Avainsana-arkisto: Retkellä

Onnea on lämpimät varpaat

Joulun välipäivän iloja ovat hitaasti etenevät hetket. Kaiken joulua edeltäneen ja joulupäiviäkin rytmittäneen touhun ja tohinan, ruuan laiton ja tiskauksen keskeltä piti lähteä hetkeksi pois. Idea oli puolison, ja minäkin innostuin. Yö laavulla.

En ole aiemmin yöpynyt laavulla enkä ulkosalla talviaikaan. Mutta eihän se voisi olla paljon sen kummempaa kuin heinäkuiset yöt Saanan juurella jääkaappilämpötilassa, arvelin. Ja laavun ajattelin mielessäni rakovalkean lämmittämäksi yösijaksi, jossa olisi mukava katsella tähtitaivasta tulen loimottaessa lämpimästi laavulle asti.

Pääsimme lähtemään perjantaina iltapäivällä vasta kolmen jälkeen, joten varustauduimme parkkipaikalta lähtiessämme otsalampuin noin tunnin vaellukseen laavulle. Yöllä satanut lumi valaisi maaston, ja selvisimme laavulle ilman lisävaloja. Ilta oli kuitenkin jo pimeä, ja kännykkänikin hyytyi heti laavulle päästyämme. Se niistä hämäristä ja tunnelmallisista nuotiokuvista!

Ruokailu on tietysti retken paras hetki, ja toivomani grillattu makkara glögin kanssa maistui vielä iltapalaksi. Ihmettelimme kirkasta taivasta ja siellä näkyviä tähtiä ja tähtikuvioita, maailmankaikkeuden kokoa ja ihmisen pienuutta kaiken keskellä.

Pakkasta -7 ja kaikki hyvin…

Olimme hankkineet siskolta hänelle tarpeettomaksi jääneet makuupussit, joiden kylmänkestävyyttä pääsimme nyt testaamaan. Laavuyöpymiseen olimme varustautuneet mielestäni hyvin: alimmassa kerroksessa avaruuspeitto, sen päällä solumuoviset nukkuma-alustat ja niiden päällä puhallettavat Haltin alustat.

Iltatoimet sujuivat ripeästi kylmässä, hampaiden pesu pakkasessa ja tuulinen ulkohuussi (lämmin kiitos siitä!) eivät houkutelleet pitkällisiin toimiin. Verryttely ja hyppely lämpimikseen, ja sitten sujahdus makuupussiin syvälle kerrospukeutumisen voimin. Toppahousut ja untuvatakki jäivät yöksikin päälle, ja ohuet puuvilla- ja merinovillakerrokset sekä kuivat villasekoitesukat ja villasukat sujautin pussin lämmössä jalkaan.

Pieni nuotiomme ei hiivuttuaan paljon lämmittänyt. Pahimmin kylmyys otti aluksi kasvoihin. En saanut myöskään lämmiteltyä jalkoja kapeassa makuupussissa, joten kärvistelin aamuun vähän kylmissäni. Onneksi puoliso oli ottanut varapeiton mukaan, ja sen vedimme kasvojen päälle. Tiiviisti toistemme kylkiin pakkautuneena peiton alle syntyi lämmin ilmasto. Yö oli musta ja hiljainen, kuulin vain yhden pakkasrasahduksen Kämmenlammen toiselta puolelta ennen nukahtamista.

Varapeitto pelasti yön, ja saimme nukuttua kohtuullisissa pätkissä. Näin selvisimme yöstä, ja kylläpä lämmin puuro ja nuotiolla lämmitetyt piirakat maistuivat aamulla. Pakkasimme rinkat, varusteet ja roskat mukaamme ja vaelsimme lähtöpaikalle.

Ensimmäinen etappi oli lähin huoltoasema, kuppi kuumaa kahvia ja tuoreet munkkirinkilät. Kotona saunassa nautin silmät kiinni tästä ikkunasta tulvivasta talvivalosta ja ennen kaikkea lämmöstä, joka teki hyvää niin varpaille kuin koko keholle. Kyllä nyt taas kelpaa hyggeillä sohvalla kodin lämmössä ja nauttia kaikista moderneista fasiliteeteista :D.

Mukavia ja leppoisia välipäiviä myös sinulle!

Heli xx

PS. Välipäivien nautinnollinen lukuvinkki, jota en malttanut laskea käsistäni!

Vaelluksella Pyhä-Häkin kansallispuistossa

Poikien syyslomalla suuntasimme Keski-Suomeen. Pyhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä oli vielä käymättä – niin kuin moni muukin hieno paikka – vaikka kesiä sillä suunnalla vietämmekin. Viime vuotisesta Repoveden vaelluksesta jäi niin mukavat muistot, että tästähän taitaa tulla meille jokavuotinen juttu.

Varauduimme kylmempiinkin keleihin, mutta sää oli onneksi retkeläisille suosiollinen. Upea syysaurinko helli meitä molempina päivinä, eikä sadevarusteita tarvinnut kaivaa rinkasta.

pyha-hakki pe

pyha-hakki pe1

Vaelluksen alkutaipaleella pääsimme ihmettelemään isoa puuta ja vanhaa isoa puuta. Vanha iso puu on vuodelta 1518, 26 m korkea ja sen ympärysmitta rinnankorkeudelta on 288 cm.

pyha-hakki pe2

Pysähdyimme sen juurelle ensimmäiselle kenttälounaalle. Real turmat toimi hyvin – pussin suu avataan ja sinne kaadetaan tarvittava määrä kuumaa vettä termoksesta, sekoitetaan ja annetaan tekeytyä muutama minuutti. Ei tulia, ei nuotiota ja kevyt kantaa. Bueno, kun on nälkäisiä nuoria mukana.

pyha-hakki la2

Keski-Suomi näytti parhaat puolensa, korpimaisemat, järvenrannat ja männikkömetsät. Ja upea viisto syysvalo, joka siivilöityy puiden lomitse.

pyha-hakki pe5

pyha-hakki pe4

Yksi hienoimmista levähdyspaikoista oli Kotanevan suolla. Pitkospuita pitkin oli mukava kulkea. Reitti oli merkitty selkeästi värikoodein, seurasimme valkoisia palleroita. Toki oli hyvä, että myös kartta ja Pyhä-Häkin kansallispuiston reittiesite olivat matkassa mukana.

pyha-hakki pe8

pyha-hakki la4

pyha-hakki la3

pyha-hakki la5

pyha-hakki la1

Yövyimme Poika-ahon torpassa. Metsähallituksen vuokraamaan torppaan saimme avaimen postitse muutamaa päivää ennen reissua. Pojat odottivat jotain vähän ”uudempaa”, mutta kyllä tämäkin torppa saatiin yölämpimäksi. Rinnankorekeudella oleva mittari näytti illalla 15 astetta lämmintä, joten mukavammin kuin viime syksynä Repovedellä, kun nukuimme kodassa.

pyha-hakki pe11

pyha-hakki pe10

Pihapiiriin kuului myös sauna. Mentiin vähän kiireellä ja innokkaina saunomaan, isohko sauna olisi vaatinut pidemmän lämmitysajan. Mutta voihan lauteilla välillä seisoakin, näin koko keho lämpenee :).

pyha-hakki pe9

Torpassa oli yksi muurattu tulisija, joka varasi lämpöä. Hyvin varustellussa yöpaikassa olivat 15-senttiset patjat, tyynyt sekä täkit. Oma makuupussi oli kyllä jo tarpeen, mutta patjat olivat makuualustoihin verrattuna luksusta. Ja torpan hyvä varustelu – kaasuhella, kattilat ja ruokailuvälineet – vähensi myös mukana kannettavan tavaran määrää.

pyha-hakki la

Lauantaiaamu torpalla, kaunista. Ja tuossa pihapiirin takana laiduntavat kesällä lampaat. Lammaspaimenen kesähommiinkin pääsevät halukkaat mukaan.

pyha-hakki pe3

pyha-hakki pe6

pyha-hakki la6

Tulijärvellä tehtiin tulet nuotiopaikalle ja keitettiin lisää kuumaa vettä termospulloihin. Pari paikallista porukkaakin nähtiin ja jututettiin. Toiset olivat päiväretkellä vaeltamassa ja toinen porukka oli keräämässä puolukoita. Pakkasen puraisemat puolukat ovat kuulemma parhaita mehupuolukoita.

pyha-hakki la7

Pyhä-Häkin kansallispuisto on perustettu vuonna 1956, ja pinta-alalataan se on vain 13 km2. Paikka sopii hyvin päiväretkeläisille, kansallispuistossa on lyhyempiä ja pidempiä reittejä. Kotajärvellä oli paljon porukkaa, moni oli tullut sinne myös pienempien lasten kanssa. Parkkipaikalta onkin sopivan lyhyt, reilun kilometrin matka  laavulle makkaran paistoon.

Meidän kahden päivän vaelluksemme oli 17 km, josta osa kulki kansallispuiston ulkopuolella. Ensimmäisenä päivänä vaelsimme 5 km Poika-ahoon, ja yöpymisen jälkeen 12 km.

Vaikka vaeltaminen on välillä hankalaa, erityisesti nuorimmalle kaverille painava rinkka käy välillä hermoille, on fiilis  jälkeenpäin mahtava. Välillä kannattaa vähän altistaa itseään oman mukavuusalueen ylittämiselle. Bonuksena saa nähdä upeita maisemia ja viettää laatuaikaa perheen kanssa ilman sähköisiä härpäkkeitä. Toivottavasti tehdään tästä perinne, sanoi perheen 14-vuotias. <3

Onko teidän perheellä joku oma juttu, olisi hauska kuulla?