Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja hyvien ajatusten siivittämänä.

Meidän vuodenvaihteemme sujui mukavasti ystävien kanssa. Istuttiin iltaa, syötiin hyvin ja piipahdettiin puolen yön aikaan ulkona katsomassa ilotulitusta.

Uudenvuoden päivälle olimme suunnitelleet palauttavaa patikointia. Suuntasimme kohti Jänisniemen laavua, joka on Velskolan Pitkäjärvellä Espoossa.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Espoossa pakkasta oli viitisen astetta. En voisi kyllin kehua näitä Haltin ulkoiluvaatteita – ne ovat olleet kyllä paras sijoitus ikinä. Tuulta pitävän ja hengittävän kuoritakin alle voi lisätä lämmittäviä kerroksia eikä sadetakkia tarvitse erikseen mukaan.

Päivä oli pilvinen, ennätimme liikkeelle vielä lyhyen valoisan aikana.

Jäiden kokeilussa jäimme maltillisesti lähelle rantaa.

Reitti oli hieno ja polveileva, kuljimme koko matkan rannan tuntumassa.

Näimme useita retkiluisteluseurueita jäällä. Nähtävästi tämä Velskolan Pitkäjärvi oli jo hyvässä jäässä, tosin isompi luisteluporukka pysytteli aivan rannan läheisyydessä. Sää oli luistelulle suotuisa, sillä lunta ei ole täällä juuri sadellut. Tätä lajia olisi kyllä hauska kokeilla!

Jänisniemen laavu on ovelasti piilossa kauempana rannasta mäen päällä, eikä sitä ole merkitty mihinkään karttaan. Mutta löytyihän se.

Puita laavulla ei ollut, mutta metsästä löytyi sen verran risuja ja pudonneita oksia, että saimme kunnon tulet. Retkieväänä meillä oli kuivaretkiruokaa, joka valmistuu syötäväksi, kun sekaan lisätään kuumaa vettä. Yllättävän toimivaa ja maistuvaa – ja nopeaa. Vuoden ensimmäinen grillimakkara tuli myös nautittua, joten kevennyksestä ei ole tietoakaan (mutta enhän sellaista mennyt lupaamaankaan).

Tosiaan suuria uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta sovittiin, että tammikuu on osaltani tipaton ja karkiton, siippani tammikuu on tipaton ja kahviton, ja kaikki tämä tietysti myös siksi, että pojat lupasivat puolestaan pitää pelittömän tammikuun. Ja tämähän on varsin iso juttu 12- ja 14-vuotiaiden elämässä.

Kahvista en itse suostunut luopumaan, vaikka pojat niin aluksi vaativat. Sain onneksi neuvoteltua karkkilakon sen sijaan. Väittävät, että olen kahviaddikti (ja sehän pitää paikkansa, mutta en sitä kyllä pojille tunnusta :)). Luulenpa, että kahvittomuudestani olisi joutunut kärsimään koko perhe…

Tuleva vuosi on lähes kuin tabula rasa osaltani. Alkuvuoden työkuvioita on onneksi jo tiedossa, ja suhtaudun tulevaan siten, että vuosi on avoin mahdollisuuksille ja uusille avauksille. Toiveikkaana ja positiivisena siis kohti vuotta 2016.

Toivon onnea ja kaikkea hyvää myös sinulle – tulkoon vuodestasi paras tähän saakka!

———————

We spent the New Year’s Eve with our friends, enjoying a late dinner and watching the fireworks at midnight.

On New Year’s Day we went hiking into the woods of Velskola, Espoo. We found a hidden lean-to, wicket, and spent some time enjoying campfire and campfood, not forgetting the first campfire sausages of 2016 :).

I made some promises for January – no wine, no sweets. Even though the coming year is still like tabula rasa for me, I am looking forward to it as a year of possibilities.

I wish the  new year – 2016 – will be a great one for you, too!