Avainsana-arkisto: Malla

Kotimaan matkailuvinkit pohjoiseen – Kilpisjärvi

Moni pohtii, minnepäin Suomea suuntaisi lomalla. Perheemme perinteinen lomakohde syyslomaviikolla on pohjoinen tunturi-Lappi. Pääkallopaikkamme eli majoituskohteemme on Muoniossa, josta käsin on mahdollista tehdä päivävaelluksia eri suuntiin. Kerron parista perheen päiväretkien suosikkikohteesta vinkiksi pohjoiseen matkaaville.

Saanan huipulle

Kilpisjärven maamerkki Saana on päiväretkien kestosuosikkikohde. Saanan polulle, joka johtaa tunturin laelle, pääsee samasta paikasta kuin Mallan luonnonpuistoon. Selkeät opasteet löytyvät pian Kilpisjärven keskustan jälkeen tien vasemmalla puolella ennen Norjan raja-asemaa. Parkkipaikalta johtaa uusi polkupohja kohti Saanan tunturia. Uutta polkua on mukava kulkea, ja uudet kiviraput ovat jykevät ja kestävät varmasti aikaa ja kulkijoita. Polulle pääsee myös Kilpisjären retkeilykeskukselta. Matkalla vastaan tuli niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä, joten polku houkuttelee eri-ikäisiä luonnonystäviä.

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen polun varrella on uusi kota.

Alkumatkan maltillisen nousun jälkeen raput ja jyrkempi tunturirinne antavat mukavasti vastusta hyväkuntoisellekin kulkijalle. Oman mausteensa matkaan toi lokakuussa ylätunturilla polkujen osittainen jäätyminen, joten jokaista askelta oli syytä tarkkailla niin ylös kuin alaspäin tultaessa. Kirpakka ilma ja kevyt pakkastuuli vauhdittivat kulkuamme. Patikoimme Saanan huipulle puolitoista tuntia. Alas tunturia laskeuduimme noin tunnissa. Hyvän tankkauksen ja sopivan vaatetuksen avulla matkanteko on mukavaa.

Patikointi palkitsee, koska jo matkan varrella voi pysähtyä ihailemaan upeita maisemia Kilpisjärvelle ja Norjan ja Ruotsin tuntureille sekä Mallan luonnonpuistoon. Täällä todella tuntee olevansa taivaan katolla.

Näkymät Mallan luonnonpuistoon avautuvat Saanan rinteiltä.
Saanalta on huikeat näkymät Mallan luonnonpuistoon.
Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit.

Mallan kyyneleet

Kilpisjärveltä voi suunnata monelle eri reitille, vaikkapa kalottireittiä Enontekiön käsivarressa kohti Norjaa jaRuotsia. Tälle kesävaellusreitille pääsee helpoiten Kilpisjärveltä Mallan luonnonpuiston poikki. Myös syksyisenä päiväretkikohteena Mallan luonnonpuisto on hieno kokemus.

Mallan luonnonpuiston maalaukselliset maisemat.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Lähtöpaikka on selkeästi merkittynä parkkipaikkana pian Kilpisjärven keskustan jälkeen. Kilpisjärvellä kannattaa pysähtyä Kilpishallissa, josta voi ostaa mukaan tarvittavia ruokia tai vaikka sopivia retkeilyvarusteita. Rakennuksesta löytyvät myös siistit wc-tilat ja Alko. Jos olet grillattujen ribsien ystävä, kaupan lihatiskiltä voit ostaa lämpimät ribsit sopivan kokoisina paloina mukaan. Suosittelen!

Kävimme päiväretkellä Mallan vesiputouksella viime vuonna samaan aikaan. Silloin lunta oli jo vähän enemmän tunturissa. Patikointimatka putoukselle kesti noin kolme tuntia ja takaisin puolet tästä ajasta. Koko päivän retki siis, reilu viitisen tuntia, pysähdyksineen ja ruokataukoineen. Koko jutun kuvineen ja lisää Mallan kyyneleistä voit lukea täältä: http://kotonaparas.com/mallan-kyyneleet-vaeltamassa-kilpisjarvella/

Tunturissa on hyvä hengittää, happi on puhdasta ja raikasta. Erämaahan mahtuu vaeltamaan ja turvavälit on helppo säilyttää myös tauolla ulkona nuotiopaikoilla. Tällä kertaa välttelimme kaikkia suljettuja kota- ja kämppätiloja. Turvaväleistä huolimatta vastaantulijoita tunturissa on mukava aina tervehtiä.

Hyvä käsihygienia, turvavälit ja maskien käyttö ovat tänä päivänä vastuullisen matkaajan toiminnan kulmakiviä kauppaostoksilla ja tiiviisti ihmisiä kohdattaessa.Pysytään terveinä ja välitetään ja huolehditaan myös kanssakulkijoista!

Heli xx

Kuvat: Pasi Puukko @oivallinen_onkimies

Mallan kyyneleet – vaeltamassa Kilpisjärvellä

Syyslomalla suuntasimme tutuille seuduille Muonioon. Parasta on perillä (tai parasta on Pallas, kuten vanha juliste majapaikkamme seinällä ilmoittaa!) pitkän automatkan jälkeen. 12-tuntinen matka välietapistamme Keski-Suomen mökiltä kehtuuttaa joka kerta, mutta perille pääsy palkitsee. Majapaikastamme Muoniosta on hyvät mahdollisuudet retkeillä lähiseuduilla. Ensimmäinen retkikohteemme oli Mallan luonnonpuisto Enontekiön Kilpisjärvellä.

Saana näyttäytyy komeana juuri ennen Kilpisjärvelle saapumista.
Keli oli rapsakka, joten kuvan ottamisessa ei turhaan vitkasteltu.
Jätimme auton parkkipaille, josta oli selkeät opasteet reitille. Opasteita oli myös matkan varrella.

Mallan luonnonpuisto sijaitsee aivan Suomi-neidon peukalossa Skandien vuoriston kupeella. Tunturit nousevat Kilpisjärvestä ja sitä reunustavat Ruotsin ja Norjan tunturit. Luonnonpuiston kasvillisuus on herkkää, eikä kulkureitiltä saa poiketa kesäaikaan. Luonnonpuistoon onkin selkeästi merkitty kulkureitti. Talvella tuntureilla voi vapaasti hiihdellä, sillä lumi suojaa herkkää kasvillisuutta.

Maassa oli maanantaina muutama sentti lunta, joten suojaavasta lumikerroksesta ei voinut vielä tässä vaiheessa puhua, Niinpä pysyttelimme visusti polulla tunturilla kulkiessamme. Määränpäämme oli Kitsiputous eli Mallan kyyneleet, jonne oli matkaa 5,8 kilometriä parkkipaikalta. Siihen toinen mokoma lisää, niin olisimme päässeet kolmen valtakunnan rajapyykille. Päiväretkemme pituus määräytyi valoisan ajan mukaan, ja vaellusaikaamme haukkasi aamuinen, noin parinsadan kilometrin matka Muoniosta Kilpisjärvelle.

Siilasjärvestä laskeutuvan Siilasjoen yli kulki silta.
Siilasjoen kuohuja.
Tunturin laelle näytti olevan matkaa.
Lumessa näkyi muutamien kulkijoiden jälkiä. Polku oli kivikkoinen ja hivenen lumen peitossa – astuessaan sai olla varovainen, etteivät nilkat muljahdelleet.
Aurinko pilkahteli kulkureitillämme ja valaisi tunturit upeasti.
Näkymät Siilasjärven yli Norjan puolelle.
Ensimmänen taukopaikkamme oli ison, haljenneen kiven juurella. Täältä olisi lähtenyt viitan mukaan reitti Pikku-Mallan huipulle.
Ylempänä rinteessä oli 1944-luvulla rakennettu sodan aikainen korsu.
Vaikeakulkuisen kivikkorinteen jälkeen meitä tervehti hieno näky, Mallan kyyneleet.

Pidimme evästauon putouksen läheisyydessä ihaillen sen komeutta ja putouksen jäätyneitä, jättiläismäisiä jääpuikkoja. Täytimme juomapuollot kirkkaalla ja kylmällä purovedellä.

Auringon valo helli meitä patikoinnin aikana. Koko reissun hienointa antia olivat upeat maisemat, komea vesiputous ja auringon lämmittämä eväshetki putouksen juurella. Lähdimme takaisin samaa reittiä: tulomatkamme putoukselle kesti lähes kolmisen tuntia, takaisin kuljimme (lähes koko matkan tuntureita alaspäin) noin puolessa tästä ajasta. Hieno, noin 12 kilometrin patikointimatka taittui neljässä ja puolessa tunnissa taukoineen. Pääsimme parkkipaikalle vielä valoisan aikaan, vaikka iltapäivä oli jo pitkällä ja hämärä alkoi laskeutua.

Mm. Taiskan laulamana tutuksi tullut Haltin häät kertoo Mallan ja Saanan epäonnisen rakkaustarinan ja sen, kuinka rakastavaiset jähmettyivät jään alle Kilpisjärven rantaan ja muuttuivat tuntureiksi. Siksi Mallan kyyneleet.

Mukavaa syksyistä viikkoa niin lomalaisille kuin töissä pakertaville!

Heli