Avainsana-arkisto: hormin käsittely

RAPATESSA ROISKUU

Varoitus! Tämä blogipostaus sisältää likaisia kuvia!

Vuosi sitten keväällä aloitettu rantasaunaprojektimme on edennyt sisätiloihin. Kesällä 2019 pystytimme Finnlamellilta tilatun 25 neliön hirsirungon, jossa saman katon alla, mutta erillisinä tiloina, ovat sauna ja pieni takkatupa. Saimme sen talveksi ns. sateelta suojaan, ja koronan aiheuttaman Uudenmaan eristyksen jälkeen huhtikuussa pääsimme taas jatkamaan viikonloppujemme urakointia. Toiveissa on, että ensimmäiset löylyt heitetään vielä kesälomamme aikana elokuussa. Mikä vuosi, se jääköön mainitsematta!

Kuten vuosikymmen sitten tehty mökkimme, rantasaunakin on rungon hirsiä lukuun ottamatta rakennettu itse. Olimme mieheni kanssa täysin aloittelijoita reilu 10 vuotta sitten emmekä ammattilaisiksi aiokaan tulla. Tapaamme sanoa toisillemme, että jos työn jälki ei jonkun silmää hivele, tulkoon ja tehköön paremmin. Tiedämme kyllä, missä ovat ne virheet ja pieleen menneet kohdat, mutta se kuuluu elämään. Mitään peruuntumatonta ei ole tapahtunut. Meille nämä rakentamispuuhat ovat pikemminkin opettavaisia matkoja, joissa samalla kehitetään henkistä ja fyysistä kanttia. Nähdään kättemme jälki ja konkreettinen tulos. Ja nauretaan yhdessä!

Rautavispilä porakoneessa on hiukan vatkainta raskaampi sekoitin.
Sopiva tasoitelaasti on kuin hyvin leivälle levittyvää tuorejuustoa.

En tiedä miksi, mutta minulle on alusta alkaen langennut esimerkiksi kaikki rappaustyöt. Yhdessä olemme rakentaneet molempien rakennusten perustukset, mutta minä olen sitten slammannut mökin kivijalan, saunan pilarit, ja kaikki harkkoseinät ja hormit sisätiloissa. Kun aikanaan mietin mökin saunanhormin käsittelyä, satuin näkemään silloisessa T.i.l.a. -ohjelmassa, kuinka takan hormi käsiteltiin upouudella Tikkurilan kivirouheella. Ihastuin siihen heti ja halusin kokeilla. Tunto Kivi, sävy musta Cabro, on mielestäni edelleen upea materiaali mökin saunan kiukaan takana hormissa ja harkkoseinässä. Se ei säiky kosteutta eikä löylyveden pisaroita, mutta ei sovellu suoranaiseen vesirasitukseen.

Valitsin saman materiaalin nyt uuteen rantasaunaankin kiukaan ja vesipadan hormiin. Vanhaa sävyä ei enää ollut, mutta tilalle oli tullut 25 uutta sävyä. Silloin kun tuote oli uusi, sävyjä oli vain muutama ja valmiina 10 litran purkeissa. Nyt Tunto Kivestä löytyy kaksi vakioväriä: vaalea kalkkikivi ja harmaa graniitti ja ne voidaan sävyttää siis vielä 25 eri väriin.

Tikkurilan Tunto Kivi on kivirouheesta tehty vesiohenteinen kivipinnoite, jonka voi sävyttää. Sen levittämiseen esim. hormin pintaan sopii parhaiten teräslasta (oik.) ja sen alle tulee maalata ensin kivirouheeseen sopiva alusmaali. Tässä Luja pintamaalin sävynä tussi ja välineenä pieni telarulla. Kun kivirouhe levitetään pintaan toisen kerran, sen voi vielä lopuksi hiertää muovihiertimellä (keskellä).

Tumman saunamme hormin sävyksi valitsin Atsuriitin (KP49 KPC). Koska kivirouheen alta kuultaa aina vähän alustan väri läpi, hormi on ensin pohjamaalattava. Ihan ensimmäiseksi tasoitin Schiedelin tuplahormin kuitenkin Weberin oikaisu- ja tasoituslaastilla. Ja ennen tasoituslaastia rapsutin puupalikalla hormin harkkojen saumoista yli pursuavat kuivat saumauslaastit. Ja sitten rautavispilä poraan ja mömmöä tekemään!

Minulle on jo kehittynyt näppituntuma, millaista on sopivan paksu laasti. Ei liian tymäkkää, mutta ei myöskään liian lirua. Pintojen rappaamisen oppii tehdessä. Kannattaa vaikka harjoitella ensin muutamaan irtonaiseen harkkoon, miten työ sujuu. Muurauslastaan sopiva määrä laastia, aloitus alhaalta ylöspäin noin 50 cm matka kerrallaan. Ei hötkyilyä, mutta ripeitä vetoja. Eikä haittaa, jos laastia putoilee maahan, se kuuluu asiaan. Rapatessa roiskuu aina!

Tässä nousemassa saunaan Schiedelin tuplahormi, kiukaalle ja vesipadalle.
Tasoite- ja oikaisulaastin levitys aloitetaan alhaalta ylöspäin.

Slammasin hormin vain kerran, mutta varauduin uusimaan, mikäli pinta jäisi vielä liian kuhmuraiseksi. Hormin 90 asteen kulmia sipistelin välillä sormin (rukkaset käsissä). En tiedä, miten ammattilaiset sen mahtavat tehdä.

Kun laasti oli kuivunut, rapsutin vielä puupalikalla pahimmat möykyt ja hormin kulmat tasaisiksi. Sitten pintaan Tikkurilan Luja pohjamaali, jolla varmistetaan, että varsinaiset käsittelyaineet pysyvät pinnassa. Sen jälkeen maalasin pohjasävyn, joka on Luja puolihimmeä pintamaali, sävy tussi. Molemmat tein pienellä maalitelalla. Tällä kertaa ylhäältä alaspäin edeten.

Ensin pintaan pohjamaali . . .
. . . sitten varsinainen maali halutulla sävyllä.
Puolihimmeä pintamaali, sävy tussi.

Ja sitten pääsin vihdoin käsiksi kivirouheeseen. Tikkurilan sivuilla sanotaan, että koska kivirouhe on luonnontuote, sen väri vaihtelee louhitun kivierän mukaan. Kun avasin 10 litran purkin, muistui mieleeni sama tilanne 10 vuoden takaa. Purkissa oleva maalimainen kivirouhe oli oudon vaalean harmaata, vaikka olin mielestäni ostanut mustaa. Silloin soitin oitis Tikkurilan maalilinjalle ja pelästyneenä kyselin, miksi väri on jotain ihan muuta kuin piti. Neuvoja rauhoitteli ja ohjeisti, että pinta kyllä kuivuessaan tummenee. Ja niinhän siinä kävi. Ja samoin kävi nytkin. Kannen alta paljastui taas vaaleanharmaata massaa, vaikka sävyn piti olla tummaa, lähes mustaa. Mutta niin vain sekin muuttui kuivuessaan toivotuksi sävyksi.

Myös kivirouhe on hyvä tasoittaa pintaan alhaalta ylös edeten, pieni alue kerrallaan teräslastaa käyttäen. Ensimmäisen kerran jälkeen pinnassa on vielä selviä ”kaljuja” kohtia eli vain musta pintamaali erottui siellä täällä. Mutta toinen kerros kivirouhetta peittää sitten lopullisesti kaikki pälvipaikat. Kun olin saanut hormin yhden sivun käsiteltyä toiseen kertaan, hiersin pintaa vielä muovisella hiertimellä ja sillä sain myös kulmat siisteiksi. 10 litran pönikkä riitti kahteen käsittelykertaan juuri ja juuri. Vaikka kuinka pihistelin ainetta, vasemman kyljen alaosaan jäi pienet, kivettömät laikut, mutta sen eteen tuleekin vesipata eikä pienet virheet sieltä erotu.

Tunto Kivi -massa levitetään myös teräslastalla alhaalta ylöspäin.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen. Nyt on vaan oltava varovainen, ettemme kolhi pintaa, kun rakennamme lattiaa ja lauteita ja kuljetamme sisään puutavaraa. No, joku kolhuhan sinne kuitenkin tulee, me kun emme ole ammattilaisia!

Kesäisin rakennusterveisin,
Maarit