Pieni kaupunkipuutarha touko-kesäkuun vaihteessa

Kevät on huikeaa luonnon heräämisen aikaa. Joka päivä tapahtuu jotain, ja onkin ollut tekemistä, että olen ennättänyt kuvata kotipuutarhan tapahtumia.

Pieni kaupunkipuutarhamme sijaitsee I-vyöhykkeellä Espoossa. Tässä muutama kuva touko-kesäkuun vaihteesta puutarhastamme. Olemme saaneet iloita kirsikankukista, hassusta höyhenpensaasta ja patjarikon innokkaasta kukinnasta istutusaltaassa.

Patjarikko (saxifraga arendsii) nauttii paahteisesta istutusaltaasta iltapäivän auringossa. Samassa altaassa viihtyvät kääpiövuorimännyt (pinus mugo), grönlannin hanhikki (potentilla tridentata nuuk) sekä suklaakirsikka (prunus cerasus).

Suklaakirsikassa on tänä keväänä upeasti kukkia. Viime vuonna saimme yhden kirsikan, joka sekin meni parempiin suihin. Taisi varis ennättää napata sen ennen meitä!

Pilvikirsikka (prunus pensylvanica) kukkii runsaasti aidan ja varaston vieressä.

Herukat ovat hujahtaneet viime vuodesta. saa nähdä, tuleeko tänä vuonna vähän jo satoa. Ainakin kimalaiset pörräsivät kukissa, joten pölyttäminen onnistui.

Tämä hauska erikoisuus on höyhenpensas. Sen istutimme viime vuonna, ja korkeutta pensaalla on vaatimattomat kolmisenkymmentä senttiä. Pieni höyhenkukinto kukkii vain hetken, ennätin sopivasti puutarhaan kuvaamaan.

Voi kun tästä vähän kesä jo lämpiäisi! Sain sopivasti kevätflunssan, vaikka olen yrittänyt kärvistellä vastahankaan kaikin keinoin. Mutta moni juhlii tänä viikonloppuna, niin myös meillä vähän juhlistettiin ysiluokan päätöstä. Iso etappi, ja tästä alkavat uudet kuviot isomman pojan elämässä.

Mukavaa valmistujaisviikonloppua!

Tuntoja ja ajatuksia opiskeluvuodesta

Aloitin Jyväskylän yliopistossa luokanopettajan maisteriopinnot syyskuun alussa 2016, ja nyt helatorstaina tyhjensimme opiskelija-asuntoni Kortepohjassa. Opiskeluvuosi on mennyt hurjan nopeasti. Enempänsä tavaraa oli opiskelijakämppääni kertynyt, mutta toki lähes kaikki tarpeellista. Oli meillä urakka kahdestaan saada kaikki pakattua ja vietyä pois henkilöautolla ja peräkärryllä. Osa tavaroista vietiin mökille, ja vähän mietitytti, miten saadaan sinne huonekalut mahtumaan. Mökin kuisti saikin uuden ilmeen, ja siitäpä pari kuvaa tässä alla.

Vitriinikaappi ja nojatuoli pääsivät mökin kuistille. Vanha puusohva siirrettiin järvinäkymien takia toiselle seinustalle.

Ystävältä saatu nalle pääsi poikien vanhojen pehmojen kaveriksi kuistin ikkunalaudalle.

Vanha maitolaatikko toimii puusohvan alla lehtitelineenä.

Nyt on olo vähän kuin maratonjuoksun jälkeen: väsynyt mutta kiitollinen. Välillä oli päiviä ja viikkoja kun ajattelin, että kunhan tästä selvitään, tästä päivästä. Sitten helpottaa vähän. Päivä kerrallaan. Tein opintoja niin tiiviiseen tahtiin, että luentojen ja pakollisten läsnäoloa vaativien ryhmätuntien jälkeen pyöräilin opiskelijakämpälle ja tein tehtäviä, esseitä ja suunnitelmia myöhäiseen iltaan. Ja samaa rataa seuraavana päivänä. Pyrin siihen, ettei viikonloppuisin olisi tarvinnut tehdä niin paljon opiskeluhommia, koska perhe. Aina se ei onnistunut, ja varsinkin joulun alla ja nyt keväällä olen ollut ajatuksissani ja tekemisissäni paljon poissa – töissä koneella. Myöskään tänne blogiini en ole pystynyt kirjoittamaan, siksi tämä luova tauko.

Vaikka työelämässä on ollut todella hektisiä vuosia ja jaksoja, en muista, että koskaan aiemmin elämässäni olisin tehnyt näin paljon ja intensiivisesti töitä jonkin eteen. Ja olen ollut aina aika kova mimmi tekemään töitä :D. Ihan niin, etten aina ole ymmärtänyt riittävästi huolehtia työelämän vastapainosta ja tarpeellisesta levosta. Työ on ollut prioriteeteissani korkealla, ja välillä perhe-elämäkin on tullut kakkosena, tunnustan. Olenkin joutunut miettimään omia prioriteettajani viime vuosina vakavasti uudelleen. Panostukseni työelämään, onko se ollut järkevää?

Työn tekemisen mentaliteetin olen saanut yksityisyrittäjäisältäni. Töiden tekemiselle ei ole laitettu tuntirajoituksia, töitä on tehty niin kauan kuin töitä on riittänyt – ja työhän ei tekemällä lopu. Mutta siinä polttaa myös itsensä loppuun helposti, ja väsyneenä ei ole helppoa nähdä asioiden valoisia puolia. Järkevän tasapainon löytäminen työ- ja yksityiselämälle on olennaisen tärkeää. Lisätään tähän soppaan vielä yksinäinen puurtaminen ja yksin selviytymisen vahva mentaliteetti. Jos työssä jää yksin selviytymään, kannattaa hakea tukiverkkoja. No man is an island – asiantuntijuus on jaettu ominaisuus, ja hyvä työyhteisö tukee tätä. Sillä tavalla rehellinen ja suora olen aina ollut, että mitään pelejä en ole ollut hyvä pelaamaan. Jos sitten käteen jää se mustapekka, täytyy vaan tuumia, että tällä mennään ja suunnataan katseet eteenpäin.

Punaisena lankana työelämässä – ja kaikessa elämässä – minulla on aina ollut uusien asioiden oppiminen. En ole koskaan halunnut palata vanhaan. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella ja päivittää omaa osaamistani. Luokanopettajan monialaiset opinnot ovat tämän kesän opintojen jälkeen valmiit, ja sitten vielä jatkan tutkimukseni tekemistä syksyllä. On ollut mahtavaa huomata, että pää toimii, järki leikkaa terävästi ja uutta oppii jatkuvasti. Opinnot ovat menneet todella hyvin, vaikka aikataulu on ollut tiukka – opintopisteitä on kertynyt reilu sata yhdeksässä kuukaudessa. Yksi tärkeä kiitoksen aihe ovat mahtavat opiskelukaverini.

Meitä Maisterit 16 -ryhmäläisiä on ollut parikymmentä, ja meistä on tullut tiivis ja toisiimme luottava porukka. On ollut huippukivaa päästä tekemään yhteistyötä eri tavalla ajattelevien ja eri-ikäisten mahtavien tyyppien kanssa. Jokainen meistä on tuonut omaa osaamistaan yhteiseen hyvään. Ja siitä minä tykkään, hyvästä tiimityöstä. Ja jos jotain olemme saaneet harjaannuttaa opinnoissamme yllin kyllin, niin yhteistyötaitoja! En tiedä miten olisin selvinnyt vuodesta ilman tämän porukan huippuhuumoria ja hyvää yhteishenkeä. Olen ikuisesti kiitollinen teille, rakkaat Maisterit <3.

No mutta, tässäpä tuli pohdintoja ja tuumailuja tiiviisti opinnoista ja työelämästä. Nyt on ollut hienoa palata kotiin ja nähdä, kuinka huhtikuun loskasade ja harmaa ovat muuttuneet nopeasti heleäksi kevään vihreäksi. Tämä aika, kesään heräävä kevät, on yksi vuodenaikojen suosikeistani. Tykkään kyllä myös syksystä, se on aina ollut lupaus uuden aloittamisesta – loman jälkeen, tai vaikka uuden kouluvuoden mahanpohjaa kutkuttava aloitus silloin lapsena.

Kiitollinen olen myös perheelleni, joka jaksoi vuoden mukisematta ja äippää tsempaten. Erityiskiitos puolisolle, jonka kontolle jäi perheen arjen pyörittäminen. Aika monta eron hetkeä tähän vuoteen mahtui. Poikani sanoi sen niin mukavasti: ”Nyt ei enää tarvitse koskaan mennä äiti sinne sun kämpille! Kyllä tulee ilon kyyneleet silmiin.”  Voisiko näitä tuntoja paremmin kuvailla?

Heli

Kevättä pihalla

Vihdoin se tapahtui. Lumi ja viimeiset jääkökkäreet ovat sulaneet pihalta, ja pääsin haravoimaan talven jäljiltä keltaista ja kuivaa ruohoa. Intohimonsa kullakin ;). Mutta kyllä vaan, kuivan ruohon alta alkaa jo kasvaa vihreää.

Kotiin pääsy hektisen opiskeluviikon jälkeen ja puutarhassa puuhailu on ihan parasta ikävien uutisten värittämän viikon lopuksi. Sormet multaan ja usko tulevaan, kevääseen ja uuden kasvuun.

Mätästävä patjarikko on selvinnyt kohtuudella talven yli. Vähän ruskeaa pukkaa keskeltä, mikä kielii myös liian tiheästä kasvusta. Kasvia saa harventaa siinä vaiheessa, kun keskikohta alkaa ruskettua. Olen todella tykästynyt näihin pieniin kääpiövuorimäntyihin. Suunnittelen istuttavani niitä muutaman lisää vielä pihaamme keväämmällä.

Ruoho on vielä aivan hailakan keltaista, mutta toivoa vihreästä on jo.

Sainkin haravoitua kokonaisen kottikärryllisen kuivaa ruohoa ja kasvien kuivuneita lehtiä pikkupihaltamme.

Kevään ensimmäiset leppäkertut bongattu – näitä löytyi puutarhalaatikosta kolmen kolonna.

Valoa ja kevättä kohti!

Heli

Kevättä terassilla

Tänään valmistelimme terassin rohkeasti kevätkuntoon ja kannoimme ulkokalusteet autotallista terassille. Vaikka vielä tulisi lunta tai rakeita, nyt nautitaan niistä aurinkoisista keväthetkistä, joita on jo luvassa. Tänään illalla olikin sellainen! Onneksi kalusteet kestävät pientä yöpakkasta ja sadetta, sohvan tyynyt täytyy tosin kantaa sateella sisälle varastoon suojaan

Oli helpottavaa saada tyhjennettyä autotalli ulkokalusteista. Nyt sinnekin mahtuu taas kävelemään. Kun saimme kalusteet paikoilleen, piipahdimme pikaisesti Bauhausin puutarhapuolella ja haimme muutamia helmihyasintteja ja narsisseja. Peittelimme varoilta helmihyasintit ison ruukun alle yöksi suojaan.

Jalallinen korkea infrapunalämmitin on viime vuoden parhaita hankintoja. Sen alla lämmössä tarkeni istuskella vielä saunan jälkeen hetkisen.  Sitä on myös varsin helppo siirrellä sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Useimmiten se on ruokailuryhmän päädyssä seinän vieressä.

Vielä ei pääse pihalle haravoimaan nurmikkoa, sillä osa nurmesta on jään peitossa. Joka kevät tässä vaiheessa tekisi mieli mennä sulattamaan nurmi jään rippeistä lämpimällä vedellä :). Yritän kuitenkin pysytellä vain terassin puolella.

Leppoisaa sunnuntaita ja kepeitä kevätkelejä!

Heli

Sohvan luova muodonmuutos

Meillä on ollut sohvaongelma. Tai ainakin minun mielestäni :). Vanhaan kotiin aikoinaan hankitut kahden ja kolmen istuttavat sohvat olivat mielestäni yhdessä  liikaa nykyiseen pieneen olohuoneeseemme. Toinen sohvista on ollut ikävästi isojen ikkunoiden edessä blokaten näkymät puutarhaan. Olen haaveillut uudesta sohvasta, kulmasohvasta tai divaanisohvasta. Tai edes yhdestä, pienemmästä sohvasta. No, opiskelija saa rauhassa haaveilla. Puoliso päätti yllättää…

Viikonlopun yllätys oli DIY-kulmasohva, johon on yhdistetty kaksi sohvaa. Kolmen istuttavasta sohvasta on poistettu käsinoja, ja se on liitetty pulteilla pienempään kahden istuttavaan sohvaan. Sisäkulmaan on lisätty yksi tukijalka.

Sohvan muodonmuutos oli hauska ja onnistunut kokeilu. Elämää – ja erityisesti kissanelämää – nähneet sohvat saivat lisäaikaa, eivätkä isot ikkunat jää nyt ikävästi sohvien taakse piiloon.

Tässä alla vielä kuva siitä, kun sohvat olivat kaksi erillistä yksikköä. Näin nämä sohvat mahtuivat olohuoneeseen, mutta tv jäi toisen sohvan taakse. Yleensä sohvat ovat olleet käytännön syistä kulmittain, toinen seinää ja toinen ikkunaa vasten.

Valoisaa viikkoa!

Heli

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä.  Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

 

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli

Huonekasvien kevät

Tänään hieno kevätvalo patisti lempeästi huonekasvien mullan vaihtoon. Aurinko paljasti myös paljon muuta, kuten ikkunoiden pesutarpeen :). Se saa odottaa, mutta mukavan sunnuntaiaamun kävelylenkin ja ystävien kanssa kahvittelun jälkeen sain sormet kirjaimellisesti multaan. Karistin vanhat mullat sitrusten juuristosta varovasti. Tarkistin myös aloen ja rahapuun multatilanteen. Pesin ruukut ja lisäsin uutta, ravinteikasta kukkamultaa tilalle. Nyt saa kevätvalo houkutella sitruksia uuteen kasvuun.

Pienet sitruspuut on kylvetty siemenestä, eivätkä ne ole useamman vuoden aikana paljon kasvaneet. Taitavat olla varsinaisia minisitruksia! Kukkapöytä on Ikeasta ostettu pikkupöytä. Itse asiassa pöytä on sohvapöytäsetin toinen, matalampi ja pienempi pöytä. Hankin pöydät poikamme rippijuhliin, mutta normikäytössä kahta sohvapöytää ei tarvita. Oiva kukkapöytä, siis!

Kylläpä kolme viikonlopun päivää kotona meni nopeasti, Aamulla jälleen junalla Keski-Suomeen opintojen pariin.

Mukavaa viikon alkua ja kevätvaloa myös sinulle!

 

Lähes lomalla

Etelä-Suomessa oli viime viikko hiihtolomaa. Perhe tuli luokseni Keski-Suomeen mökkeilemään viikoksi, ja oli kiva kun ennätimme välillä puuhailla yhdessä. Yllärinä poikakissamme sai jonkin stressiperäisen virtsatieongelman. Siispä mitä mainioin ”lomaviikon” aloitus, heh heh. No mutta, kävimme eläinlääkärissä (250 e), otin kisun hoiviini opiskelijaboksiin, syöttelin antibiootit ja muut lääkkeet aamuin illoin. Nyt tyyppi on hyvässä kunnossa, onneksi. Vaiva saattaa kuulemma uusia helposti, ja syynä on stressi! Aiemmin kisu on nauttinut mökille pääsystä, liekö tällä kertaa pakkanen stressannut sisätiloihin tottunutta kissaherraa. Lomastressi? Hmm?

Kisun hoivailujen ohessa ennätimme perheen kanssa laskettelemaan Laajavuoreen, pulikoimaan Aalto Alvariin (puolelta ja tasatunnein isot aallot, joita äkkinäinen äiti saa vedettyä henkeen) ja ennen kaikkea mummille syömään ja iltaa istumaan. Sain myös valmiiksi teknisessä työssä valmistamani tuhkalaatikon mökin saunan uuniin, niinpä pääsimme kunnollisiin – ja harvinaisiin – puulla lämpiävän saunan löylyihin. Ei se mitään, että seuraavana päivänä vedet olivat jäätyneet saunan ämpäreihin, siitä ne sitten sulivat myöhemmin saunaa lämmittäessä pois.

Viikko oli minulla varsin kiireinen, sillä Jyväskylässä ei yliopistolla lomaa vielä tällä viikolla vietetty, eikä kyllä vietetä juuri tulevalla viikollakaan. Monta asiaa sain hoidettua, ja lomafiilis syntyi viimeistään mökkisaunan löylyissä puupöllien kantourakan jälkeen. Mökin pihasta piti nimittäin kaataa kolme lahoa puuta, ja niiden jälkihoito oli koko perheen vastuulla. Onneksi on kaksi reipasta nuorta miestä, jotka molemmat näyttävät osaavan käyttää kirvestä. Sitä oli kieltämättä hirvittävän kiva äitinä katsella vierestä :).

Ensi viikko sujuukin rauhallisemmissa merkeissä, sillä aion paneutua graduni kimppuun. Pitäisi päästä ideaakin esittelemään, jotain hajua asiasta sentään on jo. Ja tämähän on toinen kasvatustieteen graduni (hah haa! joka opinahjoon vaaditaan oma tutkimuksensa, väittivät!), joten suhtaudun asiaan asiaankuuluvalla tyyneydellä. Sieltä se ulos putkahtaa, kun aikansa malttaa lukea ja istua koneen äärellä. Niin ne kirjalliset työtkin hoituvat, tekemällä.

 

Mutta hei, toivottavasti olet saanut lomailla viime viikon tai pääset lomalle koht’ sillään. Mukavaa talvista viikkoa joka tapauksessa <3.

Heli

PS. Pahoittelut kuvien laadusta – nämä ovat puhelimella räpsittyjä, ja saattavat näkyä (laitteesta riippuen) myös vaakakuvina. Vielä en ole keksinyt, mistä tämä johtuu – wordpress-pohjasta vai laitteiden yhteensopimattomuudesta?

 

Kevättä ilmassa!

Suomen kevät -kirja on ilmestynyt!

Helmikuu helistää parhaillaan jo kuun puoliväliä. Tänään aurinko paistoi upeasti kirkkaalta taivaalta, kun kävimme luistelemassa lähikoulun jäällä. Linnut aloittavat kevätlaulujaan, kuulin aivan selvästi virkeää sirpitystä! Pikku pakkanen ei selvästikään haittaa enää, linnuilla on kevättä rinnassa.

Kirjoittamani kirja Suomen kevät (Suomalaisen kirjallisuuden seura) ilmestyi vähän aikaa sitten, ja kirjan anti alkaa olla ajankohtainen. Tähän kevään käsikirjaan mahtuu monta merkkipäivää, vuotuisjuhlaa ja luonnonilmiötä. Kirjasta voi lukea keväisistä juhlapyhistä ja virpomisperinteestä tai vaikkapa vanhan kansan tietoa säiden ennustamisesta ja kalaonnesta. Jokaiselle kevätpäivälle maaliskuusta toukokuuhun on oma ajankohtainen juttunsa. Mukana on myös muutamia keväisiä käsityö- ja ruokaohjeita.

Kirjasarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Suomen kesä, Suomen syksy ja Suomen talvi. Kirjasta löytyy lisää tietoa tästä linkistä, klik.

Jokaiselle kevään päivälle on ajankohtainen artikkeli.

Näillä ohjeilla pajupillikin onnistuu!

Keväällä on mielenkiintoista seurata luonnon herämistä ja muuttolintujen paluuta.

Mukana on myös isoäidin vinkkejä kevätsiivoukseen.

Kirjassa on ideoita ja ohjeita myös keväisiin käsitöihin ja askarteluun.

 

Ystävälle <3

Viikonloppu hurahti jälleen turhan nopeasti. Mukavaa oli, sillä velimies perheineen kävi kylässä ja juhlimme meidän nuorten sankareidemme (jo 14- ja 16-vuotiaat!) synttäreitä. Veljeni vei poikakatraan Megazoneen, ja sielläkös oli ollut huippukivaa. Nälkäinen sakki saapui posket hehkuen syömään päivällistä. Jälkiruokajäätelö vohveleilla ja nonparelleilla höystettynä sai mallata synttärikakun virkaa (kakkukin olisi hyvää, mutta jätski on pojista parasta – sitä siis!).

Näin se meni, tammikuu on takana ja helmikuu helistää jo ensimmäistä viikkoaan. Laskeskelen parhaillaan viikkoja ja kuukausia. Vielä jaksaa, kaksi viikkoa ja pojat tulevat Jyväskylään hiihtolomaviikoksi. Minulla on tietysti kosolti pakollisia opiskeluhommia viikolla, mutta ennätämme nähdä ainakin iltaisin ja molempina viikonloppuina. Sitten onkin jo kohta maaliskuu, ja enää kolme kuukautta opiskelua Jyväskylässä. Täytyisi vissiin rakentaa aamukampa :D.

Mutta hei, helmikuussa muistamme ystävää! Kokosin muutaman täsmäidean ystävänpäiväksi yhdelle jos toisellekin ystävälle. Nämä projektit on nopea toteuttaa. Ja jos ystävä asuu kaukana, pieni tervehdys on helppo lähettää vaikka postitse.

Lämpimiä ajatuksia ja hyvää helmikuuta, ystävät!

Paperinaruun on pujoteltu kauniita, eläväpintaisia nappeja. Pieni nappi ja narulenkki muodostavat yhdessä rannekorun lukon.

Ystävän avaimet pysyvät tallessa tämän säilyttimen avulla! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/avaimet-jarkkaan/

Vetoketjun pätkästä saa kivan rintarossin. Taivuttelin vetoketjun muotoonsa ja ompelin koneella sekä viimeistelin käsin pienillä pistoilla. Hakaneula kiinnittää rossin rintapieleen.

Sydämen voi virkata vaikka jämälangasta, sillä paljoa materiaalia ei tähän tarvita. Sydämistä syntyy korvikset, kortti, kaulakoru – tai mitä vaan! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/sydan-ystavalle/