Kiva päiväretkikohde Uudellamaalla, Porkkalanniemi

Porkkalanniemessä Kirkkonummella on hieno virkistysalue. Tämä Suomenlahden kapeimmassa kohdassa Kirkkonummella oleva niemi on vain 36 kilometrin päässä Viron rannikosta. Alueen historia on mielenkiintoinen: Porkkalanniemi oli toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton käytössä ja palautettiin Suomelle vuonna 1956. Poikkalannimen rantakalliometsiköstä voi kulkija löytää viisi pronssikautista hautapaikkaa, kiviröykkiötä.

Niemeen on patikontimatkaa parkkipaikalta reilu kilometri, ja metsän läpi ja kallioiden yli kulkevalle reitille on rakennettu myös siltoja pahimpien paikkojen yli. Moni reippailija tuleekin paikalle lastenvaunujen kanssa, ja reitti tuntuu olevan myös koiraihmisten suosiossa. Koirat tulee alueella pitää kiinni, etteivät ne pääse säikyttelemään alueella asuvia nisäkkäitä, peuroja ja hirviä.  Tulia alueella saa tehdä siihen tarkoitetuilla nuotiopaikoilla. Pari kirvestä, saha ja puuta nuotiota varten löytyy, mutta puut eivät ole sateelta suojassa (saattaa asettaa haasteita syttyttämiselle).

Porkkalanniemi sekä tietä ympäröivät pellot matkan varrella ovat lintubongareiden suosikkialueita. Olen siellä itsekin ollut pariin otteeseen itseäni huomattavasti viisaampien lintumiesten kanssa kevätmuuttoa tiirailemassa. Tällä kertaa meillä ei ollut mukana kiikareita, vain järkkärikamera – ja tietenkin hyvät eväät.

Onnistuimme näkemään yhden lokin :)! Ja kuulimme toisilta retkeläisiltä, että juurikin niemen yli oli lentänyt viisi laulujoutsenta. Kevätmuutto on siis käynnistynyt. Toivottavasti aurinkoiset ilmat ja keväisempi sää jatkuu, eikä säässä tule takapakkia.

Paikka on todella kiva, tosin suosittu ja välillä varsin ruuhkainen. Parkkipaikka on pieni, ja toisinaan autoja on jätetty kapean tien poskeen miten sattuu. Meitä onnisti, sillä saavuimme nuotiokatokselle sopivasti hiipuvan tulen aikaan – edelliset retkeilijät olivat jo tehneet tulet, ja saimme makkarat saman tien paistumaan. Ja mikä mahtava yllätys, meri oli jäistä vapaa, upean sininen ja kesäinen!

Maaliskuu jo maata näyttää, ja räystäiltä tippuu. Tosin sitä ei näy kuvassa, mutta sain sentään vangittua vesipisaran lätäkköön muodostaman renkaan. Keväinen puron solina, veden tippuminen lätäkköön ja nuotion rätinä sekä eväspussien rapina muodostivat päivän nautinnollisen äänimaiseman.

 

Ihmettelimme rannan paksua sohjokerrosta, joka näytti ikään kuin hengittävän aaltojen mukana.

Ihana meri!

Aina kun löytyy hyvä kiipeilypuu, se täytyy valloittaa. Voi mahtavuus, kun luonto herää kevääseen, kalliot paljastuvat lumen alta ja meri aaltoilee jo vapaana!

Hyviä keväisiä päiviä ja mukavaa viikon alkua!

Heli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *