Lähes lomalla

Etelä-Suomessa oli viime viikko hiihtolomaa. Perhe tuli luokseni Keski-Suomeen mökkeilemään viikoksi, ja oli kiva kun ennätimme välillä puuhailla yhdessä. Yllärinä poikakissamme sai jonkin stressiperäisen virtsatieongelman. Siispä mitä mainioin ”lomaviikon” aloitus, heh heh. No mutta, kävimme eläinlääkärissä (250 e), otin kisun hoiviini opiskelijaboksiin, syöttelin antibiootit ja muut lääkkeet aamuin illoin. Nyt tyyppi on hyvässä kunnossa, onneksi. Vaiva saattaa kuulemma uusia helposti, ja syynä on stressi! Aiemmin kisu on nauttinut mökille pääsystä, liekö tällä kertaa pakkanen stressannut sisätiloihin tottunutta kissaherraa. Lomastressi? Hmm?

Kisun hoivailujen ohessa ennätimme perheen kanssa laskettelemaan Laajavuoreen, pulikoimaan Aalto Alvariin (puolelta ja tasatunnein isot aallot, joita äkkinäinen äiti saa vedettyä henkeen) ja ennen kaikkea mummille syömään ja iltaa istumaan. Sain myös valmiiksi teknisessä työssä valmistamani tuhkalaatikon mökin saunan uuniin, niinpä pääsimme kunnollisiin – ja harvinaisiin – puulla lämpiävän saunan löylyihin. Ei se mitään, että seuraavana päivänä vedet olivat jäätyneet saunan ämpäreihin, siitä ne sitten sulivat myöhemmin saunaa lämmittäessä pois.

Viikko oli minulla varsin kiireinen, sillä Jyväskylässä ei yliopistolla lomaa vielä tällä viikolla vietetty, eikä kyllä vietetä juuri tulevalla viikollakaan. Monta asiaa sain hoidettua, ja lomafiilis syntyi viimeistään mökkisaunan löylyissä puupöllien kantourakan jälkeen. Mökin pihasta piti nimittäin kaataa kolme lahoa puuta, ja niiden jälkihoito oli koko perheen vastuulla. Onneksi on kaksi reipasta nuorta miestä, jotka molemmat näyttävät osaavan käyttää kirvestä. Sitä oli kieltämättä hirvittävän kiva äitinä katsella vierestä :).

Ensi viikko sujuukin rauhallisemmissa merkeissä, sillä aion paneutua graduni kimppuun. Pitäisi päästä ideaakin esittelemään, jotain hajua asiasta sentään on jo. Ja tämähän on toinen kasvatustieteen graduni (hah haa! joka opinahjoon vaaditaan oma tutkimuksensa, väittivät!), joten suhtaudun asiaan asiaankuuluvalla tyyneydellä. Sieltä se ulos putkahtaa, kun aikansa malttaa lukea ja istua koneen äärellä. Niin ne kirjalliset työtkin hoituvat, tekemällä.

 

Mutta hei, toivottavasti olet saanut lomailla viime viikon tai pääset lomalle koht’ sillään. Mukavaa talvista viikkoa joka tapauksessa <3.

Heli

PS. Pahoittelut kuvien laadusta – nämä ovat puhelimella räpsittyjä, ja saattavat näkyä (laitteesta riippuen) myös vaakakuvina. Vielä en ole keksinyt, mistä tämä johtuu – wordpress-pohjasta vai laitteiden yhteensopimattomuudesta?

 

Kevättä ilmassa!

Suomen kevät -kirja on ilmestynyt!

Helmikuu helistää parhaillaan jo kuun puoliväliä. Tänään aurinko paistoi upeasti kirkkaalta taivaalta, kun kävimme luistelemassa lähikoulun jäällä. Linnut aloittavat kevätlaulujaan, kuulin aivan selvästi virkeää sirpitystä! Pikku pakkanen ei selvästikään haittaa enää, linnuilla on kevättä rinnassa.

Kirjoittamani kirja Suomen kevät (Suomalaisen kirjallisuuden seura) ilmestyi vähän aikaa sitten, ja kirjan anti alkaa olla ajankohtainen. Tähän kevään käsikirjaan mahtuu monta merkkipäivää, vuotuisjuhlaa ja luonnonilmiötä. Kirjasta voi lukea keväisistä juhlapyhistä ja virpomisperinteestä tai vaikkapa vanhan kansan tietoa säiden ennustamisesta ja kalaonnesta. Jokaiselle kevätpäivälle maaliskuusta toukokuuhun on oma ajankohtainen juttunsa. Mukana on myös muutamia keväisiä käsityö- ja ruokaohjeita.

Kirjasarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Suomen kesä, Suomen syksy ja Suomen talvi. Kirjasta löytyy lisää tietoa tästä linkistä, klik.

Jokaiselle kevään päivälle on ajankohtainen artikkeli.

Näillä ohjeilla pajupillikin onnistuu!

Keväällä on mielenkiintoista seurata luonnon herämistä ja muuttolintujen paluuta.

Mukana on myös isoäidin vinkkejä kevätsiivoukseen.

Kirjassa on ideoita ja ohjeita myös keväisiin käsitöihin ja askarteluun.

 

Ystävälle <3

Viikonloppu hurahti jälleen turhan nopeasti. Mukavaa oli, sillä velimies perheineen kävi kylässä ja juhlimme meidän nuorten sankareidemme (jo 14- ja 16-vuotiaat!) synttäreitä. Veljeni vei poikakatraan Megazoneen, ja sielläkös oli ollut huippukivaa. Nälkäinen sakki saapui posket hehkuen syömään päivällistä. Jälkiruokajäätelö vohveleilla ja nonparelleilla höystettynä sai mallata synttärikakun virkaa (kakkukin olisi hyvää, mutta jätski on pojista parasta – sitä siis!).

Näin se meni, tammikuu on takana ja helmikuu helistää jo ensimmäistä viikkoaan. Laskeskelen parhaillaan viikkoja ja kuukausia. Vielä jaksaa, kaksi viikkoa ja pojat tulevat Jyväskylään hiihtolomaviikoksi. Minulla on tietysti kosolti pakollisia opiskeluhommia viikolla, mutta ennätämme nähdä ainakin iltaisin ja molempina viikonloppuina. Sitten onkin jo kohta maaliskuu, ja enää kolme kuukautta opiskelua Jyväskylässä. Täytyisi vissiin rakentaa aamukampa :D.

Mutta hei, helmikuussa muistamme ystävää! Kokosin muutaman täsmäidean ystävänpäiväksi yhdelle jos toisellekin ystävälle. Nämä projektit on nopea toteuttaa. Ja jos ystävä asuu kaukana, pieni tervehdys on helppo lähettää vaikka postitse.

Lämpimiä ajatuksia ja hyvää helmikuuta, ystävät!

Paperinaruun on pujoteltu kauniita, eläväpintaisia nappeja. Pieni nappi ja narulenkki muodostavat yhdessä rannekorun lukon.

Ystävän avaimet pysyvät tallessa tämän säilyttimen avulla! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/avaimet-jarkkaan/

Vetoketjun pätkästä saa kivan rintarossin. Taivuttelin vetoketjun muotoonsa ja ompelin koneella sekä viimeistelin käsin pienillä pistoilla. Hakaneula kiinnittää rossin rintapieleen.

Sydämen voi virkata vaikka jämälangasta, sillä paljoa materiaalia ei tähän tarvita. Sydämistä syntyy korvikset, kortti, kaulakoru – tai mitä vaan! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/sydan-ystavalle/

Kelit on olleet kummia. Jyväskylässä vaihtui vetiseksi, ja sama jatkui nyt viikonloppuna Helsingissä. Saapa nähdä, vieläkö kovat helmikuun pakkaset koettelevat – luultavasti koettelevat kumminkin. Arvelinkin kirjoittaa tänne blogiini ohuen mutta lämpimän neulepipon ohjeen. Ennätin neuloa pukinkonttiin kaksi tällaista palmikkopipoa. Siksipä en julkaissut ohjetta ennen joulua :D.

Sadattelin vain taas, että olisi kannattanut aloittaa neulominen jo aiemmin. Neuloin nääs ensin yhden koeversion, vaihdoin puikot pienempiin, ja neuloin toisen, kunnes onnistuin. Jouduin vähän entrailemaan silmukkamääriäkin, kunnes sain homman mieleisekseni.

Lankana on suloinen Dropsin Baby Merino -villalanka (50g = 175 m), joka ei kutita, mutta on lämmin. Työhön sopivat puikot kokoa 3-3,5 tai käsialan mukaan pyöröneuleena. Neuloin ensin lyhyillä pyöröpuikoilla, ja vaihdoin sukkapuikkoihin, kun pipo alkoi kaventua ja työskentely pyöröpuikoilla alkoi olla hankalaa.

Jos innostut tekemään pipon, tässä ohjeet sekä lasten että aikuisen kokoon.

Tein pintaneuleen kuviolla, jossa on kahdeksan silmukan palmikko. Palmikko muodostuu siis 4 + 4 oikeasta silmukasta. Kaksi nurjaa silmukkaa reunustaa palmikkoa molemmin puolin, ja palmikoiden välissä kulkee kahden oikean silmukan muodostama sileä pystyraita. Kuvion koko on siis 14 silmukkaa.

Aikuisen pipossa on 10 x 14 silmukan kuvio, eli 140 silmukkaa.  Lapsen piposta voi jättää pois kaksi kuviota, 140 – 28 s = 112 s.

Neuloin pipon alareunaan 1o, 1n-joustinneuletta noin 4–5 cm, ja aloitin tämän jälkeen palmikkopintaneuleen: 10 x (8o, 2n, 2o, 2n). Palmikkosilmukat vaihtavat paikkaa joka 10. kerroksen jälkeen. Voit myös katsoa, mikä toimii omaan käsialaasi.

Aloitin kavennukset varsin myöhään, kun pipon korkeus niin sanotusti hipoi huippua. Tein kavennukset samalla kertaa palmikonsiirtojen kanssa, ja sain ne piilotettua hyvin palmikon risteyskohtaan. Kavensin siis 2o yhteen + 2o oikein yhteen molempien palmikonpuolien sisäreunasta siten, että yhteen neulomisen kavennus jäi palmikon vaihdoskohtaan. Näin palmikkoon jäi 6o (3o, 3o). Samalla kerroksella kavensin myös nurjista silmukkaraidoista 2n yhteen siten, että kuvio oli kavennusten jälkeen seuraava: (6o, 1n, 2o, 1n). Neuloin korkeutta noin 6-8 krs, kunnes palmikon (nyt kapeampi) siirto näytti silmään sopivalta. Kavensin jälleen palmikkosilmukoista 2o yhteen ja 2o yhteen: palmikossa enää 4o. Muutaman kerroksen jälkeen ryhdyin kaventamaan urakalla 2 yhteen niin kauan, kunne sain loput muutamat silmukat vedettyä yhteen ja pääteltyä työn.

Langassa on upeita värejä, ja valitsin vaaleanpunaisen langan suloiselle nuorelle neidolle, joka on pinkin ystävä <3.

Mukavaa alkuviikkoa!

Heli

Matkapäivitys 3: Puerto de la Cruz, Lago Martiánez

Vietimme viikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa vuodenvaihteessa. Tässä viimeinen lomapäivitys – voi kuinka nopeasti aika rientää! Tuntuu että reissustamme on jo ikuisuus. Opinnot alkoivat maanantaina intensiiviviikon merkeissä, ja käsittelimme varsin intensiivisesti vuorovaikutustaitojen merkitystä pienryhmissä. Aika startti opiskelukevääseen! Mutta tässä vielä pieni pala ihanaa Teneriffaa, ja sieltä nostona Lago Martiánez, uima-allaspuisto.

La Carabela -hotellillamme oli kaksi pienehköä uima-allasta, niinpä halusimme välillä isommille altaille pulikoimaan. Puerto de la Cruzin valtti on – vähäisten luononrantojen sijaan – uima-allaspuisto Lago Mártianez kaupungin keskeisellä ranta-alueella. Lago Martiánezin on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija César Manrique. Alue onkin visuaalisesti kaunis, ja siinä on hyödynnetty saaren maaperää, siirtolohkareita. Alueella on palmuja ja merivesialtaita. Meillä oli hyvä tuuri vierailla altailla – vaikka vesi oli viileää (normi Suomen kesäjärvilämpötila!), päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Niinpä uskaltauduin uimaan pariin otteeseen altaissa – aivan ihanaa ja virkistävää!

Alueella on myös ravintola sekä kahvi- ja jäätelökioskeja, joista sai ostaa myös sämpylöitä ja juotavaa. Nautimme olostamme, tuijottelimme meren aaltoja, ihmettelimme ketteriä taskurapuja ja kävimme haukkaamassa voileivät ravintolassa, kun nälkä yllätti. Pääsymaksu oli 5,50 euroa per henkilö, ja siihen kuului aurinkotuolin pehmustepatja. Pientä erillistä korvausta vastaan olisi voinut hankkia myös aurinkovarjon.

Teiden huippu näkyy kaupunkiin.

Taskuravut kiipeilivät äkkijyrkkää seinämää, mutta emme saaneet yhtään kuvattua!

Kylläpä oli taas mahtavaa katsella näitä aurinkoisia lomakuvia ja sinistä merta! Pääsimme reissuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja nyt on kyllä toiveena, että pääsisimme reissaamaan vaikka jo ensi vuonna uudelleen. Kyllä se vaan niin hyvää tekee, valohoito keskellä Suomen kaamosta. Ja hyvää teki myös intensiiviviikko perheen kanssa. En kyllä tiedä, mistä opiskelijabudjettilainen saisi lomarahat taiottua. Mutta ainahan saa haaveilla, eikös :).

Mahtavaa viikonloppua ja aurinkoisia ajatuksia itse kullekin!

Matkapäivitys 2: El Teide ja Los Roques de Garcia, Teneriffa

Yksi parhaista retkipäivistä lomalla suuntautui El Teiden maisemiin. Vuokrasimme auton edellisenä iltana, ja lähdimme aamupalan jälkeen autoilemaan TF5-moottoritietä Purto de la Cruzista kohti La Lagunaa. Kävimme siellä kevyellä lounaalla, ja jatkoimme La Lagunasta matkaa kohti El Teideä. Lyhyempikin tie vie kyllä Cruzista Teidelle, mutta se on mutkainen. Valitsimme menomatkalle pidemmän mutta suoremman väylän, joka oli miellyttävämpi ajella. Tie on suorempi ja vähiten jyrkkä ja kulkee pitkin Cumbre Dorsalin harjannetta. Harjanteelta onkin upeat maisemat molempiin suuntiin rannikoille.

Bosque la Esperanzan mäntymetsät olivat upeat, pysähdyimme pariin otteeseen matkalla ihailemaan maisemia. Seuraavalla Teneriffan-vierailullani haluan ehdottomasti mäntymetsäreiteille vaeltamaan, tällä kertaa emme sinne ennättäneet. Tien varrella on useita näköala- ja piknik-paikkoja, joihin voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Maisema muuttuukin varsin nopeasti vehmaasta laaksosta ja mäntymetsästä kiviseksi maastoksi. Pilvikerros ohitettiin 1000-1500 metrissä.

Olimme päättäneet suunnata vallukselle kansallispuistoon Los Roques de Garcian kohdilla, jossa on selkeä ympäri kierrettävä ”rengasreitti”. Reitti lähtee kansallispuiston ainoan hotellin, Parador de Canadas del Teiden kohdalta. Hotellilla on myös viihtyisä kahvio sekä wc.

Los Roques de Garcia on muhkurainen kivimuodostelma. Näitä karun kauniita maisemia oli hieno nähdä. Täällä lämpötila oli vuodenvaihteessa kymmenen asteen kieppeillä, vaikka se alempana P d l Cruzissa olikin 22-24. Olimme varautuneet kuoritakein ja pitkähihaisin puseroin sekä pitkin housuin vaellukselle, ja ne olivatkin tarpeen. Ylhäällä yli 2000 metrkin korkeudella on viileämpää ja lisäksi vielä tuulee.

Patikointireitti oli selkeästi merkitty, ja se oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maaperä on laavaa, ja kiviaineksen rakenne ja värit vaihtelevat.

Matkapäivitys 1: Botanical Gardens, Puerto de la Cruz, Teneriffa

Pääsimme joulun jälkeen reissuun Teneriffalle. Olipa mahtavaa valohoitoa, joka teki todella hyvää tiukan syyspuserruksen jälkeen. Ja oli aivan mahtavaa viettää aikaa perheen kanssa yhdessä. Yksi parhaista asioista reissussa oli myös se, että heppujen tietotekniset härpäkkeet jäivät kotiin odottamaan paluutamme :D.

Pakkasimme kevyttä ja kesäistä matkalaukkuihin sekä vähän lämmintä viileiden iltojen varalle, ja jätimme vesisateen Helsinki-Vantaalle. Kuuden tunnin lennon jälkeen laskeuduimme Teneriffan aurinkoiselle eteläiselle lentokentälle, josta jatkoimme bussilla saaren pohjoisosaan Puerto de la Cruziin.

Puerto de la Cruz on siitä kiitollinen paikka, että kaikki on lähes kävelymatkan päässä, sopivasti kävellen hallittavissa. Se sijaitsee myös saaren vehreässä pohjoisosassa, jossa siis sataa useammin, toisin kuin kuivassa ja karussa eteläosassa. Ennätimme viikon aikana vaeltaa Teiden rinteillä, käydä merivesialtailla, autoilla Santa Cruziin, syödä hyvin sekä vierailla Botanical Gardensissa, puutarhassa, joka sijaitsee Puerto de la Cruzissa.  Kasvi- ja pehoskuvaajien paikka, Jardin Botanico, sijaitsee osoitteessa Calle Retama 2, 38400 Puerto de la Cruz, Teneriffa, Espanja. Paikka oli aivan lähellä hotelliamme, joten kävelimme sinne viitisen minuuttia.

Suosittelen paikkaa puutarha- ja luontoentusiasteille. Paikka ei ollut mitenkään suuren suuri, joten sen käveli ristiin rastiin noin kolmessa vartissa tai reilussa tunnissa. Suojaisat penkit tarjosivat piknik-paikkoja, mutta aivan paikan vieressä on myös useita hyviä ruokapaikkoja, joissa voi käväistä vierailun yhteydessä.

Runsainta kukkimisaikaa ei todennäköisesti puutarhassa vietetty, vuodenvaihde ei luonnollisesti ole mikään kukkea kevät- tai kesäkausi. Siitä huolimatta näimme paljon upeita kukkivia pensaita, puita ja kukkia. Paikka oli muutenkin kuin keidas vilkkaan kaupunkielämän reunamilla.

Suorakaiteen muotoista puutarhaa kuljettiin hiekkakäytäviä pitkin eri suuntiin. Erityisen näyttäviä olivat kukkivien kasvien lisäksi suuret, paksurunkoiset puut.

Kolibrikukat kukkivat puutarhassa upeasti.

Puusta kasvaa ilmajuuria, jotka tukevat puun oksia ja sen leviämistä. Pikku hiljaa ilmajuurista tulee ”itsenäisiä” puun runkoja, ja metsä laajenee.

Banaanirypäs oli kypsymässä.

Mustarastas päästi meidät lähelle kuulemaan lauluaan.

Jardin Botánico on viralliselta nimeltään Jardin de Aclimatacion de La Orotava. Kasvitieteellisessä puutarhassa on yli 30 000 näytekasvia, ja puutarha on keskittynyt erityisesti Kanariansaarten kasvillisuuteen. Puutarha on perustettu 1788, jolloin saarella trooppiset kasvit saivat totutella viileämpiin lämpötiloihin Uuden maailman ja Euroopan välillä.

Rauhallista joulun aikaa!

Valo on vähissä, mutta juuri se tekee joulun ajasta erityisen. Kynttilät ja jouluvalot ovat riittävät lempeän juhlatunnelman luomiseen.

Koti on koti, vähän jouluisemmassa asussa nyt. Mukavaa olla kotona kaikessa rauhassa, syksyn opinnoista johtuneiden poissaolojenkin takia. Saadaan huomenna vielä toivottuja vieraita kylään.

Nuoriso nuokkuu vielä, aamusaunassa on jo käyty ja kohta laitan puuron porisemaan.

Hämärän hyssyä ja leppoisia joulun ajan päiviä jokaiselle! <3

Heli

Herkullinen taatelikakku

Tänään on leivontapäivä!

Vihdoin sain opintohommat valmiiksi tältä vuodelta, ja hyvällä mielellä pääsemme vähän valmistelemaan joulua. Tämä taatelikakun resepti oli suosittu viime joulun aikoihin, joten ajattelin jakaa sen uudestaan:

Ajattelin jakaa kanssanne ihanan kostean kuivakakun reseptin, jota kokeilin jo aiemmin. Koulumme rehtori nimittäin ilahdutti meitä eräänä päivänä jo ennen joulua tuomalla töihin kaksi herkullista taatelikakkua. Vaadimme oitis reseptiä, ja koska kakku oli taivaallisen hyvää, tässä ohje. Ohjeessa ei sokeria ja voita säästellä, ja tämän kyllä lopputuloksessa maistaa.

Itse en ole suuri makeiden leivonnaisten ystävä mutta myönnän, että lämmin taatelikakku oli taivaallisen hyvää. Ja mikä parasta, se säilyi herkullisena ja kosteana useita päiviä.

Löysin kaupasta tällaisen taatelipussin, joka osoittautui oivaksi valinnaksi kakkuun. Koska taatelit olivat valmiiksi sokeroituja, vähensin HIEMAN ohjeen sokerimäärää.

Taateleiden ansiosta kakusta tuli sopivan kostea (en ole koskaan oikein tykännyt liian kuivista kuivakakuista, eikä perinteinen hedelmäkakku ole suosikkini). Maku on sopivan herkullinen, eikä yhtään liian makea. Tätä voisi vielä tuunata tarjoiluun vaikkapa tomusokerikoristelulla, mutta tämä ensimmäinen kakku meni parempiin suihin hetimiten. Leivoin näitä tietysti kaksin kappalein :).

Rehtorin paras taatelikakku

1 pkt kivettömiä taateleita

3 dl vettä

2 dl sokeria

200 g voita

2 kananmunaa

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit ja vesi soseeksi. Jäähdytä sose ja lisää sokeri, pehmeä voi ja kananmunat hyvin sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet ja lisää seos kakkutaikinaan.

Paista 175°C noin tunti.

 

PS. Sain Villikseltä tähän viimeksi vielä hyvän vinkin: ”Näyttää todella herkulliselta, mutta ajattelin vielä vinkata seuraavaa kakkua ajatellen, että korvaapa vesi vahvalla kahvilla. Keitän hetken taateleita kahvissa ja jäähdytän. Muutoin ohje onkin sama. Niin, siis jos tykkää kahvista, kannattaa kokeilla:)”

———-

I got a delicious recipe for Dale cake from our School principal, and here it goes:

Dale Cake

1 package of pitted dales

3 dl water

2 dl sugar

200 g butter

2 eggs

1 tea spoon soda

1 tea spoon baking powder

2 tea spoons vanilla sugar

3,5 dl wheat flour

Boil the dales in water till chutney. Cool the chutney and add sugar, softened butter and eggs, mix well.

Mix flour, soda, baking powder and vanilla sugar together, and add to the dough.

Bake in 175 degrees of Celsius for an hour.

Enjoy!

 

Menneen ajan joulumarkkinoilla

lohjamarkkina1

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoista on tullut meille jo perinne. Tiesimme, että sieltä löytyy takuuvarmaa joulufiilistä ja herkkuja joulupöytään. Lisäksi itselle tulee hyvä mieli, kun voi ostaa herkut suoraan pientuottajilta. Löysimme aattoillan tarjoiluihin marinoituja valkosipulinkynsiä, konjakkisinappia ja valkosipulimajoneesia, johon kuulemma jää koukkuun — näin kertoi eräs asiakas kojulla. Vakuuttavaa mainospuhetta siis :).

Pakkasta oli kuutisen astetta, ja tuuli oli varsin navakka. Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan markkinaväkeä. Olimme liikkeellä iltapäivällä lähempänä kolmea, ja väkeä oli kuulemma riittänyt päivän mittaan oikein mukavasti. Pakkasessa kuumat riistamakkarat maistuivat hyvältä suoraan grillistä, ja päälle nautimme kuumaa glögiä ja joulun ensimmäiset itse tehdyt piparit.

lohjamarkkina2

lohjamarkkina3

Valkosipulin ystävän joulukoriste! Samalla pysyvät vampyyritkin loitolla…

lohjamarkkina6

Hilpan torppa oli varsin viehättävä! Erityisesti ihastuin kuusitonttuun, jolla oli tyyliin sopiva valkoinen neulemyssy.

lohjamarkkina4

lohjamarkkina5

lohjamarkkina

lohjamarkkina7

Kuusikranssi joulupalloineen on klassikko!

lohjamarkkina8

Kauniit kranssit ja mustikkaglögiä.

lohjamarkkina9

lohjamarkkina10

Lyhdyt luovat tunnelmaa. Valo alkoi vähetä ja kuvatarkkuus ilman salamaa teki saman.

lohjamarkkina11

Lohjan vanha kivikirkko on komea näky hämärtyvässä illassa.

Menneen ajan markkinoille Lohjalle ennättää vielä sunnuntaina 11.12. klo 10-11 välillä! LIsätietoja löydät täältä, klik.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Leppoisaa viikonloppua!

Heli