Avainsana-arkisto: Luontopolku

Maan ääriin – luontoretkellä Hangossa

Vietimme mukavan viikonlopun mökillä Tammisaaressa. Kelin piti olla kurja, joten aurinkoinen sää oli meille iloinen ylläri! Lauantain ohjelmana oli patikointi maan ääriin, eli Suomen eteläisimpään kolkkaan Hangon Tulliniemeen. Luontopolku kulkee luonnonsuojelualueelle, ja kulkureitti on tarkkaan merkitty valkopäisin tolpin. Levähdyspaikkoja oli useita, ja perillä olisi ollut myös ruokailupaikka upealla näköalalla. Meille tuli nälkä jo vähän aiemmin, joten istuimme kalliolle ja nautimme merinäköalasta eväitä popsien.

Luontopolku kulkee sekä meren rantaa että metsikön läpi, joten maisemat ja tunnelmat vaihtelivat kovasti. Viereinen vapaatullialue kiiltävine uusine autoineen oli vähän omituinen näky osan matkaa polun vieressä, mutta emme antaneet sen häiritä enempää.

Hanko

hanko16

hanko1

hanko2

hanko4

Polku oli merkitty valkopäisin tolpin. Jätimme oman merkkimme polulle.

hanko5

hanko3

hanko6

Jännittävin kohta matkalla olivat autiotalot, joihin liittyi historian havinaa. Neuvostoliittolaiset rakensivat Hangon vuokra-aikanaan 1940 Tulliniemeen kasarmin. Jatkosodan aikana saksalaiset rakensivat Tulliniemeen 100 parakkia sotilailleen. Alue on toiminut myös karanteenileirinä ja vuosien 1948-60 välillä naisten työsiirtolana.   Alue oli aidattu, eikä sinne ollut pääsyä.

hanko7

Satumainen metsä oli nuoremman pojan suosikkikohtia polulla . Sade oli pehmentänyt maan, mutta selvisimme kutakuinkin kuivin jaloin

hanko8

Elämänlanka oli kieputellut itsensä kaiken kasvuston päälle ja ympärille – tuntui kuin olisi tullut Sysimetsä –kirjan tarinan murattien valloittamaan metsään. Elämänlankamatto peitti kaikki kasvit ja puut laajalta alueelta. Emme olleet koskaan nähneet missään sellaista aiemmin.

hanko10

hanko11

Polun varrella kasvoi kanervia, tämä harmaaseen taittuva kylmä roosa on ollut joskus lempparivärini. Kanervan englanninkielinen nimi Heather sopii mielestäni hyvin kasville. Eipä ihme, että se on myös suosittu tytön nimi.

hanko12

Eväitä kiitos! Nuorinkin patikoija (pieni piste takana vasemmalla) jaksoi matkan eväiden voimalla.

hanko13

Maan äärellä Suomen eteläisimmässä kolkassa.

hanko14

Lepohetki lämpimällä kalliolla.

hanko15

Patikkamatka oli hieno, ja näkymät palkitsivat vaivan. Toki hyvillä eväilläkin oli osansa matkanteon nautinnossa – ja ylipäänsä patikoinnin jatkumisessa :). GPS:n mukaan matkaa taittui kahdeksan kilometriä, luontopolun pituus oli kokonaisuudessaan noin kuusi kilometriä.

Syys- ja kevätmuuton aikaan paikka on varmasti mitä parhain lintujen muuton tarkkailuun. Suosittelen luontopolkua kaikille, jotka pääsevät liikkumaan ketterästi omin jaloin. Rattailla tai pyörätuolilla matkanteko ei onnistu. Ja perheen nelijalkaisen ystävän voi ottaa polulle mukaan, kunhan muistaa pitää sen kulkiessa kytkettynä.