Aihearkisto: Ruoka – Food

METSÄN AARTEITA

Sanos, mitä Pohjolaan syksy tuopi tullessaan?
Sieniä, sieniä, paljon sieniä!

Se alkaa jo heinäkuussa, kun ensimmäiset keltaiset kantarellit pilkistävät sammaleen alta. Se pahenee, kun törmää elokuussa tatteihin metsätien reunassa. Syys-lokakuussa eivät edes hirvikärpäset tai sateet pysty sitä estämään. Se on sienihulluus ja se iskee joka vuosi!

En edes tiedä, mitä vuosikertaa vanhimmat kuivatut tatit, suppilovahverot ja mustat torvisienet ovat purkkieni pohjalla. Mutta niin ne vaan porisevat jossain vaiheessa padassa, risotossa, keitossa tai kastikkeessa. Mökkiviikonloppuisin takkaa lämmitetään välillä vain sienten kuivatusta varten ja väki saa hikoilla. Kotona on heti valmis -kiuas ja saunassa jatkuvasti noin 40 astetta lämmintä. Lauteille ei aina saunojia mahdukaan, kun metsän aarteet saavat kuivakylpyä.

Mieheni valittaa joskus, että meillä syksyisin muka haisee. Mikä meillä nyt haisisi! Sehän on vaan tuo paljon puhuttu viides uusi trendimaku, umami. Se on sienten tuoksu!

Osan sienistä paistan nopeasti pannulla ja pakastan. Joskus ihan vain käytännön syistä, koska takan päälliset ja muut kuivatuspaikat ovat jo täynnä. Ja joka vuosi teen ainakin yhden ison purkin perinteisiä suolasieniä. Joulun sienisalaatti tehdään niistä.

Suosikki sieniruoka numero 1 on paistetut sienet, yleensä tatit, ruisleivällä. Yksinkertaista ja niiiiin hyvää! Toinen suosikkimme on sienirisotto. Siihen kelpaavat ne purkin pohjatkin. Kolmas herkkumme on venäläinen sieniruukku Julienne. Saan itseni täysin ruokanirvanaan sitä syötyäni. Marinoiduilla sienillä taas on kiva koristella salaatteja, keittoja, lihapateita tai laittaa vain ilmettä ja makua antamaan voileivän päälle.

Sienikori, veitsi + harja, saappaat ja taskuun varuuksi muovipusseja. Sitten metsään!

Paistetut sienet ruisleivällä

sieniä, tatteja tms., jotka voi paistaa pannulla
ruisleipää
voita
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Paista putsatut ja viipaloidut sienet voissa pannulla. Rouhi päälle pippuria ja ropsauta suolaa. Paahda ruisleipäviipaleet rapeiksi samassa pannussa ja nosta sienet viipaleiden päälle.
Se on siinä!

Sienirisotto

1 l tuoreita sieniä tai 2-3 kourallista kuivattuja (tatteja, mustia torvisieniä tai suppilovahveroita)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2-3 rkl öljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
noin 8 dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2 dl raastettua parmesaanijuustoa

  1. Tee ensin liemi valmiiksi joko liemikuutiosta tai fondista.
  2. Lisää öljyä pannuun ja kuullota hienonnetut sipulit.
  3. Lisää tuoreet sienet ja jatka kuullottamista.
  4. Lisää riisi ja sekoittele riisi-sieni-sipuliseosta muutama minuutti, jotta riisikin saa kauniin kullankuultavan värin.
  5. Lorauta valkoviini joukkoon ja anna kiehahtaa, kunnes neste on melkein imeytynyt riisiin.
  6. Ryhdy lisäämään kasvislientä pienissä erissä, noin desilitra kerrallaan välillä risottoa hämmentäen, kunnes risotto on kypsää, noin 20 min. Jos käytät kuivattuja sieniä, lisää ne ensimmäisen neste-erän kanssa yhtaikaa pannuun.
  7. Mausta lopuksi risotto suolalla ja rouhitulla pippurilla, lisää pari ruokalusikallista voita ja raastettua parmesaania makusi mukaan. Juustoraastetta voi ripsauttaa myös lautasella risoton päälle.

Sieniruukku Julienne

3-4 dl sieniä, tatteja tai ryöpättyjä sekasieniä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
(loraus valkoviiniä tai sherryä)
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl ruokakermaa
200 g creme fraichea tai smetanaa
suolaa
mustapippuria
hienonnettua persiljaa
juustoraastetta

  1. Hienonna sipulit, pilko sienet (tuoreet tai sekasienet).
  2. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kasarissa, lisää sienet ja sipulit ja kuullota hetki. Jos haluat, lisää valkoviiniä tai sherryä tässä välissä ja jatka kuullottamista muutama minuutti.
  3. Ripottele joukkoon jauhot, sekoita ja hauduta hetki.
  4. Lisää ruokakerma, creme fraiche tai smetana ja anna hautua miedolla lämmöllä noin tunti välillä sekoittaen.
  5. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetulla persiljalla.
  6. Jaa kasariin muodostunut sienimuhennos voideltuihin uuninkestäviin pikkuvuokiin. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja laita uuniin tai grillivastusten alle, kunnes pinta on saanut kauniin värin.
  7. Tarjoa kuumana ruisleivän ja kylmän oluen kanssa.

Marinoidut sienet

suppilovahveroita tai kantarelleja
1 dl rypsiöljyä (+ 1 rkl)
0,5 dl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1 rkl raastettua inkivääriä
1 rkl hunajaa
rouhittua mustapippuria
(tilliä tai muuta lempiyrttiäsi)
noin 3 dl:n vetoinen lasipurkki

  1. Puhdista sienet ja paista pannulla, kunnes neste on haihtunut.
  2. Lisää rkl öljyä ja ruskista vielä sieniä hetki.
  3. Sekoita kulhossa rypsiöljyyn valkoviinietikka, suola, raastettu inkivääri, hunaja ja pieni määrä rouhittua pippuria. Jos pidät tillistä, lisää hakattua tilliä joukkoon (tai muuta lempiyrttiäsi).
  4. Kumoa sienet liemeen ja sekoita hyvin.
  5. Purkita puhtaaseen purkkiin, sulje kansi ja jäähdytä. Sienet säilyvät jääkaapissa ainakin 2 viikkoa.

Vain mielikuvitus on rajana, miten monipuolisesti sieniä voi käyttää ruuanlaitossa. Nopea pastakastike, pizzaa, munakasta, keittoa . . .

Nyt on saatu paljon sateita ja lämpötilat taas kohoavat. Sääennusteiden mukaan on myös odotettavissa lämpimiä öitä. Sieniä siis tulossa lisää seuraavien viikkojen aikana!

Aurinkoisia syyspäiviä toivotellen,

Maarit

Omput mehuksi, vitamiinit talteen

Kaneli, Huvitus, Lobo, Valkea kuulas . . .

Omenapuut notkuvat taas hedelmistä ja moni tuskailee, minne kärrätä pudokkaat. Olemme parhaimpina satovuosina talkoilla keränneet omenat peräkärryyn ja vieneet ne mehuasemalle puristettavaksi. 200 kiloa omenoita hoituu kätevästi puolessa päivässä, jos huolto pelaa ja saa välillä kahvitaukoja.

Tarvitaan vain saaveja tai säkkejä omenoille, puhtaita pulloja tai kanistereita mehulle ja hyviä työkäsineitä talkoolaisille. Jos vielä aurinko paistaa, homma sujuu mukavasti yhdessä.

Mehustukseen ei kannata poimia mätiä tai madonsyömiä omenoita, koska mehu kuumennetaan noin 80 asteeseen, ei keitetä. Minulle on aina vaikea vetää rajaa, minkä omenan poimin mukaan, minkä heitän pois. Vaikeita päätöksiä 🙂

Mehuasemalla omenat punnitaan ja ne pääsevät hissiin matkalle puristukseen. Kone jauhaa omenat massaksi, massa levitetään kerroksittain liinojen väliin ja puristetaan mehut pois. Jäljelle jää vain kuiva massa.

Mehu kulkee pannuun pastöroitavaksi eli lämpökäsittelyyn. Sieltä se letkulla lurutellaan pulloihin. Pullot on pesty jo kotona ja kaappien kätköistä on kaivettu kaikki vanhat kumikorkit mukaan. Niin korkit kuin pullot odottelevat mehua lämpöisessä vedessä kellien, jotta kuuma mehu ei riko pulloja. Lämpöiset kumikorkit venyvät napsahtaen pullon suulle ja ilma on helppo nipistää pois. Näin mehu jää ilmattomaan tyhjiöön odottamaan syksyn maisteluhetkiä.

Korkitetut pullot saavat vielä lempeän vesikylvyn, jossa tahmainen mehu pullojen kyljistä huuhtoutuu pois. Sitten kuivaus ja pullot laatikoihin.

Kiitos taas erinomaisesta avusta Elimäen Vilppulan maatalousnaiset!

Vajaa tunti hurahtanut ja 200 kiloa omenoita on pulloissa. Lopuksi tilat ja laitteet pestään seuraavan asiakkaan käyttöön.

Satokausiterveisin,

Maarit

puskista syviin vesiin

Ahvenpyttipannu ja vadelmatuulihatut

Itse pyydetty kala on aina suuren ilon aihe! Tänä kesänä verkoista onkin noussut useamman kerran hyvänkokoisia ahvenia, noin 6-7 metrin syvyydestä jyrkänteen reunalta. Myönnän, niiden irrottelu verkoista ja fileointi on työlästä ja aikaa vievää, mutta kun saa lautasella eteensä pinnalta kullanruskean, paistetun ahvenfileen, kaikki muu vaiva unohtuu. Ja meillähän työnjako menee niin, että mies laskee ja nostaa verkot, minä irrotan kalat, mies fileoi ja minä valmistan ruuan. Yhdessä syödään ja nautitaan! Ei valittamista!

(Katso blogin lopusta, miten onnistut saamaan ahvenfileistä ruodottomat suoraan pannulle!)

Hyvä ahvenapaja.
Aikas piikikkäitä ovat!
Kuin seitsemän veljestä.

Jo muutamasta ahvenfileestä saa kantarellien ja uusien perunoiden kanssa helpon, nopean ja maukkaan pyttipannun lounaaksi. Jos haluat nostaa tasoa, näin rapuaikana päälle voit vielä laittaa muutamia keitettyjä ravunpyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä. Koko komeus kruunataan karkealla Dijon-sinapilla maustetulla ranskankermalla ja tilli-ruohosipulisilpulla. Minun suosikkiviini ahvenpyttipannun kanssa on ehdottomasti Ranskasta Sancerre-alueen hapokas ja mineraalinen valkoviini, mutta lounasjuomaksi sopii hyvin myös sitruunalla terästetty vesi. Kalaisan pyttipannun aineksia voi huoletta myös varioida sen mukaan, mitä milloinkin järvestä nousee ja metsästä löytyy.

Jälkiruuaksi nautitaan salamaleivoksia, Éclair-leivoksia, tutummin tuulihattuja vadelma-mascarponetäytteellä. Ranskankielinen nimi éclair tarkoittaa salamaa ja nimi viittaa siihen, että leivokset nautitaan salamannopeasti, koska ovat niin niin herkullisia. Eivätkä täyteyt tuulihatut juuri säilyttämistä kestäkään, taikina lötkistyy ja raikkaus katoaa, jos odottavat syöjiä pitkään. Syö siis kaikki heti! Tuulihattujen täytteeksi voi tallentaa myös mustikoita, mansikoita tai puutarhan viinimarjoja.

Ahven-kantarellipyttipannu


Tähän ruokaan tarvitset vain yhden astian, riittävän suuren paistinpannun.

ahvenfileitä 2-4 syöjää kohti
suolaa ja valkopippuria fileiden päälle
keitettyjä uusia perunoita
kantarelleja
1 pieni sipuli
(keitettyjä ravun pyrstöjä tai suolaveteen säilöttyjä katkaravun pyrstöjä)
tillisilppua
ruohosipulisilppua

Kastike:
1,5 dl ranskankermaa
1,5 rkl karkeaa Dijón-sinappia (kokojyvä)
2 tl sitruunamehua
ripaus suolaa, sokeria ja rouhittua mustapippuria

Tee ensin kastike. Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan.
Paista ahvenfileet pannulla voissa molemmilta puolilta kullanruskeiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja nosta lautaselle odottamaan.
Paista seuraavaksi puhdistetut ja pieniksi paloiksi pilkotut kantarellit. Kun suurin osa sienten nesteestä on haihtunut, lisää pilkottu sipuli (vain vähän ettei maku lyö läpi) ja keitetyt, pilkotut perunat. Paista käännellen, kunnes perunat ovat saaneet väriä ja sipuli kuullottunut.
Lisää pannulle kalafileet ja halutessasi ravun pyrstöt ja anna lämmetä. Lopuksi leikkaa päälle tilli- ja/tai ruohosipulisilppua.
Tarjoa ranskankermakastikkeen kanssa.

Salamaleivokset eli vadelma-mascarponetuulihatut

noin 20 kpl

Taikina:
2 dl vettä
100 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
Täyte:
3-4 dl vadelmia
1 prk (250 g) mascarponejuustoa
2-3 rkl lemon curd -sitruunatahnaa
Koristeluun:
tomusokeria

Kuumenna vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot kerralla ja sekoita koko ajan, kunnes seos irtoaa reunoista ja muodostuu kiiltäväksi, kiinteäksi taikinaksi. Anna jäähtyä hetki.
Lisää taikinaan kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten.
Pursota taikinasta tai muotoile kahdella lusikalla tuulihattuja uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Älä avaa uunia paistamisen aikana. Nosta lopuksi tuulihatut varovasti ritilälle jäähtymään.
Täytettä varten murskaa 2/3 vadelmista haarukalla ja sekoita ne mascarponen ja sitruunatahnan kanssa.
Täytä tuulihatut vasta juuri ennen tarjoilua. Leikkaa leivokset halki (voit myös jättää kannen kiinni toisesta sivusta) ja lusikoi täytettä ja kokonaisia vadelmia sisään ja taita kansi päälle. Siivilöi leivosten päälle tomusokeria.
Takuuvarmasti herkullisia!

Tässä vielä kuvasarja, miten saat ahvenfileistä ruodottomat:

Avaa maha ja poista sisälmykset.
Leikkaa selkärankaa pitkin kahteen osaan.
Poista kylkiruodot.
Irrota nahka suomuineen.
Tee pienet viillot keskiruodon molemmin puolin . . .
ja leikkaa ruotojono irti.
Valmiita ruodottomia ahvenfileitä pannulle.

Lämpimiä elokuun iltoja toivotellen,

Maarit

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain tuunattua

Nostalgiaherkkujen päivitys

Juustotorttu on monen suosikkiherkku. Se onnistuu hyvin myös maidottomana ja gluteenittomana.
Inkivääri-soijamarinadissa maustunut kirjolohisalaatti kauden vihanneksista.

Kun 80-luvun puolivälissä lähdin lapsuudenkodistani ensimmäiseen omaan kotiin, nappasin mukaani myös nipun reseptejä äitini kokoelmista. Tukholmalaisen Milda-koekeittiön ILOINEN KAKKUKIRJA (ei vuosilukua tiedossa) sisältää edelleen yhden lempileivonnaiseni ohjeen, kirpeän makean ja ihanan pehmeän juustotortun reseptin.

Juustotorttu on usein ollut nimenomaan perheemme miesten mieleen. Äitini leipoi sitä isälleni, minä olen hellitellyt sillä miestäni yhteisen elämämme alkuajoista lähtien. Ja jos kysyn aikuiseksi ehtineeltä pojaltani, mitä toivot, että leipoisin kun tulet käymään, saan lähes sataprosenttisesti vastauksen, että ”leipoisitko äiti SITÄ juustotorttua”.

Tällä viikolla lähdin äitini kanssa mökille ja päätimme valmistaa yhdessä joitain meille nostalgisia herkkuja. ILOINEN KAKKUKIRJA lähti mukaan kotoa ja juustotorttu oli heti molempien Top 5 -listan kärjessä. Tosin ammoisista ajoista poiketen torttu on nyt valmistettava täysin gluteenittomana ja laktoosittomana äitini ruokarajoitteiden vuoksi. Mutta nykyisin kaikki erikoisruokavalioiden huomioiminen on niin paljon vaivattomampaa kuin ennen. Kaupoista löytyy ihan oma hyllyvälikkö gluteenittomille jauhoille ja muille kuivatuotteille, ja kylmäkaapeissa on jos minkälaisia vaihtoehtoja tuttujen hapanmaitotuotteiden korvaajiksi.

Ja herkullista tuli! En saanut ehkä niin kirpeän hapanta makua kuin rahkasta, kun käytin kasvipohjaista creme fraichea ja soijasta valmistettua tuorejuustoa. Mutta muuten toimi oikein hyvin. Tortun suloiseksi kumppaniksi teimme kesäisen ihanan mansikkakastikkeen ja koristeeksi tulevat mansikkaviipaleet marinoin muutamalla teelusikallisella Triple Sec -likööriä ja hakatulla mintulla.

Juustotorttu

Taikina:
125g voita tai leivontamargariinia
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 kananmuna

Juustomassa:
400g rahkaa
¾ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 rkl maitoa tai kermaa
100g sulatettua voita tai leivontamargariinia

Mansikkakastike:
mansikoita
tomusokeria

Sekoita sokeri ja vehnäjauhot. Lisää rasva ja nypi seos ryynimäiseksi massaksi. Lisää kananmuna ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia.
Sulata täytteen rasva. Lisää rahka, vehnäjauhot, sokeri ja kananmunien keltuaiset ja hämmennä hetki. Lisää maito. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää juustomassaan kevyesti käännellen.
Voitele irtopohjainen vuoka (tai käytä leivinpaperia) ja painele taikina vuokaan. Juustomassa kohoaa uunissa, joten tee reunoista riittävän korkeat. Lisää taikinan päälle juustomassa ja paista 160 asteessa noin 50 min. Tortun pinta saa hiukan saada väriä ja se saa myös vähän repeillä. Silloin se on hyytynyt kunnolla.

Paistoin torttua reilun tunnin, koska mökilläni on alta lämpiävä kaasu-uuni ja käyttämämme täytteen ainekset näyttivät hyytyvän hitaasti.
Anna tortun jäähtyä ja hyytyä kunnolla. Mielestäni torttu on parhaimmillaan vasta seuraavan päivänä.

Soseuta mansikat ja tomusokeri pehmeäksi kastikkeeksi juustotortun kumppaniksi. Voit myös viipaloida muutamia mansikoita ja marinoida ne lempiliköörilläsi ja hienonnetulla tuoreella mintulla. Nekin maistuvat taivaalliselta pehmeän ja kirpeän happaman juustotortun päällä!

Mökillä minulla on toinen vanha, äidiltäni ”lainattu” resepti. Tallessa on enää jostain 80-luvun alkuajoilta ANNA-lehdestä repäisty sivu, jossa on kuva ja ainekset. Ohjesivu on aikojen saatossa kadonnut. Tämä kirjolohisalaatti voitti aikanaan lehden ruokakilpailun ja muistan, kuinka sen eksoottinen maku maistui raikkaalta ja trendikkäältä. Tuo trendikkyys tarkoitti tuohon aikaan tuoreella inkiväärillä maustettua soijamarinadia, johon paahdetut kirjolohen palat upotetaan muutamaksi tunniksi maustumaan. Muut ainekset, peruna, purkkimaissi, purjo ja omena, kuulostivat niin kasarilta, että päätimme äitini kanssa tuunata lounasherkkumme 2020 kesään sopivaksi.

Kevyeen kirjolohisalaattiin keitimme uusia perunoita, purjon korvasimme kesäsipuleilla, purkkimaissin tilalle valitsimme sokeriherneitä ja viskasimme joukkoon vielä muutaman retiisin. Lisäsin kuitenkin puolikkaan omenan ohuen ohuina viipaleina hapokkuutta tuomaan. Inkivääri-soijamarinadi toimii loistavasti salaatinkastikkeena.

Kirjolohisalaatti
4:lle syöjälle kevyeksi lounassalaatiksi

500g kirjolohta fileenä
Marinadi:
1 dl soijakastiketta
0,5 dl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
1 rkl sokeria
3 rkl oliiviöljyä
sentin pala tuoretta inkivääriä

6-8 keitettyä uutta perunaa
150g sokeriherneitä
2-3 kesäsipulia varsineen
puolikas omena
3-4 retiisiä
tilliä

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja lisää tuore inkivääri ohuina siivuina. Siivut on helppo poimia pois marinadista ja käyttää liemi lopuksi salaatinkastikkeena.
Leikkaa lohifile ohuiksi siivuiksi ja paahda ne pienissä erissä nopeasti kuivalla ja kuumalla pannulla. Laita paahdetut kalapalat lämpöisinä marinadiin ja anna maustua 2-3 tuntia.
Siivuta keitetyt perunat ja retiisit, puolita sokeriherneen palot ja hienonna osa tillistä.
Kokoa salaatti kerroksittain eri aineksista laakeaan astiaan. Kostuta välejä aina väillä muutamalla ruokalusikallisella marinadia. Voit myös koota salaatin ensin muista aineksista ja kasata päälle lohipalat keoksi. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena. Koristele tillin oksilla.

Heinäkuisin herkkuterveisin,
Maarit

Iloisesta Itä-Suomesta löytyy iloisia yllätyksiä

Tänään kesälomareissulla Enonkoskella tuli vastaan harvinainen ja hieno näky: pysähdyimme kuvaamaan pellolla seisovia heinäseipäitä. Peltoa ympäri ravasi Nestori, jonka isännän kanssa vaihdoimme kuulumiset ja kyselimme seuraavista raveista. Kuvasta poistuvan Nestorin saatat erottaa vasemmasta alakulmasta.

Jatkoimme matkaa nostalgisissa tunnelmissa kohti Savonlinnaa. Pysähdyimme matkalla Enonkosken keskustassa sillankorvalla, joka on yksi kauneimmista paikoista matkan varrella. Enonkoskella järjestetään vuosittain hiekanveistotapahtuma, ja veistokset olivat selvinneet Itä-Suomea riepotelleesta Päivö-myrskystä ja rankkasateesta kuin ihmeen kaupalla. Lämmin suositus myös käsityöliikkeestä, joka löytyi yllättäen kosken partaalla seisovasta punamultaisesta rakennuksesta.

Enonkosken vanha tiesilta on kaunis.
Enonkoski.
Kosken laidalla seisoi punainen vanha rakennus. Ullakolta löytyi iloinen yllätys, käsityöpuoti.
Eksyimme vahingossa vanhaan, kosken laidalla sijaitsevaan punamultaiseen rakennukseen.
Enonkoskella on juuri nyt esillä taidokkaita hiekkaveistoksia.
Savonlinnan tien varrella Enonkoskella seisoo komea kirkko.

Saavuimme Savonlinnaan nälkäisinä…

…joten suuntasimme suoraan torille ja Kalastajan kojulle. Avoimelle, veden päälle rakennetulle lauttaterassille mahtui hyvin syömään väljästi. Valitsimme parasta lähiruokaa, paistetut muikut kaikille herkuilla! Koronatilanteen takia perutut Oopperajuhlat vaikuttavat turistimääriin selkeästi. Koronavälit siis säilyivät kanssaruokailijoihin, palvelu oli ripeää, ystävällistä ja savolaisen lupsakkaa!

Muikut ovat parhaita idässä. Savonlinnan torilla Kalastajan kojulla on tunnelmaa, ja muikut maistuvat taivaallisen hyviltä. Erityisesti ilahduttivat maukkaat varhaisperunat, mutta eniten ilahdutti kyllä hyvä seura!
Savonlinnan satamasta pääsee vaikkapa höyrylaivalla Kuopioon. Lyhyemmänkin reissun voi tehdä seilaamalla lähivesillä. Kauneutta on!
Olavinlinna.

Muistan edelleen vanhan sloganin ”iloista lomaa Itä-Suomessa”. Suomen Savo on tunnettu upeasta luonnosta ja ruokaperinteestään. Siinä missä pohoojalaaset uhoo ja Turkulaiset ovat mielestään omaa luokkaansa, idässä ollaan turhan vaatimattomia. Kuitenkaan en tiedä kauniimpaa Suomalaista kansallismaisemaa, kuin täällä Itä-Suomessa. Ei ole myöskään itäsuomalaisten muikkujen voittanutta, ja Savonlinnan torilta ostetut mustikkalörtsyt saivat kyllä tänään pisteet kotiin kahvileipävalintana. (Tätä kahvileipäasiaa sain selittää pojalleni tällä viikolla. Sitä, että kahvileipä tarkoittaa idässä kahvin kanssa nautittavaa makeaa – yleensä pullaa.)

Suosittelen makumatkaa Suomen itään. Matkan varrelta voi löytyä myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja yllättäviä vierailupaikkoja. Suositaan suomalaista ja tuetaan pienyrittäjiä – siinä olisivat tämän kesän kestävät tavoitteet.

Iloista kesää kaikille!

Heli

SILLI + MANSIKKA = JUHANNUS

Mansikkapannari grillissä vaniljajäätelön kanssa on varmasti kaikkien juhannusjuhlijoiden suosikkijälkkäri.
Juhannusperinteitä. Äidiltä opittu sillimössö äidin vanhassa Finelin silliastiassa.

Lapsena en ymmärtänyt ollenkaan, miksi aikuiset pitivät niin hurjasti sillistä. Sitä syötiin lapsuudessani kotona ja isovanhemmilla niin jouluna, vappuna kuin juhannuksenakin. Etenkin juhannusta odotellessa mummini aina puhui uudesta sillistä ja sillilaivaa odotettiin hartaasti.

Jossain vaiheessa nuoruusvuosia äitini tekemä hapankermassa maustunut silli alkoi maistua minunkin suussa, ja nykyisin meillä ei vietetä juhlapyhiä ilman tuota sillimössöä. Sillä nimellä opin sitä kutsumaan ja sillä nimellä se näyttää kulkevan äidiltä tyttärelle, tyttärentyttärelle ja tutuille. Ja nyt on taas sen aika; sillimössöä uusien pottujen kanssa juhannuksena! Minun sillini tosin tulevat lähikaupasta valmiina fileinä vakuumipakkauksessa. Helppoa ja kätevää.

Sillimössön resepti on saattanut muuttua vuosien saatossa ja minun versiossani on melkein aina dijonsinappia. Makua voi vaihdella erilaisilla hapoilla ja lisäämällä pippureita ja yrttejä. Myös kaprikset sopivat tähän mainiosti. Mössön voi haudata creme fraicheen, kermaviiliin tai turkkilaiseen jugurttiin. Mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa. Kaikki käy!

Juhannukseksi kaupoissa on tarjolla jo tuoreita mansikoita, kotimaisia kasvihuonemansikoita ja vähän kauempaa kuljetettuja. Tähän juhannuksen jälkkäriin sopii hyvin mansikka kuin mansikka, sillä ne pehmitetään voissa valurautapannussa grillipannarin täytteeksi ja maustetaan kardemummalla. Päälle kunnon vaniljakermajäätelöä ja suven ihanin jälkiruoka on valmista!

Sillimössö

4:lle pieneksi alkuruuaksi uusien perunoiden kaveriksi

2 sillifileetä
2-3 kovaksi keitettyä kananmunaa
2-3 kesäsipulia varsineen
nippu tilliä
1,5 dl creme fraichea, smetanaa, kermaviiliä tai turkkilaista jugurttia
1-2 rkl dijonsinappia
mustapippuria, rosépippuria tai viherpippuria rouhittuna
2 rkl jotain happoa: sitruunanmehua, valkoista balsamicoa, valkoviinietikkaa tai näiden yhdistelmiä
1 tl sokeria
(1-2 rkl kapriksia)

Pilko sillifileet pieniksi kuutioiksi kulhoon. Hienonna keitetyt kananmunat, sipulit varsineen ja tilli ja lisää sillin joukkoon. Lisää creme fraiche, sinappi, rouhittu pippuri, happo, sokeri ja halutessasi kaprikset hieman hakattuina ja sekoita kaikki tasaiseksi mössöksi. Maista, kaipaako seos enemmän happoa tai jotain muuta makua. Laita sillimössö kylmään vetäytymään muutamaksi tunniksi.

Mansikkapannari grillissä

Tarvitset halkaisijaltaan 24 cm valurautapannun ja paksut patakintaat!

4-5 dl mansikoita
1-2 persikkaa tai nektariinia (maistuu ihanalta ilman persikoitakin)
3 dl kevytkermaa tai kuohukerman ja maidon sekoitusta
3 kananmunaa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
2 + 2 rkl voita
tomusokeria

Perkaa ja puolita mansikat. Puolita persikat, poista kivi ja pilko paloiksi.
Sekoita kerma, kananmunat, sokeri ja mausteet, lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Sulata pari ruokalusikallista voita ja lisää taikinaan.
Laita valurautapannu kuumaan grilliin ja sulata siinä pari ruokalusikallista voita. Lisää mansikat ja persikat ja paista käännellen 5 minuutin ajan.
Laske grillin lämpöä ja kaada taikina mansikoiden ja persikoiden päälle. Sulje grillin kansi ja anna kypsyä noin 15 minuuttia. Tarkista välillä, ettei pannari kuohu yli reunojen tai tummu liiaksi pohjasta.
Pöllyttele päälle tomusokeria ja tarjoa vaniljakermajäätelön kanssa.

Aurinkoista suvenjuhlaa ja makoisia juhannusherkkuja toivotellen,
Maarit

KESÄHERKUT PURKISSA

Raparperi-minttuchutney, raparperihillo ja kuusenkerkkäsiirappi

Olen täysin hurahtanut purkkiruokaan. Siis herkkuihin purkissa. Tyhjiä lasipurkkeja kansineen on useissa paikoissa kotona ja mökillä. Miehen suureksi kiusaksi ja ihmettelyn aiheeksi. Mutta kun koskaan ei voi olla varma, milloin ja mitä kivaa niihin voi säilöä ja hillota.

Nyt voi vielä tallettaa purkkiin vaikka raparperia suolaisten ja makeiden ruokien lisukkeeksi. Raparperi-minttuchutney sopii lihan, kanan kuin kalankin kyytipojaksi. Sitä voi lusikoida hampurilaisen tai hot dog -sämpylän väliin. Perus grillimakkarakin saa hienostuneemman statuksen, kun sen tarjoaa chutneyn kanssa. Raparperihillo taas saa tässä versiossa mausteeksi vaniljaa ja teetä. Minä käytin tuttua Earl Greytä ja hillo sai siitä vienon bergamotin maun.

Nyt on myös viimeinen hetki kerätä talteen kuusenkerkkiä ja valmistaa purkkiin kerkkäsiirappia. Makeaa, tummanpunaista siirappia on ihana lusikoida niin kesällä kuin talvella jäätelön tai marjapiiraiden päälle. Muista, että kuusenkerkkien keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan!

Raparperi-minttuchutney

Raparperi-minttuchutney sopii myös grillimakkaran kyytipojaksi. Se tuo vaihtelua sinapille ja ketsupille.

Noin 7-8 dl raparperia paloiteltuna
1 rkl oliiviöljyä
1 iso tai 2 keskikokoista sipulia
1 tl neilikoita
1 tl kuivattua chiliä
1 tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1 dl valkoista balsamicoa tai valkoviinietikkaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria rouhittuna
1 dl tuoretta minttua hienonnettuna

Kuori ja paloittele raparperit. Kuori ja hienonna sipulit. Laita neilikat suljettavaan teesihtiin tai kääräise harsosta niille maustepussi.
Kuumenna kattilassa öljy ja lisää sipulit, chili, kardemumma ja appelsiinin raastettu kuori. Kuullota pehmeiksi.
Lisää raparperit, appelsiinin mehu, balsamico, neilikat, sokeri, suola ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia ja sekoittele välillä. Lisää lopuksi hienonnettu minttu ja poista neilikat.
Purkita kuumana noin 5 dl:n vetoiseen purkkiin. Chutney säilyy viileässä useamman kuukauden.

Teellä maustettu raparperi-vaniljahillo

Noin 5 dl raparperia paloiteltuna
0,5 dl vettä
1 rkl teetä, esim. Earl Greytä
1 vaniljatanko
puolikkaan sitruunan mehu
0,5 tl suolaa
2,5 dl hillosokeria

Laita tee suljettavaan teesihtiin tai teen haudutuspussiin. Kiehauta kattilassa vesi, lisää tee, raparperit, halkaistu vaniljatanko, puolikkaan sitruunan mehu ja suola. Kun seos taas kiehuu, lisää hillosokeri. Keitä noin 10 minuuttia välillä sekoitellen. Jos pinnalle muodostuu vaahtoa, kuori se pois. Poista lopuksi teepussi tai -sihti ja purkita kuumana.

Kuusenkerkkäsiirappi

Noin 0,5-1 l kuusenkerkkiä
vettä
noin 2-3 dl sokeria

Huuhtele kerkät ja laita kattilaan. Kaada päälle vettä niin, että kerkät kunnolla peittyvät. Liota yön yli. Keitä seuraavana päivänä kerkkiä noin 1,5-2 tuntia. Siivilöi neste ja laita takaisin kattilaan. Lisää sokeri. Jos nestettä on noin 0,5 l, sokeria voi olla 2,5 dl. Keitä noin tunti tai enemmän, kunnes neste on muuttunut siirappiseksi ja punaruskeaksi. Purkita kuumana.
Tarjoa kerkkäsiirappia jäätelön, marjojen tai rahkaruokien kanssa. Se sopii hyvin myös riistaruokien lisäkkeeksi.

Nyt suut makeaksi, katse aurinkoon ja nautitaan kesästä!

Maarit

Raparperi

Vilpas lehtikatto, alla multamatto, hirsiseinä vihreä ja punainen.

Harva vihannes herättää minussa niin vastakkaisia tunteita kuin raparperi. Onhan tuota erittäin hapanta vihannesta pidetty aikanaan myrkyllisenä ja syötäväksi kelpaamattomana. Mutta silti pienet vihreät alut mullassa joka kevät on aina yhtä riemastuttava näky ja kertoo siitä, että nyt on melkein kesä. Paloitellessani ensimmäisiä raparperin varsia piirakkaan muistuu mieleeni lapsuuden makumuisto mummolasta. Kun kinusin jotain makeaa, mummini haki puutarhasta raparperin varren ja kaatoi sokeria kahvikuppiin. Niin minä sitten toppasin vartta sokerissa ja narskuttelin hapokasta raparperia irvistys naamalla. Taisin pikemminkin nuolla sokerit päältä, koska sokeri loppui aina ennen kuin varsi oli syöty.

Eikä näissä seuraavissakaan raparperiohjeissa sokeria säästellä. Piirakka on tietysti must, ilman sitä ei alkukesän mökkiviikonlopusta selviä. Kokeilin myös marinoitua raparperia ja tarjosin sitä salaattina mozzarellajuuston kanssa. Mieheni mielestä yllättävän hyvää, ei kuulemma lainkaan kirpeää. Kannattaa siis kokeilla!

Marinoitu raparperi

Raparperin paloja, fariinisokeria, rosépippureita ja tähtianista.
Liemi öljystä ja valkoviinietikasta tai vaaleasta balsamicosta.

Ainekset kahdelle syöjälle:

2 raparperin vartta
0,5 dl öljyä
0,5 dl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamicoa
2-3 tähtianista
rosépippureita vähän murskattuna
2-3 rkl fariinisokeria
0,5 tl suolaa

Kuori ja pilko raparperin varret suikaleiksi. Sekoita marinadin ainekset ja laita siihen raparperit maustumaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Jos pidät aniksen mausta, laita 3 tähtianista. Minä laitoin aluksi vain 2 ja jäin kaipaamaan voimakkaampaa makua. Sokeriakin laitoin 3 kunnon ruokalusikallista.
Marinoituja raparperin paloja voi käyttää salaateissa tai sellaisenaan vaikka grillatun broilerin kyytipoikana.

Minä tein pienen alkusalaatin mozzarellajuuston kanssa. Revi yksi mozzarellapallo kahdelle syöjälle ja asettele ne raparperien kanssa lautaselle. Murskaa muutama rosépippuri ja leikkaa tuoretta
basilikaa päälle. Lopuksi pirskottele joukkoon hyvää balsamicoa.

Marinoitua raparperiä ja mozzrellajuustoa, päällä basilikasilppua, rosépippuria ja balsamicoa.

Raparperipiirakka ja sen variaatiot

Jokaisella on varmaan omat, hyväksi havaitut piirakkaohjeensa. Minä turvaudun usein valmiiseen taikinaan, siinä vähän säästää aikaa. Mutta onhan se omatekemä piirakkapohja aina tekemisen arvoista ja makuista. Tässä piirakkapohjassa käytän myös ruisjauhoja. Mökillä ne sattuivat olemaan kalanleivitysjauhoja, mutta sopivat vallan mainiosti myös leivontaan.

Raparperipiirakka

Pohja
1,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl öljyä
1 kananmuna
Täyte
3-5 raparperin vartta
2 dl kermaviiliä tai maustettua rahkaa, esim. vanilja
0,5 dl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita pohjan kuivat aineet ja lisää öljy ja kananmuna joukkoon. Levitä taikina voideltuun vuokaan. Kuori ja pilko raparperit pohjan päälle.
Sekoita muut täytteen ainekset keskenään ja lisää raparperien päälle vuokaan.
Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Crumble

Mökilläni on kaasuliesi ja -uuni ja siksi teen myös käänteistä piirakkaa, eli herkut alle, pohja päälle. Kaasu-uunissa kun piirakoiden, pullien yms. pohjat tuppaavat tummua ennen kuin pinta on saanut edes väriä. Käänteisellä piirakalla on myös kansainvälisempi nimi crumble, jonka voi toteuttaa myös täysin ilman jauhoja eli gluteenittomana. Tässä versiossa on mukana myös viikunoita, mutta toimii hyvin ilman niitäkin. Loppukesästä kun vaihdat raparperin tilalle omenoita, saat taas uuden herkun tarjottavaksi. Ja crumblen kanssa on ehdottomasti oltava vaniljakastiketta tai jäätelöä! Itsetehtyä tai purkista!

Täyte
3-5 raparperin vartta
1-1,5 dl fariinisokeria, voit käyttää myös hunajaa osan sokerin tilalla
5-6 pehmeitä, kuivattuja viikunoita
Viikunat antavat täytteeseen makeutta ja syvyyttä, mutta toimii myös ilman niitäkin. Jos käytät viikunoita, sokerin määrä voi vähentää.

Päälle tuleva crumble
200-300 g kuorellisia manteleita rouhittuna
2-3 rkl fariinisokeria
1 rkl vehnäjauhoja, voi jättää poiskin
50 g sulatettua voita tai juoksevaa margariinia

Kuori ja pilko raparperit ja sekoita kulhossa niiden joukkoon sokeri, hunaja ja halutessasi pieneksi pilkotut viikunat. Kumoa täyte voidellun vuoan pohjalle. Vuoassa on hyvä olla vähän reilummin reunoja, sillä täyte saa uunissa kuplia kunnolla siirappiseksi.
Rouhi kokonaiset mantelit veitsellä tai monitoimikoneessa. Jätä karkeaksi rouheeksi. Lisää sokeri, halutessasi vehnäjauhot ja sulatettu voi. Sekoita ja lisää täytteen päälle.
Paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta on hiukan ruskistunut ja sokerinen täyte kuplii reunoilla, noin 30-40 minuuttia.
Tarjoa haaleana vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Herkullisia raparperihetkiä!

Maarit

Maaritin kasarihommia

Kotona paras -blogin tekijäkaarti sai vahvistusta, ja nyt meitä on tällä kaksi tekijää, Heli ja Maarit! Olemme innoissamme tästä yhteistyöstä, sillä tunnemme toisemme jo monen vuoden ajalta. Olemme tehneet yhdessä töitä aikaisemmin, ja nyt pääsemme jakamaan luovia ideoita myös teille blogin lukijoille.

Meille molemmille kesäkoti on rakas paikka, ja tulemme kirjoittamaan tänne juttuja raksalta ja remonteista. Maaritin intohimo on hyvä ruoka, joten blogista voit jatkossa lukea enemmän myös ruoka- ja leivontajuttuja. Toivomme, että viihdyt Kotona paras -blogin parissa!

Tervetuloa Kotona paras -blogiin Maarit!

Kotona paras on kuin minun mottoni. Minulla on kaksi kotia, toinen Espoossa ja toinen Etelä-Karjalassa oleva mökki. Puuhaan mielelläni kaikenlaista niin ulkona kuin sisällä. Aloitan yhtä, siirryn toiseen ja lopulta löydän itseni ihan muualta. Kottikärryt ovat unohtuneet polulle, puutarhasakset kiven päälle ja työrukkasia on siroteltu ympäriinsä. Ei ehkä tehokasta toimintaa, mutta ah, niin terapeuttista!

Olemme rakentaneet mieheni kanssa kaksin mökin rantasaunaa viime keväästä lähtien. Apuna ovat olleet kaksi aikuista lastamme tyttö- ja poikaystävineen. Tontilta kaadetuista puista on itse sirkkelöity lautoja ja tuvan lattialankut ovat nyt sahalla kuivumassa. Tänä kesänä on tavoitteena ottaa ensimmäiset löylyt ja päästä sisustamaan pientä saunatupaa. Kerron täällä blogissa, millaiseksi pitkäaikainen haaveemme lopulta valmistuu.

Pidän myös ruuanlaitosta ja leipomisesta. Hellin rakkaitani tutuilla ja uusilla mauilla ja tuoksuilla. Rakastan hetkeä, kun perhe aterian jälkeen pöydän ääressä keskustelee raukeasti ruuan rippeitä padoista etsien. Kokiksi en itseäni tohdi kutsua, mutta jaan mieluusti blogin lukijoille reseptejä ja ruokakokemuksiani.

Tapaamisiin täällä Kotona paras -blogissa!

Maarit

PS. Katso nopea ja helppo perjantaiherkku toiselta sivulta!

Retkieväänä Nigellan couscous-halloumsalaatti

Toivottavasti pääsiäisen pyhät ovat menneet mukavissa merkeissä, kaikesta huolimatta! Täällä Uudellamaalla ovat hyvät ulkoilupaikat olleet suosittuja, varsinkin aurinkoisina päivinä. Pääsiäisen säät ovat onneksi suosineet ulkoilua, sunnuntain sateista ja hämärää päivää lukuun ottamatta.

Mekin tutkailimme ennakkoon sääennusteet ja suunnittelimme retkipäivän aurinkoiselle lankalauantaille. Paikkana uusi tuttavuus Espoossa, Hanikan luontopolku. Sää olikin mitä parhain, ja liikkeellä olikin runsaasti pieniä ulkoiluporukoita. Väistelimme kohteliaasti toisiamme vuoroin pitkoispuilta poiketen.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin lounas. Retkigrillin olin hankkinut joskus vuosia sitten, ja nyt sille oli käyttöä. Löysimme kauniin, aurinkoisen kallion meren rannalta, ja virittelimme avaruuspeiton ja makuualustat tuulen suojaan. Grilli syttyi ja lämpimät nakit maistuivat Nigellan herkullisen couscous-halloumsalaatin kera. Ja nälkä oli jo niin kova, että ennätin haukata eväsleivästä palaset ennen kuvan ottamista!

Nigellan couscous-halloumsalaatti

2 dl couscousta ja 2 dl kasvislientä

1 tl savupaprikaa

1 pkt halloumia kuutioituna

15 kirsikkatomaattia puolitettuina

1 kuutioitu sipuli

persiljaa

oliiviöljyä

limen mehua

Paista halloumkuutiot pannulla öljytilkassa. Kiehauta kasvisliemi ja lisää couscous. Anna imeytyä noin viisi minuuttia, ja sekoita kuohkeaksi. Lisää muut ainekset, sekoita ja nauti!

Omalle jaksamiselle ja pitkien työpäivien vastapainoksi nämä piipahdukset luontoon ovat ihan parasta. Lauantain retkellä viivyimme neljä tuntia, ja palattua olo oli levollinen ja kiitollinen. Kiitollisuus perheestä ja kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on hyvin. Töitä on ja perhe – myös isovanhemmat – ovat tällä hetkellä terveitä (koputan puuta…).

Tuntuu, että työkuviot pyörivät mielessä välillä 24/7, mutta perheen kanssa retkeily metsässä ja meren rannoilla sai pitkästä aikaa mielenkin pysähtymään vain tähän hetkeen. Pääsiäistauko onkin ollut paikallaan, sillä kevät jatkuu etäopeilun ihanuuksien ja haasteiden osalta oletettavasti lukuvuoden loppuun.

Toivon, että kaiken tämän koronahaasteen keskellä sinulla on kaikki hyvin. Joitain vuosia sitten jouduin opettelemaan, että mitään ei voi elämässä suunnitella ennakkoon ja oli pakko opetella elämään epävarmuudessa tulevasta. Tilanne on monella tällä hetkellä juurikin tällainen.

Voimia ja tsemppiä tähän kevääseen ihan jokaiselle.

Heli