Kotisaunamme kiuas sanoi poks huhtikuussa. Saimme sähkömiehen käymään, ja diagnoosi oli tyly: vastukset menneet kiukaasta, ja uusi kiuas on järkevin vaihtoehto. Harvian kiuas lähti siis vaihtoon, ja mietimme, löytyisikö jostain laadukkaampaa kiuasta. Kiuas palveli noin viisi vuotta, toki saunoimme ahkerasti, joten kovalla käytöllähän se oli. Mutta siitä huolimatta – viisi vuotta on lyhyt ikä kiukaalle.
Vaihtoehtoisen kiukaan selvittelyssä ja pohtimisessa hujahti sitten hetki. Samalla heräsi ajatus saunan toiminnallisuuden parantamisesta sekä sen ulkoasun freesauksesta tummalla saunavahalla. Vaikka aiemmatkin lauteet olivat kivan näköiset, ne olivat äärimmäisen epäkäytännölliset. Ylälaude oli ruuvattu kiinni runkoon, joten sitä ei saanut nostettua tai irrotettua pesuun. Runkojen tukijalat muodostivat hankalasti puhdistettavan alueen saunan takaosaan. Saunan lattialle oli päässyt pinttymään kalkkisaostumia jalkojen ympärille, ja näitä saostumia oli hankala saada puhtaaksi. Harmitti.
Kesällä saunoimme mökillä, joten kotisaunan kuntoonlaitolla ei ollut siinä vaiheessa kiire. Tutkailin erilaisia kiuasvaihtoehtoja ja tykästyin Tulikiven mustaan Sumu-kiukaaseen, joka vaikutti laadukkaalta. Asia ratkesi vielä Tulikiven kiukaalle 6-0, kun kesän asuntomessuilla saimme Tulikiveltä mukavan tarjouksen kiukaasta. Tilasin kiukaan ja se saapui rahdilla Heinävedeltä <3. Voi ihanuus, ihan tuli hyvä mieli, kun sain kannatettua vanhan kotikonnun yrittäjyyttä. (Ensimmäisiä kesätyöpaikkojani oli Kerman Savi. Tulikivi osti sittemmin Kerman Saven ja yksi toimipisteistä – ja keraamisten uunien valmistus – sijaitsee edelleen Heinäveden tehtaalla).
Päätimme muuttaa keskilaudetta siten, että siihen rakennetaan siirrettävä, leveämpi runko, johon tarvitaan uudet laudepuut. Rautakaupassa selvisi, että emme enää saa mistään 86 mm levyistä lautaa. Tämä laittoi suunnitelmat uusiksi. Näin ollen jouduimme henkkimaan eri levyistä laudelautaa kuin aiemmin. Eihän se käynyt päinsä, että ylälauteet ovat kapeampaa lautaa kuin alalauteet. Puoliso räknäili laudelaudan leveyttä ja keskilauteen kokoa. Päädyimme 140 mm leveään laudelautaan, materiaalina haapa. Leveä haapalaude olikin kaunis! Hetkisen mietin vielä, raaskinko vahata mustalla komeat haapalauteet. Säilytimme mahdollisimman paljon, kuten ylälauteen vanhan, jo tummuneen rungon, joten vahakäsittely oli tarpeen yhtenäisen värityksen saamiseksi.
Uudet kivet pestiin 
ja ladottiin varovasti kiukaaseen. 
Viimeinen silaus valkoisilla saunakivillä.
Pyörät auttavat saunan siivouksessa.
Varsin iloisia olimme, kun pääsimme vihdoin saunomaan! Tulikiven Sumu tuntuu antavan vahvat mutta lempeät löylyt. Saattaa olla, että sauna lämpiää jälleen lähes joka päivä.
Mietin vielä, pitäisikö myös saunan seinät käsitellä mustiksi. Kylpyhuoneessa on musta ja valkoinen kaakeliseinä ja klinkkerit ovat tummanharmaat, joten se voisi kyllä sopia. Mitä tuumit, olisiko sauna vielä tunnelmallisempi, jos seinätkin olisivat mustat?
Mukavaa viikonvaihdetta!
Heli xx