermaa
100g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Mansikkakastike:
mansikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja vehnäjauhot. Lisää rasva ja nypi seos ryynimäiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
Sulata täytteen rasva. Lisää rahka, vehnäjauhot, sokeri ja kananmunien keltuaiset ja hämmennä hetki. Lisää maito. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää juustomassaan kevyesti käännellen.
Voitele irtopohjainen vuoka (tai käytä leivinpaperia) ja painele taikina vuokaan. Juustomassa kohoaa uunissa, joten tee reunoista riittävän korkeat. Lisää taikinan päälle juustomassa ja paista 160 asteessa noin 50 min. Tortun pinta saa hiukan saada väriä ja se saa myös vähän repeillä. Silloin se on hyytynyt kunnolla.

Paistoin torttua reilun tunnin, koska mökilläni on alta lämpiävä kaasu-uuni ja käyttämämme täytteen ainekset näyttivät hyytyvän hitaasti.
Anna tortun jäähtyä ja hyytyä kunnolla. Mielestäni torttu on parhaimmillaan vasta seuraavan päivänä.

Soseuta mansikat ja tomusokeri pehmeäksi kastikkeeksi juustotortun kumppaniksi. Voit myös viipaloida muutamia mansikoita ja marinoida ne lempiliköörilläsi ja hienonnetulla tuoreella mintulla. Nekin maistuvat taivaalliselta pehmeän ja kirpeän happaman juustotortun päällä!

Mökillä minulla on toinen vanha, äidiltäni ”lainattu” resepti. Tallessa on enää jostain 80-luvun alkuajoilta ANNA-lehdestä repäisty sivu, jossa on kuva ja ainekset. Ohjesivu on aikojen saatossa kadonnut. Tämä kirjolohisalaatti voitti aikanaan lehden ruokakilpailun ja muistan, kuinka sen eksoottinen maku maistui raikkaalta ja trendikkäältä. Tuo trendikkyys tarkoitti tuohon aikaan tuoreella inkiväärillä maustettua soijamarinadia, johon paahdetut kirjolohen palat upotetaan muutamaksi tunniksi maustumaan. Muut ainekset, peruna, purkkimaissi, purjo ja omena, kuulostivat niin kasarilta, että päätimme äitini kanssa tuunata lounasherkkumme 2020 kesään sopivaksi.

Kevyeen kirjolohisalaattiin keitimme uusia perunoita, purjon korvasimme kesäsipuleilla, purkkimaissin tilalle valitsimme sokeriherneitä ja viskasimme joukkoon vielä muutaman retiisin. Lisäsin kuitenkin puolikkaan omenan ohuen ohuina viipaleina hapokkuutta tuomaan. Inkivääri-soijamarinadi toimii loistavasti salaatinkastikkeena.

Kirjolohisalaatti
4:lle syöjälle kevyeksi lounassalaatiksi

500g kirjolohta fileenä
Marinadi:
1 dl soijakastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
3 rkl oliiviöljyä
sentin pala tuoretta inkivääriä

6-8 keitettyä uutta perunaa
150g sokeriherneitä
2-3 kesäsipulia varsineen
puolikas omena
3-4 retiisiä
tilliä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää tuore inkivääri ohuina siivuina. Siivut on helppo poimia pois marinadista ja käyttää liemi lopuksi salaatinkastikkeena.
Leikkaa lohifile ohuiksi siivuiksi ja paahda ne pienissä erissä nopeasti kuivalla ja kuumalla pannulla. Laita paahdetut kalapalat lämpöisinä marinadiin ja anna maustua 2-3 tuntia.
Siivuta keitetyt perunat ja retiisit, puolita sokeriherneen palot ja hienonna osa tillistä.
Kokoa salaatti kerroksittain eri aineksista laakeaan astiaan. Kostuta välejä aina väillä muutamalla ruokalusikallisella marinadia. Voit myös koota salaatin ensin muista aineksista ja kasata päälle lohipalat keoksi. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena. Koristele tillin oksilla.

Heinäkuisin herkkuterveisin,
Maarit

Iloisesta Itä-Suomesta löytyy iloisia yllätyksiä

Tänään kesälomareissulla Enonkoskella tuli vastaan harvinainen ja hieno näky: pysähdyimme kuvaamaan pellolla seisovia heinäseipäitä. Peltoa ympäri ravasi Nestori, jonka isännän kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kyselimme seuraavista raveista. Kuvasta poistuvan Nestorin saatat erottaa vasemmasta alakulmasta.

Jatkoimme matkaa nostalgisissa tunnelmissa kohti Savonlinnaa. Pysähdyimme matkalla Enonkosken keskustassa sillankorvalla, joka on yksi kauneimmista paikoista matkan varrella. Enonkoskella järjestetään vuosittain hiekanveistotapahtuma, ja veistokset olivat selvinneet Itä-Suomea riepotelleesta Päivö-myrskystä ja rankkasateesta kuin ihmeen kaupalla. Lämmin suositus myös käsityöliikkeestä, joka löytyi yllättäen kosken partaalla seisovasta punamultaisesta rakennuksesta.

Enonkosken vanha tiesilta on kaunis.
Enonkoski.
Kosken laidalla seisoi punainen vanha rakennus. Ullakolta löytyi iloinen yllätys, käsityöpuoti.
Eksyimme vahingossa vanhaan, kosken laidalla sijaitsevaan punamultaiseen rakennukseen.
Enonkoskella on juuri nyt esillä taidokkaita hiekkaveistoksia.
Savonlinnan tien varrella Enonkoskella seisoo komea kirkko.

Saavuimme Savonlinnaan nälkäisinä…

…joten suuntasimme suoraan torille ja Kalastajan kojulle. Avoimelle, veden päälle rakennetulle lauttaterassille mahtui hyvin syömään väljästi. Valitsimme parasta lähiruokaa, paistetut muikut kaikille herkuilla! Koronatilanteen takia perutut Oopperajuhlat vaikuttavat turistimääriin selkeästi. Koronavälit siis säilyivät kanssaruokailijoihin, palvelu oli ripeää, ystävällistä ja savolaisen lupsakkaa!

Muikut ovat parhaita idässä. Savonlinnan torilla Kalastajan kojulla on tunnelmaa, ja muikut maistuvat taivaallisen hyviltä. Erityisesti ilahduttivat maukkaat varhaisperunat, mutta eniten ilahdutti kyllä hyvä seura!
Savonlinnan satamasta pääsee vaikkapa höyrylaivalla Kuopioon. Lyhyemmänkin reissun voi tehdä seilaamalla lähivesillä. Kauneutta on!
Olavinlinna.

Muistan edelleen vanhan sloganin ”iloista lomaa Itä-Suomessa”. Suomen Savo on tunnettu upeasta luonnosta ja ruokaperinteestään. Siinä missä pohoojalaaset uhoo ja Turkulaiset ovat mielestään omaa luokkaansa, idässä ollaan turhan vaatimattomia. Kuitenkaan en tiedä kauniimpaa Suomalaista kansallismaisemaa, kuin täällä Itä-Suomessa. Ei ole myöskään itäsuomalaisten muikkujen voittanutta, ja Savonlinnan torilta ostetut mustikkalörtsyt saivat kyllä tänään pisteet kotiin kahvileipävalintana. (Tätä kahvileipäasiaa sain selittää pojalleni tällä viikolla. Sitä, että kahvileipä tarkoittaa idässä kahvin kanssa nautittavaa makeaa – yleensä pullaa.)

Suosittelen makumatkaa Suomen itään. Matkan varrelta voi löytyä myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja yllättäviä vierailupaikkoja. Suositaan suomalaista ja tuetaan pienyrittäjiä – siinä olisivat tämän kesän kestävät tavoitteet.

Iloista kesää kaikille!

Heli

SILLI + MANSIKKA = JUHANNUS

Mansikkapannari grillissä vaniljajäätelön kanssa on varmasti kaikkien juhannusjuhlijoiden suosikkijälkkäri.
Juhannusperinteitä. Äidiltä opittu sillimössö äidin vanhassa Finelin silliastiassa.

Lapsena en ymmärtänyt ollenkaan, miksi aikuiset pitivät niin hurjasti sillistä. Sitä syötiin lapsuudessani kotona ja isovanhemmilla niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Etenkin juhannusta odotellessa mummini aina puhui uudesta sillistä ja sillilaivaa odotettiin hartaasti.

Jossain vaiheessa nuoruusvuosia äitini tekemä hapankermassa maustunut silli alkoi maistua minunkin suussa, ja nykyisin meillä ei vietetä juhlapyhiä ilman tuota sillimössöä. Sillä nimellä opin sitä kutsumaan ja sillä nimellä se näyttää kulkevan äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle ja tutuille. Ja nyt on taas sen aika; sillimössöä uusien pottujen kanssa juhannuksena! Minun sillini tosin tulevat lähikaupasta valmiina fileinä vakuumipakkauksessa. Helppoa ja kätevää.

Sillimössön resepti on saattanut muuttua vuosien saatossa ja minun versiossani on melkein aina dijonsinappia. Makua voi vaihdella erilaisilla hapoilla ja lisäämällä pippureita ja yrttejä. Myös kaprikset sopivat tähän mainiosti. Mössön voi haudata creme fraicheen, kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa. Kaikki käy!

Juhannukseksi kaupoissa on tarjolla jo tuoreita mansikoita, kotimaisia kasvihuonemansikoita ja vähän kauempaa kuljetettuja. Tähän juhannuksen jälkkäriin sopii hyvin mansikka kuin mansikka, sillä ne pehmitetään voissa valurautapannussa grillipannarin täytteeksi ja maustetaan kardemummalla. Päälle kunnon vaniljakermajäätelöä ja suven ihanin jälkiruoka on valmista!

Sillimössö

4:lle pieneksi alkuruuaksi uusien perunoiden kaveriksi

2 sillifileetä
2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
2-3 kesäsipulia varsineen
nippu tilliä
1,5 dl creme fraichea, smetanaa, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1-2 rkl dijonsinappia
mustapippuria, rosépippuria tai viherpippuria rouhittuna
2 rkl jotain happoa: sitruunanmehua, valkoista balsamicoa, valkoviinietikkaa tai näiden yhdistelmiä
1 tl sokeria
(1-2 rkl kapriksia)

Pilko sillifileet pieniksi kuutioiksi kulhoon. Hienonna keitetyt kananmunat, sipulit varsineen ja tilli ja lisää sillin joukkoon. Lisää creme fraiche, sinappi, rouhittu pippuri, happo, sokeri ja halutessasi kaprikset hieman hakattuina ja sekoita kaikki tasaiseksi mössöksi. Maista, kaipaako seos enemmän happoa tai jotain muuta makua. Laita sillimössö kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi.

Mansikkapannari grillissä

Tarvitset halkaisijaltaan 24 cm valurautapannun ja paksut patakintaat!

4-5 dl mansikoita
1-2 persikkaa tai nektariinia (maistuu ihanalta ilman persikoitakin)
3 dl kevytkermaa tai kuohukerman ja maidon sekoitusta
3 kananmunaa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 + 2 rkl voita
tomusokeria

Perkaa ja puolita mansikat. Puolita persikat, poista kivi ja pilko paloiksi.
Sekoita kerma, kananmunat, sokeri ja mausteet, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sulata pari ruokalusikallista voita ja lisää taikinaan.
Laita valurautapannu kuumaan grilliin ja sulata siinä pari ruokalusikallista voita. Lisää mansikat ja persikat ja paista käännellen 5 minuutin ajan.
Laske grillin lämpöä ja kaada taikina mansikoiden ja persikoiden päälle. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä noin 15 minuuttia. Tarkista välillä, ettei pannari kuohu yli reunojen tai tummu liiaksi pohjasta.
Pöllyttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljakermajäätelön kanssa.

Aurinkoista suvenjuhlaa ja makoisia juhannusherkkuja toivotellen,
Maarit

KESÄHERKUT PURKISSA

Raparperi-minttuchutney, raparperihillo ja kuusenkerkkäsiirappi

Olen täysin hurahtanut purkkiruokaan. Siis herkkuihin purkissa. Tyhjiä lasipurkkeja kansineen on useissa paikoissa kotona ja mökillä. Miehen suureksi kiusaksi ja ihmettelyn aiheeksi. Mutta kun koskaan ei voi olla varma, milloin ja mitä kivaa niihin voi säilöä ja hillota.

Nyt voi vielä tallettaa purkkiin vaikka raparperia suolaisten ja makeiden ruokien lisukkeeksi. Raparperi-minttuchutney sopii lihan, kanan kuin kalankin kyytipojaksi. Sitä voi lusikoida hampurilaisen tai hot dog -sämpylän väliin. Perus grillimakkarakin saa hienostuneemman statuksen, kun sen tarjoaa chutneyn kanssa. Raparperihillo taas saa tässä versiossa mausteeksi vaniljaa ja teetä. Minä käytin tuttua Earl Greytä ja hillo sai siitä vienon bergamotin maun.

Nyt on myös viimeinen hetki kerätä talteen kuusenkerkkiä ja valmistaa purkkiin kerkkäsiirappia. Makeaa, tummanpunaista siirappia on ihana lusikoida niin kesällä kuin talvella jäätelön tai marjapiiraiden päälle. Muista, että kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan!

Raparperi-minttuchutney

Raparperi-minttuchutney sopii myös grillimakkaran kyytipojaksi. Se tuo vaihtelua sinapille ja ketsupille.

Noin 7-8 dl raparperia paloiteltuna
1 rkl oliiviöljyä
1 iso tai 2 keskikokoista sipulia
1 tl neilikoita
1 tl kuivattua chiliä
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1 dl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 dl tuoretta minttua hienonnettuna

Kuori ja paloittele raparperit. Kuori ja hienonna sipulit. Laita neilikat suljettavaan teesihtiin tai kääräise harsosta niille maustepussi.
Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sipulit, chili, kardemumma ja appelsiinin raastettu kuori. Kuullota pehmeiksi.
Lisää raparperit, appelsiinin mehu, balsamico, neilikat, sokeri, suola ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja sekoittele välillä. Lisää lopuksi hienonnettu minttu ja poista neilikat.
Purkita kuumana noin 5 dl:n vetoiseen purkkiin. Chutney säilyy viileässä useamman kuukauden.

Teellä maustettu raparperi-vaniljahillo

Noin 5 dl raparperia paloiteltuna
0,5 dl vettä
1 rkl teetä, esim. Earl Greytä
1 vaniljatanko
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
2,5 dl hillosokeria

Laita tee suljettavaan teesihtiin tai teen haudutuspussiin. Kiehauta kattilassa vesi, lisää tee, raparperit, halkaistu vaniljatanko, puolikkaan sitruunan mehu ja suola. Kun seos taas kiehuu, lisää hillosokeri. Keitä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, kuori se pois. Poista lopuksi teepussi tai -sihti ja purkita kuumana.

Kuusenkerkkäsiirappi

Noin 0,5-1 l kuusenkerkkiä
vettä
noin 2-3 dl sokeria

Huuhtele kerkät ja laita kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että kerkät kunnolla peittyvät. Liota yön yli. Keitä seuraavana päivänä kerkkiä noin 1,5-2 tuntia. Siivilöi neste ja laita takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Jos nestettä on noin 0,5 l, sokeria voi olla 2,5 dl. Keitä noin tunti tai enemmän, kunnes neste on muuttunut siirappiseksi ja punaruskeaksi. Purkita kuumana.
Tarjoa kerkkäsiirappia jäätelön, marjojen tai rahkaruokien kanssa. Se sopii hyvin myös riistaruokien lisäkkeeksi.

Nyt suut makeaksi, katse aurinkoon ja nautitaan kesästä!

Maarit

Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Maaritin kasarihommia

Kotona paras -blogin tekijäkaarti sai vahvistusta, ja nyt meitä on tällä kaksi tekijää, Heli ja Maarit! Olemme innoissamme tästä yhteistyöstä, sillä tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Olemme tehneet yhdessä töitä aikaisemmin, ja nyt pääsemme jakamaan luovia ideoita myös teille blogin lukijoille.

Meille molemmille kesäkoti on rakas paikka, ja tulemme kirjoittamaan tänne juttuja raksalta ja remonteista. Maaritin intohimo on hyvä ruoka, joten blogista voit jatkossa lukea enemmän myös ruoka- ja leivontajuttuja. Toivomme, että viihdyt Kotona paras -blogin parissa!

Tervetuloa Kotona paras -blogiin Maarit!

Kotona paras on kuin minun mottoni. Minulla on kaksi kotia, toinen Espoossa ja toinen Etelä-Karjalassa oleva mökki. Puuhaan mielelläni kaikenlaista niin ulkona kuin sisällä. Aloitan yhtä, siirryn toiseen ja lopulta löydän itseni ihan muualta. Kottikärryt ovat unohtuneet polulle, puutarhasakset kiven päälle ja työrukkasia on siroteltu ympäriinsä. Ei ehkä tehokasta toimintaa, mutta ah, niin terapeuttista!

Olemme rakentaneet mieheni kanssa kaksin mökin rantasaunaa viime keväästä lähtien. Apuna ovat olleet kaksi aikuista lastamme tyttö- ja poikaystävineen. Tontilta kaadetuista puista on itse sirkkelöity lautoja ja tuvan lattialankut ovat nyt sahalla kuivumassa. Tänä kesänä on tavoitteena ottaa ensimmäiset löylyt ja päästä sisustamaan pientä saunatupaa. Kerron täällä blogissa, millaiseksi pitkäaikainen haaveemme lopulta valmistuu.

Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Hellin rakkaitani tutuilla ja uusilla mauilla ja tuoksuilla. Rakastan hetkeä, kun perhe aterian jälkeen pöydän ääressä keskustelee raukeasti ruuan rippeitä padoista etsien. Kokiksi en itseäni tohdi kutsua, mutta jaan mieluusti blogin lukijoille reseptejä ja ruokakokemuksiani.

Tapaamisiin täällä Kotona paras -blogissa!

Maarit

PS. Katso nopea ja helppo perjantaiherkku toiselta sivulta!

Retkieväänä Nigellan couscous-halloumsalaatti

Toivottavasti pääsiäisen pyhät ovat menneet mukavissa merkeissä, kaikesta huolimatta! Täällä Uudellamaalla ovat hyvät ulkoilupaikat olleet suosittuja, varsinkin aurinkoisina päivinä. Pääsiäisen säät ovat onneksi suosineet ulkoilua, sunnuntain sateista ja hämärää päivää lukuun ottamatta.

Mekin tutkailimme ennakkoon sääennusteet ja suunnittelimme retkipäivän aurinkoiselle lankalauantaille. Paikkana uusi tuttavuus Espoossa, Hanikan luontopolku. Sää olikin mitä parhain, ja liikkeellä olikin runsaasti pieniä ulkoiluporukoita. Väistelimme kohteliaasti toisiamme vuoroin pitkoispuilta poiketen.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin lounas. Retkigrillin olin hankkinut joskus vuosia sitten, ja nyt sille oli käyttöä. Löysimme kauniin, aurinkoisen kallion meren rannalta, ja virittelimme avaruuspeiton ja makuualustat tuulen suojaan. Grilli syttyi ja lämpimät nakit maistuivat Nigellan herkullisen couscous-halloumsalaatin kera. Ja nälkä oli jo niin kova, että ennätin haukata eväsleivästä palaset ennen kuvan ottamista!

Nigellan couscous-halloumsalaatti

2 dl couscousta ja 2 dl kasvislientä

1 tl savupaprikaa

1 pkt halloumia kuutioituna

15 kirsikkatomaattia puolitettuina

1 kuutioitu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

limen mehua

Paista halloumkuutiot pannulla öljytilkassa. Kiehauta kasvisliemi ja lisää couscous. Anna imeytyä noin viisi minuuttia, ja sekoita kuohkeaksi. Lisää muut ainekset, sekoita ja nauti!

Omalle jaksamiselle ja pitkien työpäivien vastapainoksi nämä piipahdukset luontoon ovat ihan parasta. Lauantain retkellä viivyimme neljä tuntia, ja palattua olo oli levollinen ja kiitollinen. Kiitollisuus perheestä ja kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin. Töitä on ja perhe – myös isovanhemmat – ovat tällä hetkellä terveitä (koputan puuta…).

Tuntuu, että työkuviot pyörivät mielessä välillä 24/7, mutta perheen kanssa retkeily metsässä ja meren rannoilla sai pitkästä aikaa mielenkin pysähtymään vain tähän hetkeen. Pääsiäistauko onkin ollut paikallaan, sillä kevät jatkuu etäopeilun ihanuuksien ja haasteiden osalta oletettavasti lukuvuoden loppuun.

Toivon, että kaiken tämän koronahaasteen keskellä sinulla on kaikki hyvin. Joitain vuosia sitten jouduin opettelemaan, että mitään ei voi elämässä suunnitella ennakkoon ja oli pakko opetella elämään epävarmuudessa tulevasta. Tilanne on monella tällä hetkellä juurikin tällainen.

Voimia ja tsemppiä tähän kevääseen ihan jokaiselle.

Heli

Herkkuja talven varalle

Loppukesä ja alkusyksy ovat sadonkorjuun juhlaa. Olen poiminut mustikoita, tosin sain niitä aivan liian vähän (sateiset säät ovat haitanneet mökkitouhuja), laittanut mansikoita talteen pakkaseen (lähinnä lohkoina, sopivat smoothieen) ja löytänyt jo vähän sieniäkin (kaksi kantarellikastiketta nautittu tänä kesänä, nam!). Pienellä kaupunkipihallamme on kasvanut kahdessa isossa kukkaruukussa perunoita, joiden korjuuaika tuli juuri käsille. Kauniita mukuloita, ja juuri sopiva määrä joulupöytää ajatellen. Puolisoni suvussa on ollut tapana varautua joulupöydässä herkutteluun uusilla perunoilla. Ja voi pojat miten hyvältä ne maistuvatkaan sinappisillin, lohen ja suolasienien kera.

Jos siis saat käsiisi vasta nostettuja perunoita, voit pakastaa ne helposti myöhempää herkuttelua varten. Perunat pestään hyvin ja keitetään noin 5 minuuttia kiehuvassa vedessä (koosta riippuen, vain muutama minuutti). Perunat jäähdytetään lävikössä nopeasti (voit kaataa päälle kylmää vettä), suljetaan pakastuspussiin ja pakastetaan (voit käyttää jääkaapin kautta siten, että perunat jäähtyvät varmasti ennen pakastamista).

Kun on aika herkuttelun, kaada jäiset perunat suoraan kiehuvaan veteen ja keitä noin 5-10 minuuttia kypsiksi. Helppo juttu, ja jouluvieraat kiittävät!

perunat

perunat1

Pienoinen ihme yllätti kotipihassa, kun palasimme elokuun toisen viikon alussa lomareissulta. Ruukussa kasvava pikkusyreeni oli innostunut kukkimaan kilpaa syyshortensioiden kanssa! Voi sitä upeaa tuoksua, aivan mahtavaa kokea tämä vielä elokuussa!

perunat3

perunat4

perunat5

perunat6

perunat2

Nyt on jälleen puutarhassa hortensioiden aika. Hortensia on yksi suosikkikukistani, eikä hortensioita voi koskaan olla liikaa puutarhassa, eihän?


New potatoes are tasty to eat even in Christmas! We have a tradition preparing new potatoes when available in Autumn, and enjoying them on festive events like Christmas.

You can easily prepare potatoes for later enjoyment: Brush and wash new, mouldy potatoes properly. Add potatoes into boiling water and let boil for 5 minutes. Let them cool off, bag and put in freezer. When you prepare potatoes for dinner, just add the frozen potatoes into boiling water and let them boil for 5 to 10 minutes.

I had a surprise in our garden at the beginning of August – the small lilac started to bloom again! It was a wonderful surprise, the lilac bloomed together with our hydrangeas!

Heli

Uuden viikon alku

IMG_0038

IMG_0042

IMG_0044

IMG_0050

IMG_0057

IMG_0058

IMG_0060

IMG_0078

IMG_0036

Tänään katoin kauniisti, vaikka olimme ihan omalla porukalla lounaalla.  Jotenkin tämä upea tammikuun alun valo sai katsomaan kotiakin uusin silmin. Ja vihdoin oli riittävästi valoa siihen, että sain muutaman sisäkuvan kohtuullisella valolla onnistumaan.

Tein poikien yhtä lemppariruokaa, kanaa ja cashiew-pähkinöitä. Loraus ananasmehua ja kalakastiketta viimeistelee helpon ruoan, nipsin joukkoon vielä tiskipöydän reunalle nuupahtaneen korianterin lehtien jämät.

Vielä meillä on joitakin jouluisia valoja ja koristeita, mutta pikku hiljaa poistelen niitä. Heti kun luonnon valoa alkaa olla, tuntuu, että joulujutut joutavat pois. Mutta vielä on pitkiä pimeitä iltoja edessä, vaikka päivä onkin jo selvästi pidentynyt.

Paluu arkeen sujuu meillä pehmeästi, koulut alkavat vasta loppiaisen jälkeen. Nyt kun vielä saisi unirytmin järkevälle tolalle, että illalla nukuttaisia ja aamulla ei tekisi vaikeaa herätä varhain :).

Onneksi saatiin vähän lunta myös tänne Etelä-Suomeen, lumi hohtaa upeasti ja jalan alla narskuu kävellessä. Talvi on nyt kauneimmillaan. Ja valo, se tekee ihmiselle hyvää, suorastaan ihmeitä.

————

We finally got some snow here, wonderful! I was able to take some pictures inside, since we got enough light, thanks to the sunny and frosty weather.

Because of the beautiful light and flowers on the table, I wanted to set the lunch table with Christmas napkins even though we did not have any guests :).

The winter is here now, let’s enjoy!

Sadonkorjuu – harvest time!

Meillähän kävi kesällä niin,  kun palasimme reissusta uuteen kotiimme, jääkaappi oli lämmin ja pakastin oli sulanut. Ensin luulin, että  kotona on ollut sähkökatkos. Vika oli kuitenkin isompi, ns. nollavika, joka oli rikkonut useampiakin kodinkoneita – siis kaikki ne, jotka olivat stand by -tilassa… No, sillä välin kun rakentaja ja aliurakoitsija ja sähkökaapin toimittaja vyöryttävät syitä toistensa niskoille, inventoimme vahingot. Aikas harmillista kesähelteellä, kun ilmanvaihtokone, ilmalämpöpumppu ym. koneet eivät toimi, ruokaa ei voi säilyttää kylmässä eikä uunikaan tuntunut pelittävän. Jouduimme lähtemään mökille, missä oli sentään toimiva jääkaappi ja ilmanvaihtokin sujuu räppänöistä ja painovoimaisesti. Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin.

Pitkä esipuhe siihen, miksi meillä korjattiin satoa – nimittäin perunasatoa. Nämä perunat löytyivät varsin itäneitä ja pitkäituisina lämpimästä jääkaapistamme kesällä, ja siltä seisomalta siippani istutti ne hyvään multaan isoihin ruukkuihin. Lehtevä kasvusto on ilahduttanut meitä kesän, ja mietimme, tokkopa paljon juurimukuloita ruukusta löytyy. Sadonkorjuu on aina jännittävää, niinpä nytkin.

potut

potut1

potut2

potut3

Kyllähän sieltä muutama peruna löytyi, aika kivan kokoisia ja -näköisiä! Nämä pestiin heti, ja säästetään jouluksi – uudet perunat joulupöydässä on meidän suvun (tai no, siipan suvun) perinne, ja makoisa onkin. Paras yhdistelmä mielestäni syntyy, kun nauttii perunoita metsäsienisalaatin kera. Ja se sienisalaatti on tehty kermavaahtoon, ei mihinkään majoneesiin (yäk), ja salaatin kruunaa maustepippurirouhe.

Jos haluat nauttia joulupöydässä uusista perunoista, hanki vastakuokittuja, pienikokoisia ja vielä multaisia perunoita, pese hyvin ja keitä 5 minuuttia. Jäähdytä ja pakasta. Jouluaattona kiehauta jäisiä perunoita 2-5 minuuttia ja NAUTI! Lurps, nyt jo himottaisi.

Onkos teille tullut satoa? Ihan pienikin sato ilahduttaa, ja yrttejäkin voisi laittaa taas pakkaseen vaikkapa pienissä annospusseissa.

Syyskuun lopun terveisin :).

ps. perunan rakenne ei kestä pakastamista, ellei sitä ole ensin keitetty. Siksi siis.