Avainsana-arkisto: Lappi

Särkitunturilla

Varhaiset aamun hetket ovat hienoimpia, myös valon suhteen. Päivemmällä aurinko kyllä nousee, muttei enää kovin korkealle. Viisto valo langettaa pitkät, iltapäivän tuntuiset varjot jo keskipäivän tienoilla.

Viikonlopun sumun jälkeen aamut ovat sittemmin valjenneet kirkkaina täällä Muoniossa. Syysloma on tehnyt monella tapaa hyvää: Yöunet ovat riittävän pitkät, ja herään aamulla usein siihen, että muistan vielä näkemiäni unia. Lapin luonto on poikkeuksellisen hieno, ja tuntuu etuoikeutetulta päästä tänne vaeltamaan. Nettitauko on tehnyt hyvää meille kaikille, ja perhe on tuntuvammin läsnä ja yhdessä kuin arjessa yleensä.

Teimme päiväretken syyslomaviikolla Särkitunturille. Se sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Muonion keskustasta Pallastunturin suuntaan. Retkikohde oli selvästi suosittu nyt syyslomaviikolla, ja kanssamme patikoimassa oli useita retkikuntia. Matka tunturin laelle Rovaniementieltä (jossa parkkipaikka) on reilu kolme kilometriä, ja patikointi ylös tunturille vie noin kolme varttia.

Alkumatka on helppokulkuista polunpohjaa, mutta lähempänä tunturin lakea polku muuttuu kivikkoiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Pyörätuolin tai vaunujen kanssa laelle on haastavaa päästä. Tosin yksi reipas pyöräilijä ilmestyi tunturin laelle paksurenkaisen fatbike-maastopyörän kera.

Fasiliteetit ovat tässä kohteessa kunnossa: Matkan varrella puolivälissä nousua on iso, kutsuva kota sekä puuvaja ja vessat. Tunturin laella on nuotiopaikka, ja se oli myös ahkerassa käytössä.

Särkitunturin laella on pieni mutta syvä lampi. Ihme kyllä lampi ei ollut vielä jäässä. Navakka tuulenvire piti hanskat visusti kädessä, ja valokuvaaminen oli lähinnä nopeita näpsäilyjä. 

Särkijärven laelta löysimme suojaisan taukopaikan ja lisäsimme lämpimiä välikerroksia. Otimme lounasmuonat esille ja pistimme Trangiaan vedet kiehumaan.

Täällä taivaan katolla saimme ihailla näkymiä Särkijärven, Oloksen ja Pallaksen suuntiin.

Matka jatkuu kohta kohti Etelä-Suomea ja kotia. Pohjoinen jättää jäljen ja muiston. Tänne haluaisi aina palata, mutta seuraavaa reissua ei vielä ole suunnitelmissa. Onneksi on vielä viikonloppu edessä, sillä matkaa halki Suomen riittää.

Mukavaa lokakuista viikonvaihdetta!

Heli

Äkässaivo ja Seitapahta

Saamelaisten muinainen pyhä paikka Äkässaivo löytyi Äkäsjoen varrelta noin kymmenen kilometrin päästä Äkäslompolosta pohjoiseen. Paikka on vaikuttava ja näkemisen arvoinen, ja Metsähallituksen päätöksellä suojeltu. Sinne on myös lyhyt patikointimatka, jonka taittaa vaikka pienempienkin lasten kanssa helposti. Saimme puhuttua poluille myös nuorison, olihan matka sinne ja takaisin tietojemme mukaan vain kolmisen kilometriä.

Patikointipolku johti aluksi mäntymetsän läpi.

Seurailimme välillä Äkäsjoen vartta.

Äkässaivo sijaitsee jäätikköjokien kuluttamassa kanjonissa, jyrkkäseinäisen kallion juurella. Harjanteen päällä on kota ja nuotiopaikka. Harjanteelta johtavat rappuset alas järven rannalle.

Äkässaivo on kirkasvetinen ja syvä tunturijärvi, jonka pohja erottui rannassa terävästi ohuen jääkerroksen läpi. Saivoihin liittyi uskomuksia ylösalaisesta saivokansan maailmasta. Saivojen uskottiin olevan kaksipohjaisia ja saivokansan asuvan alemman järven rannalla, ikäänkuin ylösalaisin meidän maailmaamme nähden.

Äkässaivon vieressä nouseva Seitapahta eli seitakivi on kymmenen metriä leveä ja parhaimmillaan kolmisenkymmentä metriä korkea kalliopaasi. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta – korkeuseroja on haastavaa saada tallennettua, varsinkaan kun seisoo aivan kalliojyrkänteen vieressä. Näky on komea, eikä ihme, että Seitapahta ja Äkässaivo ovat saamelaisten vanhoja palvonta- ja uhripaikkoja.

Patikointipolku johdatteli myös vanhan kalkkikiven polttopaikan ohi.

Lyhyellä päiväpatikoinnilla emme pysähtyneet lounastamaan, vaikka matkan varrella olisi ollut tarjolla oiva nuotiopaikka ja kota. Suosittelen lämpimästi Äkässaivon kierrosta kaikille, jotka pystyvät kulkemaan välillä kapeaakin polkua. Jyrkkää rinnettä pääsi kulkemaan tukevia rappuja ylös tai alas, kiertosuunnasta riippuen. Lisää tietoa Äkässaivosta löytyy Luontoon-sivustolta tämän linkin takaa, klik.

Kirpeitä lokakuun päiviä!

Heli xx

Lomalla Levillä

Jahas. Loma vetelee viimeisiään, ja kivaa on ollut! Lähdimme Leville hiihtolomalla, kun niin hyvä tsägä kävi, että saimme puolison työpaikan arvonnassa vuokrata mökin Leviltä viikolle kahdeksan!

Täällä ei ole ollut tällä viikolla kovia pakkasia, joten joka päivä on päässyt mukavasti ulkoilemaan. Ensimmäisenä päivänä kiertelimme Levin keskustassa ja kävimme aikuisporukalla kokeilemassa lähiladut. Seuraavat kolme päivää  vietimme tiiviisti rinteessä. Olimme aamulla varhain, jopa ensimmäisinä, joten ennätimme rinteille hyvässä vaiheessa ennen ruuhkia. Vaikka aurinkoa ei näkynyt, muutaman pakkasasteen keli oli oiva lasketteluun.

levi3

levi

Mainosmiesten oiva keksintö, jäästä veistetty Audi…

levi1

levi2

Lähdimme aikuisporukalla hiihtelemään, ja sehän oli toimiva idea (ei kitinöitä). Levin rinteiden ympäristöön oli vedetty hyväkuntoiset hiihtoladut. Vedin pertsaa, ja puoliso luisteli.

levi6

Aurinko ei juurikaan pilkahdellut, mutta matalapaine takasi kohtuullisen lauhat kelit.

levi7

Mökillä mietä odottivat hauskat punaiset tunnelmavalot, sekä toimivat majoitusfasiliteetit! Mökkimme sijaitsi vähän kauempana keskustasta, joten auto oli ihan kätevä kulkuväline paikan päälläkin.

levi8

levi9

Poikien nurkkaus.

levi11

levi10

Tämä yksilö oli aikas paikallaan.

levi12

Nuoriso-osasto tykkäsi kyllä rinteistä.

levi13

Ja niin minäkin :).

levi14

Kuomulla varustetut tuolihissit olivat ihanat, näissä kun oli myös istuinlämmitys. Ihan luksusta Levin loivilla etelärinteillä.

levi15

levi16

Tykkylunta vai tykkilunta puiden oksilla?

levi17

Eka päivänä keli oli -2, joten aurinkoa sai vain toivoa. No, eipähän varpaat jäätyneet kovin.

levi18

Käytiin myös kodalla lämmittelemässä, ja toisena päivänä eväinä oli makkarat, leipien lisäksi. Kyllä vaan maistui kuuman mehun kera!

Parhaat mäet ei niin rutinoituneille laskijoille olivat Levin etelärinteillä, seiskarinteillä sekä 7B-rinteillä (ai jos olisi ollut lauta, tämä olisi ollut ehdottomasti paras rinne!). Kutosrinteet olivat varsin jyrkät, ne sopivat konkareille, mutta eivät oikein meidän pojille, jotka ovat päässeet varsin harvoin rinteeseen .

levi19

Kuva: Levi.fi

Suosittelen kaakkoisrinteitä tavallisille harrastajalaskijoille. Kokeilimme myös Gondolihissiä, ja G1-rinne oli tosi kiva vanhalle metsäreittien ystävälle (metsäinen ympäristö, ei liian jyrkkä vaan mielenkiintoinen rinne).

Viikolla kahdeksan oli jonkin verran lomalaisia, pääasiassa lapsiperheitä sekä kansainvälistäkin porukkaa. Ruuhkat kerääntyivät erityisesti loiville ja leveille etelärinteille viimeistään puolen päivän aikoihin.

Nuoret odottivat käyntiä kylpylässä, ja sinne päästiin vihdoin torstaina. Mukavinta oli päästä pulahtamaan lämpimiin ulkoaltaisiin. Lilluttelin voipuneita lihaksia (joita en uskonut edes olevan) kuumissa altaissa, ja se riitti minulle.

Mukavinta lomaviikolla oli nuorten mukaan kuitenkin laskettelu, ja se oli parasta myös minusta. Hiihto lähti vähän tahmeasti, pääsin täällä vasta ensimmäistä kertaa murtsikoille koko talvena. Kuten joku kylpylän saunassa mainitsikin, Ylläksellä on parhaat murtsikkaladut (maisemat, latujen laatu), kun taas Levi on kiva laskettelupaikka. Pienten lasten kanssa lähtisin kyllä vaikka Olokselle – homma on paremmin hallittavissa, eivätkä muksut eksy rinteeseen!

Kivaa viikkoa kaikille – toivottavasti vielä on lomaa jäljellä!

_________

We were skiing at Levi, a wonderful place to downhill ski at Finnish Lapland! I much recommend the place if you like to have good service, nice dinner and lunch places and some fun in the evening. We spent our time at the cottage a bit further from the ”city”, and travelled with car or the ski bus from Levi to our cottage.