Avainsana-arkisto: Mökkielämää

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

kesäkodin sata ja yksi projektia

Tämä yllä oleva kuva kuvaa parhaiten tämänhetkistä tilannetta mökillä. Raksa on kesken ja projekteja pukkaa turhan monta samaan aikaan. Suorastaan olisi sata ja yksi projektia, joista mahdollisesti kiireellisin on työn alla ja muut jonossa tai jo vaiheessa. Tämän kesän yleissävy on kuitenkin aivan muista syistä haikea ja surullinen. Oma rakas läheinen on sairastunut vakavasti, ja tämä on vanginnut ajatukset vahvasti tänä kesänä. Näillä mennään, ja päivä kerrallaan elellään.

Olin sitä mieltä (ja olen edelleen), että tarvitsemme hyvän ja toimivan kompostoivan käymälän mökille. Aiempikin käymälä toimii samalla periaatteella, mutta se on puolisotoiminen, eli puoliso tyhjentää vähän väliä kompostiin tuoreehkot jätökset huussista sekä hoitaa urean purkista ensin seisomaan ja sitten laimennettuna kasveille. Eikä huussin hajuttomuus yllä nykystandardeihin (ihan vaan kaverin puolesta ajattelin, terkut M-A:lle!).

Toivoin siis ulkovessaa, joka olisi hajuttomampi, jonne kehtaisi vieraatkin ohjata hädän tullen ja jossa kompostointi voisi tapahtua jo suoraan ilman tätä tuoretuotteesta kompostiin -välivaihetta. Toki kompostikäymälänkin tuotokset voi joutua vielä kompostoimaan välikompostissa, mutta tämä tuotos on jo osittain kompostoitunutta ja rakenteeltaan multamaista.

Mursketta on tilattu tien päähän, ja sitä pitäisi levitellä sekä tien pohjaksi (tieprojekti) että rakennusprojektien tarpeeseen. Puupöllejä on vaikka naapurille jakaa, ja halkomista riittäisi puolelle suvulle tehtäväksi (halkoprojekti). Yksi projekteistamme onkin halkoliiteri (raksaprojekti). Pistin stopin vanhalle halkoliiterille, jonne sai kontata hakemaan puita. Ei enää, kiitos. Päätimme yhdistää nämä kaksi tarvetta, halkoliiterin ja ulkohuussin, ja purimme vanhan halkovajan sekä yhden vanhan huussin (joka oli enempi puutarhavajakäytössä), ja kärräsimme auton perässä kuorman kaatikselle.

Halkoprojekti odottelee tekijäänsä. Yhden päivän projekti oli tuo taustalla näkyvä halkopinon kasaaminen. Se kun oli väliaikaisesti sillä ainoalla tasaisella kohdalla, johon halkovajan voi rakentaa.

Yritimme ensin pohjustaa vanhan halkoliiterin ja huussin paikalle uutta, mutta jouduimme toteamaan, että maaperä ei ollut tarkoutukseen sopivaa. Yritettyämme kaivalla käsivoimin sekä erilaisilla vinssivirityksillä isoa kiveä rakennuksprojektimme tieltä, jouduimme lopuksi luovuttamaan – ei tähän paikaan perustuksia tehdä.

Suunniteltu rakennuspaikkamme olikin kivikumpu. Parin päivän kiviennostourakan jälkeen jouduimme luopumaan ajatuksesta rakentaa tälle kohdalle halkovaja ja huussi.
Löysimme hieman tasaisemman rakennuspaikan, tosin joka puolella tonttia olevat isot kivet asettavat omat haasteensa rakennusprojekteille.

Innoissani menin sitten ja pistin alkukesästä päreiksi myös vanhan ja lahonneen kaivokatoksen (ihan oikeasti, se hajosi lähes itsestään – ovi jäi jo käteen), ja kaivon kansi odottelee edelleen jämäkämpää ratkaisua väliaikaisen suojan tilalle (kaivonkansiprojekti).

Ja millähän minä rauhoittelen mieltäni ja harrastan zeniä? No tietysti neulomalla. Toivemallini kesäneuleprojekti on toteutunut, ja etten aivan ennättäisi vain harrastaa rauhoittavaa ja meditatiivista puikkojen kilistelyä, lupauduin testineulomaan yhden neuleen amerikkalaiselle neulesuunnittelijalle vähän tiukemmalla aikataululla. Olenkin saanut aikani kuluksi opiskella englanninkielisiä neuleohjeita ja neuletekniikkaselityksiä Youtubesta ;D.

Tämä ei ole testineuleeni vaan vähän vaiheessa oleva Love Note -neulepusero, jonka on suunnitellut Tin Can Knits.
Yritit ruukuissa.

Istun siis välillä kilistelemässä puikkoja ja ihmettelen kaikkia näitä projekteja kesäparatiisissamme…

Miten kesä on sujunut, pukkaako teilläkin projekteja vai oletteko saaneet myös rentouduttua ja nautittua kesästä?

Aurinkoa ja lämpöä (kohtuudella), toivon!

Heli xx

Mökkisaunan remontti – black is the new black

Näin helmikuussa on mukava muistella mennyttä mökkikesää. Yksi viime kesän remonttikohteista oli mökkisaunan ulkomaalauksen viimeistely. Se jäi vähää vaille valmiiksi, kun edellisenä kesänä vasara putosi väsyneen kädestä ja muutaman rimalaudan asennus hankaliin paikkoihin sai jäädä odottamaan parempaa hetkeä.

Meillä on puolison kanssa vähän erilaiset tyylit tehdä hommia. Minä teen vaikka hampaat irvessä viimeiseen väsyneeseen hetkeen ja nakuteltuun naulaan ja haluan saada kaiken valmiiksi, kun taas puoliso ymmärtää yleensä viisaana lopettaa ajoissa :D. Sieltähän se valmistui, ja hyvä siitä tuli.

Aiemmin punamullan värisestä laudoituksesta irtosi väriä, kun saunan jälkeen vilvoittelimme seinään nojaillen. Maalausväli oli siis päässyt varsin pitkäksi. Ulkonäöstään huolimatta saunan vuorilautojen maalina ei ollut käytetty perinteistä punamultamaalia,. Niinpä valitsimme tähänkin rakennukseen aiemman maalikerroksen päälle sopivan Tikkurilan Pika-Teho -maalin.

Vähänkös jänskätti, miltä lopputulos näyttää, sillä olihan tuo perinteinen punainen myös kaunis. Nyt sauna on maalattu samalla Tikkurilan maalin sävyllä (hiilenmusta 564X) kuin vierashuone, joka sijaitsee vähän ylempänä tontilla. Värisävyä ei löydy enää virallisesta värikartasta, mutta nohevat rautakaupan myyjät osasivat ne sekoittaa vanhan värinumeron perusteella.

Siinä se nyt nököttää rannassa, tummana ja skarppina. Eikä paljon huutele itsestään etemmäs vaan maastoutuu varsin mukavasti kesällä leppien joukkoon. Vain valkoiset ikkunanpuitteet erottuvat etemmäs. Laiska rapsuttelija kun olen, maalasin saunan oven suuremmitta pohjatöittä Annie Sloanin vaaleanharmaalla kalkkimaalilla. Saa nähdä, miten se pysyy talven yli. Toistaiseksi se on pitänyt pintansa varsin hyvin.

Saunan lauteiden sekä saunan lattian uusiminen ovat mahdollisesti tulevan kesän projekteja, samoin kuin mökkikaivon tyhjennys ja korjaus. Onpa tässä tulossa vielä monenmoista mihin tarttua, ja näistä vähiten kiireellisenä mökin vuorilautojen maalaus (ehkäpä sitä seuraavana kesänä!).

Saunaeteisen ehostus oli myös viime kesän projekteja. Siitä lisää vielä tuonnempana. Täällä etelässä on lomaviikko, niin vihdoin on aikaa naputella konettakin välillä. Miten on, odottaako sinuakin remonttikesä? Olisi hauska kuulla, minkä projektin pariin aiot seuraavaksi ryhtyä!

Renovation projects are never ending! Our cottage sauna needed desperately some fresh paint and we finished our painting project last summer. We decided to paint it dark and beautiful ”Danish” black. What do you think, which one you prefer, black or red? The old red was a nice colour as well!

Heli xx

Mökkikauden avaus

IMG_6635

IMG_6646

IMG_6643

IMG_6649

IMG_6621

IMG_6642

IMG_6641

IMG_6622

IMG_6629

Siellä se mökki oli, ihan kunnossa ja odottamassa kesäasukkaiden saapumista. Viimeksi näimme jouluna, ja siitä oli vielä muistona muutama joulukoriste seinällä ja valokranssi ikkunassa.

Vesi oli korkealla, mutta terassi ja laituri olivat vedenpinnan yläpuolella, huh helpotus! Pikainen tarkastelukierros kertoi, että kaikki oli paikoillaan talven jäljiltä.

Jotain merkillistä siinä on, kun pääsee mökille. Mieli rauhoittuu, mökkisaunan tulipesän äänet ja takan humina mökissä sen tekevät. Kaukana kavala maailma ;).

Takaisin taas pian!

Mennään mökille taas pidemmäksi aikaa sitten, kun koko perhe pääsee lomalle. Millaisia lomasuunnitelmia sinulla on? Aiotko lomailla maalla vai kaupungissa, Suomessa vai maailmalla?

PS. Rantasaunalle tulevat perinteisesti punavalkoiset pelargoni-istutukset. Eila-mummin hyvä neuvo pelargonin istutukselle: Istuta pelargoni omassa purkissaan multaan, mutta laita purkin alle kanankakkaa tai muuta kukkalannoitetta. Näin kukka ei kasvata pelkästään juurta, vartta ja lehtiä, vaan keskittyy itse asiaan, kukintaan.