Avainsana-arkisto: Laavu

Onnea on lämpimät varpaat

Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.

En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.

Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!

Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…

Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.

Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.

Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.

Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.

Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.

Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!

Heli xx

PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!

Toiveita ja lupauksia uudelle vuodelle

IMG_0002

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja hyvien ajatusten siivittämänä.

Meidän vuodenvaihteemme sujui mukavasti ystävien kanssa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja piipahdettiin puolen yön aikaan ulkona katsomassa ilotulitusta.

Uudenvuoden päivälle olimme suunnitelleet palauttavaa patikointia. Suuntasimme kohti Jänisniemen laavua, joka on Velskolan Pitkäjärvellä Espoossa.

IMG_0020

IMG_0030

Vuoden ensimmäisenä päivänä Espoossa pakkasta oli viitisen astetta. En voisi kyllin kehua näitä Haltin ulkoiluvaatteita – ne ovat olleet kyllä paras sijoitus ikinä. Tuulta pitävän ja hengittävän kuoritakin alle voi lisätä lämmittäviä kerroksia eikä sadetakkia tarvitse erikseen mukaan.

IMG_9977

Päivä oli pilvinen, ennätimme liikkeelle vielä lyhyen valoisan aikana.

IMG_9980

Jäiden kokeilussa jäimme maltillisesti lähelle rantaa.

IMG_9984

Reitti oli hieno ja polveileva, kuljimme koko matkan rannan tuntumassa.

IMG_9988

Näimme useita retkiluisteluseurueita jäällä. Nähtävästi tämä Velskolan Pitkäjärvi oli jo hyvässä jäässä, tosin isompi luisteluporukka pysytteli aivan rannan läheisyydessä. Sää oli luistelulle suotuisa, sillä lunta ei ole täällä juuri sadellut. Tätä lajia olisi kyllä hauska kokeilla!

IMG_9996

Jänisniemen laavu on ovelasti piilossa kauempana rannasta mäen päällä, eikä sitä ole merkitty mihinkään karttaan. Mutta löytyihän se.

IMG_9998

IMG_9997

Puita laavulla ei ollut, mutta metsästä löytyi sen verran risuja ja pudonneita oksia, että saimme kunnon tulet. Retkieväänä meillä oli kuivaretkiruokaa, joka valmistuu syötäväksi, kun sekaan lisätään kuumaa vettä. Yllättävän toimivaa ja maistuvaa – ja nopeaa. Vuoden ensimmäinen grillimakkara tuli myös nautittua, joten kevennyksestä ei ole tietoakaan (mutta enhän sellaista mennyt lupaamaankaan).

IMG_0005

Tosiaan suuria uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta sovittiin, että tammikuu on osaltani tipaton ja karkiton, siippani tammikuu on tipaton ja kahviton, ja kaikki tämä tietysti myös siksi, että pojat lupasivat puolestaan pitää pelittömän tammikuun. Ja tämähän on varsin iso juttu 12- ja 14-vuotiaiden elämässä.

Kahvista en itse suostunut luopumaan, vaikka pojat niin aluksi vaativat. Sain onneksi neuvoteltua karkkilakon sen sijaan. Väittävät, että olen kahviaddikti (ja sehän pitää paikkansa, mutta en sitä kyllä pojille tunnusta :)). Luulenpa, että kahvittomuudestani olisi joutunut kärsimään koko perhe…

Tuleva vuosi on lähes kuin tabula rasa osaltani. Alkuvuoden työkuvioita on onneksi jo tiedossa, ja suhtaudun tulevaan siten, että vuosi on avoin mahdollisuuksille ja uusille avauksille. Toiveikkaana ja positiivisena siis kohti vuotta 2016.

IMG_0024

Toivon onnea ja kaikkea hyvää myös sinulle – tulkoon vuodestasi paras tähän saakka!

———————

We spent the New Year’s Eve with our friends, enjoying a late dinner and watching the fireworks at midnight.

On New Year’s Day we went hiking into the woods of Velskola, Espoo. We found a hidden lean-to, wicket, and spent some time enjoying campfire and campfood, not forgetting the first campfire sausages of 2016 :).

I made some promises for January – no wine, no sweets. Even though the coming year is still like tabula rasa for me, I am looking forward to it as a year of possibilities.

I wish the  new year – 2016 – will be a great one for you, too!