Avainsana-arkisto: Cottage Garden

Mökkipuutarhan ruusupenkki, vol. 2

Perustimme mökille Keski-Suomeen ruusupenkin viime kesänä. Hullaannuimme vallan, ja kunnostimme vanhan kohopenkin ruusuille. Olimme yrittäneet kasvattaa siinä perennoja, mutta paahteinen paikka ja vähäravinteinen, köyhä maa eivät edesauttaneet asiaa. Ja varmaan lisärvinnekin olisi ollut tarpeen. Postauksen ruusupenkin perustamisesta löydät täältä, klik.

Kirvat kiusasivat ruusuja tänä kesänä.

Löysimme viime vuonna Viherlandiasta upeita ruusuja, ja se oli menoa! Vähänkös meitä jännitti nyt keväällä nähdä, oliko panostuksemme ruusupenkkiin ollut turha. Miten ruusut kestävät ankaran talven tuulisessa paikassa rannan läheisyydessä kolmosvyöhykkeellä? No yllättävän hyvin! Vain yksi ruusu oli kuollut, eikä sekään kylmään nuupahtanut. Syksyllä ruusussa oli jokin kasvitauti, joka sai sen tummumaan ja menehtymään jo ennen kylmiä. Poistin syksyllä kaikki oksat ja penkkiin pudonneet lehdet, ettei tauti leviäisi muihin ruusuihin. Muut ruusut onneksi säästyivätkin. Tyhjä paikka ruusupenkissä kaipasi nyt täyttämistä, ja sopiva ruusu löytyi heinäkuussa marketin puutarhamyymälästä.

Viime kesänä istuttamamme ruusut ovat ’Morden Amorette’, ’Morden Centennial’ ja ’Persica Roses’. Penkissä on myös mummilta taimena saatu suviruusu, jonka siirsimme piha-alueelta penkkiin. Parhaiten tänä kesänä on kukkinut ’Persica Roses’ , jonka kukka on yksinkertainen. Kesä on ollut hurjan helteinen, eikä ruusuja ole juuri ennätetty kastella. Ensi keväänä täytyy myös muistaa lisätä lannoitetta heti keväällä, että ruusut pääsevät kunnolla kasvuun.

Uusi ruusu on pienikukkainen tarhakurtturuusu ’Sointu’ . Kukka on pieni ja soma!

Ruusujen kukinta on hiipunut näillä helteillä. Meidän energiamme menivät remonttihommissa, ja kukkapenkki olisi kaivannut enemmän hoivaa jo heti keväästä. Next time wiser.

Onko sinulla ruusuja? Olisi kiva kuulla, miten ne ovat kukkineet tänä hellekesänä?

Heli

We planted roses in a flower bed at our cottage garden last Summer. Only one rose did not survive, and we had to find a new one to replace it. It is ’Sointu’ which has small, beautiful and delicate flowers.

Cottage Garden

IMG_4318_1

kesä 2010 221

IMG_4259

IMG_4263

IMGP3734

IMGP3736

kesä 2010 171

kuva 027

kuva 064   kuva 044  kuva 104

kuva 047

Pääsimme suunnittelemaan omaa pihaa 1 B -vyöhykkeelle Etelä-Suomeen ensimmäisen kotiprojektimme tiimoilta. Tontin koko on noin 1700 m2. Oman haasteensa pihasuunnitteluun toi se, että yksi kolmasosa tontista on rinnettä.

Meitä viehätti cottage garden -tyyppinen runsaasti kukkiva puutarhapiha. Yhtenä kantavana ajatuksena suunnitelmassa oli, että kasvit tulevat nurmialueen reunoille. Mitään ikävämpää nurmikon leikkaajalle ei olekaan kuin se, että pihan keskellä törröttää pari kolme kierrettävää puuta. Myös pihan käytön kannalta mietimme puiden ja muiden istutusten sijaintia tarkkaan. On mukavaa, että pihalla pääsee tarvittaessa pelaamaan pallopelejä tai että siellä on sopiva paikka trampoliinille tai leikkialue leikki-ikäisille lapsille.

Tonttimme tasaiselle alueelle pystyimme säästämään kaksi isoa koivua (tontin reunoille), ison pihlajan sekä kaksi korkeaa mäntyä.  Tämä loi hyvät puitteet muiden istutusten suunnittelulle. Pihaa reunustamaan valitsimme puistosyreenin, joka sopi meistä perinteisen puutalopihan henkeen. Koska tontti sijaitsee mäen päällä, syreeniaita suojaa kasvaessaan tonttia tuulelta.

Autotallilta talolle kulkee antiikkikivetty polku, jota reunustaa luonnonkivillä tuettu istutusalue. Tähän varsin aurinkoiseen paikkaan istutimme kolme rusokirsikkapuuta sekä rinneangervo- ja koivuangervopensaita. Paikka osoittautui haastavaksi rusokirsikkapuille – aurinkoiset ja kuivat kesät eivät auttaneet puita kasvuun – mutta angervot kukoistavat.

Autotallin päätyyn istutimme maata peittäviä seppelvarpuja sekä pari pientä ja hitaasti kasvavaa kartiovalkokuusta. Sisäänkäynnin lähelle tontin itäpuolelle sijoitimme lamoherukoilla ja poimulehdillä katetun pihlaja-alueen, jonne istutimme useita pihlajia, mm.  tuurenpihlajia. Kokeilimme tontilla myös mm. syyssyräkkiä, mutta se ei menestynyt kuin parin talven yli. Mongolianvaahtera oli meille myös uusi tuttavuus, puulla (viimeisessä kuvassa) on upea syysväritys.

Erityisen ylpeä olen miehen tekemistä kivirapuista. Ne kestävät useammankin sukupolven, ja uskon että niistä on iloa talon nykyisille ja tulevillekin asukkaille. Asuimme tässä kodissa kuusi vuotta, ja saimme seurata vasta aluillaan olevan puutarhan kasvua. Tuleva kotipihamme on pienenpieni, ja tuskin maltan odottaa, että pääsemme keväällä istutuspuuhiin!