Avainsana-arkisto: Enontekiö

Lapin lumoissa – Montellin maja

Montellin maja sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Vuontisjärven yläpuolella tunturihangassa, jonka muodostavat Vuontis- ja Keräskero. Suunnistimme auton keulan Enontekiön Ylikyröön Vuontispirtille, jonka opasteita seuraamalla pääsimme lähtöpaikkaan Vuontispirtin parkkipaikalle. Reitti kulki aluksi loivasti nousevaa reittiä läpi pohjoisen suomaiseman ja metsän ylös tunturiin.

Montellin majalla.

Patikointimatka on osittain jyrkähkö, mutta reitin pituus on opasteiden mukaan Vuontispirtiltä ja Vuontisjärven vierestä kulkien vain viitisen kilometriä. Oiva matka lyhyelle retkelle päiväretkireppujen ja eväiden kera, ja matkalla näimme eri-ikäisiä kulkjoita, lapsiperheestä varttuneempaan pariskuntaan. Montellin majalle pääsee nousemaan myös Keräsjärven, Nammalakurun ja Hannukurun suunnasta.

Reitti kulkee Vuontisjärven viertä.
Kuljimme aluksi suomaiseman poikki.
Keli oli mukavan kirpakka kulkijalle. Menimme poikki pohjoisen suomaiseman.
Alkunousu metsän siimekseen ei ollut jyrkkä.
Ennätimme kuvata poistuvan hömötiaisen.
Lehdet olivat jo pudonneet tunturikoivuista lokakuussa syysloman aikaan.
Löysimme enää pari paikkaa, jossa näkyi maaruskaa.
Maassa ei näkynyt juurikaan enää kuin satunnaista ruskaa.
Montellin majaan mahtuu vaikka yöpymään lavitsalle. Mökin saa lämpimäksi.

Pienessä Montellin majassa on avotakka, ikkuna ja iso lavetti yöpyjille ja levähdykseen. Läheltä löytyy myös halkoja liiterissä ja ulkokäymälä. Kun saavuimme majalle, takka oli lämpiämässä ja sisällä porukkaa. Jätimme siis sisäkäynnin väliin, ja istahdimme ulos nuotiopaikalle nauttimaan eteemme levittäytyvistä maisemista ja eväistä.

Reitit jatkuivat eteenpäin tuntureille.
Majalta johti useita reittejä tuntureille.

Myöhemmin nuotiopaikalle saapui myös muita vaeltajia nuotiotulille nauttimaan nuotiolla lämmitetyistä lihapiirakoista. Meidän retkieväämme tällä kertaa olivat Snack pot -kuivanuudelit, jotka elävöitetään kiehuvalla vedellä. Olimme varustautuneet termoksen kanssa, joten ruoan valmistamiseen ei kulunut juuri aikaa. Oli hauska vaihtaa kuulumisia toisten kulkijoiden kanssa.

Montellin majan rakennutti metsänhoitaja Justus Montell (1869-1954), joka teki kasvi- ja eläintieteellisiä tutkimusmatkoja majalta käsin. Hänen ehdotuksestaan on perustettu Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, Mallan luonnonpuisto vuonna 1916. Luonnonpuisto sijaitsee kolmen valtakunnan rajalla Kilpisjärvellä. Mallasta voit lukea aikaisemman blogijuttuni täältä: Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä.

Reitti alas Vuontisjärvelle.

Syksyllä 1944 majan polttivat saksalaiset, ja uusi maja rakennettiin poltetun tilalle 1946. Nykyisin maja on Metsähallituksen omistuksessa. Mielenkiintoinen tarina Justus Montellin värikkäästä elämästä löytyy Retkipaikan sivustolta, jota osin käytin myös lähteenä blogijuttuuni. Tässä linkki mainioon, Jukka Parkkisen kirjoittamaan tarinaan, klik.

Mukavaa alkavaa marraskuista viikkoa!

Heli xx

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.
Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.
Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.
Siilasjoen kuohuja.
Tunturin laelle näytti olevan matkaa.
Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.
Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.
Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.
Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.
Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.
Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli