Avainsana-arkisto: Keittiöpuutarha

Syksyn satoa

Ajattelin tehdä pienen keittiöpuutarhapäivityksen pitkästä aikaa. Elokuu alkoi tiiviisti lopputyön kirjoittamisen merkeissä, ja nyt sain vielä samaan syssyyn opesijaisuuden lähikoulusta. Ihan mahtavaa, sillä kyllähän tässä olisi vahva motivaatio päästä tiiviisti mukaan normaaliin työelämään. Mutta täytyy myöntää, että kyllä tuli viikonloppu ihan kohdilleen nyt – ja kunnon yöunet. Nyt taas jaksaa!

Tämän kesän ilonaihe on ollut naapureiden kanssa yhdessä omistamamme pikkutontin ottaminen puutarhakäyttöön. Jaoimme kaikille palstat tontilta, ja ryhdyinkin oitis alkukesästä kasvatushommiin. Valitsin puutarhakaistaleellemme lavakauluksia, joita sai edullisesti Hongkong-liikkeestä. Neljään lavakaulukseen mahtui useita säkillisiä multaa ja uusia puutarhakasvituttavuuksia. Olemme päässeet nauttimaan pienen keittiöpuutarhamme sadosta nyt elo-syyskuun vaihteessa.

Yhden lavan omistin puutarhamustikoille, ja olen kyllä todella ihastunut niihin. Valitsin kahta eri lajiketta, jotta ristiinpölytys onnistuisi hyvin. Alvar-lajike on ollut satoisa, North Bluen pölytysaika saattoi mennä ohi puutarhaliikkeessä (tai sitten pörriäisiä on ollut tänä kesänä todella vähän) – siitä ei juuri marjoja tullut vielä tänä vuonna.

Taidanpa vaihtaa salaatti- ja minttuviljelmäni ensi kesänä puutarhamustikoihin!

Yksi lavallinen omistettiin kokonaan hyvin itäneiden perunoiden kasvattamiseen. Niitä löytyi alkukesästä ihan omasta kylmäkaapista istutettavaksi. Nyt korjasimme mukavan pienen sadon, josta teimme lähiruokaa saman tien. Osan perunasadosta pesimme hyvin ja kiehautimme nopeasti viiden minuutin ajan. Jäähdytyksen jälkeen perunat pakattiin pieniin Mingrip-pusseihin ja pakastettiin. Siellä ne odottavat jouluaattoa, jolloin saamme kiehauttaisen jälkeen nauttia ”uusista” perunoista sienisalaatin ja kalojen kera. Nam!

Myös tällaisen hauskan lakkavadelman löysin uuteen keittiöpuutarhaani. Luulenpa kuitenkin, että tämä on minulle vanha tuttu, vaikken sitä vielä taimena hankkiessani muistanutkaan. Liperin mummolassa kasvoi myös aikoinaan näitä erikoisia keltaisia vadelmia. Kuulin äidiltä, että mummi oli tuonut ne jostain kauempaa sukulaisilta kotipaikalleen ja istuttanut punaisten puutarhavadelmapensaiden joukkoon.

Joskus riittää pienempikin puutarha, vaikkapa ruukussa terassilla. Tuoreet yritit ja salaatinlehdet ovat ihan parasta omalta viljelmältä – lähiruokaa parhaimmillaan.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Heli x

Pieni puutarhapäivitys

Tämä kesä on uudispuutarhamme kolmas kesä, ja puutarha onkin päässyt nyt hyvään kasvuvauhtiin. Olemme varsin tyytyväisiä puutarhan yleisvehreyteen, vaikka vieläkään kaikkia istutuksia ei ole toteutettu. Mutta kenties tänä syksynä sitten!

Istutusalataan patjarikot ovat innostuneet leviämään pöyhkeiksi ja kukkivat edelleen runsaasti. Olemme ilahtuneita patjarikon pitkästä kukinta-ajasta. Keskellä istutusallasta nauttii olostaan suklaakirsikka, jossa on paljon lupaavia kirsikanalkuja. Sitä ympäröivät grönlanninhanhikit, jotka aloittelevat valkoista kukintaansa parhaillaan. Kolme kääpiövuorimäntyä ovat kotiutuneet myös hyvin lämpimään ja paahteiseen paikkaansa altaassa.

Mansikat rönsyilevät lähes yli laitojen jälleen! Paljon on alkuja nyt niissäkin, viime kesänä saimme vain muutaman marjan – ja osa meni parempiin suihin, kun pihan harakat pitivät kestejä poissa ollessamme :D.

Ruohosipuli villiintyi kukkimaan! Kukat ovat kauniita salaatissa, tosin varsin voimakkaan makuisia. Myös minttu on levittäytynyt laatikossa, sen joudun varmaan siirtämään erilliseen ruukkuun.

Omenapuun vieressä vihertävät herukkapensaat: valkoiset ja vihreä herukka. Valkoisen herukan mausta pidän kyllä eniten. Herukat ovat vähän varjossa, joten saa nähdä, miten ne kotiutuvat paikkaansa.

Pihavaraston eteen toin yhden pelargoniruukun. Tosin pyöreämpi ruukku voisi tuoda visuaalisesti mukavampaa ilmettä kuin ankara neliskanttinen, joka toistaa pihavajan muotoja.

Meillähän kukat ovat lähinnä valkoisia tai vaaleanpunaisia – violettia pikkusyreeniä unohtamatta. Nämä värit toimivat kaupunkipuutarhassa vihreän parina, mökkipuutarhassamme saavat puolestaan kukoistaa iloisenkirjavat luonnonkukat pinkkien pelargonien parina!

Pyöreä, kivillä kantattu nurmikkomme kaipaisi selkeästi ravinteita, se on vähän vaisu. Täytyy tutkailla asiaa tarkemmin nyt heinäkuun ja puolison lomien aikana.

 

Sisäänkäynti alkaa olla valmis! Täällä on runsaasti vihreää, sekä toivottavasti upeat syyshortensiat, joiden kukintaa odottelen loppukesästä kovasti.

Vartetusta pikkusyreenistäni iloitsen, erityisesti sen upean ja hienostuneen alkukesään liittyvän tuoksun ansiosta. Tosin sen paikka on ahdas tässä sisääntulon hortensioiden paineessa. Pikkusyreeni yllätti kukkimalla loppukesästä uudelleen.

Patjarikko jaksaa kukkia paahteisessa paikassa.

Mitä parhainta heinäkuuta ja lomaa sinulle, joka olet jo päässyt lomailemaan & lämpöä, aurinkoa ja nautinnollisia ulkoilukelejä kaikille!

Heli

Sadonkorjuu – harvest time!

Meillähän kävi kesällä niin,  kun palasimme reissusta uuteen kotiimme, jääkaappi oli lämmin ja pakastin oli sulanut. Ensin luulin, että  kotona on ollut sähkökatkos. Vika oli kuitenkin isompi, ns. nollavika, joka oli rikkonut useampiakin kodinkoneita – siis kaikki ne, jotka olivat stand by -tilassa… No, sillä välin kun rakentaja ja aliurakoitsija ja sähkökaapin toimittaja vyöryttävät syitä toistensa niskoille, inventoimme vahingot. Aikas harmillista kesähelteellä, kun ilmanvaihtokone, ilmalämpöpumppu ym. koneet eivät toimi, ruokaa ei voi säilyttää kylmässä eikä uunikaan tuntunut pelittävän. Jouduimme lähtemään mökille, missä oli sentään toimiva jääkaappi ja ilmanvaihtokin sujuu räppänöistä ja painovoimaisesti. Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin.

Pitkä esipuhe siihen, miksi meillä korjattiin satoa – nimittäin perunasatoa. Nämä perunat löytyivät varsin itäneitä ja pitkäituisina lämpimästä jääkaapistamme kesällä, ja siltä seisomalta siippani istutti ne hyvään multaan isoihin ruukkuihin. Lehtevä kasvusto on ilahduttanut meitä kesän, ja mietimme, tokkopa paljon juurimukuloita ruukusta löytyy. Sadonkorjuu on aina jännittävää, niinpä nytkin.

potut

potut1

potut2

potut3

Kyllähän sieltä muutama peruna löytyi, aika kivan kokoisia ja -näköisiä! Nämä pestiin heti, ja säästetään jouluksi – uudet perunat joulupöydässä on meidän suvun (tai no, siipan suvun) perinne, ja makoisa onkin. Paras yhdistelmä mielestäni syntyy, kun nauttii perunoita metsäsienisalaatin kera. Ja se sienisalaatti on tehty kermavaahtoon, ei mihinkään majoneesiin (yäk), ja salaatin kruunaa maustepippurirouhe.

Jos haluat nauttia joulupöydässä uusista perunoista, hanki vastakuokittuja, pienikokoisia ja vielä multaisia perunoita, pese hyvin ja keitä 5 minuuttia. Jäähdytä ja pakasta. Jouluaattona kiehauta jäisiä perunoita 2-5 minuuttia ja NAUTI! Lurps, nyt jo himottaisi.

Onkos teille tullut satoa? Ihan pienikin sato ilahduttaa, ja yrttejäkin voisi laittaa taas pakkaseen vaikkapa pienissä annospusseissa.

Syyskuun lopun terveisin :).

ps. perunan rakenne ei kestä pakastamista, ellei sitä ole ensin keitetty. Siksi siis.