Kevättä terassilla

Tänään valmistelimme terassin rohkeasti kevätkuntoon ja kannoimme ulkokalusteet autotallista terassille. Vaikka vielä tulisi lunta tai rakeita, nyt nautitaan niistä aurinkoisista keväthetkistä, joita on jo luvassa. Tänään illalla olikin sellainen! Onneksi kalusteet kestävät pientä yöpakkasta ja sadetta, sohvan tyynyt täytyy tosin kantaa sateella sisälle varastoon suojaan

Oli helpottavaa saada tyhjennettyä autotalli ulkokalusteista. Nyt sinnekin mahtuu taas kävelemään. Kun saimme kalusteet paikoilleen, piipahdimme pikaisesti Bauhausin puutarhapuolella ja haimme muutamia helmihyasintteja ja narsisseja. Peittelimme varoilta helmihyasintit ison ruukun alle yöksi suojaan.

Jalallinen korkea infrapunalämmitin on viime vuoden parhaita hankintoja. Sen alla lämmössä tarkeni istuskella vielä saunan jälkeen hetkisen.  Sitä on myös varsin helppo siirrellä sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Useimmiten se on ruokailuryhmän päädyssä seinän vieressä.

Vielä ei pääse pihalle haravoimaan nurmikkoa, sillä osa nurmesta on jään peitossa. Joka kevät tässä vaiheessa tekisi mieli mennä sulattamaan nurmi jään rippeistä lämpimällä vedellä :). Yritän kuitenkin pysytellä vain terassin puolella.

Leppoisaa sunnuntaita ja kepeitä kevätkelejä!

Heli

Sohvan luova muodonmuutos

Meillä on ollut sohvaongelma. Tai ainakin minun mielestäni :). Vanhaan kotiin aikoinaan hankitut kahden ja kolmen istuttavat sohvat olivat mielestäni yhdessä  liikaa nykyiseen pieneen olohuoneeseemme. Toinen sohvista on ollut ikävästi isojen ikkunoiden edessä blokaten näkymät puutarhaan. Olen haaveillut uudesta sohvasta, kulmasohvasta tai divaanisohvasta. Tai edes yhdestä, pienemmästä sohvasta. No, opiskelija saa rauhassa haaveilla. Puoliso päätti yllättää…

Viikonlopun yllätys oli DIY-kulmasohva, johon on yhdistetty kaksi sohvaa. Kolmen istuttavasta sohvasta on poistettu käsinoja, ja se on liitetty pulteilla pienempään kahden istuttavaan sohvaan. Sisäkulmaan on lisätty yksi tukijalka.

Sohvan muodonmuutos oli hauska ja onnistunut kokeilu. Elämää – ja erityisesti kissanelämää – nähneet sohvat saivat lisäaikaa, eivätkä isot ikkunat jää nyt ikävästi sohvien taakse piiloon.

Tässä alla vielä kuva siitä, kun sohvat olivat kaksi erillistä yksikköä. Näin nämä sohvat mahtuivat olohuoneeseen, mutta tv jäi toisen sohvan taakse. Yleensä sohvat ovat olleet käytännön syistä kulmittain, toinen seinää ja toinen ikkunaa vasten.

Valoisaa viikkoa!

Heli

Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä.  Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

 

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli

Huonekasvien kevät

Tänään hieno kevätvalo patisti lempeästi huonekasvien mullan vaihtoon. Aurinko paljasti myös paljon muuta, kuten ikkunoiden pesutarpeen :). Se saa odottaa, mutta mukavan sunnuntaiaamun kävelylenkin ja ystävien kanssa kahvittelun jälkeen sain sormet kirjaimellisesti multaan. Karistin vanhat mullat sitrusten juuristosta varovasti. Tarkistin myös aloen ja rahapuun multatilanteen. Pesin ruukut ja lisäsin uutta, ravinteikasta kukkamultaa tilalle. Nyt saa kevätvalo houkutella sitruksia uuteen kasvuun.

Pienet sitruspuut on kylvetty siemenestä, eivätkä ne ole useamman vuoden aikana paljon kasvaneet. Taitavat olla varsinaisia minisitruksia! Kukkapöytä on Ikeasta ostettu pikkupöytä. Itse asiassa pöytä on sohvapöytäsetin toinen, matalampi ja pienempi pöytä. Hankin pöydät poikamme rippijuhliin, mutta normikäytössä kahta sohvapöytää ei tarvita. Oiva kukkapöytä, siis!

Kylläpä kolme viikonlopun päivää kotona meni nopeasti, Aamulla jälleen junalla Keski-Suomeen opintojen pariin.

Mukavaa viikon alkua ja kevätvaloa myös sinulle!

 

Lähes lomalla

Etelä-Suomessa oli viime viikko hiihtolomaa. Perhe tuli luokseni Keski-Suomeen mökkeilemään viikoksi, ja oli kiva kun ennätimme välillä puuhailla yhdessä. Yllärinä poikakissamme sai jonkin stressiperäisen virtsatieongelman. Siispä mitä mainioin ”lomaviikon” aloitus, heh heh. No mutta, kävimme eläinlääkärissä (250 e), otin kisun hoiviini opiskelijaboksiin, syöttelin antibiootit ja muut lääkkeet aamuin illoin. Nyt tyyppi on hyvässä kunnossa, onneksi. Vaiva saattaa kuulemma uusia helposti, ja syynä on stressi! Aiemmin kisu on nauttinut mökille pääsystä, liekö tällä kertaa pakkanen stressannut sisätiloihin tottunutta kissaherraa. Lomastressi? Hmm?

Kisun hoivailujen ohessa ennätimme perheen kanssa laskettelemaan Laajavuoreen, pulikoimaan Aalto Alvariin (puolelta ja tasatunnein isot aallot, joita äkkinäinen äiti saa vedettyä henkeen) ja ennen kaikkea mummille syömään ja iltaa istumaan. Sain myös valmiiksi teknisessä työssä valmistamani tuhkalaatikon mökin saunan uuniin, niinpä pääsimme kunnollisiin – ja harvinaisiin – puulla lämpiävän saunan löylyihin. Ei se mitään, että seuraavana päivänä vedet olivat jäätyneet saunan ämpäreihin, siitä ne sitten sulivat myöhemmin saunaa lämmittäessä pois.

Viikko oli minulla varsin kiireinen, sillä Jyväskylässä ei yliopistolla lomaa vielä tällä viikolla vietetty, eikä kyllä vietetä juuri tulevalla viikollakaan. Monta asiaa sain hoidettua, ja lomafiilis syntyi viimeistään mökkisaunan löylyissä puupöllien kantourakan jälkeen. Mökin pihasta piti nimittäin kaataa kolme lahoa puuta, ja niiden jälkihoito oli koko perheen vastuulla. Onneksi on kaksi reipasta nuorta miestä, jotka molemmat näyttävät osaavan käyttää kirvestä. Sitä oli kieltämättä hirvittävän kiva äitinä katsella vierestä :).

Ensi viikko sujuukin rauhallisemmissa merkeissä, sillä aion paneutua graduni kimppuun. Pitäisi päästä ideaakin esittelemään, jotain hajua asiasta sentään on jo. Ja tämähän on toinen kasvatustieteen graduni (hah haa! joka opinahjoon vaaditaan oma tutkimuksensa, väittivät!), joten suhtaudun asiaan asiaankuuluvalla tyyneydellä. Sieltä se ulos putkahtaa, kun aikansa malttaa lukea ja istua koneen äärellä. Niin ne kirjalliset työtkin hoituvat, tekemällä.

 

Mutta hei, toivottavasti olet saanut lomailla viime viikon tai pääset lomalle koht’ sillään. Mukavaa talvista viikkoa joka tapauksessa <3.

Heli

PS. Pahoittelut kuvien laadusta – nämä ovat puhelimella räpsittyjä, ja saattavat näkyä (laitteesta riippuen) myös vaakakuvina. Vielä en ole keksinyt, mistä tämä johtuu – wordpress-pohjasta vai laitteiden yhteensopimattomuudesta?

 

Kevättä ilmassa!

Suomen kevät -kirja on ilmestynyt!

Helmikuu helistää parhaillaan jo kuun puoliväliä. Tänään aurinko paistoi upeasti kirkkaalta taivaalta, kun kävimme luistelemassa lähikoulun jäällä. Linnut aloittavat kevätlaulujaan, kuulin aivan selvästi virkeää sirpitystä! Pikku pakkanen ei selvästikään haittaa enää, linnuilla on kevättä rinnassa.

Kirjoittamani kirja Suomen kevät (Suomalaisen kirjallisuuden seura) ilmestyi vähän aikaa sitten, ja kirjan anti alkaa olla ajankohtainen. Tähän kevään käsikirjaan mahtuu monta merkkipäivää, vuotuisjuhlaa ja luonnonilmiötä. Kirjasta voi lukea keväisistä juhlapyhistä ja virpomisperinteestä tai vaikkapa vanhan kansan tietoa säiden ennustamisesta ja kalaonnesta. Jokaiselle kevätpäivälle maaliskuusta toukokuuhun on oma ajankohtainen juttunsa. Mukana on myös muutamia keväisiä käsityö- ja ruokaohjeita.

Kirjasarjassa ovat aiemmin ilmestyneet kirjat Suomen kesä, Suomen syksy ja Suomen talvi. Kirjasta löytyy lisää tietoa tästä linkistä, klik.

Jokaiselle kevään päivälle on ajankohtainen artikkeli.

Näillä ohjeilla pajupillikin onnistuu!

Keväällä on mielenkiintoista seurata luonnon herämistä ja muuttolintujen paluuta.

Mukana on myös isoäidin vinkkejä kevätsiivoukseen.

Kirjassa on ideoita ja ohjeita myös keväisiin käsitöihin ja askarteluun.

 

Ystävälle <3

Viikonloppu hurahti jälleen turhan nopeasti. Mukavaa oli, sillä velimies perheineen kävi kylässä ja juhlimme meidän nuorten sankareidemme (jo 14- ja 16-vuotiaat!) synttäreitä. Veljeni vei poikakatraan Megazoneen, ja sielläkös oli ollut huippukivaa. Nälkäinen sakki saapui posket hehkuen syömään päivällistä. Jälkiruokajäätelö vohveleilla ja nonparelleilla höystettynä sai mallata synttärikakun virkaa (kakkukin olisi hyvää, mutta jätski on pojista parasta – sitä siis!).

Näin se meni, tammikuu on takana ja helmikuu helistää jo ensimmäistä viikkoaan. Laskeskelen parhaillaan viikkoja ja kuukausia. Vielä jaksaa, kaksi viikkoa ja pojat tulevat Jyväskylään hiihtolomaviikoksi. Minulla on tietysti kosolti pakollisia opiskeluhommia viikolla, mutta ennätämme nähdä ainakin iltaisin ja molempina viikonloppuina. Sitten onkin jo kohta maaliskuu, ja enää kolme kuukautta opiskelua Jyväskylässä. Täytyisi vissiin rakentaa aamukampa :D.

Mutta hei, helmikuussa muistamme ystävää! Kokosin muutaman täsmäidean ystävänpäiväksi yhdelle jos toisellekin ystävälle. Nämä projektit on nopea toteuttaa. Ja jos ystävä asuu kaukana, pieni tervehdys on helppo lähettää vaikka postitse.

Lämpimiä ajatuksia ja hyvää helmikuuta, ystävät!

Paperinaruun on pujoteltu kauniita, eläväpintaisia nappeja. Pieni nappi ja narulenkki muodostavat yhdessä rannekorun lukon.

Ystävän avaimet pysyvät tallessa tämän säilyttimen avulla! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/avaimet-jarkkaan/

Vetoketjun pätkästä saa kivan rintarossin. Taivuttelin vetoketjun muotoonsa ja ompelin koneella sekä viimeistelin käsin pienillä pistoilla. Hakaneula kiinnittää rossin rintapieleen.

Sydämen voi virkata vaikka jämälangasta, sillä paljoa materiaalia ei tähän tarvita. Sydämistä syntyy korvikset, kortti, kaulakoru – tai mitä vaan! Ohjeen löydät täältä: http://kotonaparas.com/sydan-ystavalle/

Kelit on olleet kummia. Jyväskylässä vaihtui vetiseksi, ja sama jatkui nyt viikonloppuna Helsingissä. Saapa nähdä, vieläkö kovat helmikuun pakkaset koettelevat – luultavasti koettelevat kumminkin. Arvelinkin kirjoittaa tänne blogiini ohuen mutta lämpimän neulepipon ohjeen. Ennätin neuloa pukinkonttiin kaksi tällaista palmikkopipoa. Siksipä en julkaissut ohjetta ennen joulua :D.

Sadattelin vain taas, että olisi kannattanut aloittaa neulominen jo aiemmin. Neuloin nääs ensin yhden koeversion, vaihdoin puikot pienempiin, ja neuloin toisen, kunnes onnistuin. Jouduin vähän entrailemaan silmukkamääriäkin, kunnes sain homman mieleisekseni.

Lankana on suloinen Dropsin Baby Merino -villalanka (50g = 175 m), joka ei kutita, mutta on lämmin. Työhön sopivat puikot kokoa 3-3,5 tai käsialan mukaan pyöröneuleena. Neuloin ensin lyhyillä pyöröpuikoilla, ja vaihdoin sukkapuikkoihin, kun pipo alkoi kaventua ja työskentely pyöröpuikoilla alkoi olla hankalaa.

Jos innostut tekemään pipon, tässä ohjeet sekä lasten että aikuisen kokoon.

Tein pintaneuleen kuviolla, jossa on kahdeksan silmukan palmikko. Palmikko muodostuu siis 4 + 4 oikeasta silmukasta. Kaksi nurjaa silmukkaa reunustaa palmikkoa molemmin puolin, ja palmikoiden välissä kulkee kahden oikean silmukan muodostama sileä pystyraita. Kuvion koko on siis 14 silmukkaa.

Aikuisen pipossa on 10 x 14 silmukan kuvio, eli 140 silmukkaa.  Lapsen piposta voi jättää pois kaksi kuviota, 140 – 28 s = 112 s.

Neuloin pipon alareunaan 1o, 1n-joustinneuletta noin 4–5 cm, ja aloitin tämän jälkeen palmikkopintaneuleen: 10 x (8o, 2n, 2o, 2n). Palmikkosilmukat vaihtavat paikkaa joka 10. kerroksen jälkeen. Voit myös katsoa, mikä toimii omaan käsialaasi.

Aloitin kavennukset varsin myöhään, kun pipon korkeus niin sanotusti hipoi huippua. Tein kavennukset samalla kertaa palmikonsiirtojen kanssa, ja sain ne piilotettua hyvin palmikon risteyskohtaan. Kavensin siis 2o yhteen + 2o oikein yhteen molempien palmikonpuolien sisäreunasta siten, että yhteen neulomisen kavennus jäi palmikon vaihdoskohtaan. Näin palmikkoon jäi 6o (3o, 3o). Samalla kerroksella kavensin myös nurjista silmukkaraidoista 2n yhteen siten, että kuvio oli kavennusten jälkeen seuraava: (6o, 1n, 2o, 1n). Neuloin korkeutta noin 6-8 krs, kunnes palmikon (nyt kapeampi) siirto näytti silmään sopivalta. Kavensin jälleen palmikkosilmukoista 2o yhteen ja 2o yhteen: palmikossa enää 4o. Muutaman kerroksen jälkeen ryhdyin kaventamaan urakalla 2 yhteen niin kauan, kunne sain loput muutamat silmukat vedettyä yhteen ja pääteltyä työn.

Langassa on upeita värejä, ja valitsin vaaleanpunaisen langan suloiselle nuorelle neidolle, joka on pinkin ystävä <3.

Mukavaa alkuviikkoa!

Heli

Matkapäivitys 3: Puerto de la Cruz, Lago Martiánez

Vietimme viikon Teneriffalla Puerto de la Cruzissa vuodenvaihteessa. Tässä viimeinen lomapäivitys – voi kuinka nopeasti aika rientää! Tuntuu että reissustamme on jo ikuisuus. Opinnot alkoivat maanantaina intensiiviviikon merkeissä, ja käsittelimme varsin intensiivisesti vuorovaikutustaitojen merkitystä pienryhmissä. Aika startti opiskelukevääseen! Mutta tässä vielä pieni pala ihanaa Teneriffaa, ja sieltä nostona Lago Martiánez, uima-allaspuisto.

La Carabela -hotellillamme oli kaksi pienehköä uima-allasta, niinpä halusimme välillä isommille altaille pulikoimaan. Puerto de la Cruzin valtti on – vähäisten luononrantojen sijaan – uima-allaspuisto Lago Mártianez kaupungin keskeisellä ranta-alueella. Lago Martiánezin on suunnitellut lanzarotelainen taiteilija César Manrique. Alue onkin visuaalisesti kaunis, ja siinä on hyödynnetty saaren maaperää, siirtolohkareita. Alueella on palmuja ja merivesialtaita. Meillä oli hyvä tuuri vierailla altailla – vaikka vesi oli viileää (normi Suomen kesäjärvilämpötila!), päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Niinpä uskaltauduin uimaan pariin otteeseen altaissa – aivan ihanaa ja virkistävää!

Alueella on myös ravintola sekä kahvi- ja jäätelökioskeja, joista sai ostaa myös sämpylöitä ja juotavaa. Nautimme olostamme, tuijottelimme meren aaltoja, ihmettelimme ketteriä taskurapuja ja kävimme haukkaamassa voileivät ravintolassa, kun nälkä yllätti. Pääsymaksu oli 5,50 euroa per henkilö, ja siihen kuului aurinkotuolin pehmustepatja. Pientä erillistä korvausta vastaan olisi voinut hankkia myös aurinkovarjon.

Teiden huippu näkyy kaupunkiin.

Taskuravut kiipeilivät äkkijyrkkää seinämää, mutta emme saaneet yhtään kuvattua!

Kylläpä oli taas mahtavaa katsella näitä aurinkoisia lomakuvia ja sinistä merta! Pääsimme reissuun ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ja nyt on kyllä toiveena, että pääsisimme reissaamaan vaikka jo ensi vuonna uudelleen. Kyllä se vaan niin hyvää tekee, valohoito keskellä Suomen kaamosta. Ja hyvää teki myös intensiiviviikko perheen kanssa. En kyllä tiedä, mistä opiskelijabudjettilainen saisi lomarahat taiottua. Mutta ainahan saa haaveilla, eikös :).

Mahtavaa viikonloppua ja aurinkoisia ajatuksia itse kullekin!

Matkapäivitys 2: El Teide ja Los Roques de Garcia, Teneriffa

Yksi parhaista retkipäivistä lomalla suuntautui El Teiden maisemiin. Vuokrasimme auton edellisenä iltana, ja lähdimme aamupalan jälkeen autoilemaan TF5-moottoritietä Purto de la Cruzista kohti La Lagunaa. Kävimme siellä kevyellä lounaalla, ja jatkoimme La Lagunasta matkaa kohti El Teideä. Lyhyempikin tie vie kyllä Cruzista Teidelle, mutta se on mutkainen. Valitsimme menomatkalle pidemmän mutta suoremman väylän, joka oli miellyttävämpi ajella. Tie on suorempi ja vähiten jyrkkä ja kulkee pitkin Cumbre Dorsalin harjannetta. Harjanteelta onkin upeat maisemat molempiin suuntiin rannikoille.

Bosque la Esperanzan mäntymetsät olivat upeat, pysähdyimme pariin otteeseen matkalla ihailemaan maisemia. Seuraavalla Teneriffan-vierailullani haluan ehdottomasti mäntymetsäreiteille vaeltamaan, tällä kertaa emme sinne ennättäneet. Tien varrella on useita näköala- ja piknik-paikkoja, joihin voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Maisema muuttuukin varsin nopeasti vehmaasta laaksosta ja mäntymetsästä kiviseksi maastoksi. Pilvikerros ohitettiin 1000-1500 metrissä.

Olimme päättäneet suunnata vallukselle kansallispuistoon Los Roques de Garcian kohdilla, jossa on selkeä ympäri kierrettävä ”rengasreitti”. Reitti lähtee kansallispuiston ainoan hotellin, Parador de Canadas del Teiden kohdalta. Hotellilla on myös viihtyisä kahvio sekä wc.

Los Roques de Garcia on muhkurainen kivimuodostelma. Näitä karun kauniita maisemia oli hieno nähdä. Täällä lämpötila oli vuodenvaihteessa kymmenen asteen kieppeillä, vaikka se alempana P d l Cruzissa olikin 22-24. Olimme varautuneet kuoritakein ja pitkähihaisin puseroin sekä pitkin housuin vaellukselle, ja ne olivatkin tarpeen. Ylhäällä yli 2000 metrkin korkeudella on viileämpää ja lisäksi vielä tuulee.

Patikointireitti oli selkeästi merkitty, ja se oli noin kuuden kilometrin mittainen. Maaperä on laavaa, ja kiviaineksen rakenne ja värit vaihtelevat.