Avainsana-arkisto: Sauna

Saunan uusi ilme

Kotisaunamme kiuas sanoi poks huhtikuussa. Saimme sähkömiehen käymään, ja diagnoosi oli tyly: vastukset menneet kiukaasta, ja uusi kiuas on järkevin vaihtoehto. Harvian kiuas lähti siis vaihtoon, ja mietimme, löytyisikö jostain laadukkaampaa kiuasta. Kiuas palveli noin viisi vuotta, toki saunoimme ahkerasti, joten kovalla käytöllähän se oli. Mutta siitä huolimatta – viisi vuotta on lyhyt ikä kiukaalle.

Lauteet menivät kauniisti jiiriin, mutta pienet palaset eivät pysyneet paikoillaan. Puhdistaminen oli hankalaa, koska ylälaude oli ruuvattu vahingossa kiinni runkoon.
Vanha sauna oli kivan näköinen mutta toimimaton. Kiukaasta on jo otettu kivet pois.

Vaihtoehtoisen kiukaan selvittelyssä ja pohtimisessa hujahti sitten hetki. Samalla heräsi ajatus saunan toiminnallisuuden parantamisesta sekä sen ulkoasun freesauksesta tummalla saunavahalla. Vaikka aiemmatkin lauteet olivat kivan näköiset, ne olivat äärimmäisen epäkäytännölliset. Ylälaude oli ruuvattu kiinni runkoon, joten sitä ei saanut nostettua tai irrotettua pesuun. Runkojen tukijalat muodostivat hankalasti puhdistettavan alueen saunan takaosaan. Saunan lattialle oli päässyt pinttymään kalkkisaostumia jalkojen ympärille, ja näitä saostumia oli hankala saada puhtaaksi. Harmitti.

Kesällä saunoimme mökillä, joten kotisaunan kuntoonlaitolla ei ollut siinä vaiheessa kiire. Tutkailin erilaisia kiuasvaihtoehtoja ja tykästyin Tulikiven mustaan Sumu-kiukaaseen, joka vaikutti laadukkaalta. Asia ratkesi vielä Tulikiven kiukaalle 6-0, kun kesän asuntomessuilla saimme Tulikiveltä mukavan tarjouksen kiukaasta. Tilasin kiukaan ja se saapui rahdilla Heinävedeltä <3. Voi ihanuus, ihan tuli hyvä mieli, kun sain kannatettua vanhan kotikonnun yrittäjyyttä. (Ensimmäisiä kesätyöpaikkojani oli Kerman Savi. Tulikivi osti sittemmin Kerman Saven ja yksi toimipisteistä – ja keraamisten uunien valmistus – sijaitsee edelleen Heinäveden tehtaalla).

Päätimme muuttaa keskilaudetta siten, että siihen rakennetaan siirrettävä, leveämpi runko, johon tarvitaan uudet laudepuut. Rautakaupassa selvisi, että emme enää saa mistään 86 mm levyistä lautaa. Tämä laittoi suunnitelmat uusiksi. Näin ollen jouduimme henkkimaan eri levyistä laudelautaa kuin aiemmin. Eihän se käynyt päinsä, että ylälauteet ovat kapeampaa lautaa kuin alalauteet. Puoliso räknäili laudelaudan leveyttä ja keskilauteen kokoa. Päädyimme 140 mm leveään laudelautaan, materiaalina haapa. Leveä haapalaude olikin kaunis! Hetkisen mietin vielä, raaskinko vahata mustalla komeat haapalauteet. Säilytimme mahdollisimman paljon, kuten ylälauteen vanhan, jo tummuneen rungon, joten vahakäsittely oli tarpeen yhtenäisen värityksen saamiseksi.

Saimme hyödynnettyä ylälauteiden rungon. Sinne lisättiin vielä yksi poikkipuu tukea antamaan.
Pitkä ja leveä lankku on rauhallisen ja konstailemattoman näköinen.
Ylälauteet valmiina. Selkeä ja rauhallinen leveä laudoitus sopii hyvin pieneen saunaan.
Keskilauteen leveä, yhtenäinen runko tuntuu antavan lisää tilaa pieneen saunaan. Lauteidenn värin erot näkyvät uudessa keskilauteessa ja jakkaran vanhoissa, tummemmissa laudoissa.
Nyt on keskilaude valmiina. Vanha jakkara kapeine lautoineen päätettiin uudistaa leveämmillä laudoilla, koska lautaa jäi juuri sopivasti jäljelle. Kuvassa vielä vanha, kapea lauta.
Ensimmäinen kerros mustaa Supi-saunavahaa. Vahasin lauteet ja rimat kahdesti.
Rimoitus tuo viimeisteltyä ilmettä ja valo siivilöityy pehmeämmin lauteiden alta.. Lisäsimme rimoitusta keskilauteen ja ylälauteen väliin sekä lauteiden alle kiukaan kohdalle.
Tummassa saunassa on tunnelmaa.

Varsin iloisia olimme, kun pääsimme vihdoin saunomaan! Tulikiven Sumu tuntuu antavan vahvat mutta lempeät löylyt. Saattaa olla, että sauna lämpiää jälleen lähes joka päivä.

Mietin vielä, pitäisikö myös saunan seinät käsitellä mustiksi. Kylpyhuoneessa on musta ja valkoinen kaakeliseinä ja klinkkerit ovat tummanharmaat, joten se voisi kyllä sopia. Mitä tuumit, olisiko sauna vielä tunnelmallisempi, jos seinätkin olisivat mustat?

Mukavaa viikonvaihdetta!

Heli xx

Haaveiden perustukset

Me rakentajat Vol. 1

Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa,
vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Uuden rantasaunan ensimmäiset löylyt heitettiin elokuun lopussa. Vihdoinkin. Tätä oli odotettu. Mielikuva tästä hetkestä oli kihelmöinyt mielessäni pitkään. Miltähän mahtaa tuntua? Sitten joskus. Kun on valmista. Pelkokin kävi mielessä. Entä jos siitä ei tulekaan hyvä.

Kaksi vuotta sitten syntynyt haave on nyt totta. Sauna ja sen Aito-kiukaan löylyt ovat ihanat. Kaikki ei ole vielä suinkaan lopullisesti valmista. Mutta nyt uskallan jo sanoa, että kyllä kannatti! Ei ollut helppoa, mutta välillä ratkiriemukkaan hauskaa.

Kaikki alkoi kesällä 2018. Se oli helteisen lämmin ja aurinkoinen. Lomalla ei viitsinyt enää lämmittää saunaa, kun koko mökki olisi muuten ollut tuskaisen kuuma öisin. Järvivesikin oli tuolloin niin lämmintä, että sinne pulahti mielellään iltapesulle. Mutta tuona kesänä päätimme, että rakennamme erillisen rantasaunan. Sauna kuuluu kuitenkin mökkielämään ja kesään, ovat säät sitten helteiset tai kylmät.

Mökkitonttimme vieressä oli tyhjä tontti ja päätimme kysyä omistajalta, josko voisimme ostaa siitä lisää tilaa rantasaunalle. Tonttikaupat tehtiin vielä saman vuoden joulukuussa ja keväällä 2019 patsastelimme lumisella tontilla arvioimassa rantasaunan paikkaa.

Tontilla kasvoi useita upeita honkia ja halusimme säästää ne. Tontilla ei kuulemma oltu kaadettu puita ainakaan viimeiseen 80 vuoteen. Löysimme sopivan paikan saunalle ja löimme rakennuksen kulmakepit maahan. Kutsuimme iki-ihanan kaivinkoneurakoitsijamme Reiskan katsomaan paikkaa ja sovimme, miten uusi tie tontille kulkisi ja milloin alkaisivat perustuksen kaivuutyöt.

Tällä kertaa päätimme olla nöyriä vanhojen honkien äärellä ja kutsuimme ammattimiehen kaatamaan puut rakennuksen alta. Emme halunneet enää kokea niitä pelon hetkiä, joita kymmenen vuotta sitten kohtasimme kaataessamme itse puut nykyisen mökin ympäriltä. Vanhetessa myös viisastuu.

Kun vajaa parikymmentä puunrunkoa köllötti sikin sokin keväisellä hangella, en onneksi muistanut mökin rakennusaikoja kymmenen vuoden takaa enkä pahemmin miettinyt, mitä edessä vielä tulee olemaan. Mies veti moottorisahalla oksat rungoista ja pätki ne reilun viiden metrin tukeiksi.

Minä keräsin oksia, lajittelin niitä polttopuiksi kelpaavien pinoon ja poisvietävien oksien kasaan. Kasoja alkoi olla siellä sun täällä. Viikonloppu toisensa jälkeen tontti näytti kuin tornadon jäljiltä. Keväthanki alkoi pettää jalkojen alla ja oksien raahaaminen tuntui aina vaan raskaammalta. Purin hammasta ja pyyhin hikeä.

Maanomistaja, jolta ostimme tontin, ehdotti, että voisimme sahata tukit laudoiksi, niitä kun tarvitaan rakennustyömaalla moneen paikkaan. Olisi sääli tehdä hyvästä tukkipuusta vain polttopuita. Päätimme yhdessä tilata kenttäsirkkelin huhtikuun viimeiseksi viikonlopuksi ja tehdä talkoilla töitä.

Onneksi saimme kenttäsirkkeliviikonlopuksi myös poikamme Jeren avuksi.

Tukit kuljetettiin pellolle parin kilometrin päähän. Silloin myös päätimme, että saunatuvan lattialaudat tehdäänkin omasta puusta. Koivutukkeja oli juuri sen verran, että arvelimme niiden riittävän. Vaalea koivulattia siinsi jo mielessäni ja melkein sisustin pientä tupaa valmiiksi. Ajatella, lattialaudat oman metsän puista!

Kenttäsirkkeli ja sen lähes 80-vuotias käyttäjä olivat mielenkiintoinen tuttavuus. Sirkkeli lauloi, kuusi ihmistä juoksi, otti sirkkelin sylkemiä lautoja vastaan, pinosi taapeliin, juoksi, otti vastaan ja taas pinosi. Lautapinot sen kuin kohosivat korkeammiksi. Viidentuuman lautoja, kuudentuuman lautoja, kakkosnelosia, kakkoskutosia, tuppeen sahattuja lankkuja yms. Lautapinot jätettiin pellolle kesää odottamaan ja keväinen viikonloppu meni hujauksessa. Maanantaina en tiennyt, mikä lihas kehossani ei olisi ollut kipeä. Päätin unohtaa kivut ja näin vain itseni istumassa saunan terassilla auringosta nauttien.

Päädyimme lopulta monista vaihtoehdoista tilaamaan saunarakennuksen hirsirungon, ikkunat ja ovet Finnlamellilta. Samaiselta toimittajalta ostimme aikoinaan myös varsinaisen mökkimme hirsirungon. Rantakaavan mukaan saimme rakentaa enintään 25 neliöisen rakennuksen vähintään 15 metrin päähän rantaviivasta. Saunan piirustukset muokattiin Finnlamellin Minttu-nimisestä pohjasta, jossa sauna ja pieni tupa ovat erillisiä mutta saman yhteisen katon alla. Nyt ei sitten kesän helteillä sauna lämmittäisi edes sen yhteydessä olevaa tupaa.

Rakennuspiirustukset saimme valmistajalta juuri ja juuri niin, että ehdimme ne saada mökkikuntamme rakennustarkastajalle ja luvan ryhtyä rakentamaan, ennen kuin kaivinkoneen kauha iskeytyi kivikkoiseen maahan. Rakennustarkastaja piipahti tontilla, hyväksyi saunan paikan ja sanoi tulevansa seuraavan kerran, kun kantavat rakenteet ovat valmiina ja piippu paikoillaan.

Touko-kesäkuun viikonvaihteet kuluivat ankarassa perustusten teossa. Maaperä on kivikkoista mäntykangasta ja ruskomultaa. Reiskan kaivinkone nosti kivenmurikan toisensa perään maasta ja yritimme välillä ryhmitellä niitä röykkiöiksi. Mielessäni vain vilahti ihana kivikkokasviryhmä, tunnelmalliset pihavalot, vihreä sammal . . . ja sitten oli taas tarttuva lapioon. Nyt tontille kärrättiin valtavat määrät hiekkaa perustusten pohjaksi. Taisin mättää hiekkaa lapiolla vielä unissanikin.

Juhannuksen jälkeen aloitimme kesäloman ja tyttäremme, 160 cm rautaista naisvoimaa, tuli avuksemme. Perustuksen hiekkapohja oli tasoitettu, finnfoam lämpöeristeet aseteltu hiekan päälle ja oli aika pystyttää pilarit. Mitattiin, mitattiin ja taas mitattiin. Ristimittaa, pilareiden välistä mittaa, vatupassilla, rullamitalla, vaaituskoneella – niin loputtomiin, että meinasimme tyttäreni Hillan kanssa tehdä jo lakon. Ymmärsimme toki, että perustukset ovat kaiken A ja O, siinä ei saa lipsua. Myönnän, myöhemmin kesällä tuli hetki, jolloin olimme ylpeitä siitä, että jaksoimme olla tarkkoja ja tarkistaa mitat useaan kertaan.

Vihdoin koitti hetki, jolloin rekka ajoi pihaan ja purki saunan hirret tontille perustusten viereen. Siitä alkoikin sitten varsinainen legojen kokoaminen. Siitä kerron sitten seuraavalla kerralla!

Maarit & Co

Luomupesuaineita

organic pesuaineet

organic pesuaineet2

Perheen 12-vuotias esitti toiveen, että käyttäisimme mökillä biohajoavia pesuaineita. Viisas nuorimies :).  Meillä on ollut perinteinen valikoima Erittäin hienoa suomalaista shampoota mökkisaunassa, mutta nyt etsin lähikaupasta jotain muuta. Valikoimat ovat rajalliset  läheisessä S-marketissa, eikä biohajoavia pesuaineita sieltä löytynyt. Löysin näitä Urtikramin luomutuotteita ja päätin kokeilla Aloe Vera -suihkugeeliä ja Nordic Birch -käsisaippuaa.

Netistä löytyy listätietoa tuotteista ja sain selville, että Urtekramin tuotteet ovat luomutuotteita. Urtekramille on myönnetty vuonna 2000 ISO 14001-ympäristöstandardin mukainen sertifiointi ensimmäisenä luomutuotteita valmistavana yrityksenä maailmassa. Urtekram valmistaa myös monenlaisia luomuruokatuotteita, kuten riisiä, mehua, kaurahiutaleita ym.

Pesuaineet tuoksuivat, mutta eivät kuitenkaan liikaa. Olen varsin hajuherkkä, enkä pysty käyttämään yleensä edes hajuvesiä. Tosin saippuan nimen mukainen pohjoisen koivun tuoksu ei ihan stemmannut omaan odotukseen koivun tuoksusta. Pesuaineet olivat ihan passeleita mökille, ja tietysti luomu tuo oman hyvän mielen lisänsä ostajalle.
Jäin vielä kaipaamaan sitä biohajoavaa ominaisuutta, ja suuntaankin kulkuni seuraavaksi Ruohonjuureen.
Mukavaa sunnuntaita!